Hyvinvointiyhteiskunnan uhkia.. .
Suomi on maailman vauraimpia maita. Se on YK tilaston mukaan maailman 14.
rikkain maa. Olemme silti pohjoismaiden tilastojen peränpitäjä, olemme
kuitenkin koko EU:ssa sijalla kahdeksan takanamme mm se mahti valtiot Saksa ja
Ranska...
Suomi on valittu taas maailman onnellisemmaksi kansaksi. Tästä huolimatta
Suomessa sanotaan, että hyvinvointiyhteiskuntamme on uhattuna. Tämä
johtunee
paljolti siitä, että yksityisen kulutuksen ja tuloerojen on annettu viime
vuosikymmeninä kasvaa huomattavasti julkisen kustannuksella.
Hyvänä esimerkkinä tästä on mm se, että suomalaiset matkailijat veivät
ulkomaille vuonna 2019 5 miljardia euroa. Ja on koronan jälkeen nousemassa
entisiin lukemiin.
Jos noiden matkojen määrä vaikka puolitettaisiin voitaisiin valtion
sosiaalimenoihin saada roima korotus. Tämä voidaan toteuttaa hyvin
toimeentulevien veronkorotuksilla.
Voisimme hyvin tehdä niin, mutta niin ei kuitenkaan tehdä. Tässä on kyse
Suomea vaivaavasta välinpitämättömyydestä. Se alkoi vuoden 1990 lamasta ja
suurista sosiaaliturvan leikkauksista. Mottona oli pelastakoon nahkansa se ken voi.
Ja koska sosiaaliturvan ostovoimaa ei ole sen jälkeen palautettu entiselle
tasolleen syntyvyys laski huomattavasti. Lapsia syntyykin Suomessa enää 1,35
naista kohti mikä uhkaa luoda vähitellen melkoisen työvoimapulan ja
talouslaman.
Jos haluamme eroon tästä kurimuksesta lapsiperheiden vanhempien työaikaa
tulisi lyhentää, jotta perheille jäisi enemmän yhteistä aikaa. Lapsilisiä tulisi
myös huomattavasti korottaa. Varoittavia esimerkkejä syntyvyyden liiallisesta
laskusta saamme nähdä jo teollisuusmaissa lähes kaikkialla maailmassa kuten
talousmahti Etelä-Koreassa, jossa tehdään pitkää työpäivää kovan työtahdin
lisäksi.
Siellä on maailman alhaisin syntyvyys 0,8 lasta naista kohti ja sen väestön
ennustetaan puolittuvan 2050 mennessä liian alhaisen syntyvyyden takia. Se
tarkoittaa lähes samaa kuin koko yhteiskunnan talousromahdusta ellei
maahanmuutolla pikaisesti korjata asiaa. Ankaraa työvoimapulaa on lähialueella
mm myös Japanissa ja Taiwanissa. Kiinassakin työikäinen väestö on jo alkanut
vähetä.
Näin käy kun koko yhteiskunta valjastetaan taloudellisen kilpailukyvyn
maksimoimiseksi, eikä mikään muu merkitse mitään.
On unohdettu että työntekijät ja opiskelijat ovat vain ihmisiä eivätkä opiskelu ja
työkoneita. He eivät jaksa uupuneina hankkia lapsia.
Opintovaatimuksia pitäisi myös keventää, jotta opiskelijoille jäisi paljon
enemmän aikaa lasten hoitoon opintojen ohella ja että lasten teko ei siirtyisi liian
myöhäiseen aikaan.
Hitaampi opiskelutahti ei heikentäisi oppimistuloksia vaan pikemminkin
päinvastoin. Virkeänä oppii helpommin.
-Työvoimapulaa pyritään poistamaan myös työvoimaa kierrättämällä. On
moraalisesti väärin jos työvoimaa kuten sairaanhoitajia, tuodaan maista, joissa
on kyseisellä alalla runsaasti työvoimapulaa.
