perjantai 6. kesäkuuta 2014

Krim, Normandia ja Karjala





Liittoutuneiden Normandian maihinnousu 70 vuotta sitten merkitsi Natsi-Saksan lopun alkua. 150 000 liittoutuneiden sotilasta nousi maihin 6.6. 44 heistä kuoli maihinnousussa noin 5000.

Kaksi päivää myöhemmin NL aloitti suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella liittoutuman maiden NL, USA, Britannia, yhdessä jo ennalta tekemän sopimuksen mukaan.*  

Heinäkuun alussa Tali-Ihantalassa kahden viikon aikana käydyissä taisteluissa 50 000 suomalaista sai pysäytettyä Saksan ilmavoimien hävittäjäosaston tukemana 150 000:n venäläisen hyökkäyksen. Suomalaisia kuoli taistelussa 1400 ja venäläisiä 6000. Kyseessä oli yksi koko II maailmansodan suurimpia maataisteluita. -Saimme yhden suurtaistelun torjuntavoiton kun rintama pysähtyi siihen sodan loppuajaksi, mutta koko sota hävittiin. Koska Saksa  hävisi sotansa  Suomikin menetti Karjalan, eihän se olisi yksin voinut  kauan jatkaa sotaa.

Paljon puhutussa Normandian maihinnousussa ei siis ollut enemmän hyökkääjiä kuin Tali-Ihantalassa. Tämä kuvastaa sotamme lopun taistelujen valtaisat mittasuhteet. Miksi todellakin länsi, tulevat Nato-maat antoivat kohdella meitä tällä tavalla? Tämä heittää ikiaikaisen varjon koko Naton päälle, voiko siihen koskaan oikein luottaa kun pieni Suomen kansa ollaan valmiita uhraaman noin vain isojen maiden välisissä kiistoissa, ja meidän kun pitäisi olla muka osa länttä!

Venäjä valtasi Krimin ja liitti sen valtioalueeseensa 21.3.14. Tästä länsimaat ja muu maailma nosti suuren metelin ja aloitti pakotetoimet Venäjää vastaan.

Suomikin vaati Krimin palauttamista. Nyt olisi ollut johdonmukaista vaatia takaisin myös meiltä väkivalloin vietyä Karjalaa, 400 000 suomalaisen rakkaita ikiaikaisia kotiseutuja.

On Suomen hallitukselta häpeällistä ja pelkurimaista vaatia toiselta maalta vietyjä alueita takaisin, mutta vaieta samalla itse koetuista vääryyksistä. (kts plokikirjoitukseni ”Putin ja talvisota”)

Venäjää/NL:oa ei todellakaan pidä yksin syyllistää hyökkäyksistään Suomeen. 1808 jälkeen se ei ole hyökännyt kertaakaan pelkästään omasta tahdostaan Suomen kimppuun:

1808 Venäjä hyökkäsi Suomeen Ranskan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan.  Kuritettiin Ruotsia, joka ei halunnut yhtyä Britannian kauppasaartoon.
1939 Se hyökkäsi Suomeen Saksan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan kun ne jakoivat keskenään Eurooppaa tämä mulle tämä sulle periaatteella.
1944 Kannaksen suurhyökkäys Liittoutuneiden yhteisen sopimuksen mukaan .

 (Suomea ei pidä  syyttää edes jatkosodan aloittamisesta  hyökkäsihän se NL:n kimppuun yhdessä Saksan kanssa kesäkuussa -41, mutta Suomi hyökkäsi, jotta saisi siltä  vääryydellä väkivalloin  vahvemman oikeudella riistetyt alueet takaisin.)

So nykynäkymin meidän pidä pelätä erityisesti Venäjää, ei se todennäköisesti hyökkää yksin omin päin meidän kimppuumme.

Nyt meidän pitäisi todella vaatia Karjalaa takaisin, näin koska valtiorajat ei Venäjän mielestä olekaan enää pyhiä ja koskemattomia. -Samalla mm Eestin kannattaisi vaatia jälleen takaisin Petserinmaata Venäjältä ja Japanin kannattaisi aktivoida Kuriilien palauttamisvaatimukset.

* Suomea päätettiin tuolloin kurittaa liittolaisuudesta Saksan kanssa (kts muita kirjoituksiani aiheesta) vaikka se ensin oli ajettu Saksan syliin kun luotettavia tai riittävästi Suomen auttamiseen panostavia valtioita ei tahtonut löytyä oikein mistään. Ja Suomi tarttui epätoivoisena Saksaan. 

Miksi  todellakin Suomea paheksutaan liitosta  Saksan kanssa. Suomella ei ollut vaihtoehtoa, mutta  ei tainut olla Iso-Britanniallakaan. 

Tässä on hyvä muistaa  Churchillin kuuluisa lausahdus: ”Liittoudun vaikka itse paholaisen kanssa jos voin siten voittaa Hitlerin" . Ja niin hän tekikin omasta mielestään liittoutuessaan Stalinin kanssa  vihasihan hän kommunismia  koko sydämestään.  Olihan hänen kuuluisa lausahduksensa NL:n perustamisen aikaan: "Tuon lapsen tapamme kehtoonsa." Kaiken lisäksi Stalin oli pahamaineinen diktaattori joka oli lähettänyt Siperiaan ja teloituttanut  suuren joukon  maansa vähemmistökansojen edustajia  ja poliittisia vastustajiaan. 

Churchill  epäilikin  kerran  jälkeenpäin Saksan kukistumisen jälkeen olisiko ollut kuitenkin parempi mennä liittoon Saksan kanssa:  "Teurastimmeko väärän sian?"

 On hyvä  tietää  myös, että Churchill oli muutama päivä  Stalinin vieraana  Kremlissä  elokuussa 1942. He myös ryyppäsivät siellä yhdessä railakkaasti ainakin yhtenä iltana. (yle uutiset 24.5.13, lähteenä tuosta matkasta ja sen tapahtumista on Britannian kansallisarkisto.  Tekstiä tästä vierailusta löytyy  sivukaupalla.  - Sitä lukiessa menettää helposti uskon kaikkeen valtaan. Ovatko suurvaltojen johtajat vallanhimossaan todellakin noin pieniä ihmisiä)

Kun puna-armeija aloitti suurhyökkäyksen 9.6.1944 Karjalan kannaksella sillä lienee ollut  myös paljon amerikkalaista ja englantilaista aseistusta.  Tätä voisi olettaa koska  everstiluutnantti Tuomo Hirvonen evp TS aliossaan 9.6.14 kirjoitti, että venäläiset mursivat  Leningradin piirityksen  tammikuussa 1944 paljolti näiden maiden raskaalla aseistuksella.

Hirvonen:  "Saksan sodanjohto oli ihmeissään  puna-armeijan valtavasta tulivoimasta"  noita aseita oli  hänen mukaansa rahdattu Murmanskin kautta kahden vuoden aikana  "suunnattomat määrät".  

Länsiliittolaisten  NL:oon  toimittaman sotakaluston huomattavasta vaikutuksesta  on kyllä aikaisemminkin oltu tietoisia  Suomenkin rintamilla mutta, siitä ei ilmeisesti ole haluttu puhua/tietää  sen enempää koska suomalaisten viholliskuvaan sopii paremmin  arkkivihollinen NL/Venäjä  kuin lännen suurvallat. 

Tämä  asenne on valitettavaa.  Jos haluttaisiin  kuvien takaa katsoa totuutta suoraan silmiin, Natonkin kannatus olisi huomattavasti vähäisempää Suomessa.   


                                       *    *    *

- On todellakin hämmentävää ettei äskettäin paljon TV:ssa esillä olleen Normandian maihinnousun yhteydessä esitetty juuri lainkaan samaa suuruusluokkaa olevaa Karjalan kannaksen suurhyökkäystä kuuluivathan ne samaan liittoutuneiden suunnitelmaan kukistaa vihollinen, niin kohtuutonta kuin se Suomen kohdalla em perusteella olikin.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Mistä on Nukkuvien puolue tehty




Hectorin Työttömän arkiveisu alkaa sanoilla ”Maanantai ei mittää, tiistai ei mittää...” Eikä mikään muukaan tunnu miltään on sitten joulu, juhannus tai vaalipäivä. Kaikki samaa harmaata mössöä vailla merkitystä. Syynä tähän on usein syrjäytyminen.

Nukkuvien enemmistö on kuitenkin sosiaaliturvan leikkauksista, yksityistämisestä, työttömyydestä ja samalla runsaasta maahanmuutosta huolestuneita tavallisia kansalaisia. Huolestuttavaa on silti jatkuvasti lisääntyvä syrjäytyminen. Mutta syytä on pienituloisissa itsessäänkin, sosiaaliturva olisi parempi jos kaikki kävisivät äänestämässä asiaansa ajavia puolueita.

Tuossa laulussa jossa mikään puolueekaan ei ole mittää on kuitenkin puolet totta sillä vaikka vaaleissa enemmistön saisivat hyvinvointiyhteiskuntaa kannattavat puolueet, niin annettuja lupauksia on vapaakaupan puitteissa vaikeaa toteuttaa.

Jos palkkoja nostetaan tai parannetaan sosiaaliturvaa niin ulkomainen kilpailukyky heikkenee lisäten työttömyyttä. Ennen tähän voitiin vaikuttaa tulleilla tai devalvoimalla. Nyt se on mahdotonta.

Syynä tähän on WTO:n sallimat työelämän oikeuksien loukkaukset mikä laskee palkkatasoa. Tällaisten maiden kanssa emme voi nykypuitteissa kilpailla kuin heikentämällä sosiaaliturvaa.
Iso ongelma on sekin, että ainakaan suuret puolueet eivät juuri esitä muutoksia vapaakauppaan. Muutos saataisiin aikaan jos ne sitä vaatisivat, EU:n suurin 57%:n Nukkuvien puolue heräisi vaatimusta kyllä tukemaan. Vaikka uusi ajattelutapa eteni vaaleissa ne eivät tuoneet vielä ratkaisevaa muutosta. Tarvittaisiin enemmän uskallusta äänestää toisin.

Tällä hetkellä ongelmaa yritetään ratkaista vain yritystasolla painostamalla yrityksiä kohentamaan palkkoja ja työolosuhteita. Tämä ei riitä, vaan valtioita tulisi painostaa muuttamaan lakeja ja panemaan ne myös täytäntöön suojatullien uhalla, onhan mm lakkokiellossa kyseessä myös vakava ihmisoikeuksien loukkaus.

Yksityinen kulutus on noussut monissa Euroopan maissa jo keskimäärin liian korkealle tasolle. Se on rahoitettu valtion velkaantumisella.  Kun palkat  ja  pääomatulot on nousseet liian paljon työttömyys on lisääntynyt ja  julkiset palvelut heikentyneet.   Monet ovat siis kuluttaneet iloisesti toisten kansalaisten ja yhteiskunnan puolesta. Verotusta tulisi nostaa (mutta maksukyvyn mukaan pienimpiin tuloihin puuttumatta) eikä vain lamaantua ja jättää äänestämättä kauhistellen yhteiskunnan tilaa. Tässä on todellakin peiliinkatsomisen paikka monille. Yhteiskuntaa ei todellakaan voi yksin syyttää nykytilanteesta. Sen on aiheuttanut myös egoismin, itsekeskeisyyden lisääntyminen yhteiskunnassa.

Valitettavasti liian monille ei ole enää yhteiskuntaa vaan vain markkinat, jossa kaikki on kauppatavaraa eikä kukaan vastuussa muusta kuin itsestään tai vain lähipiiristään. Liian nopea vaurastuminen johtaa helposti myös tällaiseen ajatteluun. Äkkirikastuminen nousee monilla päähän, ja tässä yhteiskunnassa on yksityisen kulutuksen annettu nousta liian nopeasti. Vaikka tosiasia on, että samalla eriarvoisuus on nopeasti noussut, mutta keskimäärin tilanne on näin. Tällainen ajattelu houkuttulee myös äänestämättä jättämiseen, koska ei ole kiinnostunut yhteiskunnasta vaan pelkästä omasta kulutuksesta.

Silloin myös kasvaa houkutus äänestää vain jos löytää sopivan ehdokkaan jonka tekemiset tuntee , ja jos ei löydä ei äänestä ollenkaan koska mikään puolue ideologia ei sinänsä oikein kiinnosta
kuten Hector laulussaan: kokoomus ei mittään, demarit ei mittään... eikä Suomi isänmaakaan ole mittää, vain oma onni ja kulutus on jotain.

Vaikka enemmistö kansalaisista haluaakin hyvinvointiyhteiskuntaa ja on valmis myös maksamaan siitä, niin on todellakin paljon myös niitä jotka ei sitä halua. Miksi mennä äänestämään kun eläkkeitä ei tulevaisuudessa enää saa ellei niitä itse säästä moni uskoo, ja monien mielestä niin on jopa hyvä, ettei vain joutuisi säästämään jonkun luuserin eläkettä ajatellaan. Ja sama koskee myös sosiaaliturvaakin, jota odotetaan jatkuvasti leikattavan, ja niitäkin on paljon jotka ajattelee, että se on hyvä asia. Jokainen säästäköön oman sosiaaliturvansa, niin verotuskin laskisi. Joten aika moni on myös syrjäytynyt yhteiskunnasta, vaikka ei olekaan työtön. On syrjäytynyt sosiaalisesta ajattelutavasta, ihmisen vastuusta. Miksi siis äänestää kun yhteiskuntaa ei tarvita mihinkään. -Margaret Thatcher ei tainnut lopultakaan olla kovin paljon väärässä sanoessaan nuo historiaan jääneet sanat: Ei ole yhteiskuntaa, on vain markkinat!