Työn tuottavuuden kasvu vähentää huomattavasti työvoiman tarvetta
Suurten ikäluokkien eläköityessä ja liian pienen syntyvyyden takia 1,87 naista kohti työikäisten määrä Suomessa vähenee 2010-luvulla 150 000:lla. Tilanne ei ole kuitenkaan näin huolestuttava, koska työn tuottavuus kasvaa pari prosenttia vuodessa. Tätä osoittaa myös se, että työttömiä oli 200 000 (TM) nopean talouskasvunkin aikana 2008 juuri ennen lamaa. Tuoreena esimerkkinä erinomaista tulosta tehnyt Telia-Sonera, joka irtisanoi 800 työntekijäänsä. On myös hyvä muistaa, että tuottavuus on kasvanut sadan vuoden aikana 14-kertaiseksi ja elintaso 12 kertaiseksi.
Työvoima Suomessa on 2,6 miljoonaa, siitä 150 000 on 6%. Jos tuo vajaus syntyisi heti se vaatisi työviikon pidentämistä parilla tunnilla. Vajaus poistuisi myös työllistämällä työttömät. Koska vaje kasvaa vähitellen työn rationalisoinnin ja automaation lisääntyessä työaikaa ei tarvitse pidentää.
Kun työikäisten määrä vähenee ennusteiden mukaan noin 15 000:lla vuodessa työvoima vähenee vain 0,6% vuotta kohti: Siis 100 hengen työpaikassa työntekijöiden määrä vähenee keskimäärin yhdellä työntekijällä kahdessa vuodessa. Siis kahden vuoden kuluttua sen tulee pärjätä nykyisen sadan työntekijän sijasta 99:llä, jos tuotannon määrä pysyy nykyisellä tasolla. Ei luulisi olevan vaikeaa.
Vaikka maahanmuutto loppuisi/lopetettaisiin, sekään ei suistaisi meitä vielä mihinkään kuiluun, sillä nettomaahanmuutto lienee noin 10 000 vuodessa ja ennustetaan sellaisena ehkä jatkuvankin. Siis yhteensä 25 000 vähennys työvoimaan. Ja koska maaahanmuuttajataustaisten työttömyys on 2-3 kertaa kantaväestöä suurempi vähennys työlliseen työvoimaan olisi tuota lukua vähäisempi.
Ja kun tuottavuus kasvaa pari prosenttia vuodessa on varaa myös lisätä tuotantoa, ei kuitenkaan paljon. Jos pyritään vaikka maahanmuuton lisäyksellä suuriin tuotannon kasvulukuihin ympäristö kuormittuu liikaa.
Ja vaikka kyseessä olisi palvelualan työpaikka, jossa ihmiskättä ei ole helppoa korvata sielläkin tietokoneet ja automaatio vähentävät vähitellen työvoiman tarvetta. Teollisuudessa työn tuottavuus kasvaa ehkä 5-6% vuodessa, joten sieltä vapautuu työvoimaa palveluihin.
Kasvun hidastamiseksi tehokas keino on ympäristöverotuksen kiristäminen. Ympäristöverot hidastavat jo nykytasollakin kasvua mutta ne eivät ole vielä riittävän kireitä. Jos emme näin tee loppuu myös yritystoiminta kun ei ole enää ihmisiäkään.
Jo prosentin talouskasvullakin elintasomme nousisi yli kaksinkertaiseksi sadassa vuodessa, ja rahaa riittäisi paljon nykyistä enemmän ympäristöasioiden hoitoon. Luonto ei todellakaan kestä enää elintason 12-kertaistamista kuten viimeisen sadan vuoden aikana.
Eikä työllisyyden hoitoonkaan tosisasiassa tarvita edes talouskasvua kuten yleensä luullaan, se on tulonjakoasia. Velat saadaan kyllä pienemmilläkin kasvuluvuilla maksettua nostamalla hieman hyvintoimeentulevan enemmistön verotusta. - Eräs talouskasvun hidastamisen keino on myös maahanmuuton vähentäminen pieneen osaan nykyisestä. Halutaanhan lisätyövoimaa juuri talouskasvun nopeuttamiseksi.
Muistutan edelleen, että nykyinen työttömyys, joka juuri ennen 2008 laman alkua oli 200 000 monien todella hyvien vuosien jälkeenkin johtui siitä, että tuottavuuden kasvun takia työvoimaa tarvitaan aina vain vähemmän ja vähemmän. Työttömiä on nyt talvella 2011 lähes 300 000 eli huomattavasti enemmän kuin 2008 ennen lamaa vaikka talous pyörii taas melko hyvin.
Väestön vanheneminen ei ole ongelma jos eläkkeellemenoikä nousee riittävästi
Suomessa mennään eläkkeelle keskimäärin 60-vuotiaana. 15-60 vuotiaiden osuus oli 62% koko väestöstä vuonna 2008. Vuonna 2040 samanikäisten osuus on ennusteiden mukaan 52% koko väestöstä. Mutta jos eläkkeelle mennään 2040 keskimäärin vasta 66-vuotiaana huoltosuhde paranee, onhan 15-65-vuotiaiden osuus jo 58% koko väestöstä. 15-70 vuotiaita on tuolloin 62% väestöstä , eli saman verran kuin nykyään 15-60-vuotiaita. Mutta eläkkeellemeno keskimäärin 66 vuotta täytettäessä riittäisi varmastikin työn tuottavuuden lisääntymisen takia.
Näissä luvuissa on mukana myös maahanmuuton vaikutusta. Nettomaahanmuutto on tällä hetkellä noin 10 000 ja se jatkunee monien ennusteiden mukaan samalla tasolla lähivuosikymmenet. Mutta nämä ovat lopulta vain olettamuksia. Voihan maahanmuuttopolitiikka täysin muuttuakin ja maahanmuuttajia päästetään maahan oleellisesti vähemmän kuin nyt, mikä olisi kylllä viisasta.
Jos maahanmuuttotaustaisia olisi parinkymmenen vuoden kuluttua Suomessa jo 10% väestöstä kuten monet toivovat ja maahanmuuttotaustaisten työttömyys edelleen 2-3 kertaa suurempaa kuin kantaväestöllä he lisäisivät Suomen työllistä työvoimaa korkeintaan 5%.
Tämä on todella kallista työllistämistä ottaen huomioon maahanmuuttajien valtaisat sosiaali - ja työttömyysmenot ja suomenkielen sekä kulttuurin opettamiseen käytettävät varat. Jos nuo rahat käytettäisiin automaation lisäämiseen olisi todella helppoa korvata ulkomaalaisten työpanos.
Elinikä nousee keskim. vuodella joka viides vuosi - myös iäkkäiden kunto paranee
Ongelman ratkaisua voi etsiä myös eliniän pitenemisestä. Ihmisten keskimääräinen elinikä on pidentynyt viime vuosikymmeninä Suomessa vuodella joka viittä vuotta kohti. Siten vuonna se on vuonna 2040 jos nykykehitys jatkuu (kuten yleensä ennustetaan) jo 6 vuotta pidempi kuin nykyään.
Ihmisten eliniän pidetessä myös yli 60-vuotiaiden ihmisten kunto paranee huomattavasti selvitysten mukaan. Tämänkin perusteella olisi perusteltua nostaa vähitellen myös eläkkeellemeno ikää, jotta eläkemenot eivät kasva liikaa. Keskimääräinen eläköitymisikä voisi hyvin olla vaikka yllä esitetty 66-vuotta. Siihen kannattaisi siirtyä vähitellen nostamalla vaikka neljän viiden vuoden välein eläkeikää vuodella. Samalla tulisi kiristää vähitellen myös eläkkeelle pääsyn ehtoja ennen tuota ikää.
Suuri joukko täysin työkykyisiä ihmisiä menee jo nykyäänkin vanhuuseläkkeelle vaikka voisivat olla hyvin vielä vuosia työelämässä. He eivät vain mukavuuden halusta sitä halua. Tällä hetkellä se ei tietysti ole ongelma suuren työttömyyden takia.
Huoltosuhde olisi hieman nykyistä alempi vuonna 2040 keskimääräisellä 66-vuoden eläkkeelle siirtymisiällä, mutta jos työn tuottavuus kasvaa vaikka 2% vuosivauhdilla (kuten sen yleensä ennustetaan kasvavan) vuoteen 2040 mennessä, eli tuona aikana yli 60%, ei todellakaan pitäisi olla mitään ongelmia kunnon palvelujen ja apuvälineiden takaamiseksi eläkeläisille, vähempikin kasvu riittäisi siihen.
Jos työllistetään myös valtaosa työttömistä, jotka ovat hyvässä työkunnossa toisin kuin yleensä luullaan, huoltosuhde paranee vielä huomattavasti. Ainakin 2010- luvulla työttömiä riittää vielä melkoisesti, (ehkä pidempääkin) onhan ainakin vielä 2011 talvella työttömiä lähes 300 000 (TEM) eikä tuo määrä kokemuksen mukaan muutamassa vuodessa mihinkään häviä.
Työvoiman tarve vähenee todellakin nopeasti. Jo lähivuosina monissa marketeissa ei ole enää lainkaan kassoja, automatiikka hoitaa asian. Parinkymmenen vuoden kuluttua ennustetaan, että autoissa ei ole enää kuljettajia vain matkustajia. Nyt on jo robotteja jotka tekevät sairaaloissa leikkauksia jopa ihmiskäden ohjaamatta. Pian jo tietokoneet tekevät lääkärien puolesta suurimman osan diagnooseista. Yhä usemmin työn tehtaissa tekevät automaattikoneet ja robotit, ja on jo tuotantolaitoksia, joissa ei ole ainuttakaan työntekijää. Kauan ei kestä enää sekään kun maatalouskoneet hoitavat ihmiskäden koskematta peltomaan kääntämisen ja lannoittamisen, istuttavat , korjaavat sadon ja lajittelevat sen valmiiksi pakkauksiin myyntiä varten. Kielenkääntäjät ja tulkit, ihmissellaiset, ovat pian historiaa kun kännyihin liitettävät käännösohjelmat vielä hiukan kehittyvät halliten sanavaraston ja kielopin täydellisesti. Tämä vähentää huomattavasti myös tarvetta opiskella kieliä, joten kieltenopettajiakin tarvitaan huomattavasti vähemmän jne, jne... Äskettäin lähettiin kansainväliselle avaruusasemalle ”humanoidi-robotti” kuten uutisissa asia ilmaistiin. - Jo pelkkä kännyjen ja tietokoneiden huima kehitys vähentää ihmistyön tarvetta nopeasti. On hyvä muistaa, että älypuhelimissa on jo yhtä paljon tietojenkäsittelykapasiteettia kuin amerikkalaisten vuoden 1969 kuuraketin tietokoneissa!
Automaation ja koneellistumisen lisääntyminen helpottavat iäkkäimpien työtä
Tulevaisuudessa on myös yhä vähemmän raskasta ruumiillista työtä, jonka tekijät eläköityvät yleensä kaikkein varhemmin. Senkin johdosta eläkkeelle siirtymisaikaa voidaan varmasti helposti nostaa tuo viisi vuotta, ellei jopa enemmänkin. Esim Saksassa eläkeikä on jo 67 vuotta, Suomessa haarukkana on 63-68 vuotta.
Eläkkeen sijasta työntekijä kannattaisi usein siirtää toiseen paremmin hänen työkykyään vastaavaan työhön. Tämä on vain järjestelykysymys. Työaikaa voitaisiin 60-ikävuodesta lähtien myös vähitellen lyhentää vaikkapa aluksi seitsemään tuntiin päivässä ja muutaman vuoden päästä kuuteen tuntiin tai siirtymiseen nelipäiväisen viikkoon jne. ja lopulta puolipäiväiseen työhön, senkin jälkeen mentäisiin töihin vielä päiväksi pariksi viikossa. Näin ikääntyvät työntekijät jaksaisivat olla paljon nykyistä pidempään mukana työelämässä. Jo nyt varmaan suuri osa 70-vuotiaista jaksaisi hyvin tehdä töitä pari päivää viikossa. Aktiivisuus on myös hyväksi terveydelle pelkän jouten olemisen sijaan.
Nykyään usein jo nuoremmillekin liiallista työtahtia tulee kuitenkin hidastaa huomattavasti jos näissä tavoitteissa aiotaan onnistua. Mm liian kovaa kilpailua yritysten välillä tulee vähentää, ei maailma tule todellakaan paremmaksi piiskaamalla jatkuvasti lisää yritysten välistä kilpailua. Tähän syyllistyy mm EU kilpailulainsäädäntö. -Me olemme tässä todellakin perimmäisten kysymysten äärellä.
Kun ihmisten elinikä pitenee on selvää, että vähitellen myös työtä pitää tehdä pidempään. Eläkkeelle menoiän nostaminen on perusteltua erityisesti nyt kun suuret ikäluokat (jopa yli kolme lasta naista kohti) menevät eläkkeelle. Se keventäisi myös velkojen takaisinmaksu kuormaa. Toisaalta työ on myös useimmille ihmiselle elämän keskeinen sisältö. Kun kantaa oman kortensa kekoon, voi tuntea olevansa hyödyllinen yhteiskunnan jäsen.
-Näistä näkökulmista katsoen tuntuu todellakin oudolta, että lähes koko läntinen maailma uskoo, että emme selviä nykytilanteesta ilman runsasta maahanmuuttoa.
Työttömien enemmistö hyväkuntoisia -maahanmuutto heikentää huoltosuhdetta
Runsas maahanmuutto on myös loukkaus suurta työttömien joukkoa kohtaan. Ikäänkuin he eivät olisi kelvollista työvoimaa, eivät edes kunnon ihmisiä vaan laiskoja yhteiskunnan siivellä eläjiä, kuten moni päättäjäkin uskoo. Ulkomailta tulleet kieltä osaamattomat ja maan tapoja tuntemattomat, jopa lukutaidottomat näyttävät menevän suomalaisen työttömän edelle, koska heitä suurin määrin maahamme päästetään. Näin vaikka ulkolaisten työllistäminen on usein todella vaikeaa.
Kaikkein pahimmalta tuntuu suuri nuorisotyöttömyys kun neljäsosa Suomen nuorista alle 25-vuotiaista on työttömänä. Näitä ihmisiä, jotka ovat parhaassa mahdollisessa kunnossa ikänsä puolesta, kohtaan on aivan erityisen loukkaavaa tuoda maahan ulkomailta ihmisiä töihin muka työvoimapulan takia.
Moni uskoo, että työttömät ovat suurelta osin työkyvyttömiä, se ei ole kuitenkaan totta. Työttömistä 60% on selvitysten mukaan hyvässä tai erinomaisessa työkunnossa. Vielä yli vuodenkin yhtäjaksoisesti työttöminä olleista vajaalla puolella hyvä tai erinomainen työkunto. Lopuilla 40%:lla se on kohtalainen tai heikko, joten yli puolella pitkäikaistyöttömistäkin työkunto on vähintään kohtalainen. (Vastaavasti palkansaajista 40%:lla oli erinomainen työkyky, yli 50:lla hyvä ja 10%:lla kohtalainen tai heikko.) Työttömyys selittyykin työvoimapulan vallitessa paljolti työnantajien ennakkoluuloilla.
Työttömien työkyky vuonna 2005 Holm, Jalava, Ylöstalo
Työllisten työkyky 2004 Ari Peltoniemi
On hyvä myös muistaa, että maahanmuuttotaustaisten työttömyys Suomessa on lähes kolminkertainen kantaväestöön verrattuna. Ja kuitenkin maahanmuuttajia halutaan tänne lisää lähinnä juuri siksi, että he parantaisivat maamme huoltosuhdetta!
Automaatio etenee nopeaa vauhtia vähentäen huomattavasti työvoiman tarvetta. Jostain ihmeen syystä vallassaolijat eivät tähän usko. -Mutta työttömien työllistämiselläkin voitaisiin poistaa koko lähiaikoina alkavaksi ennustettu työvoimapula.
Julkisella sektorilla mm sosiaali- ja terveydenhoitoalalla jää lähivuosina suuri joukko henkilökuntaa eläkkeelle. Tämä ei todellakaan ole mikään työvoimapulan kauhuskenaario, jos samalla teollisuudesta työn rationalisoinnin ja automaation takia vapautuvaa henkilökuntaa koulutetaan riittävästi näille aloille. Tämä onnistuu jos teollisuustuotannon kasvua ei pyritä maksimoimaan, mikä vaatii paljon lisätyövoimaa, kuten nyt on tavoitteena, vaan tyydytään hitaaseen talouskasvuun, mikä on jo ympäristönkin huonon tilan kannalta välttämätöntä.
Työttömyys ei ole mukavuudenhalua ja laiskuutta vaan työaika- ja tulonjako-ongelma
Kun työaikaa ei ole lyhennetty työvoiman vähenevä tarve muuttuu työttömyydeksi. Siitä huolimatta työttömyyden syynä pidetään melko yleisesti yhteiskunnan korkeimmillakin tahoilla työttömien suoranaista laiskuutta.
Pyrkimykset heikentää työttömyysturvaa osoittavat myös ajattelutapaa, että työttömyys poistuisi jos vain työttömät viitsisivät mennä töihin Toimeentulotulotukea saa jo leikata jopa 40% työttömien pakottamiseksi suorastaan nälällä erittäin pienipalkkaisiin tukitöihin!
Työttömyys on työaika- ja tulonjako ongelma, joka voidaan ratkaista tulojen uusjaolla, niin että palkkarahoja riittää kaikille ja / tai lyhentämällä myös työaikaa. Kyse ei lopulta olisi suurista summista työtekijää kohti. Esimerkiksi 1%:lla palkkasummasta voi työllistää prosentin työvoimasta eli 25 tuhatta työtöntä. Mutta palkkojen ja muiden tulojen on annettu nousta liian paljon seurauksena suuri työttömyys. Tämä johtuu johtuu välinpitättömyydestä ja itsekkyydestä. Se on hyvän yhteiskunnan kehittämisen pahin este.
Syntyvyys liian alhaista monissa kehittyneemmissä maissa muuallakin kuin Euroopassa
Euroopassa syntyvyys on monissa maissa reilusti alle kahden naista kohti, Suomessa se on 1,86. Monissa Aasian kehittyneimmissä maissakin syntyvyys on melko pientä. Esimerkiksi Kiinassa se on 1.6, Japanissa 1.3, Taiwanissa 1.0, Etelä-Koreassa 1.1, Intiassa kuitenkin vielä 3 ja monissa Pohjois-Afrikan köyhimmissä maissa jopa 5-6.
Kiinassa on ollut jo pitkään ns yhden lapsen politiikka, jota ei kuitenkaan aivan täysimittaisesti ole toteutettu jos olisi lapsia olisi vain yksi naista kohti. Tuon 1,6:n seurauksena Kiinan työikäinen väestö alkaa vähetä jo muutaman vuoden kuluttua.
Kiinan hallitus on tästä huolestunut peläten sen vähentävän tuotannon kasvua. Työvoiman väheneminen nostaa vielä lisää jo nyt nousussa olevia palkkoja ja Kiina menettänee asemansa halpatuotantomaana ennustettua nopeammin.
Kiinassa pohditaankin pitäisikö yhden lapsen politiikasta kokonaan luopua. Jos niin tehdään ja työikäisten määrä alkaa lisääntyä, Kiinan väestö jatkaa vielä kasvua ennustetun 1,5 mrd maksimin jälkeenkin. Jos näin käy voidaan kysyä millä se aikoo ruokkia väestönsä aavikoitumisen levitessä jo nyt uhkaavasti sen alueilla ja vesi- pulan lisääntyessä jatkuvasti. Kiinankin olisi parasta ympäristösyistä tyytyä ainakin työvoiman nollakasvuun vaikka se merkitsee laskevia kasvulukuja ja takaahan automaatio hieman hitaamman talouskasvun työvoiman vähetessäkin.
Kiinankin työvoima alkaa pian jo vähetä - talouskasvu hidastuu
Kiina on yrittänyt ratkaista ongelmaa mm yrittämällä ostaa tai vuokrata kymmeniä miljoonia hehtaareja maata viljelyalueeksi Siperiasta, mutta Venäjä kieltäytyy peläten, että jos se siihen suostuisi Kiina saattaisi myöhemmin pyrkiä liittämään nuo alueet valtioalueesensa, jota se on aina halunnut kasvattaa Siperian suunnalla. Kiina on kuitenkin onnistunut hankkimaan viljelysmaita mm Afrikasta.
Vaikka alhainen syntyvyys hidastaa talouskasvua, se on kuitenkin ekologisesti hyvä asia, ekokatastrofin uhkaamassa maailmassa, onhan ruokapulakin uhkaamassa. Tämä on myös Kiinan ongelma joutuuhan se ostamaan yhä enemmän elintarvikkeita ulkomailta, mikä taas nostaa elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintoja. Kiinan väestön lisääntyminen vain pahentaisi ongelmaa koska lisää viljelysmaata ei ole enää helppoa hankkia ellei raivata sademetsiä, millä olisi ekologisesti tuhoisat vaikutukset. Toisaalta samaa prolematiikkaa olisi myös Siperian metsien raivaamisella viljelymaiksi. Mutta myös aavikoituminen etenee maailmanlaajuisesti tehomaatalouden seurauksena ja pohjavedet laskevat muuallakin kuin Kiinassa.
Talouskasvun hidastamisesta tulisikin sopia vaikka YK:n johdolla. Tämä vaatisi tyytymistä nykyistä oleellisesti pienempään kasvuun ja edellyttäisi siten nykyajattelutavan mukaan myös maahanmuuton huomattavaa vähentämistä.
Työelämä muuttunut liian vaativaksi - aikaa ja voimia ei ole enää lapsille
Syntyvyys on alkanut vähetä dramaattisesti myös monissa Kiinan lähialueen kehittyneissä maissa vaikka siellä ei olekaan yhden lapsen politiikkaa. Työelämä on ilmeisesti tullut liian vaativaksi ja raskaaksi, jonka seurauksena lapsien hoitamiseen ei ole enää riittävästi aikaa ja haluja. Tämä osoittaa, että asiat yhteiskunnassa ovat todella huonosti. Esimerkiksi Taiwanin 1.0 lasta naista kohti on jo huolestuttavan pieni jos se pitkään jatkuu sellaisena. Toisaalta ekologisesta näkökulmasta tiheään asutuissa maissa väestön väheneminen olisi toivottavaa.
Toisin kuin Euroopassa työvoiman vajausta ei suunnitella kuitenkaan korvattavan maahanmuutolla koska sen on arveltu aiheuttavan monia ongelmia kuten Euroopassa.
Suomessa riittää vielä maata väestön ruokkimiseksi, joten meillä voitaisiin nostaa hieman syntyvyyttä lapsiperheiden asemaa parantamalla, se keventäisi myös valtionvelan takaisinmaksua.
Jos maahanmuuttoon Suomessa käytettävät valtaisat rahamäärät siirrettäisiin suomalaisten lapsiperheiden tuiksi, lapsia alkaisi syntyä huomattavasti nykyistä enemmän ja 20 vuoden kuluttua työikäisten määrä palautuisi taas riittävälle tasolle. Se miksei näin ole tehty jo aikoja sitten, tuntuu todella kummalliselta. Todellinen syy lieneekin se, että halutaan halvempaa ulkomaista työvoimaa.
Valtion velanmaksu onnistuu hyvin omin voimin
Suomessa on valtion velkaa 15 000 euroa asukasta kohti, sen takaisinmaksu vaikka 20 vuodessa korkoineen maksaisi yhtä suomalaista kohti 60-70 euroa kk. Neljän hengen keskituloisessa perheessä se veisi viitisen prosenttia nettotuloista nykytulotasolla. Tällainen summa pystytään kyllä maksamaan takaisin omin voimin ilman ulkomaista työvoimaa. Se vaatii ehkä pientä elintason laskua, mutta onhan kulustasomme keskimäärin jo melkoisen korkea.
Jos näin ei haluta tehdä vaan otetaan maahan paljon ulkomaalaisia töihin talouskasvun nopeuttamiseksi velanmaksu kevenee, mutta nopeampi talouskasvu on ekologisesti vaarallinen ratkaisu.
Velkojen takaisinmaksua ei tule myöskään kustantaa leikkaamalla pienituloisille tarkoitettuja tukia ja palveluja, jotta hyvin toimeentulevat voisivat jatkaa kuten ennenkin jo liiallista kulutustaan ja ehkä vielä lisätäkin sitä. Juuri hyvintoimeentulevien kulutusta tuleekin leikata ja hyvintoimeentulevia on Suomessa väestön enemmistö.
Jos emme näin tee tuloerojen kasvaessa ja köyhien köyhtyessä väkivalta ja rikollisuus lisääntyy, ja siitä saavat kärsiä myös varakkaat. Kestävä yhteiskunta voidaankin rakentaa vain yhteisvastuun varaan.
Piikayhteiskunta takaisin ulkomaisen työvoiman avulla - suomalaisiakin siivoojia löytyisi jos palkat korotettaisiin inhimilliselle tasolle
Niin sanotussa työvoimapulassa on kyse paljolti myös siitä, että kaikkiin työtehtäviin ei ole helppoa löytää suomalaista tekijää vaikka heitä on työttömänä paljon. Jos esimerkiksi hyvintoimeentuleva kansalainen ei halua maksaa palkkaa niin paljon kuin suomalaiset siivoojat haluavat sanotaan, että heitä ei ole riittävästi tarjolla koska he eivät arvosta siivoustyötä. Ja sitten hankitaan ulkomaista työvoimaa. Siivoojien liian pienistä palkoista, joilla ei tule kunnolla toimeen ei yleensä julkisuudessa puhuta kun halutaan lisää ulkomaista työvoimaa.
Suomalaisia siivoojia löytyisi kyllä riittävästi jos siivoustyön palkkaa nostettaisiin huomattavasti. Tosiasia on myös, että monet siivoojat saavat toimeentulotukea vaikka tekisivät kokopäivätyötä. Erityisen suuri riski tähän on siivojilla, jotka ovat yksinhuoltajia. Ei todellakaan ole houkuttelevaa mennä työhön, joka ei usein takaa edes välttämätöntä toimeentuloa.
Työmarkkinatuki on täysimääräisenä 440€ kk netto, jota suurin osa työttömistä nykyään saa ei todellakaan ole niin suuri, että se houkuttelisi työttömyyteen. Työmarkkinatuki on niin pieni, että suuri osa sen saajista on oikeutetttu toimeentulotukeen.
Se miksi siivoojien palkkoja ei ole nostettu riittävästi kotimaisen työvoiman tarjonnan lisäämiseksi johtuu siitä, että työnantajat tietävät, että ulkomaisia siivoojia saa halvemmalla. Tähän liittyy usein myös harmaa talous. Ulkomaisen työvoiman palkoista ei usein makseta lainkaan veroja ja työnantajamaksuja, ja jos maksetaankin nämä tekevät työtä huomattavasti suomalaisia halvemmalla. Pienemmän palkkansa takia ulkomaalaistaustaiset siivoojat ovat suomalaisia useammin oikeutettuja toimeentulotukeen, mikä lisää osaltaan sosiaalimenoja
Jos ja kun siivoojien palkkaa nostettaisiin huomattavasti työehtosopimuksin tai vähimmäispalkkalailla ja harmaa talous laitettaisiin kuriin, monet hyvin toimeentulevat perheet vähentäisivät siivoojien käyttöä. Siivoaisivat itse. Näin vapautuisi työvoimaa teollisuuteen ja julkiselle sektorille jos siitä on siellä pulaa.
Eräs yleinen syy halvempien ulkolaisten siivoojien käyttöön on se, että hyvin toimeentulevat perheet haluavat palauttaa takaisin piikayhteiskunnan. Samassa hengessä halvemman ulkomaisen työvoiman hankkimisessa ovat mukana sekä yritykset että julkinen sektori. Tämä on moraalitonta koska se lisää entisestään työttömyysmenoja, lisäten edelleen velkataakkaamme.
Jos ulkomaisen työvoiman tuonti kiellettäisiin kun jollain alalla on työttömyyttä suomalaisetkin siivoojat saisivat varmasti töitä. Tämä vaatisi EU:tason päätöstä EU:maista tulevan työvoiman osalta, mutta Suomi ei ole sitä edes esittänyt, sillä hallituksen mukaan työvoiman vapaaseen liikkuvuuten ei tule puuttua.
Tässä kaikessa hallituksella voi olla myös taka-ajatuksena halu laskea palkkatasoa ja lisätä Suomen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Jos asia on näin tuloerot kasvavat entisestään Suomessa ja pienituloisten köyhyys lisääntyy edelleen.
Valtion säästöohjelma vähentää myös työvoimatoimistojen henkilökuntaa
Valtio vähentää säästöohjelmansa takia työvoimatoimistojen henkilökuntaa vaikka maassa on paljon työttömyyttä. Samalla työnantajat kuitenkin valittavat työvoimapulaa. Työttömien ja työnantajien kontakteja pitäisikin lisätä oleellisesti. Tässä olisi työvoimatoimistoilla paljon tehtävää, mutta resurssien vähentämisen takia mahdollisuudet tähän vähenevät. Tämä on järjetöntä politiikkaa.
Työnantajien ennakkoluulojen mukaan työttömien työkunto on melkoisen heikko. Se ei ole totta tästä tosiasiasta työnantajia tulisi valistaa mm kursittamalla heitä kuten työttömiäkin. Tämä voisi olla vaikka ehtona saada työvoimatoimistojen palveluja. Työnantajat vaativat nykyään työnhakijoilta usein suorastaan yli-inhimillisiä ominaisuuksia, halutaan jonkinlaisia superihmisiä.
Ihmiset eivät ole kuitenkaan koneita vaan epätäydellisiä inhimillisiä olentoja, joilla on lisäksi myös tarvetta lepoon virkistäytymiseen ja yhdessäoloon perheidensä kanssa, mikä vaatii myös runsaasti vapaa-aikaa. Joten työnantajien kurssitukseen tulisi kuulua myös humanistisen ihmiskuvan rakentaminen. Mottona: Kaikki tässä maailmassa ei ole kauppatavaraa.
Hieman vaatimattomammalla asenteella työnantajat alkaisivat löytää itselleen useimmiten riittävästi työvoimaa. Aivan tavallisia työteliäitä suomalaisia on suurin joukoin odottamassa noita työpaikkoja kunhan joku työnantaja heidät vaan työhön huolisi.
Palkan nostaminen matalapalkka-aloilla lisäisi houkutusta mennä hakemaan töitä. Palkan nostovaraa löytyisi mm myös laskemalla yrityksen johdon/omistajien ja osakkeenomistajien usein ruhtinaallisia palkkoja ja yritysvoittoja/osinkoja. -Korjausvaraa olisi tietysti myös ammattityöntekijöiden ja vähemmän koulutusta saaneiden usein liian suurissa tuloeroissa. Suurin osa palkansaajistakin saa jo niin hyvää palkkaa, että sitä voisi hieman laskea, jotta pienituloisimpien palkkoja voitaisiin nostaa ja samalla luoda uusia työpaikkoja. On hyvä muistaa, että yksi palkankorotusprosentti vastaa yhtä prosenttia työvoimasta eli 25 tuhatta työpaikkaa.
Työttömyysmaksujen huomattava korotus työnantajien kollektiivisella vastuulla innostaisi työnantajia työllistämään sekä välttämään turhia voiton maksimoimikseksi tapahtuvia irtisanomisia.
Eräs keino lisätä työn tarjontaa olisi myös velvoittaa työnantajat lain ja riittävien sanktioiden voimalla ilmoittamaan kaikki avoimeksi tulevat työpaikat työvoimatoimistoon.
Samalla työvoimatoimistojen tulisi korostaa entistä enemmän työttömän velvollisuutta vastanottaa sen kautta tarjottua työtä (työttömyyskorvauksen menettämisen uhalla), jonka tulee tietysti olla riittävästi palkattua. Tämä tarkoittaa sitä, että, että normaalitapauksissa kokopäivätyössä ei ole tarvetta toimeentulotukeen. Tätä sääntöä työmarkkinoilla rikotaan jatkuvasti lainsäätäjän sallimana!
Pääsääntöisesti jokaisella tulee olla oikeus elää siellä missä haluaa. Mutta jotain rajoituksia siinäkin pitää olla jos asuu kaukana asutuskeskuksista haja-asutusalueella, jossa työtä ei juuri ole tarjolla. Useimmiten työnhakijalle tulisi löytää työpaikka kotipaikkakunnaltaan jos se on iso kaupunki eikä pakottaa muuttamaan pois tai kulkemaan pitkää työmatkaa. Nykyisin vaaditaan tekemään 50kilometrinkin työmatkoja työttömyyskorvauksen menettämisen uhalla. Tämä on järjetöntä jo ekologisin perustein lisääntyvien pakokaasupäästöjen takia! Useimmiten myös suurelta paikka-kunnalta löytyy joku toinen, jolla on tuohon työpaikkaan lyhyempi työmatka. Sitä tulee etsiä.
Neljäsosa nuorista työttöminä - työllistetään heidät ensiksi
Aamulla 21.2.11 Ylen radiohjelmassa puhuttiin sosiaali- ja terveysalan työvoimapulasta, että suuri osa henkilökunnasta on lähdössä lähivuosina eläkkeelle, että työvoimapulaa alkaa pian jo olla. Toimittaja ehdotti, että tuodaan vanhainkoteihin työntekijöitä vaikka Intiasta. Haastateltava sanoi, että niitä saa lähempänä olevista maistakin. Mutta kyllä niitä saa vielä lähempääkin ja tosi paljon, nimittäin oman maan työttömiä. Alle 25-vuotiaista työttömänä on neljäsosa, että otetaan täältä Suomesta eikä Intiasta! Eikä kieltäkään tarvitse opettaa.
Mikä todellakin täässä maassa on mennyt vialle kun oman maan työntekijät eivät kelpaa. Eikä vanhusten syöttämiseen ja vaippojen vaihtoon, ja ulkoiluttamiseen juuri ammatitaitoa tarvita. Pistetään nuo avoinna olevat toimet myös työnvälittäjien pöydille tarjottavaksi työttömille nuorille. Jos työ ei kelpaa otetaan työttömyyskorvaus pois. Tietysti tulee tarjota lähinnä sellaisia töitä mihin kullakin on taipumuksia. Mutta kovin pienipalkkaisten töiden palkkausta, joka usein täyttää toimeentulotukikriteerit, tulee myös nostaa. Se takaisi parhaiten riittävän suomalaisen työvoiman.
Pitää muistaa, että toimeentulotuki on jo sinänsä nöyryyttävää koska sen saamiseksi pitää selvittää tarkoin henkilökohtaisia asioitaan. Lisäksi tuen saamisen voi estää pienikin rahamäärä pankkitilillä tai vaikka auton omistaminen. Sanotaan, että myy ne ensin ja kun raha on loppu tule vasta sitten tänne. -Tällaiset ehdot tuen saamiselle tekevät ainakin ne, jotka tuota tukea pitkään saavat helposti passiivisiksi yhteiskunnan eläteiksi, joiden ei kannata ajatella huomispäivää ja säästää vaikka pahan päivän varalle edes jotain vähänkin. Kun se näkyy pankkitilllä vähennetään se heti toimeentulotesta.
Tässä on eräs syy miksi kovin pienipalkkaisiin töihin on usein vaikeaa löytää kotimaisia tekijöitä, ei kestetä tuota nöyryytystä kun sentään ollaan palkkatöissä. Että ahkerasti työtä tekemälläkään ei usein pääse omilleen ja eroon tuosta nöyryytyksestä.
Vaikka ei saisikaan toimeentulotukea kovin pienellä palkalla eläminen on sellaista kitkuttamista, että monet elävät mieluummin on vaikka työttömänä. Kotona voi tehdä itse halvempaa ruokaa ja vaatetuksen tasostakin voi hieman tinkiä. Lohtuna on sentään oma vapaus tehdä mitä haluaa.
Suuri enemmistö nuorista vastustaa maahanmuuttoa
Vuoden 2010 nuorisobarometrin, jossa haastateltiin 1900 15-29 vuotiasta nuorta, mukaan suomalaisnuorten enemmistö ei halua enää maahan lisää ulkomaalaisia. Kysymys oli sanatarkasti: "Olisi hyvä jos Suomeen tulisi enemmän ulkomaalaisia". Vastaajista 13 % oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä ja 55% täysin tai jokseenkin eri mieltä. (s.88) Tämä johtuu mm suuresta nuorisotyöttöttömyydestä. Suomalaisnuoret haluavat töihin ulkomaalaisten sijaan. Mutta kyse on myös siitä, että suomalaisnuorten enemmistö on isänmaallisia sekä kansallismielisiä. (s. )
Yli puolet maahanmuuttotaustaisista nuoristakaan ei halua lisää maahanmuuttajia Suomeen.(Nuorisobarometri 2010 s, 88) Tämä johtunee suuresta nuorisotyöttömyydestä, joka on paljon suomalaisnuoria suurempaa maahanmuuttotaustaisten kohdalla. Ei haluta enää lisää kilpailijoita työnhaussa.
Suomalaisia rakennusmiehiä työttöminä ja maassa töissä ulkomaisia rakennusmiehiä
Helmikuussa 2011 Suomessa oli työttömiä rakentajia yli kymmenentuhatta kun samalla oli arvioiden mukaan töissä yli parikymmentä tuhatta ulkomaista rakennustyöntekijää. Tämä laskee tietysti asuntojen hintoja koska suurin osa ulkomaisista rakentajista on enemmän tai vähemmän harmaan talouden piirissä saaden myös huomattavasti pienempää palkkaa. Samalla Suomen valtio menettää suuret verotulot. Ja suomalaisille rakennusmiehille maksettavat työttömyyskorvaukset kuormittavat kohtuuttomasti maan taloutta.
Suuri osa ulkomaisista rakennusmiehistä on eestiläisiä. Ja heitä on maassa jo paljon muutenkin. Kysymys myös kuuluu: Vaikka eestiläiset Suomen lähisukulaisina sopisivat tänne maahanmuuttajista parhaiten Eestissä on syntyvyys huomattavasti Suomea pienempää, eikö olisi parempi, että he jäisivät sinne omaan maataan rakentamaan. Tässä tullaan taas EU:n vapaaseen työvoimanliikkuvuuteen, jota kyllä tulisi rajoittaa. Mutta Suomi ei ole sitä edes ehdottanut.
Maahanmuuttajien työvoimareservi yhteiskunnan varojen tuhlausta
Maahanmuuttajia tuodaan hallituksen mukaan maahan myös työvoimareserviksi ikäänkuin varastoon odottamaan työllistymistä 5-10 vuoden kuluttua koska heitä ei vielä tarvita suuren työttömyyden takia. Jos ja kun suomalainen työtön on työttömänä noin kauan katsotaan, että hänen on lähes mahdotonta saada enää työtä, että hän on lopullisesti syrjäytynyt yhteiskunnasta! Ovatko siis ulkomaalaiset parempia ihmisiä, joihin työelämän ankarat pelisäännöt eivät päde?!
Kun suomalaiset 50-60 luvuilla muuttivat suurin joukoin Ruotsiin, he eivät menneet odottamaan työnsaantia joskus 5-10 vuoden kuluttua, vaan heti töihin rakentamaan mm autoja. Muunlaista maahanmuuttoa ei paljoa tarvita.
Tässä on onnettomin esimerkki Suomen somalit, joista maahan tullessa on 80- 90% lukutaidottomia. Miten heistä saa koulutettua työvoimaa nykyajan yhteiskuntaan? Paras tapa tukea heitä olisi tehdä se heidän kotimaassaan lisäämällä huomattavasti kehitysapua. Kehitysmaissa on paljon alhaisempi kustannustaso, joten siellä voitaisiin auttaa kehityksen alkuun moninverroin suurempaa joukkoa kuin täällä.
Suuret maahanmuuttajajoukot, joilla ei ole työtä ovat myös hyvää kasvupohjaa kaikenlaisille ääriopeille. Pitkään jatkunut työttömyys turhauttaa ja synnyttää epätoivoa. Tämä korostuu niiden kohdalla, jotka ovat tulleet kovin erilaisesta kulttuurista, joilla siten on erityisen ongelmallista sopeutua uuteen ympäristöönsä. Erityisesti muslimeilla näyttää olevan sopeutumisvaikeuksia. Maahan ei tulisikaan päästää, kuten nyt tehdään, suuria joukkoja ihmisiä joille ei voida järjestää työtä. -Jos tässä on esteenä jotkin kansainväliset sopimukset niistä tulee irtautua tai vain jättää noudattamatta niitä.
Koulutettujen maahanmuutto on kehitysmaiden riistoa
Maahamme tulee myös paljon koulutettua väkeä kehitysmaista, joissa on ankara pula koulutetuista, opettajista, lääkäreistä ja insinööreistä. Näin toimien riistämme itsekkäästi kehitysmaita ja hidastamme niiden yhteiskunnallista kehitystä.
Meille tulee paljon maahanmuuttajia myös Euroopan maista, joissa syntyvyys on Suomea alhaisempi. Mitä järkeä tässä on? Tarvitsivathan nuo maat vielä enemmän noita ihmisiä kuin me.
Osasyy tähän on se, että Suomessa maksetaan parempaa palkkaa. Samalla tavoin Suomi menettää mm sairaanhoitajia Norjaan ja tuo näiden sijaan hoitajia Aasiasta asti. Ja näissä maissa taas syntyy pulaa hoitajista ja ne hankkivat niitä taas jostain missä palkka on vielä pienempää. Tämän seurauksena vajaavaisesti kieltä taitavia hoitajia on lähes kaikkilla yhä enemmän. Tällainen kierrätys pitäisi lopettaa.
Jokaisella yksilöllä tulee tietysti olla oikeus muuttaa maasta pois, mutta jokaisella maallakin tulee tietysti myös olla oikeus vapauden puitteissa näin tehdä, ja pitäisi olla velvollisuuskin kieltäytyä vastaanottamasta tulijoita tällaisissa tapauksissa. EU:n sisälläkin tulisi näin olla ainakin tilanteissa, joissa se selvästi aiheuttaa ongelmia, työttömyyttä omassa maassa, tai asianomaisen alan työvoimapulaa työntekijöiden lähtömaissa. Tässä pitää muistaa myös että kaikissa EU:maissa syntyvyys on alle riittävän tason.
Pääoman ja erikoisosaajien tulo hyväksi maan kehitykselle
Tämä ei tarkoita, että maastamme pitäisi tehdä jonkinlainen umpio, johon kukaan ulkomaalainen ei voi päästä. Jo historia osoittaa, että rajoitetusta melko suppeasta maahanmuutosta voi olla suurtakin hyötyä yhteiskunnalle. Esimerkiksi vaikkapa Sinerbykoffien, Fazerien ja Finlaysonien kaltaisista teollisuutta maahamme tuoneista suvuista ollut huomattavaa hyötyä pääomaköyhän talouselämämme kehittämisessä.
Kaikenlaisia erikoisosaajia mm yrityksiin ja korkeakouluihin tarvitaan tietysti myös aina. Totta kai tänne saa myös tulla jos menee vaikka naimisiin suomalaisen kanssa. Mutta nyt tänne tuodaan sadoin tuhansin ihmisiä, joista suuri osa jää pitkiksi ajoiksi yhteiskunnan eläteiksi.
Tämä ei ole pakoa Impivaraan
Tässä kaikessa ei todellakaan ole kyse paosta Impivaaraan vaan halusta rakentaa tätä maata kansalliselle pohjalle. Samalla meidän tulee kuitenkin lisätä kansainvälistä yhteistyötä mikä on jokaisen, erityisesti pienen kansakunnan kehittymisen elinehto. Suojatullien käyttökin on aina perusteltua, jos niiden avulla suojaudutaan epärehdiltä kilpailulta.
Maahanmuutosta on muodostunut jonkinlainen itsetarkoitus. Sitä halutaan myös lisätä siksi, että niin tekevät muutkin maat. Halutaan olla muiden kaltaisia. Kyseessä on jonkinlainen muoti. -Ehkäpä tämä muoti Euroopan vaalitulosten perusteella on jo taittumassa.
Ei maailma todellakaan kehity paremmin siten, että kaikki mahdolliset kansat ja rodut sekoitetaan keskenään, se luo usein vain sekaannusta ja epäsopua. Ei todellakaan ole mitään Impivaaraa kehittää Suomea lähinnä oman kulttuurimme perustalta. Se on päinvastoin suuri voimavara.
On turhaa luulla, että pieni Suomi olisi yhteiskunnallisessa ja teknisessä kehityksessä lähinnä saajan asemassa, sen osoitti jo pelkästään kännyjätti Nokia parhaina aikoinaan. Sen aivoitukset, suuresta ulkomaisesta omistuksesta huolimatta, ovat keskeisiltä osiltaan made in Finland. Nokia tunnuslauseenaan "connecting people " on todellakin upealla tekniikallaan liittänyt yhteen maailman ihmisiä ja kansoja.
Suojatullit maille, jotka eivät kunnioita työelämän oikeuksia
Yritysten kiihtyvästä kustannusjahdista kilpailun kiristyessä jatkuvasti kansainvälisillä markkinoilla voi syntyä todellinen noidankehä koska WTO ei suostu vaatimaan myös käytännössä jäseniltään työelämän oikeuksien ja ympäristöstandardien kunnioittamista. Eikä todennäköisesti lähiaikoina suostu. Tämä on talousliberalismia.
EU:n tulisikin muuttaa politiikkaansa ja ulosmitata epärehellisin keinoin saavutettu kilpailuetu tuotannossa ja kaupassa. Mutta EU ei ainakaan toistaiseksi tee näin, koska sille vapaakauppa ilman sääntöjä on näköjään suorastaan tabu. Siitä on tullut vapauksiensa vanki. Eikä Suomikaan esitä EU:lle tällaisia muutoksia samoista syistä.
Näin toimien hyväksytään vakavatkin ihmisoikeuksien loukkaukset, joihin mm Kiina syyllistyy vangitessaan ay-aktiiveja ja toisinajatteilijoita. Miten demokraattiset maat voivat toimia näin?!
Vientiteollisuudessa WTO-peräisen kustannusjahdin takia halutaan laskea palkkoja. Maahanmuuttajat ovat tässä hyviä kyytipoikia, mitä enemmän heitä on myös työttöminäkin sitä enemmän laskee yleinen palkkatasokin ajatellaan usein. Ja harmaa talous on tässä pelissä kaikkein parasta. Suomen valtion on arvioitu menettävän harmaan talouden takia vuosittain jopa 5 miljardia vero- ym muina tuloina. Ja samaan aikaan valtio vähentää myös verotarkastajien määrää säästöohjelmansa mukaisesti!
Runsas maahanmuutto uhka euroopalaiselle kulttuurille
Maahanmuuttajien tulvassa on kyse myös siitä halutaanko säilyttää oma suomalainen ja eurooppalainen kulttuurimme. Näin koska maahanmuuttajia tulee koko ajan lisää ja monet heistä saavat enemmän lapsia kuin me. Esimerkiksi muslimit saavat 2 kertaa enemmän lapsia kuin eurooppalaiset. Jos maahanmuutto jatkuu nykyisellään ja kantaväestön oma syntyvyys ei huomattavasti lisäänny on monessa EU maassa tämän vuosisadan lopulla jo huomattava islamilainen vähemmistö tai jopa enemmistö.
Maailman kansojen ja kulttuurien erilaisuus on suuri rikkaus. Mutta jos nykylaajuinen maahanmuutto jatkuu monet kulttuurit sekoittuvat keskenään ja kulttuurien määrä vähenee huomattavasti. Myös englannin kielestä on samalla tulossa uhka monille pienemmille kielille. Monikulttuurisuuden säilyttämiseksi kansallisvaltioiden säilyttäminen onkin todella tärkeää.
On myös hyvä muistaa, että jos maassa on kovin erilaisia kulttuureja sen hallitseminen ja erilaisten tapojen, perinteiden, kielien ja uskontojen yhteensovittaminen jopa kompromissien teko voi olla todella vaikeaa jopa mahdotonta. Tämän johdosta monet monikulttuuriset maat ovatkin epävakaita. Ne ovat kuitenkin historian realiteetti, mutta niiden rakentamista ja lisäämistä tietoisesti tulee välttää.
Esimerkiksi Flaamien ja vallonien Belgia natisee liitoksissaan, Tsekkoslovakia hajosi kahdeksi maaksi, Jugoslavian tilalla on jo 7 valtiota, satojen kansallisuuksien Intia on jatkuvien uskonnollisten ja etnisten väkivaltaisuuksien vaivaama. USA:ssa värilliset saavat tuntea olevansa toisen luokan kansalaisia, Kanadan ranskankielinen Quebec hautoo eroa maasta, skotlantilaiset Iso-Bri-tanniasta. Kataloniakin saattaa lopulta erota Espanjasta. Irakissa sunnien, shiiojen ja kurdien yhteiselo on varsin veristä. Turkissa vainotaan kurdeja, Sudanista eroaa tänä vuonna etelän mustien kristittyjen alue jne... Ahvenanmaakin eroaisi varmaan Suomesta jos olisi väkiluvultaan vähän suurempi. - Parasta todellakin olisi jokaisen maan yrittää tulla toimeen lähinnä omalla työvoimallaan.
Kansakunnat ovat ihmiskunnan rikkaus, yhdessä yrittämällä ja lisäämällä yhteistyötä valtioiden välillä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien hengessä voisimme rakentaa vähitellen maailman, jossa kaikilla on mahdollisuus hyvään elämään omassa maassaan, jossa varmaankin suurin osa meistä mieluummin asuisi. -Tarvitaan vain rohkeutta ajatella toisin.
Maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastustamista ei tule nähdä muukalaisvihamielisyytenä, me kaikki olemme yhtä arvokkaita ihmisinä rodusta, ihonväristä, kielestä tai uskonnosta riippumatta. Kyseessä on halu säilyttää maamme lähinnä suomalaiskansallisena valtiona: Tämä on meidän maamme ja meillä on oikeus se tapoineen ja rakkaine perinteineen sellaisena säilyttää.
Talouskasvua hidastettava ympäristön kriittisen tilan takia
Elintasomme kasvoi Suomessa 12-kertaiseksi viime sadan vuoden aikana. Luonto ei enää kestä vastaavaa toista vuosisataa vaikka tuotannon ympäristöyställisyyttä parannettaisiin kuinka paljon. On yksinkertaisesti vain hidastettava vauhtia. Velat saadaan maksuun hitaammallakin kasvulla vähentämällä samalla jo liiallista kulutusta verotuksella.
Tämä ei ole uhka hyvinvointiyhteiskunnalle jos se toteutetaan kunkin kansalaisten maksukyvyn mukaisesti lisäämällä riittävästi verotuksen progressiota. Tämä voidaan toteuttaa myös muuttamalla arvonlisävero progressiiviseksi tuotteiden ylellisyys- ja ympäristöyställisyys ulottuvuudella, mikä tukisi paremmin työllisyyttä.
Viime vuosikymmenien talouskasvu on ollut liian nopeaa, ympäristön tila heikentyykin jatkuvasti. Vaikka hyötysuhteet ovat parantuneet ja päästöt tuotantoyksikköä kohti vähentyneet, liian nopeasti lisääntyvän tuotannon takia kokonaispäästöt kuitenkin kasvavat koko ajan. Tähän sopii esimerkiksi autoliikenne, vaikka päästöt hevosvoimaa kohti jatkuvasti vähenevät autojen koon kasvu ja liikenteen nopea lisääntyminen lisäävät kokonaispäästöjä.
Yleismittarina tässä kaikessa toimii maailman luonnon tila. Kasvi- ja eläinlajit uhanalaistuvat ja kuolevat sukupuuttoon yhä kiihtyvällä vauhdilla:
Maailman luonnonsuojeluliiton mukaan maailman kaikista 1.8 miljoonasta tunnetusta lajista 45 000:sta on riittävästi tutkimustietoa. Näistä 17 000 eli 38% on välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon! Esimerkiksi nisäkkäistä 25% on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Syynä tähän on sekä sekä tuotannon liian nopea kasvu, että myös ihmisten määrän jatkuva lisääntyminen, mikä saastuttaa sekä vie yhä enemmän tilaa luonnolta. Ihmiskunta on perimmäisten kysymysten äärellä. Kuitenkin hallitukset suunnittelevat talouskasvun nopeuttamista vaikka olisi jo yhdestoista hetki sitä hidastaa. Tämä tulisi meillä Suomessakin muistaa. Vaikka elintaso hieman laskisikin ympäristön kuntoon saattamisen seurauksena, se ei vauraassa maassa ole haitaksi, onhan kulutustaso on jo melkoisen korkea.
* * *
Niinkin voi perustellusti ajatella, että automaation huiman etenemisen takia lähivuosikymmeninä, kun olemme päässeet eroon suurten ikäluokkien eläköitymiskuopasta, on suorastaan pakko lyhentää työaikaa jos haluamme estää suurtyöttömyyden synnyn. Samalla meille jää enemmän aikaa perheillemme, harrastuksille ja luovaan ajatteluun. Näin kunhan ensin maksamme pois typeryyksissä hankkimamme valtaisat velat.
arijkallio@gmail.com
-------------------------------
PS 29.11.11
Piilotyöttömyys
Tästä jutusta jäi kokonaan pois piilotyöttömyys. EU:ssa on Eurostatin mukaan työttömiä 23 miljoonaa.
Mutta heidän lisäkseen on 2,3 miljoonaa sellaista työn etsijää, jotka eivät välittömästi pysty aloittamaan työn tekoa ja 8,3 miljoonaa periaatteessa työkykyistä ja – haluista, jotka eivät tällä hetkellä hae aktiivisesti työtä.
Suomessa heitä on lähes satatuhatta.
Lisäväkeä löytyisi siitä, että EU-maissa joka viides osa-aikainen eli yhteensä 8,5 miljoonaa ihmistä haluaisi tehdä enemmän työtunteja.
Suomessa näitä osa-aikaisia on 80 000.
Työttömiä ja piilotyöttömiä on EU:maissa yhteensä 17.7% työvoimasta.
Suomessa työttömiä ja piilotyöttömiä on noin 370 000 eli noin 15% työvoimasta jos ”julki”työttömyys on 200 000. Ja vaikka työttömyys ja piilotyöttömyys muutettaisiin kokopäivätyöksi olisi työttömiä silti reilusti yli 10%.
Jos joku tätä ennen vielä uskoi, että maahanmuuttoon on tarvetta tulevina vuosina työvoiman puutteen takia, näiden tilastotietojen jälkeen siihen on entistä vähemmän perusteita.
PS 17.2.12
Tällä hetkellä asunnottomista perheistä on maahanmuuttajaperheitä 40% ja yksinäisistä asunnottomista 1/6 on maahanmuuttajia. Asunnottomia on Suomessa noin 8000, heistä suurin osa Helsingin seudulla.
Yle uutiset 17.2.12
torstai 24. maaliskuuta 2011
Japanin tsunami
Japanin tsunamiaallot olivat usein 5-10 metrisiä, korkeimmillaan jopa 15 m. Ne ulottuivat monin paikoin 1-2 km rannalta sisämaahan aiheuttaen valtaisaa tuhoa.
Tässä herää kysymys, miksi japanilaiset ovat asuttaneet tsunamille herkät alavat alueet koska alue on erittäin maanjäristysherkkää. Nuo alueet olisi pitänyt jättää maatalousmaaksi. Sinne ei olisi pitänyt satamia paitsi rakentaa mitään muuta. Lähinnä rantaa olevat alueet olisi kaiken järjen mukaan pitänyt metsittää vaikkapa muutaman sadan metrin leveydeltä. Tiheä metsä hidastaa hyökyaaltojen etenemistä. Mutta puuta ei tule korjata näistä rantametsistä avohakkuin vaan harvennushakkuin, jotta niistä tarvittaessa on suojaa. Metsästä riittävästi sisämaahan päin tulee olla pelkkää viljelysmaata ja myös luonnosuojelualuetta.
Japanin pääsaari on enimmäkseen noin 100-200 km leveä, joten tällainen ratkaisu olisi todella helppoa toteuttaa. Eli nyt tsunamin tuhoamia asutusalueita ei kannattaisi rakentaa uudelleen vaan jättää ne maatalouskäyttöön.
Ydinvoimalat jos niitä yleensä vielä halutaan rakentaa tulisi tietysti samalla myös siirtää riittävän kauas merestä. Se nostaa sähkön hintaa, mutta on varmasti pitkällä juoksulla edullisempi ratkaisu, koska on selviö että ennemmin tai myöhemmin tulee jälleen ankara maanjäristys. Se voi tietysti Tulla vasta 200-300 vuoden kuluttua, mutta siihen tulee silti varautua, eikä uhrata tulevia sukupolvia voiton maksimoimiseksi.
Kaikkiaan tsunamin kymmenet tuhannet uhrit olivat turhia ja osoittavat että ihmiset ja yhteiskunnat ottavat elämässään toiminnassaan yleensä aivan turhan suuria riskejä. Koska mm merenkulua aina tarvitaan on selvää, että yllättäen nopeasti nousevat hyökyaallot voivat tappaa muutamia satoja merenkulkijoita. Sitä riskiä ei voi välttää mutta ehkä jo 30 000 tuhatta uhria vaatinut tsunami osoittaa ihmisten täydellistä välinpitämätömyyttä.
Merta tulisi aina kunnioittaa, varsinkin valtamerta ja asua riittävän kaukana sen rannoista, kaikkialla maailmassa. Myös Atlantin rannoilla voi sattua jotain vastaavaa ja on sattunutkin onhan täälläkin mannerlaattojen saumoja. Vuonna 1755 tsunamissa Portugalin pääkaupunki Lissabonissa kuoli 100 000 ihmistä. 150 km päässä Italian Napolista meren pohjalla on 3000m korkea tulivuori, joka saattaa asiantuntijoiden mukaan räjähtää lähivuosina aiheuttaen valtaisan hyökyaallon. Joten vähän pienempien merienkin rannoilla tuliperäisillä alueilla kannattaisi pitää asutus alavilla alueilla hieman etäällä rannasta.
Tässä herää kysymys, miksi japanilaiset ovat asuttaneet tsunamille herkät alavat alueet koska alue on erittäin maanjäristysherkkää. Nuo alueet olisi pitänyt jättää maatalousmaaksi. Sinne ei olisi pitänyt satamia paitsi rakentaa mitään muuta. Lähinnä rantaa olevat alueet olisi kaiken järjen mukaan pitänyt metsittää vaikkapa muutaman sadan metrin leveydeltä. Tiheä metsä hidastaa hyökyaaltojen etenemistä. Mutta puuta ei tule korjata näistä rantametsistä avohakkuin vaan harvennushakkuin, jotta niistä tarvittaessa on suojaa. Metsästä riittävästi sisämaahan päin tulee olla pelkkää viljelysmaata ja myös luonnosuojelualuetta.
Japanin pääsaari on enimmäkseen noin 100-200 km leveä, joten tällainen ratkaisu olisi todella helppoa toteuttaa. Eli nyt tsunamin tuhoamia asutusalueita ei kannattaisi rakentaa uudelleen vaan jättää ne maatalouskäyttöön.
Ydinvoimalat jos niitä yleensä vielä halutaan rakentaa tulisi tietysti samalla myös siirtää riittävän kauas merestä. Se nostaa sähkön hintaa, mutta on varmasti pitkällä juoksulla edullisempi ratkaisu, koska on selviö että ennemmin tai myöhemmin tulee jälleen ankara maanjäristys. Se voi tietysti Tulla vasta 200-300 vuoden kuluttua, mutta siihen tulee silti varautua, eikä uhrata tulevia sukupolvia voiton maksimoimiseksi.
Kaikkiaan tsunamin kymmenet tuhannet uhrit olivat turhia ja osoittavat että ihmiset ja yhteiskunnat ottavat elämässään toiminnassaan yleensä aivan turhan suuria riskejä. Koska mm merenkulua aina tarvitaan on selvää, että yllättäen nopeasti nousevat hyökyaallot voivat tappaa muutamia satoja merenkulkijoita. Sitä riskiä ei voi välttää mutta ehkä jo 30 000 tuhatta uhria vaatinut tsunami osoittaa ihmisten täydellistä välinpitämätömyyttä.
Merta tulisi aina kunnioittaa, varsinkin valtamerta ja asua riittävän kaukana sen rannoista, kaikkialla maailmassa. Myös Atlantin rannoilla voi sattua jotain vastaavaa ja on sattunutkin onhan täälläkin mannerlaattojen saumoja. Vuonna 1755 tsunamissa Portugalin pääkaupunki Lissabonissa kuoli 100 000 ihmistä. 150 km päässä Italian Napolista meren pohjalla on 3000m korkea tulivuori, joka saattaa asiantuntijoiden mukaan räjähtää lähivuosina aiheuttaen valtaisan hyökyaallon. Joten vähän pienempien merienkin rannoilla tuliperäisillä alueilla kannattaisi pitää asutus alavilla alueilla hieman etäällä rannasta.
Libya, demokratian aseellista vientiä
Arabiliitto ja YK:n turvallisuusneuvosto antoivat luvan perustaa Libyaan lentokieltoalueen. Sen ohella hyökättiin kuitenkin myös Gaddafin maajoukkojen kimppuun ja tuhottiin armeijan johtokeskuksia, ilmatorjuntaa ja panssareita. Tuhot ovat melkoisia. Mm Arabiliitto, Kiina ja Venäjä huolestuivat niistä sekä siviilien kohtalosta jo lähes heti pommituksien alettua.
Venäjän pääministeri Putinin mielestä kyseessä on lännen "ristiretki” samaa sanoi myös Gaddafi mikä on kyllä ajattelemisen arvoinen näkemys. Putin sanoi myös että USA:lla on paha tapa puuttua toisten maiden sisäissin asioihin ja mainitsi samalla hyökkäykset Serbiaan, Irakiin ja Afganistaniin.
Putin sanoi myös, että hyökkäys Libyaan on myös demokratian vientiä asevoimin mitä hän ei voi hyväksyä. Demokratiaa on todellakin järjetöntä viedä asevoimin. Ei kannettu vesi pysy kaivossa kuten jo sananlaskussa sanotaan. Ei feodalismista tai klaaniyhteiskunnasta voi siirtyä yhtäkkiä hokkus pokkus demokratiaan, vaan se vie hyvinkin sata parisataa vuotta kuten Euroopassakin.
Libyan tilannetta on hyvä vertailla vaikka Algeriaan vuonna 1991 jolloin siellä oli vapaat vaalit, jotka voitti ääri-islamia edustava puolue. Vaalitulos kumottiin ja entinen lännelle mieluisa hallitus jatkoi vallassa. Tällöin länsimaat hyväksyivät vaieten vaalituloksen mitätöinnin. Seurauksena alkoi sisällisota, jossa kuoli satoja tuhansia ihmisiä.
Onko todellakin niin, että länsi hyväksyy demokratian vain silloin kun se tuottaa sille mieluisia tuloksia? Edes verinen sisällisota ei saanut sitä väestön suojelemiseksi puuttumaan maan asioihin ja saattamaan voimaan vaalituloksen.
Gaddafi lienee tapattanut 42 vuoden hallintoaikanaan tuhansia vastustajiaan, mutta mitä se on verratuna Algerian verilöylyyn, jota toteutettiin mm tappamalla kokonaisten kylien asukkaat viiltämällä kurkut auki. Länsi kuitenkin tuki maan hallitusta sisällisodassa vaieten koska se ei hyväksynyt ääri-islamistien valtaapääsyä.
Vapaiden vaalien tulokset tulisi kuitenkin hyväksyä aina oli tulos mikä tahansa. Jo tietoisuus tästä maltillistaa äärisuuntauksia.
Mutta Egyptin johtajatkaan eivät ole olleet helläkätisiä vastustajiaan kohtaan, siihenkään ei ole puututtu vaan USA on pönkittänyt suurella rahalla näiden valtaa Israelin rauhansopimuksen takia. Mutta monet muutkin lähi-idän hallitukset kuten vaikka Syyria ja Jemen ovat Tunisasta alkunsa saaneissa kansannousuissa tukahduttaneet verisesti mielenosoituksia.
Myös Kiina on kohdellut ettäin julmasti toisinajattelijoitaan ja separatistejaan mm Sinkiangissa ja Tiibetissä. Siihen ei ole puututtu juuri lievää paheksuntaa enemmän kun ei ole uskallettu. Toisaalta myös hyvät bisnekset olisivat tästä kärsineet.
Miksi todellakin Gaddafin kimppuun käytiin? Gaddaf ei ole yhtään vähemmän hullu kuin Italian Berlusconi. Onko kyseessä halu saada halpaa öljyä tai aurinkoenergiaa Saharasta? Halutaanko palauttaa siirtomaavalta-aika takaisin?
Hyökkäyksessä on jotain suorastaan ällöttävää innostusta saada aikaan putipuhdasta, kuin viedä hyvyyttä pahuuden valtakuntaan. Hyvä olisi kuitenkin viejienkin katsoa peiliin, onhan omakin demokratiamme jo pikemminkin lainausmerkeissä suuren rahan päättäessä asioista. Entä jos se onkin tämän kaiken taustalla onhan sota hyvä bisnes.
USA:n Libyaan hyökkäyksen taustalla lienee myös Obaman kiihkeä halu päästä toiselle presidenttikaudelle demokraattien alamäestä huolimatta. Villin lännen maassa väkivaltaratkaisuilla on perinteitä, se lisää arvostusta. Toisaalta mmailman voimakkaimmalla maalla USA:lla on nyt myös kaapin näyttämisen paikka, jotta se ei menettäisi kunnioitustaan, vaikka pelonsekaistakin sellaista, ja tähän sopii hyvin myös Libya.
Tässä herää myös ajatus, että kyse on lännen hegemonian varmistamisesta Välimeren alueella. Halutaan myös poistaa kaikki demokratiasta eroavat hallintomallit koska niitä pidetään väärinä. Mutta mikä oikeus lännellä on päättää minkälainen hallinto tai talousjärjestelmä on muualla maailmassa? Tällainen ajattelutapa ylimielistä ja vaarallista politiikkaa.
Libyan sisällisodan pitkittymiseen on osasyynä se että Natolla ei ole täysiä toimivaltuuksia, eihän sillä ole lupaa ainakaan tätä kirjoitettaessa maavoimien käyttöön. Sillä olisi ollut kuitenkin mahdollisuuksia siviiliuhren vähentämiseen ja siten kriisin lievittämseen myös diplomatian keinoin. Se olisi voinut vaikka neuvotella suoraan Gaddafin kanssa, mutta se on tämän mahdollisuuden ylimielisesti jättänyt käyttämättä.
Tässä kaikessa on mukana myös kolonialismia, mutta miksi juuri Libya?
Muistutan edelleen, että länsimaiset yritykset ovat suurin joukoin menneet Kiinaan tekemään bisneksiä tietäen hyvin , että työvoima on halpaa koska vapaata ay-liikettä ja demokratiaa ei ole ja vankilat ovat täynnä toisinajattelijoita. Mutta silti Kiina kelpaa. -Tällainen ajattelu on kaksinaamaista ja häpeällistä.
Venäjän pääministeri Putinin mielestä kyseessä on lännen "ristiretki” samaa sanoi myös Gaddafi mikä on kyllä ajattelemisen arvoinen näkemys. Putin sanoi myös että USA:lla on paha tapa puuttua toisten maiden sisäissin asioihin ja mainitsi samalla hyökkäykset Serbiaan, Irakiin ja Afganistaniin.
Putin sanoi myös, että hyökkäys Libyaan on myös demokratian vientiä asevoimin mitä hän ei voi hyväksyä. Demokratiaa on todellakin järjetöntä viedä asevoimin. Ei kannettu vesi pysy kaivossa kuten jo sananlaskussa sanotaan. Ei feodalismista tai klaaniyhteiskunnasta voi siirtyä yhtäkkiä hokkus pokkus demokratiaan, vaan se vie hyvinkin sata parisataa vuotta kuten Euroopassakin.
Libyan tilannetta on hyvä vertailla vaikka Algeriaan vuonna 1991 jolloin siellä oli vapaat vaalit, jotka voitti ääri-islamia edustava puolue. Vaalitulos kumottiin ja entinen lännelle mieluisa hallitus jatkoi vallassa. Tällöin länsimaat hyväksyivät vaieten vaalituloksen mitätöinnin. Seurauksena alkoi sisällisota, jossa kuoli satoja tuhansia ihmisiä.
Onko todellakin niin, että länsi hyväksyy demokratian vain silloin kun se tuottaa sille mieluisia tuloksia? Edes verinen sisällisota ei saanut sitä väestön suojelemiseksi puuttumaan maan asioihin ja saattamaan voimaan vaalituloksen.
Gaddafi lienee tapattanut 42 vuoden hallintoaikanaan tuhansia vastustajiaan, mutta mitä se on verratuna Algerian verilöylyyn, jota toteutettiin mm tappamalla kokonaisten kylien asukkaat viiltämällä kurkut auki. Länsi kuitenkin tuki maan hallitusta sisällisodassa vaieten koska se ei hyväksynyt ääri-islamistien valtaapääsyä.
Vapaiden vaalien tulokset tulisi kuitenkin hyväksyä aina oli tulos mikä tahansa. Jo tietoisuus tästä maltillistaa äärisuuntauksia.
Mutta Egyptin johtajatkaan eivät ole olleet helläkätisiä vastustajiaan kohtaan, siihenkään ei ole puututtu vaan USA on pönkittänyt suurella rahalla näiden valtaa Israelin rauhansopimuksen takia. Mutta monet muutkin lähi-idän hallitukset kuten vaikka Syyria ja Jemen ovat Tunisasta alkunsa saaneissa kansannousuissa tukahduttaneet verisesti mielenosoituksia.
Myös Kiina on kohdellut ettäin julmasti toisinajattelijoitaan ja separatistejaan mm Sinkiangissa ja Tiibetissä. Siihen ei ole puututtu juuri lievää paheksuntaa enemmän kun ei ole uskallettu. Toisaalta myös hyvät bisnekset olisivat tästä kärsineet.
Miksi todellakin Gaddafin kimppuun käytiin? Gaddaf ei ole yhtään vähemmän hullu kuin Italian Berlusconi. Onko kyseessä halu saada halpaa öljyä tai aurinkoenergiaa Saharasta? Halutaanko palauttaa siirtomaavalta-aika takaisin?
Hyökkäyksessä on jotain suorastaan ällöttävää innostusta saada aikaan putipuhdasta, kuin viedä hyvyyttä pahuuden valtakuntaan. Hyvä olisi kuitenkin viejienkin katsoa peiliin, onhan omakin demokratiamme jo pikemminkin lainausmerkeissä suuren rahan päättäessä asioista. Entä jos se onkin tämän kaiken taustalla onhan sota hyvä bisnes.
USA:n Libyaan hyökkäyksen taustalla lienee myös Obaman kiihkeä halu päästä toiselle presidenttikaudelle demokraattien alamäestä huolimatta. Villin lännen maassa väkivaltaratkaisuilla on perinteitä, se lisää arvostusta. Toisaalta mmailman voimakkaimmalla maalla USA:lla on nyt myös kaapin näyttämisen paikka, jotta se ei menettäisi kunnioitustaan, vaikka pelonsekaistakin sellaista, ja tähän sopii hyvin myös Libya.
Tässä herää myös ajatus, että kyse on lännen hegemonian varmistamisesta Välimeren alueella. Halutaan myös poistaa kaikki demokratiasta eroavat hallintomallit koska niitä pidetään väärinä. Mutta mikä oikeus lännellä on päättää minkälainen hallinto tai talousjärjestelmä on muualla maailmassa? Tällainen ajattelutapa ylimielistä ja vaarallista politiikkaa.
Libyan sisällisodan pitkittymiseen on osasyynä se että Natolla ei ole täysiä toimivaltuuksia, eihän sillä ole lupaa ainakaan tätä kirjoitettaessa maavoimien käyttöön. Sillä olisi ollut kuitenkin mahdollisuuksia siviiliuhren vähentämiseen ja siten kriisin lievittämseen myös diplomatian keinoin. Se olisi voinut vaikka neuvotella suoraan Gaddafin kanssa, mutta se on tämän mahdollisuuden ylimielisesti jättänyt käyttämättä.
Tässä kaikessa on mukana myös kolonialismia, mutta miksi juuri Libya?
Muistutan edelleen, että länsimaiset yritykset ovat suurin joukoin menneet Kiinaan tekemään bisneksiä tietäen hyvin , että työvoima on halpaa koska vapaata ay-liikettä ja demokratiaa ei ole ja vankilat ovat täynnä toisinajattelijoita. Mutta silti Kiina kelpaa. -Tällainen ajattelu on kaksinaamaista ja häpeällistä.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Nähdä malka toisen silmässä
TS kirjoittajavieras 19.12 2009
Sveitsiläiset kielsivät kansanäänestyksellä vastoin hallituksensa ja YK:n ihmisoikeusneuvoston kantaa minareettirakentamisen. Päätös suututti muslimeja, joita on viisi prosenttia sen väestöstä, sekä muslimeja ympäri maailmaa.
Minareettikielto tulee nähdä laajemmasta näkökulmasta. Sveitsin asukkaita huolestuttaa kasvava muslimiväestö. Minareettiäänestyksen sijaan, olisikin ollut järkevämpää kysyä halutaanko vielä lisää maahanmuuttajia islamilaisista maista. Äänestystulos osoittaa silti halua säilyttää maan oman kulttuurin hallitseva asema. Tämä pyrkimys tulee erottaa jyrkästi rasismista, jota se ei todellakaan ole.
Jos muslimien määrä ei jatkuvasti lisääntyisi ja suuria sopeutumisongelmia ei olisi, minareetitkaan eivät häiritsisi. Jos tulijoita on vähän sopeutuminen voi onnistua hyvin kuten Suomen tataareilla. Kyse on molemminpuolisesta tahdostakin. Sopu antaa tilaa. Jokaisella valtiolla on tietysti myös oikeus päättää mistä ja kuinka paljon se haluaa maahantulijoita. Eivät muslimitkaan halua, että kristityt muuttaisivat suurin joukoin heidän maihinsa, kohtelevathan he usein huonosti vähemmistöjään. Se unohtuu täällä oikeuksia vaadittaessa.
Esimerkiksi Turkissa kristityt olivat aikoinaan alueen valtaväestöä, ennenkuin ottomaanit valtasivat Bysantin. Nykyään kristittyjä on maan väestöstä alle puoli prosenttia vuosisatoja jatkuneiden vainojen takia.
Vielä 1900-luvun loppupuolella maassa tuhottiin suuri joukko kirkkoja, eikä uusien rakentamista vieläkään juuri sallita. Ääriainekset murhaavat edelleen kristittyjen oikeuksia ajavia aktivisteja.Vähemmistöjen syrjintä ja vainot perustuvat joko ”vääräuskoiseksi” leimaamiseen tai pelkoon, että ne lisääntyvät uhaten maan yhtenäisyyttä tai väestön enemmistön asemaa. Tässä sopii esimerkiksi myös Turkin islaminuskoiset kurdit, joita vainotaan koska heitä on paljon ja heillä on paljon lapsia.
Kristittyjen asema on ehkä heikoin Saudi-Arabiassa, jossa heidän ei sallita kokoontua edes kotonaan, mitä uskonnollinen poliisi valvoo. Tämäkään ei riitä saudeille, he rahoittavat myös Euroopan moskeijoita ja saattavat siten levittää myös äärioppejaan.
Miksi länsimedia ei pidä näistä asioista suurta meteliä? Täällä katsotaan omia tekemisiämme suurennuslasilla kun taas kristittyjen monin verroin huonompi kohtelu muslimimaissa ei juuri uutiskynnystä ylitä. Tätä osoittaa vaikkapa Turkin virkanaisten huivikielto virantoimituksessa. Jos joku länsimaissa vaatii tänne huivikieltoa hänet leimataan heti rasistiksi. Länsimedia ei kuitenkaan arvostele islamilaisen Turkin huivikieltoa.
Sveitsin muslimeista puolet on lähtöisin Balkanilta, joten he varmaan sopeutuvat helpommin. Muualta tulleille se lienee vaikeampaa. Uudessa kotimaassa tulisi kuitenkin oppia elämään maan tavalla. Kulttuurien törmäyksiltä ei silti voi aina välttyä. Tulehtuneitten suhteiden rakentamista ei kuitenkaan helpota uhkailut.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Sveitsiläiset kielsivät kansanäänestyksellä vastoin hallituksensa ja YK:n ihmisoikeusneuvoston kantaa minareettirakentamisen. Päätös suututti muslimeja, joita on viisi prosenttia sen väestöstä, sekä muslimeja ympäri maailmaa.
Minareettikielto tulee nähdä laajemmasta näkökulmasta. Sveitsin asukkaita huolestuttaa kasvava muslimiväestö. Minareettiäänestyksen sijaan, olisikin ollut järkevämpää kysyä halutaanko vielä lisää maahanmuuttajia islamilaisista maista. Äänestystulos osoittaa silti halua säilyttää maan oman kulttuurin hallitseva asema. Tämä pyrkimys tulee erottaa jyrkästi rasismista, jota se ei todellakaan ole.
Jos muslimien määrä ei jatkuvasti lisääntyisi ja suuria sopeutumisongelmia ei olisi, minareetitkaan eivät häiritsisi. Jos tulijoita on vähän sopeutuminen voi onnistua hyvin kuten Suomen tataareilla. Kyse on molemminpuolisesta tahdostakin. Sopu antaa tilaa. Jokaisella valtiolla on tietysti myös oikeus päättää mistä ja kuinka paljon se haluaa maahantulijoita. Eivät muslimitkaan halua, että kristityt muuttaisivat suurin joukoin heidän maihinsa, kohtelevathan he usein huonosti vähemmistöjään. Se unohtuu täällä oikeuksia vaadittaessa.
Esimerkiksi Turkissa kristityt olivat aikoinaan alueen valtaväestöä, ennenkuin ottomaanit valtasivat Bysantin. Nykyään kristittyjä on maan väestöstä alle puoli prosenttia vuosisatoja jatkuneiden vainojen takia.
Vielä 1900-luvun loppupuolella maassa tuhottiin suuri joukko kirkkoja, eikä uusien rakentamista vieläkään juuri sallita. Ääriainekset murhaavat edelleen kristittyjen oikeuksia ajavia aktivisteja.Vähemmistöjen syrjintä ja vainot perustuvat joko ”vääräuskoiseksi” leimaamiseen tai pelkoon, että ne lisääntyvät uhaten maan yhtenäisyyttä tai väestön enemmistön asemaa. Tässä sopii esimerkiksi myös Turkin islaminuskoiset kurdit, joita vainotaan koska heitä on paljon ja heillä on paljon lapsia.
Kristittyjen asema on ehkä heikoin Saudi-Arabiassa, jossa heidän ei sallita kokoontua edes kotonaan, mitä uskonnollinen poliisi valvoo. Tämäkään ei riitä saudeille, he rahoittavat myös Euroopan moskeijoita ja saattavat siten levittää myös äärioppejaan.
Miksi länsimedia ei pidä näistä asioista suurta meteliä? Täällä katsotaan omia tekemisiämme suurennuslasilla kun taas kristittyjen monin verroin huonompi kohtelu muslimimaissa ei juuri uutiskynnystä ylitä. Tätä osoittaa vaikkapa Turkin virkanaisten huivikielto virantoimituksessa. Jos joku länsimaissa vaatii tänne huivikieltoa hänet leimataan heti rasistiksi. Länsimedia ei kuitenkaan arvostele islamilaisen Turkin huivikieltoa.
Sveitsin muslimeista puolet on lähtöisin Balkanilta, joten he varmaan sopeutuvat helpommin. Muualta tulleille se lienee vaikeampaa. Uudessa kotimaassa tulisi kuitenkin oppia elämään maan tavalla. Kulttuurien törmäyksiltä ei silti voi aina välttyä. Tulehtuneitten suhteiden rakentamista ei kuitenkaan helpota uhkailut.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Kansanäänestys maahanmuutosta 18.2.2010
Ari Kallio: Kansanäänestys maahanmuutosta TS Kirjoittajaveras 18.2.2010
Monikulttuurisuus on nykyään suosiossa. Historia ja nykypäivä kuitenkin osoittaa,
että monikulttuuriset maat ovat usein epävakaita.
Esimerkiksi siirtomaiden rajat vedettiin aikoinaan mielivaltaisesti kansallisuus-
ja kielialueista piittaamatta. Niiden itsenäistyttyä seurauksena on ollut runsaasti
aseellisia konflikteja. Kehittyneempiäkin monikansallisia valtioita vaivaa usein
epävakaisuus. Espanjasta pyrkivät eroon baskit ja katalonialaiset, Isosta-Britanniasta
Skotlanti, flaamien ja valloonien Belgia natisee liitoksissaan, Jugoslavia on jo hajonnut,
Neuvostoliiton hajoamisen eräs syy oli monikansallisuus. Tshekkoslovakiakin on jo historiaa.
Ranskankielinen Quebec pyrkii eroon Kanadasta. Jättivaltioita Intiaa ja Kiinaakin vaivaavat
kansallisuus- ja uskonnolliset kiistat.
Yhdysvallat esimerkkinä monikulttuurisuudesta on mahdollisimman huono. Ensin viedään
väkivalloin intiaanien maat, ja asutetaan ne kaikilla maailman kansoilla.
Lisäksi Yhdysvallat kohtelee värillisiään lähinnä toisen luokan kansalaisina
mustasta presidentistä huolimatta.
Tästä näkökulmasta ei tunnu järkevältä, että EU:maihin rakennetaan massiivisella
maahanmutolla monikulttuurisuutta mikä aiheuttaa epävakautta ja väkivaltaa,
muun muassa lisääntyviä nuorisomellakoita. Ongelmana ovat varsinkin kovin erilaisista
kulttuureista tulleet. Maahanmuuton lisääntyessä koko eurooppalainen kulttuurikin voi vaaraantua.
Maahanmuuttoa ei juuri tarvita jos pidennetään työuria, työllistetään työttömät ja
lisätään syntyvyyttä. Toisaalta runsaan maahanmuuton seurauksena suomalainenkin kulttuuri
voi vähitellen hävitä ja jopa englanti korvata suomen kielen.
Maahanmuuton vähentäminenkään ei merkitse globaalista vastuusta vetäytymistä
jos säästyvät varat siirretään kehitysavuksi. Kehitysmaissa niistä on paljon
enemmän hyötyä matalan kustannustason takia. Maahanmuuton vähentämistä
estävistä sopimuksistakin voidaan irtautua.
Kaikkialla kuitenkin toitotetaan, että meillä ei muka ole vaihtoehtoa.
Maahanmuuton kannatus perustuukin osin puutteellisiin tietoihin.
Mutta nopeasti lisääntyvä turvapaikanhakijoiden määrä ja ääri-islamin nousu
huolestuttaa jo monia suomalaisia ja lisää kriittisyyttä. Mutta on niitäkin,
jotka tietoisesti haluavat monikulttuurisuutta ja maailmaa, jossa ei tarvita
enää valtioiden rajoja. Mielenkiintoinen ajatus sinänsä.
Rajat perustuvat tarpeeseen erottaa eri kulttuurit toisistaan.
Onhan samaan kulttuuriin kuuluvia helpompaa ja taloudellisempaa hallita.
Kun ihmiset ymmärtävät paremmin toisiaan yhteistoiminta sujuu.
Ihmiskunnan koko elämän rikkaus toteutuneekin parhaiten kansallisvaltioden puitteissa.
Ne takaavat parhaiten myös pienien kansojen ja kielien olemassaolon.
Koska valta kuuluu perustuslain mukaan kansalle ja koska kyseessä on
koko kulttuurimme tulevaisuuteen liittyvä keskeinen asia,
perusteltua olisi järjestää kansanäänestys ja kysyä äänestäjiltä asianmukaisen
ennakkovalistuksen kera mistä ja kuinka paljon maahanmuuttajia halutaan.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri
Monikulttuurisuus on nykyään suosiossa. Historia ja nykypäivä kuitenkin osoittaa,
että monikulttuuriset maat ovat usein epävakaita.
Esimerkiksi siirtomaiden rajat vedettiin aikoinaan mielivaltaisesti kansallisuus-
ja kielialueista piittaamatta. Niiden itsenäistyttyä seurauksena on ollut runsaasti
aseellisia konflikteja. Kehittyneempiäkin monikansallisia valtioita vaivaa usein
epävakaisuus. Espanjasta pyrkivät eroon baskit ja katalonialaiset, Isosta-Britanniasta
Skotlanti, flaamien ja valloonien Belgia natisee liitoksissaan, Jugoslavia on jo hajonnut,
Neuvostoliiton hajoamisen eräs syy oli monikansallisuus. Tshekkoslovakiakin on jo historiaa.
Ranskankielinen Quebec pyrkii eroon Kanadasta. Jättivaltioita Intiaa ja Kiinaakin vaivaavat
kansallisuus- ja uskonnolliset kiistat.
Yhdysvallat esimerkkinä monikulttuurisuudesta on mahdollisimman huono. Ensin viedään
väkivalloin intiaanien maat, ja asutetaan ne kaikilla maailman kansoilla.
Lisäksi Yhdysvallat kohtelee värillisiään lähinnä toisen luokan kansalaisina
mustasta presidentistä huolimatta.
Tästä näkökulmasta ei tunnu järkevältä, että EU:maihin rakennetaan massiivisella
maahanmutolla monikulttuurisuutta mikä aiheuttaa epävakautta ja väkivaltaa,
muun muassa lisääntyviä nuorisomellakoita. Ongelmana ovat varsinkin kovin erilaisista
kulttuureista tulleet. Maahanmuuton lisääntyessä koko eurooppalainen kulttuurikin voi vaaraantua.
Maahanmuuttoa ei juuri tarvita jos pidennetään työuria, työllistetään työttömät ja
lisätään syntyvyyttä. Toisaalta runsaan maahanmuuton seurauksena suomalainenkin kulttuuri
voi vähitellen hävitä ja jopa englanti korvata suomen kielen.
Maahanmuuton vähentäminenkään ei merkitse globaalista vastuusta vetäytymistä
jos säästyvät varat siirretään kehitysavuksi. Kehitysmaissa niistä on paljon
enemmän hyötyä matalan kustannustason takia. Maahanmuuton vähentämistä
estävistä sopimuksistakin voidaan irtautua.
Kaikkialla kuitenkin toitotetaan, että meillä ei muka ole vaihtoehtoa.
Maahanmuuton kannatus perustuukin osin puutteellisiin tietoihin.
Mutta nopeasti lisääntyvä turvapaikanhakijoiden määrä ja ääri-islamin nousu
huolestuttaa jo monia suomalaisia ja lisää kriittisyyttä. Mutta on niitäkin,
jotka tietoisesti haluavat monikulttuurisuutta ja maailmaa, jossa ei tarvita
enää valtioiden rajoja. Mielenkiintoinen ajatus sinänsä.
Rajat perustuvat tarpeeseen erottaa eri kulttuurit toisistaan.
Onhan samaan kulttuuriin kuuluvia helpompaa ja taloudellisempaa hallita.
Kun ihmiset ymmärtävät paremmin toisiaan yhteistoiminta sujuu.
Ihmiskunnan koko elämän rikkaus toteutuneekin parhaiten kansallisvaltioden puitteissa.
Ne takaavat parhaiten myös pienien kansojen ja kielien olemassaolon.
Koska valta kuuluu perustuslain mukaan kansalle ja koska kyseessä on
koko kulttuurimme tulevaisuuteen liittyvä keskeinen asia,
perusteltua olisi järjestää kansanäänestys ja kysyä äänestäjiltä asianmukaisen
ennakkovalistuksen kera mistä ja kuinka paljon maahanmuuttajia halutaan.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Kuilun partaalla? (TS kirjoittajavieras 5.3.2011)
TS:ssa oli tammikuussa koko sivun juttu pelottavalla otsikolla ”Työvoima kuilun partaalla”. Suurten ikäluokkien eläköityessä ja syntyvyyden ollessa hieman liian pientä työikäisten määrä alkaa laskea. 2010-luvulla se vähenee 140 000:lla.
Vaikka tällainen kauhukuvien maalailu on yleistä, tilanne ole näin huolestuttava, jos näkökulmana on työn tuottavuus, mikä kasvaa pari prosenttia vuodessa. Tätä osoittaa myös työttömyys, joka nopean talouskasvunkin aikana juuri ennen laman alkua oli 200 000.
Työn tuottavuus on 14-kertaistunut Suomessa sadassa vuodessa. Eli nyt tuotetaan tunnissa 14 kertaa enemmän kuin sata vuotta sitten.
Työvoimaa Suomessa on 2,6 miljoonaa, siitä 140 000 on runsaat viisi prosenttia. Jos vajaus pitäisi täyttää heti se vaatisi työviikon pidentämistä parilla tunnilla. Koska vaje lisääntyy vähitellen työn rationalisoinnin ja automaation seurauksena työaikaa ei tarvitse lainkaan pidentää jos tuottavuuden kasvu jatkuu ennallaan. Vajaus voidaan hoitaa yhtä hyvin myös työttömien työllistämisellä.
Euroopassa ja monissa Aasian kehittyneimmissä maissa syntyvyys on jo melko pientä. Esimerkiksi Kiinassa se on 1,6, Japanissa 1,3, Taiwanissa 1,0, Etelä-Koreassa 1,1 naista kohti. Intiassa kuitenkin vielä 3.
Laskevia syntyvyyslukuja pidetään mm. Kiinassa huolestuttavina koska se uhannee jo lähivuosina talouskasvua. Toisaalta maailmassa on jo liikaa väestöä. Sen kasvun pysähtyminen ja talouskasvun hidastuminen olisi ekologisesti hyvä asia, ehkä ihmiskunnan ainoa mahdollisuus, ja onhan jo ruokapulakin uhkaamassa.
Suomessa on riittävästi maata väestön ruokkimiseksi, joten parasta olisi nostaa syntyvyys riittäväksi lapsiperheiden asemaa parantamalla. Väestönkasvua ei tulisi meilläkään tavoitella vaikka se helpottaisikin velan takaisinmaksussa.
Meillä on valtion velkaa 15 000 euroa asukasta kohti, sen takaisinmaksu vaikka 20 vuodessa korkoineen maksaisi yhtä suomalaista kohti 60–70 euroa kuukaudessa. Neljän hengen keskituloisessa perheessä velanmaksu veisi viitisen prosenttia nettotuloista.
Takaisinmaksua ei tulisi todellakaan rahoittaa leikkaamalla pienituloisille tarkoitettuja palveluja ja perhetukia, vaan lähinnä yksityistä kulutusta maksukyvyn mukaan.
Velkaantumisen keskeinen syy on yksityisen kulutuksen liian nopea kasvu. Huonoja aikoja varten olisi pitänyt säästää, mutta ne on kustannettu kalliilla velkarahalla.
Veloista onkin päästävä nopeasti eroon ovathan valtion korkomenot jo kaksi miljardia vuodessa. Noilla rahoilla olisi ollut parempaakin käyttöä julkisten palvelujen rahoittamisessa.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
(Tästä asiasta on plokissani myös perusteellisempi 12 sivuinen esitys otsikolla "Tarvitaanko maahanmuuttoa?")
Vaikka tällainen kauhukuvien maalailu on yleistä, tilanne ole näin huolestuttava, jos näkökulmana on työn tuottavuus, mikä kasvaa pari prosenttia vuodessa. Tätä osoittaa myös työttömyys, joka nopean talouskasvunkin aikana juuri ennen laman alkua oli 200 000.
Työn tuottavuus on 14-kertaistunut Suomessa sadassa vuodessa. Eli nyt tuotetaan tunnissa 14 kertaa enemmän kuin sata vuotta sitten.
Työvoimaa Suomessa on 2,6 miljoonaa, siitä 140 000 on runsaat viisi prosenttia. Jos vajaus pitäisi täyttää heti se vaatisi työviikon pidentämistä parilla tunnilla. Koska vaje lisääntyy vähitellen työn rationalisoinnin ja automaation seurauksena työaikaa ei tarvitse lainkaan pidentää jos tuottavuuden kasvu jatkuu ennallaan. Vajaus voidaan hoitaa yhtä hyvin myös työttömien työllistämisellä.
Euroopassa ja monissa Aasian kehittyneimmissä maissa syntyvyys on jo melko pientä. Esimerkiksi Kiinassa se on 1,6, Japanissa 1,3, Taiwanissa 1,0, Etelä-Koreassa 1,1 naista kohti. Intiassa kuitenkin vielä 3.
Laskevia syntyvyyslukuja pidetään mm. Kiinassa huolestuttavina koska se uhannee jo lähivuosina talouskasvua. Toisaalta maailmassa on jo liikaa väestöä. Sen kasvun pysähtyminen ja talouskasvun hidastuminen olisi ekologisesti hyvä asia, ehkä ihmiskunnan ainoa mahdollisuus, ja onhan jo ruokapulakin uhkaamassa.
Suomessa on riittävästi maata väestön ruokkimiseksi, joten parasta olisi nostaa syntyvyys riittäväksi lapsiperheiden asemaa parantamalla. Väestönkasvua ei tulisi meilläkään tavoitella vaikka se helpottaisikin velan takaisinmaksussa.
Meillä on valtion velkaa 15 000 euroa asukasta kohti, sen takaisinmaksu vaikka 20 vuodessa korkoineen maksaisi yhtä suomalaista kohti 60–70 euroa kuukaudessa. Neljän hengen keskituloisessa perheessä velanmaksu veisi viitisen prosenttia nettotuloista.
Takaisinmaksua ei tulisi todellakaan rahoittaa leikkaamalla pienituloisille tarkoitettuja palveluja ja perhetukia, vaan lähinnä yksityistä kulutusta maksukyvyn mukaan.
Velkaantumisen keskeinen syy on yksityisen kulutuksen liian nopea kasvu. Huonoja aikoja varten olisi pitänyt säästää, mutta ne on kustannettu kalliilla velkarahalla.
Veloista onkin päästävä nopeasti eroon ovathan valtion korkomenot jo kaksi miljardia vuodessa. Noilla rahoilla olisi ollut parempaakin käyttöä julkisten palvelujen rahoittamisessa.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
(Tästä asiasta on plokissani myös perusteellisempi 12 sivuinen esitys otsikolla "Tarvitaanko maahanmuuttoa?")
Kaupunki köynnösten peitossa
Kaupungeissa on usein kesällä liian kuumaa asvaltin ja betonin imiessä auringon lämpöä ja ilmaston lämmetessä tuo ongelma vain korostuu.
Englannissa tehdyissä tutkimuksissa on tietokonemallein laskettu, että suurkaupunkien ilman lämpötilaa voitaisiin kesällä laskea 3 astetta viileän- ja jopa 10 astetta kuuman ilmaston alueella jos kaikki rakennukset peitetään kasvillisuudella köynnöksin (tai kasveilla, jotka kasvavat seinissä) ja turvekatoin. Syynä tähän on se, että kasvillisuus imee vähemmän auringon säteilyä sekä kasvien veden haihduttaminen, mikä laskee lämpötilaa.
Nämä laskelmat voisi testata ainakin osittain käytännössä rakentamalla kaksi samanlaista suurta kaupunkitiheydellä rakennettua kerrostaloaluetta, joista toinen peitetään kasvillisuudella. Jos mittaukset tukevat tehtyjä laskelmia se voisi nopeuttaa kaupunkien vihertämistä kaikkialla maailmassa.
Käytännön kokemusten perusteella on jo havaittu, että kasvillisuudella peitetyissa taloissa asunnot ovat huomattavastit viileämpiä kesällä. Mutta on havaittu myös monia muita etuja. Turpeen suojassa katto kestää 2-3 kertaa kauemmin ja köynnöksetkin pidentävät seinäpintojen kestoikää. Turvekattoon imeytyy suuri osa sadevedestä ja viemäröintikustannukset laskevat. Kasvillisuus puhdistaa ilmaa ja vaimentaa katumelua. Turvekatto toimii myös lämpöeristeenä.
Väestön lisääntyessä ja kaupunkien kasvaessa jää maan pinnalla yhä vähemmän tilaa luonnolle. Tämä puute voidaan korvata paljolti jos luontoa tuodaan laajamitaisesti rakennusten seinille ja katoille. Köynnökset, kattoniityt- ja puutarhat tuovat mukanaan myös suuren määrän hyönteisiä ja lintuja, jos niille tehdään samalla pesäpaikkoja.
Tämänlainen kaupunkien vihertäminen vähentäisi myös koko maailman mittakaavassa ilmaston lämpenemistä ja lisäisi luonnon moninaisuutta. Se olisi todella suuri saavutus nykytilanteessa, jossa huomattavaa osaa eliölajeista uhkaa vähitellen sukuputtoon kuoleminen. Erityksissä olevat katot ovat erityisen hyviä monien uhanlaisten eliöiden suojelussa.
Teknokraattinen näkemys kaupungista kiiltelevine pilvenpiirtäjineen on kuitenkin edelleen vallalla ja kaupungit ovat paljolti asvalttierämaita. Mutta luontoystävällisyys on kuitenkin lisääntymässä. Monissa Euroopan kaupungeissa on kerrostaloissa jo turvekattoja ja ainakin Saksassa niitä moninpaikoin vaaditaan jo kaavoissa. New Yorkin pilvenpiirtäjien katoilla näkee jopa niittyjä, joissa on mehiläistarhoja!
Mutta ehkä vaikuttavin kokonaisuus on Malmön Augustenborgin 10 000 m2 laajuiset kattopuutarhat. Niitä yhdistää toisiinsa kävelysillat. Puutarhaa laajennetaan jatkuvasti myös vanhoille katoille. Talojen pihoilla on kauniita lammikoita istutuksineen, joihin katoilta tuleva sadevesi johdetaan. Asuinalue ei tarvitse lainkaan sadevesiviemäreitä. Tämä kaikki on osa Malmön kestävän kehityksen ohjelmaa.
Englannissa tehdyissä tutkimuksissa on tietokonemallein laskettu, että suurkaupunkien ilman lämpötilaa voitaisiin kesällä laskea 3 astetta viileän- ja jopa 10 astetta kuuman ilmaston alueella jos kaikki rakennukset peitetään kasvillisuudella köynnöksin (tai kasveilla, jotka kasvavat seinissä) ja turvekatoin. Syynä tähän on se, että kasvillisuus imee vähemmän auringon säteilyä sekä kasvien veden haihduttaminen, mikä laskee lämpötilaa.
Nämä laskelmat voisi testata ainakin osittain käytännössä rakentamalla kaksi samanlaista suurta kaupunkitiheydellä rakennettua kerrostaloaluetta, joista toinen peitetään kasvillisuudella. Jos mittaukset tukevat tehtyjä laskelmia se voisi nopeuttaa kaupunkien vihertämistä kaikkialla maailmassa.
Käytännön kokemusten perusteella on jo havaittu, että kasvillisuudella peitetyissa taloissa asunnot ovat huomattavastit viileämpiä kesällä. Mutta on havaittu myös monia muita etuja. Turpeen suojassa katto kestää 2-3 kertaa kauemmin ja köynnöksetkin pidentävät seinäpintojen kestoikää. Turvekattoon imeytyy suuri osa sadevedestä ja viemäröintikustannukset laskevat. Kasvillisuus puhdistaa ilmaa ja vaimentaa katumelua. Turvekatto toimii myös lämpöeristeenä.
Väestön lisääntyessä ja kaupunkien kasvaessa jää maan pinnalla yhä vähemmän tilaa luonnolle. Tämä puute voidaan korvata paljolti jos luontoa tuodaan laajamitaisesti rakennusten seinille ja katoille. Köynnökset, kattoniityt- ja puutarhat tuovat mukanaan myös suuren määrän hyönteisiä ja lintuja, jos niille tehdään samalla pesäpaikkoja.
Tämänlainen kaupunkien vihertäminen vähentäisi myös koko maailman mittakaavassa ilmaston lämpenemistä ja lisäisi luonnon moninaisuutta. Se olisi todella suuri saavutus nykytilanteessa, jossa huomattavaa osaa eliölajeista uhkaa vähitellen sukuputtoon kuoleminen. Erityksissä olevat katot ovat erityisen hyviä monien uhanlaisten eliöiden suojelussa.
Teknokraattinen näkemys kaupungista kiiltelevine pilvenpiirtäjineen on kuitenkin edelleen vallalla ja kaupungit ovat paljolti asvalttierämaita. Mutta luontoystävällisyys on kuitenkin lisääntymässä. Monissa Euroopan kaupungeissa on kerrostaloissa jo turvekattoja ja ainakin Saksassa niitä moninpaikoin vaaditaan jo kaavoissa. New Yorkin pilvenpiirtäjien katoilla näkee jopa niittyjä, joissa on mehiläistarhoja!
Mutta ehkä vaikuttavin kokonaisuus on Malmön Augustenborgin 10 000 m2 laajuiset kattopuutarhat. Niitä yhdistää toisiinsa kävelysillat. Puutarhaa laajennetaan jatkuvasti myös vanhoille katoille. Talojen pihoilla on kauniita lammikoita istutuksineen, joihin katoilta tuleva sadevesi johdetaan. Asuinalue ei tarvitse lainkaan sadevesiviemäreitä. Tämä kaikki on osa Malmön kestävän kehityksen ohjelmaa.
Sotilasliitto vai uusi Kalmarin unioni
Ruotsi on viime vuosina esittänyt Suomelle usein sotilasyhteistyön laajentamista. Äskettäin se(Ruotsin puolustusvaliokunnan pj Juholt) esitti yhteisiä laivasto- ja rannikkojääkäri- osastoja, tykistönsä sotilaiden kouluttamista Suomessa sekä pohjoismaiden yhteistä maanpuolustuskorkeakoulua.* Samalla kumma kyllä väitetään, että kyseessä ei ole puolustusliitto!
Suomi on toppuutellut yhteistyön syventämistä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa viime sotien opetukset, kun Suomi ehdotti sotilasliittoa Ruotsille, se hylkäsi tarjouksen vaikka oli itsekin suuressa vaarassa. Yhteisvoimin vaaraa olisi voitu kuitenkin vähentää ja muuttaa koko sodan kulkua.
Vaikka sotaa ei ole näköpiirissä, on hyvä aina valmistautua pahan päivän varalle. Suomen kannattaisikin harkita ehdotusta. Pienien kansojen ei ole hyvä olla yksin suuren maan naapurina.
Viime vuonna Suomi torjui myös pyynnön Islannin ilmatilan valvomisesta. Sillähän ei ole ilmavoimia. Tämä on outoa jo siksi että, kaukainen Natomaa Turkkikin on valvonut Baltian ilmatilaa.
Venäjän kannaltakin liitto voisi olla hyväksi jos Norja ja Tanska vähitellen etääntyvät Natosta, jota saattaa osoittaa niiden mukanaolo näissä suunnitelmissa. Eihän Nato ole enää NL:n romahduksen ja Afganistanin tapahtumien jälkeen entisellään.
Ruotsissa julkaistiin viime syksynä kirja, jossa esitettiin perustettavaksi Pohjolan liittovaltio*.Vaikka pohjoismaiden hallitukset torjuvat sen, ehdotus ei ole vain ruotsalaisen historioitsija Gunnar Wetterbergin yksityisajattelua, esittihän hän teesejään pohjoismaiden neuvoston vuosikirjassakin.
Wetterbergin mukaan liitto kasvattaisi Pohjolan painoarvoa: siitä tulisi maailman 10:nneksi suurin talousmahti, jota kuunnellaan herkemmällä korvalla niin EU:ssa kuin kaikkialla maailmassa.
Siten olisi myös helpompaa elvyttää jo vähän rapistunutta pohjoismaista mallia, joka on osoittautunut parhaaksi tuottaessaan sekä taloudellista kilpailukykyä, että hyvinvointiyhteiskunnan.
Yksi liiton peruslähtökohdista on, että siinä taataan suomenkielen asema. Tilanne helpottuisi, jos Baltian maatkin liittyisivät siihen. Halukkuutta voisi olla ovathan monet Viron johtomiehet arvuutelleet jonkinlaista liittoa Suomen kanssa.* Latvialaisia taas kiinnostaa Ruotsi.
Näissä pyrkimyksissä lienee kyse myös EU:n ongelmista. Etsitään jotain uutta. Mutta kyseessä on myös kestoaihe, jota osoittaa mm Suomen 1970 kaatama Nordek hanke.
Puhutaan myös uudesta Hansaliitosta, johon kuuluisivat pohjoismaat, Saksa ja Hollanti. Perusteena samankaltaisuutemme kuten aikoinaan Kalmarin unionissakin.
* TS 16.2.2011
*Pohjoismaiden neuvoston vuosikirja 2010
Hakusanoja mm
Uusi Kalmarin unioni
Nordek
Baltian ilmavalvonta
* Eestin presidentti Toomas Hendrik Ilves on julkisuudessa arvuutellut Suomen ja Eestin valtioliittoa. Hän sanoi, että se ei voi vielä toteutua hänen elinaikanaan, mutta, että siihen on todellista tarvetta. Lähdettä en löytänyt enää mistään, mutta hänen koko sivun haastattelunsa oli vuonna 2008 Turun Sanomissa, siinä Ilves kertoi, että Lennart Merikin kannatti valtioliittoa Suomen kanssa.
PS. Libyan viime tapahtumien valossa ei oikein tuntuisi, että Tanska ja Norja sekä Ruotsi, joka ei edes ole Naton jäsen olisivat etääntymässä Natosta, ovathan ne innolla mukana hyökkäyksessä Gaddafin Libyaa vastaan.
Hyökkäyksessä Libyaan voi kuitenkin olla kyseessä Naton epätoivoinen yritys kiillottaa kilpeään, että edes suunnattomalla ylivoimalla se voisi vielä kukistaa jonkun vastustajansa Afganistanin ja Irakinkin epäonnistumisten jälkeen. Yritetään epätoivoisesti näyttää maailmalle, että Nato ei ole vain paperitiikeri.
Pohjolan sotilasyhteistyön tiivistäminen ja sotilasliittokaavailut sopinevat lopulta kuitenkin tähän. Kun epäillään itsekin onko Natosta enää kovan paikan tullen pohjolan puolustajaksi, niin yritetään uskotella, että on ja lähdetään sotaretkelle tuota uskottavuutta hakemaan. Jos Nato voi voittaa Libyassa niin miksei myös tarvittaessa pohjolassakin. -Mutta jos Nato ei tästäkään koitoksesta saa lopulta sulkaa hattuunsa, Pohjolan sotilasliitto tai liittovaltio saa kyllä enemmän tuulta purjeisiinsa.
31.8.11 Nato kuitenkin lopulta voitti Libyan sotansa, mutta tämä juttuni tuntuu olevan lukijamäärän perusteella edelleen plokini kestosuosikkeja, joten ilmeisesti ei kannata panna liikaa painoa Libyan sodan voittamiselle. Nato taitaa olla aika monelle melkoinen maailmanpoliisiksi pyrkivä inhokki, besserwisser joka uskoo tietävänsä miten tätä maailmaa tulee hallita.
Myönnän, että Gaddafi oli aika väkivaltainenkin diktaattori, mutta siellä päin maailmaa ei oikein muunlaisia tunnu olevan. Hän ei ollut siten "paha" vain omasta tahdostaan vaan myös oman aikansa lapsi joka vain toteutti siellä päin maailmaa vallitsevaa ajan henkeä. Nyt uuden ajan muutoksen tuulet ovat tulleet sinnekinpäin päin ja diktaattorien on aika lähteä toinen toisensa jälkeen.
Naton ei kuitenkaan olisi pitänyt mennä sorkkimaan Libyan sisäisiin asioihin, se oli todella suuri virhe mikä voi sille vielä kostautua tulevaisuudessa. Jokaisen kansan tulisi itse päättää omasta hallintomuodostaan ja jos se ei ole muuten mahdollista vaikka sitten ottamalla avuksi jotain kättä pidempää. Aina ei kansalla valitettavasti ole muuta mahdollisuutta oppia tulemaan toimeen keskenään kuin kantapään kautta. Ulkopuolinen puuttuminen aiheuttaisi myös syytöksiä imperialismista.
Kyllä parasta lienee, että Suomi ja Ruotsi ja koko pohjolakin yrittäisivät rakentaa turvallisuuttaan ja lähinnä omin voimin. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että pistäisimme päämme pensaaseen kuin pupujussit piiloon maailmanlaajuisesta vastuusta rakentaa oikeudenmukaisempi maailma. Naton kanssa sen besserwisser asenteella voimme kuitenkin ajautua koko maailmanlaajuisiin kriiseihin ja joskus ehkä vielä altavastaajan osassa.
Koska EU ja Nato ovat paljolti sama asia, kannattaisi tästäkin näkökulmasta vähitellen lisätä pohjoismaista yhteistyötä tavoitteena vaikkapa Pohjolan liittovaltio, ehdoin jonka aikaisemmin jo mainitsin. Libyan ohella mm Irakin ja Afganistanin seikkailut voivat todellakin vaarantaa joskus koko Euroopan tulevaisuuden.
Kansojen tulee antaa todellakin hallita itse itse itseään niin kuin parhaaksi katsovat, kyllä nykyaika tulee kaikkialle vähitellen, vaikka jossain päin maailmaa historian kello vähän jätättääkin. Jos ja kun puutumme ulkoapäin tähän kehitykseen saamme aikaan vain väkivaltaa ja ääriliikkeitä terroristeineen.
PS 3.5.12 Ulkoasiainvaliokunnan vpj Pertti Salolainen (kok) ehdotti, että Suomi ja Ruotsi etenisivät mahdollisimman lähelle sotilasliittoa. Hän perusteli tätä mm suurilla säästöillä asehankinnoissa. Suomessa juuri vieraileva Ruotsin puolustusministeri Karin Enströmille riittäisi kuitenkin nykytilanne (Yle uutiset 2.5.12) Salolaisen esityksellä on kuitenkin myös kannatusta Ruotsissa esittihän Ruotsin puolustusvaliokunnan pj Juholt viime vuonna jokseenkin samaa kuin Salolainen.
Pääministeri Jyrki Katainen sanoi Turun Sanomissa 25.5.12, että Suomi harkitsee vakavasti ilmavoimien lähettämistä valvomaan Nato-maa Islannin (jolla ei ole omia ilmavoimia) ilmatilaa. Perusteluina hän sanoi, että " Me haluamme vahvistaa Suomen transatlanttista yhteistyötä, samoin me haluamme vahvistaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä" Hän kieltää tämän tarkoittavan vähittäistä lähentymistä Natoon siihen lopulta liittymiseksi. Puolustusvaliokunnan pj Jussi Niinistö (ps) epäilee kuitenkin juuri tätä.
Mutta asian voinee nähdä niinkin, että jos Natosta aika jättää vaikka epäonnistuneen Afganistan operaation jälkeen tai ainakin Naton uskottavuus heikentyy sen takia oleellisesti, Pohjoismaiden turvana on niiden entisestään tiivistynyt puolustusyhteistyö. Tai asia voi olla niinkin, että pohjoismaat haluavat lisätä sotilasyhteistyötään koska Afganistanin sodan ja muiden konfliktialueiden takia Natolla ei ole riittävää kiinnostusta ja riittäviä voimavaroja pohjoismaiden turvallisuuden takaamiseen.
PS 3.6.12 Suomen ja Ruotsin poliisien yhteispartioita kaavaillaan maiden raja-alueelle. Ne toimisivat Tornionjoki laakson alueella molemmin puolin jokea. Yhteispartiointi parantaisi molempien maiden poliisipalveluita harvaan asutulla alueella. Yhteispartiointi olisi toteutuessaan ainutlaatuista koko Euroopassa. Poliisihallitus on jättänyt asiasta esityksen sisäasiainministeriölle Jos sopimusneuvottelut saadaan pian alkamaan voisi yhteispartiointi alkaa poliisiylitarkastaja Kalle Puheloisen mukaan vuonna 2015. (TS 3.6.12)
Tässä on taas yksi esimerkki Suomen ja Ruotsin ilmeisestikin suuresta tarpeesta lisätä turvallisuusyhteistyötä maiden kesken. Tämä esitys on paljolti samankaltainen kuin Ruotsin puolustusvaliokunnan pj Juholtin viimevuotinen esitys että Suomi ja Ruotsi muodostaisivat yhteisiä laivasto- ja rannikkojääkäriosastoja. Vaikka hän sanoi ettei kyseessä olisi sotilasliitto, se käytännössä olisi kuitenkin sitä. Juholt oli muuten samaan aikaan Ruotsin sosiaalidemokraattien pj.
Perusteluina oli turvallisuuden lisäämisen ohella mm taloudelliset säästöt armeijan menojen kasvaessa huimaa vauhtia.
Joten tässä kaikessa kokonaisuutena pitäisi kyllä sanoa, että ei savua ilman tulta. Jos yhteiset poliisipartiot voivat toteutua miksei sitten myös yhteiset laivasto-osastot?
PS kannattaa lukea myös blogikirjoitukseni "Suomen kohtalon hetkiä, kirjeitä Churchillille ja Mannerheimille" sekä "Putin ja Talvisota "
Suomi on toppuutellut yhteistyön syventämistä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa viime sotien opetukset, kun Suomi ehdotti sotilasliittoa Ruotsille, se hylkäsi tarjouksen vaikka oli itsekin suuressa vaarassa. Yhteisvoimin vaaraa olisi voitu kuitenkin vähentää ja muuttaa koko sodan kulkua.
Vaikka sotaa ei ole näköpiirissä, on hyvä aina valmistautua pahan päivän varalle. Suomen kannattaisikin harkita ehdotusta. Pienien kansojen ei ole hyvä olla yksin suuren maan naapurina.
Viime vuonna Suomi torjui myös pyynnön Islannin ilmatilan valvomisesta. Sillähän ei ole ilmavoimia. Tämä on outoa jo siksi että, kaukainen Natomaa Turkkikin on valvonut Baltian ilmatilaa.
Venäjän kannaltakin liitto voisi olla hyväksi jos Norja ja Tanska vähitellen etääntyvät Natosta, jota saattaa osoittaa niiden mukanaolo näissä suunnitelmissa. Eihän Nato ole enää NL:n romahduksen ja Afganistanin tapahtumien jälkeen entisellään.
Ruotsissa julkaistiin viime syksynä kirja, jossa esitettiin perustettavaksi Pohjolan liittovaltio*.Vaikka pohjoismaiden hallitukset torjuvat sen, ehdotus ei ole vain ruotsalaisen historioitsija Gunnar Wetterbergin yksityisajattelua, esittihän hän teesejään pohjoismaiden neuvoston vuosikirjassakin.
Wetterbergin mukaan liitto kasvattaisi Pohjolan painoarvoa: siitä tulisi maailman 10:nneksi suurin talousmahti, jota kuunnellaan herkemmällä korvalla niin EU:ssa kuin kaikkialla maailmassa.
Siten olisi myös helpompaa elvyttää jo vähän rapistunutta pohjoismaista mallia, joka on osoittautunut parhaaksi tuottaessaan sekä taloudellista kilpailukykyä, että hyvinvointiyhteiskunnan.
Yksi liiton peruslähtökohdista on, että siinä taataan suomenkielen asema. Tilanne helpottuisi, jos Baltian maatkin liittyisivät siihen. Halukkuutta voisi olla ovathan monet Viron johtomiehet arvuutelleet jonkinlaista liittoa Suomen kanssa.* Latvialaisia taas kiinnostaa Ruotsi.
Näissä pyrkimyksissä lienee kyse myös EU:n ongelmista. Etsitään jotain uutta. Mutta kyseessä on myös kestoaihe, jota osoittaa mm Suomen 1970 kaatama Nordek hanke.
Puhutaan myös uudesta Hansaliitosta, johon kuuluisivat pohjoismaat, Saksa ja Hollanti. Perusteena samankaltaisuutemme kuten aikoinaan Kalmarin unionissakin.
* TS 16.2.2011
*Pohjoismaiden neuvoston vuosikirja 2010
Hakusanoja mm
Uusi Kalmarin unioni
Nordek
Baltian ilmavalvonta
* Eestin presidentti Toomas Hendrik Ilves on julkisuudessa arvuutellut Suomen ja Eestin valtioliittoa. Hän sanoi, että se ei voi vielä toteutua hänen elinaikanaan, mutta, että siihen on todellista tarvetta. Lähdettä en löytänyt enää mistään, mutta hänen koko sivun haastattelunsa oli vuonna 2008 Turun Sanomissa, siinä Ilves kertoi, että Lennart Merikin kannatti valtioliittoa Suomen kanssa.
PS. Libyan viime tapahtumien valossa ei oikein tuntuisi, että Tanska ja Norja sekä Ruotsi, joka ei edes ole Naton jäsen olisivat etääntymässä Natosta, ovathan ne innolla mukana hyökkäyksessä Gaddafin Libyaa vastaan.
Hyökkäyksessä Libyaan voi kuitenkin olla kyseessä Naton epätoivoinen yritys kiillottaa kilpeään, että edes suunnattomalla ylivoimalla se voisi vielä kukistaa jonkun vastustajansa Afganistanin ja Irakinkin epäonnistumisten jälkeen. Yritetään epätoivoisesti näyttää maailmalle, että Nato ei ole vain paperitiikeri.
Pohjolan sotilasyhteistyön tiivistäminen ja sotilasliittokaavailut sopinevat lopulta kuitenkin tähän. Kun epäillään itsekin onko Natosta enää kovan paikan tullen pohjolan puolustajaksi, niin yritetään uskotella, että on ja lähdetään sotaretkelle tuota uskottavuutta hakemaan. Jos Nato voi voittaa Libyassa niin miksei myös tarvittaessa pohjolassakin. -Mutta jos Nato ei tästäkään koitoksesta saa lopulta sulkaa hattuunsa, Pohjolan sotilasliitto tai liittovaltio saa kyllä enemmän tuulta purjeisiinsa.
31.8.11 Nato kuitenkin lopulta voitti Libyan sotansa, mutta tämä juttuni tuntuu olevan lukijamäärän perusteella edelleen plokini kestosuosikkeja, joten ilmeisesti ei kannata panna liikaa painoa Libyan sodan voittamiselle. Nato taitaa olla aika monelle melkoinen maailmanpoliisiksi pyrkivä inhokki, besserwisser joka uskoo tietävänsä miten tätä maailmaa tulee hallita.
Myönnän, että Gaddafi oli aika väkivaltainenkin diktaattori, mutta siellä päin maailmaa ei oikein muunlaisia tunnu olevan. Hän ei ollut siten "paha" vain omasta tahdostaan vaan myös oman aikansa lapsi joka vain toteutti siellä päin maailmaa vallitsevaa ajan henkeä. Nyt uuden ajan muutoksen tuulet ovat tulleet sinnekinpäin päin ja diktaattorien on aika lähteä toinen toisensa jälkeen.
Naton ei kuitenkaan olisi pitänyt mennä sorkkimaan Libyan sisäisiin asioihin, se oli todella suuri virhe mikä voi sille vielä kostautua tulevaisuudessa. Jokaisen kansan tulisi itse päättää omasta hallintomuodostaan ja jos se ei ole muuten mahdollista vaikka sitten ottamalla avuksi jotain kättä pidempää. Aina ei kansalla valitettavasti ole muuta mahdollisuutta oppia tulemaan toimeen keskenään kuin kantapään kautta. Ulkopuolinen puuttuminen aiheuttaisi myös syytöksiä imperialismista.
Kyllä parasta lienee, että Suomi ja Ruotsi ja koko pohjolakin yrittäisivät rakentaa turvallisuuttaan ja lähinnä omin voimin. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että pistäisimme päämme pensaaseen kuin pupujussit piiloon maailmanlaajuisesta vastuusta rakentaa oikeudenmukaisempi maailma. Naton kanssa sen besserwisser asenteella voimme kuitenkin ajautua koko maailmanlaajuisiin kriiseihin ja joskus ehkä vielä altavastaajan osassa.
Koska EU ja Nato ovat paljolti sama asia, kannattaisi tästäkin näkökulmasta vähitellen lisätä pohjoismaista yhteistyötä tavoitteena vaikkapa Pohjolan liittovaltio, ehdoin jonka aikaisemmin jo mainitsin. Libyan ohella mm Irakin ja Afganistanin seikkailut voivat todellakin vaarantaa joskus koko Euroopan tulevaisuuden.
Kansojen tulee antaa todellakin hallita itse itse itseään niin kuin parhaaksi katsovat, kyllä nykyaika tulee kaikkialle vähitellen, vaikka jossain päin maailmaa historian kello vähän jätättääkin. Jos ja kun puutumme ulkoapäin tähän kehitykseen saamme aikaan vain väkivaltaa ja ääriliikkeitä terroristeineen.
PS 3.5.12 Ulkoasiainvaliokunnan vpj Pertti Salolainen (kok) ehdotti, että Suomi ja Ruotsi etenisivät mahdollisimman lähelle sotilasliittoa. Hän perusteli tätä mm suurilla säästöillä asehankinnoissa. Suomessa juuri vieraileva Ruotsin puolustusministeri Karin Enströmille riittäisi kuitenkin nykytilanne (Yle uutiset 2.5.12) Salolaisen esityksellä on kuitenkin myös kannatusta Ruotsissa esittihän Ruotsin puolustusvaliokunnan pj Juholt viime vuonna jokseenkin samaa kuin Salolainen.
Pääministeri Jyrki Katainen sanoi Turun Sanomissa 25.5.12, että Suomi harkitsee vakavasti ilmavoimien lähettämistä valvomaan Nato-maa Islannin (jolla ei ole omia ilmavoimia) ilmatilaa. Perusteluina hän sanoi, että " Me haluamme vahvistaa Suomen transatlanttista yhteistyötä, samoin me haluamme vahvistaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä" Hän kieltää tämän tarkoittavan vähittäistä lähentymistä Natoon siihen lopulta liittymiseksi. Puolustusvaliokunnan pj Jussi Niinistö (ps) epäilee kuitenkin juuri tätä.
Mutta asian voinee nähdä niinkin, että jos Natosta aika jättää vaikka epäonnistuneen Afganistan operaation jälkeen tai ainakin Naton uskottavuus heikentyy sen takia oleellisesti, Pohjoismaiden turvana on niiden entisestään tiivistynyt puolustusyhteistyö. Tai asia voi olla niinkin, että pohjoismaat haluavat lisätä sotilasyhteistyötään koska Afganistanin sodan ja muiden konfliktialueiden takia Natolla ei ole riittävää kiinnostusta ja riittäviä voimavaroja pohjoismaiden turvallisuuden takaamiseen.
PS 3.6.12 Suomen ja Ruotsin poliisien yhteispartioita kaavaillaan maiden raja-alueelle. Ne toimisivat Tornionjoki laakson alueella molemmin puolin jokea. Yhteispartiointi parantaisi molempien maiden poliisipalveluita harvaan asutulla alueella. Yhteispartiointi olisi toteutuessaan ainutlaatuista koko Euroopassa. Poliisihallitus on jättänyt asiasta esityksen sisäasiainministeriölle Jos sopimusneuvottelut saadaan pian alkamaan voisi yhteispartiointi alkaa poliisiylitarkastaja Kalle Puheloisen mukaan vuonna 2015. (TS 3.6.12)
Tässä on taas yksi esimerkki Suomen ja Ruotsin ilmeisestikin suuresta tarpeesta lisätä turvallisuusyhteistyötä maiden kesken. Tämä esitys on paljolti samankaltainen kuin Ruotsin puolustusvaliokunnan pj Juholtin viimevuotinen esitys että Suomi ja Ruotsi muodostaisivat yhteisiä laivasto- ja rannikkojääkäriosastoja. Vaikka hän sanoi ettei kyseessä olisi sotilasliitto, se käytännössä olisi kuitenkin sitä. Juholt oli muuten samaan aikaan Ruotsin sosiaalidemokraattien pj.
Perusteluina oli turvallisuuden lisäämisen ohella mm taloudelliset säästöt armeijan menojen kasvaessa huimaa vauhtia.
Joten tässä kaikessa kokonaisuutena pitäisi kyllä sanoa, että ei savua ilman tulta. Jos yhteiset poliisipartiot voivat toteutua miksei sitten myös yhteiset laivasto-osastot?
PS kannattaa lukea myös blogikirjoitukseni "Suomen kohtalon hetkiä, kirjeitä Churchillille ja Mannerheimille" sekä "Putin ja Talvisota "
PS.1.10.2013
Äskettäin
julkaistu kirja
Pentti
Airi: Walter Horn
Siinä
kerrotaan mm miten tavoitteena oli pohjoismainen puolustusliitto jo
melko pian sotien jälkeenkin. Suomalainen aktivistiryhmä loi
yhteyksiä ennen kaikkea Ruotsiin.
Puolustusliittoneuvottelujen
kariutumisen jälkeen Ruotsin pääministeri Tage Erlander totesi
vuonna 1964, että niiden kariutuminen oli hänen kautensa
suurin epäonnistuminen.
Kekkonen
ei ollut aktiivisesti mukana, mutta ei aluksi vastustanutkaan niitä.
Minä en kiellä enkä kehota hän oli todennut. Noottikriisi vei
kuitenkin terän pyrkimyksiltä, ja Kekkonen hiljensi aktivistit.
Oikeastaan
puolustusliiton luonnollinen taloudellinen ulottuvuus olisi ollut
pohjoismaiden talousliitto Nordek, uusi Kalmarin unioni, jonka
senkin Kekkonen kaatoi, mutta siinä lienee ollut paljolti kyse
maatalousasioista. Se olisi toteutuessaan helposti vähitellen
laajentunut sotilasasioihin, onhan Venäjä/Neuvostoliitto ollut
vuosisatainen uhka erityisesti Suomelle ja Ruotsille.
-Kun
tämän kirjan kertomiset lisää kaikkiin pohjoismaisiin
sotilasliitokaavailuihin, ja aivan viimevuotisiinkin ja olihan jo
600-vuotinen Ruotsin ja Suomen yhteyskin sitä käytännössä
tuntuu aivan järjettömältä hylätä nämä kaavailut. Ilman
tuota yhteistä 600vuotta itsenäistä Suomea ei varmaan enää
olisi jos edes suomen kansaakaan. Pienen maan ei todellakaan ole
hyvä olla yksin suuren maan naapurina. Olihan tietysti tuolloin
samalla suuri vaara, että suomalaiset sulautuvat ruotsalaisiin,
mutta ajattelenkin asiaa lähinnä puolustuspoliittisena kysymyksenä
kaikenlisäksi ruotsalaisia oli kaksi kertaa enemmän kuin
suomalaisia ja he olivat vauraampia kuin me. Toisaalta Ruotsi
tarvitsi kipeästi hyvinä sotilaina pidettyjä suomalaisia.
Mutta
oli kyse myös suomalaisten halusta pyssyä läntisen kulttuurin
piirissä, johon meistä valtaosa oli tottunut hieman pienempää
ortodoksikarjalaisten ryhmää paitsi. Heistä osa karkasikin Ruotsin
komentoa Tverin alueelle asti lähellä Moskovaa, jossa heitä
vieläkin jonkin verran asuu.
Oikeastaan
kuitenkin Venäjän Suomen valloitus 1808-09 pelasti suomalaisen
kulttuurin koska maan uudet valtiaat halusivat tukea suomalaisen
kulttuurin nousua, jotta saataisiin tehtyä pesäeroa entiseen
emämaahan Ruotsiin. Ja lopulta I maailmansota ja Venäjän
vallankumous seurauksineen sekasortoisten olojen takia pelasti Suomen
itsenäisyyteen.
Uusi
kalmarin unionikin olisi perusteltua, mutta kuten olen jo todennut
siinä suomenkielen asema pitäisi erilaisin säännöksin tosi
hyvin varmistaa. -Nato maiden apuun ei historian perusteella
ainakaan voi luottaa kaikenkukkuraksi maailmanpoliisina itseään
pitävä ja voimapolitiikkaa pienempiään vastaan häikäilemättä
käyttävä USA on sen johtoasemissa.
Jos
Suomi Ruotsi olisivat yhdessä puolustaneet Karjalan kannasta
Neuvostoliiton suurhyökkäyksessä 1944 eikä Suomi olisi ollut
liitossa Saksan kanssa. Siellä olisi voinut hyvin olla tuplasti
enemmän puolustajia ja aseita. Tämä on tietysti jälkiviisautta,
mutta se olisi todellakin voinut muuttaa sodan kulun. Jo siksikin
että siellä ei olisi ollut lainkaan saksalaisia joita kohtaan
venäläiset tunsivat suorastaan pyhää vihaa. Mutta Ruotsihan
äskettäin hylännyt Suomen tarjouksen sotilasliitosta. (Toisaalta
olisiko NL lainkaan hyökännyt jos Suomi ei olisi ollut Saksa
liittolainen?!)
Voikin
kysyä miksi, sillä jos venäläiset olisivat vallanneet Suomen
seuraavana olisi ollut ehkä ainakin Pohjois-Ruotsin valtaus.
-Tietysti tässä on monia muttia, eli miten laajoja alueita sitten
sodan päätyttyä rauhan sopimuksessa muut liittoutuneet olisivat
sallineet NL:n ottaa haltuunsa.
Onhan
suurvaltojen suurimpia pelkoja aina ollut se että kilpaileva
suurvalta pääsee laajenemaan liikaa. Tätä ongelmaa ne pyrkivät
aina käsittelemään erilaisilla liittoutumilla. - Vai pelkäsikö
Ruotsi tuolloin Saksan reaktioita Jos sotilasliittoon Suomen kanssa
mentäisiin?
-Sotilasliitto
asia on kuin kuuma peruna, jota me pallottelemme toisillemme,
vuoroin kumpikin Ruotsi ja Suomi hyläten ja hyväksyen uskaltamatta
tehdä lopullista ratkaisua. Mutta jos vaivautuu tutustumaan tämän
ilmiön historiaan huomaa kyllä että meidän olisi todellakin
uskallettava tehdä sen suhteen myönteinen päätös, ja onhan
vaikka viime aikojen kyllä ja ei pallottelu asialla suorastaan
naurettavaa.
Sisuradio
6.3.14:
Suomen
puolustusministeri Carl Haglund totesi Ruotsin vierailullaan, että
”ei halua sulkea pois sitäkään, etteivätkö Suomi ja Ruotsi
joskus tulevaisuudessa olisi yhteisessä sotilasliitossa”
-Lainausmerkeissä oleva osa on suora lainaus ruotsinsuomalaisten
Sisuradion tekstistä netissä.
Samasta
asiasta hän puhui myös mm Iltasanomissa 15.3.14
Samalla
hän puhui myös puolustusyhteistyön jatkuvasta lisäämisestä
Ruotsin ja kaikkien pohjoismaidenkin kanssa sekä Natosta, että
se ei ole toistaiseksi ajankohtainen asia Suomessa. Mutta jos
Ruotsi siihen liittyy Suomenkin pitäisi niin tehdä.
Iltalehti 10.11.2014:
”Viimeksi perjantaina (7.11.)
Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson arvioi
Expressen-lehden haastattelussa, että Suomella ja Ruotsilla voisi
olla yhteinen meripuolustus vuonna 2023.” Suomen
puolustusministeri Carl Haglund sanoi siihen, että ”Aika
näyttää mihin päästään”
Puolustusvaliokunnan
puheenjohtaja Jussi Niinistö sanoi, että ehdotusta ”on tänä
päivänä vaikea pitää kauhean realistisena” Hän epäilee
historiantutkijana muutenkin kaikenlaisten liittosopimusten
pitävyyttä tositilanteessa kuten Suomen armeijan entinen komentaja
Gustav Hägglund, joka varoittaa luottamasta liikaa Naton
turvatakuihin.
Kts plokikirjotukseni ”Ovatko
Naton turvatakuut riittäviä?”
Tässä
tapaamisessa pitää lähteä ajatuksesta, että kummallakin
osapuolella on omasta mielestään perusteltu huoli
turvallisudestaan. Venäjällä Nato ja meillä Venäjä
TS
12.5.15:
Lännen
median tekemässä kyselyssä Ruotsin ja Suomen
puolustusliittoa
kannattaa yli 60% Ruotsin eturivin
politiikoista. Alueloukkausten
estämiseksi 47% olisi valmis
yhdistämään Suomen ja Ruotsin
ilma- ja merivoimat.
Maidemme rajavalvonnan yhdistämistä
kannatti lähes 80%
Kyselyyn
vastasi 14 Ruotsin päähallituspuolue
Sosialidemokraattien
edustajaa, heistä 9 kannatti
virallista
puolustusliittoa maidemme
välillä ja 11 vähintään
rajavalvonnan yhdistämistä.
Suurimman
porvaripuolueen moderaattien 17 vastaajasta
11 kannatti maidemme
välistä puolustusliittoa ja 15
vähintään yhteistä
rajavalvontaa.
Kyselyyn
vastasi 69 kansanedustajaa ja 7
europarlamentaarikkoa.
(Ruotsin
valtiopäivillä on 349 kansanedustajaa, herää
tietysti kysymys
mitä nuo 280 muuta edustajaa
ajattelivat asiasta?
Mutta
ilmeisesti on kokemusta siitä, että noinkin pieni
vastaajien määrä
jo osoittaa melko luotettavasti asian
tilan. Ja ovathan poliitikot
Ruotsissa jo aiemmin puhuneet
tähän viittaavaa.)
Vastauksista
heijastuu tietysti kasvanut huoli Ruotsin
turvallisuudesta. Venäjän
tekemien tai sen epäiltyjen
rajaloukkausten sekä Ukrainan
tilanteesta.
Tulosten
perusteella kannattaisi pikaisesti aloittaa
viralliset
neuvottelut maidemme rajavalvonnan
yhdistämisestä. Ja aloittaa
vähitellen myös
alustavat neuvottelut
puolustusliitosta maidemme välillä.
Onko
Venäjä todellinen sotilaallinen uhka maillemme, on
tietysti suuri
kysymysmerkki. Asiasta pitäisi tietysti
keskustella avoimesti Suomen,
Ruotsin ja Venäjän
ylimmän
johdon mutta myös Nato-maiden kesken.
Että mistä todellakin on
kyse mm Venäjän
rajaloukkauksissa tai epäillyissä sellaisissa ja
mitä
Venäjän
ylin johto niistä ajattelee. Mitä Venäjän
mielestä voitaisiin
puolin ja toisin tehdä tilanteen
rauhoittamiseksi.
Hyvä
paikka neuvotteluille voisi olla vaikka joku
suomalainen
erämaajärven mökki kalastamisineen ja
saunomisineen. Niin
Kekkonen aikoinaan selvitti
vaikeitakin ongelmia venäläisten
kanssa.
Ja samalla kuitenkin kumpikin
osapuoli on pyrkimässä
toisen omanaan pitämälle etupiirille;
esim. EU Ja Nato ja
Venäjä mm Ukrainaan sekin kriisi heijastuu
Pohjolaan asti.
Neuvotteluissa
pitäisi pyrkiä näkemään vastustajaksi,
jopa
viholliseksi koettu
ihmisenä, jota me kaikki kuitenkin
olemme.
Tässä
kyllä Angela Merkel tekin hyvän eleen, vaikka ei
mennyt seuraamaan
Voitonpäivän paraatia, menemällä
kuitenkin Moskovaan laskemaan
seppeleen
Tuntemattoman sotilaan muistomerkille yhdessä Putinin
kanssa.
Putin
ja Venäjän demonisoinnista pitäisi luopua ei vain
virallisesti
vaan myös mediassa jos aiomme saada aikaan
pysyvän rauhan.
Pitää
ensinnäkin muistaa, että Venäjä on tavallaan
munaisen Bysantin
seuraajavaltio. Sen kulttuurissa on
paljon vaikutteita siitä,
julistihan aikoinaan eräs Venäjän
tsaari, että Venäjä on kolmas
Rooma.
Yksinvaltiuskin
on paljolti itäistä kulttuuriperintöä, eikä
vain Venäjän omaa
keksintöä.
Mutta
tietysti Venäjänkin on opittava pysymään omalla
tontillaan.
Hyvin ongelmallista tässä on että Putin on
taas,
toisin kuin vielä
5-6 vuotta sitten, alkanut
historiantulkinnoissaan jälleen
kannattaa vuonna 1939
solmittua Molotovin-Ribbetropin sopimusta.
Erityisen
huolestuttavaa siinä on sen salainen osa Euroopan
jakamisesta Saksan ja Venäjän etupiireihin, jossa mm
Suomi ja
Baltian maat kuului Venäjän etupiiriin, jossa sillä
oli vapaat
kädet toimia. Siitä seurasi mm hyökkäys
Suomeen 30.11.39.
Miksi
Putin pitää taas hyvänä tätä sopimusta. Siitäkin
pitäisi
avoimesti noissa keskusteluissa puhua. Voisihan
Venäjä
ikään kuin taas aktivoida tuon ajattelun nykyajassa.
Suomelta
vietiin Karjala, siitäkin pitäisi puhua, miten
voisimme saada
sen takaisin. (kts
plokikirjoitukseni ”Putin ja
talvisota”)
Tätäkin
valtausta perusteltiin turvallisuusuhalla, sitäkin
on
Venäjällä
ollut varsinkin silloin kun Suomi ja Ruotsi olvat
yhteistä valtakuntaa. Ja
tietysti Saksan kanssa lähdettiin
yhdessä jatkosotaan, mutta pitää
muistaa että tuolla
sodalla oli oikeutuksensa palauttaa talvisodassa
menetetyt
alueet.
Mutta
onhan Suomella ja Ruotsillakin idänuhan
aktivoitumisesta
vuosisatojen kokemus.
Nato,
EU, Nato- ja EU-maat eivät nekään ole mitään
pulmusia.
Kuka ja mikä oikeutti esim USA:n ja Britannian
hyökkäämään
Irakiin, lisäksi valheellisin perustein, että
siellä oli
joukkotuhoaseita, ei löytynyt, ja kaiken lisäksi
ilman YK lupaa.
Sodassa kaikkine seurauksineen lienee
kuollut miljoona ihmistä.
Ja miksi Nato-maat
hyökkäsivät Libyaan, tai miksi mentiin
vaikka Jugoslavian alueen
sotiin. Seurauksena on ollut
alueilla melkoista sekasortoa.
Isiskin on seurausta paljolti
Syyrian ja Irakin sekasorrosta jne.
Näistä
synneistä Putin on kyllä oikeutetusti huomauttanut
puheissaan
ilman juuri minkäänlaista vastakaikua
lännessä.
Mutta Venäjäkin on käyttänyt vahvemman oikeuttaan
luodessaan vuosisatojen aikana
jättivaltakuntansa ja
pyrkinee taas
vähitellen palauttamaan tavalla tai toisella
takaisin
valtapiiriinsä jo menettämiään alueita.
Jokaisen
pitäisi nyt ottaa todellakin lusikka kauniiseen
käteen, puhua
asiat puhki. Pistää kravatit naulaan,
keskustella ilman
tittelien ja yhteiskunnallisen aseman
luomia turhia paineita.
Jossain erämaajärven rannalla se
onnistuisi varmasti parhaiten.
Sotavarustelun
syy on luottamuspula. Luottamusta
rakennetaan parhaiten tapaamalla
mahdollisimman usein
naapureita erityisesti niitä joiden kanssa
ei mene hyvin.
Keksitään vaikka jotkut kissanristiäiset joita
juhlia.
Grillataan vaikka makkaraa ja puhutaan aluksi jonni
joutavia jos
isommat asiat ahdistaa. Siten nekin alkaa
kyllä
vähitellen
avautua. Henkilökohtaisestikin tunnettujen
naapurien kimppuun on
kyllä aika korkea kynnys hyökätä.
Niiden kanssa on myös
helpompi sopia asioista.
Mutta
tämä maailma on raadollinen paikka, joten kaiken
varalta on pienten
valtioiden hyvä sopia sotilasliitoista.
Suomen ja Ruotsin liitto
olisi tässä kyllä oivallinen
ratkaisu.
ja varmaan itänaapurillekin
vähemmän uhkaava jos emme
liity samalla Natoon.
Suomen ja Ruotsin sotilasliitto on toisin kuin usein
luullaan varmaan riittäväkin, onhan sodan syttyessä
Venäjällä yleensä
muitakin vihollisia. Kaksi viime kertaa
kun
Venäjä on hyökännyt Suomeen se on tehnyt sen
suursodan yhteydessä
1808 ja 1939.
Mitä
tahansa päätetäänkin nykymeno ei voi jatkua kauan,
jo pelkästään
asevarustelun hinta on nousemassa
tähtitieteellisiin mittoihin.
Sekin puoltaa kustannuksia
säästävää liittoutumista.
TS
lokakuu 2015, ( en löydä enää mistään sitä
lehtileikettä):
Ruotsin hallitus haluaa yhteisiä laivasto-osastoja Suomen
kanssa.
Ne toimisivat yhdessä myös sodan aikana.
-että varsinainen sotilasliitto alkaa olla jo aika lähellä, on
oikeastaan vain saivartelua väittää ettei tämä olisi jo
jonkinlainen sotilasliitto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)