Suomen maataloudessa paljon kasvuvaraa

Suomen päättäjät ei oikein ymmärrä mitä kaikkea maataloutemme voi tuottaa, vaan pitäytyvät lähinnä perinteisiin tuotteisiin.

EU yrittää ajaa alas maatalouttamme, koska täällä on muka epäedulliset ilmasto-olosuhteet. Se ei pidä paikkaansa. Suomen metsissä, soissa ja pelloissa on paljon kasvuvaraa sekä sellaisenaan että nykyajan teknologiaa hyväksikäyttäen.

Kaurasta ja erittäin valkuaisainepitoisesta härkäpavusta, Suomen ikiaikaisesta viljelyskasvista, valmistettu nyhtökaura on Suomessa kehitetty lihaa korvaava tuote, josta saattaa tulla melkoinen vientituote. Sen noin 15 euron kilohintaa pitää kuitenkin laskettua, saahan jauhelihaa  yleisesti  7-8 eurolla  kilon. Näin pienituloisimmillakin olisi siihen varaa.

Jos kehittyneissä  maissa yleisesti liian runsasta lihan syöntiä lihan syöntiä saadaan vähenemään,  ja korvatuksi luontoystävällisemmällä energialla, vähenee myös ruoan tuotantoon tarvittava peltoalan tarve.

 Näin voidaan lisätä uhkaavasti vähenevien luonnontilaisten alueiden määrää maapallolla luonnon moninaisuuden lisäämiseksi.

Pelkällä kaurallammekin on kova kysyntä maailmalla. Hyvä laatu perustuu vähäiseen torjunta-aineiden käyttöön sekä siihen, että se suosii viileähköä kesää. Suomen kaurantuotanto onkin 17 prosenttia koko EU:n tuotannosta. Tuossa luvussakin on vielä kasvuvaraa.

Suomalaisen omenan pitkän päivän aromille ei pärjää mikään muu. Kun talvivarastointia ja mehustusta kehitetään ja ulkomaisille omenoille saadaan torjunta-aineperusteinen haittavero, Suomi voi hyvin tuottaa kaikki tarvitsemansa omenat ja omenamehut. Suuret tuotantomäärät laskevat myös hintaa.

Suomi lienee tulevaisuudessa myös Euroopan parhaita viininviljelysmaita, jos ilmastomme vielä lämpenee ja Etelä- Eurooppa lämpenee ja kuivuu liian paljon.

Viiniköynnös pitää pitkistä kesäpäivistä ja tuottaa jo hyviä satoja Etelä-Suomessa. Pakkasenkestoakin on jopa -40 asteeseen.

Suomen ilmaston ennustetaan lämpenevän 5–6 astetta 2100 mennessä, joten Suomesta tullee Lappia myöten koko Euroopan vilja-aitta.

Puusta voi valmistaa melkein mitä tahansa, vaikka kangasta, ja paperikoneilla. Parasta laatua saa pohjolan hidaskasvuisesta puusta. Pian käytössä olevalla myrkyttömällä Ioncell-menetelmällä sellukankaan valmistukseen kuluu vain 1 prosentti puuvillan vaatimasta vesimäärästä. Näin voidaan hidastaa monin paikoin uhkaavaa pohjavesien laskua.

Suomen sellu riittäisi korvaamaan viidesosan puuvillan tuotannosta. Jos puuvillan viljely lopetetaan kokonaan, viisi prosenttia maailman pelloista vapautuu ruoantuotantoon. Puuvillasta luopuminen kannattaa jo siksi, että sen viljelyssä käytetään 25 prosenttia maailman hyönteismyrkyistä.

Tekokuiduista valmistetut öljypohjaiset kankaatkin voitaisiin tietysti korvata sellukankailla. Samalla vähenee öljynkäyttö, josta muutenkin aiotaan vähitellen luopua.

Sellukangas kannattaisi valmistaa Suomessa vaatteiksi asti automatisoimalla tuotantoa. Roboteille ei pärjää edes Aasian halpatyövoima.

Tästä näkökulmasta on täysin järjetöntä, että kiinalainen yritys sai enemmistön Kemijärvelle rakennettavasta sellutehtaasta mikä valmistaa tavallisen sellun ohella mm viskoosisellua, josta tehdään kangasta. Miksi emme tee itse kangasta sellusta. Miksi Suomi myy kansallisomaisuuttaan ulkomaille!

Puusta ja soista saadaan myös polttonesteitä, kemikaaleja, muoveja, liimoja ja hiilikuitua. Hidaskasvuinen puu on halvinta hiilikuidun raaka-ainetta.

Hiilikuituvahvisteisesta muovista saadaan puolet terästä kevyempiä auton ja lentokoneen runkoja. Kun hinta vielä vähän laskee valmistusprosessin kehittämisellä, sen käyttö liikennevälineissä lisääntyy vähentäen huomattavasti liikenteen energiankulutusta. Tämä edellyttää kuitenkin, että samalla liikenteen kasvu saadaan oleellisesti hidastumaan.

Sähköautojen määrä kasvaa lähivuosikymmeninä huomattavasti kun bensa- ja dieselautot vähitellen kielletään. Ja energian kulutuksen vähentämiseksi akkujen takia painavien sähköautojen painoa pitää saada huomattavasti laskemaan, tässä juuri on hiilikuitumuoville suuri tarve.

Sähköautojen akkuihin tarvittavaa litiumiakin löytyy paljon Suomen kallioperästä. Kaustisille onkin suunnitteilla Euroopan suurin litium kaivos. Se on tuomassa mukanaan myös Teslan litiumakkutehtaan.

Suomella on hyvät mahdollisuudet menestyä, jos raaka-aineet jalostetaan täällä lopputuotteiksi asti.

Tarvitaan kuitenkin paljon lisää rahaa koulutukseen, perustutkimukseen ja tuotekehitykseen. Siten Suomi nousee, eikä loputtomilla leikkauksilla.