Ukrainan
kriisin aiheuttamat pakotteet ja vastapakotteet aiheuttavat
monelle EU-maalle huomattavia taloudellisia ongelmia. Voidaan myös
epäillä purevatko Venäjäpakotteet täydellä teholla, sillä
mm Kiina tukee sitä ostamalla ja myymällä pakotelistalla olevia
tuotteita. Venäjä teki äskettäin myös pitkäaikaisen
kaasuntoimituskaupan Kiinan kanssa, joten siinä on kyllä
jonkinlainen ”varaventtiili”
Kiina
tekee tämän siksi, että se ei halua Naton leviämistä itään
ja koska se ja Venäjä yhdessä Intian kanssa haluavat tarjota
vaihtoehdon USA johtoiselle yksinapaiselle maailmalle.
Venäjää
syytetään siitä, että se yrittää estää Ukrainaa liittymästä
Natoon ja EU:hun, mikä on sinänsä väärin onhan se itsenäinen
valtio.
Mutta
tässä on hyvä muistaa, että maailmanpoliisiksi itsensä
mieltävä USA on kaatanut ja haluaa edelleen kaataa kaikkialla
maailmassa hallituksia jotka ovat diktatuureja tai eivät toimi
markkinatalouden puitteissa kuten Kuuba, P-korea, Iran tai
vaikka Saddamin Irak jne.
Myös
kehitysapulainojen myöntämisperusteihin liittyy usein vaatimus
markkinanehtoisista uudistuksista mm yksityistämisestä ja
peruselintarvikkeiden hintojen valtiotuen poistamisesta mikä on
aiheuttanut suuria ongelmia monien maiden pienituloisille. -Tämäkin
osoittaa että kansojen ei sallita itse valita omaa
yhteiskuntajärjestelmäänsä.
Monessa
EU-maassakin väestön enemmistö haluaisi säilyttää
hyvinvointiyhteiskunnan maksamalla enemmän veroja, mutta
vallassa olijat eivät sitä toteuta, ja sitä yrittävät
poliitikot jyrätään tavalla tai toisella nykyisen
talousliberalismiin kannalle. Tämäkään ei ole vapautta.
Mitä
ihmeellistä siis siinä on, että Ukraina ei saisi valita vapaasti
omaa tietään kun sitä ei ole EU:ssakaan eikä monilla
kehitysmaillakaan! Valitettavasti valtaosa ihmisistä ei täällä
EU:ssa sitä ymmärrä vaatiessaan omahyväisesti Ukrainalle
vapautta valita. En tarkoita , että tämä on oikein vaan että me
valitettavasti elämme raadollisessa maailmassa, jossa ei vapautta
näytä olevan oikein missään.
Me
elämme joko pakkomarkkinataloudessa/talousliberalismissa jossa
suuri raha mm vaalirahoituksen ja omistuksessaan olevan median
avulla pitää huolen siitä kuka voittaa vaalit, tai suoranaisessa
yhden puolueen tai yhden miehen diktatuurissa.
”Vapaus
on vain unelmien valtakunnassa” sanoi tästä osuvasti eräs eräs
filosofi
Venäjän
tekemisiä ei voi sinänsä puolustella onhan se vallannut Krimin
ja tukee myös Itä-Ukrainan separatisteja. Mutta verrattuna
USA:han, tai vaikka moniin kehitysavun/lainojen myöntäjiin, onko
se sen pahempi kansojen itsemääräämisoikeuden viejä?
Mutta
sen käyttäytymisen syynä voi olla myös se, että se pelkää
tosissaan esim. Naton sitä lähellä olevien ohjustukikohtien
olevan tarkoitettu sitä eikä Iranin uhkaa varten. Putin siis voi
olla myös aidosti peloissaan oman kansansa turvallisuuden puolesta.
Ja
ehkäpä USA:kin pelkää Venäjää koska se on nuo ohjukset sinne
sijoittanut, vaikka ei sitä julkisesti myönnäkään ja ilmoittaa
niiden olevan mahdollisen Iranin hyökkäyksen torjumiseksi.
Mutta
kumpikin voi tosiasiassa ajatella myös niitä hyökkäysaseina, tai
ainakin poliittisen pelotteena laajentaakseen kylmäverisesti omaa
valtapiiriään.
Kummallakin
on todellakin hyvin väkivaltainen tausta, Venäjä on aikoinaan
valloittanut mm laajat suomensukuisten kansojen asuma-alueet ja USA
on väkivalloin perustettu intiaanien asuttamaan Pohjois-Amerikkaan.
Tuoreina esimerkkeinä USA:n hyökkäys Saddamin Irakiin nimenomaan
ilman Yk:lupaa. Se hyökkäsi valheellisin perustein väittäen että
siellä on joukkotuhoaseita, mutta kuitenkin itse tietoisena että
siellä ei niitä ole.
Venäjän
Krim operaatio todellakin ihmetyttää että se sai pakotteet
Krimin valtauksesta, mutta USA ei niitä saanut Irakin sodasta
vaikka se oli monin verroin suuremman mittakaavaan sotatoimi satoine
tuhansina kuolleina.
Se
että suomalaisista 61% kannattaa Venäjän vastaisia pakotteita ja
venäläisistäkin suurin osa tukee Venäjän vastapakotteita
osoittaa osaltaan, että hallituksen/median aivopesu on tepsinyt.
Ajatellaan,
että me olemme hyviä ja nuo toiset rajan takana pahoja. Siinä
on myös sotien perussyy. Mutta maailma ei todellakaan ole noin
mustavalkoinen.
Pitää
muistaa että Ukrainassa perussyy tähän kaikkeen on
reviiriristiriita, kun kumpikin osapuoli haluaa laajentaa
vaikutusvaltaansa toisen kustannuksella. Sitä ei todellakaan ole
järkevää yrittää ratkaista pakotteilla vaikka sekin on tietysti
pienempi paha kuin avoin sota. Mutta pakotteetkin voivat
ajanmittaa johtaa myös sotaan talouden ajautuessa niiden
seurauksena todella syvään lamaan. -Pitäisi todellakin löytää
jonkinlainen kompromissi.
Esimerkiksi
että Venäjä lopettaa separatistien tukemisen. USA vetää
ohjus- ja muut tukikohtansa Venäjän lähialueilta mm Romaniasta ja
Puolasta koska Venäjä pelkää niiden olevan sitä eikä Iranin
uhkaa varten ja Venäjä poistaa tukikohtansa ja Iskander ohjuksensa
Naton lähialueilta mm Kaliningradista. Sovitaan myös että
Ukraina ei saa liittyä Natoon ja EU:hun. Eikä Venäjäkään saa
sitä piiriinsä. Venäjä saa vaikka 100 vuotta lisää Krimin
laivastotukikohdan vuokra-aikaan.
Ehdotin
jo aikaisemmin, että Krimin liittäminen Venäjään peruttaisiin
ja että siitä muodostettaisiin venäläisten itsehallintoalue.
Mutta se olisi Venäjän johdolle ehkä kuitenkin liian suuri
kasvojen menetys, eikä varmaan moni Natossakaan ole valmis sotaan
Venäjää vastaan, mikä voisi tietysti riistäytyä ydinsodaksi.
Joten ehkä kannattaisi yrittää Venäjän kannalta hieman lievempää
ratkaisua, että Krimistä tehdään Venäjän ja Ukrainan
yhteishallintoalue niin että Venäjä hallitsee siellä venäläisiä
ja Ukraina ukrainalaisia ja muita kansallisuuksia. (kts myös
plokikirjoitustani ”Etelä-Afrikan mallista ratkaisu Israelille”)
Se
että Suomi paheksuu Krimin liittämistä Venäjään on peräti
kummallista kun se samalla ei ilmoita paheksuvansa myös Karjalan
liittämistä Neuvostoliittoon 1944 sodan jälkeen. Enemmistö
suomalaisista ei galluppien mukaan halua sitä enää takaisin,
mutta se haluaa kuitenkin Krimin palauttamista Ukrainalle!
Suomalaisia kiinnostaa siis paljon enemmän vieraille kansoille
tehdyt vääryydet! - Muuten tuo yhteishallintomalli voisi olla
hyvä ratkaisu myös Karjalassa.
(katso
Plokikirjoitustani ” Putin ja talvisota”)
Parasta
olisikin että että maailman kaikki maat yhdessä yhdessä YK:n
puitteissa sopisivat, että kaikista itsenäisen maan alueiden
valloituksista seuraa väistämättä YK:n maiden yhteisen
armeijan aseellinen puuttuminen asiaan ellei hyökkääjä suostu
muuten vetäytymään alueelta.
Rauhanomaisten
rajasiirtojen tarpeellisuudesta päättäisi myös YK kuten vaikka
kurdikysymyksessä.
Aikoinaan
kansainliitto erotti NL:n jäsenyydestään koska se hyökkäsi
Suomen kimppuun. Valitettavasti vain päätöksellä ei ollut mitään
merkitystä kun se ei halunnut käyttää asevoimaa Suomen hyväksi.
Venäjäkään
ei varmasti olisi sitä vallannut jos olisi tiennyt että se
sen
seurauksena saisi YK armeijan kimppuunsa. Sillä olisi ollut
varmasti ennaltaehkäisevä vaikutus.
Tämä
ehdotus voi tuntua naivilta, mutta maailman rauhan ainoa tae voisi
olla tuo maailman kaikkien kansojen yhteinen päätös. - Jos
lähdetään korjaamaan vaikka viimeisen sadan vuoden aikaisia sotien
seurauksia siitä syntyisi todellakin melkoinen savotta, onhan
noita vahvemman oikeudella tehtyjä vääryyksiä varmasti satoja
ellei tuhansia.
400
000 suomalaista menetti aikoinaan rakkaan kotinsa ja ikiaikaisen
kotiseutunsa NL:lle, nyt aluetta asuttaa vieras kansa, millä
ihmeen oikeudella? Yhtä suuri vääryys tapahtui kun vuonna
1954 NL pääministeri Hrutsevin määräyksellä neuvostotasavalta Ukrainalle palutettu Krim otettiin taas siltä pois. Niin millä oikeudella?
Entä jos Venäjä todella pelkäsi, että jos Ukraina liittyy Natoon, niin
se lopettaa venäläisten laivastotukikohtien vuokrasopimuksen
Krimillä ja päästää niiden tilalle Natotukikohdan. Se olisi
tietysti kauhuskenaario Venäjälle mikä ei tarkoita vain
Naton reviirin laajentamista vaan, että se uhkaa silloin jo koko
Venäjää. Tämä voi tietysti olla turha pelko, mutta miksei voisi olla tottakin jos Natolla ja EU:lla on
pakkomielteenä tehdä Venäjästä länsimaistyylinen demokratia,
jota taas Venäjä omine perinteineen suorastaan kammoksuu.
Näistä kaikista asioista
pitäisi tietysti voida rauhassa neuvotella ratkaisun
löytämiseksi eikä lähteä valloitusten tielle.
Suurvaltoja ei kuitenkaan valitettavasti ole näin luotu vaan
vahvemman oikeudella. Mutta kuten jo em pakotteet puolin ja toisin
aiheuttavat vain haittaa ja ovat vääriä jo sinänsä lähtiessään
ajatuksesta että me olemme oikeassa ja nuo toiset väärässä.
Järkevintä olisi vain
neuvotella ja taas neuvotella lähtöajatuksena, että kummallakin
osapuolella on kiistassa oikeutettuja vaatimuksia pyrkien
kummallekin kelvollisen kompromissin saavuttamiseen.