Ari Kallio:  Työtä nuorille                       TS Lukijan kolumni 2.6.12

Nuorisotyöttömyys on erityisen huolestuttavaa; syrjäytyyhän moni nuori lopullisesti, jos on pitkään työttömänä. On kummallista, että ollaan huolissaan työvoimapulasta, mutta silti annetaan yli 30 000 alle 25-vuotiaan olla työttömänä.

Sanotaan, että suomalaisnuoret elävät mieluummin sosiaalituilla kuin menevät töihin, ja siksi asia halutaan ratkaista maahanmuutolla ja ulkomaisella työvoimalla. Se tulee kuitenkin kalliimmaksi työttömyysmenoina, koska suomalaisia jää näin työttömiksi.

Suomalaisnuorten työhaluttomuus on vain osatotuus. Työhaluja vie se, että palkka ei riitä kunnolla elämiseen. Kaiken lisäksi palkkoja ehdotetaan laskettavaksi, jotta voitaisiin luoda uusia työpaikkoja. Tällaiset ehdotukset ovat järjettömiä.

Melkoisia ongelmia on myös opiskelijoilla opintotuen pienuuden takia. Ja valmistumisen jälkeen monia odottaa työttömyys tai loputtomat pätkätyöt.

Tämä kaikki luo epätoivoa, jonka seurauksena moni tietoisesti jättäytyy syrjään yhteiskunnasta. Ei ihme, että huumaavien aineiden käyttö lisääntyy jatkuvasti.

Toisin kuin yleensä luullaan suurin osa työttömistä on selvitysten mukaan hyvässä työkunnossa, ja erityisen hyvässä kunnossa ovat elämänsä alussa olevat nuoret.

Työvoimaviranomaisten tulisikin ottaa nykyistä tiukempi asenne, että tarjottuihin työpaikkoihin on pääsääntöisesti mentävä. Mutta samalla yhteiskunnan tulee tulla nuoria vastaan.

Työstä on maksettava palkka, jolla tulee kunnolla toimeen, ja yli parikymppisille palkka jolla voi elättää myös perheen. Näin lastentekokin voi alkaa aikaisemmin ja saadaan syntyvyys riittäväksi.

Tavalliset ihmiset ovat huolissaan nuorisotyöttömyydestä, mutta tämä huoli ei yllä työehtosopimuksiin asti. Kun kisataan korotusprosenteista ja muusta taloudellisesta hyvästä unohtuu, että työttömyys on tulonjakoasia. Onko tosiaankin saavutetuista eduista kiinnipitäminen tärkeämpää kuin nuoret yhteiskuntamme tulevaisuus?

Nuorisotyöttömyys on monissa maissa jo suurissa lukemissa, Etelä-Euroopassa jopa 50 prosenttia.

Syrjäyttäessään suuria nuorisojoukkoja se on kuin tikittävä aikapommi synnyttäen rikollisuutta ja väkivaltaa vaarantaen pian jo ehkä yhteiskuntarauhankin. Päättäjien tulisi vihdoin ymmärtää, että markkinat eivät yksin pysty hoitamaan työllisyyttä.

Tarvitaan solidaarista tulopolitiikkaa. Prosentin leikkauksella palkoista voidaan työllistää prosentti työvoimasta, eli 25 000. Kun otetaan huomioon maksettu työttömyysturva voidaan työllistää paljon suurempi joukko.

Oikeudenmukaista on leikata muitakin kuin palkkatuloja pienimpiin tuloihin puuttumatta. Nuoret ei tarvitse työpajoja ja työharjoittelua vaan vakituista työtä kunnon palkalla!