torstai 14. marraskuuta 2013

Miljoonat eurooppalaiset vaarassa köyhtyä



Köyhyys uhkaa jo Euroopan rauhanomaista kehitystä

EU-jäsenyyden luvattiin lisäävän talouskasvua, nostavan kaikkien elintasoa, parantavan ihmisoi-keuksia ja takaavan rauhan Euroopassa. EU-maat kuitenkin velkaantuvat ja sosiaaliturvaa
leikataan. Nykyteknologian piti myös vapauttaa ihminen työn orjuudesta, mutta työaikaa pidennetään jo monissa maissa ulkomaisen kilpailukyvyn nimissä.

Valtioiden välinen rauha lieneekin ainoa lupaus mikä on pitänyt, mutta kansalaisten eriarvoi-suuden kasvu saattaa jo lähitulevaisuudessa uhata rauhanomaista kehitystä. Tilanteen vakavuutta erityisesti eteläisessä Euroopassa osoittaa se, että Punainen Risti on julistanut Eurooopan nälkäkriisialueeksi. Muttta leipäjonot kasvavat jatkuvasti Suomessakin.

Avustusjärjestö Oxfamin tänä vuonna julkaistun rapaortin mukaan sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja opetuksen rajut leikkaukset sekä epätasa-arvoinen verotus ovatkin ajamassa miljoonia eurooppalaisia köyhyyden kierteeseen, mikä nykynäkymin voi kestää jopa sukupolvien ajan.

Kaiken taustalla ahneus

Säästöistä hyötyy Oxfamin mukaan vain eurooppalaisten rikkain kymmenesosa ja nykykehitys voi nostaa köyhien määrän vuoteen 2025 mennessä jopa kolmasosaan koko EU:n väestöstä.

Hallitukset pystyisivät sen mukaan kuitenkin keräämään riittävästi rahaa julkisiin palveluihin verottamalla enemmän hyvin toimeentulevia ja torjumalla veronkiertoa. Se onkin huolestunut harmaan talouden suuresta määrästä.

Arviot Suomen harmaasta taloudesta vaihtelevat muutamasta miljardista 15 mrd:iin vuodessa.
Valtava summat kulutetaan aivan turhaan myös maahanmuuttoon vaikka Suomessa on 300 000 työtöntä, jotka kyllä tekisivät mielellään kaikki työt jos työehdot vain olisivat kohtuullisia.
(katso blogikirjoitustani ”Tarvitaanko maahanmuuttoa)

Työttömyys pois tulojen uusjaolla

Valtio ja kunnat säästäisivät miljardeja jos työttömyys lopetettaisiin kokonaan tulojen uusajaolla. Tämä tulisi toteuttaa hyvin toimeentulevien kansalaisten tuloleikkauksilla progressiivisesti maksu-kyvyn mukaan pienimpiin tuloihin puuttumatta. -Työttömyyden poisto on varmastikin järkevin tapa poistaa leipäjonot.

Perimmäinen syy eriarvoisuuden kasvuun on talousliberalismi, päällepäsmärinä WTO, joka ei kun-nioita työelämän oikeuksia. Tavalliset kansalaiset katsovat voimattomina tätä kehitystä. Tuntuu että meitä on petetty.

EU ja Suomi tarvitsee todellakin vaihtoehtoja, mutta meille toitotetaan jatkuvasti, että nykyisen-kaltaiselle globalisaatiolle ei ole vaihtoehtoa, että se on kuin luonnovoima, jolle ei voi mitään. Kyllä voi me ihmiset olemme sen itse luoneet ja voimme sitä myös muuttaa. -Monelta unohtuu myös, että ei voi olla demokratiaa ilman vaihtoehtoa, mikä on sen perusperiaate.



Meillä on todellakin vaihtoehtoja

Meille esitetään Kiinaa tulevana maailmanmahtina. Sitä pidetään usein myös vapaakaupan mallimaana, joka pystyy tuottamaan kilpailukykyiseen hintaan imuroiden siten runsaasti pääomaa muualta maailmasta. Se on kuitenkin diktatuurina malliesimerkki vaihtoehdottomasta politiikasta. Se ei kunnioita työelämän oikeuksia eikä kansainvälisiä ympäristöstandardeja saavuttaen siten epäreilulla tavalla melkoista kilpailuetua.

Kiina on todellinen rehdin/vastuullisen kaupan este. Voi vain ihmetellä miksi demokraattiset länsimaat Suomi mukaan lukien hyväksyivät sen WTO:n jäseneksi vuonna 2001.

Suomessakin työaika oli runsas 100 vuotta sitten yleisesti 12 tuntia päivässä ja työolosuhteet tehtaissa kehnot, ja Kiina on nyt vasta tuossa yhteiskunnan kehitysvaiheessa. Sekin saavuttanee aikanaan meidän nykyisen tasomme. -Mutta eri kustannustason maiden tulee käydä keskenään tullikauppaa, muuten koko maailma menee sekaisin. Ja on jo tosiasiassa mennytkin.

Mm 12 tuntiset työpäivät ja pienet palkat ovat painostaneet meillä Suomessakin heikentämään työ-ehtoja kilpailukykymme parantamiseksi. Samalla on kevennetty kohtuuttoman paljon verotusta, jonka seurauksina on sosiaalimenojen leikkaukset ja leipäjonojen kasvukin. Tarvittaisiin todella-kin tullisuojaa. (katso blogikirjoitustani ”Suojatullit takaisin” )

Gallupit ja hyvinvointiyhteiskunta

Ristiriitaa tässä on se, että enemmistö haluaa gallupeissa maksaa enemmän veroja hyvinvoin-tiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Mutta kun raha-asioista pitää suoranaisesti päättää materialismi ja ahneus näyttää vallinneen ihmismielet. Tämä näkyy vaikka työehtosopimuksissa ja vaaleissa, joissa yhteisvastuu ei saa riittävää kannatusta.

Ahdinkomme taustalla kulutushysteria

Suomalaisten ostovoiman on annettu lisääntyä 2000-luvulla peräti 27%. Tämä perustui uskoon nopean kasvun jatkumisesta, jolla maksettaisiin velkoja, mutta tuo kasvu pysähtyikin tunnetuin seurauksin. Oltiin siis varomattomia, mutta perussyy ahdinkoomme on tietysti on silmät sokaiseva kulutushysteria.

Jos puoletkin tuosta määrästä olisi kerätty vähitellen veroina, meillä menisi nyt paljon paremmin.
Näin toimien ei olisi myöskään syntynyt mitään katastrofitunnelmaa mm kuntien velvoitteiden vähentämisestä ja hyvinvointipalvelujen leikkauksista kuten nyt kun joudutaan jälkikäteen kor-jaamaan tehtyjä virheitä.

Mutta olisiko lopulta niin kauheaa jos jouduttaisiin palauttamaan yksityinen kulutus toistaiseksi jopa vuoden 2000 tasalle kunhan pidämme huolta, ettei kaikkein köyhimmiltä leikata. Onhan Suomi sentään maailman vauraimpia maita.

Enemmistöllä meistä on kyllä varaa vähentää huomattavasti kulutustaan. Sitä osoittaa esimerkiksi se, että ulkomaanmatkat, johon sisältyy yöpyminen kohdemaassa ovat lisääntyneet Tilastokes-kuksen mukaan vuoden 2000 2,4 miljoonasta viime vuoden 5,8 miljoonaan. - Suomessa ollaankin tulontasauksen sijasta tietoisesti valittu eriarvoistava tie. Varastettu sekä yhteiskunnalta että kaikkein köyhimmiltä.

Valtio velkaantuu samalla kun yksityinen kulutus on korkealla tasolla

Voidaan perustellusti kysyä pitääkö valtion velkaantua ja köyhimpien köyhtyä kun yksityinen kulutus on samalla korkealla tasolla? Verottamalla kansalaisia huomattavasti enemmän voitaisiin säilyttää ennallaan sosiaaliturva, jota useimmat meistä tarvitsevat kun sairastuvat, vanhenevat tai jäävät työttömäksi.

Tässä esitetyllä tavalla ei toimita kuitenkaan juuri missään. Yleensähän aina laman ja talous-vaikeuksien aikana leikataan sosiaaliturvaa. Juuri silloin kun sitä eniten tarvitaan. Voi todella kysyä ihmetellen miksi? Tarvitsemmekin uuden ryhtiliikkeen, jossa taloudesta tehdään jälleen ihmisten palvelija. Mutta kyse ei ole vain rakenteista, se edellyttää myös suomalaisten enemmistöltä hieman vaatimattomampaa kulutustasoa.

Rikkaat rikastuvat muut köyhtyvät

Eriarvoistuminen lisääntyy lähes kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi USA:n tuloeroista tehdyn selvityksen mukaan 1980-luvulta lähtien vain rikkaimmat ovat vaurastuneet. Pienituloisten ostovoima on laskenut neljäsosan ja keskituloisistakin useimmat ovat hieman köyhtyneet vaikka monen tovat pidentäneet työviikkoa.

2008 alkaneesta taantumasta nousukaan ei ole lisännyt köyhemmän enemmistön varallisuutta. vaan Pew tutkimuslaitoksen raportin mukaan 93% enemmistön varallisuus on laskenut 4% ja 7% rikkaimman vähemmistön kasvanut 28%.

USA:n rikkain tuhannesosa on moninkertaistanut tulonsa 80-luvulta lähtien ansaiten jo yli kymmenesosan kaikista tuloista. Esimerkiksi vuonna 1950 USA:n suuryrityksen johtaja ansaitsi 24 kertaa enemmän kuin keskiverto työntekijä ja viime vuonna jo 550 kertaa enemmän! Vastaavasti monien selvitysten mukaan noin 10% maan väestöstä kärsii ajoittain nälkää.

Bloomberg uutisten mukaan tuloerot ovat Yhdysvalloissa nykyään samaa luokka kuin kuin Kiinassa, Equdorissa ja Madagaskarilla.

Rikkaimpien rikastumisen syitä USA:ssa kuten täällä Suomessakin ovat jatkuvasti kevenevä verotus ja halpamaihin sekä veroparatiiseihin tehtyjen sijoitusten kasvaneet tuotot. USA:ssa tuloerojen kasvua lisää se, että palkansaajista on vain 12% järjestäytynyt ammatillisesti kun 30 vuotta sitten luku oli puolta suurempi.

Liittovaltio on jo vakavasti velkaantunut, sen budjetista katetaan 40% velkarahalla, jota on jo
15 000 miljardia dollaria. Jos rikkaimmat olisivat maksaneet riittävästi veroja velkaa olisi huomattavasti vähemmän. Osasyynä USA:n velkaantumiseen ovat tietysti myös sen suuret sotilas-menot.

Sen äärimmäisen epäoikeudenmukainen tulonjako ja sitä seuraava hyvinvointiyhteiskunnan tuho
voi olla tulevaisuuden kohtalona kaikille länsimaille jos jatkuvasti siirretään tuotantoa sinne missä työvoima on halvinta ja missä sitä kohdellaan huonommin ja ympäristöstä välitetään vähiten. Sa-moin jos työpaikkojen karkaamisen estämiseksi pienennetään jatkuvasti palkkoja ja lasketaan vero-ja.

Esitetyt luvut löytää helposti netistä, mutta miksei niistä juuri puhuta julkisuudessa? Siksikö että ne osoittavat nykymuotoisen vapaakaupan epäonnistumisen, senhän piti tuottaa lisääntyvää hyvinvointia kaikille.

-Ja vielä kaiken suhteellisuudesta jo pelkällä USA:n armeijan budjetilla voitaisiin poistaa ei vain sen, vaan koko maailman nälkä moneen kertaan!

Talousliberalismi vaikeuksiemme syynä

Perimmältään tässä kaikessa on kyse talousliberalismista mikä alkuaan vuoden 1980 paikkeilla lähti valloittamaan maailmaa. Oikeastaan tuon politiikan alkuunpanija oli Iso-Britannian päämi-nisteri Margaret Thatcher, jonka kuuluisa historiaan jäänyt lausahdus oli: ”Ei ole enää yhteiskuntaa on vain markkinat” mikä kuvastaa hyvin talousliberalismin ajattelutapaa, jossa sosiaalinen tulojako nähdään kehityksen jarruna. Tulonsiirroista se hyväksyy lähinnä vain vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden.

Kun Yhdysvallat uudisti talouspolitiikkansa presidentti Ronald Reaganin toimesta luvattiin, että talouskasvu nostaa kaikkien tuloja. Näin ei käynyt. Valittu talouspolitiikka ei ollut tähän ainoa syyllinen, vaan automaatio, kansainvälinen kilpailu ja tietotekniikan kehitys ovat myös muokanneet työmarkkinoita. Sosiaalisemmalla tulonjaolla niiden aiheuttamat ongelmat olisi kuitenkin voitu korjata. -Suomikin on paljolti noudattanut USA:n esimerkkiä talouspolitiikassa. Talousliberalismi on kuitenkin vähitellen ajautumassa umpikujaan.

Kestävä yhteiskunta voidaan rakentaa vain oikeudenmukaisuuden perustalle

Yhteiskunnan hyvyyttä ei voi koskaan mitata keskimääräisellä kulutustasolla, tavarapaljoudella tai BKT:lla. Ainoa oikea mittari on katsoa kuinka suuren eriarvoisuuden yhteiskunta sietää ja kuinka alas se sallii pienituloisimpien jäsentensä pudota.

Jos tätä ei opita ymmärtämään ja jatketaan nykyistä eriarvoistavaa politiikkaa yhteiskuntarauha saattaa häiriintyä seurauksena jopa sisällissotia, ehkä koko EU:nkin hajoaminen. - Kestävä yhteiskunta voidaan rakentaa vain oikeudenmukaisuuden ja humanismin perustalle.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ahdinkomme syynä kulutushysteria



 EU-jäsenyyden luvattiin lisäävän talouskasvua, nostavan kaikkien elintasoa, parantavan ihmisoikeuksia ja takaavan rauhan Euroopassa. EU-maat kuitenkin velkaantuvat ja sosiaaliturvaa leikataan. Nykyteknologian piti myös vapauttaa ihminen työn orjuudesta, mutta työaikaa pidennetään..
Valtioiden välinen rauha lieneekin ainoa lupaus mikä on pitänyt, mutta kansalaisten eriarvoisuuden kasvu saattaa jo lähitulevaisuudessa uhata rauhanomaista kehitystä. Tilanteen vakavuutta erityisesti eteläisessä Euroopassa kuvastaa se, että Punainen risti on julistanut Euroopan nälkäkriisialueeksi.
Syynä eriarvoistumiseen on talousliberalismi, päällepäsmärinä WTO joka ei kunnioita työelämän oikeuksia. Mutta me ihmiset olemme tietysti nuo kaikki rakenteet luoneet.
Syytä löytyy myös siitä, että suomalaisten ostovoiman on annettu lisääntyä 2000-luvulla peräti 27 prosenttia (MTV3 uutiset 27.9.). Tämä perustui uskoon nopean kasvun jatkumisesta, jolla maksettaisiin velkoja. Oltiin varomattomia, mutta perussyy on silmät sokaiseva kulutushysteria. Syntipukkeina maan hallituksen ohella myös ay-liike ja työnantajat.
Jos puoletkin tuosta määrästä olisi kerätty vähitellen veroina, meillä menisi nyt paljon paremmin. Näin toimien ei olisi syntynyt myöskään mitään katastrofitunnelmaa kuntien velvoitteiden vähentämisestä ja hyvinvointipalvelujen leikkauksista kuten nyt kun jälkikäteen joudutaan korjaamaan tehtyjä virheitä.
Mutta olisiko lopulta niin kauheaa, jos joutuisimme palauttamaan yksityisen kulutuksen toistaiseksi jopa vuoden 2000 tasalle – kunhan pidämme huolta siitä, ettei kaikkein köyhimmiltä leikata. Onhan Suomi sentään maailman vauraampia maita, ja emmehän me tuolloinkaan olleet mitään keppikerjäläisiä.
Enemmistöllä meistä on kyllä varaa vähentää huomattavasti kulutustaan. Sitä osoittaa esimerkiksi se, että ulkomaanmatkat ovat Tilastokeskuksen mukaan lisääntyneet vuoden 2000 2,4 miljoonasta viime vuoden 5,8 miljoonaan.
Voidaankin perustellusti kysyä, pitääkö valtion velkaantua kun yksityinen kulutus on korkealla tasolla? Verottamalla kansalaisia huomattavasti enemmän voitaisiin säilyttää ennallaan sosiaaliturva, jota useimmat meistä tarvitsevat kun sairastuvat, vanhenevat tai jäävät työttömäksi.
Tässä esitetyllä tavalla ei toimita kuitenkaan juuri missään koko maailmassa. Yleensähän aina laman ja talousvaikeuksien aikana leikataan sosiaaliturvaa. Juuri silloin kun sitä eniten tarvitaan. Voi todellakin kysyä ihmetellen, miksi?
Tarvitsemmekin uuden ryhtiliikkeen, jossa taloudesta tehdään jälleen ihmisen palvelija. Se edellyttää samalla rakenteellisia muutoksia EU:ssa. Mutta se edellyttää myös kansalaisilta vaatimattomampaa elämäntapaa. Kaiken lisäksi luontokaan ei kestä loputtomiin nykyistä menoa.                Lukijan kolumni | Turun Sanomat 8.10.2013              

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Automaatio etenee - työvoimapulaa ei tule


 
Automaatio etenee - työvoimapulaa ei tule



Robottiautot ilman kuljettajaa ajelevat jo turvallisesti pitkiä matkoja. Ne 



kolaroivat harvemmin kuin kuljettajien ajamat. Markkinoilla niitä lienee 7-8 



vuoden kuluttua. Joten autonkuljettajien ammattikunta häviää vähitellen.






Monista lääkärien ja kirurgien tehtävistäkin tietokoneet ja robotit selviävät jo 





paremmin. Tietokone voittaa monet juristitkin sopimustekstien laatimisessa. 




Media-alalla suunnitellaan uutisten tekoa automaattisilla tietokoneohjelmilla.



Automaatio hävittää monien ennusteiden mukaan 20 vuodessa lähes puolet 





nykyisistä työpaikoista. Uusia työpaikkoja syntyy tietysti korvaamaan 




menetettyjä, mutta niitä ei synny riittävästi. Mm lähes kaikki duunaritason 




 
teollisuustyö voidaan korvata automaatiolla.* Samalla vapautuu kuitenkin




paljon työntekijöitä aloille, joissa on nyt työvoimapulaa. 


 

 

Ihmiskunta kuluttaa jo 1,5 kertaisesti yli maapallon sietorajan, joten aineellista 


 
tuotantoakaan ei voi kovin paljon lisätä uusien työpaikkojen luomiseksi.






Työaikaa pitäisikin vähitellen lyhentää.


Työnantajat ja poliittiset päättäjät tuntuvat olevan aivan pihalla 




 automaatiokehityksen seurauksista vaatien ulkolaisen työvoiman 





maahanmuuton lisäystä, vaikka sitä pitäisi vähentää, onhan Suomessa 




työttömiä 





300 000, josta



kyllä riittää tekijöitä kohtuullisilla työehdoilla.




 Hullunmyllyä kerrakseen automaatiokehityksen kannalta on kun työnantajat 





 pyrkivät myös pidentämään työaikaa kilpailukykymme parantamiseksi, syynä 



 

WTO joka sallii orjatyön kaltaiset olosuhteet kehitysmaiden teollisuudessa.




Nykyään hyvin menestyvät yrityksetkin vähentävät usein työvoimaansa. Kyse 




ei ole vain ahneudesta. Jos niin ei tehdä kilpailuetua saavat ne, jotka käyttävät 




enemmän automaatiota. Sitä lisäämällä pyritään myös usein kilpailemaan 





kehitysmaiden halpatyövoiman kanssa.




1900-luvulla tuottavuus yli kymmenkertaistui, mutta samalla työaikaa 





lyhennettiin 12:sta 7,5 tuntiin sekä kuukauden lomilla. Tämä hillitsi 





työttömyyden kasvua.



Mutta 2000-luvun parhaina vuosinakin työttömiä oli yli satatuhatta. 10% 





työttömyys voidaan poistaa lyhentämällä työaikaa 4 tunnilla viikossa, ja jos 





 samalla koko työvoima työllistetään työtuntien määrä säilyy ennallaan. 

 





Ajan mittaan tähän on suorastaan pakko mennä, niin huimaavaa on teknologian 



kehitys. Pisteeksi iin päälle tekoäly, joka voi mullistaa koko nykyisen 




 maailmamme. -Riittävän palkkatason säilyttämiseksi tarvitaan siten kunnon


robottivero.






Tutkimusten mukaan ihminen jaksaa tehdä työtä tehokkaasti vain 5-6 tuntia 




päivässä. Joten työajan lyhentäminen olisi perusteltua jo siksi, että se 



parantaisi 




työn laatua. Toisaalta työtahti on nykyään usein liian kova lisäten 



sairastavuutta. Lyhyemmällä työajalla jäisi enemmän aikaa myös 



virkistäytymiseen ja itsensä kehittämiseen. Tästä olisi hyötyä niin työnantajille 



 kuin koko yhteiskunnalle.




* MIT Technology Review12.6.2013, How Technology is Destroying Jobs. 




Oxfordin yliopiston tutkimuksia, Martin Fordin kirja ”Lights in the tunnel”

 
PS 26.11.13 Tässä yksi esimerkki automaation huimasta etenemisestä Suomessa:

Sipooseen 2018 valmistuva S-ryhmän koko Suomen ruokahuoltoa pyörittävä logistiikkakeskus korvaa 1500 työntekijän Espoo Kilon logistiikkakeskuksen. Runsaan automaation ja robottien käytön takia arvellaan, että sen työvoimatarve on puolet pienempi , jopa vain kolmasosa nykyisestä. ( Iltalehti 24.11.13, HS 19.9.13)

Seuraavassa Suomen logistiikkayritysten liiton näkemys työvoiman riittävyydestä, ulkomaisen työvoiman tarpeesta ja automaatiosta vuodelta 2011 otsikolla: Tavaralogistiikan kehitys vuoteen 2030
Siinä on hieman lyhenneltynä mm seuraavaa:

Logistiikka-ala ei ole onnistunut lisäämään alan houkuttelevuutta työnhakijoiden keskuudessa riittävästi. Odotettavissa on siten melkoista työvoimapulaa lähivuosina. Varastoissa ulkomaalaisen työvoiman osuus onkin kasvanut jo ”merkittävästi”. ”Yhtenä riskinä on, että kuljetusala taistelee niukasta työvoimasta palkkojen avulla keskenään sekä muiden toimialojen kanssa.” Ulkomaisen työvoiman osuus tulee kasvamaan. Työvoimapula tulee myös lisäämään automaatiota varastoissa. Energian hinta ja työvoiman kallistuminen palauttaa teollisuutta Suomeen tai on pysäyttänyt teollisuuden siirtymisen niille alueille.

Ja seuraavassa allekirjoittaneen näkemys työvoimapulan syistä:

Jos ja kun palkkahaitarin yläpäässä maksetaan liian suurta palkkaa on tietysti pakko pienentää palkkoja alapäästä tai jopa vähentää sieltä työvoimaa kun palkkarahaa ei enää sinne riitä.

Palkkahaitari onkin levinnyt viime vuosikymmeninä huomattavasti. Tässä on kyse itsekkyyden , egoismin lisääntymisestä mikä uhkaa jo vakavasti myös hyvinvointiyhteiskuntaa. Monien mielestä sitä ei enää edes ole olemassakaan.
Kun em itsekkäistä syistä ei ole varaa kotimaiseen työvoimaan hankitaan vähempään tyytyvää ulkomaista työvoimaa tekemään vähemmän arvostettuja töitä, joita kotimainen työvoima ei muka halua tehdä. - Kohtuutonta tässä on mm se, että kun ja jos kotimainen työntekijä suostuu näitä halpatöitä tekemään, hän usein palkan pienuuden takia joutuu samalla sossun toimeentulotuki asiakkaaksi. Tämä eri työintoa todellakaan lisää. ( mm ulkomaisista marjanpoimijoista olen kirjoittanut jo toisissa jutuissani.

Jos palkkaeroja pienennettäisiin huomattavasti olisi varaa maksaa mm marjanpoimijoille niin hyvin, että Suomestakin löytyy riittävästi kotimaisia poimijoita.

Toisaalta tässä kaikessa on kyse usein myös säälimättömästä ahneudesta, halutaan enemmän voittoa. Työnantajalle tulee ulkolainen työntekijä lopulta kuitenkin korkeampina veroina kalliimmaksi kuin suomalainen täytyyhän suomalaiselle työttömäksi jääneelle, jonka sijaan on työllistetty ulkolainen työntekijä, maksaa samaan aikaan työttömyyskorvausta.

Toisaalta työvoimapulassa kun työttömiä on valtavasti on kyse myös siitä että työnantajien mielestä suuri osa työttömistä on joko laiskoja, huonosti tai sopimattomasti koulutettuja, tai enemmän tai vähemmän työkyvyttömiä. Tämä on uskomus on suurelta osin väärä. Kts blogijuttuani ”Tarvitaanko maahanmuuttoa”. Ja miten voi kieltä osaamaton ja kulttuuria tuntematon ulkomaalainen olla parempi työntekijä kuin kotimainen!?

  • Suomalainen työntekijä siis korvataan, joko automaatiolla tai ulkomaalaistaustaisella työntekijällä riippuen siitä kumpi on halvempi tai onko automaatiota on mahdollista käyttää.
  • Vaikka automaatio vie työpaikkoja lisää työttömyyttä (ellei työaikaa lyhennetä) sen hyvänä puolena on se, että robotit ovat hyviä hoitamaan tylsät, likaiset ja vaaralliset työt, joihin on usein vaikeaa löytää tekijöitä, esim. vaikkapa kaivokset.
Muutama päivä sitten TV uutisten mukaan Helsingin metro automatisoidaan lähiaikoina ensimmäisenä metrona koko maailmassa, so kuljettajia ei sitten enää tarvita.


  TV2:n Automaatio keskustelu 16.1.14

Keskustelussa oli mukana toimittajan lisäksi työministeri Lauri Ihalainen, Aalto yliopiston vastuullisen liiketoiminnan tutkija Paavo Järvensivu, Risto Linturi, tulevaisuudentutkija ja muutosjohtaja Sovelto ja Pirkko Valtanen pääluottamusmies  PKC, elektroniikkateollisuus


Keskustelun johdatukseksi ETLA tiedon toimitusjohtaja Petri Rouvinen sanoi mm seuraavaa: ”Tietysti jos on muutama sata vuotta sanonut, että teknologia aiheuttaa massatyöttömyyttä on ollut väärässä. Nyt mä en ole ihan varma, että on edelleen väärässä seuraavan 20 vuoden aikana.”

Järvensivu sanoi, että globaaleja markkinoita voidaan ohjailla ja ETLA:n skenaarioista puuttuu yhteiskunnan ja politiikan vaikutus.

Järvensivu saattaa tarkoittaa tällä mm sitä, että esim  työaikaa lyhentämällä voidaan työttömyys poistaa ja verottamalla lisää automaatiota voidaan ylläpitää riittävä toimeentulo kaikilla yhteiskuntaryhmillä.

Järvensivu puhui myös työnantajien pyrkimyksestä pidentää työaikaa arkipyhien siirrolla viikonloppuun, että tässä on ristiriitaa automaation lisäyksen kanssa koska tällöin työvoiman tarve vähenee.

Hän puhui myös ns de growthista eli hitaan tai jopa nollakasvun yhteiskunnasta. Ja sanoi että tulevaisuudessa kansainvälistä kauppaa vähennetään pitkän matkan kuljetusten ympäristöhaittojen vähentämiseksi.
Tämä tietysti myös vähentää vapaakaupan merkitystä erityisesti kun on kyseessä suuret etäisyydet. Valitettavasti vain näistä Järvensivun esityksistä ei keskusteltu sen enempää, miksi?

Ihalaisen mielestä: ”Automaatio on ihmistyön syöppö toisaalta ei”, joten hänkin ainakin osittain hyväksyi vaaran, että automaatio vie enemmän työpaikkoja kuin uusia syntyy. Toisaalta hän uskoi taloudellisen kasvun, jota hän tavoittelee, tuovan uusia työpaikkoja.

Mutta nopea talouskasvu on taas uhka mm saasteineen koko ihmiskunnan tulevaisuudella. Ja uusia työpaikkoja syntyy kyllä riittävästi poliittisella ohjauksella, eli työaikaa lyhentämällä ja velvoittamalla jos se muuten ei toteudu, työnantajat työllistämään koko työvoiman.

Linturi sanoi, että jotta pärjäisimme kilpailussa 2030 kaikki työt Suomessa pitäisi tehdä miljoonaa nykyistä pienemmällä työvoimalla, eli ihmistyön tuottavuuden pitäisi lisääntyä 4% vuodessa. Samalla hän totesi, että työvoiman määrä vähenee 2030 mennessä 200 000:lla.

Pirkko Valtanen ihmetteli usein sitä, että mitä ne ihmiset sitten tekee jos koneet vie niiden työpaikat, että mitä järkeä on siinä, että ei ole mitään tekemistä kun robotit tekee kaiken työn.

Tämä tuntuu ihme kyllä olevan aika monen muunkin ajatus asiasta. Mutta kuten jo em. robottien ja automaation tarkoitus on vapauttaa ihmisiä mm raskaista ja vaarallisista töistä sekä vapauttaa työvoimaa palveluihin, joita ei voi riittävästi tai juuri ollenkaan korvata automaatiolla, ja joissa on jo nyt työvoimapulaa. (On totta että maassa on 300 000 työtöntä, mutta työn tarjonta ja kysyntä ei oikein kohtaa toisiaan, mutta automaation edetessä ja vapauttaessa aina vain enemmän ja enemmän työvoimaa palveluihin tämäkin ongelma on paljon helpompaa ratkaista.)

TV2:n automaatiokeskustelussa ei puhuttu ihme kyllä lainkaan tästä asiasta! Joku vain kuittasi yhdellä lauseella koko asian, että teknologian tarkoitus on vapauttaa ihmisiä enemmän luovaan työhön ja itsensä kehittämiseen.

Se että automaation nopea eteneminen poistaa tulevaisuudessa kokonaan ennustetun työvoimapulan, jota varten nyt tuodaan maahan suuria joukkoja maahanmuuttajia täysin tarpeettomasti. Siitä ei puhuttu sanallakaan mitään. Vaikka sen olisi pitänyt olla kaikkein tärkeimpiä asioita koko keskustelussa. Niin todellakin miksi ei!

Teknologian kehityksen tarkoitus on alkuaan jo kivikirveen keksimisestä lähtien ollut myös helpottaa ihmisten elämää ja samalla lisätä vapaa-aikaa lepoon ja rentoutumiseen raskaasta työstä. Nykyäänkin suuri osa työntekijöistä valittaa gallupeissa liiallisesta stressistä ja kiireestä työssä, ja nämä ongelmat tuntuvat vain lisääntyneen vaikka ihmisten työtä helpottavien laitteiden määrä on teknologian kehittyessä lisääntynyt nopeasti. Myös työpäivät ovat hieman liian pitkiä varsinkin niille joilla on pieniä lapsia. Usein myös valitellaan liiallisista ylitöistä.

Ja mikä on työnantajien vastaus näihin ongelmiin: Vaaditaan työajan pidennystä! Tässä on todellakin jotain täysin mieletöntä.

Totta kai WTO järjettömine käytäntöineen, jotka sallivat työelämän oikeuksien loukkaukset, ja joita vastaan meidän länsimaissa on yritettävä epätoivoisesti kilpailla on siinä paljolti taustalla. Mutta tästä ei juuri lainkaan puhuta eikä esitetä noiden sääntöjen muuttamista vaan halutaan ottaa enemmän irti työntekijän selkänahasta kuten kehitysmaissa. Tämä on suorastaan jo hulluutta.

Kuten jo Karl Marx aikoinaan totesi teknologian tarkoitus on vapauttaa ihmiset työn orjuudesta. Juuri nyt kehitys tuntuu olevan täysin päinvastainen ja erityisesti kehittyneissä maissa.


TS:ssa oli 19.1.14 suuri juttu aiheesta viekö automaatio työpaikat.
 Siinä todettiin helppoheikkimäisesti että ei huolta, vaikka se vie työpaikkoja uusia syntyy tilalle. Siinäkään ei puhuttu mitään siitä, että ellei työaikaa lyhennetä huomattavasti syntyy todellakin vähitellen suurtyöttömyys, jonka vaarasta kyllä ETLA:n Rouvinen arvuutteli YLEN automaatio -ohjelmassa.

Ei työaikaa sinänsä olisi pakko lyhentää, voisihan sen korvata jakamalla tulot siten, että kaikille riittää palkkarahoja.

TS:ssakaan ei puhuttu mitään siitä että automaatio poistaa kokonaan työvoimapulan mahdollisuuden tulevaisuudessakin. Se on  myös varmaa, että syntyvyys alkaa lopulta nousta riittäväksi, muutenhan me kuolisimme sukupuuttoon. On tietysti totta, että automaatiokaan ei voi loputtomasti korvata liian pientä syntyvyyttä.

Jos ja kun tuolle rajalle joskus tullaan työvoima tulisi niin arvokkaaksi, että sen palkkaus ja kohtelu nousisi niin korkealle tasolle, että lapsia kannattaisi taas tehdä riittävästi.

TS:ien automaatiojutusta ei saanut lopultakaan mitään muuta irti kuin, että pää pystyyn suomalaiset olette kilpailukykyistä ja osaavaa kansaa. Tsemppiä ja positiivista mieltä! Sitä tietysti aina tarvitaan, mutta myös suuria rakenteellisia uudistuksia työn jakamiseksi kaikille.

Ylen automaatiokestelussa unohtui myös täysin se, että automaation ja robottien lisääntyessä pitäisi saada aikaan kunnon robottivero, jolla estettäisiin tuloerojen kasvu kun tehdystä työstä ihmistyön osuus on nykyistä paljon pienempi.