Talvipäivän seisaus ja Joulu

Talvipäivän seisauksen, (kun päivä on lyhimmillään  

tänä vuonna 22.12.)  

ja samalla Joulun historia ulottuu 

vuosituhansien taakse 

oikeastaan persialaiseen auringonjumalan 

palvontaan 

joka levisi myös antiikin Roomaan valloitusten 

myötä. Tuota juhlaa juhlittiin alkujaan Persiassa noin 

25 päivä joulukuuta..

Koristeina oli mm 

kuusenkaltainen havupuu ja sinä  kultaisia 

palloja, jotka kuvastivat auringon kehrää, joka alkaa 

taas vähitellen nousemaan ylöspäin.

”Dies Natalis Solis Invicti” eli voittamattoman 

auringon syntymäpäivä oli Roomassakin 25 

joulukuuta. Juliaanisen kalenterin mukaan juuri tuo 

päivä oli vuoden pimein päivä. Auringonjumalan 

palvonta oli levinnyt jo melko laajalle Rooman 

valtakunnassa kun sen valtion uskonnoksi tuli 

keisarin määräyksestä kristinusko 300-luvun 

alkupuolella.

Jeesuksen uskotaan nykytietämyksen mukaan 

syntyneen syksyllä ehkä lokakuussa, mutta ei 

kuitenkaan joulukuussa. Joulua alettiin viettää 

keisarin määräyksestä 25. joulukuuta ilmeisesti 

koska tällöin oli helpompaa myös salaa samalla 

palvoa auringonjumalaa.

--

Myös täällä pohjolassa Ruotsissa juhlittiin ennen 

kristinuskon tuloa vuoden pimeimpänä aikana 

jälleen 

vähitellen nousevaa aurinkoa. Juhlaa nimitettiin 

sanoilla ”dricka jul” eli juoda joulua.

Sana jul tulee eräiden selvitysten mukaan pyörää 

tarkoittavasta sanasta mikä ruotsin kielessä on hjul. 

Se tarkoitti muinaisskandinaavin kielessä myös 

auringonkehrää.

Joten on kyllä aika haettua pitää joulua alkuaan 

pakanallisena juhlana vaikka jo viikingit sitä juhlivat 

ennen kristinuskon tuloa.

 

Talvipäivän seisaus on vuodenkierrossa keskeisen 

tärkeä kuten juhannuskin valoisimpana aikana. 

Niissä on todella vahva pyhän tunne. Joulu sopisi 

paremmin uudeksi vuodeksi koska se on lähempänä 

vuoden lyhintä päivää.

Mutta useimmilla ihmisillä vaikka ostelevat ennen 

joulua järjettömän paljon joululahjoja, mässäilevät 

joulupöydässä, eivätkä usko Raamatun sanomaan, 

joulu on kaikesta materiaalisuudesta huolimatta on 

pyhä. Se rauhoittaa lopulta kuitenkin mielen jollain 

salaperäisellä rauhan ja levollisuuden tunteella, että 

kyse on ikään kuin jostain ihmistä suuremmasta. 

Joulu on PYHÄ, ja sitä se on ilman Jeesustakin.

Hyvän vuodentulon ja sadon varmistamiseksi 

uhrattiin myös sika jumala Freijalle. Tässä lienee 

myös meidän joulukinkkumme historiaa toihan 

Ruotsi valloittajana tapojaan meille Suomeenkin.

Siis viettämämme kristillisen joulujuhlan nimi on 

pakanallista perua. Sitä on kuitenkin turhaa 

murehtia onhan vuodenkierron kääntepisteiden

 juhliminen yleistä kaikilla maailman kansoilla. Eikä 

siankaan uhraaminen ole sen kummempaa kuin 

aikoinaan katolisen uskonnon anekauppa: ”kun raha 

kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”.

Mistä me ihmiset lopulta voimme tietää onko 

jumalaa olemassa, tai onko niitä yksi tai useampia, 

ne ovat uskon asioita. Väitettä puoleen tai toiseen ei 

voi havainnollisesti todistaa. Mutta ateistienkin tai 

toisin uskovien on hyvä muistaa, että joulunaika ei ole vain jotain pinnallista hauskanpitoa, kinkun 

syömistä, joulupukkeja ja lahjoen jakoa. Jolla silläkin 

on tietysti arvonsa.

Kyseessä on jotain paljon suurempaa sen tietää 

sisimmässään lähes jokainen maallistunutkin 

kristillisen kirkon jäsen tai kirkosta eronnut, joka ei 

enää oikein jaksa uskoa joulun kristilliseen 

sanomaan. Kyseessä on hiljentymisen aika 

perimmäisten kysymysten äärellä: Taas on yksi 

aurinkovuosi takana ja historiaa ja uusi tulossa. Mitä 

se tuo mukanaan mikä on koko ihmiskunnan tuleva 

kohtalo. Emme tiedä mistä me tulemme, mihin 

olemme menossa. Kierrämme aurinkoa vain 107000 

 km tuntivauhdilla.

 Mikä on kohtalomme tuhoudummeko 

ympäristökatastrofin tai ydinsodan seurauksena vai 

eikö mitään peruuttamatonta tapahdu, vaan jäämme 

vain loputtomaan velkaantumisen nousu ja 

laskukausien kurimukseen, rikkaiden rikastuessa ja 

köyhien köyhtyessä ja siitä seuraaviin sisällissotiin ja 

vallankumouksiin. Tässä herää helposti ajatus, että 

eikö meillä todellakaan ole mitään toivoa jostain 

paremmasta.

Sitä pitäisi pohtia ja juuri joulunaika ja uuden 

vuodentulon aika ovat tähän erityisen sopivia, 

olkoon 

kinkunsyönti vaikka symboli lupauksesta tehdä ensi 

vuonna parannus. Samoin voi yhtä hyvin pitää vaikka

Jeesusta symbolisena hyvänä ihmisenä. Vaikka ei 

jaksaisi ottaa Raamattua kokonaisuutena oikein 

todesta, siinä on monia ajattelemisen arvoisia 

kohtia: 

”Helpompi on kamelin päästä neulansilmän läpi kuin 

rikkaan taivaaseen” tai ”Sen minkä teet yhdelle 

näistä pienimmistä sen teet minulle”. Tässä on 

joulupatojen seisoessa taas kadunkulmissa hyvää 

osviittaa, siitä mihin tuo kirja pyrkii, vaikka sitä ei 

pitäisikään jumalan sanana. Nyt jouluna tulisi aivan 

erityisesti pohtia miksi maailmassa on miljardi 

nälkäistä ja miksi vauraassa Suomessakin leipäjonot 

pikemminkin vuodesta vuoteen vain kasvavat.

Monilla ihmisillä onkin huono omatunto tämän takia, 

mikä jotenkin korostuu jouluherkkujen äärellä, se 

saa 

monet meistä jotenkin hiljentymään kaiken 

ylensyönninkin keskellä. Valitettavasti se ei 

joulukeräysten ohella ole saanut aikaan vielä 

konkreettista muutosta vaikka 

sosiaalilainsäädännössä.

 

Valitettavaa on että Raamatun ”lesken ropo” 

kertomus on vielä paljolti totta nykyaikanakin. 

Todella harva antaa kaiken ylijäämästään, ja 

selvitysten mukaan mitä varakkaampi ihminen on 

sitä vähemmän hän tilastollisesti antaa rahaa 

hyväntekeväisyys keräyksiin.

Näyttää valitettavasti siltä että varakkuus usein 

kovettaa ihmisen sydämen ja joulustakin pyrkii 

tulemaan paljolti materialistista kilvoittelua 

joululahja markkinoilla.

Mutta joulussa on kuitenkin ikään kuin 

sisäänrakennettuna myös toivoa meille kaikille 

paremmasta maailmasta.

Se että joulunaikaan kirkot täyttyvät vuodesta 

toiseen hartaista joululaulujen kuuntelijoista ja 

laulajista, osoittaa, että joulu ei kuitenkaan ole vain 

markkinahumua, siinä on samalla jotain todella 

pyhää.

 

Hyviä joululauluja hiljentymiseen perimmäisten 

kysymysten edessä on paljon esimerkiksi ”Maa on 

niin kaunis”, siinä ihminen tuntee olevansa 

miespolvien kiertokulussa osa suurta kokonaisuutta. 

-Joulussa on ikuisuuden kosketus. 

Telluksen pelastusoppia

Pariisin ilmastokokous päätti rajoittaa ilmaston lämpenemisen 

1,5-2 asteeseen. Toivottavasti sopimusta myös noudatetaan.  

Toivossa on  ainakin toistaiseksi hyvä elää.

Suomen ilmasto on lämmennyt 150 vuodessa yli kaksi astetta ja 

ennustetaan lämpenevän 2100 mennessä vielä  4-10 astetta 

riippuen 

miten tehokkaisiin toimiin sen estämiseksi ryhdytään. Jos 

maapallon lämpötila nousee 2 astetta, niin pohjoisilla 

leveysasteilla se nousee kaksi kertaa enemmän kuten Suomessa.

Tämä tarkoittaa eteläisimmässä Suomessa Tanskan, jopa Etelä-

Ranskan ilmastoa. Se voisi tuntua mukavalta. Huolestuttavaa on 

kuitenkin meriveden nousuennusteen 0.5 - 3 m yläraja.

 

Mutta niinkin voi olla jos  tuo lämpökausi toteutuu, niin sen 

jatkuttua muutaman miespolven, ei ehkä enää halutakaan luopua 

pitkistä kesistä ja leudoista talvista.

 

Syynä voi olla myös se, että ilmaston muuttuessa rajusti 

 huomattavan paljon ennen kuivat alueet saavat runsaasti sateita ja 

päinvastoin, maatalouden luonnonvaraisten eläimien ja kasvien ja 

monen muun asian sopeuttaminen (voi tulla myös sukupuuttoon 

kuolemisia) taas entiseen ilmastoomme voi tulla myös hyvin kalliiksi.

 

Kun vesi on noussut ehkä korkealle siihenkin ja sen aiheuttamiin 

suuriin kustannuksiin on jo totuttu. Jos vesi taas alkaa vaikka 

metrikaupalla laskea pitää esim. satamalaitureja laskea ja satamia 

siirtää jopa kilometrikaupalla ulommas jne, joten voi olla niinkin, 

että halutaan säilyttää ilmasto johon on jo totuttu. Toisaalta 

tiheästi asutuilla alueilla rannikoilla lisämaan saanti mereltä on 

kyllä mieluisaa.

Parasta olisikin jo ennalta estää kovin suuri ilmaston 

lämpeneminen

Toisaalta jos me ihmiset olemme yksin tai suurelta osin syyllisiä 

ilmaston lämpenemiseen, ja vaikka emme ehkä olisikaan vaan 

lähinnä aurinko ja sen lämpötilan vaihtelut, nyt on parasta kaiken 

varalta vähentää nopeasti päästöjä. Samalla vähenevät CO2:n 

ohella myös monet muut ympäristölle ja ihmisille hyvinkin 

haitalliset aineet.

Moni sitä juhliva tuntuu kuitenkin unohtaneen, että ihmiskunta ei 

vielä tällä pelastu. Suurena uhkana on myös väestönkasvusta 

johtuva luonnon moninaisuuden väheneminen.

Metsät vähenevät. Uhkana on erityisesti maailman keuhkojen  

sademetsien häviäminen , niitä muutetaan vauhdilla viljelysmaiksi  

lisääntyvän ihmiskunnan ruokkimiseksi. Tämä on huolestuttavaa 

myös siksi, että sademetsissä on 70 % maailman kaikista 

eliölajeista. Esimerkiksi 25 % nisäkkäistä on vaarassa kuolla 

sukupuuttoon jos nykymeno jatkuu.

Mutta jo yhden hyönteislajin, mehiläisten kuoleminen 

sukupuuttoon voi aiheuttaa ekokatastrofin vähentäessään 

ruoantuotantoa 30%. Syynä niiden joukkokuolemiin lienee 

tehomaatalous ja torjunta-aineet. Esimerkiksi tehotuotannon 

silmänkantamattomiin ulottuvat saman viljelyskasvin 

monokulttuurit voivat olla tähän osasyyllisiä.

 

Suuria ongelmia enteilee myös monin paikoin liikakäytöstä 

johtuva pohjaveden lasku sekä viljelysmaita tuhoava eroosio. Tässäkin usein syynä liian suuri väestöntiheys.

 

Väestön kasvua voidaan kuitenkin vähentää nopeasti jos sitä 

todella yritetään. Esimerkiksi Bangladeshissa syntyy enää naista 

kohti 2.4 lasta kun siellä vielä 1977 syntyi 6.6, Kiinassakin enää 

1.6, vähemmän kuin Suomessa. Koko maailmassa syntyy keskimäärin 2,7 lasta naista kohti.

YK ennusteen mukaan vuonna 2100 maailmassa on jo 11 

miljardia ihmistä.

Toivottomin alue on Afrikka, jonka väestön ennustetaan 

nelinkertaistuvan vuoteen 2100 mennessä! Myös Lähi-Idässä 

syntyy paljon lapsia. Tässä myös yksi syy 

turvapaikanhakijavyöryyn.

 

Ilmastosopimusta tehtäessä olisi samalla pitänyt puuttua myös 

väestönkasvuun: luku ja -kirjoitustaitoa kaikille, koulutustason 

nostaminen yleensäkin ja nopeasti vähentää tunnetusti 

lapsimäärää.

 

Ja kansaneläkejärjestelmä  maailman kaikkiin maihin, vaikka 

kehitysapua lisäämällä. Onhan tunnettua että lapsia tehdään 

paljon 

myös siksi, että vanhemmat varmistavat näin vanhuuden 

turvaansa.

 

Valitettavasti Suomenkin väestö kasvaa. Ennuste vuodelle 2050 on 

6.1 miljoonaa, syynä paljolti maahanmuutto, jolla tavoitellaan  

myös talouskasvua. Väestönkasvua ei tulisi kuitenkaan juuri 

missään enää sallia.

Vauraissa maissa pitäisi myös talouskasvu nollata, vain köyhissä 

maissa se on perusteltua sallia.

 

Kasvun nollaaminen tukee kestävää kehitystä jos samalla 

kehitetään teknologiaa parempien hyötysuhteiden 

saavuttamiseksi. 

Samalla tulee luopua kertakäyttökulttuurista ja pidentää 

huomattavasti tuotteiden kestoikää. Se synnyttää runsaasti 

erilaisia 

tuotekorjaamoja ja uusia työpaikkoja. Tätä kehitystä tukisi 

korjausten suuret verokevennykset. Suomessa voitaisiin poistaa esimerkiksi arvonlisävero.

Vauraissa maissa tulisi kieltää energian kulutuksen ja moottoriliikenteen kasvu. 

Näin tekniikan kehittyminen ja hyötysuhteiden vähittäinen paraneminen vähentäisi vähitellen päästöjä.

Rakennusten minimi-iäksi voitaisiin määrätä vaikka 100 vuotta.  

Niitä hyvin huoltamalla voi ikää helposti tästäkin vielä pidentää.

Raaka-aineiden tuotekehitys kohti ohuempia, halvempia, lujempia 

ja kauemmin kestäviä materiaaleja vähentää raaka-aineiden 

kulutusta. Näin estyy myös monien raaka-aineiden uhkaava 

loppuminen.

Näin saataisiin ilmaston lämpeneminen kokonaankin 

pysähtymään, jos ihmisten toiminta sen aiheuttaa.

Tämän kaiken seurauksena tavallisen ihmisen elämä vauraissa 

maissa jatkuisi kuten ennenkin. Kulutus ei nousisi mutta ei 

laskisikaan. Kenenkään ryhtyä kasvissyöjäksi tai 

syömään 

hyönteisiä, ellei niin halua ja lentääkin saisi yhtä paljon kuin 

nykyään, mutta kaiken kulutuksen määrä jäädyttäisiin

keskimäärin X:ksi.

 

Edellä mainitulla tavalla toimien, vaatimaton talouskasvu voinee 

taas joskus olla kestävällä pohjalla. Jo 1% vuosittaisella 

talouskasvulla vaurastumme 2.7 kertaisesti sadassa vuodessa.  Kun 

tarkemmin ajattelee, sekin on jo järjettömän paljon. Vähempikin riittäisi.

Mutta miksi kulutusta pitäisi lisätä, onhan 

suurimmalla osalla jo 

kaikkea riittävästi. Tasataan tuloeroja, poistetaan työttömyys ja 

köyhyys mikä on tulojakoasia ja lisätään vapaa-aikaa, se on 

parasta elämisen tason nousua.

 

-Ei siis nosteta  palkkoja vaan ulosmitataan tuottavuuden kasvu lisääntyvänä vapaa-aikana. Hyvänä 

apuna tässä on myös lisääntyvä automaatio. Jos työaikaa ei vastaavasti lyhennetä tuotanto lisääntyy 

kuormittaen ympäristöä päästöillään ja vieden yhä  enemmän tilaa luonnolta.

Jäämeren rata lisäisi Suomen kilpailukykyä

Vaikka menetimme Petsamon, Suomen raja on edelleen lähellä Jäämerta, 

lähimmillään vain 11 km Norjan Neiden vuonon perukasta ja 

Kirkkoniemen 

satamakin on vain 38 km rajasta.

Suomen hallitus ymmärsi jo vuonna 1939 Jäämeri radan tarpeellisuuden, 

mutta sota ja Petsamon menetys esti rakennustöiden aloittamisen.

Jäämeren merkitys talouselämälle lisääntyy jatkuvasti ilmaston lämmetessä, 

6500 km pitkästä Koillisväylästä tulleekin vähitellen tärkeä meriväylä 

Aasian ja Euroopan välille. Myös sen öljy- ja kaasuesiintymien 

hyödyntäminen lisääntyy. Vuonna 2013 Koillisväylän läpi ajoon sai luvan 

jo 600 alusta.

Viime vuosikymmenien aikana jäät ovat ohentuneet kolmesta metristä alle 

kahden. Vuodesta 1978 vuoteen 2013 arktisen jään minimilaajuus on 

vähentynyt 8:sta 5 milj. km2:iin. Koillisväylää voikin käyttää kaupalliseen 

merenkulkuun jo kesäkuusta joulukuuhun. Matka sujuu jopa ilman 

jäänmurtaja apua. Suomessa onkin kehitteillä tätä varten uusia 

laivanrunkomalleja, potkurityyppejä ja vahvempaa terästä.

Aikaa kuluu Suomen Kemistä Suezin kautta Kiinan Sanghaihin 40 päivää, 

mutta Kirkkoniemeltä Koillisväylää vain runsaat 20. Matka sitä pitkin 

onkin 

lähes puolet lyhyempi. Kilometrilukuja löytyi Hampurin - Sanghain väliltä, 

koillisväylää 12833 km ja Suezin kautta 21168 km

Jäämeren radan suosituin linjausvaihtoehto on 1,5-2 miljardin hintaiseksi 

arvioitu 500 km pituinen Rovaniemi – Kirkkoniemi. Radasta olisi suurta 

hyötyä merenkululle, laivarakennus-, kaivos-, puunjalostus- ja 

metalliteollisuudelle sekä matkailulle, ja aivan erityisesti Lapin 

työllisyydelle ja asuttuna pysymiselle.

Jotta Jäämeren läheisyyden hyöty maksimoituisi kannattaisi radan varrella 

lisätä teollisuutta nostamalla mm alueen kaivos- ja puunjalostusteollisuuden 

jalostusastetta. Mutta radasta on hyötyä Etelä-Suomea myöten. Jos 

jäämerirata yhdistetään Baltian rataverkkoon siitä hyötyy huomattavasti 

Keski-Eurooppakin. Jäämeri vähentää Suomen osalta myös jäänmurto 

kustannuksia.

Rata olisi perusteltua rakentaa kriisiaikojen huoltovarmuudenkin takia, 

onhan Tanskan salmet helppoa sulkea laivaliikenteeltä. Niin tapahtui mm 

viime sotien aikaan, jolloin Liinahamarin satama Petsamossa toimi Suomen 

henkireikänä maailman merille.

 

Jos Jäämeri rata rakennetaan ja kun yhteyksiä Baltiasta Keski-Eurooppaan 

lyhentävä ja nopeuttava Rail Baltica toteutuu saadaan helposti alle 

20 tunnin 

yhteys Saksasta asti Jäämerelle. Tämä toteutuisi Rail Balticaan 

suunnitellulla 200 km keskinopeudella ja jos Suomeen saataisiin 

nopeudeksi vaikkapa 

150km h. Uusi nopea yhteys lisäisi kilpailukykyämme ja ulkomaisia 

investointeja Suomeen.

Nopeammat yhteydet lisäisivät myös Suomen matkailua Keski-Euroopasta. 

Jäämeri on varmasti monen mielestä hyvin eksoottinen matkan pää.

Matka-aika lyhenisi edelleen jos Suomenlahden alle rakennettaisiin 

rautatietunneli. Se olisi hyvä tehdä mahdollisimman pian, sillä 

kilpailijamme Ruotsi, jolla on jo siltayhteys Tanskaan suunnittelee salmen 

alitustakin. -Hanke on kallis, ehkä 10 mrd, mutta voitaneen paljolti 

kustantaa käyttäjämaksuilla.

Koska Jäämeren rata hyödyttää koko yhteiskuntaa sen rakentamiseen olisi 

perusteltua ottaa valtion lainaa vaikka velka onkin kasvussa. Sen 

kustannuksiin osallistuisivat varmasti valtion ohella ratavarren kunnat,  

elinkeinoelämä, Norja ja EU.  Suomen eläkerahastot voisivat ehkä lainata 

suuriakin summia  tai osallistua projektiin  radan osaomistajana.

Euroopan alueiden komitean suomalaisjäsen Ilpo Haalisto esitti Turun 

Sanomissa 20.10.15 moottoritien rakentamista Turusta Oulun kautta uutena 

linjauksena Kirkkoniemeen, ei kasitien pohjalle. Samalla voitaisiin rakentaa 

moottoritien viereen myös junaratavalmius hän esitti.

Haaliston mukaan kokonaiskustannus olisi noin 10 miljardia. 

Kustannuksiin 

osallistuisivat hänen mukaan myös tienvarren kunnat.

Haalisto maalailee samalla Suomelle laivatelakkaa ja kauppalaivastoa 

Kirkkoniemeen ja uskoo, että erityisesti Lapin kaivokset tarvitsivat 

rautatietä  Jäämerelle.