Anneli Auer, syytön vai syyllinen?

 

  Anneli Auer on tuomittu jo kaksi kertaa elinkautiseen miehensä 
murhasta. Kummallakin kerralla äänin 2-1. Tuomarien 
erimielisyyden 
tulisikin aina estää elinkautiseen tuomitseminen, heräähän epäilys, 
että näyttö ei ole riittävä. 

Vääriä tuomioita ei voi koskaan täysin estää, mutta näin vähenisi 
todennäköisyys että syytön saa maksimirangaistuksen.

Perusteena tulisi samalla olla inhimillinen näkökohta koska 
elinkautinen on usein 14-15 vuotta ja näin pitkä rangaistus voi sortaa 
henkisesti kenet tahansa, varsinkin jos kyseessä on syytön.

Huolestuttavaa nykytilanteessa on se, että edes mediassa ei juuri näy 
muuta kuin väittelyä siitä onko Auer syyllinen vai ei. Sitä ei ole juuri 
pohdittu miten hän jaksaa tätä kaikkea henkisesti jos hän on 
kuitenkin syytön.

Vaikka hovioikeus hänet toistamiseen taas vapauttaisi, ja tuo päätös 
jäisi lopullisesti voimaan, voiko hän enää koskaan päästä kiinni 
normaaliin elämään? Ja mitä jos Hovioikeuden vapauttavan tuomion 
jälkeen Korkein oikeus tuomitsisi taas elinkautisen?
 

Syyttömänä tuomittu saisi tästä kaikesta suuret korvaukset, mutta 
vapauden ja ehkä koko elämänuskon menettämistä ei voi korvata 
millään rahalla. -Sitä ei oikeuslaitos tunnu millään ymmärtävän.
 

Tästä kaikesta herää kysymys mihin kansakuntamme on menossa kun se sallii tällaisen rallin jatkua. Tätä ei voi ymmärtää muuten kuin, että liian moni meistä on elintasokilvan ja materialismin pauloissa kokonaan menettänyt kyvyn tuntea myötätuntoa.
 

Peruskysymys  tuomiossa on kävikö Auerien talossa joku ulkopuolinen vai ei. Kaiken kuullun perusteella näin saattoi olla, kuten uskoi eriävän mielipiteen esittänyt tuomari.

Joten Auer voi olla syyllinen, mutta kun riittäviä todisteita ei näytä mistään löytyvän sen huomaa jo maallikkokin, ja kun jo kaikki mahdollinen jopa saatananpalvontaa myöten on käyty läpi, olisi paras ratkaisu  vain vapauttaa hänet.

Auerin tapaukseen sopisi hyvin pari kohtaa Suomen laki kirjassa olevista Olaus Petrin tuomarin ohjeista 1500-luvulta: ”Parempi on päästää syyllinen irti kuin kiduttaa ja vaivata syytöntä.” ja  ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan”.

 Noiden tuomarien eettisten ohjeiden luulisi kestävän aikaa ikuisesti. Miksi Suomen oikeuslaitos ei niitä kunnioita?

Tässä herää myös ajatus, että sille on tullut jonkinlainen pakonomainen tarve löytää syyllinen, jotta se voisi siten osoittaa olevansa tehtäviensä tasolla. On tietysti tärkeää etsiä syyllistä, mutta joskus on parasta myöntää epäonnistuminen. 

Tämänkaltaisiin tilanteisiin jossa oikeuslaitos on jotenkin lukkiintunut sopisi hyvin myös presidentin armahdusoikeus.
 

-Tässä kaikessa on kyseessä on myös raha. Vuosien oikeudenkäynnit, josta selvyyttä ei tunnu syntyvän tulevat jo kohtuuttoman kalliiksi meille veronmaksajille.

Lisäys 30.1.14

Allekirjoittanut on saanut kuulla jo monesta suusta jopa perhepiirissä, että turhaan kirjoitat asiasta.

Poikani jopa sanoi, että TS ei Auer juttuani julkaise eikä mitään muutakaan juttuasi enää jos sen sinne lähetät pitäen Aueria ilmeisen syyllisenä.

Poikani avovaimo, oikeustieteen opiskelija, sanoi minulle, että pysy sinä vain reviirilläsi (tarkoittaen että kirjoita vain juttuja yhteiskunta- politiikka- ja ympäristöaiheista kuten olen yleensä TS:ssa kirjoittanut, olen VTM.) Ja jatkoi, että onhan se Auer jo muusta syystä nyt vankilassa istumassa 7 vuoden tuomiota (jotain lapsipornoa ja eläinrääkkäystä). 

 Epäilen onko se tehnyt tosiasiassa niitäkään, että kärpäsestä on tehty härkänen eli lyötyä on helppo lyödä uudelleen, joten ajatellaan että ei ole väliä vaikka sen tuomiot vaihtelee koko ajan. Ja että jää se kumminkin toistaiseksi vankilaan vaikka hovioikeus sen jo toisen kerran vapauttaisi murhasyytteestä.

Poikani avovaimokaan ei kyennyt ajattelemaan mitä nyt kuuluu ihminen Auerille, lähinnä vain oikeudenkäyntiä  ikään kuin teknisenä prosessina. Hieman keventävä asianhaara tässä on se, että hän sanoi onhan se kuitenkin nyt vankilassa, mutta ei hänkään sanonut yhtään mitään että kaikki ollaan ihmisiä. Että näin ei pitäisi tehdä kenellekään.

Tyttäreni (Muuten myös KTM) sanoi että kyllä Auer on syyllinen, se on ihan sen näköinenkin ja suurin piirtein samaa sanoi vaimoni (hänkin KTM).

Kaksi hyvää kaveriani jotka ole tuntenut lapsuudesta lähtien olivat kyllä samaa mieltä kanssani, että Auer juttu on järkyttävää teatteria, jossa totuudella ei ole mitään merkitystä.

(Kaiken kukkuraksi Turun Sanomien  toimittaja sanoi minulle, että he eivät julkaise Auer juttuani.  

Se tuntui todella  tylyltä. Estettiin  tärkeän mielipiteen esittäminen julkisuudessa  asiasta, jota en ole  kenenkään muun nähnyt tai kuullut  esittävän yhtään mitään.  Mutta tulee se nyt julkaistua  ainakin tässä blogissani.)

 

Arvostelin yllä olevassa jutussani  kärkevästi oikeuslaitosta, mutta mielestäni se on kyllä sen ansainnut alentuessaan suorastaan noitavainomaiseen asioiden käsittelyyn Auer jutussa.

Toisaalta myös Ylen oikeustoimittaja sanoi TV.ssä että Auerin juttu poikkeuksellista koko oikeushistoriassamme. Mutta hänkään ei osoittanut myötätuntoa Aueria kohtaan, vaikka hän  totesi tämän  voivan olla  syytön. -Ja toisaalta Auer ei ole ainoa tapaus tuomitaanhan Suomessa aika usein ihmisiä mm todennäköisin syin.

Taustaksi tähän sopinee vielä vaikka se, että USA:ssa on tuomittu viime vuosikymmenien aikana ehkä satoja ihmisiä kuolemaan  syyttömänä. Kymmeniä tällaisia tapauksia on jo selvitty DNA testien tultua käyttöön.

Juuri tämän takia useat USA:n osavaltiot ovat jo luopuneet kuolemantuomiosta. So tarkoitan tällä sitä, että jos on vähänkin epäilystä, että näyttö ei ole riittävä maksimirangaistuksesta pitäisi aina luopua. Siis vaikka elinkautisesta meillä Suomessa.

Olof Palmenkin murhasta sai eräs kaikenlaisiin pikkurikoksiin syyllistynyt rikollinen elinkautisen. Mutta vapautettiin vähän myöhemmin kun tuli lisänäyttöä, jonka perusteella näytti todennäköiseltä, että hän ei ehkä ollutkaan murhaaja. Mutta silti lehdissä kirjoitettiin, että hän ehkä kuitenkin oli. 
Mutta kuten Olaus Petrin tuomarin ohjeissa sanotaan, parempi on vapauttaa murhaaja riittävän näytön puutteessa kuin rääkätä ja kiusata syytöntä. Ruotsi teki siinä oikean ratkaisun.

 30.1.14 TS:ssa oli juttu USA:n kirjailijaliiton puheenjohtajasta joka kirjoittaa rikosdekkareita ja on myös arvostettu asianajaja. Hänen mukaansa 5-10% USA:n tuomioista on vääriä, eli tuomitaan syytön. Hän perustelee tätä mm sillä, että oikeudenkäynteihin käytetään liian vähän aikaa.

Suomi lienee toisessa ääripäässä. Mikähän tuo prosenttiluku mahtaisi olla meillä, en ainakaan vielä löytynyt netistä mitään.

-Etsin netistä Auer keskusteluja. Sielläkään ei puhuta muuta kuin onko Auer syyllinen vai syytön, ei lainkaan siitä onko oikein tuomita ja vapauttaa ja taas tuomita elinkautiseen ja vielä tuomariäänin 2-1.

Miksi todellakin ihmisiä tuntuu kiinnostavan oikeus vain prosessina, mutta ei sen takana oleva inhimillinen kärsimys jos tulee vaikka syyttömänä tuomituksi.

Totean edelleen että Auer saattaa olla murhannut miehensä, mutta tuomiota ei pitäisi antaa todennäköisin syin, ja sitä varmempaa näyttöä ei näköjään ole tarjolla.

Ja vielä saatananpalvonnasta josta Aueria myös välillä epäiltiin. Tämän selvittämisen käytettiin myös asiantuntija-apua. Lopulta järki kuitenkin voitti ja näistä täysin mielettömistä syytteistä luovuttiin.

Syynä saatanapalvonta epäilyihin oli mm se, että hänen lapsilleen   vankilasta lähettämässä kirjeessä oli piirroskuvio, mikä muistutti aika paljon saatanan palvojien tekemiä kuvioita. Tuo piirros näytettiin TV:ssä. Syynä sen piirtämiseen lienee kyllä se, että Auer oli nähnyt muiden vankien noita kuvioita piirtävän tai että niitä oli vankisellien seinissä. 


 Aueria käsittelevässä  TV-ohjelmassa talvella 2015 (tarkkaa aikaa en huomannut merkitä muistiin) sanottiin myös, että  jutun selvittämisessä poliisit käyttivät hyväkseen  myös  selvänäkijää!

 Tämä näki asunnossa kolmannen aikuisen.  Siitä syyttäjä  ei kuitenkaan kertonut mitään oikeudessa  koska se ei sopinut hänen näkemykseensä, että Auer on syyllinen!

• Kaikkiaan tuntuu kuin Auerin kohdalla olisi kyseessä jonkinlainen entisajan noitavainoja muistuttava toiminta, jossa koko yhteisö purkaa jotain alitajuntaista ahdistustaan poikkeaviin yksilöihin. Ja helpotusta se saa ahdistukseensa näiden kärsimysten kautta.
  Ehkä tämä selitys on hieman kaukaa haettu mutta jotain tämänkaltaista taustalla saattaa olla oikeuslaitoksen överiksi menneen täydellisyyden tavoittelun ohella. 
  
  
  
  PS tarkemmin ajateltuna  eikö parasta olisi että kaikissa oikeudenkäynneissä,  muissakin kuin  vakavissa henkirikoksissa,  joissa on kolme tuomaria, vaadittaisiin yksimielistä päätöstä  tuleehan 2-1  päätöksissä  aina tunne, että tuomio on aikalailla hataralla pohjalla.  
  
   Ei vankilaan pitäisi todellakaan panna ketään varmuuden vuoksi, ajatuksena että  se on syyllinen  suurella todennäköisyydellä, kun täyttä varmuutta ei ole.
  
  Toisaalta  syyllinen,  vaikka hänet vapautettaisiinkin riittävien  todisteiden puutteessa  saa usein silti rangaistuksen omassa mielessään kärsien lopun  ikäänsä  ahdistuksesta siitä  mitä on tehnyt.
  
  Eräs pitkään vankilapastorina ollut kertoi  TV-haastattelussa, ettei ole tavannut yhtään murhamiestä, joka ei olisi  vilpittömästi katunut  tekoaan, minkä on usein  myös  suuressa tunnekuohussa ja  päihtyneenä tehnyt.
  
  Mutta myös lievemmät, varsinkin väkivalta rikokset, usein painavat mielessä koko lopun elämän. 
  
  Tuomiot eivät todellakaan aina ole helppoja  ratkaisuja. 
  Esimerkiksi kun neljä  miestä ryypiskelee pöydän ääressä   yksityisasunnossa ja tulee riitaa,   käsikähmää ja tappelua, jonka seurauksena yksi tapetaan, eikä kukaan jälkeen päin muista tapahtuneesta yhtään mitään. 
  
  Kenet kolmesta pitää tuomita kun tekijää ei tutkimuksissa voi selvittää. Pitääkö heittää arpaa  kenestä tehdään syyllinen, yhdestä,  kahdesta tai kaikista kolmesta  tai ei kenestäkään  kun varmaa tai  riittävää tai juuri mitään näyttöä kenenkään syyllisyydestä ei ole.
   On vain tapeltu  ja yksi on kuollut.  
  
   Mitä pitäisi  tehdä kun kollektiivinen   rangaistus on länsimaisessa  oikeusjärjestyksessä kielletty?      -ketään ei pitäisi tuomita, jotta  ainakaan syytön ei saisi rangaistusta. 
  
  Tätä  tapausta voisi   yhtä  hyvin pitää myös ikään kuin  vahinkona  "työtapaturmana" kaikkien vahvan humalatilan takia.
  Eli kun ryhtyy ryyppäämään  kaveriseurassa voi tulla riitaa  ties mistä. So jokainen joka ryhtyy ryyppäämään   ottaa tietoisen riskin, jossa on oma henki on vaarassa. 
  
  
  20.2.15  
  
  Hovioikeus vapautti  äänin  2-1 Anneli Auerin miehensä murhasyytteestä riittävän näytön puutteessa.  Mutta syyttäjä  ei ainakaan vielä 21.2. tiennyt  valittaako hän päätöksestä korkeimpaan oikeuteen.   
  
  Eikä taaskaan kukaan   puhunut mitään Anneli Auerista  kärsivänä ihmisenä jos hän todellakin on syytön. Hän on edelleenkin  kuin pelinappula pelissä. 
  
  Nyt syyttäjällä  on  yhdestoista hetki puhaltaa peli poikki julkisuudessa   sanoin:  En   valita korkeimpaan  perusteena se että jos Auer on kuitenkin syytön.  
  
  Osoittaa käsittämätöntä kovaluonteisuutta että hän vielä sanoo harkitsevansa asiaa. Ehkä hänellä todellakin on pakonomainen tarve voittaa, saada sulka hattuunsa, keinoilla ei niin väliä. 
  
  Kaiken kukkuraksi  monet oikeustieteilijät sanovat, että on äärimmäisen pieni todennäköisyys, että  syyttäjä valittaa korkeimpaan oikeuteen.
  
  
  Seuraava pieni pätkä Anneli Auerin haastattelusta  osoittaa miten kauas Suomen oikeuslaitos, (mutta myös Suomen eduskunta lainsäätäjänä) on ajautunut ihmisyydestä  estäessään äidin kaikenlaisen yhteydenpidon lapsiinsa. -
  
  Tätä ei voi perustella  edes sillä että äiti voisi näin taivutella lapsia puolelleen oikeudessa.
  
  Tässä painaa  erittäin paljon myös se, että jos Auer kuitenkin on syytön. Sillä kuten nyt on toimittu voidaan tuhota hänen ja lapsiensa suhde lopullisesti, sitä ei todellakaan voi korvata millään rahalla, jonka hän saa syyttömänä istumisesta.
  
  
  
  
  Iltalehti 21.2.15
  
  Anneli Auerin  haastattelu  Turun vankilassa:
  
  Pitkässä  murhaprosessissa  kaikkein surullisinta Auerin mukaan on ollut lasten menetys  ja perheen hajoaminen. 
  
  "Minulla on heihin (kolme nuorinta lasta) yhteydenpitokielto, en saa lähettää heille edes kortteja."   
  
  Hän ei ole tavannut näitä vuoden 2011 jälkeen.  Auer kertoo  että hän  saa tavata ainoastaan vanhinta  nyt jo 17-vuotiasta lastaan,  mutta suhde  tähänkin  on  jo etääntynyt.
  
  Auer kertoi myös, että kolme nuorinta lasta ovat olleet häntä vastaan murhajutussa  ja  että vanhin näistä jopa puhui äidin syyllisyyden puolesta 2011 jälkeen, mutta esikoinen on koko oikeusjutun ajan ollut äitinsä puolella.
  

  
  

  
  

  20.4.15

  
  

  Syyttäjä hakee taas valituslupaa Auerin murhajutussa ja haluaa testata 

  
  

  Korkeimassa oikeudessa ikäänkuin ennakkotapauksena miten korkea 

  
  

  tuomitsemiskynnys henkirikoksissa pitäisi olla. Hänestä se oli liian oli 

  
  

  korkea kun Auer vapautettiin taas murhasyytteestä.

  
  

  Tuomarin ohjeisissa kuitenkin neuvotaan, että jos on vähäinenkin syy 

  
  

  epäillä syyllisyyttä on parasta vapauttaa syytetty ...

  
  

  
  

  Jos ymmärsin oikein valituksen tekoon on aikaa 60 päivää tuomiosta. 

  
  

  syyttäjät hakivat valituslupaa siis viimeisenä mahdollisena päivänä.

  
  

  
  

  Eikö tämä jo osoita, että syyttäjät ei itsekään olleet aivan varmoja 

  
  

  pitäisikö valittaa vai ei!

  
  

  
  

  Taas tulee mieleen että syyttäjille on tullut pakkomielle voittaa tämä 

  
  

  juttu hinnalla millä hyvänsä.

  
  

  
  

  
  

  - Mutta mikä on se kynnys   syytön - syyllinen - syytön... rallissa 
  

  
  

  minkä 

  
  

  ylittämisen jälkeen kansalainen Auerista ei tule enää veronmaksajaa, 

  
  

  vaikka hän olisi syytönkin. Kuka testauttaisi sen korkeuden?

  
  

  Mediassa puhutaan jättikorvauksista, mutta rahalla ei voi korjata 

  
  

  särkynyttä mieltä...

  
  

  -  Syyttäjän valituslupa on hyväksytty ja syyte murhasta on taas nostettu.
  Edellä mainittuun viitaten tämä kaikki on todellakin häpeäksi Suomelle  ja sen oikeuslaitokselle!

  
  

  
  
  
  

Suomen sotasyyllisyydestä ja sen taustoista itsenäisyyspäivänä 2013

 

Yleensä käytetyssä virallisessa historiassa Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.41 ilman sodanjulistusta. Löytyy kuitenkin monia lähteitä, joiden mukaan Saksa julisti sodan Neuvostoliitolle ennen hyökkäystä. Tästä kertoo mm marsalkka Zhukov muistelmissaan s. 248

Saksan ulkoministeri Ribbentrop kertoi myös Nurnbergin sotasyyllisyys oikeudenkäynnissä, että hän oli henkilökohtaisesti antanut sodanjulistuksen Neuvostoliiton Berliinin suurlähettiläs Dekanozoville, ja Saksan Moskovan suurlähettiläs von Schulenberg oli antanut sen Molotoville.

Niissä sodanjulistuksen syyksi sanottiin, että NL:n hallitus yritti tuhota Saksan sekä sisältäpäin, että ulkoisella agressiolla koska se oli keskittänyt joukkojaan hyökkäystarkoituksessa Saksan rajalle. Näin uhkaava tilanne oli pakottanut Saksan aloittamaan sota. Toisen maailmansodan historia 4:s osa sivu 31. (Samaa Hitler oli sanonut mm Presidentti Rytille ja Mannerheimille käydessään Suomessa 1942 löytyy mm Rytin muistelmista)

Netistä löytyy paljon tutkijoita, joiden mukaan NL oli selvästi ryhmittänyt joukkojaan Saksan rajalle hyökkäystarkoituksessa ennen Saksan hyökkäystä. Vaikka sitä epäileviäkin tietysti on, mutta usein kuitenkin niitä jotka epäilevät ettei Stalin ollut vielä silloin valmis hyökkäykseen. Onhan melko todennäköistä hänen puheidensa ja kirjoitustensa perusteella, että hän suunnitteli koko Euroopan valtaamista, kyse lieneekin ollut lähinnä siitä milloin.

Ribbentropin esityksiä Saksan sodanjulistuksesta ei uskottu Nurnbergissä koska oikeuden mukaan asiakirjoja sodanjulistuksesta ei löytynyt. - tai oliko niin että niiden olemassaoloa ei haluttu poliittisista syistä julkisuudessa myöntää.

Nurnbergissä sai hirttotuomion moni niistä, jotka esittivät, että Saksa oli aloittanut sodan NL:oa vastaan sodanjulistuksella. - mm. sitäkö varten ettei voisi myöhemmin enää asiasta perusteluinen puhua tai muistelmissaan kirjoittaa?

Se mitä suu sanoo ja käsi kirjoittaa ei tietysti aina ole totta. Ja kun kaikki asiasta päättäneet ovat jo kuolleet, on vaikeaa puolueettomasti päätellä mikä on totta mikä ei.

Toisaalta jos jostain historiallisesta tapahtumasta ja sen syistä on erimielisyyksiä tulisi aina esittää myös julkisuudessa perusteellisesti eri tutkijoiden esittämät vaihtoehtoiset totuudet eikä vain yhtä tai yleisimmin esitettyä tai poliittisesti sopivampaa totuutta kuten sangen usein on tapana.

Pitää myös muistaa ns. ”parlamentaarinen totuus ”. Äänestystuloksella ei tosiaankaan voi aukottomasti päättää mikä on totta tai mikä on paras ratkaisu johonkin ongelmaan. Totuus on se mikä on eikä sitä voi enemmistöpäätöksillä muuttaa.

Maailman kansoille esitetty totuus siitä miksi toinen maailmansota ja Saksan idänretki alkoivat on vallalla olevan poliittisen ja media näkemyksen mukaan aivan selvä asia, syynä oli yksin Hitler ja natsit. Mitään muuta syytä ei ole piste. Mutta toisenlaisiakin selityksiä löytyy kuten edellä on jo kerrottu.

Se että niitä ei julkisuudessa juuri esitetä johtuu siitä historia on aina voittajien historiaa. Hävinneen osapuolen niskoille voi laittaa kaiken mahdollisen. Vaihtoehtoja pitäisi kuitenkin esittää aktiivisesti julkisuudessa kysyen kansalta ja historian tutkijoilta esittäen laajoissa tv ohjelmissa kaikkia mahdollisia lähteitä kysyen mihin haluaisitte uskoa, jos mihinkään, niin miksi ei.

Entä jos alkaisikin näyttää siltä, että hävinnyt osapuoli oli pakotettu aloittamaan sota, jottei se joutuisi pian itse yllätyshyökkäyksen kohteeksi kuten Saksan entiset johtomiehet ilmoittivat mm Nurnbergissä. Jos näin kävisi silloin häviäisi nykyistenkin vallanpitäjien legitimiteetti kansan silmissä kuin tuhka tuuleen. Että yli 50 miljoonaa ihmistä oli kuollut sodassa, johon syyllisiä olivatkin nykyisten vallanpitäjien hengenheimolaiset, eli poliittinen ja ideologinen valta, jonka henkistä jatkumoa he ovat täysimittaisesti ainakin länsimaailmassa. Tällöin myös nykyinen maailmanjärjestys järkkyisi. Pahinta kaikessa on, että kansalle olisi valehdeltu päin naamaa vuosikymmenet, eihän tällaista pitäisi voida tapahtua demokratiassa, ajattelisi moni.

Ehkäpä juuri siksi noiden sotien aloittamisen syytä ei haluta/uskalleta selvittää.

Ei allekirjoittanutkaan ole täysin varma siitä mikä on totta tai ei, mutta johtotähtenä kaikessa tutkimuksessa tulisi aina olla ei poliittinen sopivuus, vaan totuus. Se on kuitenkin pidemmän päälle meille kaikille parasta. Vain se takaa yhteiskunnan vakaan, kestävän kehityksen.

Eräs keskeinen asia mikä tulisi todella puolueettomasti selvittää oliko Pohjois-Bukovina, mikä ei kuulunut Molotovin-Ribbentropin sopimuksessa NL:lle ja jonka se kuitenkin valloitti, (ja josta oli helppo päästä Romanian öljykentille, joita ilman Saksa ei voi käydä sotaa.) Oliko juuri se syynä Saksan päätökseen lähteä idänretkelle.

Toisaalta vallalla oleva historiankäsitys ei tiedä, tai tunnusta tietävänsä mitään koko Bukovinan tapauksesta, kaikkein vähiten media, valehdellaanko meille siis päin naamaa vai on onko NL:n Bukovinan valtaus vain toisten historioitsijoiden mielikuvituksen tuotetta, jotta saataisiin syy Saksan idänretken aloittamisesta NL:n niskoille?

Toisaalta kun Saksa ilmoitti sodanjulistuksessaan sen syyksi NL:n joukkojen keskittämisen Saksan rajalle hyökkäystarkoituksessa, oliko siltikään kyseessä NL:n hyökkäysaikeet, vaan lähinnä puolustukselliset aikeet. Niin miksi todellakin historioitsijoiden puheet menee tässä pahasti ristiin? Ja hyökkäsikö Saksa ”hyvissä” aikeissa uskoen, että jos ei mahdollisimman pian hyökkää, niin naapuri ehtii ensin. Vai valehteliko se tietoiseti saadakseen tekosyyn hyökätä. Vai oliko se epätietoinen asiasta ja päätti varmuuden vuoksi hyökätä ennen kuin on liian myöhäistä.

 Tässäkin tulee taas esille se, että sodan perussyynä  saattoi paljolti olla molemminpuolinen luottamuksen puute. Eli kumpikin osapuoli halusi hyökätä ennen kuin naapuri ehtii, ja Saksa ehti.

 Miksi todellakin tästä kaikesta ei saa puhua vapaasti arvovaltaisessa mediassa ja koulukirjoissa. Miksi jokseenkin kaikki toista maailmansotaa TV:ssä esittävät ohjelmat esittävät vain Saksan syyllisenä sotaan. Ehkä nyt hieman viitataan Versaillesin rauhan kohtuuttomuuksiin, jotka nöyryyttivät pahasti Saksaa, mutta ei muuta.

Voittajavalloissa tehdyt filmit tietysti esittävät oman maansa syyttömänä sodan alkamiseen, mutta kaiken pahan jatkuva ”ulkoistaminen”, me hyvät ja nuo pahat, on vaarallista itsepetosta. Yhteiskunta mikä ei pysty näkemään suuria erehdyksiä suorastaan pahuutta, (mikä kuuluu ihmisluonteeseen kaikissa järjestelmissä) myös omassa menneisyydessään ei voi oppia historiastaan mitään, mikä voi haitata vakavasti sen kehitystä tulevaisuudessa. - Historiaa ei tule kieltää ei edes sen synkimpiä, häpeällisimpiä hetkiä jos ihmiskunta aikoo joskus päästä eroon sodan kurimuksesta.

Tätä historian kieltämistä on myös mm se, että on haluttu unohtaa mm Winston Churcillin rasismi ja suoranaiset holocausti halut. Hän mm. sanoi lehtihaastattelussa 1920-luvulla, että enemmän tällaista alempien rotujen tuhoamista innostuessaan tuhansien arabikapinallisten tappamisesta sinappikaasulla Irakissa Britannian armeijan toimista. Tämän Blairille kiusallisen asian englantilaiset toimittajat kaivoivat esiin kun Irakin joukkotuho aseita ei löytynytkään vaikka sinne hyökättiin paljolti niiden takia.

On hyvä myös muistaa, että rotuoppeja kehitteli ehkä pisimmälle koko maailmassa ennen Natsi-Saksan alkua jo vuonna 1921 perustettu Ruotsin valtion rotubiologian laitos. Ruotsalaisissa koulukirjoissa kehotettiin kansalaisia mm välttämään naimisiin menoa suomalaisten kanssa koska näillä oli heikompi geeniperimä, ja saamelaisia steriloitiinkin samasta syystä. (löytyy mm hakusanalla ”Ruotsin valtion rotubiologian laitos”)

Tuo laitos perustettiin Ruotsin eduskunnan toimesta sosiaalidemokraattien vallassa ollessa ja kaiken lisäksi yksimielisesti! Sen tuotoksia tutkiskelemalla on helpompaa ymmärtää yltiönationalistista ajattelua, jota oli tuolloin paljon maailmassa. Tästä näkökulmasta Natsi-Saksan äärimmäiset toimet ymmärtää paremmin, ne mahdollisti yhdessä sota ja diktatuuri.

NL:kaan ei ollut todellakaan joukkomurhissaan mikään noviisi vainoharhaisen Stalinin johdolla, mutta sehän olikin sodan voittajia ja sai siksi synninpäästön.

Iso-Britannian imperiumin luominenkin perustui ylemmyyden tunteeseen, vietiin miekan voimalla valoa pimeyteen. Siitäkään ei ole kaukana natsien ajattelu, mikä toki jalostettiin hieman pidemmälle. Mutta kyse ei ole vain valkoisesta rodusta, jokseenkin samaan pystyivät mm japanilaiset vallatessaan Kiinaa viime vuosisadalla. Suurta pahuutta oli myös neekeriorjien vieminen Amerikkaan, mutta syyllisiä olivat suurin joukoin myös mustat afrikkalaiset, jotka pyydystivät valkoisille orjia palkkiota vastaan.

Tästä näkökulmasta Hitlerin idän retki ei ollut sen kummempaa, mutta kun sen toteutti maailman teknisesti ehkä kehittynein ja järjestelmällisyydestään tunnettu kansa seuraukset olivat ainutlaatuiset.

Uskolla vahvemman oikeuteen hallita/vallata maailmaa väkivalloin kaiken muun ohella oli varmasti myös sijansa operaatio Barbarossassa. Mutta onko siinäkään mitään uutta tässä raadollisessa maailmassa. Sotilaalliset tyhjiöt pyrkivät täyttymään sanotaan jo strategian oppikirjoissa. Ja aina ennemmin tai myöhemmin historiassa on naapurin armeija vyörynyt rajan yli jos ja kun naapuri on heikkouden tilassa, tai muuten vain luottaa liikaa naapuriinsa. On myös vuosisataisia rajariitoja tai muuten vain ruoho on rajan takana vihreämpää.

Esitettyihin totuuksiin uskomisesta voi tulla myös pitkä kansanperinne, josta on vaikeaa luopua vaikka esitettäisiin mitä tahansa hyvin perusteltuja uusia lähteitä. So. silmät eivät suostu näkemään ja korvat kuulemaan. -Tai onko esivalta valehdellut meille härskisti yksinkertaisesti vain päin naamaa jo vuosikymmeniä, tämä on vakava kysymys mikä pitäisi perusteellisesti ja puolueettomasti selvittää.

Tässä problematiikassa on kyse ei vain Saksan mahdollisesta sotasyyllisyydestä vaan myös Suomen kun se lähti jatkosotaan sen mukana. Siis oliko tuo hyökkäys oikeutettu. Mutta varmaa on myös , että NL hyökkäsi Suomen kimppuun syyttä 1939, erottihan YK:n edeltäjä Kansainliitto  sen jäsenyydestään tämän takia.

Ja jos NL tarvitsi kannasta sodan uhatessa turvakseen, olisihan se voinut antaa sen takaisin sodan uhan myöhemmin poistuessa. Mutta ei antanut.

Viime keväänä TV-uutisissa kerrottiin, että Venäjä alkaa taas neuvotella Japanin  kanssa  Venäjän II maailmansodan lopulla valtaamien  Kuriilien saarten palauttamisesta Japanille.  Samalla kerrottiin, että  nuo neuvottelut  tulevat kyllä kestämään kauan.  Muutama vuosi  sitten  niistä  jo neuvoteltiin tuloksetta. 

Ja vuonna 2000  Putin sanoi Haloselle Kremlissä,  että Karjalan vieminen Suomelta oli vääryys  ja  että "Venäjällä oli riittävästi maata, eikä sen tarvinnut puolustautua".  Hän  sanoi myös että Suomelta vietyjä maita ei voi palauttaa mm siksi, että Japani alkaisi sen seurauksena vaatimaan Kuriileja takaisin.*  

Nyt Putinin pitäisi, jotta olisi johdonmukainen,  ilmoittaa  neuvotteluissa  Japanin edustajille, että Kuriileja ei voi palauttaa  koska   sitten Suomi alkaisi vaatia takaisin Karjalaa! - Ja  jos hän ei näin tee ja antaa saaret takaisin Japanille  Suomen hallituksen pitäisi  aktivoitua ja vaatia Karjalaa  takaisin Venäjältä.

 Putin sanoi äskettäin venäläisten historioitsijoiden kokouksessa että Talvisodan syy oli Tarton rauhassa, jossa raja vedettiin liian lähelle Pietaria. Silloin Putin sanoi, että hän ei ota kantaa sodan oikeutukseen, mutta sanoi  myös ettei itse olisi aloittanut sotaa.*

katso  blogikirjoitukseni  "Kuriilit, Karjala ja Pariisin rauhansopimus" siinä kerrotaan mm, että Jeltsin olisi ollut ehkä halukas palauttamaan Karjalan vuonna 2003 mutta Suomi hukkasi tilaisuutensa. 

-Nämä kaikki ristiriitaiset lupaukset  ja puheet saattavat Venäjän kiusalliseen asemaan. -Toisaalta miksi antaa alueet takaisin kun virallinen Suomi ja väestön enemmistö ei kumma kyllä sitä edes halua! Tämäkin on häpeällistä, menettihän 400 000 ihmistä  kotinsa Karjalassa, eikö heillä ja heidän jälkeläisillään ole muka oikeutta päästä takaisin rakkaille kotiseuduilleen.

Toisaalta Suomi menetti myös Kannaksen suuren vilja-aitan sekä mm paljon Vuoksen vesivoimaa Euroopan suurimman järven Laatokan puolikkaan ohella. Sodan erääksi syyksi on epäilty myös Vuoksen vesivoimaa sekä Kannaksen hyviä puujalostustehtaita. - 

Eli kuten isompi lapsi ottaa hiekkalaatikolla lelun pois pienemmältään, tietysti isomman oikeudella.

Venäjä on miekalla luotu maa kuten suurvallat erityisesti ja valtiot yleensäkin, joten sillä on valtaisia alueita, jotka on hankittu kun naapuri on ollut pienempi tai muuten sitä heikompi sotilaallisesti. Esimerkiksi tässä sopii vaikkapa Kiina, joka haluaisi sen palauttavan miljoona km2 Venäjän Itä-Siperian alueita. Ja pikkuruinen Virokin haluaisi takaisin pienen palstan kaakkoisrajaltaan, mutta on virallisesti luopunut vaateista koska uskoo ettei ole mitään toivoa saada niitä takaisin.

On kuitenkin mahdollista, että rajamuutoksia tulee jos  Kiina voimistuu jatkuvasti taloudellisesti ja sotilaallisesti  ja  siitä tulee maailman talousmahti numero yksi.  Tuolloin olisi Suomellakin ehkä mahdollisuus saada takaisin Karjala. En toivo sotaa, joka saataisi levitä koko maailmanlaajuiseksi enkä vihaa sinänsä Venäjää, vaan haluaisin hyviä naapurisuhteita, mutta tehdyt vääryydet pitää kuitenkin korjata.

Eikä Kiinallakaan ei ole aivan puhtaita jauhoja pussissaan halutessaan takaisin noita Siperian alueita, onhan se vallannut häikäilemättömästi Itsenäisen Tiibetin valtion vuonna 1953, ja liittänyt sen osaksi valtioaluettaan.

Ja olemmehan me suomalaisetkin tunkeneet saamelaiset isomman oikeudella Lapin perukoille. Jos olisimme oikein reiluja voisimme antaa tuolle tuolle sukulaiskieltämme puhuvalle kansasirpaleelle edes kunnon autonomian vaikka Utsjoen kunnan, jossa heitä oli jokin aika sitten vielä väestön enemmistö. Muuten heidän kielensä todennäköisesti vähitellen häviää.

Tätä ajatusta tulisi toteuttaa myös Venäjällä, jossa suomensukuiset kansat, ellei mitään tehdä ovat vähitellen sulautumassa venäläisiin. Jos sen seurauksena on lopulta itsenäistyminen, niin siitä vaan, tulisihan jokaisella kansalla olla oikeus päättää omista asioistaan.

Tuntien maailman raadollisuuden, ja monien vaalimat ajatukset valtion pyhistä rajoista, ainakin autonomiaa tulisi kaikkialla lisätä. Valitettavasti siitä ei saa nauttia edes suurin osa kurdeista, maailman suurin kansa ilman omaa valtiota. Heitä on yli 20 miljoonaa. - Tai miksi juutalaiset veivät palestiinalaisten maat, tietysti vahvemman oikeudella.

Moni on tosiaan tuhonnut toisen isänmaan isänmaan puolesta. On surullista, että puhutaan ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä oikeudesta kun sillä ei ole näköjään juuri mitään vaikutusta varsinkaan suurien maiden tai suurvaltojen toimiin.

Vaikka suomalaisilta ei viety koko isänmaata Karjalan vieminen ja suuret sotakorvaukset ovat todella törkeä teko, eikä siitä voi todellakaan syyttää vain Neuvostoliittoa, vaan myös vapaan lännen edustaja Iso-Britannia oli peräti tyly Pariisin rauhaa 1947 solmittaessa vaatien Suomelle ankaraa rangaistusta laajoin aluemenetyksin Karjalassa Saksan liittolaisuudesta.

Suomi menetti tuolloin ansaitsemattomasti kunniansa, halusimmehan Saksan avulla takaisin väkivalloin viedyt alueemme kun muuta liittolaista emme saaneet.

Suomen olisikin jo aika vaatia maineensa puhdistamista Pariisin rauhan sopimuksen voittajavalloilta ja YK:lta. Emme todellakaan olleet mitään Saksan ideologisia liittolaisia kuten myös Suomen TV:ssä pari vuotta sitten esitetty historiasarja ”Hitlerin kätyrit” johdatteli ajattelemaan, käsittelihän yksi sen osa Suomen jatkosotaa. Tuollaisen sarjan esittäminen oli jo sinänsä häpeällistä ja epäisänmaallista, siksi että Suomi sen yhden osan aiheena. Miten kukaan suomalainen voi näin ajatella. Emme todellakaan menneet Saksan kanssa liittoon NL:n tuhoamiseksi vaan, saadaksemme takaisin meiltä vääryydellä otetut maat.

Voisimme kohtuudella vaatia YK:lta, että se määräisi Venäjän NL:n seuraajavaltiona maksamaan takaisin meidän NL:lle maksamat sotakorvaukset, maksamaan meille sotakorvauksia talvisodan aloittamisen takia sekä palauttamaan vääryydellä viedyt maat.

Vaikka se ei palauttaisikaan,  se tulisi kuitenkin määrätä niin tekemään.  Olisi suuri arvovalta tappio Venäjälle jos se ei niin tekisi. Johdonmukainen seuraus tästä olisi erottaa se YK:sta kuten aikoinaan Kansainliitosta Talvisodan aloittamisen takia.

(Mutta erottamisen ansaitsisi myös USA, joka hyökkäsi Irakiin  Ilman YK:n lupaa aiheuttaen maassa vieläkin vallitsevan sekasorron ja sodan kaikkine seurauksineen satojen tuhansien ihmisten kuoleman)

Suomen kunnianpalautus lienee vain toiveajattelua tässä epäoikeudenmukaisessa maailmassa, jossa maiden välisissä suhteissa vallitsee edelleen vahvemman oikeus, suorastaan viidakon laki.

Tämä on tietysti toistaiseksi vain toiveajattelua niin raadollinen tämä maailma on. Mutta kunniansa palauttamista Suomen kannattaisi silti perätä, jos niin emme tee ikään kuin myönnämme olleemme Saksan aatteellisia liittolaisia.

Näin voisimme parhaiten myös kunnioittaa niiden sadantuhannen suomalaisen muistoa jotka antoivat kaikkensa, ei Natsi-Saksan aatteiden hengessä, vaan isänmaan sen onnen ja vapauden puolesta.

 *  TS 16.3.13,  
     HS 11.2.13/Wikileaks,  löytyy hakusanalla "Putin ja talvisota HS 11.2.11"
 (Huom. katso kaikkia Suomen sodista ja sen taustasyistä kirjoittamiani blogijuttuja)

PS 8.12.13

Voi tuntua hieman naivilta vaatia Venäjää palauttamaan Suomelle Karjalaa aivan erityisesti nykytilanteessa, kun siellä vallitsee yltiöisänmaallisuus. Toisaalta jos Suomen hallitus alkaisi vaatia virallisesti menettämiämme alueita takaisin se varmaan suurelta osin pysäyttäisi vientimme Venäjälle ja heikentäisi siellä toimivien suomalaisyhtiöiden asemaa sekä vähentäisi venäläismatkaiijoiden Suomessa käyntejä. Sanoihan Putinkin Haloselle 2000 Kremlissä, että menettämiemme alueiden takaisin vaatiminen heikentäisi maidemme välisiä suhteita. Niin varmasti.

Mutta eikö se silti, vaikka aiheuttaisikin paljon työttömyyttä, olisi kaiken sen arvoista. Voisimme osoittaa koko maailmalle, että emme hyväksy tuota ”Hitlerin kätyri” leimaa otsaamme vaan peräämme julkisesti oikeutta kunnianpalautukseen ja vastavasti Venäjän ja liittoutuneitten virallista anteeksipyyntöä Suomen erittäin epäoikeudenmukaisesta kohtelusta Pariisin rauhassa.

Samalla se osoittaisi että meillä on ihanteita joiden puolesta olemme valmiit kansana vaikka suuriin taloudellisiin uhrauksiin, että meillä on muitakin arvoja kuin materialismi ja loputon rahan tulon maksimoinnin pakkomielle kuten nykyään valitettavasti.

Jos emme saisi silti maitamme takaisin voisimme ainakin katsoa itseämme peiliin kunnioittavasti. Se että suurin osa suomaisista ei halua enää galluppien mukaan Karjalaa takaisin on käsittämätöntä ja hämmentävää.

Se tulisi muka kohtuuttoman kalliiksi, miten niin? Vaikka kaikki sinne menijät saisivat kustantaa itse sähköt, vedet ja viemärit menijötä varmaan riittäisi pilvin pimein. Valtio voisi lahjoittaa ilmaiseksi sieltä kotoisin oleville karjalaissuvuille näiden entiset tilat.

Moni rakentaisi varmaan ensin kesämökin porakaivoineen ja katolle aurinkokennot TV:tä ja valaistusta varten. Ja kaasulla hellat ja jääkaapit. Mutta onhan siellä jo nytkin sähköä vakituiselle asutukselle tarjolla.

Ja vähitellen perustettaisiin entiset kunnat kunnallisveroineen ja laitettaisiin tiet kuntoon, kaikki alkuun paikalllisväestön omin rahoin. Alkuun terveydenhoito voisi toimia yksityisesti. Ja sairaalaan mentäisiin entisen Suomen puolelle jne.

Sitten valjastettaisiin vähitellen Vuoksi tekemään sähköä täysin nykyaikaisin menetelmin ja vähitellen laitettaisiin pellot jälleen tuottamaan viljaa. Ja vähitellen Suomi saisi takaisin toisen vilja-aittansa Varsinais-Suomen ohella. Ja iki-ihanasta Laatokasta Euroopan suurimmasta järvestä voisi tulla tulla suomalaisten hoidossa kotimasten ohella suuri turistipyydys ulkomaisille matkailijoille.

Venäläiset joita alueella on muistaakseni runsaat 200 000 saisivat minun puolestani jäädä alueelle. Moni näistä varmaan jäisi mieluummin Suomen puolelle onhan Suomessa asiat paljon paremmalla tolalla (tai vähemmän huonosti) kuin Venäjällä.

Näin jokin aika sitten TV:ssä Inkerilästen liiton edustajan (joka asuu Inkerinmaalla) haastattelun, jossa hänkin ihmetteli miksi Putin myöntää Karjalan valtauksen virheeksi, mutta ei silti halua korjata tuota virhettä. Onhan yleensä tapana, että kun myönnetään jokin virhe tehdyksi myös korjataan se hän sanoi.

Sitä voikin ihmetellä loputtomiin. - En kuitenkaan rakentele tässä mitään vanhaa ryssävihaa, vaan haluaisin että maidemme välillä vallitsisi hyvät naapuruussuhteet. Mutta naapurien tulee myös kohdella toisiaan aina oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti, muuten on kyllä todellista sopua vaikeaa rakentaa.

Tämän voi Suomen virallisista hyvää naapuruussopua korostavista puheista huolimatta nähdä siinä, että noin 1/3 suomalaisista kuitenkin kannattaa Natoon liittymistä ja luvun epäillään nousevan kun aseiden hinnat nousevat vähitellen pilviin.

Ja loput 2/3 on enemmän tai vähemmän vahvan oman armeijan kannalla, paljon vahvemman kuin Ruotsin. So itäiseen rajanaapuriin ei ikään kuin hyvistä naapurisuhteista huolimatta  lopulta  oikein luoteta. -Mutta jos Putin yhtäkkiä ilmoittaisikin, että saamme Karjalan takaisin, ja saisimme. Tilanne voisi oleellisesti muuttua.

PS 11.12.13

Luin äskettäin mielenkiintoisen kirjan ”Suomi myrskyn silmässä”. Siinä Neuvostoliitto, Ranska ja Englanti tekivät 15.10.39 salaisen sopimuksen Euroopan jaosta etupiireihin. Suomi, Baltia ja Itä-Puola kuuluivat NL:lle. Tarkoituksena oli hyökätä yhdessä Saksan kimppuun ja tuhota se.

Hiukan ennen Molotovin-Ribbentropin sopimuksen Puolan jakoa NL, Ranska ja Englanti sopivat salaa, että kun NL valloittaa Itä-Puolan sille ei julisteta sotaa kuten Saksalle sen vallatessa oman osansa.

Sovittiin myös että NL:n hyökätessä Suomeen Englanti ja Ranska tarjoavat 100 000 miehen joukkoja Suomen avuksi. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut auttaa Suomea, vaan vallata Kiirunan kaivokset ja hyökätä Saksan kimppuun pohjoisesta.* Kun Saksa sai vihiä asiasta se valtasi pikaisesti Tanskan ja Norjan.

Tässä on hyvä muistaa myös Churchillin Mannerheimille lähettämä tekopyhä kirje, jossa hän pahoittelee, että Englannin on julistettava sota Suomelle koska se on liitossa NL:n kanssa.

Kirjan perusteella Englanti ja Ranska menettävät Natomaina uskottavuuttaan. Niille pienet maat olivat vain politiikan pelinappuloita suurimpien ottaessa yhteen Euroopan herruudesta. Voiko niihin vieläkään luottaa?

Suomen ja Ruotsin kannattaisikin edelleen syventää puolustusyhteistyötä sotilasliitoksi asti ja jättää Natohaikailut sikseen.

Kirjassa esitetty ei ole tuulesta temmattua, lähteinä on mm Mannerheimin arkistoja. Mukana on suuri joukko arvostettuja historian tutkijoita. Esipuheen kirjoittajina ovat eversti Erkki Nordberg sekä Ruotsin sotakorkeakoulun professori Kent Zetterberg joka sanoo esipuheensa lopuksi:

..”.kuulemme kirjassa Mannerheimin äänen kuin usvan läpi, se sanoo, että kaikki suurvallat huijasivat Suomea...   

Valitettavasti tietoa tuosta sopimuksesta ei voi 100%:sti varmistaa koska Churchillin arkistojen salassapitoaikaa pidennettiin äskettäin vuoteen 2067 eikä Venäjänkään kaikkiin arkistoihin ole pääsyä pitkiin aikoihin. -Olkoon niissä mitä tahansa salassapito on demokratian vastaista.

Kyse voi tässä esitetyn sopimuksen ohella olla siitäkin, että NL olisi jo heinä-elokuussa hyökännyt Saksan kimppuun, mutta Saksa ehti ensin.

 Jos tämä kaikki voidaan varmistaa  Erkki Nordberg  toteaa  "Suomi myrskyn silmässä" kirjan esipuheessa  niin "koko toisen maailmansodan  historian poliittinen osa  sekä osa sotilaspoliittisesta  historiasta on ajateltava ja kirjoitettava uudelleen".  * 

Näidenkin varsin arvovaltaisten   henkilöiden usko, että vallassa oleva historian selitys  saattaa olla suurelta osin väärä osoittaa osaltaan, että se mitä meille totena esitetään voi olla aivan jotain muuta. Korostan tässä edelleen sanoja voi olla.

*Mannerheimin arkistojen ohella mm Ranskan pääministerinä vuonna 1940 toiminut Paul Reynard totesi muistelmissaan, että ”Länsivaltojen tarjoama sotilaallinen apu Suomelle talvisodassa merkitsi ainoastaan uuden rintaman avaamista Skandinavian suunnasta Saksaa vastaan. Samalla ottaisivat länsivallat haltuunsa Pohjois-Ruotsin malmikentät”P. Reynard ”Muistelmat”1943.   

 Samaa esitti myös J. K. Paasikivi Päiväkirjat” 1944-1956, s.176* 

PS   14.12.13     Keisarin uudet vaatteet... 

  Usein johonkin  uskomisessa on  paljolti kyse myös jonkinlaisesta joukkoharhasta, nähdään sitä mitä muutkin  näkevät. Näin koska ihmisillä on  usein  tarve  sopeutua  viiteryhmäänsä. Näin myös  koska moni hieman heikon itsetunnon omaava  pelkää   poikkeavaksi leimautumista. Ja näitä hieman heikon itsetunnon omaavia on paljon.

Toisaalta kaikki muoditkin, on sitten kyse vaatteista tai aatteista,  perustuvat  ihmisten tarpeeseen olla samanlaisia kuin muut. 

 Jos ja kun ihmiset hyväksyvät jonkin vallan legitiimiksi, sen aivoituksia ei helposti  noin vain, ei ainakaan julkisesti, kyseenalaisteta  olkoonpa ne vaikka valhetta tai jonkinlaista "hyväuskoista" harhaa nekin.   Tässä tullaan taas Andersenin Keisarin  uudet vaatteet satuun. Siis uskalletaanko sanoa julkisesti että keisarilla  ei ole vaatteita. Parempi olla sanomatta   jos haluaa säilyttää virkansa.

Tätä vertausta voisi jatkaa vaikka sopulilaumaan, joka seuraa johtajansa  perässä  tuhoon, vaikka vuoren jyrkänteeltä  hyiseen mereen. 

Esim kansalaiset  ja vallassa olijat   nielevät  suurin joukoin sellaisenaan WTO:n  työelämän- ja ihmisoikeuksien vastaiset  pelisäännöt.  Ja sen seurauksena työpaikat ja pääomat karkaavat  halpamaihin.   Uskotaan vallassa olijoihin,   joiden mukaan muuta mahdollisuutta ei ole, vaikka  vaihtoehtoja tietysti aina on. 

Kyseessä on myös ns ajan henki joka syyllistyy  suurella joukolla usein usein vääriin johtopäätöksiin yhteiskunnan  tilasta.   Välillä pakkosyötetään markkinataloutta välillä suunnitelmataloutta,  perusteena meillä ei ole  vaihtoehtoa.  Välillä vaikka työttömiä  tai juutalaisia ja toisinajattelijoita, joita kuritetaan, tapetaan, poltetaan roviolla ja pistetään vankilaan.

 Kun toisinajattelijat laitetaan vankilaan, laiskat työttömät  menee töihin  tai juutalaiset tapetaan uskotaan, että yhteiskunnan ongelmat vähenee. 

Hitlerkin sanoi kerran,  että jos juutalaisia ei olisi heidät pitäisi keksiä. so kansa tarvitsee jonkun,  jota voi vihata jotta se pysyisi virkeänä. Tämän takia usein kun yhteiskunnassa menee huonosti hallitus päättää aloittaa sodan. Kun omat  ongelmat voidaan projisoida johonkin ulkopuoliseen oman maan ongelmat unohtuu.

Aivan sama on kyseessä viime sotien selitysopissa. Ihmiset uskoo suurella joukolla vallassa oleviin selityksiin, joita on markkinoitu  massiivisesti jo ennen sotien alkua  vahvan viholliskuvan luomiseksi.

 Sodan  voittajat   voivat tietysti  myös  käyttää hyväkseen siitä saamaansa legitimiteettiä.  Me elämme yleensäkin aivan liikaa yhden totuuden maailmassa  mikä on esteenä myös kriittisen ajattelun syntymiselle  mikä on kaiken yhteiskunnallisen kehityksen ennakkoehto. -Juuri tämän puutteen takia olemme  mm nykyisessä talouskriisissä.

NL:n kaudella viime sotiin ja   niiden  syihin liittyvää   erimielisyyttä ja  kriittisyyttä ei  uskallettu harrastaa Suomessa.  Heti sodan jälkeen suuri osa Saksan kanssa tehdyistä sopimuksista tai tiedot yhteistoiminnasta  jopa tuhottiin. Tämäkin aiheuttaa paljon kysymysmerkkejä totuuden suhteen  kun moni asia jää vain suullisen tiedon  jopa pelkkien tulkintojen varaan. 

Mutta korostan edelleen , että kaikki ei ole suhteellista jossain on se kyllä se totuus. Valitettavasti  vain herroilta Stalin ja Hitler  ei voi enää mitään kysyä.