Perussuomalaisten suuren vaalivoiton syitä

Maahanmuuttajien määrän lisääntyessä jatkuvasti suomalaisten kansallismielisyys on samalla lisääntynyt huomattavasti. Yhä useammat ovat havahtuneet huomaamaan oman kulttuuurimme säilyttämisen tärkeyden. Toinen syy on se, että maahan tuodaan suurin joukoin lisää väkeä ulkomailta vaikka työttömiä on lähes 300 000. Halutaan siis vähentää myös maahanmuuttoa.

Nopeasti lisääntyneen maahanmuuton vastustuksen syyksi sanotaan kuitenkin usein lamaa, joka yleensä lisää maahanmuuttovastaisuutta. Mutta parempi selitys lienee, että ihmiset ovat lopulta heränneet huomaamaan koko maahanmuuton järjettömyyden suurtyöttömyyden oloissa ja sen, että olemme nykymenolla jäämässä vähitellen vähemmistöksi omassa maassamme. Tätä ajattelutapaa osoittaa myös koko Euroopassa nopeasti kannatustaan lisäävät maahanmuuttovastaiset puolueet.

Kuukausi vaalien jälkeen tehdyssä mielipidekyselyssä lähes 90% perussuomalaisia eduskuntavaaleissa äänestäneistä ilmoittikin erään syyn äänestyspäätökseensä olleen maahanmuuttoasiat. Sen tärkeysjärjestyksessä ylitti vain Euro-maiden lainatakausasiat mikä oli eräs syy vähän yli 90%:lla äänestyspäätöstä tehdessä. (TS 18.5.11)

Valtaeliitin ja median suuri erehdys on ollut myös luulla, että perussuomalaisten kannatuksen kasvussa kyseessä on jonkinlainen Impivaarailmiö, että halutaan eristäytyä pahaksi koetulta suurelta maailmalta. Ja että kyseessä olisi lähinnä vanhemmat vähemmän koulua käyneet ihmiset. Tämä on paljolti harhaa koska suuri enemmistö myös nuorista vastustaa maahanmuuttoa ja suhtautuu epäilevästi EU:hun.

Nuorisobarometri 2010, jossa haastateltiin puhelimessa 15-29 vuotiaita nuoria (n 1900) antoikin monille ehkä yllättävän kuvan nykynuorista. Nuoret nimittäin vaalivat suurella joukolla isänmaallisuutta ja perinteisiä arvoja vaikka sitä ei helposti näe päällepäin. Samaan aikaan kun heistä runsas enemmistö ei halua maahan enää lisää ulkomaalaisia ja kun enemmistö ilmoittaa olevansa isänmaallisia sekä vastustavansa Natoa, niin samalla suurin osa haluaa myös lisätä Suomen kansainvälisiä yhteyksiä.

Tästä huolimatta suurin osa nuorista ei ainakaan Nuorisobarometrin mukaan pidä EU jäsenyyttä edullisena Suomelle. Monissa tutkimuksissa enemmistö nuorista on kuitenkin kannattanut EU:ta. Mm Eurobarometreissa on koko väestön enemmistö pitänyt " EU:ta hyvänä asiana" jne. -Nämä ristiriitaiset tulokset osoittavat, että EU aiheuttaa monille hyvin ristiriitaisia tunteita ja usein myös negatiivisia sellaisia. Joten ei ole ihme, että EU kriittiset ja -vastaiset persut saivat suuren vaalivoiton.

Suorastaan kalevalaiset aatteet kiehtovat suurta osaa nuorista: ”Nuorten arvostuksia tarkasteltaessa vaikutelma on yllättävän vanhakantainen. Suomalaisuuden sisältöä ei haluta uudistaa tai haastaa, vaan teemat vetoavat yhtenäiseen kansallisvaltioon jopa kansallisromanttisessa hengessä.” ( Nuorisobarometri 2010, toimittajien yhteenvetoa vastauksista sivulla 114)

Mutta siitä huolimatta suurin osa nuorista haluaa matkustella entistä enemmän ulkomailla.

Tämä voidaan tulkita siten, että nuoret haluavat rakentaa perinteitä kunnioittavaa kansallista Suomea, joka kansalliselta pohjalta haluaa lisätä yhteistyötä muun maailman kanssa.

Nuorisobarometrin haastatteluissa havaittiin, että vaikka suurin osa nuorista vastustaa maahanmuuttoa, he eivät ole kuitenkaan rasisteja. Esimerkiksi
nuorten enemmistön mielestä ystävän rodulla tai ihonvärillä ei ole väliä.


Nuorisobarometri 2010

puhelinhaastattelu n 1900 15-29v nuoret

kysymyksiä:

"Olisi hyvä jos Suomeen tulisi enemmän ulkomaalaisia" (s. 88)

täysin tai jokseenkin samaa mieltä 13%
täysin tai jokseenkin eri mieltä 55%

vuoden 2005 barometrissa (muuta vertailua ei 2010 barometrissä esitetty) luvut olivat 34% samaa mieltä ja 35% eri mieltä, joten maahanmuuttajien määrän lisääntyessä maahanmuuton vastustus on
kasvanut kun nuorista samalla on neljäsosa työttöminä.


Sama kysymys maahanmuuttotaustaisille nuorille n noin 200 (s.88)

Täysin tai jokseenkin eri mieltä olevia yli puolet vastaajista


kysymys: "Ystävän ihonvärillä ei ole mitään väliä" (s.88)

Täysin tai jokseenkin samaa mieltä 51%
Täysin tai jokseenkin eri mieltä 23%


kysymys: "Suomalaisnuorten pitäisi liikkua enemmän ulkomailla" (s.88)

Täysin tai jokseenkin samaa mieltä 39%
Täysin tai jokseenkin eri mieltä 26%

Tämän voi tulkita siten, että enemmistö nuorista on kansainvälisesti suuntautuneita


kysymys: "Suomen tulee keskittyä lähinnä huolehtimaan Suomesta ja suomalaisista"

täysin tai jokseenkin samaa mieltä 59% (s.74)
täysin tai jokseenkin eri mieltä 33%

Tämän voi tulkita siten, että kun kotimaassa eriarvoisuus ja köyhyys lisääntyy ei haluta, että mm kehityspuun sijoitetaan paljon rahaa. Ensin kotimaan asiat kuntoon ja vasta sitten rahoja ulkomaille.


ulottuvuudella "isänmaallinen - epäisänmaallinen" 61% nuorista määrittelee itsensä isänmmaalliseksi ja 12% epäisänmaalliseksi (s.26)

Tähän on helppoa uskoa kun näki TV:stä jääkiekon maailmanmestaruusjuhlat Helsingissä johon osallistui 100 000 ihmistä. Kun näki sen Suomelippumeren, ja valtaisan metelin oli helppoa uskoa, että isänmaallisuus on vielä hengissä ja voi hyvin!

Me ihmiset emme todellakaan ole vain kuluttajia johon meidät on haluttu alentaa. Me myös kaipaamme ja tarvitsemme yhteisöllisyyttä, me haluamme kuulua johonkin. Me haluamme tehdä jotain yhdessä. Jos voimme voittaa jääkiekossa voimme saavuttaa myös vastaavaa yhteiskunnallisella saralla. -Isänmaallisuudessa onkin kyse yhteisvastuusta, yhteishengestä ja yhdessä yrittämisestä. Ilman niitä jääkiekon maailmanmestaruuttakaan ei olisi voinut tulla.


kysymys: "EU jäsenyys on osoittautunut edulliseksi Suomelle" ( s.75)

Täysin tai jokseenkin samaa mieltä 35%
Täysin tai jokseenkin eri mieltä 52%


kysymys: "Suomi tarvitsee itsenäisen ja vahvan puolustuslaitoksen"

täysin tai jokseenkin samaa mieltä 64%
täysin tai jokseenkin eri mieltä 27%


kysymys: "Suomen pitäisi liittyä Naton jäseneksi" ( s.78)

Täysin tai jokseenkin samaa mieltä 27%
Täysin tai jokseenkin eri mieltä 60%



Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n kansallinen asennetutkimus 2010, jossa haastateltiin 18-70 vuotiaita osoittaa, että myös Suomen väestö keskimäärin on paljolti samaa mieltä nuorten kanssa.

kysymys: ”Suomalaisten tulee tehokkaasti varjella kulttuurinsa omaleimaisuutta yhä lisääntyvää kansainvälistymistä vastaan”
Samaa mieltä oli vastaajista 69%.
(kuvio 48a)

33% uskoo että ”maahanmuutto tuo Suomeen hyödyllisiä kansainvälisiä vaikutteita” mutta 43% ei tähän usko. (kuvio 46a)


kysymys: "Maamme väestön ikääntyminen ja uhkaava vähentyminen edellyttää maahanmuuton helpottamista" (s.86)

täysin tai jokseenkin samaa mieltä 25%
täysin tai jokseenkin eri mieltä 56%

Ihmiset ilmeisesti uskoo, että automaation ja työn rationalisoinnin eteneminen korvaa syntyvän työvoiman vajauksen. Mikä on kyllä todennäköistä jos syntyvyys vähitellen nousee nykyisestä 1,86 naista kohti riittäväksi. Syntyvyys on muuten lisääntynyt vähitellen jo 8 vuotta peräkkäin.

Useimmissa mielipidetutkmuksissa enemmistö haluaa vähentää maahanmuttoa. Esimerkiksi TSN Gallupin mukaan lähes 60% suomalaisista on sitä mieltä, että maahan ei pidä ottaa lisää maaahanmuuttajia. Tämä kuvastaa sitä, että suomalaisten suurelle enemmistölle on todella tärkeää säilyttää oma elämäntapansa ja kulttuurinsa.


kysymys: ”Suomalaisten varauksellinen suhtautuminen ulkomaalaisia kohtaan on viisasta varovaisuutta, ei tietämättömyyttä tai rasismia” (S.89)

18-25 vuotiaista ”samaa mieltä” oli 51%, ”eri mieltä” 37%

18-70 vuotiasta, eli kaikista haastatelluista samaa mieltä oli 60% ja eri mieltä 27%

Ainoastaan akateemisten lievä enemmistö oli eri mieltä, kaikilla muilla koulutustasoilla enemmistö oli samaa mieltä. Akateemiset lienevät vähiten varauksellisia ulkomaalaisia kohtaan koska he ovat vähiten huolissaan omista työpaikoista maahanmuuttajien työllistyessä lähinnä vähän koulutusta vaativille aloille. Toisaalta he ovat jo työnsä puolesta eniten sitoutuneet EU:hun ja sen arvoihin. Mutta kyse on myös virkauralla etenemisestä: "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto". Tämä sitoo suut ainakin virantoimituksessa. Mutta kyse on myös siitä, että seura tekee usein kaltaisekseen.

Perussuomalaisten vaalivoiton yleisenä syynä on EU:n talousliberalismi, joka lisää eriarvoisuutta ja on hyvinvointiyhteiskunnan alasajon pääsyy. Syynä on myös mm WTO vapaakauppa, joka sallii työelämän oikeuksien loukkaukset eikä hyväksy suojautumiskeinoksi tulleja ja tuontirajoituksia. Joten kilpailukyvyn lisäämiseksi pitää laskea hyvinvointiyhteiskunnalle tärkeää verotusta. Samalla pitää hankkia myös ulkomaista halpatyövoimaa, ja sallia harmaa talous laskemaan kustannuksia.

Suurimpia ongelmiamme on myös, että maahan päästetään ulkomailta suuria ihmisjoukkoja, jotka eivät voi saada työtä. Pitkittynyt työttömyys luo epätoivoa. Se jos mikä synnyttää ajan mittaan myös ääriliikkeitä.

Maahanmuuttoa pitäisikin väestön enemmistön mukaan vähentää huomattavasti, mutta hallitus ja monet muut puolueet halusivat sitä vain lisätä, tai ei ainakaan riittävästi vähentää.

Liian runsaaseen maahanmuuttoon paljolti liittyen vastauksista voi havaita selvästi, että suomalainen kulttuuri ja isänmaanrakkaus on kokemassa varsinaisen renesanssin. Jos vaalituloksen seurauksena maahanmuuttoa aletaan huomattavasti vähentää, sitä on todellakin suuri virhe sanoa paoksi Impivaaraan tai rasismiksi. Se osoittaa vain tervettä itsetuntoa, jota ilman millään kansalla ei ole tulevaisuutta.




PS

Maahanmuuton todellisesta kannatuksesta on vaikeaa löytää tietoa. Ja kun löytää se on usein ristiriitaista riippuen miten asiaa kysytään. Mutta myös siksi, että vallassaolijat ja media pimittävät usein tietoisesti oikeaa tietoa kertoen asioista vain osatotuuksia koska se haluaa runsasta maahanmuuttoa.

Tukholmalaisen valtio-opin dosentti Ann-Catherine Jungarin mukaan SOM instituutin tekemässä mielipidekyselyssä 58% ruotsalaisista on sitä mieltä että, "Ruotsidemokraateilla on Ruotsin paras pakolais- ja siirtolaispolitiikka" ja jatkaa, että "Kaikki eivät kannata Ruotsidemokraattien politiikkaa, mutta puolue on onnistunut omimaan kysymyksen itselleen." TS 1.5.2011. (Onko 58% painovirhe? onko oikea luku 42%?, katso muutama rivi alaspäin "Signatur Otaget" ja hieman alempana Dagens Nyhter 17.5.11)

Toisaalta erään mielipidekyselyn mukaan vain 30% ruotsalaisista on sitä mieltä että on "huono" tai "jokseenkin huono" ajatus vähentää maahanmuuttoa. Dagen 5.5.11

Dagen 5.5.11 Signatur Otaget: ..."glappet mellan befolkningens uppfattning där 42% vill ha minskad invandring och partiernas partiprogram där ett parti med under 10% står som ensamma väktare för denna restriktiva invandringspolitik. Det betyder, att partierna inte representetar folkets uppfattning i just migrationsfrågan.

Frågan är om partierna ska ändrä sig för att representera folket genom någon viktad kompromiss där olika hållningar möts på halva vägen, eller i fall folket i nästä val kommer att uppgradera betydelsen av migrationsfrågan i jämförelse med andra frågor som skatter, kulturpolitik mm. I fall denna uppgradering sker kommer SD att få mera röster i nästä val.

Eftersom många saknar mod att stå för en åsikt då endast en liten grupp offentligt representerar denna kommer SD:s valsiffror i nästä val öka då många som insett deras fördelar men inte vågat röstä på ett litet parti nu kommer att ändra sig. De har lättare att heja på det vinnade laget skulle man kunna säga.

En närbesläktad orsak till att flera valde att rösta på ett etablerat riksparti i stället för på SD trots att de stödjer SD:s politiska ställningstaganden, är den kända "bortkastade rösten", som man kan kalla en röst på ett parti som inte når upp till fyraprocentspärren.

En tredje orsak till att rösta på SD i nästa val är den nyvunna upptäcten att partiet inte är rasister, och att de vill andra väl oavsett etniskt ursprung, och att de visat sig vara et parti med goda argument och civilkurage att stå för goda värden då de övriga partier sviker. SD har som man säger blivit rumsrena.

Representanter för media har valt att bortse från denna faktum, och fortsätta betrakta SD som svarta får i det politiska finrummet. Frågan är hur länge denna förljugna bubbla kan hålla. Min prognos är att SD i kommande riksdagsval når över 15%, och i nästföljande kommer komma upp i en andel av rösterna som ligger omkring 20% och får då ungefär samma roll som norska Fremskrittspartiet."


Även viljan att ta emot flyktingar i Sverige har ökat sedan 1990-talets början. År 1992 uppgick andelen som tyckte att det var ett bra förslag att ”ta emot färre flyktingar” till 65 procent, år 2009 har den andelen minskat till 46 procent. Motsvarande andel de senaste åren har varit 46 procent år 2006, 49 procent år 2007 samt 45 procent år 2008. (Dagens Nyheter Debatt 17.5.2011)

SVT (Ruotsin TV) 14.4.11: Otsikolla " Altt fler positiva till invandring" = "yhä useammat positiivisia maahanmuotolle". Mutta ainakaan Ruotsidemokraattien pääsy eka kerta Ruotsin valtiopäiville viime syksynä ei yleisemmin katsoen tue väitettä maahanmuuton kannatuksen lisääntymisestä viime vuosina. Joten rehellisempää olisi kertoa TV:n katselijoille otsikoissakin, että ainakin lähes puolet silti haluaisi vähentää maahanmuutoa mielipidekyselystä riippuen.

Ja vaikka usein melko erilaisia tuloksia voidaan saada riippuen kyselytavasta, on ilmeistä, että maahanmuuttoa kannattavat eniten toimittajat, media ja yhteiskunnan vallanpitäjät. Joten ne vähättelävät maahanmuuton laajaa vastustusta. Lehtijuttujen ja -otsikoiden perusteella saa todellakin helposti käsityksen, että Ruotsissa maahanmuuton kannatus on vielä paljon suurempaa kuin se todella on.

Erittäin runsaan maahanmuuton jatkuminen vastoin kansan enemmistön tahtoa tai kun lähes puolet vastustaa maahanmuuttoa on mahdollista siksi, että mielipidekyselyjä ei esitellä riittävästi julkisuudessa.

Jos maahanmuuttoa haluaa vähentää huomattavasti suurin osa kansasta tai huomattavan suuri vähemmistö, tässä tapauksessa yli 40%, tämän perusteella pitäisi parlamentin demokratian puitteissa ottaa se huomioon ja vähentää maahanmuuttoa.

Tulee muistaa, etä demokratia on perimmältään kompromissien tekemistä eikä enemmistön yksin sanelemista mikä on enemmistödiktatuuria.

Tätä voi perustella myös yhteiskunnan edulla, koska maahanmuuttajataustaisten työttömyyskin huomattavasti kantavestöä suurempi ja heikentää siten huoltosuhdetta Syrjäytyminen lisää myös ääriliikkeiden kannatusta.

Jos halutaan perustella maahanmuuttoa globaalilla vastuulla ja ihmisoikeuksilla, kuten monet ruotsalaiset tai yhtä hyvin suomalaiset tekevät, ollaan kyllä täysin harhateillä. Näin jos suurille maahanmuuttajajoukoille ei pystytä järjestämään työtä. -Ihminen ei elä pelkästään leivästä.

Vaihtoehto Natolle ja EU:lle

(Tämä on TS Kirjoittajavieraani 14.4 2011)

Ruotsi esitti äskettäin Suomelle sotilasyhteistyön laajentamista, yhteisiä laivasto- ja rannikkojääkäriosastoja, tykistönsä sotilaiden kouluttamista Suomessa sekä pohjoismaiden yhteistä maanpuolustuskorkeakoulua.

Suomi ei haluaisi edetä näin pitkälle. Olisi kuitenkin hyvä muistaa viime sotien opetukset, kun Suomi ehdotti sotilasliittoa Ruotsille, se hylkäsi tarjouksen vaikka oli itsekin suuressa vaarassa. Yhteisvoimin vaaraa olisi voitu kuitenkin vähentää ja muuttaa koko sodan kulkua .

Vaikka sotaa ei ole näköpiirissä, on hyvä aina valmistautua pahan päivän varalle. Suomen kannattaisikin harkita ehdotusta. Pienen kansan ei ole hyvä olla yksin suuren maan naapurina.

Kaikkien Pohjoismaiden mahdollinen osallistuminen tähän liittoon ja Naton merkityksen vähittäinen väheneminen olisi varmaan Venäjällekin mieluisaa. Syynä näihin pyrkimyksiin on myös se, että Nato ei ole sitoutunut riittävästi pohjoismaihin. Myös sen arktinen osaaminen on puutteellista. Se pitää väestöltään vähäistä pohjolaa lähinnä energiavarastona.

Viime sotienkin aikaan länsi oli tosiasiasiassa kiinnostunut enemmän Kiirunan malmista kuin Suomen auttamisesta. Tämän pitäisi Suomenkin natoilijoiden ymmärtää.

Ruotsissa julkaistiin viime syksynä kirja, jossa esitettiin perustettavaksi Pohjolan liittovaltio. Vaikka Pohjoismaiden hallitukset torjuvat sen, ehdotus ei ole vain ruotsalaisen historioitsija Gunnar Wetterbergin yksityisajattelua, esittihän hän teesejään Pohjoismaiden neuvoston vuosikirjassakin.

Wetterbergin mukaan liitto kasvattaisi pohjolan painoarvoa: siitä tulisi maailman 10:nneksi suurin talousmahti, jota kuunnellaan herkemmällä korvalla niin EU:ssa kuin kaikkialla maailmassa.

Siten olisi myös helpompaa elvyttää hieman rapistunutta pohjoismaista mallia, joka on osoittautunut parhaaksi tuottaessaan samalla sekä kilpailukykyä, että hyvinvointiyhteiskunnan.

Yksi liiton peruslähtökohdista on, että siinä taataan suomenkielen asema. Tilanne helpottuisi, jos Baltian maatkin liittyisivät siihen. Halukkuutta voisi olla ovathan monet Viron johtomiehet arvuutelleet jonkinlaista liittoa Suomen kanssa. Latvialaisia taas kiinnostaa Ruotsi.

Näissä pyrkimyksissä lienee kyse myös EU:n ongelmista. Etsitään jotain uutta. Mutta kyseessä on myös kestoaihe, jota osoittaa mm. Suomen 1970 kaatama Nordek hanke.

Mutta puhutaan myös uudesta Hansaliitosta, johon kuuluisivat Pohjoismaat, Saksa ja Hollanti. Perusteena samankaltaisuutemme kuten aikoinaan Kalmarin unionissa. Hansasta voisikin tulla verrattomasti vahvempi yhteisö kuin EU.

Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
________________________________________________________________

Huom katso "Sotilasliitto vai uusi Kalmarin unioni?" (siellä on kohdassa PS aika paljon tekstiä) se on lähes sama mutta tämä on TS kirjoittajavieras

---------------------------------------------------------------

Tässä perusteita miksi Natoa ei pitäisi valita:

Nato ei ole ollut entisellään Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Se on jotenkin menettänyt olemassaolon tarkoituksensa kun Varsovan liittoakaan ei enää ole. Joten liipasin sormen vielä syyhyessä se lähti hakemaan vihollisia muualta.

Jugoslavian aivan turha hajottaminen oli paljolti Naton syytä kaikkine sotineen ja inhimillisine kärsimyksineen. Ehkä syynä oli se, että se halusi tuhota viimeisen kommunismin kaltaisen hallinnon Serbiassa.

Afganistanissa Natolle on mitä ilmeisimmin tulossa tappio. Ja Libyankaan projekti ei ota oikein onnistuakseen. (Näin ainakin 2011 huhtikuuhun mennessä)

Kysymys kuuluukin: Jos tuo hampaisiin asti nykyaikaisin asein aseistettu liittouma ei kykene voittamaan sotia näissä kehitysmaissa, kykeneekö se yleensä enää voittamaan mitään?

Erityisesti Suomi olisi sille, ikään kuin merentakaisena alueena ja geopoliittisesti Venäjän vaikutuspiiriin kuuluvana, suuri houkutus jättää omilleen tiukassa tilanteessa onhan Suomessa asukkaitakin vain 5 miljoonaa, ja keskittyä puolustamaan lähinnä Euroopan tiheään asuttuja ydinalueita. Tällaista ajattelutapaa löytyy myös viime sotien ajoilta:

Se tulee hyvin esille Englannin pääministeri Churchillin yksityiskirjeessä Mannerheimille, jossa hän pahoitteli, että sotatilan julistaminen Suomelle oli pakko tehdä ”lojaalisuudesta Venäjää kohtaan”.* Pieni kansa periferiassa unohtuisi helposti nykyäänkin olemmehan maantieteellisesti itänaapurin etumaata. Tämä on hyvä pitää mielessä Natoon liittymistä harkittaessa.

Pariisin rauhassa 1947 NL:n ohella länsikin oli peräti tyly Suomelle, haluttiin rangaista Saksan liittolaisia. Suomeakin rangaistiin vaikka se oli liitossa Saksan kanssa vaikka juuri muita vaihtoehtoja ei ollut, koska mm Ruotsi torjui liiton sen kanssa ja lännenkin tarjoama apu olisi ollut aivan liian vähäistä. Suomi halusi takaisin NL:lle talvisodassa menettämänsä Karjalan, mikä on kyllä oikeutettu halu. Ja sen saamiseksi takaisin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin liittoutuminen Saksan kanssa. Silti meitä rangaistiin NL:n lepyttämiseksi.


lähteinä mm

* Wikipedia ”jatkosota”

* Mannerheimin muistelmat osa II 1952 sivu 366

Iltalehti 10.11.2014:

”Viimeksi perjantaina (7.11.) Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson arvioi Expressen-lehden haastattelussa, että Suomella ja Ruotsilla voisi olla yhteinen meripuolustus vuonna 2023.” Suomen puolustusministeri Carl Haglund sanoi siihen, että ”Aika näyttää mihin päästään”

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö sanoi, että ehdotusta ”on tänä päivänä vaikea pitää kauhean realistisena” Hän epäilee historiantutkijana muutenkin kaikenlaisten liittosopimusten pitävyyttä tositilanteessa kuten Suomen armeijan entinen komentaja Gustav Hägglund, joka varoittaa luottamasta liikaa Naton turvatakuihin.

Kts plokikirjoitukseni ”Ovatko Naton turvatakuut riittäviä?”

TS 12.5.15:

Lännen median tekemässä kyselyssä Ruotsin ja Suomen 

puolustusliittoa kannattaa yli 60% Ruotsin eturivin 

politiikoista. Alueloukkausten estämiseksi 47% olisi valmis 

yhdistämään Suomen ja Ruotsin ilma- ja merivoimat. 

Maidemme rajavalvonnan yhdistämistä kannatti lähes 80%

Kyselyyn vastasi 14 Ruotsin päähallituspuolue 

Sosialidemokraattien edustajaa, heistä 9 kannatti 

virallista 

puolustusliittoa maidemme välillä ja 11 vähintään 

rajavalvonnan yhdistämistä.

Suurimman porvaripuolueen moderaattien 17 vastaajasta 

11 kannatti maidemme välistä puolustusliittoa ja 15 

vähintään yhteistä rajavalvontaa.

Kyselyyn vastasi 69 kansanedustajaa ja 7 

europarlamentaarikkoa.

(Ruotsin valtiopäivillä on 349 kansanedustajaa, herää 

tietysti kysymys mitä nuo 280 muuta edustajaa 

ajattelivat asiasta?

Mutta ilmeisesti on kokemusta siitä, että noinkin pieni 

vastaajien määrä jo osoittaa melko luotettavasti asian 

tilan. Ja ovathan poliitikot Ruotsissa jo aiemmin puhuneet 

tähän viittaavaa.)

Vastauksista heijastuu tietysti kasvanut huoli Ruotsin 

turvallisuudesta. Venäjän tekemien tai sen epäiltyjen 

rajaloukkausten sekä Ukrainan tilanteesta.

Tulosten perusteella kannattaisi pikaisesti aloittaa 

viralliset neuvottelut maidemme rajavalvonnan 

yhdistämisestä. Ja aloittaa vähitellen myös

alustavat neuvottelut puolustusliitosta maidemme välillä.

Onko Venäjä todellinen sotilaallinen uhka maillemme, on 

tietysti suuri kysymysmerkki. Asiasta pitäisi tietysti 

keskustella avoimesti Suomen, Ruotsin ja Venäjän 

ylimmän 

johdon mutta myös Nato-maiden kesken.

 

Että mistä todellakin on kyse mm Venäjän 

rajaloukkauksissa tai epäillyissä sellaisissa ja mitä 

Venäjän 

ylin johto niistä ajattelee. Mitä Venäjän mielestä voitaisiin 

puolin ja toisin tehdä tilanteen rauhoittamiseksi.

Hyvä paikka neuvotteluille voisi olla vaikka joku 

suomalainen erämaajärven mökki kalastamisineen ja 

saunomisineen. Niin Kekkonen aikoinaan selvitti 

vaikeitakin ongelmia venäläisten kanssa.

Tässä tapaamisessa pitää lähteä ajatuksesta, että kummallakin osapuolella on omasta mielestään perusteltu huoli turvallisuudestaan. Venäjällä Nato ja meillä Venäjä

 

Ja samalla kuitenkin kumpikin osapuoli on pyrkimässä 

toisen omanaan pitämälle etupiirille; esim. EU Ja Nato ja 

Venäjä mm Ukrainaan sekin kriisi heijastuu Pohjolaan asti.

Neuvotteluissa pitäisi pyrkiä näkemään vastustajaksi, 

jopa 

viholliseksi koettu ihmisenä, jota me kaikki kuitenkin 

olemme.

Tässä kyllä Angela Merkel tekin hyvän eleen, vaikka ei 

mennyt seuraamaan Voitonpäivän paraatia, menemällä 

kuitenkin Moskovaan laskemaan seppeleen 

Tuntemattoman sotilaan muistomerkille yhdessä Putinin 

kanssa.

Putin ja Venäjän demonisoinnista pitäisi luopua ei vain 

virallisesti vaan myös mediassa jos aiomme saada aikaan 

pysyvän rauhan.

Pitää ensinnäkin muistaa, että Venäjä on tavallaan 

munaisen Bysantin seuraajavaltio. Sen kulttuurissa on 

paljon vaikutteita siitä, julistihan aikoinaan eräs Venäjän 

tsaari,  että Venäjä on kolmas Rooma.

Yksinvaltiuskin on paljolti itäistä kulttuuriperintöä, eikä 

vain Venäjän omaa keksintöä.

Mutta tietysti Venäjänkin on opittava pysymään omalla 

tontillaan. Hyvin ongelmallista tässä on että Putin on 

taas, 

toisin kuin vielä 5-6 vuotta sitten, alkanut 

historiantulkinnoissaan jälleen kannattaa vuonna 1939 

solmittua Molotovin-Ribbetropin sopimusta. Erityisen 

huolestuttavaa siinä on sen salainen osa Euroopan 

jakamisesta Saksan ja Venäjän etupiireihin, jossa mm 

Suomi ja Baltian maat kuului Venäjän etupiiriin, jossa sillä 

oli vapaat kädet toimia. Siitä seurasi mm hyökkäys 

Suomeen 30.11.39.

Miksi Putin pitää taas hyvänä tätä sopimusta. Siitäkin 

pitäisi avoimesti  noissa keskusteluissa puhua. Voisihan 

Venäjä ikään kuin taas aktivoida tuon ajattelun nykyajassa.

Suomelta vietiin Karjala, siitäkin pitäisi puhua, miten 

voisimme saada sen takaisin. (kts 

plokikirjoitukseni ”Putin ja talvisota”)

Tätäkin valtausta perusteltiin turvallisuusuhalla, sitäkin 

on 

Venäjällä ollut varsinkin silloin kun Suomi ja Ruotsi olivat

yhteistä valtakuntaa. Ja tietysti Saksan kanssa lähdettiin 

yhdessä jatkosotaan, mutta pitää muistaa että tuolla 

sodalla oli oikeutuksensa palauttaa talvisodassa 

menetetyt 

alueet.

Mutta onhan Suomella ja Ruotsillakin idänuhan 

aktivoitumisesta vuosisatojen kokemus.

Nato, EU, Nato- ja EU-maat eivät nekään  ole mitään 

pulmusia. Kuka ja mikä oikeutti esim USA:n ja Britannian 

hyökkäämään Irakiin, lisäksi valheellisin perustein, että 

siellä oli joukkotuhoaseita, ei löytynyt, ja kaiken lisäksi 

ilman YK lupaa. Sodassa kaikkine seurauksineen lienee 

kuollut miljoona ihmistä.

 

Ja miksi Nato-maat hyökkäsivät Libyaan, tai miksi mentiin 

vaikka Jugoslavian alueen sotiin. Seurauksena on ollut 

alueilla melkoista sekasortoa. Isiskin on seurausta paljolti 

Syyrian ja Irakin sekasorrosta jne.

Näistä synneistä Putin on kyllä oikeutetusti huomauttanut 

puheissaan ilman juuri minkäänlaista vastakaikua 

lännessä.

 

Mutta  Venäjäkin on käyttänyt vahvemman oikeuttaan  

luodessaan vuosisatojen aikana jättivaltakuntansa  ja 

pyrkinee taas vähitellen palauttamaan tavalla tai toisella 

takaisin valtapiiriinsä jo menettämiään alueita.

Jokaisen pitäisi nyt ottaa todellakin lusikka kauniiseen 

käteen, puhua asiat puhki. Pistää kravatit naulaan, 

keskustella ilman tittelien ja yhteiskunnallisen aseman 

luomia turhia paineita. Jossain erämaajärven rannalla se 

onnistuisi varmasti parhaiten.

Sotavarustelun syy on luottamuspula. Luottamusta 

rakennetaan parhaiten tapaamalla mahdollisimman usein 

naapureita erityisesti niitä joiden kanssa ei mene hyvin. 

Keksitään vaikka jotkut kissanristiäiset joita juhlia. 

Grillataan vaikka makkaraa ja puhutaan  aluksi jonni 

joutavia jos isommat asiat ahdistaa. Siten nekin alkaa 

kyllä 

vähitellen avautua. Henkilökohtaisestikin tunnettujen 

naapurien kimppuun on kyllä aika korkea kynnys hyökätä. 

Niiden kanssa on myös helpompi sopia asioista.

Mutta tämä maailma on raadollinen paikka, joten kaiken 

varalta on pienten valtioiden hyvä sopia sotilasliitoista. 

Suomen ja Ruotsin liitto olisi tässä kyllä oivallinen 

ratkaisu.

ja varmaan itänaapurillekin vähemmän uhkaava jos emme 

liity samalla Natoon.

 Suomen ja Ruotsin sotilasliitto on toisin kuin usein 

luullaan varmaan riittäväkin, onhan sodan syttyessä 

Venäjällä yleensä muitakin vihollisia.  Kaksi viime kertaa 

kun Venäjä on hyökännyt Suomeen se on tehnyt sen 

suursodan yhteydessä 1808 ja 1939.

Mitä tahansa päätetäänkin nykymeno ei voi jatkua kauan, 

jo pelkästään asevarustelun hinta on nousemassa 

tähtitieteellisiin mittoihin. Sekin puoltaa kustannuksia 

säästävää liittoutumista.



TS lokakuu 2015:   Ruotsi on valmis yhteisiin laivasto-osastoihin Suomen kanssa  ilmoitti  Ruotsin hallitus. Se on valmis niihin myös sodan aikana.