keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mihin tarvitaan pääkaupunkia?


 
Mottona:  Helsingin metropolisuunnitelmat 1,5 miljoonan asukkaan kaupungista ovat hulluutta. Seuraavassa  koko Suomen hajasijoitusehdotus:

 -Kun Suomen valtionhallinto luotiin 200 vuotta sitten olosuhteet olivat täysin erilaiset kuin nykyään, mm. liikennevälineet ja liikenneverkko olivat nykymittapuin jokseenkin kehittymättömiä, joten korkeimman vallan keskittäminen yhteen paikkaan, pääkaupunkiin oli olosuhteiden luoma pakko. Nykyään tehokkaan liikenneverkon, puhelinyhteyksien ja laajakaistan ulottuessa jokseenkin kaikkialle maahan hallintoa, myös korkeinta päätösvaltaa voidaan hajauttaa.

 Sitä toki jo hajautetaankin mutta nämä toimet eivät ole riittäviä  sen osoittaa pääkaupunkiseudun loputon kasvu, mikä aiheuttaa suuria ongelmia mm asuntopulaa, sairaalajonoja, liikenteen ruuhkautumista ja sosiaalisia ongelmia. Vastaavasti laajoilla Suomen alueilla väestö vähenee ja tyhjilleen tai vajaakäyttöön jää suurin kustannuksin rakennettuja kouluja, terveyskeskuksia, teollisuuskiinteistöjä ja asuinrakennuksia. Nykykehitys on kansantalouden kehityksen kannalta varsin epäsuotuisaa.

 Helsingin seudun loputon kasvu voitaisiin pysäyttää hajauttamalla kokonaisia ministeriöitä ympäri maata Itä- ja Pohjois-Suomea myöten. Koska elinkeinotoiminta ja yritysten pääkonttorit kaikkialla maailmassa näyttää yleensä keskittyvän sinne missä on ylin hallintovalta, hajasijoittamalla ministeriöt samalla hajasijoitetaan myös elinkeinotoiminnan liian suuret keskittymät.

Myös virkamiesten ja -naisten henkilökohtaiset mieltymykset asumispaikasta ovat jo nyt hidasteena ja esteenä hallinnon hajautuksessa.

Riittävällä hajasijoituksella taattaisiin koko maan tasapainoinen kehitys, pidetään koko maa asuttuna, mikä on nykykehityksellä jo vakavasti uhattuna.

Yhteydenpito on nykyään perin helppoa sähköposteineen ja videoneuvotteluineen. Tällaisten uudistusten esteenä tuntuu olevan vain perinteet ja rohkeuden puute esittää uusia asioita, sekä pääkaupungin hallintoeliitin jonkinlainen ylemmyydentunne muita alueita kohtaan ikään kuin Helsingin ulkopuolella ei olisi  mitään.

Monienkaan ei kuitenkaan tarvitsisi hajasijoituksessa menettää työpaikkaansa tai joutua pakkosiirretyksi vieraalle paikkakunnalle, voidaanhan useat työt nykyään hoitaa etätyönä. Valtion virastoja voitaisiin hyvin siirtää myös vähitellen toiseen paikkaan eläkkeelle siirtymisten tahdissa.

 Hajasijoitus lisää kuitenkin myös vääjäämättä virkamiesten matkustamisia, kaikkea ei voi hoitaa  kännyillä tai  netissä, mutta se on pieni ongelma  ja kustannus verrattuna siihen, että nykyään ollaan pakkosiirtämässä työpaikkojen perässä puolta Suomea Helsingin seudulle. 

Tässä on kyse myös ihmisoikeudesta valita vapaasti oma asuinpaikkansa. -Suomi ei todellakaan tarvitse muun maan verenimijänä toimivaa metropolia vaan tasaisesti kehittyvän terveen valtakunnan.

Lopullisena tavoitteena voisi olla, että myös Valtioneuvosto ja Eduskunta osallistuisivat hallinnon hajasijoitukseen toimimalla vaikka vuoden kerrallaan kunkin läänin (tai mitä ne nykyään ovat nimeltään?) alueella. Tämä antaisi uutta ihmisläheistä perspektiiviä maan asioista päättäville sekä piristysruiskeen syrjäisimpienkin alueiden kehitykselle. Mutta tämä kaikki vaatisi rohkeutta ajatella toisin.   - Niin  mihin todellakaan Suomi enää tarvitsee pääkaupunkia?

Myös linnanjuhlia joulukuun kuudentena voisi kierrättää ympäri maata. Olkoon tälle lähtölaukauksena Tampereen linnan juhlat viime vuonna kun Presidentinlinnassa oli peruskorjaus. Mutta juhlijoiden määrää pitäisi kyllä hieman vähentää, se tulee liian kalliiksi valtiolle.

Helsinki-Vantaan lentokentälle on keskitetty kohtuuttoman paljon ulkomaan lentoja. Niitäkin tulisi hajasijoittaa nykyistä paljon enemmän, näin yhä useammalla suomalaisella olisi lyhyempi matka lentokentälle. Tästä olisi paljon hyötyä myös elinkeinoelämälle.

Ajatellaan usein myös että Helsingin ulkopuolella ei tapahdu mitään mielenkiintoista, se on osittain totta koska sinne  valtiovalta  on tietoisesti sijoittanut mm Kansallisteatterin, Kansallismuseon, Kansallisoopperan.

Viime aikoina paljon  esillä ollut modernin taiteen museo Guggenheim, sen sijoituspaikasta Helsingissä on keskusteltu paljon. Mutta miksi se pitää sijoittaa juuri Helsinkiin, esimerkiksi Tampere olisi sille aivan oivallinen paikka. Ja kansallismuseo tänne Turkuun, onhan Turku maan vanhin kaupunki. Tänne voisi myös hyvin keskittää hallinnossa paljon enemmän kaikkea  mereen ja ulkomaan kauppaan liittyvää. Loimaalle suurten viljavainioiden keskelle maatalousministeriö. Ja Rovaniemelle keskitettäisiin paljolti koko maan arktinen tutkimus ja arktisuuteen liittyvä hallinto.
Oulu on ollut melkoinen elektroniikka/tietokone /kännyalan kehityskeskus, sinne pitäisi keskittää paljon enemmän alan tutkimusta koska siellä on edelleen paljon osaamista Nokian ajoilta.

Kaikkiaan Pohjois-Suomelle kannattaisi antaa jonkinlainen autonomia , onhan se tällä hetkellä jonkinlainen Suomen alusmaa koska etelä päättää asioista sen puolesta usein edes ymmärtämättä paikallisia ongelmia sekä käyttää hyväkseen sen resursseja suuremmalla äänivoimallaan.

Tällä kaikella voitaisiin myös tasoittaa elintason ja työttömyyden eroja maan eri alueiden välillä millä voitaisiin myös säästää huomattavasti valtion menoja kun esimerkiksi valtiontukia paljon saavia köyhiä ja työttömyyden vaivaamia kuntia olisi huomattavasti vähemmän. Samalla myös tuloerot kansalaisten välillä pienenisivät.

Hajasijoitusta ei tietystikään tule toteuttaa siten, että missään ei ole enää suuria kaupunkeja, se ei olisi tehokasta, vaan tarvitsemme kultaisen keskitien. Nyt olemme lähestymässä jo janan toista ääripäätä kun Helsingistä ja muutamasta sen naapurista ollaan suunnittelemassa 1.5 miljoonan asukkaan metropolia. Se on suoraan sanoen hulluutta 5.4 miljoonan asukkaan maassa ja tarkoittaa toteutuessaan muun Suomen vähittäistä näivettymistä.

Tuota muuta Suomea tyhjennetään jo silläkin että pienemmistä taajamista viedään jo pois  postit, kaupat, pankit, raha-automaatit ja koulut... 

 Ja vielä Helsingin vauraudesta. Kun lähes  kaikki mahdollinen päätöksenteko niin poliittinen, taloudellinenkin kuin kulttuurinenkin on keskitetty sinne, niin siellä on juuri sen takia melkoinen joukko maamme suurituloisimpia  paljon veroja maksavia  ihmisiä  ja yrityksiä.

Se ei ole  osoitus pääkaupunkiseudun paremmuudesta muuhun Suomeen verrattuna, vaan kelvottomasta olemattomasta aluepolitiikasta, johon valitettavasti on syynä  myös  Eduskunta, kansanedustajien enemmistö, joka on kotoisin muualta kuin pääkaupunkiseudulta!

Helsinki suurine verotuottoineen ei todellakaan   ole mikään  hyväntekijä, joka hyvää hyvyyttään auttaa  taloudellisesti köyhempiä   ja kehittymättömämpiä alueita, vaan pikemminkin niiden elinvoiman  riistäjä.   

tiistai 16. joulukuuta 2014

Nimi paperiin tai Puna-armeija hoitaa asian!



Liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtajan Andrei Zdanovin tylyllä kehotuksella ”Nimi paperiin tai Puna-armeija hoitaa asian” Suomi allekirjoitti tarkalleen 75 vuotta sitten (16.12.1944) 300 miljoonan dollarin sotakorvaussopimuksen Neuvostoliitolle.

Sotakorvaukset saatiin maksettua vuonna 1952. Niiden 
 osuus oli Yle radion aamu-uutisten 16.12.2014 mukaan vuosittain keskimäärin 40% Suomen valtion budjetista ja Wikipedian mukaan 15-16% , joten kyse oli Suomelle asetetusta kohtuuttoman suuresta ja kaikenlisäksi täysin epäoikeudenmukaisesta velvoitteesta, jota terästettiin uhkauksella miehittää koko Suomi ellei sotakorvauksiin suostuta.

Sotakorvauksia joutuivat maksamaan kaikki Natsi-Saksan kanssa liitossa olleet maat. Välttyäkseen sotakorvauksilta Suomi väitti ettei se ollut liitossa Saksan kanssa vaan kävi erillissotaa. Tätä ei uskottu.

Tuntuu kyllä vähän ihmeelliseltä, että Suomi ei myöntänyt olleensa Saksan liittolainen, olihan täällä enimmillään 300 000 saksalaissotilasta. Oli typerää kieltää liittolaisuus, sillä mitä pahaa siinä oli. Yrittihän Suomi liitossa Saksan kanssa hankkia takaisin meiltä isomman oikeudella väkivalloin Talvisodassa viedyt 400 000 suomalaisen rakkaat kotiseudut.

Tässä on hyvä muistaa myös, että Talvisodan takia Kansainliitto erotti NL:n jäsenyydestään!

Suomen liittolaisuus Saksan kanssa ei todellakaan perustunut juutalaisten tuhoamiseen, ja vaikka moni valtaeliitin jäsen täällä halusikin tuhota koko Neuvostoliiton ideologista syystä, niin varsinainen ponnin hyökkäykseen oli saada menetetty Karjala takaisin, ja monen mielestä tietysti korkojen kera.

Mitä erityisen rikollista tässä oli, suunnittelihan Stalin samaan aikaan koko Suomen ja ilmeisesti myös koko Euroopankin valtausta.

Se tässä kaikessa on outoa, että sotakorvauksien 
maksamista 100%:sti tunnutaan Suomessa usein ikään kuin ylpeilevän samalla kun esim Wikipediassa kerrotaan, että mikään muu maa ei niitä kakkia suostunut maksamaan. - Mitä ylpeilemisen aihetta on maksaa erittäin raskaat vääryydellä meille asetetut korvaukset!

Perusteena mm se että niiden maksaminen kehitti nopeasti Suomen teollisuutta on typerä, sillä noilla sotakorvauksina toimitetuilla tuotteilla olisi ollut suuri käyttöarvo sodanjälkeisessä puutteessa ja köyhyydessä eläneelle kansakunnalle.

Pahinta kaikessa on että Valvontakomissiossa oli tietysti 
myös Iso-Britannian edustajia, jotka joskin passiivisena hyväksyivät NL:n toimeen paneman Suomen ryöstämisen. Toisaalta 1947 Pariisin rauhansopimusta solmittaessa Britannia kohteli Suomea erittäin tylysti vaatien sen rankaisemista Saksan liittolaisuudesta ja alueluovutukset NL:lle sopi hyvin heillekin. (Tässäkin syy olla luottamatta Natoon, jonka jäsen se nykyään on)

Pahinta kaikessa on, että Suomi ilmoittaa ettei sillä ole   
aluevaatimuksia Venäjälle. Se on kyllä tiedossa ettei Suomelle ole keinoja saada niitä takaisin ellei Venäjä halua alueita antaa takaisin, mutta asiasta pitäisi kuitenkin sitä toistuvasti muistuttaa vaikka idänkauppamme siihen tyrehtyisikin. Se että Venäjä aluevaatimuksiemme takia hyökkäisi Suomeen on kyllä aika kaukaa haettu ajatus, sillä siitä saattaisi syntyä jo laajamittainen sota Euroopassa onhan se juuri vallannut Krimin ja Itä-Ukrainan alueitakin sillä lienee mietintämyssyn alla. Vaikka sillä on myös perusteltuja syitä näihin toimiinsa.

Natokaan ei enää kyllä nielisi lisäalueiden valtauksia, jo sillä perusteella että Venäjä laajenisi liikaa, siinä suurvallat ovat tarkkoja ja usein liittoutuvat ja sodalla estävät jonkun maan liiallisen laajenemisen, kilpailevathan ne rajallista resursseista. Pienten maiden kohtalosta ne eivät sinänsä paljoa piittaa.

Putinin mielestä Talvisodan aloittaminen oli Stalinin virhe. Samalla hän kuitenkin sanoi Haloselle Kremlissä 2000, vaikka tämä ei mitään vaatimuksia esittänytkään, että Karjalan takaisin vaatiminen heikentäisi maidemme välisiä suhteita.(kts plokikirjoitukseni ”Putin ja talvisota”)

Jo tämän puheen perusteella Venäjän pitäisi pyytää anteeksi Suomelta, ja maksaa takaisin kaikki saamansa sotakorvaukset sekä maksaa Suomelle sotakorvauksia Karjalan palauttamisen ohella.

Tämä voi tuntua monista suorastaan naivilta esitykseltä. 
 Mutta näin olisi kyllä järkevää toimia. Vääryyksistä hallituksen taholta virillisesti vaikenemalla me omalta osaltamme annamme jatkua tuon ikiaikaisen järjettömän tavan, että sodassa hävinnyt maksaa sotakorvaukset. Riippumatta siitä onko sen kimppuun hyökätty vahvemman oikeudella ilman perusteltua syytä tai onko se vastaavasti aloittanut sodan saadakseen takaisin siltä vääryydellä ryövätyt maat.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Pahan päivän varalle pitäisi säästää



Valtion velkaa on jo 95 miljardia, se lisääntynee ensi vuonna 7 miljardilla.

Mielenkiintoista tässä on se, että hyvinvointiyhteiskunnan sanotaan olevan velkaantumisen syy, kuitenkin vuonna 1990 ennen lamaa valtion velan määrä BKT:sta oli vain viidesosa nykyisestä. Mutta silloinkaan ei ollut säästöjä laman varalle. Myös kotitalouksilla on paljon velkaa. Eikä kyse ole vain pienituloisista.*

Koska valtiot yleensä tasaavat suhdanteita ottamalla velkaa, niillä on myös vaarana joutua lainanantajien ohjaukseen. Näiden mielestä hyvä sosiaaliturva heikentää velanmaksukykyä nostaen korkoja.

Vuodesta 2000 vuoteen 2013 kansalaisten reaalitulot nousivat 25%. * Liian nopeasti lisääntynyttä kulutusta osoittaa, että samaan aikaan ulkomaanmatkat lisääntyivät 60%, esimerkkinä viime vuoden 130 000 Thaimaan matkaa. Henkilöautojenkin määrä lisääntyi 50%.

Nykyisen ahdinkomme syynä onkin paljolti kulutushysteria. Poliitikot ja media maalailevat kuitenkin kauhuskenaarioita väistämättömästä hyvinvointiyhteiskunnan tuhosta, vaikka voimme selvitä hyvin ahdinkostamme laskemalla hieman tulotasoamme.

Kulutuksen kasvu 2000-luvun hyvinä vuosina olisi ollut järkevää puolittaa nostamalla kulutusveroja. Niissä pitäisi aina olla riittävä progressio ylellisyys- ja ympäristö ulottuvuudella, jotta pienituloisille haitallinen tasaverotus ei lisääntyisi.

Olisi maksettu pois velkaa, jota oli 2008 laman alkaessa vielä 50 miljardia ja säästetty pahan päivän varalle. Jos näin olisi toimittu, olisi tilanteemme nyt paljon parempi. Syy ettei näin tehty oli virheellinen usko jatkuvaan kasvuun. Lama tulee kuitenkin aina ennemmin tai myöhemmin ja voi kestää vuosia. Ja suurien velkojen maksu tulee korkoineen kalliiksi.

Nyt niiden maksamiseksi kulutusverojen ohella hyvä keino olisi myös laskea palkkoja ja muita tuloja muutamalla prosentilla aivan pienimpiin tuloihin koskematta. Se lisäisi ulkomaista kilpailukykyämme kun emme voi delvalvoida.

Tämä yhdistettynä työnantajien vastaavaan työllistämisvelvollisuuteen poistaisi kokonaan työttömyyden. Näin säästyisi miljardeja. Tämä vaatii uudenlaista ajattelua, jota ilman emme enää kunnolla selviä.

Kyse on myös inhimmillisyydestä. Ilman työtä ihminen syrjäytyy yhteiskunnasta, mikä aiheuttaa myös suuria kustannuksia.

Ympäristön tilan takia talouskasvua ei kuitenkaan tulisi tavoitella, vaan tuottavuuden kasvu ulosmittattaisiin paljolti lisääntyvänä vapaa-aikana. Tämän mahdollistaa myös nopeutuva automaatio.

Vaikka pahan päivän varalle säästäminen voi hidastaa kasvua se on tärkeää myös kilpailukyvylle vähentäähän se suhdannevaihtelua ja vakauttaa siten yhteiskunnallista kehitystä. -Jo prosentin vuosittaisella kasvullakin elintasomme nousee 100 vuodessa jo 2,7 kertaiseksi.


*Tilastokeskus
  • hakusana : ”suomalaiset säästävät laiskasti pahan päivän varalle”


Alla 19.9.1993 samasta aiheesta kirjoittamani TS kirjoittajavieras 19.3.1993:
So onko mitään opittu silloin tehdyistä virheistä. Kulutushysteria vaivaa edelleenkin Suomea.


Ari Kallio:  Suhdanteita tasattava

Säästäminen on keino varautua pahan päivän varalle. Tuo vanha viisaus tuntui kuitenkin unohtuneen 1980-luvun kasvuhuumassa. Niin tavalliset kansalaiset, yritykset, ammattiliitot, kuin koko yhteiskuntakin ulosmittasivat kaiken mahdollisen.

Urheiluhalleja, kulttuuritaloja, ja paratiisikylpylöitä nousi kuin sieniä sateella ja yksityinen kulutus kasvoi samassa suhteessa. Säästäminen unohtui, sen sijaan tulivat harkitsemattomaan rahankäyttöön houkuttelevat luottokortit. Lainaa sai juuri vakuuksia tai takaisinmaksukykyä tarkemmin selvittämättä niin tavallinen kansalainen kuin yrityskin. Pankkien piti tehdä kovaa tulosta.

Nousukauden uskottiin jatkuvan loputtomasti, 30-luvun kaltaisen laman mahdollisuuteen ei jaksettu uskoa. Miten se ylipäätänsä voisi olla mahdollista, oltiinhan juuri pääsemässä eroon taloudellista kehitystä kahlitsevasta byrokraattisesta ja tehottomasta sääntelytaloudesta, kuten uskottiin.

Lisää uskoa antoi reaalisosialismin romahdus, mikä monien mielestä jo sinänsä osoitti kaiken taloudellisen sääntelyn turmiollisuutta. Olimme matkalla kohti vapaan markkinatalouden ihmemaata.

Mutta kuinka kävikään, taloudellinen nousu ei jatkunutkaan vaan kääntyi poikkeuksellisen syväksi lamaksi ja lähes loputtomillle kasvuodotuksille perustuneet investoinnit eivät tuottaneetkaan riittävää tulosta, lainat jäivät maksamatta. Eikä säästöjä pahan päivän varalle ollut niin yhteiskunnalla kuin kansalaisillakaan. Lamaa ja sen seurauksia olisi voitu kuitenkin huomattavasti lieventää rajoittamalla nousukauden liiallista kulutusta. Miksi ihmeessä laman välttämisessä ja lieventämisessä ei voitaisi käyttää suhdannetalletuksia, säästää pahan päivän varalle, kuten oli vielä tapana 1960-70 luvuilla.

Jos huomattava osa 1980-luvun hyvien vuosien tuottavuuden kasvusta olisi otettu verotuksen keinoin talteen: kulutettu vähemmän ja kehitetty hieman hitaammalla aikataululla julkisia palveluja, rakennettu ja investoitu huomattavasti maltillisemmin ja vastaavasti käytetty säästyneitä varoja talouden taantuessa mm sosiaali- ja terveydenhuollon rahoittamiseen, julkisiin investointeihin ja yritysten verohelpotuksiin, olisi nykyinen lama seurauksineen verrattomasti vähäisempi. 

Lama päättyy aikanaan, joten nyt olisikin ryhdyttävä suunnittelemaan mahdollisimman tehokasta ja taloudellista suhdannetalletusjärjestelmää tulevien suhdannevaihtelujen vähentämiseksi.

Talouden perusarvot olisikin harkittava täysin uudelleen ja palautettava yhteiskunta jälleen markkinavoimien todelliseksi säätelijäksi. (Merkkejä tästä on jo nähtävissä muissa teollisuusmaissa)

Suhdannetalletusjärjestelmän elvyttäminen vaatii myös nykyistä sosiaalisemman ajattelutavan elvyttämistä, liittyyhän suhdanteiden tasaaminen teollisuustuotannon ohella melkoisesti myös yhteiskunnalliseen tulonjakoon ja sosiaalipolitiikkaan, joiden merkitys aina lama-aikoina korostuu.

Raha ja pelkkä omaehtoinen kuluttaminen ei todellakaan voi olla elämän johtotähtenä. Vasta sen oivaltaminen antaa mahdollisuuden myös pitkäjänteiseen talouspolitiikkaan. Vain hillitsemällä hyvinä aikoina kulutustamme, säästämällä voimme luoda kestävän tulevaisuuden.


                                                                *    *    *


Tuohon aikaan pankinjohtajan huoneentauluna oli ”Tulos tai ulos”, sitä kuvastaa hyvin erään
norjalaisen pankinjohtajan kertomus TV:ssä 80-luvun hälläväliä tyylistä lainamarkkinoilla. Kun kilpailu oli timantinkovaa pankkien välillä, rahaa sai helposti melkein mihin tarkoitukseen tahansa. Esimerkiksi lainaa sai tuolloin mm muskeliveneitten ostamisen lisäksi myös niiden bensaan, aja kesällä ja maksa talvella tyyliin eikä vakuuksia juuri kyselty. Kaikki Norjan yksityiset pankit ajautuikin tuolloin vararikkoon ja valtion omistukseen.

Samoihin aikoihin eräs työkaverini kertoi hakeneensa täällä Suomessa asuntolainaa hän sai sen ilman kummempia selvityksiä perheen taloustilanteesta. Ja lainapäätöksen jälkeen pankinjohtaja huomasi hänen vanhan autonsa pihalla ja sanoi, tommonenko ropponen sulla on, saat autolainan päälliskaupaksi jos haluat. Ja hän sai senkin lainan.


Nykyään pankeissa kyllä jo hieman opittu noista virheistä, ja lainojen takaisin maksukykyä selvitetään usein ehkä jo liiankin tarkkaan. Toisaalta esimerkiksi omakotitalojen koot ovat kasvaneet aivan liian suuriksi. vaikka perhekoko pienentynyt rakennetaan usein yli 150m2 asuntoja (vaikka aivan viime aikoina talojen koot on jo hieman pienentyneet) kun 50 vuotta sitten rakennettiin usein vain 100m2 tai vähän sen yli taloja. Liian suuret talot ovatkin osa syynä kotitalouksien velkaantumiseen.

Toisaalta ns pikavippifirmoja on kasvanut kuin sieniä sateella, ja pikavippejä tarjotaan allekirjoittaneenkin sähköpostissa lähes viikoittain. Moni nuori onkin pahasti velkaantunut juuri näiden takia.

 Säästämisen vähyyteen on kulutushysterian ohella syyllinen myös pankkien maksamat mitättömän pienet talletuskorot, joiden korko on usein inflaatiosta johtuen käytännössä miinusmerkkinen. Jos korkoja nostettaisiin hiukan inflaatiota suuremmaksi, vaikka vuoden määräaikaistileille prosentti yksikön verran ja sitä pidempiaikaisille vielä enemmän niin säästötileille alkaisi kertyä kyllä rahaa pahan päivän varalle kuin lisää rahaa säästämiseen erilaisia hankintojakin varten. - Tämä kaikki kyllä vakauttaisi maan maan taloutta ja osaltaan madaltaisi lamojen syvyyttä. Säästämisen lisääntymisestä saataisiin lisää rahaa myös yritysten investointitarpeisiin.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Talvisodan alkamisesta 75 vuotta






Ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäsky 29.6.41: Kutsun teitä kanssani pyhään sotaan... ...ristiretkelle vihollistamme vastaan.

Samaa teemaa käsiteltiin myös äskettäin julkaistussa kirjassa, Jouni Tilli: ”Suomen pyhä sota. Papit jatkosodan julistajina” Siinäkin puhutaan Mannerheimin tavoin pyhästä sodasta ja ristiretkestä mistä monien pappien mielestä jatkosodassa oli kyse. Näin myös monissa sen kirja-arvosteluissa.

Jatkosota oli looginen jatke Talvisodalle, sodan toinen erä.

Siinä yritettiin korjata kärsityt vääryydet. Mutta se oli myös yhteenotto kristityn lännen ja kommunismia ja ateismia julistavan Neuvostoliiton kanssa.

Saksalla joka mahdollisti jatkosotamme keskeisenä syynä oli lisäelintilan hankkimisen ohella bolsevismin kaataminen. - Eräiden historioitsijoiden mukaan sillä ei ollut edes vaihtoehtoa NL olisi hyökännyt pian, oli ehdittävä ennen sitä. (Kts mm Suomi myrskyn silmässä osa 1 tai vaikka presidentti Rytin muistelmat)

Aikoinaan USA:n presidentti Bushkin nimesi Irakin sodan ristiretkeksi. Tässäkin oli kyse erilaisten kulttuurien yhteenotosta, joten Suomen papiston sotasaarnat, kirjoitukset ja puheet kuvastanevat lopulta aika paljon myös yhteiskunnan koko valtaeliitin näkemystä kirkon näkökulmalla väritettynä. Ja suhtautuihan kirjan mukaan 80% armeijan upseeristostakin myönteisesti kristinuskoon.

Ristiretki nimitys voi kuvastaa myös suunnatonta vihaa ja inhoa erilaista talousjärjestelmää kohtaan. Mutta vastaavaa suunnatonta vihaa oli myös itänaapurissa kapitalismia kohtaan.

Toisaalta Neuvostoliitossa oltiin myös suorastaan vainoharhaisia lännen suhteen koska se aikoinaan yritti kaikin mahdollisin keinoin sotilaalliset keinot mukaan lukien tuhota juuri syntyneen Neuvosto-Venäjän. Winston Churchill sanoi tuohon aikaan, että ”Tuon lapsen tapamme kehtoonsa” tarkoittaen Neuvosto Venäjää, perusteena mm se, että alaluokka työläiset ei ole kelvollisia johtamaan mitään yhteiskuntaa.

Joka tapauksessa Suomen pyhä sota kirjan kirjoittajalla lienee jonkinlainen rajoite nähdä tosiasioita sellaisena kuin ne ovat korostaessaan ristiretkeä ja pyhää sotaa uskonnollisena asiana.

Sillä pyhän sodan voi myös tulkita kiihkeäksi haluksi korjata suunnaton vääryys, palauttaa Karjala sen oikeille omistajille 400 000:lle karjalaiselle. Tämä oli varmasti kaikkien pappienkin mielessä keskeisen tärkeänä syynä vaikka NL haluttiin myös ateistisena valtiona tuhota.

Papiston mielestä syy hyökkäykseen NL:n kimppuun yhdessä Saksan kanssa oli kirjan mukaan  halu säilyttää Suomi kristillisenä maana (mikä tietysti edellyttää että Suomi säilyy itsenäisenä) ja siksi hyökättiin Neuvostoliittoon ikään kuin ennaltaehkäisevästi.

Kirja-arvostelujen mukaan haluttiin myös heimoaatteiden elähdyttämänä liittää Venäjän Itä-Karjalan suomensukuisen väestön asuttamat alueet Suomeen luoda Suur-Suomi.

Ylen kirjallisuusohjelmassa 23.11.14 ja monissa lehdissä nähtiin Suomen jatkosota kuitenkin moraalisesti arveluttavana hyökkäyssotana.

Eikö ainakin Ylen jo valtiovallan edustajana pitäisi pystyä näkemään tuon sodan syy talvisodassa, jossa NL hyökkäsi Suomen kimppuun?

Jatkosodan aloittamisen oikeutus voidaan perustaa vaikka Kansainliittoon, joka erotti NL:on jäsenyydestään vuonna 1939 Suomeen hyökkäyksen takia.

Vaikka hyökkäyssota on sinänsä usein tuomittavaa, oli Suomella jatkosotaan hyökkääjänä lähtiessään siihen hyvä inhimillisesti perusteltu syy.

Suomen sotilaan muistio 1941 menee suoraan asiaan: ”Sota on Jumalan sallima ja etukäteen valmistama, satojen tuhansien pakkosiirtolaisuudessa huokaavien rukouksien vastaus.” Miksi todellakin tämä jatkosotaan oikeuttava syy unohdetaan usein tuossa kirjassa ja muutenkin koko sodan yhteydessä.Niin miksi Suomesta tehdään jonkinlainen paholainen kun  se  Natsisaksan  menestyksen innostamana lähtee omalle idänretkelleen. Kyllä ensisijainen syy oli todellakin saada Karjala takaisin, vaikka Saksan alun sotaonnen huumaamana eräät jo puhuivat Uralille asti menosta. Tässä suhteessa myös papit ovat vain ihmisiä, jotka innostuivat uhoamaan kuten muutkin.
 
Muutama vuosi sitten esitettiin tv-sarjaa suomalaiselta nimeltään ”Hitlerin kätyrit” jossa esiteltiin Hitlerin Saksan liittolaisia ja jossa yksi sarjan osa käsitteli Suomea. Tuo sarjan  nimi oli jo itsessään suuri loukkaus  siinä mukana olevalle Suomelle.
Ja kaiken lisäksi siihen ovat syyllisiä suomalaiset itse. Olisihan sarjan nimi voitu kääntää suomeksi vaikkapa: Natsisaksan liittolaiset.

Ristiretki sana selittyy paljolti siitä, että myös Stalin suunnitteli koko Suomen ja jopa koko Euroopan tai maailman valloitusta kommunismille. Miksi tästä ei juuri puhuta Suomen pyhä sota kirjan arvosteluissa vaan esitetään Suomi ikään kuin pahana naapurimaan viattomien ihmisten tappajana.

Pitää muistaa että sota synnyttää aina vihollisen demonisointia ja kaikenlaista ääriajattelua puolin ja toisin.

Miksi todellakin Suomen jatkosota nähdään usein moraalisesti arveluttavana hyökkäyssotana.

On kummallista että liittoa Saksan kanssa pidetään moraalittomana, miten se voi sitä olla kun Ruotsikin kieltäytyy sotilasliitosta Suomen kanssa ja länsimaiden apuun ei oikein luotettu ja luvattu avun määräkään ei tuntunut riittävältä lisäksi pelättiin myös että tarkoitus oli lopulta jokin muu kuin Suomen auttaminen (kts kirja Suomi myrskyn silmässä sekä katso plokikirjoituksiani aiheesta) joten Suomi ajautui Saksan syliin.

Churchillikin sanoi kerran, että ”Liittoudun vaikka itse Paholaisen kanssa jos sen avulla voin voittaa Hitlerin!” Niin miksei Suomi voisi yhtä hyvin sen tehdä.

Raamatun mukaan hyökkäyssota on tuomittavaa sanottiin arvosteluissa, niin varmasti onkin sinänsä, mutta jatkosota on talvisodan jatkumo, toinen erä.

Jos keneltä tahansa otetaan jotain pois väkivalloin on hänellä aina moraalinen oikeus oikeus palauttaa tuo omaisuus itselleen vaikka väkivalloin ellei ole muuta keinoa saada sitä takaisin.

Kirja-arvostelujen jatkosodan pyhä sota puheiden vertailu islamin jihadismiin, pyhään sotaan ovat naiiveja, kyse on tosiasiassa aivan maallisesta sodan syystä halusta saada takaisin vääryydellä väkivalloin viedyt maat. Onhan tietysti siten tavallaan pyhää, niin kuin monille ihmiselle on koti kotiseutu, sen pyhyyden moni vasta huomaa jos se ikiajoiksi menetetään.

Vaikka bolsevismia vihattiin, ei pieni Suomi olisi kyllä lähtenyt yksin sen järjestelmää muuttamaan. Ylivoimaisesti suurin syy jatkosotaan oli sadat tuhannet suomalaiset jotka oli menettäneet kotinsa, ne haluttiin saada takaisin. Kaiken lisäksi moni suomalainen uskoi tuolloin Saksan voittavan sodan. Ja Saksan armeijaa pelättiin kaikkialla Euroopassa.

Asemasotavaihekin kun Suomen joukkojen eteneminen pysähtyi yli kahdeksi vuodeksi Muurmannin radan länsipuolelle sekä se, että Suomi ei ryhtynyt valloittamaan Leningradia yhdessä Saksan kanssa selitetään noissa kirja-arvosteluissa sillä, että Suomen joukkojen voimat ei siihen riittänyt.

Tosiasia oli kuitenkin että Muurmannin rataa ei haluttu vallata koska se oli NL:n henkireikä jäättömälle Jäämerelle. Jos se olisi vallattu NL olisi keskittänyt todella suuria joukkoja Suomea vastaan. Asemasotavaiheesta oli ehkä salainen sopimuskin Stalinin kanssa, että Suomea palkitaan sodan jälkeen alueilla Itä-Karjalassa jos tuota rataa ei ylitetä ja jätetään Leningrad rauhaan. (Katso kirjat Erkki Hautamäki: ”Suomi myrskyn silmässä osa I ” ja Vilho Tahvanainen: ”Erikoistehtävä” ) - Mutta Stalin petti antamansa lupaukset.

Mainilan laukaukset ammuttiin neljä päivää ennen Talvisodan alkua ja ne ilmeisesti ammuttiin Neuvostoliiton puolelta eikä Suomen, sen myöntää jo moni venäläistutkijakin, vaikka Venäjällä äskettäin tehty elokuva Talvisodasta ei otakaan kantaa kumpi nuo laukaukset ampui.

Tuossa viime vuonna tehdyssä elokuvassa kuitenkin esitetään miten saksalaiset muka kouluttivat venäläisiä toisinajattelijoita Suomessa Laatokan saarella soluttautumaan NL:oon. Siinä epäsuorasti esitettiin poliittisesti sopiva syy sodan aloittamiseen Suomea vastaan. Vaikka elokuvan tekijä myöntää ettei näin tosiasiassa ehkä tapahtunutkaan, niin ilmeisesti isänmaallisen kiihkon valtaamalla Venäjällä ei muunlaista elokuvaa uskallettu tehdä.

NL purki hyökkäämättömyyssopimuksen Suomen kanssa perusteluna Mainilan laukaukset, ja hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 aloittaen Talvisodan. Sen seurauksena Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään.

Pahinta viime aikojen maanpuolustusajattelussa on todellakin se että liian usein kuulee suomalaiset olivat itse syyllisiä sotiin ärsyttäessään venäläisiä. Esimerkikisi sanonta ”Ryssä on ryssä vaikka voilla paistais” oli/ja on tietysti edelleenkin suosittu ilmaisu ainakin hieman vanhempien ihmisten keskuudessa. Tai Suomen hallituksen joustamattomuus neuvoteltaessa pienistä alueluovutuksista sodan välttämiseksi. Mutta tässä yhteydessä pitää muistaa pitkä maittemme välinen sotahistoria. Luottamusta naapuriin puuttui puoli ja toisin. Ja usein myös syystä.

Ja suomalaisetkin aseelliset joukot lähtivät vielä Suomelle anteliaan Tarton rauhan jälkeenkin 1920-luvun alussa Itä-Karjalaan yrittämään valloittaa lisää maata Suomelle heimoaatteen innostamana. Tämä ei tietysti lisännyt luottamusta Suomeen itä-naapurissa.

Ja tietysti Suomen johto ja varsinkin sotilasjohto kaveerasi enemmän tai vähemmän Saksan kanssa jo paljon ennen talvisotaa. Tämäkään ei lisää luottamusta.

Mutta eivät myöskään Stalinin suomalaisvähemmistöjen tuhoaminen ja vainot sekä Suomen, Euroopan ja koko maailmankaan valloitussuunnitelmat naapurisopua lisänneet. Ne tietysti aivan oikeutetusti lisäävät Suomen halua etsiä liittolaisia vaikka mistä.

Miksei toimittajat eivät tätä oikein ymmärrä. Ei Suomi todellakaan mennyt liittoon Saksan juutalaistuhoaatteen kanssa, vaikka kymmenkunta juutalaista Suomen hallitus Saksalle luovuttikin. Tässäkin pitää muistaa, että paineet olivat myös päättäjillemme kovat. Jos kerrassaan mitään ei annetttaisi voisi myös ase- ja elintarviketoimitukset Saksasta tyrehtyä.

Natsi-Saksan aatteiden hännystelyäkin jonkin verran toki oli varsinkin kun sota vielä meni hyvin Saksalle. Tämäkin pitää nähdä laajemmissa puitteissa. Moni uskoi tuolloin, että Saksasta tulee koko Euroopan herra. Tähän sopii myös sanalasku ”Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto” ja moni haluaa nykyäänkin olla ikäänkuin varmuuden vuoksi voittajan puolella. Usein ajatellaan myös niin, että ne aatteet mitkä on voitolla ovat myös jotenkin enemmän oikeassa kuin muut.

Kaiken lisäksi entisajan elämää ei pidä mitata nykyisillä mittapuilla.

Mutta suuri ongelma on myös se että kansallisuusaatetta, nationalismia pidetään nykyään pikemminkin rasismina. Suur-Suomi haaveiden kaltaista ajattelua oli tuolloin paljon Euroopassa elettiinhän kansallisuusaatteen aikaa. Mitä pahaa sinänsä voi olla halussa yhdistää samansukuiset kansat ja heimot samaan valtioon, haluaisivathan monet niistä elää yhdessä. Valitettavasti elämän todellisuus ei aina ole suosiollinen tälle ajatukselle asuuhan usein monia aivan erisukuisia kansoja suorastaan sikinsokin keskenään monilla alueilla.

Se että kansallisuusaatetta pidetään suorastaan rikollisena on häpeällistä. Tämä johtuu myös siitä, että talousliberalismi ei kansallisuusaatteesta piittaa ja haluaa ottaa työvoiman 
sieltä mistä halvemmalla saa. Liiallisesta maahanmuutosta onkin syntymässä melkoinen sekasorto Euroopassa ja ehkä seuraavan suursodan syy.

Kansallisuusaate on sinänsä kaunis ajatus. On kummallista että se liitetään nykyään usein muiden kansojen vihaamiseen ja sotiin. Mutta valitettavasti kaikissa aatteissa on myös äärisuuntauksensa, jotka voivat syyllistyä mihin tahansa. Tässä pitää muistaa myös se, että parhaiten koossa ovat pysyneet maat, jotka ovat lähinnä kansallisvaltioita. Monikansalliset ovat usein jo hajonneet tai natisevat liitoksissaan.

Kun talvisotaa nyt muistellaan juhlallisuuksin sen alkamisen 75-vuotispäivänä on häpeällistä että vain kolmasosa suomalaisista haluaa kyselyjen mukaan Karjalan takaisin.
Jos kerran pidetään Venäjä hyökkäystä Suomeen vääryytenä, ja jopa Putin on sen myöntänyt (kts plokikirjoitukseni ”Putin ja talvisota”) niin eikö olisi johdonmukaista ja Suomelta selkärankaista esiintymistä vaatia samalla tuota aluetta meille takaisin vaikka Putin varoittikin, että se heikentäisi maidemme suhteita.

Aidosti hyvät naapuruussuhteet edellyttävät myös tehtyjen vääryyksien korjaamista. Maailmanhistoria myös osoittaa, että sotien syynä on usein edellisissä sodissa tehdyt vääryydet joita ei rauhanomaisesti saatu korjattua.

Etsin 30.11 tv ohjelmista jotain talvisotaa käsittelevää ohjelmaa, en löytänyt ainuttakaan! Vain uutisissa tuli hiukan jotain. TS:ssakin oli vain sivun juttu eduskunnan muutosta Kauhajoelle talvisodan alkaessa ja melko pieni jonkun sotilaan kirjeenvaihtoa kotiin käsitelevä juttu. Mutta ei varsinaista talvisotaa käsittelevää suurta juttua.

Niin miksi todellakin TS ja Yle?! Minusta tässä on kyse taas suomettumisesta!

Ei uskalleta ärsyttää naapuria, ei erityisesti nyt kun Venäjän kaupassa on pakotteita Ukrainan kriisin takia, ja pelätään Venäjän lisäävän Suomelle vastapakotteita joista tietysti aiheutuisi lisää talousvaikeuksia Suomelle.

On muistettava että vapaudesta pitää aina maksaa hinta. Ilman uhrauksia ei voi olla vapautta.

Ja jos muistuttaisimme nyt taas suurin otsikoin NL synneistä, omapa olisi sen syy ja sen seuraajavaltion Venäjän, joka vaalii entistä innokkaamin sen perinteitä ja kunniaa. Katsokoon itse peiliin mitä on tehty.

Ulkopolitiikkamme ei todellakaan tulisi perustua kuten nyt taas näyttää mielistelyyn ja vaikenemiseen ja ”suomettumiseen” siitä ei hyvää seuraa. Pidemmän päälle Venäjä vaan lisää erilaisia vaatimuksiaan Suomen suhteen jos emme pidä tiukasti puoliamme. Joskus on todellakin niin että ruma sana pitää sanoa niinkuin se on, Jos naapuri siitä pahastuu pahastukoon.

-Ja loppu huipennukseksi Putin, joka vielä muutama vuosi sitten sanoi ettei voi hyväksyä Molotovin -Ribbentropin sopimusta, sanoo nyt jo hyväksyvänsä sen, siis myös kohdan, jossa Eurooppaa jaetaan etupiireihin Saksan ja NL:n kesken! Vaikka lausunto olisikin tarkoitetttu paljolti maan sisäiseen mielennostatukseen hän leikkii todella nyt tulella. Tästäkin niin Suomen, EU:n kuin Natonkin pitäisi häntä huomauttaa ja vaatia vaikka Etyjin hengessä selitystä kuluuhan Venäjäkin siihen.

Tavatessaan jokin aika sitten Moskovassa nuoria historioitsijoita Putin puhui näille mm Molotovin-Ribbentropin sopimuksesta ja sanoi, että ”monien mielestä sen tekeminen oli väärin, mutta mikä siinä on väärin jos NL ei halunnut sotia”, hän kysyi lopuksi. (HS 7.11.14) Valitettavasti hän ”unohti” samalla kertoa, että kolme kuukautta tuon sopimuksen solmimisen jälkeen Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan!

- Mitä nyt pitäisi tehdä? Ehdottaisin sotilasliittoa Ruotsin kanssa, onhan mm sen armeijan komentaja sitä äskettäin ehdottanut. (Kts plokikirjoitustani ”Uusi Kalmarin unioni tai sotilasliitto”)







lauantai 1. marraskuuta 2014

Monikulttuurisuus ja nuorisoliittojen valtiontuki



Iltasanomissa oli 28.10.14 uutisotsikko: ”Miksi kokoomusnuoret sai 650.000 tukirahat? - ”Ollut varsin railakkaita kannanottoja kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan”.” Kepun nuorisoliitto sai OKM:ltä 662.000, mutta Persujen nuorisoliitto vain 29.000 euroa vaikka anoivat 100.000 euroa.

Perusteena oli, että persunuorten näkemykset ovat ristiriidassa nuorisolain arvopohjan mm monikulttuurisuuden ja syrjimättömyyden kanssa.

 Ministeriö hylkäsi myös persujen oikaisuvaatimuksen asiassa. Timo Soini lupasi viedä valituksen korkeimpaan oikeuteen asti.

Ja vastaavia uutisia oli myös muualla mediassa TV:tä myöten.

Mutta miksi ihmeessä toimittajat eivät vaivautuneet tarkemmin selvittämään kokoomusnuorten maahanmuuttoasenteita hieman laajemmin. Onko heillä ehkä ideologinen este ovathan monet toimittajat aika vihertäviä mielipiteissään. Tai jyrääkö Suomen valtaeliitin halu lisätä halpatyövoiman tuontia hinnalla millä hyvänsä toimittajien totuuden tavoittelun.

Ja kiihottaminen kansanryhmää kohtaankin lienee ymmärretty väärin, käsittääkseni kokoomusnuoret haluaa sen paljolti pois koska kiihottamissanan sisältöä ei ole laissa määritelty.

 Kiihottamista on se minkä oikeus sellaiseksi tulkitsee. Siis sen tulkinta on mielivaltaista. Joten lähes kaikki maahanmuuttokritiikki voidaan tulkita kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.

Kokoomusnuoret vastustaa monikulttuurisuutta mielestäni hyvin perustein. Maahanmuuttajien sopeutumista kyllä helpottaisi  jos mm oman kielen ja uskonnon opetus yhteiskunnan varoilla lopetettaisiin ja säästyvät rahat käytettäisiin suomen kielen ja kulttuuri opetukseen. 

Kokoomusnuoret hyväksyy lähinnä vain työperäisen maahanmuuton. Minun mielestäni sitäkin tulisi vastustaa onhan maassamme yli 300 000 suurtyöttömyys. Tätä tukee mm monet mielipidekyselyt. 

Esimerkiksi YLE uutiset 21.9.13: Mielipidekyselyn mukaan enemmistö suomalaisista haluaa vähentää maahanmuuttoa runsaan työttömyyden takia.

Tässä on hyvä muistaa, että Kokoomusnuorista tulee Kokoomuksen tulevia johtajia.


Kokoomusnuorten maahanmuuttopolitiikkaa

Kokoomusnuoret vaativat teeseissään eduskuntavaaleihin 2011 ja varjohallitusohjelmassaan kaudelle 2011-2015 maahanmuuttopolitiikkaan mm seuraavia muutoksia.

Asia tarkka lyhennelmäni siitä:

- Sosiaaliturvaa kehitetään siten, että se kannustaa aktiivisia maahanmuuttajia tulemaan Suomeen ja vähentää haluja tulla tänne vain hyvän sosiaaliturvan vuoksi. Vastaanotetaan vain niitä pakolaisia, joilla on hyvät edellytykset sopeutua Suomeen.

- Perusteettomia turvapaikkahakemuksia vähennetään heikentämällä sosiaalietuuksia.

- Turvapaikanhakijoiden toimeentulotuki lopetetaan, heille kustannetaan ainoastaan asuminen ja ruoka.

--Ilmeisen aiheettomien turvapaikan hakijoiden pikakäännytys yhden vuorokauden aikana.

- Oikeus perheenyhdistämiseen vain niille maahanmuuttajille, joilla on jo työpaikka ja edellytykset elättää perheensä ilman sosiaalitukia.

- Maahanmuuttajia ei oteta enempää, kuin mitä on mahdollista sopeuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan.

-Monikulttuurisuusprojekteista ja maahanmuuttajien omaa kulttuuria ylläpitävistä hankkeista luovutaan. Näin nopeutetaan heidän kotoutumistaan Suomeen.

  • Julkisilla varoilla kustannettu maahanmuuttajien oman äidinkielen ja -uskonnon opetus lopetetaan.
- Euroopan suurimpien valtioiden johtajat ovat yksimielisiä siitä, että monikulttuurisuus on haitallista sekä vastaanottajamaan että maahanmuuttajan itsensä kannalta. Tämän ovat myöntäneet niin Saksan Angela Merkel, Iso-Britannian David Cameron kuin Ranskan Nicolas Sarkozy. Miksi Suomen johtavat poliitikot edelleen ummistavat tältä silmänsä todetaan kokoomusnuorten tulevaisuusohjelmassa.

Googlen hakusana: ”Tulevaisuusohjelma 2011-2015 - Kokoomusnuoret”

Putin - uudet kansainvälisen voimankäytön säännöt


 

MTV 24.10.14, TS 25.10. 14 
 Putin esitti Sotshissa pelisääntöjä kansainväliselle voimankäytölle ja syytti jälleen länsimaita Ukrainan kriisistä.
Lisäksi hän syytti Yhdysvaltoja kansainvälisen turvallisuuden horjuttamisesta ja yksipuolisesta sanelupolitiikasta. Hän myös kiisti jälleen länsimaiden toistuvat syytökset siitä, että Venäjä olisi syventänyt Ukrainan konfliktia.
Putin kiisti myös viime aikaiset syytökset, joiden mukaan Venäjä olisi rakentamassa imperiumia tai rikkonut naapurimaidensa suvereniteettia.
Me emme aloittaneet tätä, hän totesi puhuessaan politiikan asiantuntijoille Sotshin lähellä Laurassa.
Putin syytti muun muassa Yhdysvaltoja useaan otteeseen maailman epävakauttamisesta. Esimerkeiksi hän nosti Irakin, Syyrian ja Libyan sodat.
Putin vaati puheessaan keskusteluja, joissa määriteltäisiin pelisäännöt kansainväliselle voimankäytölle. Hänen mukaansa nykyisin valtioiden sisäisiin asioihin puututaan mielivaltaisesti.
Putin otti kantaa myös länsimaiden pakotteisiin. Hänen mukaansa länsimaiden asettamat pakotteet Venäjää vastaan ovat virhe.
Venäjä ei kärsi kovin paljon pakotteista. Venäjä on omavarainen, hän ilmoitti.
Viime aikoina on kuitenkin uutisoitu maailmalla Venäjän talouden ja valuutan luisusta. Venäjän talous on tiukasti sidottu öljyn maailman markkinahintaan, ja se on laskenut viime kuukausina tasaisesti.




                                                                   * * *


Putin puhuu kyllä asiaa, sillä Irakin Saddamin ja Libyan Gaddafin syökseminen vallasta sekä yritys kaataa Assadin hallinto Syyriassa ovat kyllä aika karkeaa toisen maan suvereniteettiin puuttumista. USA pitää itseään todellakin maailmanpoliisina ja besserwisserinä (apurinaan muut Nato-maat) ja haluaa viedä omia arvojaan maailmalle miekkalähetyksenä. Kaiken lisäksi Irak Syyria ja Libya ovat intervention jälkeen ajautuneet täydelliseen sekasortoon.


Toisaalta Putin syyllistyi  puheessaan kaksinaismoraaliin, esimerkiksi toisessa maailmansodassa se vei Suomelta Karjalan ja valloitti Baltian maat sekä siirsi Puolaa länteen päin isomman, sekä pakotti satelliiteikseen monet Itä-Euroopan maat sekä on vuosisatojen aikana vienyt itsenäisyyden monilta pienemmiltä kansoilta sekä Ukrainalta äskettäin Krimin. Tämän kaiken se teki vahvemman oikeudella. Tämä on aivan selvää itsenäisen valtion suvereniteettiin puuttumista, jota Putin tuossa puheessaan paheksui. Sen teki jo entinen valtio Neuvostoliitto, jota Putin tuntuu kaikissa puheissaan ja toimissaan ihannoivan, ja jonka laajuista imperiumia hän pyrkii selvästi palauttamaan.


On tietysti totta että erityisesti isot valtiot ovat syyllistyneet tällaiseen, eihän niistä muuten olisi voinut suuria tullakaan. Onhan nykyinen maailmanjärjestys suurelta osin miekalla luotu.
Kun Putin esittää uusia pelisääntöjä ehkäisemään puuttumista asein toisten maiden sisäisiin asioihin tarkoittaako hän, että samalla hyväksyttäisiin jo tehdyt muiden maiden valtaukset ja että Venäjä sai pitää esimerkiksi Krimin, ja tästä lähtien sen kaltaiset valtaukset estettäisiin?
On periaatteessa sama asia vallataanko joku maa fyysisesti ja liitetään se omaan valtakuntaan tai hyökätäänkö sen kimppuun vain siksi että saadaan sen hallitus vaihdetuksi ja tehdään maasta jonkinlainen vasalli ja muutetaan sen järjestelmää itselle sopivaksi. Se on demokratian miekkavientiä kuten USA tekee tai kun NL vei samoin kommunismia Itä-Eurooppaan.


Putin on sanonut, usein että hän yrittää palauttaa vähitellen Neuvostoliitoon kuuluneet maat tavalla tai toisella Venäjän vaikutuspiiriin. Perustuuko tuo palautusyritys näiden maiden vapaaehtoisuuteen vai enemmän tai vähemmän jonkinlaiseen painostukseen tai pakkoon jää nähtäväksi. Mutta Krim on huolestuttava esimerkki.
Mutta kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut USA:n tukikohta rakentelut lähialueelle tai Ukrainan halu päästä Natoon saattoi olla jotenkin ymmärrettävä syy tehdä niin Venäjälle, jos Ukraina olisi liittynyt Natoon ajanut Venäjän tukikohdat pois Krimiltä ja päästänyt Naton niiden tilalle. Mikä olisi kyllä kauhistus Venäjälle. Tämä siis reviiririitanäkökulmasta.
Jos Krim nähdään reviiririitana, mitä nuo uudet pelisäännöt sitten oikein voisivat olla kun kaikki perustuu luottamuspulaan kylmän sodan hengessä?
Esimerkiksi  jos Nato vetäisi pois kaikki tukikohtansa Venäjän lähialueilta ja sovittaisiin joku määrätty etäisyys mikä se on ja Venäjä tekisi samoin vastaavasti. -Mutta mitä jos toinen tai kumpikin osapuoli ei lopulta voimansa tunnossa haluakaan tätä koska se haluaa laajentaa valtapiiriään.
Laajoja valtioita kuten Venäjä tai USA ei todellakaan olisi voitu luoda tekemällä sopimuksia mitkä estäisivät valtioiden välisen aseellisen voimakäytön, ei imperiumeja olisi todellakaan voinut luoda niissä olosuhteissa.
USA valloitti aikoinaan sodilla lähes kokonaan laajan valtakuntansa intiaaneilta. Vain pieniä alueita kuten Manhattanin saari ostettiin intiaaneilta.
Intiaanien kulttuuria, kuten yleensäkin alkuasukkaiden pidettiin alempiarvoisena. Pohdittiin jopa onko näillä edes sielua. Sanottiin jopa että paras intiaani on kuollut intiaani. Tämän kaltaista ajattelua oli kaikilla siirtomaavalloilla, se ikään kuin oikeutti luomaan imperiumeja. Sen katsottiin myös olevan edistyksen viemistä alemmille roduille. Sitä se tietysti osittain olikin mutta samalla riistettiin näiltä kansoilta vapaus.
Monet venäläiset, ja Venäjän hallinto, pitävät edelleenkin suomensukuisia kansoja ja mm etelän islaminuskoisia jotenkin alempi arvoisina. Näiden kielellisiä oikeuksia supistetaan jatkuvasti. Hallintoalueiden rajoja siirretään siten, että suomensukuiset eivät voi olla missään enemmistökansana. Ja kuitenkin suomensukuiset kansat olivat ennen koko suuren Venäjän keski- ja pohjoisosien valtiaita, kunnes vielä suurempi kansa slaavit tulivat ja valtasivat väkivalloin näiden alueet Venäjän osaksi.
Mitä siis Putin tarkoittaa puheillaan? Venäjä on todellakin luonut maailman laajimman imperiumin valtaamalla häikäilemättömästi pienempien kansojen alueita, niin kuin muutkin suurvallat. Pitäisikö nämä aikaisemmin historiassa tehdyt valtaukset hyväksyä, ja sopia vain ettei sellaista saa enää tehdä
Maailman suurimman valtion presidentin on hyvä niin sanoa. Etykissä aikoinaan sovittiin, että toisen maailmansodan rajat ovat pysyviä, ja että niitä saa muuttaa vain rauhanomaisesti jos niin sovitaan
Ja pienempien maiden sekä sodan hävijöiden oli pakko hyväksyä se heikompana osapuolena toisasiana. Mutta tuo päätös oli kyllä vääryys esimerkiksi Suomen kohdalla.


Suomenkaan Karjalan rosvoamista ei tule koskaan hyväksyä, kyse on  siitä ettei Suomi uskalla vaatia sitä takaisin, toisaalta on niitäkin paljon jotka luulee että sen liittäminen Suomeen tulisi liian kalliiksi kun koko seutu on monien mielestä retuperällä entisistä pelloista infrastruktuurin. Naurettavaa onhan siellä mm valtavasti Vuoksen vesivoimaa ja kaiken tarvittavan voi alkuun rakentaa yksityiselläkin rahalla ja siihen halukkaita kyllä löytyy kun saadaan ilmaista uutta maata. Vaatimuksista saada Karjala takaisin seuraisi tietysti välien huonontumien todella paljon kuten Putin sanoi Haloselle Kremlissä vuonna 2000 (katso plokikirjoitukseni ”Putin ja talvisota”) sekä maittemme välisen kaupan tyrehtyminen. Mutta mitään ei voi saavuttaa ilman uhrauksia.
Putinin halu luoda uusi maailmanjärjestys tuntuu kyllä hieman ihmeelliseltä noiden Kremlin puheiden valossa. Miksi hän uhkaa maidemme välien huonontumisella, jos ja kun Suomi vaatisi Karjalaa takaisin haluaahan hän uutta maailmanjärjestystä mm jotta toisten maiden suvereniteettiä ei enää loukattaisi.
Sen mukaan olisi johdonmukaista korjata myös lähimenneisyyden vääryyksiä, joissa saattaa muhia tulevan sodan syy.
Mutta mennään taas Irakin sotaan. Yksi sen syy oli mitä ilmeisimmin se, että USA halusi saada käyttöönsä öljyä halvemmalla. Ja halusi lisäksi muuttaa sen puolisosialistisen Bath puolueen diktatuurin länsidemokratiaksi ala USA, jossa suuri raha on pikemminkin se joka päättää asioista.
NL:kin aikoinaan aloitti talvisodan Suomea vastaa sen tavoitteena oli pelkän aluevaltauksen ohella mm ryöstää Suomelta suuret määrät Vuoksen sähkövoimaa sekä puunjalostusteollisuutta.
Sodan aloittaminen perustuu usein haluun ryöstää voimansa tunnossa jotain mitä naapurilla on eikä sitä ole omasta mielestä itsellä riittävästi.
Miten todellakin voitaisiin jollain uusilla pelisäännöillä poistaa tuo perusinhimillinen ominaisuus, ahneus. Ja tilaisuus tekee varkaan, kuten lasten hiekkalaatikolla kun isompi lapsi ottaa pois lelun pienemmältään.
Jotta imperiumin luominen, kasvattaminen olisi mahdollista, monet maat pyrkivät kasvattamaan armeijoidensa tulivoimaa, kuten nyt vaikkapa Venäjä ja Kiina. USA taas haluaisi säilyttää asemansa maailmanpoliisina, eli viedä demokratiaa miekkalähetyksenä ja vainota muita ideologioita, joita se pitää huonompina.
Venäjäkin haluaa levittää isovenäläisyyttä tuhota ja sulauttaa venäläisiin ilmeisesti vähitellen kaikki vähemmistökansallisuudet maassaan. Runsas tuhat vuotta siten Moskovan paikalla asui suomensukuisia kansoja mm merjalaisia, jota ei enää olemassa. Slaavit valtasivat vähitellen heidän alueensa isomman oikeudella. Erään merjalaisten heimon Moskat mukaan on todennäköisesti saanut nimensä Moskovakin. Volga joenkin alkuperäinen nimi lienee ollut suomensukuisessa kielessä Valka, valkoinen. Valloittaja on hieman muuntanut kieliasua.
Jo oltaisiin oikeudenmukaisia, Venäjä antaisi suurimmille jäljellä oleville suomensukuisille kansoille oikeuden perustaa oma itsenäinen valtio. Kyllä valtaisassa Venäjänmaassa on siihen tilaa ja venäläisillekin jäisi vielä riittävästi tilaa vaikka muutama miljoona km2 annettaisiin alkuperäiskansoille. Muodostettaisiin vaikka nyky-Venäjästä jonkinlainen itsenäisten valtioiden liitto, vaikka EU:n kaltainen, jossa taattaisiin alkuperäiskansojen kielen ja kulttuurin säilyminen.
Jos nyt saataisiin aikaan pelisäännöt kansainväliselle voimankäytölle. Niin pitäisikö samalla hyväksyä sitä edeltävät valloitukset? Jos hyväksyttäisiin nykyiset rajat pysyviksi se tekisi vääryyttä erityisesti monille pienille maille ja kansoille joilta isommat naapurit ovat aikojen kuluessa vieneet paljon maata tai jopa nielaisseet ne kokonaan.
Ensiksi tulee mieleen kurdit, maailman suurin kansa ilman omaa valtioita. Itsenäisyys lienee heille ehkä mahdotonta tämän maailman raadollisuuden takia. Kyse on myös öljystäkin.
Ehkä autonomiaakin, esimerkiksi Ahvenanmaan kaltaista kannattasi kokeilla. Näin ei kuitenkaan siirrettäisi valtioiden rajoja mitkä tuntuvat olevan suorastaan pyhiä monelle valtiolle.
Noissa säännöissä kansainväliselle voimankäytölle tulisikin olla eräänä perusteena, että jokaisella kansalla tulee olla oikeus vähintään laajaan itsehallintoon mikä osaltaan jo vähentäisi aseellisten konfliktien määrää. Mutta voisiko esimerkiksi Venäjä hyväksyä sellaisia sääntöjä kun se tällä hetkellä yrittää vähitellen päästä eroon vähemmistökansoistaan mm karsimalla vähitellen niiden omakielistä koulutusta, mediaa, kulttuuria ja hallintoa.
Jos tätä ei hyväksytä voimankäytön sääntöihin väkivaltaa ennaltaehkäisevinä toimina, niin mitään voimankäytön sääntöjä ei annata edes yrittää laatia.
Esimerkiksi Kansainliitto erotti aikoinaan NL:n koska se hyökkäsi Suomeen 1939 aloittaen talvisodan. Tämä aivan selvä rikos tulisi myös korjata luovuttamalla menetetyt alueet takaisin Suomelle. Maailma on täynnään tällaisia vääryyksiä, ne pitäisi tavalla tai toisella korjata. Suomelle voisi varmaan riittää kompromissina, että tuosta alueesta muodostettaisiin Suomen ja Venäjän yhteisalue.
Tsetseneille pitäisi antaa laaja autonomia jos kerran itsenäisyys on Venäjälle mahdottomuus.
Myös USA:n intiaanit ansaitsisivat ainakin yhden suurikokoisen osavaltion, ovathan he koko mantereen entisiä valtiaita. Alue voitaisiin vähitellen tyhjentää pääosasta valkoisia antamalla intiaaneille etuosto-oikeus kaikkiin kiinteistökauppoihin.
Voimankäytön uusiin sääntöihin sopisi myös, että mitään sotaa ei saisi aloittaa ilman YK:n lupaa,  jos  sen  aloittaisi laitettaisiin tuo valtio täydelliseen talosssaartoon ja kaikenlainen muukin kanssakäyminen sen kanssa lopetettaisiin kunnes se lopettaisi sotatoimensa ja peräytyisi valtaamiltaan alueilta.
Ajan mittaan YK:lle pitäisi luoda oma laajoihin sotatoimiin pystyvä armeija, jolla olisi yksinoikeus kansainvälisiin sotatoimiin.
Tämä edellyttäisi että sitä ennen maailman kansojen suuret elintasoerot saataisiin tasattua. Onhan armeijoiden tehtävänä pitää tässä maailmassa rikkaat rikkaina ja köyhät köyhinä.
Toisaalta kyse armeijoiden tarpeessa on myös luottamuspulasta, miten saada sitä rakennettua?
Mutta kyse on myös ahneudesta.
Valtioiden rajat onkin paljolti luotu vahvemman oikeudella. Mitä siis Putin oikein tarkoittaa uusilla voimankäytön pelisäännöillä. Ettäkö isot maat saisivat pitää jo vääryydellä hankkimansa maat kun maiden väliset sodat lopetettaisiin. Mutta että tulevat valloitukset estettäisiin.
Jos voimankäyttöä pitäisi rajoittaa tehokkaasti, miksi sitten Venäjä ja moni muu maa varustautuu kovaa vauhtia?
Ja miksi Venäjä puuttuu Ukrainan sisäisiin asioihin aseiden ja sotilaiden voimalla Itä-Ukrainassa
Vähän pelkistettynä tästä kaikesta Venäjä valtaa fyysisesti maa-alueita ja USA pakottaa asein oman talousjärjestelmänsä ja demokratiamallinsa piiriin. Mutta miekkalähetystä kumpikin.
-Ihmiskunnan pitää tietysti pyrkiä kohti parempaa ja siinä pitää antaa myös ajatusten liitää sillä nykyisillä konsteilla emme kyllä pärjää. Mutta valitettavasti toistaiseksi tässä maailmassa rauhaa ja vapautta on vain unelmien valtakunnassa.