Vuosi Utöyasta

Tänään on kulunut tarkalleen vuosi Andreas Breivikin terroriteoista. Mediassa saamme jatkuvasti kuulla arvioita siitä oliko Breivik mielisairas vai äärioikeistolainen poliittinen kiihkoilija. Itse hän ilmeisesti pitää tekemistensä syynä halua herättää norjalaiset prinsessa Ruususen unesta puolustamaan omaa kulttuuriaan erityisesti muslimien määrän lisääntyessä uhkaavasti. Hän haluaa säilyttää oman maansa perinteisen kulttuurin vähentämällä rajusti maahanmuuttoa. Tämän perustelun takia haluaisi päästä vankilaan täysjärkiseksi arvioituna.

On tietysti peräti tylyä tappaa suuri joukko ihmisiä, mutta hän uskoo, että tällä shokkiterapialla voisi olla ehkä monien silmiä avartava vaikutus tai ainakin, että pelko saisi muuttamaan vähitellen vähentämään maahanmuuttoa. Ainakaan tällä hetkellä tuo viesti ei tunnu menneen perille.

Norjan pääministeri Stoltenbergikin puhuikin äskettäin rakkaudesta joka on vain lisääntynyt Breivikin vihan vastineeksi.

Mutta miksi hän ei halua avata silmiään näkemään, että Breivikinkin toimien pontimena on syvä rakkaus, rakkaus Norjan perinteistä kulttuuria kohtaan. Hän haluaa säilyttää sen sen yhtä kiihkeästi kuin nyky–norjalaiset haluavat rakentaa monikulttuurista yhteiskuntaa, jota he pitävät ihanteellisena yhteiskuntana.

Tappaminen on tietysti väärin, mutta epätoivoiset pitkään vaiennetut ihmiset voivat tällaiseen syyllistyä. Miksi todellakin media ei anna riittävästi tilaa maahnmuuttokriittisille kommenteille?

On turhaa ja tyhmää perustella tätä sillä, että maahanmuuton vastustaminen olisi lähes aina rasismia.

Mutta jos puolustetaan monikulttuurisuutta eikö silloin juuri tulisi puolustaa myös kansallisvaltioita ja kansojen oikeutta säilyttää enemmistöasema omassa maassaan joka on jo todellakin uhattuna kun eräät maahanmuuttoryhmät saavat paljon enemmän lapsia kuin alkuperäisväestö.

Turun Sanomat kirjoitti 7.7.12 otiskolla: ”On virhe tulkita Breivik vain yksittäiseksi hulluksi” ja lopettaa suojelupoliisin tutkija Maria Paason haastattelun sanoihin:

”Jos keskustelua lähdetään tukahduttamaan, se saattaa joidenkin ihmisten kohdalla kanavoitua erittäin vakavalla tavalla.” Hän pitääkin äärimmäisen tärkeänä, että maahanmuutosta on voitava aina keskustella avoimesti.

Tuo avoin demokraattishenkinen keskustelu mahdollistaisi ehkä myös maahanmuuton huomattavan vähentämisen. Onhan niin, että nykyään parhaiten saavat äänensä kuuluviin ne, jotka kannattavat nykyistä maahanmuuttopolittiikkaa samalla kun media melko yleisesti leimaa maahanmuuton vähentämispyrkimykset rasismiksi.

Tähän median vääristyneeseen asenteeseen löytyi 22.7.12 Ylen radio aamu-uutisissa yksi selitys ainakin Suomen median osalta:

Mielipidekyselyn mukaan niistä suomalaisista toimittajista jotka kertoivat äänestyspäätöksensä 31% äänesti vihreitä vihreitä viime vaaleissa ja ainoastaan 2% perussuomalaisia kun suomalaisista keskimäärin kannattaa vihreitä vajaat 10% ja perussuomalaisia 15%. 44 % toimittajista ilmoitti myös ettei missään nimessä voisi äänestää perussuomalaisia.*

Tässä voi myös kysyä miksi valitaan työhönsä suurin joukoin toimittajia joilla on tuollaiset asenteet? Eikö valinnoissa pitäisi olla hieman tasapuolisempi jo demokraattisen yhteiskunnan periaatteiden mukaan?

Tai onko taustalla joku aivan tietoinen tavoitteellisuus lisätä jatkuvasti maahanmuuttoa rajoittamalla sitä koskevaa asiallista kriittistä tai torjuvaa keskustelua.

Tavoitteena tässä olisi maahanmuuttoa lisäämällä saada mm lisää halpatyövoimaa usein ilman riittäviä työelämän oikeuksia ja usein jopa veroja maksamatonta sellaista.

Yhteiskunnan monikultturistaminen tarkoittaisi tässä myös sitä, että vallassaolijoille ei tosisasiassa merkitse enää juuri mitään isänmaa ja kansalliset perinteet vaan pelkkä raha ja voiton maksimointi jopa ihmisoikeuksia kunnioittamatta..

(katso plokikirjoitustani ”Tarvitaanko maahanmuuttoa)

* Sunnuntaisuomalaisen kysely, Ylen aamu-uutisissa radiossa 22.7.12

PS 23.7.12 Avoimen keskustelun lisäksi todellinen demokratia vaatii myös sitä, että myös parlamenteissa kuunnellaan herkällä korvalla nationalistien ja maahanmuuttoon torjuvasti suhtautuvien mielipiteitä eikä yritetä kuten nykyään estää näitä jopa puhumasta muka rasisteina. Demokratia perustuu siihen että on jopa täysin eriäviä mielipiteitä joiden perusteella tulee neuvotella ja äänestää kompromissista.

Norjalaisten tulisi ymmärtää, että se mitä toinen ihminen tuntee oikeaksi voi toinen tuntea vääryydeksi yhtä vilpittömästi.

On hyvä myös muistaa, että yhteiskunta on aina mahdollista rakentaa joko monikulttuurisuuden tai nationalismin perustalle siis joko monikansalliselle tai kansalliselle pohjalle. Eikä tässä jompikumpi ole jollain tavalla rikollista. Kyse on siitä mitä kansalaiset haluavat. Kumpikin vaihtoehto tulee hyväksyä mielipiteenä.

Jos ja kun toiset haluavat yhteiskuntaa jossa on lähes koko ihmiskunnan kirjo, se on heidän oma asiansa. Yhtä hyvin tulee hyväksyä ajatus yhdestä kansasta yhdessä valtiossa. Nyt kuitenkaan ei ole niin tehty, vaan nationalismia pidetään usein lähes rikollisena. Kuitenkin esim Suomessa jopa yli puolet kansasta haluaisi vähentää maahanmuuuttoa, riippuen miten asiaa kysytään.

Utöyan muistotilaisuudessa esiintynyt ruotsalaismuusikko Mikael Wiehe nosti esiin kohua herättäneen hihamerkkikirjoituksen jossa esitettiin hihamerkkejä maahanmuuttajille. Wiehe puhui fasismin noususta Euroopassa ja viittasi tässä yhteydessä perussuomalaisiin.

Tämäkin viittaa taas natinalismin suoranaiseen vainoon. Kaiken lisäksi kyseessä oli mitä ilmeisimmin huumori mikä ei edes Suomessa johtanut syytteeseen kansanryhmää kohtaan kiihottamisesta.

Miksi todellakin ei enää saisi rakentaa kansallisvaltiota. Satojen vuosien kokemuksen perusteella yhden kulttuurin varaan perustettua maata on paljon helpompaa hallita kuin monikulttuurista, juuri siksi valtioiden rajat on usein muodostuneet paljolti myötäilemään eri kansojen asumisalueita. Alueilla jossa mm siirtomaahistorian perusteella näin ei ole onkin usein suuria ristiriitoja ja aseellisia konflikteja eri kansojen välillä.

Telluksen pelastustalkoot

                                                                                                   (TS Lukijan kolumnini 14.7.2012)

Rion kestävän kehityksen kokous petti monien toiveet koska sitovia ympäristön tilaa oleellisesti parantavia ohjelmia ei taaskaan saatu aikaiseksi. Syynä tähän on talouskasvun pakkomielle. Tosiasia on, että valtaosa päättäjistä ja kuluttajista käyttää ekologisemmasta tuotannosta saadut säästöt kulutukseen jota lisätään velkarahalla. Tilanne on uhkaava ylittäähän kulutuksemme jo 1,5 kertaisesti maapallon sietokyvyn ja lisääntyy nopeasti.

Tätä ongelmaa ei voi ratkaista luopumalla vaikka oman auton käytöstä tai lihan syönnistä jos säästyvät varat käytetään kulutukseen. Ihmiskunnan saattaminen kestävän kehityksen tielle ei todellakaan vaadi sen kummempaa kuin että talouskasvu nollataan toistaiseksi vauraissa maissa: Lennetään, autoillaan, matkaillaan, rakennetaan ja kulutetaan yleensäkin korkeintaan nykyinen määrä.

Kun samalla tekniikan kehittyessä hyötysuhteet paranevat, energian säästö lisääntyy ja tuotteiden käyttöikää pidennetään, kohentuu vähitellen myös luonnon tila. Tämä edellyttää, että vauraissa maissa tuottavuuden kasvaessa lisätään kulutuksen sijasta vapaa-aikaa.

Tässä korostuu kertakäyttökulttuurista luopuminen, ja tuotteiden huollon ja korjauksen huomattava lisääminen millä on myös melkoinen työllistävä vaikutus. Valtaisia säästöjä saavutettaisiin myös vaikka kaksinkertaistamalla asuntojen käyttöikä.

Jos kestävä kasvu on myöhemmin mahdollista mitä järkeä on silti lisätä kulutusta, jonka hintana on lisääntyvä kiire ja stressi työelämässä? Onhan suurella osalla ihmisiä jo kaikkea enemmän kuin tarpeeksi.

Köyhemmissä maissa tulee kuitenkin sallia talouskasvu kohtuullisen elintason saavuttamiseksi, mutta kestävän kasvun puitteissa. Se edellyttäisi mm, että hidastetaan Kiinan kohtuuttoman nopeaa kasvua luonnon kustannuksella.

Syyksi talouskasvuun pyrkimiseen esitetään, että ilman kasvua ei pystytä ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa. Kyllä voidaan verottamalla enemmän hyvintoimeentulevia kansalaisia, enemmistöä, lisäämällä vaikka alviin kunnon ylellisyys- ja ympäristöprogressio. Eli mitä ylellisempi ja ympäristöä kuormittavampi tuote on sitä suurempi veroprosentti.

Suuri lainataakka on ongelma kasvun nollaamisessa. Sen nopeassa poistossa auttaisi myös työttömyyden poisto ja eläkeiän huomattava nostaminen. Aluksi lienee samalla välttämätöntä hieman laskea kulutustasoa.

Vaikka markettien todellisuus toista kertoo kyselyjen mukaan yli puolet suomalaisista on valmis tinkimään elintasosta ympäristön hyväksi ja ¾ uskoo, että jatkuva talouskasvu tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta ihmisenkin.* Eikö tuon huolestuneen omantunnon äänen tulisi vähitellen siirtyä poliittisiksi päätöksiksi?

* EVAN asennetutkimus 2010, KEPA:n hyvinvoinnin uudet mittarit, taustamuistio 2010

PS Ylläolevan toteutuminen riippuu tietysti myös siitä miten paljon maapallon väestö lisääntyy. Parhaiten onnistutaan jos väestö kasvaa vaikka enää miljardin ja sitten kasvu pysähtyy lopullisesti. Tämä saattaa edellyttää osaksi myös Kiinan tapaiseen syntyvyyden pakkosäännöstelyyn ryhtymistä. Ehkä muuta mahdollisuutta ei ole.

Koulutuksen huomattava lisääminen kehitysapuna auttaisi kuitenkin varmaan huomattavasti vähentäähän lukutaito tunnetusti syntyvyyttä. Syntyvyyden huomattavaan laskuun tarvittaisiin lisäksi myös ilmaista kouluruokailua jolla saataisiin houkuteltua köyhimpienkin perheiden lapset kouluun.

Kehitysapuna tarvittaisiin lisää myös mm maatalouskoulutusta

Tämä kaikki vähentäisi myös huomattavasti Eurooppaan pyrkivien maahanmuuttajien määrää.

Työajan lyhentäminen Euroopassa edellämainitun mukaisesti vähentäisi osaltaan ulkomaisen työvoiman tarvetta varmasti niidenkin mielestä jotka uskovat, että maahanmmuuttajia tarvitaan työvoimapulan poistamiseksi. Ja näin uskovat vallalla olevien talousoppien kannattajat.

Joten työajan lyhentäminen työn tuottavuuden kasvaessa monissa maissa pari prosenttia vuodessa edellyttäisi jos vuosityöaika on vaikka 1600 tuntia neljän työpäivän työajan lyhentämistä vuosittain aluksi. (Ei tietysti loputtomiin koska silloinhan ei lopuksi tehtäisi työtä enää lainkaan.)

Minun mielestäni maahanmuuton voisi jo nyt vähentää pieneen osaan nykyisestä, onhan EU maissa työttömiä keskimäärin 10-11%. Nämä tulojen uusjaolla työllistämällä sekä eläkeiän nostolla ja automaation etenemisen johdosta työvoimapulaa ei synny. Kts plokikirjoitukseni ”Tarvitaanko maahanmuuttoa” .