Ulkovaltoja on vaadittu Syyrian kansannousun tueksi Libyan malliin. YK:n turvallisuusneuvoston jäsenet Venäjä ja Kiina ovat kuitenkin estäneet sen.
Tähän saattaa olla syynä mm se, että Venäjällä on laivastotukikohta Syyriassa ja Kiina voi ostaa öljyä Syyriasta entistä enemmän koska EU asetti sen tuontikieltoon. Yksipuoluemaana Kiina ei myöskään vaadi vapaita vaaleja. Venäjälläkin vaikka se on muodollisesti demokratia, puolidiktaattori pääministeri Vladimir Putinilla on melko liberaali suhtautuminen väkivaltaan järjestyksen ylläpitämiseksi. Ja onhan kummallakin separatistinsa ja vähemmistönsä tsetseenit ja uiguurit, joita ne kohtelevat kovin ottein, joten kummatkin sietävät hyvin Syyrian presidentti Bashar al-Assadin toimia
Jos ulkovallat puuttuvat tilanteeseen voi tuloksena olla islamistien pääsy hallitukseen. Tämä on kauhuskenaario varsinkin Israelille, joka ei siksi vaadi Assadin eroa. Voisihan sota Syyrian sekasorron myötä levitä koko lähi-idän räjähdysherkälle alueelle. Tilanne olisi todella vaarallinen jos sotaan liittyisi ohjusiskuineen myös Syyrian liittolainen Iran.
Assadia on turha pitää erityisen väkivaltaisena alueella, jossa todellista demokratiaa ei juuri ole, ja valtaa pidetään yllä kovin ottein. Tämän voi ymmärtää koska valta on usein saatu joko perimällä, kaappauksella tai vaalivilpillä.
Yhteiskuntajärjestelmä riippuu paljolti maan kehitysasteesta. Kansaa jolla ei ole riittävää yhteistyökykyä hallitsee yksinvaltias, mutta koulutustason noustessa vaatimukset demokratiasta lisääntyvät.
Moni arabimaa onkin nyt samanlaisessa tilanteessa kuin Eurooppa Ranskan vallankumouksen aikaan. Kyse on vanhan hallitsemistavan ja uuden ajan väistämättömästä törmäyksestä.
Väkivaltaan Assadia rohkaisee laivastotukikohta, jota Venäjä ei halua menettää, sekä runsas venäläisaseiden määrä. Parasta olisikin, että Syyrian hallitukselle annettaisiin enemmän aikaa vallanvaihtoon, jotta vältyttäisiin vielä suuremmalta verenvuodatukselta kuten Libyassa.
Lännellä ei todellakaan ole perusteita ruveta ”besserwissereiksi, ovathan esimerkiksi Turkki ja Israel saaneet kohdella äärimmäisen huonosti kurdeja ja palestiinalaisia ilman että vaadittaisiin ulkopuolista puuttumista. Näin koska Turkki on Natomaa, jonka pelätään eroavan Natosta jos sen toimiin puututaan ja liittoutuvan ehkä islamilaisten maiden kanssa. Israel taas on USA:n suojatti ja sen asemahdin suojaama ja saa siten tehdä melkein mitä vain se itse haluaa.
Politiikan ristiriitaa osoittaa myös 1992 Algerian vaalit, jossa voittaneiden islamistien valtaanpääsy estettiin lännen hiljaisella tuella. Seurauksena sisällisota, jossa kuoli satatuhatta ihmistä.
Parempi olisikin nyt pysyä erossa kiistoista ja tarjota vain rauhanvälitystä. Jokaisen kansan on muutenkin parasta itse oppia tulemaan toimeen keskenään, vaikka sitten kantapään kautta. Ulkopuolinen puuttuminen varsinkin lännen taholta voi johtaa myös imperialsmisyytöksiin, että lännen avulla valtaan päässyt hallitus on nukkehallitus.
Assadin syyttäminen liiallisesta väkivallasta ja Syyrian erottaminen sen johdosta Arabiliitosta ei ole perusteltua suhteutettuna sen jäsenmaiden yleisesti melko huonoon ihmisoikeustilanteeseen. Moni arabiliiton jäsen syyllistyikin tekopyhyyteen, kuten erottamista kannattaneet Saudi-Arabia, Sudan ja Somalia, jotka ovat maailmankuuluja ihmisoikeusloukkauksistaan.
hakusanoja: ”Russian navy operate from Syria” ja ”Venäjän Syyrian laivastotukikohta”
” EU:n Syyrian öljysaarto”
PS 27.11. Venäjän johto on alkanut käydä keskusteluja myös Syyrian opposition kanssa varmuuden vuoksi vaikka tukeekin edelleen Assadia. Maassa vierailikin äskettäin Venäjän hallitusta edustava valtuuskunta. YK:n yleiskokouksen tuomitessa äänestyksessä Syyrian hallituksen väkivallan Venäjä äänesti tyhjää Kiinan ohella. Tämä osoittaa, että Venäjä Kiina ohella, joka sekin äänesti tyhjää, on ehkä vähitellen kääntämässä kelkkaansa vaikka edelleen muodollisesti tukee Syyrian hallitusta.
Turkkikin on alkanut jyrkkään sävyyn tuomita Syyrian hallituksen väkivallan ja vaatia sille erilaisia sankioita, vaikka on itse kohdellut 15 miljoonaista kurdivähemmmistöään mahdollisimman huonosti tuhonnut näitä vuosikymmenien aikaan kymmenin tuhansin , pudottanut näiden kyliin mm napalmia ja pakkosiirtänyt kurdeja ympäri Turkkia sadoin tuhansin.
Kyseessä on selvä kansanmurha. Vuoteen 1990 asti kurdin kielen puhuminen oli julkisuudessa kiellettyä, mikä osoittaa hyvin tilanteen vakavuutta. Vieläkin kurdien asioiden ajaminen Turkin parlamentissa on hengenvaarallista toimintaa.
Turkki käy edelleen sotaa kurdissejä vastaan. Sissisodan seurauksenan EU pitää Kurdien PKK:ta terrorijärjestönä, ja tämä vaikka tuo järjestö on epätoivoisena tekona puolustaakseen kansaansa ryhtynyt sissisotaan, kun laillisia keinoja asioiden ajamiseen ei ollut. -Jos Turkki ei oli Natomaa EU ei varmastikaan olisi julistanut PKK:ta terrorijärjestöksi.
