Miksi
II maailmansota syttyi?
Miksi
Natsi-Saksa syntyi ja tuhoutui?
Katsoin
äskettäin Saksalaisen Natsi Saksan viime päivistä kertovan
elokuvan Perikato (Der untergang). Se on hyvä elokuvana mutta
sitäkin tärkeämpi se on historian kannalta. Se kertoo
vavahduttavasti miten tässä maailmassa kaikella on aikansa ja
loppunsa. Miten Hitlerin unelma tuhatvuotisesta valtakunnasta
typistyi 12 vuoteen. Elokuva kertoo miten vaikeaa tuo loppu on
erityisesti silloin kun valtakuntaa on rakennettu häikäilemättä
räikeän eriarvoisuuden pohjalta kun maan johtajien omallatunnolla
on miljoonien ihmisten tehdasmainen tuhoaminen ja siitä odottava
rangaistus.
Natsi-Saksan
valloitusten, juutalaisvainojen ja lopulta tuhon on sanottu olevan
historiallinen opetus siitä mitä seuraa kun demokratiasta
luovutaan. Demokratia ja diktatuuri eivät ole kuitenkaan kuin
joitain tavaroita marketin hyllyllä, joita jokainen voi noin vain
valita. Esimerkiksi Saksan ajautuminen natsi-diktatuuriin sotaan ja
juutalaisten joukkotuhoamiseen on pitkä ja monisyinen prosessi,
johon keskeisenä syynä olivat I maailmansodan Saksa sai
kohtuuttoman ankarat rauhanehdot, mikä katkeroitti saksalaiset.
Saksa
menetti Versaillesin rauhassa 13% maa-alastaan, 75% rauta-, 28%
hiilikaivoksistaan ja 30% terästuotannostaan sekä kaikki
siirtomaansa. Se määrättiin korvaamaan kaikki sodassa aiheutetut
menetykset ja vahingot. On arvioitu, että jos Saksa olisi korvannut
ne kaikki, ne olisivat tulleet maksetuksi vasta vuonna 1980! Lisäksi
Saksalta kiellettiin asevelvollisuusarmeija, ilmavoimat, raskas
tykistö, panssarivaunut ja sukellusveneet sille sallittiin
ainoastaan 100 000 miehen palkka-armeija.
Syy
sotaan löytynee myös Iso-Britannian 1917 antamassa Balfourin
julistuksessa, jolla luvattiin Palestiina juutalaisille
”kansalliseksi kodiksi” mikä katkeroitti monia saksalaisia koska
juutalainen rahamaailma ilmeisestikin osti tuon julistuksen
lupaamalla sen vastineeksi tukea taloudellisesti USA:n ja
Iso-Britannian sotaponnisteluja, jota ilman Saksa ei olisi ehkä
sotaa hävinnyt. (mm. Carl Grimberg Kansojen historia osa 22 ss. 89
ja 226-227)
Juutalaispankkiirien
toiminta ei sinänsä poikennut muidenkaan sotien rahoituksesta,
monet suoma-laisetkin varmaan ostaisivat mielellään takaisin
Karjalan jos se olisi myytävänä. Mutta sodan rahoittaminen teki
juutalaisista Saksan vihollisia, jolle haluttiin kostaa kuten
muillekin vihollisille.
Saksan
vuoden 1918 jälkeiseen kurjaan tilaan ja ennen vauraan
keskiluokankin kurjistumiseen sodan jälkeen oli syynä paljolti
myös hyperinflaatio ja Wall Streetin pörssiromahdus. Tällaisissa
oloissa kukoisti myös koronkiskonta, jonka lopettaminen oli myös
natsien eräänä vaaliteemana. Juutalaispankkiireita oli maassa
paljon, ja he harrastivat myös koronkiskontaa mikä lisäsi
sekasortoisissa oloissa ennakkoluuloja yleensäkin juutalaisia
kohtaan.
Juutalaispankkiirien
suureen määrään taas oli historiallisena syynä se, että
keskiajalla koron ottamista lainasta pidettiin syntinä Raamatun
tekstien perusteella. Juutalaiset saivat luvan tehdä tuon likaisen
työn koska he eivät olleet kristittyjä.
Juutalaisia
vihattiin ja vainottiin Euroopassa jo keskiaikana myös siksi että
he olivat erilaisia, eihän katolinen kirkko sallinut uskonnon
vapautta. Samaan aikaan myös katolisen uskon harhaoppisia
poltettiin roviolla. Juutalaisia siedettiin muurien takana
ghetoissaan paljolti siksi että he toimivat rahanlainaajina.
(On
muistettava että esim. myös mustalaisten syrjinnällä ja vainoilla
on pitkät, edelleen jatkuvat perinteet, tässäkin syynä on
erilaisuus. Tähän ei ole kuitenkaan kiinnitetty kovin paljon
huomiota koska mustalaisten taloudellinen merkitys yhteiskunnassa on
vähäinen.)
Hitlerin
kuuluisa lausahdus: ”Jos juutalaisia ei olisi heidät pitäisi
keksiä” tarkoittanee , että kansakunta tarvitsee vihollisen
yhtenäisyytensä vahvistamiseksi. Tämä ei sinänsä ole mitään
uutta sillä mm USA on aloittanut monta sotaa juuri tällä
perusteella laukaistakseen jonkin sisäpoliittisen ongelman. Kun
aloitetaan sota sisäiset ongelmat unohtuvat. Saksassa juutalaiset
toimivat harjoituskohteena nostattaa kaikenlaiseen väkivaltaan ja
sotaan valmista yhteishenkeä. Ja olihan juutalaisia monen helppo
vihata koronkiskureina ja I maailmansodan vihollisen sotatoimien
rahoittajana. Ja koska juutalainen rahamaailma on kansainvälistä,
vihollinen oli siten myös omassa maassa.
Saksan
kansa ajautui natsien syliin koska demokratia oli ajautunut
umpikujaan lopullisesti Wall Streetin pörssiromahduksen aiheuttaman
taloudellisen romahduksen takia. Maassa vallitsi suorastaan
sekasortoinen tila, myös ideologisesti, eikä ollut mahdollista
saada kokoon toimivaa demokraattista hallitusta. Maata hallittiin
presidentin hätäasetuksilla.
Kun
Hitler lupasi työtä ja toimeentuloa kaikille haluttiin kokeilla
uutta vaihtoehtoa, mikä vähentäisi loputonta puolueiden välistä
riitelyä ja saisi aikaan kurin ja järjestyksen. Moni tarttui
diktatuuriin ikään kuin viimeisenä oljenkortena, tehokkaan
natsipropagandan kaikuessa kaduilla. Demokratialla ei maassa
muutenkaan ollut juuri perinteitä. Ja kansalaisia ei petetty
ainakaan täystyöllisyyslupauksessa: kaikki saivat työtä,
valitettavasti vain se oli tulevaan sotaan valmistautumista.
Demokratiaa
ei maassa todellakaan noin vain hylätty vaan demokratia oli
korruptoitunut talousromahduksen siivittämänä vahvemman oikeudeksi
ja menettänyt elinvoimansa. Se putosi natsien syliin kuin kypsä
hedelmä. Oli mahdotonta muodostaa demokraattista hallitusta koska
yhteiskunta oli pahasti jakautunut. Sekasortoisissa oloissa
historiallisen kokemuksen perusteella syntyykin usein hyvin
dogmaattisia liikkeitä, joille demokratia on vierasta. Mutta niinkin
voi sanoa että laissez faire kapitalismi ja häikäilemätön
keinottelu, mikä johti talousromahdukseen oli myös syynä
diktatuurin syntymiseen.
Hitler
sai maan pääomapiirit puolelleen mm lupaamalla ettei
puolueohjelmassa ollutta suuryritysten valtiollistamista toteuteta.
Ilman suuren rahan tukea hänellä ei olisi juuri ollut
mahdollisuutta päästä valtaan.
Nöyryyttävät
rauhanehdot, jotka laittoivat suurvallan polvilleen I maailmansodan
jälkeen ja nostivat osaltaan Hitlerin valtaan synnyttivät myös
revanshimielialan. Tästä pitäisi löytyä myös historiallinen
opetus välttää nöyryyttämästä voitettuja. Toisaalta Ranskakin
halusi kostaa I maailmansodassa 1870-luvulla Saksalle hävimänsä
sodan. Kyseessä oli siis myös koston kierrettä.
Perikato
Der untergang voi uhata mitä tahansa maata, joka voimansa tunnossa
luulee voivansa tehdä heikommilleen mitä haluaa, tässä eräs
uhkakuva 2000-luvun maailmanpoliisi ja valloittaja USA:lle kuten myös
Israelille, jotka eivät näköjään ole oppineet mitään
historiasta tuhoten ja alistaen heikompiaan. -
Mutta
myös pohjoisen yltäkylläisyys ja etelän köyhyys ja nälkä
sopivat ajatteluaiheeksi. Hitler tappoi kaasulla, me tapamme
ahneuttamme kehitysmaiden asukkaita nälkään. Syylliseksi pannaan
kasvottomat markkinatalouden lait, onko siinä kuitenkaan lopulta
niin paljon eroa?
On
hyvä muistaa, että Ranskan vallankumouksenkin jälkeen
suunniteltiin. voitettujen kaasuttamista suurin joukoin kaivoksissa.
Vaikka suunnitelma ei toteutunutkaan on hyvä tietää että
tällaisia suunnitelmia laadittiin maassa, jonka tunnuksena oli
liberte, egalite, fraternite; vapaus, veljeys, tasa-arvo.
Maan
ajautumisessa tuhoonsa on usein kyse on myös inhimillisestä
ahneudesta: ei tiedetä koska on riittävästi. Jos Saksa olisi
tyytynyt vähän ennen toisen maailmansodan alkua saamiinsa
alueisiin, juutalaisetkin olisi ehkä valtaosin karkotettu maasta
eikä holocaustia olisi ehkä syntynyt.
Mutta
voi tietysti kysyä oliko mahdollista pysäyttää sota NL:n
rajalle, koska monien historioitsijoiden mukaan Stalin varusteli
rajan takana omaa armeijaansa hyökkäysvalmiiksi ehkä koko
Euroopan valtaamiseksi, ja että tuo hyökkäys olisi voinut alkaa
jopa jo heinäkuussa 1941. So Hitlerin oli pakko hyökätä ennen
kuin Stalin ehtii sen tehdä. (Tästä Hitler puhui mm Presidentti
Rytille vuonna -42 Suomen vierailullaan, kts Rytin muistelmat sekä
plogikirjoitukseni ” Suomen kohtalon hetkiä kirjeitä
Churchillille ja Mannerheimille ”)
Historiassa
on todellakin usein vaikeaa tietää mikä on totta koska lähteet
ovat usein kovin erilaisia ja niiden totuudenmukaisuutta on usein
vaikeaa selvittää. Oliko siis kyseessä Hitlerin suuruuden hulluus
vai välttämätön pakko.
Holocausti,
lopullinen ratkaisu syntyi paljolti epätoivoisena tekona sodan
vastoinkäymisten johdosta, haluttiin saada edes yksi vihollinen
tuhottua ennen koko valtakunnan tuhoa, niin järjettömiltä kuin sen
keinot tuntuvatkin. Se jolla ei ole enää mitään menetettävää
on usein valmis äärimmäisin tekoihin.
Mutta
eräs syy Saksan tuhoon saattoi olla myös maan teollisuuden pyrkimys
loputtomaan kasvuun hinnalla millä hyvänsä. Tässä olisi
opittavaa nykyajallekin ettei meille käy samoin. Historiassa kaikki
muutkin Lebensraumia halunneet valtakunnat ovat tuhoutuneet lopulta
ahneuteensa hankittuaan lopulta liikaa vihollisia.
Saksan
johti tuhon tielle oikeastaan myös ikään kuin työtapaturma kun
maassa vallitsi olosuhteiden seurauksena yksipuoluejärjestelmä ja
oppositiota ei ole, sellaisissa oloissa voi mikä tahansa puolue
syyllistyä äärimmäisiin tekoihin koska mitkä tahansa sen
päähänpistot voi helposti muuttaa todellisuudeksi.
Hitlerilläkin
oli unelma paremmasta maailmasta kuten meillä kaikilla, mutta vain
harvalla on mahdollisuus yksipuolisesti toteuttaa niitä. Hän uskoi
rotuoppeihin kuten muuallakin Euroopassa monet tuohon aikaan. (Esim.
Ruotsissa oli valtion rotubiologian laitos mikä levitti oppeja
germaanien paremmuudesta muihin rotuihin verrattuna.) Vain ehdoton
valta teki Hitleristä sen mikä hän oli. Saksan tuho oli paljolti
seurausta myös tuolloisesta ajan hengestä, äärimmilleen viedystä
kansallisuusaatteesta, se ja totalitarismi yhdessä ovat vaarallinen
yhdistelmä.
Göring
sanoi puolustuspuheessaan Nurnbergin oikeudenkäynnissä että,
voittajat määrittelevät aina sen mikä on oikein ja väärin.
Saksakin oli aluksi tuomarina mutta lopulta sille luettiin lakia.
Samankaltainen
tilanne on mm. Irakissa, jossa on sotien seurauksena miljoonia
kuolleita. Jos USA lähiaikoina sortuisi senkin johtajat joutuisivat
ehkä vastuuseen teoistaan. – On muistettava, että historian
saatossa kaikkien suurvaltojen jäljet ovat veriset olkoonpa niiden
ihanteet ja saavutukset millaiset tahansa.
Seuraavassa
kotonani olevan sodanaikaisen lehden juttu mikä antaa todella
ajattelemisen aihetta.
UUSI
AURA 17.3. 1941 (kopioitu
lehdestä
4.3.2006)
ja
siinä juttu otsikolla:
Saksan
sotavoimat valmiit ottamaan osansa liittolaisen taakasta sanoo
Hitler.
”Mitä
valmisteluihimme on tarvittu, on jo suoritettu”
Berliini
16.3. (STT) Valtakunnankansleri Hitler puhui eilen varussalissa
pidetyssä kaatuneiden muistojuhlassa. Sotamuseon edustalla olivat
valtakunnankansleria vastassa kenraalisotamarsalkat von Brauschitz,
Keitel, ja Milch viimeksimainittu valtakunnamarsalkka Göringin
sijaisena, lisäksi valtakunnanministeri Rudolf Hess ja SS:n
valtakunnanjohtaja Himmler. Sitä paitsi olivat läsnä miltei kaikki
valtakun-nanministerit, valtakunnanjohtajat ja piirijohtajat.
Kun
orkesteri oli soittanut ensimmäisen osan Beethovenin viidennestä
sinfoniasta, ryhtyi valtakunnankansleri puhumaan. Puheen jälkeen
soitettiin kansallishymni. Muistojuhlallisuuden aikana suoritti
sotavoimien kunniapataljoona lippuineen ohimarssin muistomerkin ohi
ja kansallishymnien soidessa tarkasti valtakunnankansleri
kunniapataljoonan rintaman. Sen jälkeen hän laski seppeleen
muistomerkille, tervehti sitten maailmansodan ja nykyisen sodan
invalideja, joille oli juhlaan valittu erikoiset paikat. Sitten kun
kunniapataljoona oli valtakunnankanslerille suorittanut ohimarssin,
tämä lähti autossaan juhlapaikalta tuhansien jo tuntikausia ennen
tilaisuuden alkua paikalle kokoontuneiden katsojien tervehtimänä.
Puheessaan
valtakunnakansleri Hitler lausui mm. seuraavaa: Saksan kansan
juhliessa sankareitaan v. 1941 se tapahtui aikana ja olosuhteissa,
jotka oikeuttavat meidät ylpeydellä muistelemaan niitä, jotka
menneisyydessä taikka hiljattain ovat uhranneet henkensä
isänmaalleen. Kun me vuosi sitten juhlimme urhojamme tässä
pyhitetyssä paikassa, olimme
suorittaneet menestyksellisen alun sodasta, mitä Saksa ei ollut
tahtonut, vaan minkä sille olivat tehneet pakolliseksi samat voimat,
jotka historiassa kantavat vastuun vuosien 1914-18 sodasta.
Käsittäen väärin asiain todellisen laidan ja aliarvioiden Saksan
voiman sekä erityisesti Saksan uuden johdon tahdonvoiman ja
päättäväisyyden nämä voimat luulivat, että kansamme murtaminen
toisenkin kerran olisi helppo tehtävä. Kun kenraali Wood
Yhdysvaltain senaatin tutkimusvaliokunnassa vakuutti mr Churchillin
jo v. 1937 vakuuttaneen hänelle, että Saksa jälleen on tullut
liian voimakkaaksi ja sen takia on tuhottava uudella sodalla*,
paljastaa tämä historiallisesti todistettavissa oleva tosiseikka
kuka itseasiassa on nykyisestä kehityksestä vastuussa. Vain
Englanti ja Ranska halusivat sotaa.
Ja tältäkään taholta ei sitä halunnut kansa vaan ohut
poliittinen ja taloudellinen pintakerros, jonka
takaa pohjimmaisena toimivana voimana paljastuu kansainvälinen
juutalaisuus koko maailmaa käsittävine liittoutumineen - demokratia
ja vapaamuurarius.
Hitler
selosti tämän jälkeen Saksan v. 1940 saavuttamia menestyksiä
ja
lausui, että tämä vuosi siirtyy maailmanhistoriaan ehkä
ratkaisevimpana ja merkitykseltään painavimpana, sillä tänä
vuonna tapahtui historiallisesti todella merkittävä voimasuhteiden
vaihto, jos Saksa v.1918 olisi saavuttanut näistä menestyksistä
edes osan, olisi maailmansota voitettu.
Tänään
Saksan sotavoimien vaikutus ulottuu yli maapallon, niiden
henkilöllinen ja aineellinen teho on joka suhteessa suunnattomasti
kasvanut, päättäväisyydellä ja luottamuksella ne voivat
suorittaa loppuun sen, mikä v. 1940 aloitettiin. Tästä syystä me
nyt vieläkin suuremmalla oikeutuksella kuin v. 1940 lähestymme
manalle menneitten saksalaisten urhojen muistoa. Saksan kansa on
hyvittänyt kaiken sen minkä se aikanaan ylönantoi ja menetti
sokeassa hairahduksessaan. Nyt se tuntee jälleen jatkavansa
urheitten esi-isiensä perinteitä. Nyt saksalainen mies jälleen
panee elämänsä alttiiksi ja uhrautuu saavuttaakseen kansalleen
paremman tulevaisuuden ja hankkiakseen sille rauhan, joka
johtaa oikeudenmukaisempaan inhimilliseen yhteisöön kuin se, minkä
Veraillesin diktaattorit rikollisesti sanelivat.
Puhuja huomautti tämän jälkeen, että tässä sodassa on
kotiseudun tehtävä suurempia uhrauksia kuin aikaisemmassa. Nyt ei
ole kysymyksessä vain miehen vastustuskyky vaan myöskin naisen.
Kansakunta on tänään taisteleva kokonaisuus. Kun Englanti ja
Ranska julistivat sodan, Englanti kohdisti sodan myös
siviilielämään...
Churchill
on jo aikaisemminkin muidenkin lähteiden mukaan sanonut useita
kertoja että Saksa, että Saksa pitää tuhota jos se vahvistuu
liikaa.
Jo
vuonna 1919 Churchill sanoi: ”Mikäli Saksa seuraavien 50 vuoden
kuluessa jälleen pystyy käymään maailmankauppaa olemme käyneet
tämän sodan (1914-1918) turhaan.”
Ja
1934: ”Jos Saksasta tulee liian vahva, se on jälleen murskattava
ja tällä kertaa lopullisesti”
Ja
1936: ”Kolme pääteesiäni ovat: Meidän on ryhdyttävä
vastarintaan jokaista potentiaalista maailmanvalloittajaa ja
hyökkääjää vastaan. Saksa nykyisen natsihallintonsa myötä on
juuri tällainen” ( Erkki Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä
s. 68 )
Churchill
unohtaa tässä kyllä, että Iso-Britannia oli tuolloin itsekin
imperiumi jolla oli hallussaan lähes neljäsosa maapallon
maapintalasta ja asukkaista. Ja sodalla nuo alueet oli pääosin
vallattu sanoo Ari Kallio. -Tuo sama natsien vihaaja oli itse
myös varsinainen rasisti, joka Iso-Britannian hallitessa
1920-luvulla mandaattialueena Mesopotamiaa (nykyään Irak) toivoi
eräässä lehdessä lisää tällaista ”alempien rotujen”
tuhoamista, kun kapinaan nousseita arabeja oli tapettu tuhansittain
sinappikaasulla. *
T.S.
Kaufmanin kirja: ”Germany must perish” saavutti suuren suosion
USA:ssa, siinä ehdotettiin mm, että ”hävitämme saksalaisen
rodun sterilisoimalla 40 miljoonaa saksalaista”
Samuel
Untermeyer: Julistamme pyhän sodan Saksalle - boikotoikaa
saksalaisia tavaroita, merenkulkua, kuljetuksia... (New York Times”
7.8.1933
”Saksa
on tuhottava valtiona ja kansana. Sen teollisuus ja kulttuuri
hävitetään.” Tämä Morgenthau-suunnitelma esiteltiin
Rooseveltille ja Churchillille Quebeckissä 10.-16.9. 1944
Tällaiset
puheet ja kirjoitukset (joista löytyy monia eri lähteitä) menivät
myös Saksan johdon tietoon herättäen epäluottamusta ja
luottamuspula on sodan yleisin syy. Haluttiin iskeä ennen kuin
toiset ehtivät.
Toisaalta
ruoho tuntuu usein olevan vihreämpää naapurin puolella ja
tilaisuuskin tekee varkaan kun on rakennettu oikein voimakas
sotakone. Mutta sitä ei voi kieltää etteivätkö Saksan
naapurit USA:ta ja NL:oa myöten olleet omalta osaltaan
kiihottamassa mielialaa sodan aloittamiseksi. Syyllisten penkille
pitäisi panna myös ne, jotka puheillaan halusivat tuhota Saksan jos
se taas vahvistuisi.
Kaikesta
päätellen toisen maailmansodan syynä olivat selvästi myös
suurvaltojen väliset reviirikiistat. Lebensraumia tavoiteltiin (ja
oli jo kauan tavoiteltu häikäilemättömästi) muuallakin kuin
Saksassa. Saksan tilanne oli tässä huono olihan se ikäänkuin
jäänyt monien suurien valtioiden väliin puristuksiin, ja nämä
aikoivat ehkä ratkaista yhdessä ongelman tuhoamalla Saksan ja
jakamalla keskenään sen maat havittelihan sekin voimansa
tunnossa sodan mennessä hyvin kieltämättä tuota lebensraumia
varsinkin idässä.
Sodan
syistä on monia teorioita, mutta mikä on totta sen ehkä ainoina
tietävät (jos edes hekään) herrat Stalin ja Hitler. Mutta heidän
mielipidettään asiasta ei voi enää kysyä.
Joten
edellä mainitun perusteella on turhaa juhlia Eurooppa päivää
ja Voiton päivää ikäänkuin voittona jostain ulkoisesta pahasta.
Se mitä mm Chruchill puhui Saksan tuhoamisesta on ehkä pakko
ottaa todellisena uhkauksena, niin monta kertaa hän ja muutkin
tuon saman sanoneet.
Olkoon
lähteet mitä tahansa niitä ei usein syystä tai toisesta haluta
noteerata. Sodan voittajataholla on suuri houkutus nähdä
viholliset pahoina ja omat hyvinä? Mutta maailma ei todellakaan
ole näin mustavalkoinen.
Miksei
syyllisten penkille panna myös I maailmansodan voittajia, Versain
rauhaa, laissez faire kapitalismia/sen perustajia, jotka
synnyttivät Wall Streetin pörssiromahduksen ja suuren lamakauden.
Syyllisiä olivat myös ne joilla oli valta demokratian puitteissa
jättää suuria ihmisjoukkoja oman onnensa nojaan köyhyyteen ja
kurjuuteen samalla kun toisilla oli enemmän kuin tarpeeksi. Miksi
tämä kaikki sai tapahtua demokratian puitteissa?
Tässä
on myös mietittävää nykyhetken ihmisille mihin
talousliberalismi meidät johtaa lisäähän sekin jatkuvasti
eriarvoisuutta, leipäjonot kasvavat, ja samaan aikaan monilla on
enemmän kuin tarpeeksi. Samalla veroparatiisit houkuttelevat yhä
useampia koska ei haluta maksaa hyvinvointiyhteiskunnan vaatimia
veroja ja korruptiokin lisääntyy jatkuvasti. Nämä myös osaltaan
selittävät euro kriisiä.
Olemmeko
samalla tiellä kuin Eurooppa 30-luvulla? EU kuitenkin perustettiin ,
jotta maiden välisellä taloudellisella yhteistyöllä
estettäisiin uuden sodan syntyminen ikiajoiksi. Kun vietämme
Eurooppa päivää olisi todellakin parasta unohtaa omahyväinen
hyssyttely, onhan tosiasia että EU on syvällisessä arvokriisissä.
Se haluaa muka edistää ihmisoikeuksia, mutta tosiasiassa
eriarvoisuus lisääntyy jatkuvasti talousliberalismin seurauksena.
EU natiseekin jo liitoksissaan, jos näin saa kauan vielä jatkua
työttömyys erityisesti nuorisotyöttömyys saattaa sytyttää
maanosamme tuleen. Me voimme kuitenkin estää sen jos haluamme.
Kuten olisi 30-luvallakin voitu jos olisi haluttu. On hyvä muistaa
että työttömyyden vähentämiseen/poistoon ei välttämättä
tarvita talouskasvua , se on tulonjakoasia, siis tahdon asia. Se
loppuu hetkessä jos niin vain haluamme. -Tässä mietittävää
Eurooppa päivänä!
*
Tuota lehteä en nyt lähteeksi löytänyt, mutta totta on, että
Iso-Britannian armeija kaasutti sinappikaasulla tuhansia kapinaan
nousseita arabeja . Mutta aika lähellä sitä oleva lähde on Ylen
ykkösaamun kolumni 8.3.2011. Siinä Hannu Reime totesi mm, että
Churchill suositteli kapinaan nousseiden arabiheimojen tappamista
sinappikaasulla Mesopotamiassa.
Tuo
suurena demokraattina pidetty arvostettu valtiomies, joka tuomitsi
jyrkästi natsi-Saksan juutalaisten tuhoamisen vaali siis itsekin
herrakansa-ajattelua, jossa eurooppalaiset olivat ylempää rotua ja
muut alemmat rodut lähinnä palvelijan asemassa. Tähän
ajatteluun perustui koko Iso-Britannian imperiumikin.
Nähdä
malka toisen silmässä onkin ihmisen perisynti. En silti yritä
vähätellä Hitlerin tekemisiä, mutta oliko hän sinänsä sen
pahempi kuin muutkaan sen ajan suurvaltajohtajat, hänen vikansa oli
se, että hän hävisi sodan.
Jos
Churchillillä olisi ollut ehdoton valta kuten Hitlerillä hän
olisi ehkä tuhonnut miljoonittain arabeja kaasulla, perusteena että
nämä ovat alempaa rotua. Ja onkohan kukaan koska laskenut
kuinka monta miljoonaa valloitettujen maiden asukasta on kuollut
Iso-Britannian siirtomaasodissa ja niiden seurauksissa kun luotiin
koko maailmanhistorian ehkä laajinta valtakuntaa.
Ja
jos ryhdytään selvittämään Neuvostoliiton diktaattori Stalinin
syntilistaa päästään varmasti myös miljooniin. Mutta hänen
tekemisensä unohdetaan Voiton päivänä erityisesti Venäjällä
kuuluihan se sodan voittajiin. Suurta isämaallista sotaa
juhlittaessa unohdetaan helposti, että on aivan mahdollista, että
Neuvostoliitto olisi hyökännyt Saksaan jo heinäkuussa 1941 tai
hieman myöhemmin ellei Saksa olisi ehtinyt ennen.
Tätä
mahdollisuutta pitää osaltaan yllä myös se, että moniin NL:n
sodanaikaisiin ei arkistoihin ei liene pääsyä vielä
vuosikymmeniin. Winston Churchillin arkistoihinkaan ei ole pääsyä vielä pitkään aikaan, joten selvää on, että arkaluontoista salattavaa on todella paljon.
Huom allaolevassa on jonkinverran päällekkäisyyksiä yllä olevan tekstin kanssa, syynä ajanpuute.
Kansallisosialismiko
sosialismia
Löysin tekstini
allaolevan Hitlerin ja kansallissosialismin suhdetta Karl Marxin
oppeihin käsittelevän kirjoituksen netistä. Se kannattaa todella lukea! Tekstin perässä
on lukee ”pelontorjuntaa” muuta en tekijästä tiedä. Mutta
sen mitä olen aikaisemmin lukenut kansallisosialismista tukee
paljolti allaolevaa. Ensinnäkin Hitler poisti työttömyyden,
kuten lupasi vaalikampanjassaan, laajoilla julkisilla töillä, esim
moottoritierakentamisella. Se on keynesiläisyyttä, ja paljolti
vasemmistolaisuutta.
Aikaisemmin
olen lukenut eri lähteistä, että alkujaan Saksan
kansallisosialistien tavoitteena oli etä valtio olisi omistanut
suuren joukon suuryrityksiä. Mutta tästä jouduttiin luopumaan
koska suurpääoman ehtona kansallisosialistien tukemiselle
vaaleissa oli että sosialisointiohjelmaa lievennetään
huomattavasti. Saksan sosialismista tulikin hieman nykyKiinan
mallista, jossa vallitsi markkinatalous, mutta jossa sen
toimintapuitteet yhden puoleen diktatuurissa saneli valtio. Se
saneli mm verotuksen ja sosiaalipoliikan tason, jossa mm
puhdasrotuisia saksalaisia lapsiperheitä valtio tuki melko
anteliaasti. Eikä toiminut kuten NykySaksassa tai lähes koko
maailmassa, jossa markkinat pitkälle sanelevat minkälaisia lakeja
säädetään ja lähes kaikkialla sen ehdoilla leikataan
pienituloisille tärkeää sosiaaliturvaa. Ja eriarvoisuus kasvaa.
Siis natsiaate oli jonkin sortin sosialismia.
Tiesin
jo aikaisemmin lukemani perusteella, että kansallissosialismi
tarkoitti kansallishenkistä/nationalistista sosialismia toisin
kuin Neuvostososialismi, jossa kaikki kansat oli veljiä
keskenään, vaikka käytännössä ei aina sielläkään kun Stalin
kuitenkin vainosi vähemmistökansoja, vaikka oli itse
georgialaisena vähemmistökansaa.
Samalla
kumpikin puolue, tai diktaattori, vainosi yhtälailla
toisinajattelijoita, joiden henkikulta ei ollut juuri luotia tai
hirttosilmukkaa arvokkaampi. Stalin vainosi lisäksi mm
maanomistajia, jotka ei suostuneet luopumaan vapaaehtoisesti
omistuksistaan, heitä lienee tuhottu miljoonittain. Hitler vihasi
erityisesti kansainvälistä juutalaisuutta englannikielisissä
julkaisuissa ”international jewelry”. Se omisti hänen mukaansa
suuren osan maailman pääomista ja suunnattoman koronkiskonnan ja
ahneutensa takia oli keskeinen syyllinen mm saksalaisten
kurjuuteen 1920-30 luvuilla. Ja myös monet aivan tavalliset
saksalaiset alkoi inhota ja vihata juutalaisia em syistä.
On
tietysti totta että pankkiireina ja rahanlainaajina oli myös
aivan tavallisia saksalaisia jotka myös kriisaikana syyllistyi
koronkiskontaan. Mutta historiallista syistä juutalaisa oli
erityisen paljon pankkiireina. Tämä siksi että keskiaikaisen
Raamatun tulkinnan mukaan koron ottamisen lainasta oli kristityille
synti, joten juutalaiset sai luvan tehdä ”likaisen työn” ja
rikastui sen takia melkoisesti keräten suuria pääomia.
Juutalaiset
oli myös rahoittaneet Ympärysvaltojen sodankäyntiä
huomattavilla summilla Saksaa vastaan I maailmansodassa, mikä
päättyi Saksan tappioon ja armottoman koviin rauhanehtoihin, mitkä
oli eräs keskeinen syy natsien valtaan pääsyyn.
Tästä
kaikesta voi loogisesti johtaa allaolevan tekstin halun mm tuhota
kaikki maailman juutalaiset, jotka olivat kansainvälisen suurpääoman
omistajina esteenä kansallissosialismin rakentamisessa. Olihan
tarkoitus rakentaa uusi uljas maailma , jossa germaaninen rotu,
yli-ihmiset johtaa koko maailmaa, ja jossa muut kansat saavat toimia
sille lähinnä palvelijan asemassa jos tyytyvät osaansa. Ja
elleivät tyydy ne tapetaan. Ja juutalaiset kaikkein alimpana
ryhmänä tapettiin ikäänkuin kostona kun Saksan tuho alkoi
häämöttää. Ja eihän maailman ykköskapitalisteina pidettyä
ryhmää uskottu muutenkaan voitavan sopeuttaa
kansallisosialismiin edes palveljan roolissa.
Ruotsin
sosiaalidemokraatteja arvostellaan allaolevassa kirjoituksessa
vuonna 1935 maassa aloiteusta rotuhygieniaohjelmasta, jossa
kirjoituksen mukaan steriloitiin mustalaisia, suurperheisiä ja
vajaamielisiä.
Mutta
sterilitiin minun tietojeni mukaan myös saamelaisia.
Kirjoituksen
virhe on nähdä alempien rotujen harventamiseen syynä lähinnä
eri sortin sosialistit. Jos kirjoittaja tietää miten yleistä rotuviha tai herrarotuajattelu oli kaikkialla maailmassa ja hänen olisi pitänyt se kirjoituksessaan kertoa, ainakin lyhyesti asiasta mainita.
Mutta esim Ruotsissa josta minulle löytyy
eri kirjoituksissani myös lähteet (Katso vaikka plokikirjoitkseni
”Peiliinkatsomisen paikka.”) joista ilmenee että Ruotsin
Valtiollisen rotubiologian laitoksen Upsalaaan perustivat vuonna
1921 yksimielisesti Sosiaalidemokraaattien johdolla kaikki Ruotsin
valtiopäiväpuolueet. Sen aivoitusten mukaan aloitettiin mm nuo
sterilisaatiot. Ja suomalisiakin pidettiin sen mukaan hieman
alempana rotuna minkä jäsenet sopii hyvin palvelijoiksi ja ovat
urheita sotureita, mutta jota eivät kykene luomaan mitään
korkeampaa kulttuuria. Ruotsalaisissa koulukirjoissa
varoittettiinkin sen johdsta vielä 1950-luvulla menemästä
suomalaisten kanssa naimisiin, sillä silloin lasten perintötekijät
heikkenevät.
Pitää
muistaa, että tuohon aikaan ennen vuotta 1945 sen kaltaiset
ajatukset olivat yleisiä myös porvaripuolueissa Euroopassa.
Uskottiin todella että ihmisrotua voidaan jalostaa karsimalla
keinolla tai toisella pois heikko perimäaines. Ja ehkä siinä olis
vielä nykyäänkin osittain järkeä jos estettäisiin jotenkin
esim vakavia perinnöllisiä sairauksia sairastavien lisääntyminen.
En
todellakaan tiennyt ennen, että esim Marxin teoksissa sanottiin
noinkin suoraan, että uuden maailman luomissa tarvittavissa
vallankumouksissa syntyvään uuteen maailmanjärjestykseen
sopeutumattomien kansanosien ja varsinkin rotujen kohtalona olisi
tavalla tai toisella tuhoutua. Siis sisältää myös tietoisen
tuhoamisen, mikä on rasismia.
Mutta
myös monet porvarihalitukset toimi samoin. Esimerkiksi
Iso-Britannia kukisti hallitsemallaan nykyisen Irakin alueella
olevan arabikapainan 1920-luvulla sinappikaasulla, seurauksena
tuhansia kuolleita. Winston Chuchill ylisti tapahtunutta: Tämä on
aivan oivallista ”alempien rotujen” harvennusta, lisää
tällaista.
Lähde
tähänkin löytyy muista kirjoituksistani. -Ja tuo alempien rotujen
vihaaja sai sitten maailmalla suurena demokratian ja
ihmisoikeuksien puolustajan kunnian voittaa Hitler! Jos Churcill
olisi saanut aikoinaan päättää hän oli kai kaasuttanut
kuoliaaksi kaikki maailman muslimit!
Nykyaikana
Isis mielellään toteuttaisi saman kohtalon kristityille jos eivät
suostu luopumaan uskotaan, haluaahan se perustaa vaikka väkivalloin
koko maailmanlaajuisen kalifaatin.
Joten
paha ei todellakaan asu lähinnä vain jossain määrätyissä
ideologioissa, siihen mahdollisuus on periaatteessa meissä
kaikissa. So tilaisuus tekee valitettavasti liian usein varkaan.
-Ja
hyökkäämällä Neuvostoliitton Hitler halusi myös tuhota
mielestään juutalaisten luomuksen bolsevismin. Se ei ollut vain
harhaluuloa, olihan mm puna-armeijan komentaja Trotski juutalainen.
Mutta juutalaisten suuresta määrästä neuvostoeliitissä oli
huolissaan myös Stalin joka puhdistutti neuvostojohdosta suurimman
osan juutalaisista. Että jonkinlainen kansallisosialisti oli siten
Stalinkin, vaikka ei kannattanutkaan tuotantovälineitten
yksiyisomistusta.
PS
Tästä kaikesta ei todellakaan pidä luulla, että kannatan
rotuoppeja, joiden mukaan alemmat rodut saa tuhota tai steriloida ,
tai että toisinajattelijoille voi tehdä samoin. En kannata se on
epäinhimillistä. Mutta niistä puhdistettuna natsiaatteessa on
puolensa jonkin sortin sosialismina. Yksipuoluejärjestelmä siinä
kuitenkin hieman arveluttaa.
Kansallisuusaatteen
kannattajana, ja maahanmuuton vastustajana , uhkaahan se
nykylaajuudessa ajan mittaan jo suomalaisen kultuurin tulevaisuutta
ja onhan meillä omasta takaa suuri työttömien armeija mikä tulisi
työllistää ennenkuin tänne päästetään ulkomaista työvoimaa,
on kansallissosialismin aatesisältö minua lähemäpänä. Kts
plokikirjoitukseni ”Tarvitaanko maahanmuuttoa?”
-Ja
vielä diktatuureista, niitä taisi olla sotien välisenä
aikana eri mittapuiden mukaan laskettuna lähes puolet Euroopan
valtioista. Suomessakin Kommunistipuolue oli lailla kielletty, ja
natsiaatteelle melko myötämielinen Lapuan liike oli vähällä
saada valtaansa Suomenkin vuonna 1932.
”pelontorjunta”:
Hitlerin suuri sosialistinen unelma
Huhtikuussa
1945, kun Adolf Hitler kuoli oman käden kautta Berliinissä, kukaan
ei ollut paljon kiinnostunut siitä, mitä hän oli aikoinaan todella
uskonut ja ajatellut. Tämä oli odotettavissa. Sota ei ole
pohtimisen ja harkinnan aikaa, ja mitä Hitler oli tehnyt oli niin
järkyttävää ja niin laajalti tunnettua kuolemanleireineen ja
joukkohautoineen, että vähän tai ei lainkaan voitiin ja haluttiin
kiinnittää huomiota kansallissosialismin ideologiaan. Sen
ajatteleminen on aivan mahdotonta. Hitler, joka oli näyttänyt (oli
näytetty) hyypiönä tai pellenä paljastettiin roistojoukon
johtajana, ja niinpä hänestä ei haluttu juuri enempää
tietääkään.
Mutta
lähes 70 vuotta myöhemmin Hitleristä ja hänen ideologiastaan on
paljonkin sanottavaa. Jopa roistolla voi olla syynsä ja motiivinsa.
Ja niitä on eteenkin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana alettu
kaivaa esille ja vaikka ne eivät voi muuttaa tuomiota, rikastuttavat
ja syventävät ne epåäilemättä sitä kuvaa jota meille on
tarjottu. Hitlerin uskottujen kuten Albert Speerin julkaisemat
muistelmat, hänen sota-aikaiset pöytäpuheet, poliittisen uran
alkuvaiheista esille nousevat asiat sekä esim. Hermann Rauschningin
ja Otto Wagenerin tarkasti dokumentoidut tai muistinvaraiset
merkinnät Hitlerin näkemyksistä omalle sisäpiirilleen tai Joseph
Göbbelsin henkilökohtaiset päiväkirjamerkinnät nostavat esiin
kiinnostavia asioita.
Nykyisin
on selvää ja hyvin perusteltua arvioida että Hitler ja hänen
liittolaistensa uskoivat olevansa sosialisteja ja että muut, kuten
demokraattisetkin sosialistit, olivat tästä asiasta samaa mieltä.
Nimike kansallissosialismia ei ollut suinkaan mikään tekopyhä ja
sattumanvarainen vaan itse asiassa tarkkaan harkittu ja looginen
nimike tuolle aatteelle. Todisteet ennen vuotta 1945 olivat enemmän
yksityisiä kuin julkisia, mikä on ehkä sinänsä jo. Julkisuudessa
Hitler esiintyi/esitettiin aina marxilaisuuden vastustajana ja aikana
jolloin Neuvostoliitto oli ainoa sosialistinen valtio maan päällä
ja bolshevismin vastaisuus hänen suosionsa suuri tekijä, olisi hän
ymmärrettävästi ollut haluton puhumaan mitä todella ajatteli.
Hänen (väitetty ja todellinen) suuruudenhulluus olisi joka
tapauksessa estänyt häntä kutsumasta itseään kenenkään
opetuslapseksi. Se synnytti oudon ja ristiriitaisen allianssin
nykyhistorioitsijoiden ja kuolleen diktaattorin mielen välille.
Monet viimeaikaiset analyytikot ovat pilkuntarkasti kieltäytyneet
tutkimasta Hitlerin syvimpiä poliittisia ja ideologisia ajatuksia.
Niinpä he hyväksyvät enempiä kyselemättä kuten monet natsit
1930-luvulla iskulauseet "ristiretkestä marxilaisuutta vastaan"
kuin yhteenvetona hänen näkemyksistään. Aikana, jossa fasismista
on tullut haukkumasana (sille on perusteet) ei näytä olevan
tarvetta todennäköisesti edes analysoida sitä syvästi.
Mitä
hän todella ajatteli? Vaikka hänen tiedetään maininneen ettei hän
paljasta syvimpiä ajatuksiaan kenellekään, niin jokainen ihminen
joka puhuu, paljastaa samalla itsensä. Jokaisella on myös tarve
edes hieman avata näkemyksiään. Hitlerilläkin oli tietty pieni
sisäpiiri jolle hän avautui – tiettyyn rajaan saakka. Hänen
yksityiset keskustelut, silloinkin kun ne eivät kaada hänen
mainettaan kommunismin vastustajana, määrittelevät tosiasiassa
hänen näkemyksensä varsin painavasti. Hermann Rauschning,
danzigilainen natsi joka tunsi Hitlerin hyvin jo ennen vuotta 1933
kertoi Hitlerin yksityisesti ja syvällisesti tunnustaneen hänelle
olevansa velkaa marxilaiselle perinteelle. "Olen oppinut paljon
marxilaisuudesta", hän huomautti kerran, "enkä epäröi
myöntää sitä". Hän oli ylpeä siitä miten paljon tietoa
marxilaisista teksteistä hän oli hankkinut jo ennen ensimmäistä
maailmansotaa ja myöhemmin Baijerin vankilassa vuonna 1924,
epäonnistuneen Münchenin vallankaappauksen jälkeen.
Melkein
samoihin aikoihin kun Hitler avautui Rauschningille (1939) kertoi hän
Münchenin vallankaappauksen epäonnistumisen syistä toiselle
sisäpiiriläiselle, uskotulleen Otto Wagenerille. Ongelmaksi
muodostui Hitlerin mielestä Weimarin tasavallan poliitikot koska "ne
eivät ole koskaan edes lukeneet Marxia" viitaten siihen, ettei
kukaan joka ei ollut lukenut niin tärkeää tekijää voi ymmärtää
nykymaailmaa. Hitlerin jatkoi keskustelua sanomalla että tämän
ymmärtämättömyyden seurauksena Weimarin poliitikot kuvittelivat,
että lokakuun vallankumous 1917 oli "venäläinen yksityinen
asia", vaikka todellisuudessa se oli muuttunut koko ihmiskunnan
historian! Hitler totesi Wagenerille että hänen ero kommunisteihin
oli vähemmän ideologinen kuin taktinen. Saksan kommunistit jotka
Hitler oli tuntenut ennen nousua valtaan, kertoi hän puolestaan
Rauschningille, ajattelivat että politiikka tarkoitti puhumista ja
kirjoittamista. He olivat pelkkiä pamflettien kirjoittajia, kun taas
" minä olen pannut käytäntöön mitä nämä kaupustelijat ja
kynän heiluttajat ovat arkana aloitelleet", lisäten
paljastavasti, että "koko kansallissosialismi" perustui
Marxiin.
Se
on järisyttävä huomautus ja suorasukaisempi kuin mikään hänen
puheistaan tai edes Mein Kampf, vaikka jopa omaelämäkerrassaan hän
toteaa, että hänen oma oppi erottuu täysin marxilaisuudesta sen
vuoksi, että se tunnustetaan rodun merkityksen - vaikka se helposti
näyttää johdannaiselta. Asia on nimittäin niin, että Karl Marxin
ja Friedrich Engelsin kirjoituksissa rotu ei suinkaan ollut
näkymättömissä kuten myöhemmin tulemme havaitsemaan. Ja Hitler
tiesi tämän. Hän oli lukenut Marxin tarkemmin kuin useimmat
marxilaisuuden asiantuntijoina esiintyvät sillä hän oli lukenut
myös ne Marxin näkemykset joista monet sosialistit tänään eivät
ole edes tietoisia.
Ilman
rotua, Hitler jatkoi, kansallissosialismi "ei voisi tehdä
mitään muuta kuin kilpailla marxilaisuuden kanssa sen omalla
kentällään". Marxismi oli internationalistinen.
Proletariaatilla, kuten kuuluisa iskulause julistaa, ei ole
isänmaata. Hitlerillä oli isänmaa, ja se oli hänelle kaikki
kaikessa. Kansallissosialismi oli siis nimensä mukaisesti
sosialismia jolla oli kansa, isänmaa. Bolshevismi ainakin väitti
edustavansa kansainvälistä sosialismia, vaikka esim. Stalinin
puhdistuksissa näkyi vahva etnisenkin puhdistuksen jälki.
Silti
yksityisesti, ja ehkä jopa julkisesti, Hitler myönsi, että
kansallissosialismi perustui Marxiin. Oppikappaleen perusta ei ole
oppikappale kuten rakennuksen perustus ei ole sama kuin rakennus, ja
todellakin - monin tavoin kansallissosialismi perustui marxismiin.
Sillä marxismi oli teoria historiasta, eikä kuten liberalismi tai
sosiaalidemokratia, pelkkä asialista lainsäädäntöehdotuksia. Se
oli teoria ihmisestä ja ihmiskunnasta, ei vain Saksan. Se oli myös
historiaa, huumaava visio, joka väitti ymmärtävänsä koko
menneisyyden ja tulevaisuuden ihmiskunnalle. Hitlerin löytö oli
että sosialismi voisi olla sekä kansallista sekä kansainvälistä.
Voisi olla myös kansallinen sosialismi. Näin hänen kerrottiin
puhuneen toverilleen natsi Otto Wagenerille 1930-luvun alussa.
Sosialismin tulevaisuus lepää "kansan yhteisöllisyydessä",
ei kansainvälisyydessä, hän väitti, ja hänen tehtävänään oli
"muuntaa Saksan kansa sosialismiin ilman että tapetaan vanhaa
individualismia", mikä tarkoittaa yrittäjyyden ja
liikkeenjohdon yhteiskuntaluokkia joita oli vielä liberalismin
aikana jäljellä. Niitä tulisi käyttää, ei tuhota. Valtio voisi
hallita omistamatta, yhden puolueen johtamana, talous voitaisiin
suunnitella ilman että omistavia luokkia tuhottaisiin.
Toteutus
oli ratkaisevaa. Luokkasota, kuten Venäjän sisällissota oli juuri
osoittanut, saattoi tarkoittaa vain sitä että saksalaiset
taistelevat saksalaisia vastaan, ja Hitler uskoi että oli olemassa
nopeampi ja tehokkaampi reitti. Voisi olla sosialismi ilman
sisällissotaa.
Kun
individualismi oli päättynyt, hän kertoi Wagenerille, tehtävänä
oli "löytää ja matkustaa tietä pitkin yksilöllisyydestä
sosialismiin ilman vallankumousta". Marx ja Lenin olivat
Hitlerin mukaan nähneet oikean tavoitteen, mutta valinneet väärän
reitin - pitkän ja turhan kivuliaan reitin - tuhoamalla porvariston
ja keskiluokan, Lenin oli tehnyt Venäjästä harmaan massan, he
olivat menneet "keskimäärin alaspäin", ja että
kansallissosialistinen valtio voisi kohottaa elintason korkeammaksi
kuin kapitalismi oli koskaan kokenut. On selvää, että Hitler ja
hänen liittolaistensa tarkoittivat heidän vaatimuksensa
sosialismista otettavan vakavasti. Ja he ottivat sen itse vakavasti.
Lähes
70 vuotta on Hitleriä kuvattu, jos ei konservatiivina - sanassa on
liian haaleita sävyjä - niin ainakin äärimmäisenä esimerkkinä
oikeistolaisesta. On erittäin kyseenalaista, olisikohänen ystävänsä
tunnistaneet Hitlerissä tuon kuvauksen. Omilla ajatuksillaan hän ei
antanut näkyvyyttä vasemmalle tai oikealle, ja hän ei
todennäköisesti nähnyt järkeä tuossa lineaarisen politiikan
teoriassa. Koska hän oli ratkaissut kaikkien aikojen arvoituksen
historian osalta, kuten hän kuvitteli, kansallissosialismi olisi
ainutlaatuinen. Ainekset saattoivat olla monipuolisia ja tuttuja,
mutta niiden yhteenveto oli hänen.
Hitlerin
mieli oli monella tapaa vanhakantaisempi: ei keskiaikainen
kokonaisuutena, kuten esimerkiksi viktoriaanisilla sosialisteilla
Ruskilla ja William Morrisilla, vaan itseasiassa kiehtovalla tavalla
paljon syrjäisemmässä menneisyydessä sankarillisine hyveineen. On
hyvin laajalti unohdettu – ja tämä on tärkeää muistaa - että
paljon samaa voidaan sanoa myös Karl Marxin ja Engelsin mielestä.
Näiden kahden sosialismin ikoonin kirjoituksista löytyi tästä
selviä todisteita. Sosialisteilla oli suorastaan myyttinen kaipuu
sankarilliseen hyveelliseen menneisyyteen jonka juuri kapitalismi ja
sen mukana ahneus oli tuhonnut.
“Until
its complete extermination
or loss of national status, this racial
trash
always becomes the most fanatical bearer there is of
counter-revolution, and it remains that. That is because its entire
existence is nothing more than a protest©
against
a great historical revolution… The next world war will cause not
only reactionary classes and dynasties, but also entire reactionary
peoples,
to disappear from the earth. And that too is progress.”
–Friedrich
Engels (from The Magyar Struggle)
On
kysymys rodusta, ennen kaikkea, ja että noin 70 vuotta on estänyt
sen että kansallissosialismi ymmärrettäisiin sosialismina.
Proletariaatilla ei saata olla isänmaata, kuten Lenin sanoi. Mutta
silti Karl Marxin mielestä olisi ollut rotuja, jotka joutuisivat
väistämättä tuhotuksi (vallankumousprosessissa) . Tämän näkymän
hän julkaisi tammi-helmikuussa 1849 artikkelissaan jonka Engels
nimesi "Unkarin kamppailuksi". Marxilaisen lehden Neue
Rheinische Zeitungin kohta muistuttaa sosialisteja Hitlerin noususta
valtaan myöhemmin. Nyt on siten mahdollista arvioida, että
Auschwitzilla oli sosialistisia vaikutteita. Marxilainen historia
tarvitsee ja vaatii kansanmurhan syistä implisiittisesti sen
väitteen, että feodalismin täytyy antaa tilaa kapitalismille, joka
puolestaan korvautuu sosialismilla. Marxilaisen
teorian mukaan rodut jotka ovat jääneet kaksi askelta jälkeen
kehityksestä tuhoutuisivat vallankumouksessa, sillä ne olisivat
kykenemättömiä vallankumoukseen.
Engels kutsui näitä rotuja nimikkeellä ”racial trash” ja ne
kuuluisivat hänen mielestään historian tunkiolle. Marxin ja
Engelsin julkea rasismi ja värillisten sekä myös eurooppalaisten
”alempiarvoisten rotujen” halveksunta on asia jota
vasemmistolaiset eivät halua uskoa. Mutta dokumentit puhuvat
puolestaan.
Tämä
julma näkymä, joka sukupolvea myöhemmin oli tarkoitus toteuttaa
väkevästi mm. uudella pseudo-tieteellä, eugeniikkalla, oli jo
vuosisadan ajalta tuttu osa sosialistista perinnettä, vaikka
ymmärrettävästi Auschwitzin vapauttamisen jälkeen ovat
sosialistit olleet innokkaita unohtamaan sen. Mutta on runsaasti
todisteita kirjoituksissa kuten H.G Wellsin, Jack Londonin, Havelock
Ellisin, Webbsin ja monien muiden siitä, että sosialismissa ei
kaihdeta radikaaleja toimenpiteitä. Ajatus etnisestä puhdistuksesta
oli sisällä ortodoksisessa sosialismissa ainakin vuosisadan ajan.
“The
classes and the races too weak to master the new conditions of life
must give way…. They must perish in the revolutionary holocaust.”
-Karl
Marx (from The People’s Paper, April 16, 1856)
Näin
sosialistinen älymystö länsimaissa oli ensimmäiseen
maailmansotaan saavuttaessa julkisesti jo sitoutunut rodun puhtauteen
ja valkoisten ylivaltaan eikä vähemmän sitoutunutta väkivaltaan.
Sosialismi tarjosi heille valtakirjan, ja luvan tappaa ja toteuttaa
kansanmurhia. Vuonna 1933 esipuheessa On the Rocks, Bernard Shaw
esitti julkisesti tyytyväisyytensä joukkotuhon periaatteesta jonka
Neuvostoliitto oli jo hyväksynyt. Sosialistit voivat nyt ylpeinä
todeta, että oli vihdoin löytynyt rohkeutta toimia, vaikka
joistakin silti tuntui, että tällainen toiminta olisi pidettävä
salassa. Vuonna 1932 Beatrice Webb huomautti teekutsuilla "erittäin
huonosta tilanteen hallinnasta" kun eräiden brittiläisten
Ukrainassa vierailleiden annettiin nähdä karja-autoja jotka olivat
täynnä nälkää näkeviä "valtion vihollisia"
paikallisella asemalla. "Naurettavaa antaa näyttää se",
sanoi Webb, etevä neuvostojärjestelmän ihailija. "Englanti on
aina niin tunteellinen" ja lisäsi varmuudella: "Et voi
tehdä munakasta rikkomatta munia." Muutamaa vuotta myöhemmin,
vuonna 1935, sosiaalidemokraattinen hallitus Ruotsissa aloitti oman
rodunjalostuksen ohjelmansa pakkosterilisoimalla romaaneja,
”takapajuisia” sekä huonokuntoisia ja jatkoi ohjelmaa vielä
sodan jälkeenkin.
Väite,
että Hitler ei todellakaan ollut sosialistinen, koska hän toteutti
kansanmurhan viittaa monumentaaliseen epäonnistumiseen
historiallisen muistin ylläpitämisessä. Vain sosialistit tuona
kyseisenä ajanjaksona kannattivat tai harjoittivat kansanmurhia,
ainakin Euroopassa, ja poliittisen uransa ensimmäisinä vuosina
Adolf Hitler oli ylpeän tietoinen siitä. Viitatessaan omalle
puolueelleen, NSDAP:lle, Münchenissä elokuussa 1920 hän sitoutui
sosialistien rasismille:
"Jos
olemme sosialisteja, meidän on ehdottomasti oltava
juutalaisvastaisia - ja päinvastoin, tässä tapauksessa
materialismi ja mammona ovat ne jota pyrimme vastustamaan.”
Suurten
suosionosoitusten jälkeen Hitler jatkoi:
"Miten
niin sosialistina, et voisi olla antisemiitti?"
Kysymys
ymmärrettiin laajalti, ja on huomattavaa, että kukaan Saksan
sosialisti vuonna 1930 tai aikaisemmin ei koskaan pyrkinyt
kieltämäänä Hitlerin oikeutta kutsua itseään sosialistiksi
rotupolitiikassa. Aikana, jolloin sosialistinen perinne
kansanmurhasta oli tuttu, tuollainen olisi kuulostanut järjettömältä.
Tämä perinne, se on tärkeää havaita, oli juuri ainutlaatuinen.
Euroopan vuosisadalla joka alkoi 1840-luvulta alkaen Engelsin
artikkelista 1849 aina Hitlerin kuolemaan asti, jokainen joka
kannatti kansanmurhaa (luokkien ja rotujen hävittämistä) kutsui
itseään sosialistiksi, ja eikä poikkeuksia ole juuri löytynyt.
Ensimmäiset
reaktiot kansallissosialismiin Saksan ulkopuolella on nykyisin
unohdettu. Ne olivat erittäin sekavia koska fasismin nousu
Euroopassa tuli vasemmistolle yllätyksenä. Sitä ei oltu
marxilaisten raamatussa ennustettu ja näin hämmästys oli
luonnollista. Mistä se oli tullut? Harold Nicolson, demokraattinen
sosialisti ja vuoden 1935 jälkeen Englannin parlamentin jäsen,
opiskeli tunnollisesti tämän asian kanssa ja päätteli viisaasti
vuonna 1932 että fasismi (italialainen) oli eräänlaista
puolisotilaallista sosialismia; vaikka se tuhosi vapauden, hän
totesi päiväkirjassaan, "se on varmasti sosialistinen kokeilu,
kun se tuhoaa yksilöllisyyttä". Moskovan näkemyksessä
fasismi oli viimeinen vaihe kapitalismissa. Richard huomautti 1934
BBC:ssä, että monet opiskelijat natsi-Saksassa uskoivat "kaivavansa
perustukset uudelle saksalaiselle sosialismille".
Sisällissodan
puhjettua Espanjassa vuonna 1936 olivat jo monet intellektuellit
lännessä varmoja, että Stalin edusti vasemmistoa ja Hitler
oikeistoa. Tämä äkillinen muutos on selitettävissä vain siten
että kiusallinen uusi tilanne helpoimmin sysäsi sivuun epämukavat
tosiasiat ja riitasoinnut. Selitys jonka mukaan on olemassa ”poliisit
ja rosvot” tai ”cowboyt ja intiaanit” - on usein riittävän
tyydyttävä. Molotov-Ribbentrop-sopimusta tuskin nähtiin yrityksenä
palauttaa yhtenäisyys sosialismiin. Se nähtiin vain kyynisenä
lumeavioliittona.
Sodan
puhkeamiseen mennessä ajatus Hitleristä minkäänlaisena
sosialistina oli lähes kokonaan kuollut. Yksi outo poikkeus tästä
löytyi mutta sitäkin merkittävämpi ja kiinnostavampi.
Kirjallisesti sitoutuneena sosialistina heti Ranskan romahdettua
vuonna 1940, kirjoitti George Orwell (”Leijona ja yksisarvinen”)
katastrofin osoittaneen lopullisesti että "suunnitelmatalous on
vahvempi kuin suunnittelematon talous ", vaikka hänellä ei ole
epäilystäkään siitä, että Hitlerin voitto oli tragedia
Ranskalle ja ihmiskunnalle. Kansallissosialistit olivat ottaneet niin
paljon sosialismista piirteitä että se oli tehnyt Saksasta
voimakkaan käymään sotaa. Hitler oli jo päässyt Orwellin
mielestä lähelle Saksan sosialisoimisessa.
"Sisäisesti
on Saksalla paljon yhteistä sosialistisen valtion kanssa."
Nämä
sanat on kirjoitettu juuri ennen Hitlerin hyökkäystä
Neuvostoliittoon. Orwell uskoi, että Hitler olisi jäävä
historiaan "miehenä, joka teki Lontoon Cityn naurettavaksi"
pakottamalla rahoittajat huomaamaan, että suunnittelu toimii ja että
talouden vapaus taas ei. Hitlerin talouspolitiikka kiristi rikkaiden
verotusta ja leikkasi voittomarginaaleja sekä pakotti yritykset
toisensa jälkeen valtiojohtoisen talouden natsipuolueen
määrittelemään viitekehykseen. Tunnettu taloustieteilijä John
Maynard Keynes näki natsien toimineen täysin oikein katkaistessaan
tuhoisan talouden syöksykierteen lisäämällä mm. julkista
kulutuskysyntää.
Wagenerin
muistelmat jossa hän tuo esille Hitlerin esittämät näkemykset
piirtävät kuvan miehestä jolla oli tarjolla muiden aikakauden
sosialistien tavoin visio tulevaisuudesta, joka kokoaa yhteen useita
säikeitä, jotka kerran tekivät utopistisesta sosialismista
vastustamattoman houkuttelevan. Siihen sekoittuu, kuten
viktoriaanisen ajan sosialismissa oli tehnyt, voimakas taloudellinen
radikalismi sekä romanttinen innostus kadonnutta aikaa kohtaan ennen
kuin kapitalismi oli tuhonnut sankaruuden ja ennen kuin ikävä
ahneus alkoi uhata perinteisiä instituutioita kuten perhettä ja
heimoa.
Sosialismi,
kertoi Hitler kertoi Wagenerille pian noustuaan valtaan, ei ollut
uusi keksintö ihmisen hengisessä kehityksessä, ja muistutti
Jeesuksesta ”sosialistina”. "Olemme ensimmäiset jotka
kaivavat haudasta nämä opetukset." Jeesuksen "sosialistisuus"
oli muutenkin yleinen näkemys aikansa eurooppalaisilla
sosialisteilla. Hitlerin oma ihanne oli "kansojen sosialismi"
eikä Marxin ja Leninin kansainvälinen sosialismi. Hän kertoi
Wagenerille että ainoa ongelma aikakaudelle oli vapauttaa työvoima
ja korvata pääoman valta työvoimasta työvoiman vallalla
pääomasta.
Nämä
ovat kiistatta sosialistisia näkemyksiä ja jos Wagener julkaisi
Hitlerin näkemykset uskollisesti ne eivät jätä mitään epäilystä
johtopäätökselle että Hitler oli epäsovinnainen marxilainen,
joka tiesi lähteistä (Marxin kirjoituksista) ja tiesi kuinka
epäsovinnainen oli se tapa jolla hän käsittelee niitä. Hän oli
toisinajattelija-sosialisti. Hänen ohjelmansa oli samanaikaisesti
toisaalta nostalginen ja toisaalta radikaali. Se pyrki saavuttamaan
jotain, jossa kristityt olivat (Hitlerin mukaan) epäonnistuneet ja
jota kommunistit ennen häntä olivat yrittäneet ja tunaroineet.
"Mitä marxilaisuus, leninismi ja stalinismi epäonnistuivat
saavuttaa", hän kertoi Wagenerille, "me olemme asemassa
jossa sen saavutamme."
Se
oli kansallissosialistinen visio. Viettelevä, samalla perinteisiä
ja uusia aineksia sisältävä. Kuten kaikki sosialistiset näkemykset
yleensä myös kansallissosialismi oli pohjimmiltaan moraalista, ja
sen taloudelliset ja rotunäkemykset politiikassa nähtiin perustuvan
universaaleihin moraalilakeihin. Aikaa myöten kansallissosialismin
visiot unohdettiin sillä ne oli kiteyttänyt ja toteuttanut roisto
ja klovni, jonka luomus tuhoutui sodassa. Tutkijoiden kiinnostus
loppui.
Tutkimuksen
kannalta tämä oli valitettavaa. Hullu ja mielipuoli joka
tapauksessa kerran tarjosi tulevaisuuden vision, joka oli tehnyt
viktoriaanisen ajan opin historiasta miljoonille niin jännittäväksi.
Meidän aikana, kun sosialismi kokonaisuutena on kärsinyt tappion
ideologiana, tuota jännitystä on epäilemättä vaikea enää
vallata takaisin.
Jotta voisi kokea sen uudelleen, mielikuvituksessa,
voitaisiin katsoa esimerkiksi merkintää Göbbelsin päiväkirjoista.
16. kesäkuuta 1941, viisi päivää ennen kuin Hitler hyökkäsi
Neuvostoliittoon, Göbbels iloitsi päiväkirjassa tulevasta voitosta
bolshevismista. Ei olisi tulossa tsaarien palauttaminen valtaan, hän
huomautti itselleen, kun Venäjä olisi vallattu.
Mutta
juutalainen bolshevismi revittäisiin juuriltaan Venäjällä ja
"oikea
sosialismi" - "Der Echte Sozialismus"-
istutetaan paikalleen. Göbbels oli valehtelija, se on täysin
varmaa, mutta kukaan ei voi milloinkaan selittää, miksi hän olisi
valehdellut itselleen omassa yksityisessä päiväkirjassaan. Ja
lopun elinaikansa hän uskoi, että sosialismi oli sitä mitä
kansallissosialismi oli.
- pelontorjunta
24.7.2013
Huom kommentoikaa!