Tukholman mellakat

 Tukholman maahanmuuttajalähiöiden viime päivien tapahtumat ovat surullinen esimerkki liian runsaan maahanmuuton seurauksista. Maahanmuutto tulisi käytännössä lopettaa lähes kokonaan kunnes kaikki maahanmuuttajat ja maahanmuuttotaustaiset sekä tietysti maan kanta-asukkaat ovat saaneet työtä. Näin ei ole tehty, vaan maahanmuuttajia päästetään suurin joukoin maahan vaikka heillä on usein erittäin huonot mahdollisuudet työllistyä.

Maahanmuuton raju vähentäminen hyödyttäisi jo maassa asuvia maahanmuuttotaustaisiakin työllisyystilanteen parantuessa huomattavasti.

Maahanmuuttotaustaisten työttömyys on yleensä paljon suurempaa kuin kantaväestön. Täällä Suomessa kolme kertaa suurempaa. Koko EU:ssa työttömyys on 12% ja kuitenkin maahanmuuttajia tulvii sen alueelle suorastaan ovista ja ikkunoista. Tämä on se giganttinen virhe mikä on maahanmuuttopolitiikassa tehty. -Tässä myös keskeinen syy EU maiden velkaantumiseen.

Tuon virheen taustalla on tietysti työnantajien halu saada halvempaa työvoimaa jopa laittoman halpaa, sekä naiivi humanitaarinen ajattelu maailman hädänalaisten ihmisten auttamisesta. Ihmisiä ei voi kuitenkaan auttaa ellei heille voi antaa työtä. Ihminen ei elä pelkästään leivästä, työ on ihmisen perustarve. Tämän osoittaa todeksi mm Tukholman viime päivien tapahtumat.

Toimettomat nuoret miehet ovat väkivallan, mellakoiden ja kaikenlaisen ääriajattelun perussyy. Ja tuota on ongelmaa on turhaa yrittää korjata muuten kuin antamalla jokaiselle työtä, ja palkalla jolla voi tulla toimeen ilman toimeentulotukia.

Se, että maahanmuuttajat asuvat usein lähiöissä joissa on enimmäkseen vain maahanmuuttajia ja maahanmuuttotaustaisia osoittaa myös sitä, että ruotsalaiset ovat toisin kun itse luulevat rasisteja , so he haluavat maahanmuuttajat pois silmistään jonnekin muualle. Tämä asuntoalueiden eriyttäminen kantaruotsalaisten ja maahanmuuttotaustaisten alueisiin ruokkii osaltaan väkivaltaa heikentäessään mm maahanmuuttajien mahdollisuuksia oppia kieltä ja maan elämäntapaa. *1

Järkevä tapa vähentää maahanmuuttoa on lisätä kehitysapua, rahat siihen saa vaikka säästyvistä maahanmuuttomenoista kun maahanmuuttoa radikaalisti vähennetään. Kehitysmaissa kustannustaso on vain murto-osa siitä mitä se on kehittyneissä maissa, joten siellä voitaisiin auttaa samoilla rahoilla moniverroin suurempaa joukkoa.

Mediassa ei juuri näy vaatimusta vähentää maahanmuuttoa ei ainakaan juuri suurten puolueiden suusta vaikka suuri työttömyys on keskeinen syy mellakoihin. Valitettavasti Perussuomalainen puoluekin on vähentänyt viime aikoina maahanmuuttokritiikkiään. Se että Soini sanoo että työperäinen maahanmuutto hyväksyttävää osoittaa miten vähän suomalaista työtä kunnioitetaan, miksi tuoda tänne lisää väkeä kun maassa on satoja tuhansia työttömiä. - Mutta Hjalliksen kanssa haastatteluohjelmassa 9.5.13 Soini todella yllätti: kun Hjallis kysyi, että eikö runsas maahanmuutto ole uhka suomalaisuudelle Soini vastasi: ”Ei ole!” Tarkoittaako tämä sitä, että nyt perussuomalaisetkin on pääosin jyrätty muiden puolueiden kaltaiseksi myös maahanmuutto politiikassa?

Iso-Britannia lienee lähes ainoa poikkeus maahanmuuttopolitiikassa aikoohan sen hallitus vähentää vuosittaisen maahanmuuton pääministeri Cameronin suulla ”sadoista tuhansista kymmeniin tuhansiin” *2   syynä juuri mm suuri työttömyys ja maan oman kulttuurin vaarantuminen maahanmuuttajien tulvassa.

Se että mediassa halutaan maahanmuutto-ongelmien ratkaisemiseksi parantaa lähinnä vain kotouttamista johtuu sitä, että uskotaan lähivuosina syntyvän suuren työvoimapulan tai että se on jo nyt tosiasia kun muka kehittyneiden maiden ihmiset eivät halua tehdä vähemmän arvostettuja ja huonommin palkattuja töitä, ja näitä tekemään tarvitaan maahanmuuttajia.

Suomalaiset kyllä haluaisivat tehdä vähemmän arvostettujakin töitä, jos noista töistä maksettaisiin kunnolla. Mutta kun siivoojankin työehtosopimuksen mukainen todella pieni palkka (jonka saajista monet saavat lisäksi toimeentulotukea) on työnantajille usein liikaa ja he teettävät töitä luvattomasti sitäkin pienemmällä palkalla, ei ole todellakaan ihme että moni suomalainen ei edes halua hakea noita töitä kun tietää, että työnantaja ottaa mieluummin ulkomaalaisen, jolle ei usein tarvitse pimeästi maksaa sääntöjen mukaista palkkaa tai ainakaan sen ylityö ym lisiä.

Se että asioista ei juuri puhuta tästä näkökulmasta voi olla paljolti syynä liike-elämän tavoitteellisuutta laskea palkkatasoa tuloerojen lisäämiseksi, rikastuttaa rikkaat. Kun lehdistökin suurimmaksi osaksi edustaa vauraampaa väestönosaa se tietysti pitää huolen että lehdissä saa kirjoittaa lähinnä sille mieluisaa asiaa.

Pääministeri Kataisen mukaan Tukholman kaltaisia mellakoita ”voidaan Suomessa ehkäistä siten, että turvapaikanhakijoiden määrä on hallinnassa” (TS 28.5.13). So suoraan sanottuna syynä mellakoihin on liian runsas maahanmuutto.

Kataisen lausuntoa kritisoi samassa jutussa pakolaisapu, jonka mukaan turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, niin onkin, mutta ihmisoikeus on myös ihmisten oikeus työhön mikä runsaalla maahanmuutolla vaarantuu synnyttäen mm mellakoita ja ääriajattelua. Mutta jokaisella kansalla ja yksilöllä on ihmisoikeutena myös oikeus oman elämäntavan säilyttämiseen. Runsas maahanmuutto vaarantaa vastaanottajamaan oman kulttuurin säilymisen. Miksei Pakolaisapu ole huolissaan tästä? Turun Sanomien jutun otsikko ”Pakolaisapu näpäyttää Kataista” osoittaa samalla että lehti ei valitettavasti itsekään ymmärrä että meillä on jo liikaa maahanmuuttajia.

Kataisen hieman kierrellen annettu näkemys mellakoiden syystä osoittaa että politiikan huipullakin jopa saatetaan ymmärtää mistä mellakoissa on perimmältään oikein kyse. Mutta puheista todellisiin toimiin ryhtymiseen maahanmuuton vähentämiseksi voi kuitenkin olla vielä pitkä matka. Näin myös siksi että maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta on tullut jonkinlainen itsetarkoitus ja muoti-ilmiö. Otetaan vastaan maahanmuuttajia runsain määrin koska halutaan olla samanalaisia kuin muutkin. Pelätään erilaiseksi leimautumista.

Politiikassa onkin  usein johtotähtenä jokin muu kuin looginen/rationaalinen ajattelu, tätä osoittaa hyvin myös sanonta, että politiikka on perässä juoksemista. Ismit ovat kaikkina aikoina enemmän tai vähemmän sokaisseet vallassa olijoiden silmiä.

Mutta tässä kaikessa on tietysti taustalla myös WTO joka ei vaadi työelämän oikeuksien kunnioittamista ja joka siten painostaa mm palkkojen alentamiseen ja työolosuhteiden heikentämiseen meilläkin kilpailukyvyn parantamiseksi. Tässä käytetään hyväksi pienempiin palkkoihin ja huonompiin työolosuhteisiin suhteisiin tyytyviä maahanmuuttajia.

Kts mm blogikirjoituksiani ”Tarvitaanko maahanmuuttoa” ja ”Iso-Britannia aikoo vähentää rajusti maahanmuuttoa”

*1 Mm kunnan omistamat vuokra-asunnot tulisi hajauttaa tasaisesti ympäri kaupunkia ja määrätä myös vaikka lailla, että yksityisissä vuokra tai omistusasuntoyhtiöissä olisi maksimi kiintiöt maahanmuuttotaustaisten osuudelle asukkaista, se voisi olla vaikka korkeintaan 20%. -Samoin tulisi olla koulujen oppilaiden kohdalla vaikka olisikin muuten oikeus valita oma koulunsa.

*2 Tällä hetkellä nettomaahanmuutto on Iso-Britanniassa hieman alle 200 000 eli suhteellisesti suurinpiirtein sama kuin Suomessa. Joten Cameronin tavoite tarkoittaisi Suomessa maahanmuuton vähentämistä vain muutamaan tuhanteen vuodessa. -Myös Ranskan entinen presidentti Sarkozy piti runsasta maahanmuuttoa uhkana maan omalle kulttuurille ja yritti sitä vähentää, ja ihmetteli myös sitä miksi maahanmuuttajien identiteetin säilyttämisestä ollaan kiinnostuneempia kuin kantaväestön. _Englannilla saattaa olla hyvät mahdollisuudet onnistua tavoitteissaan koska se on aika EU-kriittinen eikä ole yhtä tiukasti EU:n liekanarussa kuin monet mantereella olevat muiden EU_maiden ympäröimänä olevat maat. Hieman erillään muista oleva uskaltaa usein helpommin poiketa muiden tavoista. -Sillä samankaltaistava sosiaalinen paine on hieman pienempi.

Eräs Hitlerin puhe, mietittävää Voiton päiväksi

 Löysin  äskettäin kotini  kirjahyllystä  mielenkiintoisen vanhan lehden:

(Syy sen löytymiseen oli, että vaimoni oli säilyttänyt sitä muistona isästään, joka haavoittui talvisodassa ja pääsi Saksaan hoitoon, jossa hänen toinen keuhkonsa poistettiin. Tässä lehdessä oli kuva Niilosta kun hän tuli  maaliskuussa 1941  Saksasta laivalla  Turkuun. )

 UUSI AURA 17.3. 1941 ja siinä juttu otsikolla:

Saksan sotavoimat valmiit ottamaan osansa liittolaisen taakasta sanoo Hitler.

”Mitä valmisteluihimme on tarvittu, on jo suoritettu”

Berliini 16.3. (STT) Valtakunnankansleri Hitler puhui eilen varussalissa pidetyssä kaatuneiden muistojuhlassa. Sotamuseon edustalla olivat valtakunnankansleria vastassa kenraalisotamarsalkat von Brauschitz, Keitel, ja Milch viimeksi mainittu valtakunnan marsalkka Göringin sijaisena, lisäksi valtakunnanministeri Rudolf Hess ja SS:n valtakunnanjohtaja Himmler. Sitä paitsi olivat läsnä miltei kaikki valtakunnanministerit, valtakunnanjohtajat ja piirijohtajat.

Kun orkesteri oli soittanut ensimmäisen osan Beethovenin viidennestä sinfoniasta, ryhtyi valtakunnankansleri puhumaan. Puheen jälkeen soitettiin kansallishymni. Muistojuhlallisuuden aikana suoritti sotavoimien kunniapataljoona lippuineen ohimarssin muistomerkin ohi ja kansallishymnien soidessa tarkasti valtakunnankansleri kunniapataljoonan rintaman. Sen jälkeen hän laski seppeleen muistomerkille, tervehti sitten maailmansodan ja nykyisen sodan invalideja, joille oli juhlaan valittu erikoiset paikat. Sitten kun kunniapataljoona oli valtakunnankanslerille suorittanut ohimarssin, tämä lähti autossaan juhlapaikalta tuhansien jo tuntikausia ennen tilaisuuden alkua paikalle kokoontuneiden katsojien tervehtimänä.

Puheessaan valtakunnankansleri Hitler lausui mm. seuraavaa: Saksan kansan juhliessa sankareitaan v. 1941 se tapahtui aikana ja olosuhteissa, jotka oikeuttavat meidät ylpeydellä muistelemaan niitä, jotka menneisyydessä taikka hiljattain ovat uhranneet henkensä isänmaalleen. Kun me vuosi sitten juhlimme urhojamme tässä pyhitetyssä paikassa, olimme suorittaneet menestyksellisen alun sodasta, mitä Saksa ei ollut tahtonut, vaan minkä sille olivat tehneet pakolliseksi samat voimat, jotka historiassa kantavat vastuun vuosien 1914-18 sodasta. Käsittäen väärin asiain todellisen laidan ja aliarvioiden Saksan voiman sekä erityisesti Saksan uuden johdon tahdonvoiman ja päättäväisyyden nämä voimat luulivat, että kansamme murtaminen toisenkin kerran olisi helppo tehtävä. Kun kenraali Wood Yhdysvaltain senaatin tutkimusvaliokunnassa vakuutti mr Churchillin jo v. 1937 vakuuttaneen hänelle, että Saksa jälleen on tullut liian voimakkaaksi ja sen takia on tuhottava uudella sodalla*, paljastaa tämä historiallisesti todistettavissa oleva tosiseikka kuka itseasiassa on nykyisestä kehityksestä vastuussa. Vain Englanti ja Ranska halusivat sotaa. Ja tältäkään taholta ei sitä halunnut kansa vaan ohut poliittinen ja taloudellinen pintakerros, jonka takaa pohjimmaisena toimivana voimana paljastuu kansainvälinen juutalaisuus koko maailmaa käsittävine liittoutumineen - demokratia ja vapaamuurarius.

Hitler selosti tämän jälkeen Saksan v. 1940 saavuttamia menestyksiä

ja lausui, että tämä vuosi siirtyy maailmanhistoriaan ehkä ratkaisevimpana ja merkitykseltään painavimpana, sillä tänä vuonna tapahtui historiallisesti todella merkittävä voimasuhteiden vaihto, jos Saksa v.1918 olisi saavuttanut näistä menestyksistä edes osan, olisi maailmansota voitettu.

Tänään Saksan sotavoimien vaikutus ulottuu yli maapallon, niiden henkilöllinen ja aineellinen teho on joka suhteessa suunnattomasti kasvanut, päättäväisyydellä ja luottamuksella ne voivat suorittaa loppuun sen, mikä v. 1940 aloitettiin. Tästä syystä me nyt vieläkin suuremmalla oikeutuksella kuin v. 1940 lähestymme manalle menneitten saksalaisten urhojen muistoa. Saksan kansa on hyvittänyt kaiken sen minkä se aikanaan ylönantoi ja menetti sokeassa hairahduksessaan. Nyt se tuntee jälleen jatkavansa urheitten esi-isiensä perinteitä. Nyt saksalainen mies jälleen panee elämänsä alttiiksi ja uhrautuu saavuttaakseen kansalleen paremman tulevaisuuden ja hankkiakseen sille rauhan, joka johtaa oikeudenmukaisempaan inhimilliseen yhteisöön kuin se, minkä Versaillesin diktaattorit rikollisesti sanelivat. Puhuja huomautti tämän jälkeen, että tässä sodassa on kotiseudun tehtävä suurempia uhrauksia kuin aikaisemmassa. Nyt ei ole kysymyksessä vain miehen vastustuskyky vaan myöskin naisen. Kansakunta on tänään taisteleva kokonaisuus. Kun Englanti ja Ranska julistivat sodan, Englanti kohdisti sodan myös siviilielämään...

* Churchill on jo aikaisemminkin muidenkin lähteiden mukaan sanonut useita kertoja, että Saksa pitää tuhota jos se vahvistuu liikaa.

1. Jo vuonna 1919 Churchill sanoi: ”Mikäli Saksa seuraavien 50 vuoden kuluessa jälleen pystyy käymään maailmankauppaa olemme käyneet tämän sodan (1914-1918) turhaan.”

Ja 1934: ”Jos Saksasta tulee liian vahva, se on jälleen murskattava ja tällä kertaa lopullisesti”

Ja 1936: ”Kolme pääteesiäni ovat: Meidän on ryhdyttävä vastarintaan jokaista potentiaalista maailmanvalloittajaa ja hyökkääjää vastaan. Saksa nykyisen natsihallintonsa myötä on juuri tällainen” ( Erkki Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä s. 68 )

 
Churchill unohtaa tässä kyllä, että Iso-Britannia oli tuolloin itsekin imperiumi jolla oli hallussaan lähes neljäsosa maapallon maapintalasta ja asukkaista. Ja sodalla vahvemman oikeudella nuo alueet oli pääosin vallattu sanoo Ari Kallio.

 Tuo sama natsien vihaaja oli itse myös varsinainen rasisti, joka Iso-Britannian hallitessa 1920-luvulla mandaattialueena Mesopotamiaa (nykyään Irak) toivoi eräässä lehdessä lisää tällaista ”alempien rotujen” tuhoamista, kun kapinaan nousseita arabeja oli tapettu tuhansittain sinappikaasulla. *

T.S. Kaufmanin kirja: ”Germany must perish” saavutti suuren suosion USA:ssa, siinä ehdotettiin mm, että ”hävitämme saksalaisen rodun sterilisoimalla 40 miljoonaa saksalaista”

Samuel Untermeyer: Julistamme pyhän sodan Saksalle - boikotoikaa saksalaisia tavaroita, merenkulkua, kuljetuksia... (New York Times” 7.8.1933

”Saksa on tuhottava valtiona ja kansana. Sen teollisuus ja kulttuuri hävitetään.” Tämä Morgenthau-suunnitelma esiteltiin Rooseveltille ja Churchillille Quebeckissä 10.-16.9. 1944

Tällaiset puheet ja kirjoitukset (joista löytyy monia eri lähteitä) menivät myös Saksan johdon tietoon herättäen epäluottamusta ja luottamuspula on sodan yleisin syy. Haluttiin iskeä ennen kuin toiset ehtivät.

Toisaalta ruoho tuntuu usein olevan vihreämpää naapurin puolella ja tilaisuuskin tekee varkaan kun on rakennettu voimakas sotakone. Mutta sitä ei voi kieltää etteivätkö Saksan naapurit USA:ta ja NL:oa myöten olleet omalta osaltaan kiihottamassa mielialaa sodan aloittamiseksi. Syyllisten penkille pitäisi panna myös ne, jotka puheillaan halusivat tuhota Saksan jos se taas vahvistuisi.

Kaikesta päätellen toisen maailmansodan syynä olivat selvästi myös suurvaltojen väliset reviirikiistat. Lebensraumia tavoiteltiin (ja oli jo kauan tavoiteltu häikäilemättömästi) muuallakin kuin Saksassa. 

Saksan tilanne oli tässä huono olihan se ikään kuin jäänyt monien suurien valtioiden väliin puristuksiin, ja nämä aikoivat ehkä ratkaista yhdessä ongelman tuhoamalla Saksan ja jakamalla keskenään sen maat havittelihan sekin voimansa tunnossa sodan mennessä hyvin kieltämättä tuota lebensraumia varsinkin idässä.

Sodan syistä on monia teorioita, mutta mikä on totta sen ehkä ainoina tietävät (jos edes hekään) herrat Stalin ja Hitler. Mutta heidän mielipidettään asiasta ei voi enää kysyä.

Joten edellä mainitun perusteella on turhaa juhlia Eurooppa päivää ja Voiton päivää ikään kuin voittona jostain ulkoisesta pahasta. Se mitä mm Chruchill puhui Saksan tuhoamisesta on ehkä pakko ottaa todellisena uhkauksena, niin monta kertaa hän ja muutkin  ovat tuon saman sanoneet. 
 

Olkoon lähteet mitä tahansa niitä ei usein syystä tai toisesta haluta noteerata. Sodan voittajataholla on suuri houkutus nähdä viholliset pahoina ja omat hyvinä. Mutta maailma ei todellakaan ole näin mustavalkoinen. 
 

Miksei syyllisten penkille panna myös I maailmansodan voittajia, Versain rauhaa, laissez faire kapitalismia/sen perustajia, jotka synnyttivät Wall Streetin pörssiromahduksen ja suuren lamakauden. 

Syyllisiä olivat myös ne joilla oli valta demokratian puitteissa jättää suuria ihmisjoukkoja oman onnensa nojaan köyhyyteen ja kurjuuteen Saksan (varsinkin Wallstreetin pörssiromahduksen jälkeisen) sekasorron aikana samalla kun toisilla oli enemmän kuin tarpeeksi. Miksi tämä kaikki sai tapahtua demokratian puitteissa? 

Sekasorto syntyi  paljolti myös siksi, että demokraattiset päättäjät eivät tunteneet vastuutaan vaan sallivat korruption ja väkivaltaisuuksien levitä. Tuloerojen tasaaminen kriisitilanteessa olisi voinut estää väkivaltaisuudet tai vähentää niitä oleellisesti.

Tässä on myös mietittävää nykyhetken ihmisille mihin talousliberalismi meidät johtaa lisäähän sekin jatkuvasti eriarvoisuutta, leipäjonot kasvavat, ja samaan aikaan monilla on enemmän kuin tarpeeksi. Samalla veroparatiisit houkuttelevat yhä useampia koska ei haluta maksaa hyvinvointiyhteiskunnan vaatimia veroja ja korruptiokin lisääntyy jatkuvasti. Nämä myös osaltaan selittävät euro kriisiä.
 

Olemmeko samalla tiellä kuin Eurooppa 30-luvulla? EU kuitenkin perustettiin, jotta maiden välisellä taloudellisella yhteistyöllä estettäisiin uuden sodan syntyminen ikiajoiksi.

 Kun vietämme Eurooppa päivää olisi todellakin parasta unohtaa omahyväinen hyssyttely, onhan tosiasia että EU on syvällisessä arvokriisissä. Se haluaa muka edistää ihmisoikeuksia, mutta tosiasiassa eriarvoisuus lisääntyy jatkuvasti talousliberalismin seurauksena. EU natiseekin jo liitoksissaan, jos näin saa kauan vielä jatkua työttömyys erityisesti nuorisotyöttömyys saattaa sytyttää maanosamme tuleen.

 Me voimme kuitenkin estää sen jos haluamme. Kuten olisi 30-luvallakin voitu jos olisi haluttu. On hyvä muistaa että työttömyyden vähentämiseen/poistoon ei välttämättä tarvita talouskasvua, se on tulonjakoasia, siis tahdon asia. Se loppuu hetkessä jos niin vain haluamme. -Tässä mietittävää Eurooppa päivänä!

* Tuota lehteä en nyt lähteeksi löytänyt, mutta totta on, että Iso-Britannian armeija kaasutti sinappikaasulla tuhansia kapinaan nousseita arabeja.

 Mutta aika lähellä sitä oleva lähde on Ylen ykkösaamun kolumni 8.3.2011. Siinä ulkomaan toimittaja Hannu Reime totesi mm, että Churchill suositteli kapinaan nousseiden arabiheimojen tappamista sinappikaasulla Mesopotamiassa.

Tuo suurena demokraattina pidetty arvostettu valtiomies, joka tuomitsi jyrkästi natsi-Saksan juutalaisten tuhoamisen vaali siis itsekin herrakansa-ajattelua, jossa eurooppalaiset olivat ylempää rotua ja muut alemmat rodut lähinnä palvelijan asemassa. Tähän ajatteluun perustui koko Iso-Britannian imperiumikin.

Nähdä malka toisen silmässä on ihmisen perisynti. En silti yritä vähätellä Hitlerin tekemisiä, mutta oliko hän sinänsä sen pahempi kuin muutkaan sen ajan suurvaltajohtajat, hänen vikansa oli se, että hän hävisi sodan. 
 

Jos Churchillillä olisi ollut ehdoton valta kuten Hitlerillä hän olisi ehkä tuhonnut miljoonittain arabeja kaasulla, perusteena että nämä ovat alempaa rotua. 

 Onkohan kukaan koska laskenut kuinka monta miljoonaa valloitettujen maiden asukasta on kuollut häikäilemättömän väkivallan ja terrorin  uhrina Britannian siirtomaasodissa ja niiden seurauksissa luotaessa koko maailmanhistorian ehkä laajinta valtakuntaa.

Ja jos ryhdytään selvittämään Neuvostoliiton diktaattori Stalinin syntilistaa päästään varmasti myös miljooniin. Mutta hänen tekemisensä unohdetaan Voiton päivänä erityisesti Venäjällä kuuluihan se sodan voittajiin. 

Tähän sopii hyvin Göringin puolustuspuhe Nurnbergin sotarikollisuusoikeudenkäynnissä 1946. Hän sanoi suurin piirtein seuraavaa: Myönnän että Saksa on tehnyt väärin, mutta sen mikä on oikein ja väärin sen määrittelee aina voittaja.

Eurooppa päivää, Voiton päivää  ja Suurta isänmaallista sotaa juhlittaessa unohdetaan helposti, että on aivan mahdollista, että Neuvostoliitto olisi hyökännyt Saksaan jo heinäkuussa 1941 tai hieman myöhemmin ellei Saksa olisi ehtinyt ennen.  (Lue mm  blogikirjoitukseni  Suomen kohtalon hetkiä, kirjeitä Mannerheimille ja Churchillille  sekä kirjat    "Suomi Myrskyn Silmässä"  ja Risto Rytin elämänkerta)  

Tai että länsivallat olisivat hyökänneet Saksan kimppuun ellei Saksa olisi ehtinyt hyökätä ensin niiden kimppuun. Tämäkin on mahdollista edellä mainitun  perusteella.

Tätä mahdollisuutta pitää osaltaan yllä myös se, että moniin NL:n sodanaikaisiin ei arkistoihin ei liene pääsyä vielä vuosikymmeniin, jos koskaan, jos  Voiton päivän / Suuren isänmaallisen sodan juhlinta jatkuu.   Winston Churchillin arkistoihinkaan ei ole pääsyä vielä pitkään aikaan, joten selvää  on, että arkaluontoista salattavaa on todella paljon.



PS 29.11.15

- En yritä tässä  esittää  yksisilmäisesti  menneisyyden ehdottomia totuuksia, kuten vallassa olijat usein helppoheikkimäisesti tekevät. 

Totuus on sodan ensimmäinen uhri, se pitäisi aina muistaa.  Yritänkin  esittää vaihtoehtoisen totuuden  ...voisiko se olla totta?
Minusta näin  pitäisi historiaa  aina esittää.  Se opettaisi  myös kriittisyyttä, ilman sitä ajaudumme jonkinlaiseen vaihtoehdottomuuden diktatuuriin mikä on aina vaaraksi yhteiskunnan kehitykselle.

  Vaarana on myös ajautua omahyväisyyteen  omien virheiden tai suoranaisten  menneisyyden rikosten kieltämisellä  tai vähättelyllä. Ajattelulla me hyvät nuo toiset pahat  ajaudutaan kuitenkin umpikujaan.   Ei maailma todellakaan ole noin mustavalkoinen.

Eräs historian  tutkija sanoi kirjassaan, että ei tunne ainuttakaan  suurvaltaa tai imperiumia,  jonka menestystä ei olisi luotu ilman sen alistamien kansojen riistoa ja kärsimyksiä. Maailma ei todellakaan ole vielä valmis  kuten eräät luulevat. Me kaikki teemme virheitä ja parasta olisi ne myöntää. Historiaa ei tule  unohtaa tai kieltää.

  On hyvä myös  muistaa, että Euroopan perusarvona pidettyä demokratiaa ei voi olla ilman vaihtoehtoa.  Mikä on totta tai ei riippuu  usein  arvioijan  henkilökohtaisesta maailmankuvasta  ja poliittisista näkemyksistä mikä  liittyy usein myös kulloinkin vallalla oleviin oppeihin ja ismeihin.  Siinä  myös  hyvä peruste lopettaa toisin ajattelijoiden sananvapauden  rajoittaminen. 

Eurooppa päivänä, Voiton päivänä

Miksi II maailmansota syttyi?

Miksi Natsi-Saksa syntyi ja tuhoutui?

Katsoin äskettäin Saksalaisen Natsi Saksan viime päivistä kertovan elokuvan Perikato (Der untergang). Se on hyvä elokuvana mutta sitäkin tärkeämpi se on historian kannalta. Se kertoo vavahduttavasti miten tässä maailmassa kaikella on aikansa ja loppunsa. Miten Hitlerin unelma tuhatvuotisesta valtakunnasta typistyi 12 vuoteen. Elokuva kertoo miten vaikeaa tuo loppu on erityisesti silloin kun valtakuntaa on rakennettu häikäilemättä räikeän eriarvoisuuden pohjalta kun maan johtajien omallatunnolla on miljoonien ihmisten tehdasmainen tuhoaminen ja siitä odottava rangaistus.

Natsi-Saksan valloitusten, juutalaisvainojen ja lopulta tuhon on sanottu olevan historiallinen opetus siitä mitä seuraa kun demokratiasta luovutaan. Demokratia ja diktatuuri eivät ole kuitenkaan kuin joitain tavaroita marketin hyllyllä, joita jokainen voi noin vain valita. Esimerkiksi Saksan ajautuminen natsi-diktatuuriin sotaan ja juutalaisten joukkotuhoamiseen on pitkä ja monisyinen prosessi, johon keskeisenä syynä olivat I maailmansodan Saksa sai kohtuuttoman ankarat rauhanehdot, mikä katkeroitti saksalaiset.

Saksa menetti Versaillesin rauhassa 13% maa-alastaan, 75% rauta-, 28% hiilikaivoksistaan ja 30% terästuotannostaan sekä kaikki siirtomaansa. Se määrättiin korvaamaan kaikki sodassa aiheutetut menetykset ja vahingot. On arvioitu, että jos Saksa olisi korvannut ne kaikki, ne olisivat tulleet maksetuksi vasta vuonna 1980! Lisäksi Saksalta kiellettiin asevelvollisuusarmeija, ilmavoimat, raskas tykistö, panssarivaunut ja sukellusveneet sille sallittiin ainoastaan 100 000 miehen palkka-armeija.

Syy sotaan löytynee myös Iso-Britannian 1917 antamassa Balfourin julistuksessa, jolla luvattiin Palestiina juutalaisille ”kansalliseksi kodiksi” mikä katkeroitti monia saksalaisia koska juutalainen rahamaailma ilmeisestikin osti tuon julistuksen lupaamalla sen vastineeksi tukea taloudellisesti USA:n ja Iso-Britannian sotaponnisteluja, jota ilman Saksa ei olisi ehkä sotaa hävinnyt. (mm. Carl Grimberg Kansojen historia osa 22 ss. 89 ja 226-227)

Juutalaispankkiirien toiminta ei sinänsä poikennut muidenkaan sotien rahoituksesta, monet suoma-laisetkin varmaan ostaisivat mielellään takaisin Karjalan jos se olisi myytävänä. Mutta sodan rahoittaminen teki juutalaisista Saksan vihollisia, jolle haluttiin kostaa kuten muillekin vihollisille.

Saksan vuoden 1918 jälkeiseen kurjaan tilaan ja ennen vauraan keskiluokankin kurjistumiseen sodan jälkeen oli syynä paljolti myös hyperinflaatio ja Wall Streetin pörssiromahdus. Tällaisissa oloissa kukoisti myös koronkiskonta, jonka lopettaminen oli myös natsien eräänä vaaliteemana. Juutalaispankkiireita oli maassa paljon, ja he harrastivat myös koronkiskontaa mikä lisäsi sekasortoisissa oloissa ennakkoluuloja yleensäkin juutalaisia kohtaan.

Juutalaispankkiirien suureen määrään taas oli historiallisena syynä se, että keskiajalla koron ottamista lainasta pidettiin syntinä Raamatun tekstien perusteella. Juutalaiset saivat luvan tehdä tuon likaisen työn koska he eivät olleet kristittyjä.

Juutalaisia vihattiin ja vainottiin Euroopassa jo keskiaikana myös siksi että he olivat erilaisia, eihän katolinen kirkko sallinut uskonnon vapautta. Samaan aikaan myös katolisen uskon harhaoppisia poltettiin roviolla. Juutalaisia siedettiin muurien takana ghetoissaan paljolti siksi että he toimivat rahanlainaajina.

(On muistettava että esim. myös mustalaisten syrjinnällä ja vainoilla on pitkät, edelleen jatkuvat perinteet, tässäkin syynä on erilaisuus. Tähän ei ole kuitenkaan kiinnitetty kovin paljon huomiota koska mustalaisten taloudellinen merkitys yhteiskunnassa on vähäinen.)

Hitlerin kuuluisa lausahdus: ”Jos juutalaisia ei olisi heidät pitäisi keksiä” tarkoittanee , että kansakunta tarvitsee vihollisen yhtenäisyytensä vahvistamiseksi. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta sillä mm USA on aloittanut monta sotaa juuri tällä perusteella laukaistakseen jonkin sisäpoliittisen ongelman. Kun aloitetaan sota sisäiset ongelmat unohtuvat. Saksassa juutalaiset toimivat harjoituskohteena nostattaa kaikenlaiseen väkivaltaan ja sotaan valmista yhteishenkeä. Ja olihan juutalaisia monen helppo vihata koronkiskureina ja I maailmansodan vihollisen sotatoimien rahoittajana. Ja koska juutalainen rahamaailma on kansainvälistä, vihollinen oli siten myös omassa maassa.

Saksan kansa ajautui natsien syliin koska demokratia oli ajautunut umpikujaan lopullisesti Wall Streetin pörssiromahduksen aiheuttaman taloudellisen romahduksen takia. Maassa vallitsi suorastaan sekasortoinen tila, myös ideologisesti, eikä ollut mahdollista saada kokoon toimivaa demokraattista hallitusta. Maata hallittiin presidentin hätäasetuksilla.

Kun Hitler lupasi työtä ja toimeentuloa kaikille haluttiin kokeilla uutta vaihtoehtoa, mikä vähentäisi loputonta puolueiden välistä riitelyä ja saisi aikaan kurin ja järjestyksen. Moni tarttui diktatuuriin ikään kuin viimeisenä oljenkortena, tehokkaan natsipropagandan kaikuessa kaduilla. Demokratialla ei maassa muutenkaan ollut juuri perinteitä. Ja kansalaisia ei petetty ainakaan täystyöllisyyslupauksessa: kaikki saivat työtä, valitettavasti vain se oli tulevaan sotaan valmistautumista.

Demokratiaa ei maassa todellakaan noin vain hylätty vaan demokratia oli korruptoitunut talousromahduksen siivittämänä vahvemman oikeudeksi ja menettänyt elinvoimansa. Se putosi natsien syliin kuin kypsä hedelmä. Oli mahdotonta muodostaa demokraattista hallitusta koska yhteiskunta oli pahasti jakautunut. Sekasortoisissa oloissa historiallisen kokemuksen perusteella syntyykin usein hyvin dogmaattisia liikkeitä, joille demokratia on vierasta. Mutta niinkin voi sanoa että laissez faire kapitalismi ja häikäilemätön keinottelu, mikä johti talousromahdukseen oli myös syynä diktatuurin syntymiseen.

Hitler sai maan pääomapiirit puolelleen mm lupaamalla ettei puolueohjelmassa ollutta suuryritysten valtiollistamista toteuteta. Ilman suuren rahan tukea hänellä ei olisi juuri ollut mahdollisuutta päästä valtaan.

Nöyryyttävät rauhanehdot, jotka laittoivat suurvallan polvilleen I maailmansodan jälkeen ja nostivat osaltaan Hitlerin valtaan synnyttivät myös revanshimielialan. Tästä pitäisi löytyä myös historiallinen opetus välttää nöyryyttämästä voitettuja. Toisaalta Ranskakin halusi kostaa I maailmansodassa 1870-luvulla Saksalle hävimänsä sodan. Kyseessä oli siis myös koston kierrettä.

Perikato Der untergang voi uhata mitä tahansa maata, joka voimansa tunnossa luulee voivansa tehdä heikommilleen mitä haluaa, tässä eräs uhkakuva 2000-luvun maailmanpoliisi ja valloittaja USA:lle kuten myös Israelille, jotka eivät näköjään ole oppineet mitään historiasta tuhoten ja alistaen heikompiaan. -

Mutta myös pohjoisen yltäkylläisyys ja etelän köyhyys ja nälkä sopivat ajatteluaiheeksi. Hitler tappoi kaasulla, me tapamme ahneuttamme kehitysmaiden asukkaita nälkään. Syylliseksi pannaan kasvottomat markkinatalouden lait, onko siinä kuitenkaan lopulta niin paljon eroa?

On hyvä muistaa, että Ranskan vallankumouksenkin jälkeen suunniteltiin. voitettujen kaasuttamista suurin joukoin kaivoksissa. Vaikka suunnitelma ei toteutunutkaan on hyvä tietää että tällaisia suunnitelmia laadittiin maassa, jonka tunnuksena oli liberte, egalite, fraternite; vapaus, veljeys, tasa-arvo.

Maan ajautumisessa tuhoonsa on usein kyse on myös inhimillisestä ahneudesta: ei tiedetä koska on riittävästi. Jos Saksa olisi tyytynyt vähän ennen toisen maailmansodan alkua saamiinsa alueisiin, juutalaisetkin olisi ehkä valtaosin karkotettu maasta eikä holocaustia olisi ehkä syntynyt.

Mutta voi tietysti kysyä oliko mahdollista pysäyttää sota NL:n rajalle, koska monien historioitsijoiden mukaan Stalin varusteli rajan takana omaa armeijaansa hyökkäysvalmiiksi ehkä koko Euroopan valtaamiseksi, ja että tuo hyökkäys olisi voinut alkaa jopa jo heinäkuussa 1941. So Hitlerin oli pakko hyökätä ennen kuin Stalin ehtii sen tehdä. (Tästä Hitler puhui mm Presidentti Rytille vuonna -42 Suomen vierailullaan, kts Rytin muistelmat sekä plogikirjoitukseni ” Suomen kohtalon hetkiä kirjeitä Churchillille ja Mannerheimille ”)

Historiassa on todellakin usein vaikeaa tietää mikä on totta koska lähteet ovat usein kovin erilaisia ja niiden totuudenmukaisuutta on usein vaikeaa selvittää. Oliko siis kyseessä Hitlerin suuruuden hulluus vai välttämätön pakko.

Holocausti, lopullinen ratkaisu syntyi paljolti epätoivoisena tekona sodan vastoinkäymisten johdosta, haluttiin saada edes yksi vihollinen tuhottua ennen koko valtakunnan tuhoa, niin järjettömiltä kuin sen keinot tuntuvatkin. Se jolla ei ole enää mitään menetettävää on usein valmis äärimmäisin tekoihin.

Mutta eräs syy Saksan tuhoon saattoi olla myös maan teollisuuden pyrkimys loputtomaan kasvuun hinnalla millä hyvänsä. Tässä olisi opittavaa nykyajallekin ettei meille käy samoin. Historiassa kaikki muutkin Lebensraumia halunneet valtakunnat ovat tuhoutuneet lopulta ahneuteensa hankittuaan lopulta liikaa vihollisia.

Saksan johti tuhon tielle oikeastaan myös ikään kuin työtapaturma kun maassa vallitsi olosuhteiden seurauksena yksipuoluejärjestelmä ja oppositiota ei ole, sellaisissa oloissa voi mikä tahansa puolue syyllistyä äärimmäisiin tekoihin koska mitkä tahansa sen päähänpistot voi helposti muuttaa todellisuudeksi.

Hitlerilläkin oli unelma paremmasta maailmasta kuten meillä kaikilla, mutta vain harvalla on mahdollisuus yksipuolisesti toteuttaa niitä. Hän uskoi rotuoppeihin kuten muuallakin Euroopassa monet tuohon aikaan. (Esim. Ruotsissa oli valtion rotubiologian laitos mikä levitti oppeja germaanien paremmuudesta muihin rotuihin verrattuna.) Vain ehdoton valta teki Hitleristä sen mikä hän oli. Saksan tuho oli paljolti seurausta myös tuolloisesta ajan hengestä, äärimmilleen viedystä kansallisuusaatteesta, se ja totalitarismi yhdessä ovat vaarallinen yhdistelmä.

Göring sanoi puolustuspuheessaan Nurnbergin oikeudenkäynnissä että, voittajat määrittelevät aina sen mikä on oikein ja väärin. Saksakin oli aluksi tuomarina mutta lopulta sille luettiin lakia.

Samankaltainen tilanne on mm. Irakissa, jossa on sotien seurauksena miljoonia kuolleita. Jos USA lähiaikoina sortuisi senkin johtajat joutuisivat ehkä vastuuseen teoistaan. – On muistettava, että historian saatossa kaikkien suurvaltojen jäljet ovat veriset olkoonpa niiden ihanteet ja saavutukset millaiset tahansa.

Seuraavassa kotonani olevan sodanaikaisen lehden juttu mikä antaa todella ajattelemisen aihetta.

UUSI AURA 17.3. 1941 (kopioitu lehdestä 4.3.2006) ja siinä juttu otsikolla:

Saksan sotavoimat valmiit ottamaan osansa liittolaisen taakasta sanoo Hitler.

”Mitä valmisteluihimme on tarvittu, on jo suoritettu”

Berliini 16.3. (STT) Valtakunnankansleri Hitler puhui eilen varussalissa pidetyssä kaatuneiden muistojuhlassa. Sotamuseon edustalla olivat valtakunnankansleria vastassa kenraalisotamarsalkat von Brauschitz, Keitel, ja Milch viimeksimainittu valtakunnamarsalkka Göringin sijaisena, lisäksi valtakunnanministeri Rudolf Hess ja SS:n valtakunnanjohtaja Himmler. Sitä paitsi olivat läsnä miltei kaikki valtakun-nanministerit, valtakunnanjohtajat ja piirijohtajat.

Kun orkesteri oli soittanut ensimmäisen osan Beethovenin viidennestä sinfoniasta, ryhtyi valtakunnankansleri puhumaan. Puheen jälkeen soitettiin kansallishymni. Muistojuhlallisuuden aikana suoritti sotavoimien kunniapataljoona lippuineen ohimarssin muistomerkin ohi ja kansallishymnien soidessa tarkasti valtakunnankansleri kunniapataljoonan rintaman. Sen jälkeen hän laski seppeleen muistomerkille, tervehti sitten maailmansodan ja nykyisen sodan invalideja, joille oli juhlaan valittu erikoiset paikat. Sitten kun kunniapataljoona oli valtakunnankanslerille suorittanut ohimarssin, tämä lähti autossaan juhlapaikalta tuhansien jo tuntikausia ennen tilaisuuden alkua paikalle kokoontuneiden katsojien tervehtimänä.

Puheessaan valtakunnakansleri Hitler lausui mm. seuraavaa: Saksan kansan juhliessa sankareitaan v. 1941 se tapahtui aikana ja olosuhteissa, jotka oikeuttavat meidät ylpeydellä muistelemaan niitä, jotka menneisyydessä taikka hiljattain ovat uhranneet henkensä isänmaalleen. Kun me vuosi sitten juhlimme urhojamme tässä pyhitetyssä paikassa, olimme suorittaneet menestyksellisen alun sodasta, mitä Saksa ei ollut tahtonut, vaan minkä sille olivat tehneet pakolliseksi samat voimat, jotka historiassa kantavat vastuun vuosien 1914-18 sodasta. Käsittäen väärin asiain todellisen laidan ja aliarvioiden Saksan voiman sekä erityisesti Saksan uuden johdon tahdonvoiman ja päättäväisyyden nämä voimat luulivat, että kansamme murtaminen toisenkin kerran olisi helppo tehtävä. Kun kenraali Wood Yhdysvaltain senaatin tutkimusvaliokunnassa vakuutti mr Churchillin jo v. 1937 vakuuttaneen hänelle, että Saksa jälleen on tullut liian voimakkaaksi ja sen takia on tuhottava uudella sodalla*, paljastaa tämä historiallisesti todistettavissa oleva tosiseikka kuka itseasiassa on nykyisestä kehityksestä vastuussa. Vain Englanti ja Ranska halusivat sotaa. Ja tältäkään taholta ei sitä halunnut kansa vaan ohut poliittinen ja taloudellinen pintakerros, jonka takaa pohjimmaisena toimivana voimana paljastuu kansainvälinen juutalaisuus koko maailmaa käsittävine liittoutumineen - demokratia ja vapaamuurarius.

Hitler selosti tämän jälkeen Saksan v. 1940 saavuttamia menestyksiä

ja lausui, että tämä vuosi siirtyy maailmanhistoriaan ehkä ratkaisevimpana ja merkitykseltään painavimpana, sillä tänä vuonna tapahtui historiallisesti todella merkittävä voimasuhteiden vaihto, jos Saksa v.1918 olisi saavuttanut näistä menestyksistä edes osan, olisi maailmansota voitettu.

Tänään Saksan sotavoimien vaikutus ulottuu yli maapallon, niiden henkilöllinen ja aineellinen teho on joka suhteessa suunnattomasti kasvanut, päättäväisyydellä ja luottamuksella ne voivat suorittaa loppuun sen, mikä v. 1940 aloitettiin. Tästä syystä me nyt vieläkin suuremmalla oikeutuksella kuin v. 1940 lähestymme manalle menneitten saksalaisten urhojen muistoa. Saksan kansa on hyvittänyt kaiken sen minkä se aikanaan ylönantoi ja menetti sokeassa hairahduksessaan. Nyt se tuntee jälleen jatkavansa urheitten esi-isiensä perinteitä. Nyt saksalainen mies jälleen panee elämänsä alttiiksi ja uhrautuu saavuttaakseen kansalleen paremman tulevaisuuden ja hankkiakseen sille rauhan, joka johtaa oikeudenmukaisempaan inhimilliseen yhteisöön kuin se, minkä Veraillesin diktaattorit rikollisesti sanelivat. Puhuja huomautti tämän jälkeen, että tässä sodassa on kotiseudun tehtävä suurempia uhrauksia kuin aikaisemmassa. Nyt ei ole kysymyksessä vain miehen vastustuskyky vaan myöskin naisen. Kansakunta on tänään taisteleva kokonaisuus. Kun Englanti ja Ranska julistivat sodan, Englanti kohdisti sodan myös siviilielämään...

Churchill on jo aikaisemminkin muidenkin lähteiden mukaan sanonut useita kertoja että Saksa, että Saksa pitää tuhota jos se vahvistuu liikaa.

1. Jo vuonna 1919 Churchill sanoi: ”Mikäli Saksa seuraavien 50 vuoden kuluessa jälleen pystyy käymään maailmankauppaa olemme käyneet tämän sodan (1914-1918) turhaan.”

Ja 1934: ”Jos Saksasta tulee liian vahva, se on jälleen murskattava ja tällä kertaa lopullisesti”

Ja 1936: ”Kolme pääteesiäni ovat: Meidän on ryhdyttävä vastarintaan jokaista potentiaalista maailmanvalloittajaa ja hyökkääjää vastaan. Saksa nykyisen natsihallintonsa myötä on juuri tällainen” ( Erkki Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä s. 68 )

Churchill unohtaa tässä kyllä, että Iso-Britannia oli tuolloin itsekin imperiumi jolla oli hallussaan lähes neljäsosa maapallon maapintalasta ja asukkaista. Ja sodalla nuo alueet oli pääosin vallattu sanoo Ari Kallio. -Tuo sama natsien vihaaja oli itse myös varsinainen rasisti, joka Iso-Britannian hallitessa 1920-luvulla mandaattialueena Mesopotamiaa (nykyään Irak) toivoi eräässä lehdessä lisää tällaista ”alempien rotujen” tuhoamista, kun kapinaan nousseita arabeja oli tapettu tuhansittain sinappikaasulla. *

T.S. Kaufmanin kirja: ”Germany must perish” saavutti suuren suosion USA:ssa, siinä ehdotettiin mm, että ”hävitämme saksalaisen rodun sterilisoimalla 40 miljoonaa saksalaista”

Samuel Untermeyer: Julistamme pyhän sodan Saksalle - boikotoikaa saksalaisia tavaroita, merenkulkua, kuljetuksia... (New York Times” 7.8.1933

”Saksa on tuhottava valtiona ja kansana. Sen teollisuus ja kulttuuri hävitetään.” Tämä Morgenthau-suunnitelma esiteltiin Rooseveltille ja Churchillille Quebeckissä 10.-16.9. 1944

Tällaiset puheet ja kirjoitukset (joista löytyy monia eri lähteitä) menivät myös Saksan johdon tietoon herättäen epäluottamusta ja luottamuspula on sodan yleisin syy. Haluttiin iskeä ennen kuin toiset ehtivät.

Toisaalta ruoho tuntuu usein olevan vihreämpää naapurin puolella ja tilaisuuskin tekee varkaan kun on rakennettu oikein voimakas sotakone. Mutta sitä ei voi kieltää etteivätkö Saksan naapurit USA:ta ja NL:oa myöten olleet omalta osaltaan kiihottamassa mielialaa sodan aloittamiseksi. Syyllisten penkille pitäisi panna myös ne, jotka puheillaan halusivat tuhota Saksan jos se taas vahvistuisi.

Kaikesta päätellen toisen maailmansodan syynä olivat selvästi myös suurvaltojen väliset reviirikiistat. Lebensraumia tavoiteltiin (ja oli jo kauan tavoiteltu häikäilemättömästi) muuallakin kuin Saksassa. Saksan tilanne oli tässä huono olihan se ikäänkuin jäänyt monien suurien valtioiden väliin puristuksiin, ja nämä aikoivat ehkä ratkaista yhdessä ongelman tuhoamalla Saksan ja jakamalla keskenään sen maat havittelihan sekin voimansa tunnossa sodan mennessä hyvin kieltämättä tuota lebensraumia varsinkin idässä.

Sodan syistä on monia teorioita, mutta mikä on totta sen ehkä ainoina tietävät (jos edes hekään) herrat Stalin ja Hitler. Mutta heidän mielipidettään asiasta ei voi enää kysyä.

Joten edellä mainitun perusteella on turhaa juhlia Eurooppa päivää ja Voiton päivää ikäänkuin voittona jostain ulkoisesta pahasta. Se mitä mm Chruchill puhui Saksan tuhoamisesta on ehkä pakko ottaa todellisena uhkauksena, niin monta kertaa hän ja muutkin tuon saman sanoneet.

Olkoon lähteet mitä tahansa niitä ei usein syystä tai toisesta haluta noteerata. Sodan voittajataholla on suuri houkutus nähdä viholliset pahoina ja omat hyvinä? Mutta maailma ei todellakaan ole näin mustavalkoinen.

Miksei syyllisten penkille panna myös I maailmansodan voittajia, Versain rauhaa, laissez faire kapitalismia/sen perustajia, jotka synnyttivät Wall Streetin pörssiromahduksen ja suuren lamakauden. Syyllisiä olivat myös ne joilla oli valta demokratian puitteissa jättää suuria ihmisjoukkoja oman onnensa nojaan köyhyyteen ja kurjuuteen samalla kun toisilla oli enemmän kuin tarpeeksi. Miksi tämä kaikki sai tapahtua demokratian puitteissa?

Tässä on myös mietittävää nykyhetken ihmisille mihin talousliberalismi meidät johtaa lisäähän sekin jatkuvasti eriarvoisuutta, leipäjonot kasvavat, ja samaan aikaan monilla on enemmän kuin tarpeeksi. Samalla veroparatiisit houkuttelevat yhä useampia koska ei haluta maksaa hyvinvointiyhteiskunnan vaatimia veroja ja korruptiokin lisääntyy jatkuvasti. Nämä myös osaltaan selittävät euro kriisiä.

Olemmeko samalla tiellä kuin Eurooppa 30-luvulla? EU kuitenkin perustettiin , jotta maiden välisellä taloudellisella yhteistyöllä estettäisiin uuden sodan syntyminen ikiajoiksi. Kun vietämme Eurooppa päivää olisi todellakin parasta unohtaa omahyväinen hyssyttely, onhan tosiasia että EU on syvällisessä arvokriisissä. Se haluaa muka edistää ihmisoikeuksia, mutta tosiasiassa eriarvoisuus lisääntyy jatkuvasti talousliberalismin seurauksena. EU natiseekin jo liitoksissaan, jos näin saa kauan vielä jatkua työttömyys erityisesti nuorisotyöttömyys saattaa sytyttää maanosamme tuleen. Me voimme kuitenkin estää sen jos haluamme. Kuten olisi 30-luvallakin voitu jos olisi haluttu. On hyvä muistaa että työttömyyden vähentämiseen/poistoon ei välttämättä tarvita talouskasvua , se on tulonjakoasia, siis tahdon asia. Se loppuu hetkessä jos niin vain haluamme. -Tässä mietittävää Eurooppa päivänä!

* Tuota lehteä en nyt lähteeksi löytänyt, mutta totta on, että Iso-Britannian armeija kaasutti sinappikaasulla tuhansia kapinaan nousseita arabeja . Mutta aika lähellä sitä oleva lähde on Ylen ykkösaamun kolumni 8.3.2011. Siinä Hannu Reime totesi mm, että Churchill suositteli kapinaan nousseiden arabiheimojen tappamista sinappikaasulla Mesopotamiassa.

Tuo suurena demokraattina pidetty arvostettu valtiomies, joka tuomitsi jyrkästi natsi-Saksan juutalaisten tuhoamisen vaali siis itsekin herrakansa-ajattelua, jossa eurooppalaiset olivat ylempää rotua ja muut alemmat rodut lähinnä palvelijan asemassa. Tähän ajatteluun perustui koko Iso-Britannian imperiumikin.

Nähdä malka toisen silmässä onkin ihmisen perisynti. En silti yritä vähätellä Hitlerin tekemisiä, mutta oliko hän sinänsä sen pahempi kuin muutkaan sen ajan suurvaltajohtajat, hänen vikansa oli se, että hän hävisi sodan.

Jos Churchillillä olisi ollut ehdoton valta kuten Hitlerillä hän olisi ehkä tuhonnut miljoonittain arabeja kaasulla, perusteena että nämä ovat alempaa rotua. Ja onkohan kukaan koska laskenut kuinka monta miljoonaa valloitettujen maiden asukasta on kuollut Iso-Britannian siirtomaasodissa ja niiden seurauksissa kun luotiin koko maailmanhistorian ehkä laajinta valtakuntaa.

Ja jos ryhdytään selvittämään Neuvostoliiton diktaattori Stalinin syntilistaa päästään varmasti myös miljooniin. Mutta hänen tekemisensä unohdetaan Voiton päivänä erityisesti Venäjällä kuuluihan se sodan voittajiin. Suurta isämaallista sotaa juhlittaessa unohdetaan helposti, että on aivan mahdollista, että Neuvostoliitto olisi hyökännyt Saksaan jo heinäkuussa 1941 tai hieman myöhemmin ellei Saksa olisi ehtinyt ennen. 

Tätä mahdollisuutta pitää osaltaan yllä myös se, että moniin NL:n sodanaikaisiin ei arkistoihin ei liene pääsyä vielä vuosikymmeniin.  Winston Churchillin arkistoihinkaan ei ole pääsyä vielä pitkään aikaan, joten selvää  on, että arkaluontoista salattavaa on todella paljon.

 

Huom allaolevassa on jonkinverran päällekkäisyyksiä  yllä olevan tekstin kanssa, syynä ajanpuute. 

 Kansallisosialismiko sosialismia

Löysin  tekstini allaolevan Hitlerin ja kansallissosialismin suhdetta Karl Marxin oppeihin käsittelevän kirjoituksen netistä.  Se kannattaa todella lukea! Tekstin perässä on lukee ”pelontorjuntaa” muuta en tekijästä tiedä. Mutta sen mitä olen aikaisemmin lukenut kansallisosialismista tukee paljolti allaolevaa. Ensinnäkin Hitler poisti työttömyyden, kuten lupasi vaalikampanjassaan, laajoilla julkisilla töillä, esim moottoritierakentamisella. Se on keynesiläisyyttä, ja paljolti vasemmistolaisuutta.

Aikaisemmin olen lukenut eri lähteistä, että alkujaan Saksan kansallisosialistien tavoitteena oli etä valtio olisi omistanut suuren joukon suuryrityksiä. Mutta tästä jouduttiin luopumaan koska suurpääoman ehtona kansallisosialistien tukemiselle vaaleissa oli että sosialisointiohjelmaa lievennetään huomattavasti. Saksan sosialismista tulikin hieman nykyKiinan mallista, jossa vallitsi markkinatalous, mutta jossa sen toimintapuitteet yhden puoleen diktatuurissa saneli valtio. Se saneli mm verotuksen ja sosiaalipoliikan tason, jossa mm puhdasrotuisia saksalaisia lapsiperheitä valtio tuki melko anteliaasti. Eikä toiminut kuten NykySaksassa tai lähes koko maailmassa, jossa markkinat pitkälle sanelevat minkälaisia lakeja säädetään ja lähes kaikkialla sen ehdoilla leikataan pienituloisille tärkeää sosiaaliturvaa. Ja eriarvoisuus kasvaa. Siis natsiaate oli jonkin sortin sosialismia.

Tiesin jo aikaisemmin lukemani perusteella, että kansallissosialismi tarkoitti kansallishenkistä/nationalistista sosialismia toisin kuin Neuvostososialismi, jossa kaikki kansat oli veljiä keskenään, vaikka käytännössä ei aina sielläkään kun Stalin kuitenkin vainosi vähemmistökansoja, vaikka oli itse georgialaisena vähemmistökansaa.

Samalla kumpikin puolue, tai diktaattori, vainosi yhtälailla toisinajattelijoita, joiden henkikulta ei ollut juuri luotia tai hirttosilmukkaa arvokkaampi. Stalin vainosi lisäksi mm maanomistajia, jotka ei suostuneet luopumaan vapaaehtoisesti omistuksistaan, heitä lienee tuhottu miljoonittain. Hitler vihasi erityisesti kansainvälistä juutalaisuutta englannikielisissä julkaisuissa ”international jewelry”. Se omisti hänen mukaansa suuren osan maailman pääomista ja suunnattoman koronkiskonnan ja ahneutensa takia oli keskeinen syyllinen mm saksalaisten kurjuuteen 1920-30 luvuilla. Ja myös monet aivan tavalliset saksalaiset alkoi inhota ja vihata juutalaisia em syistä.

On tietysti totta että pankkiireina ja rahanlainaajina oli myös aivan tavallisia saksalaisia jotka myös kriisaikana syyllistyi koronkiskontaan. Mutta historiallista syistä juutalaisa oli erityisen paljon pankkiireina. Tämä siksi että keskiaikaisen Raamatun tulkinnan mukaan koron ottamisen lainasta oli kristityille synti, joten juutalaiset sai luvan tehdä ”likaisen työn” ja rikastui sen takia melkoisesti keräten suuria pääomia.

Juutalaiset oli myös rahoittaneet Ympärysvaltojen sodankäyntiä huomattavilla summilla Saksaa vastaan I maailmansodassa, mikä päättyi Saksan tappioon ja armottoman koviin rauhanehtoihin, mitkä oli eräs keskeinen syy natsien valtaan pääsyyn.

Tästä kaikesta voi loogisesti johtaa allaolevan tekstin halun mm tuhota kaikki maailman juutalaiset, jotka olivat kansainvälisen suurpääoman omistajina esteenä kansallissosialismin rakentamisessa. Olihan tarkoitus rakentaa uusi uljas maailma , jossa germaaninen rotu, yli-ihmiset johtaa koko maailmaa, ja jossa muut kansat saavat toimia sille lähinnä palvelijan asemassa jos tyytyvät osaansa. Ja elleivät tyydy ne tapetaan. Ja juutalaiset kaikkein alimpana ryhmänä tapettiin ikäänkuin kostona kun Saksan tuho alkoi häämöttää. Ja eihän maailman ykköskapitalisteina pidettyä ryhmää uskottu muutenkaan voitavan sopeuttaa kansallisosialismiin edes palveljan roolissa.

Ruotsin sosiaalidemokraatteja arvostellaan allaolevassa kirjoituksessa vuonna 1935 maassa aloiteusta rotuhygieniaohjelmasta, jossa kirjoituksen mukaan steriloitiin mustalaisia, suurperheisiä ja vajaamielisiä.

Mutta sterilitiin minun tietojeni mukaan myös saamelaisia.

Kirjoituksen virhe on nähdä alempien rotujen harventamiseen syynä lähinnä eri sortin sosialistit. Jos kirjoittaja tietää  miten yleistä rotuviha  tai herrarotuajattelu  oli kaikkialla maailmassa ja hänen olisi pitänyt se kirjoituksessaan kertoa,  ainakin lyhyesti asiasta mainita.

Mutta esim Ruotsissa josta minulle löytyy eri kirjoituksissani myös lähteet (Katso vaikka plokikirjoitkseni ”Peiliinkatsomisen paikka.”) joista ilmenee että Ruotsin Valtiollisen rotubiologian laitoksen Upsalaaan perustivat vuonna 1921 yksimielisesti Sosiaalidemokraaattien johdolla kaikki Ruotsin valtiopäiväpuolueet. Sen aivoitusten mukaan aloitettiin mm nuo sterilisaatiot. Ja suomalisiakin pidettiin sen mukaan hieman alempana rotuna minkä jäsenet sopii hyvin palvelijoiksi ja ovat urheita sotureita, mutta jota eivät kykene luomaan mitään korkeampaa kulttuuria. Ruotsalaisissa koulukirjoissa varoittettiinkin sen johdsta vielä 1950-luvulla menemästä suomalaisten kanssa naimisiin, sillä silloin lasten perintötekijät heikkenevät.

Pitää muistaa, että tuohon aikaan ennen vuotta 1945 sen kaltaiset ajatukset olivat yleisiä myös porvaripuolueissa Euroopassa. Uskottiin todella että ihmisrotua voidaan jalostaa karsimalla keinolla tai toisella pois heikko perimäaines. Ja ehkä siinä olis vielä nykyäänkin osittain järkeä jos estettäisiin jotenkin esim vakavia perinnöllisiä sairauksia sairastavien lisääntyminen.

En todellakaan tiennyt ennen, että esim Marxin teoksissa sanottiin noinkin suoraan, että uuden maailman luomissa tarvittavissa vallankumouksissa syntyvään uuteen maailmanjärjestykseen sopeutumattomien kansanosien ja varsinkin rotujen kohtalona olisi tavalla tai toisella tuhoutua. Siis sisältää myös tietoisen tuhoamisen, mikä on rasismia.

Mutta myös monet porvarihalitukset toimi samoin. Esimerkiksi Iso-Britannia kukisti hallitsemallaan nykyisen Irakin alueella olevan arabikapainan 1920-luvulla sinappikaasulla, seurauksena tuhansia kuolleita. Winston Chuchill ylisti tapahtunutta: Tämä on aivan oivallista ”alempien rotujen” harvennusta, lisää tällaista.

Lähde tähänkin löytyy muista kirjoituksistani. -Ja tuo alempien rotujen vihaaja sai sitten maailmalla suurena demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajan kunnian voittaa Hitler! Jos Churcill olisi saanut aikoinaan päättää hän oli kai kaasuttanut kuoliaaksi kaikki maailman muslimit!

Nykyaikana Isis mielellään toteuttaisi saman kohtalon kristityille jos eivät suostu luopumaan uskotaan, haluaahan se perustaa vaikka väkivalloin koko maailmanlaajuisen kalifaatin.

Joten paha ei todellakaan asu lähinnä vain jossain määrätyissä ideologioissa, siihen mahdollisuus on periaatteessa meissä kaikissa. So tilaisuus tekee valitettavasti liian usein varkaan.

-Ja hyökkäämällä Neuvostoliitton Hitler halusi myös tuhota mielestään juutalaisten luomuksen bolsevismin. Se ei ollut vain harhaluuloa, olihan mm puna-armeijan komentaja Trotski juutalainen. Mutta juutalaisten suuresta määrästä neuvostoeliitissä oli huolissaan myös Stalin joka puhdistutti neuvostojohdosta suurimman osan juutalaisista. Että jonkinlainen kansallisosialisti oli siten Stalinkin, vaikka ei kannattanutkaan tuotantovälineitten yksiyisomistusta.

PS Tästä kaikesta ei todellakaan pidä luulla, että kannatan rotuoppeja, joiden mukaan alemmat rodut saa tuhota tai steriloida , tai että toisinajattelijoille voi tehdä samoin. En kannata se on epäinhimillistä. Mutta niistä puhdistettuna natsiaatteessa on puolensa jonkin sortin sosialismina. Yksipuoluejärjestelmä siinä kuitenkin hieman arveluttaa.

Kansallisuusaatteen kannattajana, ja maahanmuuton vastustajana , uhkaahan se nykylaajuudessa ajan mittaan jo suomalaisen kultuurin tulevaisuutta ja onhan meillä omasta takaa suuri työttömien armeija mikä tulisi työllistää ennenkuin tänne päästetään ulkomaista työvoimaa, on kansallissosialismin aatesisältö minua lähemäpänä. Kts plokikirjoitukseni ”Tarvitaanko maahanmuuttoa?”

-Ja vielä diktatuureista, niitä taisi olla sotien välisenä aikana eri mittapuiden mukaan laskettuna lähes puolet Euroopan valtioista. Suomessakin Kommunistipuolue oli lailla kielletty, ja natsiaatteelle melko myötämielinen Lapuan liike oli vähällä saada valtaansa Suomenkin vuonna 1932.

”pelontorjunta”: Hitlerin suuri sosialistinen unelma

Huhtikuussa 1945, kun Adolf Hitler kuoli oman käden kautta Berliinissä, kukaan ei ollut paljon kiinnostunut siitä, mitä hän oli aikoinaan todella uskonut ja ajatellut. Tämä oli odotettavissa. Sota ei ole pohtimisen ja harkinnan aikaa, ja mitä Hitler oli tehnyt oli niin järkyttävää ja niin laajalti tunnettua kuolemanleireineen ja joukkohautoineen, että vähän tai ei lainkaan voitiin ja haluttiin kiinnittää huomiota kansallissosialismin ideologiaan. Sen ajatteleminen on aivan mahdotonta. Hitler, joka oli näyttänyt (oli näytetty) hyypiönä tai pellenä paljastettiin roistojoukon johtajana, ja niinpä hänestä ei haluttu juuri enempää tietääkään.

Mutta lähes 70 vuotta myöhemmin Hitleristä ja hänen ideologiastaan on paljonkin sanottavaa. Jopa roistolla voi olla syynsä ja motiivinsa. Ja niitä on eteenkin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana alettu kaivaa esille ja vaikka ne eivät voi muuttaa tuomiota, rikastuttavat ja syventävät ne epåäilemättä sitä kuvaa jota meille on tarjottu. Hitlerin uskottujen kuten Albert Speerin julkaisemat muistelmat, hänen sota-aikaiset pöytäpuheet, poliittisen uran alkuvaiheista esille nousevat asiat sekä esim. Hermann Rauschningin ja Otto Wagenerin tarkasti dokumentoidut tai muistinvaraiset merkinnät Hitlerin näkemyksistä omalle sisäpiirilleen tai Joseph Göbbelsin henkilökohtaiset päiväkirjamerkinnät nostavat esiin kiinnostavia asioita.

Nykyisin on selvää ja hyvin perusteltua arvioida että Hitler ja hänen liittolaistensa uskoivat olevansa sosialisteja ja että muut, kuten demokraattisetkin sosialistit, olivat tästä asiasta samaa mieltä. Nimike kansallissosialismia ei ollut suinkaan mikään tekopyhä ja sattumanvarainen vaan itse asiassa tarkkaan harkittu ja looginen nimike tuolle aatteelle. Todisteet ennen vuotta 1945 olivat enemmän yksityisiä kuin julkisia, mikä on ehkä sinänsä jo. Julkisuudessa Hitler esiintyi/esitettiin aina marxilaisuuden vastustajana ja aikana jolloin Neuvostoliitto oli ainoa sosialistinen valtio maan päällä ja bolshevismin vastaisuus hänen suosionsa suuri tekijä, olisi hän ymmärrettävästi ollut haluton puhumaan mitä todella ajatteli. Hänen (väitetty ja todellinen) suuruudenhulluus olisi joka tapauksessa estänyt häntä kutsumasta itseään kenenkään opetuslapseksi. Se synnytti oudon ja ristiriitaisen allianssin nykyhistorioitsijoiden ja kuolleen diktaattorin mielen välille. Monet viimeaikaiset analyytikot ovat pilkuntarkasti kieltäytyneet tutkimasta Hitlerin syvimpiä poliittisia ja ideologisia ajatuksia. Niinpä he hyväksyvät enempiä kyselemättä kuten monet natsit 1930-luvulla iskulauseet "ristiretkestä marxilaisuutta vastaan" kuin yhteenvetona hänen näkemyksistään. Aikana, jossa fasismista on tullut haukkumasana (sille on perusteet) ei näytä olevan tarvetta todennäköisesti edes analysoida sitä syvästi.

Mitä hän todella ajatteli? Vaikka hänen tiedetään maininneen ettei hän paljasta syvimpiä ajatuksiaan kenellekään, niin jokainen ihminen joka puhuu, paljastaa samalla itsensä. Jokaisella on myös tarve edes hieman avata näkemyksiään. Hitlerilläkin oli tietty pieni sisäpiiri jolle hän avautui – tiettyyn rajaan saakka. Hänen yksityiset keskustelut, silloinkin kun ne eivät kaada hänen mainettaan kommunismin vastustajana, määrittelevät tosiasiassa hänen näkemyksensä varsin painavasti. Hermann Rauschning, danzigilainen natsi joka tunsi Hitlerin hyvin jo ennen vuotta 1933 kertoi Hitlerin yksityisesti ja syvällisesti tunnustaneen hänelle olevansa velkaa marxilaiselle perinteelle. "Olen oppinut paljon marxilaisuudesta", hän huomautti kerran, "enkä epäröi myöntää sitä". Hän oli ylpeä siitä miten paljon tietoa marxilaisista teksteistä hän oli hankkinut jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ja myöhemmin Baijerin vankilassa vuonna 1924, epäonnistuneen Münchenin vallankaappauksen jälkeen.

Melkein samoihin aikoihin kun Hitler avautui Rauschningille (1939) kertoi hän Münchenin vallankaappauksen epäonnistumisen syistä toiselle sisäpiiriläiselle, uskotulleen Otto Wagenerille. Ongelmaksi muodostui Hitlerin mielestä Weimarin tasavallan poliitikot koska "ne eivät ole koskaan edes lukeneet Marxia" viitaten siihen, ettei kukaan joka ei ollut lukenut niin tärkeää tekijää voi ymmärtää nykymaailmaa. Hitlerin jatkoi keskustelua sanomalla että tämän ymmärtämättömyyden seurauksena Weimarin poliitikot kuvittelivat, että lokakuun vallankumous 1917 oli "venäläinen yksityinen asia", vaikka todellisuudessa se oli muuttunut koko ihmiskunnan historian! Hitler totesi Wagenerille että hänen ero kommunisteihin oli vähemmän ideologinen kuin taktinen. Saksan kommunistit jotka Hitler oli tuntenut ennen nousua valtaan, kertoi hän puolestaan Rauschningille, ajattelivat että politiikka tarkoitti puhumista ja kirjoittamista. He olivat pelkkiä pamflettien kirjoittajia, kun taas " minä olen pannut käytäntöön mitä nämä kaupustelijat ja kynän heiluttajat ovat arkana aloitelleet", lisäten paljastavasti, että "koko kansallissosialismi" perustui Marxiin.

Se on järisyttävä huomautus ja suorasukaisempi kuin mikään hänen puheistaan tai edes Mein Kampf, vaikka jopa omaelämäkerrassaan hän toteaa, että hänen oma oppi erottuu täysin marxilaisuudesta sen vuoksi, että se tunnustetaan rodun merkityksen - vaikka se helposti näyttää johdannaiselta. Asia on nimittäin niin, että Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoituksissa rotu ei suinkaan ollut näkymättömissä kuten myöhemmin tulemme havaitsemaan. Ja Hitler tiesi tämän. Hän oli lukenut Marxin tarkemmin kuin useimmat marxilaisuuden asiantuntijoina esiintyvät sillä hän oli lukenut myös ne Marxin näkemykset joista monet sosialistit tänään eivät ole edes tietoisia.

Ilman rotua, Hitler jatkoi, kansallissosialismi "ei voisi tehdä mitään muuta kuin kilpailla marxilaisuuden kanssa sen omalla kentällään". Marxismi oli internationalistinen. Proletariaatilla, kuten kuuluisa iskulause julistaa, ei ole isänmaata. Hitlerillä oli isänmaa, ja se oli hänelle kaikki kaikessa. Kansallissosialismi oli siis nimensä mukaisesti sosialismia jolla oli kansa, isänmaa. Bolshevismi ainakin väitti edustavansa kansainvälistä sosialismia, vaikka esim. Stalinin puhdistuksissa näkyi vahva etnisenkin puhdistuksen jälki.

Silti yksityisesti, ja ehkä jopa julkisesti, Hitler myönsi, että kansallissosialismi perustui Marxiin. Oppikappaleen perusta ei ole oppikappale kuten rakennuksen perustus ei ole sama kuin rakennus, ja todellakin - monin tavoin kansallissosialismi perustui marxismiin. Sillä marxismi oli teoria historiasta, eikä kuten liberalismi tai sosiaalidemokratia, pelkkä asialista lainsäädäntöehdotuksia. Se oli teoria ihmisestä ja ihmiskunnasta, ei vain Saksan. Se oli myös historiaa, huumaava visio, joka väitti ymmärtävänsä koko menneisyyden ja tulevaisuuden ihmiskunnalle. Hitlerin löytö oli että sosialismi voisi olla sekä kansallista sekä kansainvälistä. Voisi olla myös kansallinen sosialismi. Näin hänen kerrottiin puhuneen toverilleen natsi Otto Wagenerille 1930-luvun alussa. Sosialismin tulevaisuus lepää "kansan yhteisöllisyydessä", ei kansainvälisyydessä, hän väitti, ja hänen tehtävänään oli "muuntaa Saksan kansa sosialismiin ilman että tapetaan vanhaa individualismia", mikä tarkoittaa yrittäjyyden ja liikkeenjohdon yhteiskuntaluokkia joita oli vielä liberalismin aikana jäljellä. Niitä tulisi käyttää, ei tuhota. Valtio voisi hallita omistamatta, yhden puolueen johtamana, talous voitaisiin suunnitella ilman että omistavia luokkia tuhottaisiin.

Toteutus oli ratkaisevaa. Luokkasota, kuten Venäjän sisällissota oli juuri osoittanut, saattoi tarkoittaa vain sitä että saksalaiset taistelevat saksalaisia vastaan, ja Hitler uskoi että oli olemassa nopeampi ja tehokkaampi reitti. Voisi olla sosialismi ilman sisällissotaa.

Kun individualismi oli päättynyt, hän kertoi Wagenerille, tehtävänä oli "löytää ja matkustaa tietä pitkin yksilöllisyydestä sosialismiin ilman vallankumousta". Marx ja Lenin olivat Hitlerin mukaan nähneet oikean tavoitteen, mutta valinneet väärän reitin - pitkän ja turhan kivuliaan reitin - tuhoamalla porvariston ja keskiluokan, Lenin oli tehnyt Venäjästä harmaan massan, he olivat menneet "keskimäärin alaspäin", ja että kansallissosialistinen valtio voisi kohottaa elintason korkeammaksi kuin kapitalismi oli koskaan kokenut. On selvää, että Hitler ja hänen liittolaistensa tarkoittivat heidän vaatimuksensa sosialismista otettavan vakavasti. Ja he ottivat sen itse vakavasti.

Lähes 70 vuotta on Hitleriä kuvattu, jos ei konservatiivina - sanassa on liian haaleita sävyjä - niin ainakin äärimmäisenä esimerkkinä oikeistolaisesta. On erittäin kyseenalaista, olisikohänen ystävänsä tunnistaneet Hitlerissä tuon kuvauksen. Omilla ajatuksillaan hän ei antanut näkyvyyttä vasemmalle tai oikealle, ja hän ei todennäköisesti nähnyt järkeä tuossa lineaarisen politiikan teoriassa. Koska hän oli ratkaissut kaikkien aikojen arvoituksen historian osalta, kuten hän kuvitteli, kansallissosialismi olisi ainutlaatuinen. Ainekset saattoivat olla monipuolisia ja tuttuja, mutta niiden yhteenveto oli hänen.

Hitlerin mieli oli monella tapaa vanhakantaisempi: ei keskiaikainen kokonaisuutena, kuten esimerkiksi viktoriaanisilla sosialisteilla Ruskilla ja William Morrisilla, vaan itseasiassa kiehtovalla tavalla paljon syrjäisemmässä menneisyydessä sankarillisine hyveineen. On hyvin laajalti unohdettu – ja tämä on tärkeää muistaa - että paljon samaa voidaan sanoa myös Karl Marxin ja Engelsin mielestä. Näiden kahden sosialismin ikoonin kirjoituksista löytyi tästä selviä todisteita. Sosialisteilla oli suorastaan myyttinen kaipuu sankarilliseen hyveelliseen menneisyyteen jonka juuri kapitalismi ja sen mukana ahneus oli tuhonnut.

“Until its complete extermination or loss of national status, this racial trash always becomes the most fanatical bearer there is of counter-revolution, and it remains that. That is because its entire existence is nothing more than a protest© against a great historical revolution… The next world war will cause not only reactionary classes and dynasties, but also entire reactionary peoples, to disappear from the earth. And that too is progress.”

–Friedrich Engels (from The Magyar Struggle)

On kysymys rodusta, ennen kaikkea, ja että noin 70 vuotta on estänyt sen että kansallissosialismi ymmärrettäisiin sosialismina. Proletariaatilla ei saata olla isänmaata, kuten Lenin sanoi. Mutta silti Karl Marxin mielestä olisi ollut rotuja, jotka joutuisivat väistämättä tuhotuksi (vallankumousprosessissa) . Tämän näkymän hän julkaisi tammi-helmikuussa 1849 artikkelissaan jonka Engels nimesi "Unkarin kamppailuksi". Marxilaisen lehden Neue Rheinische Zeitungin kohta muistuttaa sosialisteja Hitlerin noususta valtaan myöhemmin. Nyt on siten mahdollista arvioida, että Auschwitzilla oli sosialistisia vaikutteita. Marxilainen historia tarvitsee ja vaatii kansanmurhan syistä implisiittisesti sen väitteen, että feodalismin täytyy antaa tilaa kapitalismille, joka puolestaan korvautuu sosialismilla. Marxilaisen teorian mukaan rodut jotka ovat jääneet kaksi askelta jälkeen kehityksestä tuhoutuisivat vallankumouksessa, sillä ne olisivat kykenemättömiä vallankumoukseen. Engels kutsui näitä rotuja nimikkeellä ”racial trash” ja ne kuuluisivat hänen mielestään historian tunkiolle. Marxin ja Engelsin julkea rasismi ja värillisten sekä myös eurooppalaisten ”alempiarvoisten rotujen” halveksunta on asia jota vasemmistolaiset eivät halua uskoa. Mutta dokumentit puhuvat puolestaan.

Tämä julma näkymä, joka sukupolvea myöhemmin oli tarkoitus toteuttaa väkevästi mm. uudella pseudo-tieteellä, eugeniikkalla, oli jo vuosisadan ajalta tuttu osa sosialistista perinnettä, vaikka ymmärrettävästi Auschwitzin vapauttamisen jälkeen ovat sosialistit olleet innokkaita unohtamaan sen. Mutta on runsaasti todisteita kirjoituksissa kuten H.G Wellsin, Jack Londonin, Havelock Ellisin, Webbsin ja monien muiden siitä, että sosialismissa ei kaihdeta radikaaleja toimenpiteitä. Ajatus etnisestä puhdistuksesta oli sisällä ortodoksisessa sosialismissa ainakin vuosisadan ajan.

“The classes and the races too weak to master the new conditions of life must give way…. They must perish in the revolutionary holocaust.”

-Karl Marx (from The People’s Paper, April 16, 1856)

 

Näin sosialistinen älymystö länsimaissa oli ensimmäiseen maailmansotaan saavuttaessa julkisesti jo sitoutunut rodun puhtauteen ja valkoisten ylivaltaan eikä vähemmän sitoutunutta väkivaltaan. Sosialismi tarjosi heille valtakirjan, ja luvan tappaa ja toteuttaa kansanmurhia. Vuonna 1933 esipuheessa On the Rocks, Bernard Shaw esitti julkisesti tyytyväisyytensä joukkotuhon periaatteesta jonka Neuvostoliitto oli jo hyväksynyt. Sosialistit voivat nyt ylpeinä todeta, että oli vihdoin löytynyt rohkeutta toimia, vaikka joistakin silti tuntui, että tällainen toiminta olisi pidettävä salassa. Vuonna 1932 Beatrice Webb huomautti teekutsuilla "erittäin huonosta tilanteen hallinnasta" kun eräiden brittiläisten Ukrainassa vierailleiden annettiin nähdä karja-autoja jotka olivat täynnä nälkää näkeviä "valtion vihollisia" paikallisella asemalla. "Naurettavaa antaa näyttää se", sanoi Webb, etevä neuvostojärjestelmän ihailija. "Englanti on aina niin tunteellinen" ja lisäsi varmuudella: "Et voi tehdä munakasta rikkomatta munia." Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1935, sosiaalidemokraattinen hallitus Ruotsissa aloitti oman rodunjalostuksen ohjelmansa pakkosterilisoimalla romaaneja, ”takapajuisia” sekä huonokuntoisia ja jatkoi ohjelmaa vielä sodan jälkeenkin.

Väite, että Hitler ei todellakaan ollut sosialistinen, koska hän toteutti kansanmurhan viittaa monumentaaliseen epäonnistumiseen historiallisen muistin ylläpitämisessä. Vain sosialistit tuona kyseisenä ajanjaksona kannattivat tai harjoittivat kansanmurhia, ainakin Euroopassa, ja poliittisen uransa ensimmäisinä vuosina Adolf Hitler oli ylpeän tietoinen siitä. Viitatessaan omalle puolueelleen, NSDAP:lle, Münchenissä elokuussa 1920 hän sitoutui sosialistien rasismille:

"Jos olemme sosialisteja, meidän on ehdottomasti oltava juutalaisvastaisia - ja päinvastoin, tässä tapauksessa materialismi ja mammona ovat ne jota pyrimme vastustamaan.”

Suurten suosionosoitusten jälkeen Hitler jatkoi:

"Miten niin sosialistina, et voisi olla antisemiitti?"

Kysymys ymmärrettiin laajalti, ja on huomattavaa, että kukaan Saksan sosialisti vuonna 1930 tai aikaisemmin ei koskaan pyrkinyt kieltämäänä Hitlerin oikeutta kutsua itseään sosialistiksi rotupolitiikassa. Aikana, jolloin sosialistinen perinne kansanmurhasta oli tuttu, tuollainen olisi kuulostanut järjettömältä. Tämä perinne, se on tärkeää havaita, oli juuri ainutlaatuinen. Euroopan vuosisadalla joka alkoi 1840-luvulta alkaen Engelsin artikkelista 1849 aina Hitlerin kuolemaan asti, jokainen joka kannatti kansanmurhaa (luokkien ja rotujen hävittämistä) kutsui itseään sosialistiksi, ja eikä poikkeuksia ole juuri löytynyt.

Ensimmäiset reaktiot kansallissosialismiin Saksan ulkopuolella on nykyisin unohdettu. Ne olivat erittäin sekavia koska fasismin nousu Euroopassa tuli vasemmistolle yllätyksenä. Sitä ei oltu marxilaisten raamatussa ennustettu ja näin hämmästys oli luonnollista. Mistä se oli tullut? Harold Nicolson, demokraattinen sosialisti ja vuoden 1935 jälkeen Englannin parlamentin jäsen, opiskeli tunnollisesti tämän asian kanssa ja päätteli viisaasti vuonna 1932 että fasismi (italialainen) oli eräänlaista puolisotilaallista sosialismia; vaikka se tuhosi vapauden, hän totesi päiväkirjassaan, "se on varmasti sosialistinen kokeilu, kun se tuhoaa yksilöllisyyttä". Moskovan näkemyksessä fasismi oli viimeinen vaihe kapitalismissa. Richard huomautti 1934 BBC:ssä, että monet opiskelijat natsi-Saksassa uskoivat "kaivavansa perustukset uudelle saksalaiselle sosialismille".

Sisällissodan puhjettua Espanjassa vuonna 1936 olivat jo monet intellektuellit lännessä varmoja, että Stalin edusti vasemmistoa ja Hitler oikeistoa. Tämä äkillinen muutos on selitettävissä vain siten että kiusallinen uusi tilanne helpoimmin sysäsi sivuun epämukavat tosiasiat ja riitasoinnut. Selitys jonka mukaan on olemassa ”poliisit ja rosvot” tai ”cowboyt ja intiaanit” - on usein riittävän tyydyttävä. Molotov-Ribbentrop-sopimusta tuskin nähtiin yrityksenä palauttaa yhtenäisyys sosialismiin. Se nähtiin vain kyynisenä lumeavioliittona.

Sodan puhkeamiseen mennessä ajatus Hitleristä minkäänlaisena sosialistina oli lähes kokonaan kuollut. Yksi outo poikkeus tästä löytyi mutta sitäkin merkittävämpi ja kiinnostavampi. Kirjallisesti sitoutuneena sosialistina heti Ranskan romahdettua vuonna 1940, kirjoitti George Orwell (”Leijona ja yksisarvinen”) katastrofin osoittaneen lopullisesti että "suunnitelmatalous on vahvempi kuin suunnittelematon talous ", vaikka hänellä ei ole epäilystäkään siitä, että Hitlerin voitto oli tragedia Ranskalle ja ihmiskunnalle. Kansallissosialistit olivat ottaneet niin paljon sosialismista piirteitä että se oli tehnyt Saksasta voimakkaan käymään sotaa. Hitler oli jo päässyt Orwellin mielestä lähelle Saksan sosialisoimisessa.

"Sisäisesti on Saksalla paljon yhteistä sosialistisen valtion kanssa."

Nämä sanat on kirjoitettu juuri ennen Hitlerin hyökkäystä Neuvostoliittoon. Orwell uskoi, että Hitler olisi jäävä historiaan "miehenä, joka teki Lontoon Cityn naurettavaksi" pakottamalla rahoittajat huomaamaan, että suunnittelu toimii ja että talouden vapaus taas ei. Hitlerin talouspolitiikka kiristi rikkaiden verotusta ja leikkasi voittomarginaaleja sekä pakotti yritykset toisensa jälkeen valtiojohtoisen talouden natsipuolueen määrittelemään viitekehykseen. Tunnettu taloustieteilijä John Maynard Keynes näki natsien toimineen täysin oikein katkaistessaan tuhoisan talouden syöksykierteen lisäämällä mm. julkista kulutuskysyntää.

Wagenerin muistelmat jossa hän tuo esille Hitlerin esittämät näkemykset piirtävät kuvan miehestä jolla oli tarjolla muiden aikakauden sosialistien tavoin visio tulevaisuudesta, joka kokoaa yhteen useita säikeitä, jotka kerran tekivät utopistisesta sosialismista vastustamattoman houkuttelevan. Siihen sekoittuu, kuten viktoriaanisen ajan sosialismissa oli tehnyt, voimakas taloudellinen radikalismi sekä romanttinen innostus kadonnutta aikaa kohtaan ennen kuin kapitalismi oli tuhonnut sankaruuden ja ennen kuin ikävä ahneus alkoi uhata perinteisiä instituutioita kuten perhettä ja heimoa.

Sosialismi, kertoi Hitler kertoi Wagenerille pian noustuaan valtaan, ei ollut uusi keksintö ihmisen hengisessä kehityksessä, ja muistutti Jeesuksesta ”sosialistina”. "Olemme ensimmäiset jotka kaivavat haudasta nämä opetukset." Jeesuksen "sosialistisuus" oli muutenkin yleinen näkemys aikansa eurooppalaisilla sosialisteilla. Hitlerin oma ihanne oli "kansojen sosialismi" eikä Marxin ja Leninin kansainvälinen sosialismi. Hän kertoi Wagenerille että ainoa ongelma aikakaudelle oli vapauttaa työvoima ja korvata pääoman valta työvoimasta työvoiman vallalla pääomasta.

Nämä ovat kiistatta sosialistisia näkemyksiä ja jos Wagener julkaisi Hitlerin näkemykset uskollisesti ne eivät jätä mitään epäilystä johtopäätökselle että Hitler oli epäsovinnainen marxilainen, joka tiesi lähteistä (Marxin kirjoituksista) ja tiesi kuinka epäsovinnainen oli se tapa jolla hän käsittelee niitä. Hän oli toisinajattelija-sosialisti. Hänen ohjelmansa oli samanaikaisesti toisaalta nostalginen ja toisaalta radikaali. Se pyrki saavuttamaan jotain, jossa kristityt olivat (Hitlerin mukaan) epäonnistuneet ja jota kommunistit ennen häntä olivat yrittäneet ja tunaroineet. "Mitä marxilaisuus, leninismi ja stalinismi epäonnistuivat saavuttaa", hän kertoi Wagenerille, "me olemme asemassa jossa sen saavutamme."

Se oli kansallissosialistinen visio. Viettelevä, samalla perinteisiä ja uusia aineksia sisältävä. Kuten kaikki sosialistiset näkemykset yleensä myös kansallissosialismi oli pohjimmiltaan moraalista, ja sen taloudelliset ja rotunäkemykset politiikassa nähtiin perustuvan universaaleihin moraalilakeihin. Aikaa myöten kansallissosialismin visiot unohdettiin sillä ne oli kiteyttänyt ja toteuttanut roisto ja klovni, jonka luomus tuhoutui sodassa. Tutkijoiden kiinnostus loppui.

Tutkimuksen kannalta tämä oli valitettavaa. Hullu ja mielipuoli joka tapauksessa kerran tarjosi tulevaisuuden vision, joka oli tehnyt viktoriaanisen ajan opin historiasta miljoonille niin jännittäväksi. Meidän aikana, kun sosialismi kokonaisuutena on kärsinyt tappion ideologiana, tuota jännitystä on epäilemättä vaikea enää vallata takaisin.

 Jotta voisi kokea sen uudelleen, mielikuvituksessa, voitaisiin katsoa esimerkiksi merkintää Göbbelsin päiväkirjoista. 16. kesäkuuta 1941, viisi päivää ennen kuin Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon, Göbbels iloitsi päiväkirjassa tulevasta voitosta bolshevismista. Ei olisi tulossa tsaarien palauttaminen valtaan, hän huomautti itselleen, kun Venäjä olisi vallattu.

Mutta juutalainen bolshevismi revittäisiin juuriltaan Venäjällä ja "oikea sosialismi" - "Der Echte Sozialismus"- istutetaan paikalleen. Göbbels oli valehtelija, se on täysin varmaa, mutta kukaan ei voi milloinkaan selittää, miksi hän olisi valehdellut itselleen omassa yksityisessä päiväkirjassaan. Ja lopun elinaikansa hän uskoi, että sosialismi oli sitä mitä kansallissosialismi oli.

- pelontorjunta 24.7.2013

 

 

 

Huom kommentoikaa!