Suomen
pitkittyneestä taantumasta huolimatta Maailman talousfoorumi
WEF
valitsi sen viime vuonna maailman 8:nneksi kilpailukykyisimmäksi
maaksi 140 maasta ja parhaaksi pohjoismaaksi.
Suomi
oli paras maa WEF:n kilpailukyky indeksin 12. pilarissa
innovatiivisuudessa.
Suomen
vahvuuksia olivat erityisesti tiede, koulutusmahdollisuudet,
yhteiskunnan instituutioiden toimivuus, terveys , turvallisuus ja
korruption vähäisyys.
Seuraavassa
kohta tuosta raportista :
”Suomessa
on paras yliopistojen ja yritysten välinen tutkimus- ja
kehitysyhteistyö sekä maailman paras tarjonta (availability)
tutkijoita ja insinöörejä.”
Ei
vallan huonosti sanottu, maasta jonka pitäisi olla lähes konkurssi
kypsä.
Sivistyssanakirjassa
innovaatio on ”keksintö, uusi menetelmä, varsinkin
taloudellisesti hyödyllinen, tai ”kaupallisesti tai
yhteiskunnallisesti uudella tavalla hyödynnettyä tietoa ja
osaamista.”
Suomi
oli myös maailman ykkönen innovaatio pilarin kohdassa
digitalisaatio, minkä katsotaan olevan parhaita keinoja kehittää
modernia yhteiskuntaa.
Muilla
Pohjoismailla menee Suomea taloudellisesti paremmin, ja esimerkiksi
Sveitsillä joka valittiin maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi
ehkä siksi, että niillä on vapaammat kädet hoitaa talouttaan. Ne
eivät kuulu EU:hun tai rahaliittoon. Suomenkin kannattaisi
harkita markkaan paluuta.
Konsulttiyhteisö
Grant Thorntonin (2015) mukaan Suomi on maailman viidenneksi
dynaamisin maa (Global dynamism index) yhdessä Kanadan kanssa, ja
paras pohjoismaista. 1. oli Australia, 2. Chile ja 3. Kiina.
Vertailussa oli mukana maailman 60 suurinta taloutta.
Valintakriteereinä oli mm liiketoimintaympäristö, tiede,
tekniikka, työvoima, inhimillinen pääoma, talous, kasvu ja
rahoitus.
Talouslehti
Forbes valitsi 2015 Suomen maailman kuudenneksi parhaaksi paikaksi
yrityksille.
Jotain
Suomen vetovoimasta kehittyneenä
yhteiskuntana huolimatta pitkittyneestä taantumastamme
osoittanee sekin , että Konecranesin ja sitä paljon suuremman
yhdysvaltalaisen Terexin fuusiossa päätettiin, että yhtiön pääkonttori on
Suomessa kevyemmän yhteisöverotuksen takia.
Yhdysvaltalainen
rauhanjärjestö Fund for Peace valitsi Suomen 2015 jo viidettä
kertaa peräkkäin maailman vakaimmaksi maaksi! Perusteina muun
muassa turvallisuus, talous, ihmisoikeudet, politiikka ja julkiset
palvelut.
Suomi
on maiden paremmuuskisoissa usein kärkitiloilla. Tämä kaikki
tarkoittaa hyviä lähtökohtia talouden tervehtymiselle mikä
on myös vetovoimatekijä yrityksille.
Tässä
on hyvä palauttaa mieleen Nokia kännyjen suuruudenajat, tuo
maailman mullistanut insinööritaito ole mihinkään hävinnyt,
vaikka kännytuotanto onkin menetetty. Nokiallakin menee taas
hyvin, se on maamme suurin yritys, joka teki juuri Suomen
taloushistorian suurimmat 15 mrd kaupat ostaessaan ranskalaisen
Alcantel-Lucentin.
Ylidramatisoidut
puheet kuilun partaalla olemisesta saattavatkin johtua halusta
pelotella ja siten taivutella kansalaisia ja ay-liikettä
hyvinvointiyhteiskunnan alasajoon. Tämä on vastuutonta pelottelua.
Vaikka
Suomen talouskasvu on ollut nollan paikkeilla jo 7 vuotta siitä ei
pidä huolestua liikaa, ei ainakaan pidä ylidramatisoida, vaikka
tilanteemme onkin vientimarkkinoilla tosi huono.
Tässä on
hyvä muistaa, että Euroopan nykyistä talousveturia Saksaa
sanottiin 20 vuotta sitten ”Euroopan sairaaksi mieheksi,” sen
vienti ei vetänyt ja talous oli lamassa. - Lähes kaikki maat ovat
vuorollaan suurissa talousvaikeuksissa.
Se
mitä nyt tarvitaan kilpailukykymme palauttamiseksi on yhteisvastuu, yhdessä yrittäminen ja sopiminen jatkuvan
riitelyn sijaan. Koska rahaliiton jäsenenä emme voi devalvoida,
lasketaan palkkoja vaikka keskimäärin 5% minimituloihin
puuttumatta ja nostetaan vastaavasti osinkoverotusta. Työaikaa ei
tule pidentää se lisäisi vain työttömyyttä ja onhan työelämä
jo nyt monille kovan työtahdin takia liian stressaavaa.
PS
Perussyy nykymenoon on kuitenkin WTO:n joka ei vaadi työelämän
oikeuksien kunnioittamista ja ympäristöstandardien noudattamista,
kts mm blogikirjoitustani ”Suomen nousulle mallia Aasiasta”
20.8.15
Nopea
talouskasvu on vaarallista ympäristölle, joten hallittu nollakasvu
tai korkeintaan jotain 0,X % olisi ainakin toistaiseksi ehkä paras ratkaisu.
100mrd velan näkökulmasta se olisi kuitenkin hankala ratkaisu,
mutta kun velat on maksettu, olisi parasta painaa jarrua.
Muistutan
edelleen että jo 1% vuotuisella talouskasvulla vaurastuisimme
2,7 kertaisesti sadassa vuodessa.
Miten
äiti maa voi sellaista kestää kun
nytkin ylitämme sen sietokyvyn jo 1,5 kertaisesti
ja YK
ennusteen mukaan
maailman väkilukukin kasvaa 2100 mennessä 11miljardiin?!
