Rahaliiton pelätään kaatuvan lähivuosina ellei pikaisesti ryhdytä päättäväisiin toimiin budjettivajeiden supistamiseksi. Monen mielestä ainoa mahdollisuus on EU:n muuttaminen liittovaltioksi. Budjettialijäämät eivät siten kuitenkaan välttämättä supistu, esimerkkinä vaikka USA joka on korviaan myöten veloissa.
Ei järkevä taloudenpito riipu maan asukasmäärästä tai liittoutumisesta vaan noudatetusta talouspolitiikasta. Esimerkiksi Ruotsi, joka ei kuulu siihen sekä Sveitsi ja Norja, jotka eivät kuulu edes EU:hun ovat pärjänneet melko hyvin.
Keskeinen syy EU:maiden velkaantumiseen on kyvyttömyys säästää pahan päivän varalle sekä kansalaisten suuren enemmistön tarve kuluttaa aina vain enemmän ja enemmän, suorainen kulutushysteria. Verotus on ollut liian keveää ja lainarahaa on saatu liian helposti. -Säästäminen voisi ehkä lisääntyä jos valtio keventäisi sen verotusta.
Budjettialijäämistä eroon pääsemisessä ei todellakaan tarvita pienituloisten sosiaaliturvan leikkausta. Sosiaalisempaa olisi nostaa hyvintoimeentulevien käyttämien tuotteiden ja palvelusten verotusta ja poistaa työttömyys tulojen uusjaolla. Kuormittaahan se kaikkine seurauksineen kohtuuttomasti valtion budjettia. Valitettavasti itsekkyys estää järkevän yhteiskuntapolitiikan.
Velkaongelmassa on kyse myös ihmiselämän perimmäisistä arvoista, mikä on elämän tarkoitus. Jos se on kulutuksen maksimointi, ajaudutaan helposti velkakierteeseen. Parempi ratkaisu olisikin tavaran sijasta lisätä vapaa-aikaa ja etsiä uutta sisältöä elämälle.
Kaikki liittoutuminen on turhaa jos siinä ei lähdetä ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteesta. EU:n ja EMU:n pahin virhe on sitoutuminen talousliberalismiin, jossa raha asetetaan aina pienen ihmisen edelle. Siitä miten tämä asia ratkaistaan riippuu myös EU:n tulevaisuus. Askel parempaan suuntaan jo olisi jos Euroopan Keskuspankki saatettaisiin poliittiseen valvontaan.
Rahaliiton kaatuminenkaan ei välttämättä olisi mikään katastrofi, mutta tietysti siitä syntyisi ongelmia. Markkaan takaisin siirtyminen olisi monelle myös mieluisaa, sillä lähes puolet* suomalaisista suhtautuu edelleen epäillen euroon.
On turhaa ihmetellä Kreikan velkamääriä onhan Suomen valtionbudjetistakin jo neljäsosa velkarahaa ja palkatkin ovat nousseet laman aikana. Lainarahasta on tehty on suhdanteiden tasausautomaatti, jotta hyvintoimeentulevien kulutustaso voisi jatkua laskematta jopa nousten lama-aikoinakin. Tämä ei todellakaan ole kestävää politiikkaa.
Ja lainaraha on kallista muutenkin kuin korkoina, joutuuhan lainanottaja usein lainanantajien poliittiseen ohjaukseen. Se tarkoittaa muunmuassa sitä, että sosiaaliturvaa on leikattava, nostettava palvelumaksuja, kilpailutettava ja yksityistettävä. Jos näin ei toimita lainaa ei saada tai korot nousevat. Tähän liekanaruun on Suomikin jo joutunut. Oppia elämään omillaan ilman velkaa onkin parasta talouspolitiikkaa. Se on myös hyvä keino tuoda politiikka takaisin politiikkaan. (TS kirjoittajavieras 22.6.2010)
* Oikeampi luku on galluppien perusteella neljäsosa jos kyseessä on suoranainen halu saada markka takaisin. Mutta euroon epäilevästi suhtautuvia on tietysti paljon enemmän.
perjantai 22. lokakuuta 2010
lauantai 16. lokakuuta 2010
Kestävää kehitystä
Puolet maailman kasvi ja eläinlajesta uhkaa kuolla sukupuuttoon tämän vuosisadan aikana. Samaan aikaan hallitukset ympäri maailmaa pyrkivät nopeuttamaan talouskasvua. Jos jotain aiotaan saada aikaan niin kaikissa talouspäätöksiä tekevissä kokouksissa julkisella kuin yksityiselläkin sektorillakin tulisi olla mukana myös riittävästi päätösvaltaisia ympäristöasiantuntijoita. Tämä voitaisiin toteuttaa riittävän suurilla minimi kiintiöillä.
Toinen keskeinen asia on: ei esimerkiksi riitä, että autonmoottorien hyötysuhteita parannetaan, että CO2:ta saa tuottaa jonkin maksimimäärän hevosvoimaa kohti koska ajettavat kilometrit lisääntyvät jatkuvasti. Sama koskee rakentamista, eristeiden paksuuden lisääminen ei riitä vaikka sen seurauksena ei tarvittaisi taloon varsinaisia lämmityslaitteita lainkaan. Näin koska asuntojen koko kasvaa koko ajan ja kuluttaa luontoa joka tapuksessa yhä enemmän rakennustarvikkeiden muodossa. Tarvitaan joki max raja jota ei saa ylittää ei valtioiden eikä kotitalouksienkaan kohdalla. Tähän ei todellakaan riittä vain taloudellinen ohjaus. Joitain pitää suorastaan kieltää.
Tuotteiden kestoikää pitäisi oleellisesti pidentää. Rakennuksiakin käytetään usein vain 50 vuotta vaikka parempilaatuisilla materiaaleilla ja riittävällä huollolla käyttöikää voi pidentää moninkertaiseksi.
Tässä ei todellakaan ole kyse linkolalaisesta kaiken kehityksen kieltämisestä, vaan pelkistetysti sanoen kaikki tuottavuuden kasvu tulisi ulosmitata lisääntyvänä vapaa-aikana kehittyneimmissä maissa. Samalla jatkuvasti paranevat hyötysuhteet vähentäisivät kokonaispäästöjä. Mutta kyllä kehitysmaa Kiinankin pitäisi hidastaa huomattavasti kasvulukujaan jos sen kansalaiset aikovat seuraavan vuosisadan vielä nähdä.
Kun katselee vaikka automainoksia joita voi olla lehdessä 5-6 sivuakin tai työpaikkamainosten maailmankuvaa, joissa autojen tehot ja koko kasvaa jatkuvasti ja tarjolla olevissa työpaikoissa kovaa tulosta pitää kyetä tekemää kattona vain taivas jos sekään.
Ihmiskunta on todellakin kilpailemassa itseään hengiltä. Tarvittaisiin enemmän yhteistyötä ja vähemmän kilpailua se olisi luonnonkin kannalta parasta. Tämä vaatisi kuitenkin suuria talouspolitiikan muutoksia. Kilpailua aina tarvitaan, mutta nykyinen kaiken maksimointi on viemässä ihmiskuntaa tuhoon.
Esimerkiksi mehiläiset alkavat uhkaavasti vähetä pölyttämästä satoja, mikä on erittäin vakava ongelma, mutta sekään ei tunnu vielä herättävän päättäjiä. Ihmiskunnan pitäisi kuitenkin jo herätä Ruususen unestaan. Mottona, jos luonto kaiken olevaisen perusta tuhoutuu, ei ole enää tuotantoa eikä asiakkaitakaan.
Puolet maailman kasvi ja eläinlajesta uhkaa kuolla sukupuuttoon tämän vuosisadan aikana. Samaan aikaan hallitukset ympäri maailmaa pyrkivät nopeuttamaan talouskasvua. Jos jotain aiotaan saada aikaan niin kaikissa talouspäätöksiä tekevissä kokouksissa julkisella kuin yksityiselläkin sektorillakin tulisi olla mukana myös riittävästi päätösvaltaisia ympäristöasiantuntijoita. Tämä voitaisiin toteuttaa riittävän suurilla minimi kiintiöillä.
Toinen keskeinen asia on: ei esimerkiksi riitä, että autonmoottorien hyötysuhteita parannetaan, että CO2:ta saa tuottaa jonkin maksimimäärän hevosvoimaa kohti koska ajettavat kilometrit lisääntyvät jatkuvasti. Sama koskee rakentamista, eristeiden paksuuden lisääminen ei riitä vaikka sen seurauksena ei tarvittaisi taloon varsinaisia lämmityslaitteita lainkaan. Näin koska asuntojen koko kasvaa koko ajan ja kuluttaa luontoa joka tapuksessa yhä enemmän rakennustarvikkeiden muodossa. Tarvitaan joki max raja jota ei saa ylittää ei valtioiden eikä kotitalouksienkaan kohdalla. Tähän ei todellakaan riittä vain taloudellinen ohjaus. Joitain pitää suorastaan kieltää.
Tuotteiden kestoikää pitäisi oleellisesti pidentää. Rakennuksiakin käytetään usein vain 50 vuotta vaikka parempilaatuisilla materiaaleilla ja riittävällä huollolla käyttöikää voi pidentää moninkertaiseksi.
Tässä ei todellakaan ole kyse linkolalaisesta kaiken kehityksen kieltämisestä, vaan pelkistetysti sanoen kaikki tuottavuuden kasvu tulisi ulosmitata lisääntyvänä vapaa-aikana kehittyneimmissä maissa. Samalla jatkuvasti paranevat hyötysuhteet vähentäisivät kokonaispäästöjä. Mutta kyllä kehitysmaa Kiinankin pitäisi hidastaa huomattavasti kasvulukujaan jos sen kansalaiset aikovat seuraavan vuosisadan vielä nähdä.
Kun katselee vaikka automainoksia joita voi olla lehdessä 5-6 sivuakin tai työpaikkamainosten maailmankuvaa, joissa autojen tehot ja koko kasvaa jatkuvasti ja tarjolla olevissa työpaikoissa kovaa tulosta pitää kyetä tekemää kattona vain taivas jos sekään.
Ihmiskunta on todellakin kilpailemassa itseään hengiltä. Tarvittaisiin enemmän yhteistyötä ja vähemmän kilpailua se olisi luonnonkin kannalta parasta. Tämä vaatisi kuitenkin suuria talouspolitiikan muutoksia. Kilpailua aina tarvitaan, mutta nykyinen kaiken maksimointi on viemässä ihmiskuntaa tuhoon.
Esimerkiksi mehiläiset alkavat uhkaavasti vähetä pölyttämästä satoja, mikä on erittäin vakava ongelma, mutta sekään ei tunnu vielä herättävän päättäjiä. Ihmiskunnan pitäisi kuitenkin jo herätä Ruususen unestaan. Mottona, jos luonto kaiken olevaisen perusta tuhoutuu, ei ole enää tuotantoa eikä asiakkaitakaan.
torstai 14. lokakuuta 2010
Peiliinkatsomisen paikka (TS kirjoittajajavieras 2.11.2010)
Tuntuu oudolta, että demokraattisessa maassa jonkin puolueen johto menee juhlimaan vaalivoittoaan poliisisaattueen suojaamana. Näin kävi Ruotsidemokraateille. Kuitenkin tuo rasismista syytetty puolue haluaa moninkertaistaa kehitysavun. Syytökset perustunevatkin sen haluun vähentää maahanmuutto pieneen osaan nykyisestä .
Mutta ilmeisesti myös suuri osa muista ruotsalaisista haluaisi vähentää maahanmuuttoa vaikka eivät itse sitä huomaakaan. Miten muuten on mahdollista, että kieli- ja ammattitaitoistenkin maahanmuuttajien on vaikeaa saada työtä. Usein jo pelkkä erilainen ihonväri tai sukunimi on esteenä.
Vaikka työllistämishaluja olisikin maahan ei tulisi päästää suuria määriä ihmisiä, joille ei löydy työtä. Työttömyys turhauttaa ja synnyttää epätoivoa luoden otollista maaperää ääriliikkeille, josta on jo merkkejä kaikkialla Euroopassa.
Ruotsin suurin vähemmistö suomalaiset saavat myös tuntea olevansa huonompaa väkeä, Vaikka suomea osaavia on 6% maan väestöstä.
Ruotsin koulukirjojen Suomi kuva vielä 2000-luvulla on surullinen esimerkki. Suomalaisista niissä kerrotaan harvoin ja lähes aina jotain negatiivista: vähäsanaisia, hieman yksinkertaisia, väkivaltaisia, käyttävät huumaavia aineita, lintsaavat koulusta, huono koulutus... Saamelaisista on vielä synkempää kerrottavaa.
Vielä 1950-luvun kirjojen mukaan suomalaisten heikon perintöaineksen takia heidän kanssaan ei tulisi mennä edes naimisiin. Olimme rotuoppien mukaan mongoleja. Erään 1920-luvun lehden otsikkona olikin "Mongolens vinst" sen kertoessa Paavo Nurmen olympiavoitosta.
Suomalaisten nimittely alemmaksi roduksi perustui Ruotsin valtion vuonna 1921 perustaman Rotubiologisen laitoksen luokitteluihin, jossa germaanit kuuluivat älykkyytensä perusteella ylimpään ja mm. suomalaiset alimpaan kastiin.
Vaikka rotuoppien ajat ovat jo ohi suomalaisia ei vieläkään arvosteta kansallisuutena. Vaikka jotain parannuksia on tapahtunut, vain tuhatkunta suomalaista saa kokonaan opetusta suomen kielellä. Ja siihen ei ole tulossa juuri muutoksia. Suomen kielen halutaan kai vähitellen häviävän pois.
Tämä kaikki on tavallista muissa maissakin, mutta Ruotsi korostaa aina globaalia vastuutaan ja maahanmuuttajien hyvää kohtelua, uskoen olevansa tässä muita maita parempi. Maahanmuuttajalähiöiden yhä lisääntyvä rauhattomuus osoittaa kuitenkin toista. Ruotsalaisilla on todellakin peiliin katsomisen paikka.
Mutta suomalaiset ovat sittenkin hieman eri asia ylivoimaisesti suurimpana vähemmistönä. Ja ovathan Suomi ja Ruotsi olleet 600 vuotta samaa valtakuntaakin. Mitä jos Suomi ikäänkuin kostoksi tekee saman oman maansa ruotsinkieliselle vähemmistölle kuin Ruotsi on tekemässä suomen kielelle. Miten käy maidemme välisen yhteistyön?
Vaikka Ruotsi onkin kohdellut suomalaisia kaltoin, heillä on vielä mahdollisuus korjata tapansa. Me olemme kuitenkin kulttuurisesti hyvin lähellä toisiamme. Me tarvitsemme toisiamme entistä enemmän tässä yhä epävakaammaksi muodostuvassa maailmassa.
___________________________________
Hieman taustaa ja lähteitä ylläolevaan juttuuni:
Rasbiologiska institutet
I början av 1920-talet rådde total enighet i den svenska riksdagen om att ett statligt institut för rasbiologi måste inrättas.
År 1922 utmärkte sig Sverige internationellt genom att som första land i världen inrätta det statligt institutet för rasbiologi
i Uppsala.
Chef för institutet var psykiatern Herman Lundborg som tidigare föreläst om svenska raser runtom i landet. Nordens tre "huvudraser" var enligt Lundborg svenskar, finnar och lappar. Lundborg var särskilt angelägen att forska vidare kring den s.k. "rasblandningsfrågan" – det vill säga vad som händer då ett folkslag blandas genetiskt med ett annat folkslag. Hans och institutets uppgift blev därför att ta fram och sammanställa data över mätningar av hjärnskålar, kranier och ansikten hos olika folkgrupper i Sverige. Målet var att "vetenskapligt" bevisa att svenskarna var överlägsna de andra raserna.
Den svenska riksdagen och Lundborg samtyckte med och såg upp till den tyska regimen och nazisterna under 20- och 30-talet.
Forskarna vid det statliga institutet för rasbiologi var främst genetiker, antropologer, biologer samt sociologer.
I Sverige hade/har? man en stark tro på en unik och perfekt svensk människoras.
Man ansåg att det var en fara att de renrasiga svenskarna beblandade sig med lägre raser, fortplantade sig och att anlagen överfördes till nästa generation. Detta innebar en långsiktig fara för det svenska renrasiga "herrefolket".
Något behövde snarast göras för att bevara den "ädla svenska rasen".
Den praktiska lösningen på frågan om hur man kunde stoppa den s.k. "degenereringen" i Sverige, var att införa sterilisering.
Steriliseringen byggde på arvshygieniska principer. Lagen skulle tillämpas på individer som i "ett biologiskt avseende var mindervärdiga".
Genom steriliseringen såg man till att "olämpliga" människor gjordes oförmögna att avla barn.
Åtgärden kallade man för "rashygien".
Ingen inblandad vill tala om eller längre veta exakt hur många hundra tusen som stympades på detta sätt.
Steriliseringarna fortsatte i Sverige ända fram till år 1975 !!!
Intressant är att man redan långt innan
det statliga institutet för rasbiologi hade man1909 startat
Svenska sällskapet för rashygien
Redan 1906 genomfördes Sveriges första sterilisering motiverad av ärftlighetsfaktorer!
*
Är Sverige fortfarande ett rasistiskt och främlingsfientligt land.
Ja. Det finns visserligen inte längre några lagar som bygger på en rasistisk indelning av människor, men alla människor behandlas ändå inte lika i Sverige. Människor med annan etnisk bakgrund än svensk rapporterar ofta att de utsatts för diskriminerande behandling, när de till exempel söker jobb eller bostad. Det finns många studier som visar detta.
SvenskFinska Sällskapet
Anders JA Kärki Rixer & Kirsti Isoaho
Tfn. 054-56 98 66, 070-566 20 40, fax:054-56 91 95
Email: info@suomi.nu
Erityisesti tekstin kohta, jossa ”Vielä 1950-luvun kirjojen mukaan suomalaisten heikon perintöaineksen takia heidän kanssaan ei tulisi mennä edes naimisiin” kaipaa todellakin hieman tarkempia lähteitä tuekseen onhan kyseessä aika vahva väite:
Tässä niitä on:
1922 perustettiin Ruotsin valtion rotubiologian laitos Uppsalaan. Se jatkoi toimintaansa vuoteen 1958 asti. Se julkaisi vuonna 1927 kirjan ”Svensk raskunskap”. Kirjan ensimmäinen painos oli 4000 kpl ja myöhemmin painettiin vielä ainakin 7000 kpl painos, jotka jaettiin Ruotsin kouluihin. Myös tavallisiin koulukirjoihin tuli lyhyesti tämän kirjan keskeistä sisältöä. Hakusanat: ”Rotubiologian laitos” ja ”Svensk raskunskap
”hyvä lähde on myös Eva F. Dahlgrenin kirja Farfar var rasbiolog (2002)
Kirjan mukaan germaanit olivat kyvykkäintä rotua, ja mm suomalaiset, saamelaiset ja mongolit alempiarvoisia rotuja, jotka eivät kyenneet luomaan todellista korkeakulttuuria. Suvun jatkaminen tälläisten alempien rotujen kanssa heikentää ylempiä rotuja. Se aiheuttaa mm persoonallisuushäiriöitä, perinöllisiä sairauksia sekä heikentää muutenkin henkistä ja fyysistä suorituskykyä.
Kirjassa suositeltiin myös alempien rotujen sterilointia, ja erityisesti mustalaisia ja saamelaisia sterilointiin Ruotsissa. Myös ruotsalaisia sosiaalisesti syrjäyneitä ihmisiä, mm. irtolaisia, mielisairaita, ja suurien köyhien lapsiperheiden äitejä pakkosteriloitiin tuhansittain.
Koska Ruotsi ei ollut sodassa hävinneellä puolella, sehän oli sodan aikana puoleeton maa, tämä paljolti natsiaatteen kaltainen toiminta sai jatkua pidempään.
Vielä nykyäänkin tuon ajan asenteita näkyy mm ulkomaalistaustaisten syrjinnässä mm työelämässa ja koulutuksesssa. Tästä löytyy suuri määrä ruotsalaisia tutkimuksia: mm hakusana ” Vad är en riktig svensk?” Ja siinä lehti Helsinborgs Dagblad 5.6.2009.
Ja vielä takaisin 1920-40 luvuille: Myöhemmin Natsi-Saksan kakkosmies Herman Göring toimi 1920 luvulla muutamia vuosia siviililentäjänä Ruotsissa ja tutustui samalla Ruotsin natsipuolueen myöhemmin perustaneeseen Kreivi Eric von Roseniin. Göring loi läheiset suhteet myös Ruotsin kuningasperheeseen jotka kestivät lähes sodan loppuun asti. -Lähteitä kyllä löytyy kun vain jaksan niitä taas etsiä.
Natsisaksan armeija pyöri ruotsalaisilla SKF laakereilla. Eikä rautamalminkaan myyminen Saksalle ollut epämieluisaa. Rautamalmin Saksa maksoi juutalaisilta rosvotulta kullalla joka sisälsi myös hammaskultaa. Tämän tiesi lähteideni mukaan myös Ruotsin hallitus. -Joten ruotsalaisilla olisi todellakin peiliinkatsomisen paikka.
Peiliinkatsomisen paikka heillä olisi jo siksi, että maahanmuuton kannatuksesta on vaikeaa saada ristiriidatonta tietoa. Eli edustaako Ruotsidemokraattien ajattelu vain pientä kansan 5-6% vähemmistöä vai onko paljon suurempi joukko heidän kannallaan mutta ei uskalla vain äänestää heitä koska pelkää että pienelle puolueelle annettu ääni mennee ehkä hukkaan mm 4% äänikynnyksen takia.
Onko maahanmuuutto kriittinen ajattelu paljon yleisempää kuin media esittää. Seuraavassa esimerkissä herää ajatus pimitetäänkö meiltä tietoisesti jotain:
Tukholmalaisen valtio-opin dosentti Ann-Catherine Jungarin mukaan SOM instituutin tekemässä mielipidekyselyssä 58% ruotsalaisista on sitä mieltä että, "Ruotsidemokraateilla on Ruotsin paras pakolais- ja siirtolaispolitiikka" ja jatkaa, että "Kaikki eivät kannata Ruotsidemokraattien politiikkaa, mutta puolue on onnistunut omimaan kysymyksen itselleen." TS 1.5.2011 .
SVT (Ruotsin TV) 14.4.11 taas esittää aivan toisenlaiselta tuntuvan näkemyksen: " Altt fler positiva till invandring" = "yhä useammat positiivisia maahanmuotolle", jonka se väittää myös perustuvan SOM:iin.
Tämä voisi selittyä myös sillä, että maahanmuuton kannatus on voinut hieman lisääntyä viime kuukausien aikana, vaikka enemmistö vielä vasatustaisikin maahanmuuttoa. Ruotsidemokraattien pääsy eka kerta Ruotsin valtiopäiville viime syksynä ei kuitenkaan oikein tue väitettä maahanmuuton kannatuksen lisääntymisestä yleensä viime vuosina.
Ja vaikka usein melko erilaisia tuloksia voidaan saada riippuen kyselytavasta, on ilmeistä, että maahanmuuttoa kannattavat eniten toimittajat, media ja yhteiskunnan vallanpitäjät. Lehtijuttujen ja -otsikoiden perusteella on allekirjoittaneelle syntynyt mielikuva, että Ruotsissa maahanmuuton kannatus on melkoisen suurta.
Mutta Jungarin esityksen mukaan runsaalla maahanmuutolla ei olisikaan kansan enemmistön kannatusta. Runsaan maahanmuuton jatkuminen vastoin kansan enemmistön tahtoa olisi mahdollista myös siksi, että mielipidekyselyjä ei esitellä juuri julkisuudessa jos ne eivät tue vallasolijoiden näkemyksiä. Ja oikeaa tietoa pimittämällä uskotellaan kansalle, että sen enemmistö kannattaa runsasta maahanmuuttoa.
Kannataako enemmistö maahanmuuttoa vai ei sitä on vaikeaa saada selville ristiriitaisista selvityksistä. Mutta selvää on, että maahanmuuttoa vastustaa vähintään huomattava osa kansasta. Tämän perusteella koska erittäin runsaan maahanmuuton vastustajia on vähintään suuri vähemmistö, pitäisi demokratian puitteissa ottaa se huomioon ja vähentää huomattavasti maahanmuuttoa. Tätä voi perustella myös sillä, että maahanmuuttajataustaisten työttömyyskin huomattavasti kantavestöä suurempi. Syrjäytyminen lisää myös ääriliikkeiden kannatusta.
Nämä SOM:in tutkimuksiin perustuvat erilaiset näkemykset hämmentävät. Joku selvästi johtaa tahallaan harhaan, kertoo puolitotuuksia, tai jollain on vain valikoiva muisti.
Tässä ei olisi sinänsä mitään uutta juuri sellaista politiikka on valitettavan usein. Tavoitteisiin pääsemiseksi moraali saa tarvittaessa joustaa.
Mutta jos halutaan perustella maahanmuuttoa globaalilla vastuulla ja ihmisoikeuksilla, kuten monet ruotsalaiset tai yhtä hyvin suomalaiset, ollaan kyllä täysin harhateillä, jos suurille maahanmuuttajajoukoille ei pystytä järjestämään työtä. -Ihminen ei elä pelkästään leivästä.
Huom. seuraavassa jutussani (joka oli TS kirjoittajavieras 15.9.09 otsikolla "Pienen kansan ei ole hyvä olla yksin") on myös suomalaisten kohtelusta Ruotsissa
Ari Kallio: 200 vuotta Haminan rauhasta
Paavin kehotuksesta alkaneesta toisesta ristiretkestä 1249-50 lähtien katsotaan Suomen olleen osa Ruotsia. Valtakunnan itäosa oli lähinnä takamaata mutta sen merkitys kasvoi sota-aikoina. Esimerkiksi 30 vuotisessa sodassa Saksassa suomalaisia oli lähes yhtä paljon kuin ruotsalaisia Tästä huolimatta suomalaisten kohtelu kotimaassa saattoi olla käsittämättömän huonoa.
1600-luvulla savolaisia houkuteltiin asuttamaan Keski-Ruotsin metsiä. Pian kuitenkin kiellettiin kaskenpoltto ja 1646 annettiin julistus, jonka mukaan jokaiselta suomalaiselta, joka ei halunnut oppia ruotsia oli poltettava talo. Kuka tahansa sai luvan tappaa metsäsuomalaisen. Vielä 1700-luvulla sakotettiin suomenkielisten kirjojen lukemisesta.
Suomalaisia oli jo tuolloin Ruotsissa paljon, Tukholmankin väestöstä 1600-1700 luvuilla 10 %. Vielä 1950-luvulla Norbottenin läänissä sai jälki-istuntoa suomen puhumisesta välitunnilla. Alueen väestöstä on nykyään vielä 28% suomenkielisiä, Haaparannassa yli puolet! Ruotsin suomenkielisissä kouluissa ja luokissa on vain tuhatkunta oppilasta vaikka maassa on satoja tuhansia suomalaisia. Suomen ruotsinkielisistä taas valtaosa käy koulua omalla kielellään. -Suomen heikko asema selittyy ehkä sillä, että suomenkieliset ovat lähinnä työntekijätasoa kun taas Suomessa ruotsinkielisiä on paljon myös talouselämän johtopaikoilla.
Torjuva asenne suomenkieltä kohtaan johtunee nykyään myös siitä, että Ruotsiin on tullut paljon maahanmuuttajia, joita pidetään uhkana sen omalle kulttuurille. Mutta suomalaiset ovat sittenkin eri asia, olemmehan asuneet 600 vuotta samaa maata, joten elämäntapamme ovat melko läheiset. Jopa Norja ja Tanska, eroavat kulttuurisesti Ruotsista enemmän kuin Suomi.
Ruotsalaisista ehkä miljoonalla on suomalaisia juuria. Esimerkiksi Ruotsin pitkäaikainen pääministeri Tage Erlander oli Savon Suhoisia 12 polvessa. Ja Olof Palmen isoäiti oli Porvoon ruotsinkielisiä.
Historiankirjoissa pitkään vaalittua Ruotsi-Suomea ei todellisuudessa ollut, olimme oli vain itäinen valloitusmaa ja asukkaiden kohtelu sen mukaista. Venäjään liittämisessä oli mukana myös suomalaisia, haluttiin eroon Ruotsista, jossa meitä pidettiin hieman yksinkertaisina lähinnä palvelusväeksi sopivana.
Nokia-Suomi kelpaa jo tasavertaiseksi kumppaniksi ja liittolaiseksi. Jokin kumma vetää meitä yhteen, tuon yhteenkuuluvuuden hengen voi aistia vaikka Ruotsi-Suomi maaotteluissa. Sitä osoittaa myös hallitusten yhteiskokous kun juhlittiin Haminan rauhaa tai vaikka Ruotsin kuningasparin vierailujen suuri suosio.
Alkuaan Ruotsi valloitti Suomen, mutta nyt se etsii meistä turvaa ehdottaessaan äskettäin armeijoidemme erittäin laajaa yhteistyötä, joka tuntui jo sotilasliitolta. Tämä ei ole sinänsä yllättävää arvuuttelihan Eestin presidentti Toomas Hendrik Ilves jo Suomen ja Eestin valtioliittoa. Se voisi olla perusteltua, olemmehan lähes samaa kansaa, mutta otetaan mukaan myös Ruotsi. Pienten kansojen ei ole hyvä olla yksin.
lähteitä:
Google hakusanat: mm metsäsuomalaiset ja ruotsinsuomalaiset
-Ilveksen ehdotuksen lähdettä en löytänyt enää mistään, mutta koko sivun haastattelu oli viime vuonna vuonna Turun Sanomissa, siinä Ilves kertoi, että Lennnart Merikin kannatti valtioliittoa Suomen kanssa.
Mutta ilmeisesti myös suuri osa muista ruotsalaisista haluaisi vähentää maahanmuuttoa vaikka eivät itse sitä huomaakaan. Miten muuten on mahdollista, että kieli- ja ammattitaitoistenkin maahanmuuttajien on vaikeaa saada työtä. Usein jo pelkkä erilainen ihonväri tai sukunimi on esteenä.
Vaikka työllistämishaluja olisikin maahan ei tulisi päästää suuria määriä ihmisiä, joille ei löydy työtä. Työttömyys turhauttaa ja synnyttää epätoivoa luoden otollista maaperää ääriliikkeille, josta on jo merkkejä kaikkialla Euroopassa.
Ruotsin suurin vähemmistö suomalaiset saavat myös tuntea olevansa huonompaa väkeä, Vaikka suomea osaavia on 6% maan väestöstä.
Ruotsin koulukirjojen Suomi kuva vielä 2000-luvulla on surullinen esimerkki. Suomalaisista niissä kerrotaan harvoin ja lähes aina jotain negatiivista: vähäsanaisia, hieman yksinkertaisia, väkivaltaisia, käyttävät huumaavia aineita, lintsaavat koulusta, huono koulutus... Saamelaisista on vielä synkempää kerrottavaa.
Vielä 1950-luvun kirjojen mukaan suomalaisten heikon perintöaineksen takia heidän kanssaan ei tulisi mennä edes naimisiin. Olimme rotuoppien mukaan mongoleja. Erään 1920-luvun lehden otsikkona olikin "Mongolens vinst" sen kertoessa Paavo Nurmen olympiavoitosta.
Suomalaisten nimittely alemmaksi roduksi perustui Ruotsin valtion vuonna 1921 perustaman Rotubiologisen laitoksen luokitteluihin, jossa germaanit kuuluivat älykkyytensä perusteella ylimpään ja mm. suomalaiset alimpaan kastiin.
Vaikka rotuoppien ajat ovat jo ohi suomalaisia ei vieläkään arvosteta kansallisuutena. Vaikka jotain parannuksia on tapahtunut, vain tuhatkunta suomalaista saa kokonaan opetusta suomen kielellä. Ja siihen ei ole tulossa juuri muutoksia. Suomen kielen halutaan kai vähitellen häviävän pois.
Tämä kaikki on tavallista muissa maissakin, mutta Ruotsi korostaa aina globaalia vastuutaan ja maahanmuuttajien hyvää kohtelua, uskoen olevansa tässä muita maita parempi. Maahanmuuttajalähiöiden yhä lisääntyvä rauhattomuus osoittaa kuitenkin toista. Ruotsalaisilla on todellakin peiliin katsomisen paikka.
Mutta suomalaiset ovat sittenkin hieman eri asia ylivoimaisesti suurimpana vähemmistönä. Ja ovathan Suomi ja Ruotsi olleet 600 vuotta samaa valtakuntaakin. Mitä jos Suomi ikäänkuin kostoksi tekee saman oman maansa ruotsinkieliselle vähemmistölle kuin Ruotsi on tekemässä suomen kielelle. Miten käy maidemme välisen yhteistyön?
Vaikka Ruotsi onkin kohdellut suomalaisia kaltoin, heillä on vielä mahdollisuus korjata tapansa. Me olemme kuitenkin kulttuurisesti hyvin lähellä toisiamme. Me tarvitsemme toisiamme entistä enemmän tässä yhä epävakaammaksi muodostuvassa maailmassa.
___________________________________
Hieman taustaa ja lähteitä ylläolevaan juttuuni:
Rasbiologiska institutet
I början av 1920-talet rådde total enighet i den svenska riksdagen om att ett statligt institut för rasbiologi måste inrättas.
År 1922 utmärkte sig Sverige internationellt genom att som första land i världen inrätta det statligt institutet för rasbiologi
i Uppsala.
Chef för institutet var psykiatern Herman Lundborg som tidigare föreläst om svenska raser runtom i landet. Nordens tre "huvudraser" var enligt Lundborg svenskar, finnar och lappar. Lundborg var särskilt angelägen att forska vidare kring den s.k. "rasblandningsfrågan" – det vill säga vad som händer då ett folkslag blandas genetiskt med ett annat folkslag. Hans och institutets uppgift blev därför att ta fram och sammanställa data över mätningar av hjärnskålar, kranier och ansikten hos olika folkgrupper i Sverige. Målet var att "vetenskapligt" bevisa att svenskarna var överlägsna de andra raserna.
Den svenska riksdagen och Lundborg samtyckte med och såg upp till den tyska regimen och nazisterna under 20- och 30-talet.
Forskarna vid det statliga institutet för rasbiologi var främst genetiker, antropologer, biologer samt sociologer.
I Sverige hade/har? man en stark tro på en unik och perfekt svensk människoras.
Man ansåg att det var en fara att de renrasiga svenskarna beblandade sig med lägre raser, fortplantade sig och att anlagen överfördes till nästa generation. Detta innebar en långsiktig fara för det svenska renrasiga "herrefolket".
Något behövde snarast göras för att bevara den "ädla svenska rasen".
Den praktiska lösningen på frågan om hur man kunde stoppa den s.k. "degenereringen" i Sverige, var att införa sterilisering.
Steriliseringen byggde på arvshygieniska principer. Lagen skulle tillämpas på individer som i "ett biologiskt avseende var mindervärdiga".
Genom steriliseringen såg man till att "olämpliga" människor gjordes oförmögna att avla barn.
Åtgärden kallade man för "rashygien".
Ingen inblandad vill tala om eller längre veta exakt hur många hundra tusen som stympades på detta sätt.
Steriliseringarna fortsatte i Sverige ända fram till år 1975 !!!
Intressant är att man redan långt innan
det statliga institutet för rasbiologi hade man1909 startat
Svenska sällskapet för rashygien
Redan 1906 genomfördes Sveriges första sterilisering motiverad av ärftlighetsfaktorer!
*
Är Sverige fortfarande ett rasistiskt och främlingsfientligt land.
Ja. Det finns visserligen inte längre några lagar som bygger på en rasistisk indelning av människor, men alla människor behandlas ändå inte lika i Sverige. Människor med annan etnisk bakgrund än svensk rapporterar ofta att de utsatts för diskriminerande behandling, när de till exempel söker jobb eller bostad. Det finns många studier som visar detta.
SvenskFinska Sällskapet
Anders JA Kärki Rixer & Kirsti Isoaho
Tfn. 054-56 98 66, 070-566 20 40, fax:054-56 91 95
Email: info@suomi.nu
Erityisesti tekstin kohta, jossa ”Vielä 1950-luvun kirjojen mukaan suomalaisten heikon perintöaineksen takia heidän kanssaan ei tulisi mennä edes naimisiin” kaipaa todellakin hieman tarkempia lähteitä tuekseen onhan kyseessä aika vahva väite:
Tässä niitä on:
1922 perustettiin Ruotsin valtion rotubiologian laitos Uppsalaan. Se jatkoi toimintaansa vuoteen 1958 asti. Se julkaisi vuonna 1927 kirjan ”Svensk raskunskap”. Kirjan ensimmäinen painos oli 4000 kpl ja myöhemmin painettiin vielä ainakin 7000 kpl painos, jotka jaettiin Ruotsin kouluihin. Myös tavallisiin koulukirjoihin tuli lyhyesti tämän kirjan keskeistä sisältöä. Hakusanat: ”Rotubiologian laitos” ja ”Svensk raskunskap
”hyvä lähde on myös Eva F. Dahlgrenin kirja Farfar var rasbiolog (2002)
Kirjan mukaan germaanit olivat kyvykkäintä rotua, ja mm suomalaiset, saamelaiset ja mongolit alempiarvoisia rotuja, jotka eivät kyenneet luomaan todellista korkeakulttuuria. Suvun jatkaminen tälläisten alempien rotujen kanssa heikentää ylempiä rotuja. Se aiheuttaa mm persoonallisuushäiriöitä, perinöllisiä sairauksia sekä heikentää muutenkin henkistä ja fyysistä suorituskykyä.
Kirjassa suositeltiin myös alempien rotujen sterilointia, ja erityisesti mustalaisia ja saamelaisia sterilointiin Ruotsissa. Myös ruotsalaisia sosiaalisesti syrjäyneitä ihmisiä, mm. irtolaisia, mielisairaita, ja suurien köyhien lapsiperheiden äitejä pakkosteriloitiin tuhansittain.
Koska Ruotsi ei ollut sodassa hävinneellä puolella, sehän oli sodan aikana puoleeton maa, tämä paljolti natsiaatteen kaltainen toiminta sai jatkua pidempään.
Vielä nykyäänkin tuon ajan asenteita näkyy mm ulkomaalistaustaisten syrjinnässä mm työelämässa ja koulutuksesssa. Tästä löytyy suuri määrä ruotsalaisia tutkimuksia: mm hakusana ” Vad är en riktig svensk?” Ja siinä lehti Helsinborgs Dagblad 5.6.2009.
Ja vielä takaisin 1920-40 luvuille: Myöhemmin Natsi-Saksan kakkosmies Herman Göring toimi 1920 luvulla muutamia vuosia siviililentäjänä Ruotsissa ja tutustui samalla Ruotsin natsipuolueen myöhemmin perustaneeseen Kreivi Eric von Roseniin. Göring loi läheiset suhteet myös Ruotsin kuningasperheeseen jotka kestivät lähes sodan loppuun asti. -Lähteitä kyllä löytyy kun vain jaksan niitä taas etsiä.
Natsisaksan armeija pyöri ruotsalaisilla SKF laakereilla. Eikä rautamalminkaan myyminen Saksalle ollut epämieluisaa. Rautamalmin Saksa maksoi juutalaisilta rosvotulta kullalla joka sisälsi myös hammaskultaa. Tämän tiesi lähteideni mukaan myös Ruotsin hallitus. -Joten ruotsalaisilla olisi todellakin peiliinkatsomisen paikka.
Peiliinkatsomisen paikka heillä olisi jo siksi, että maahanmuuton kannatuksesta on vaikeaa saada ristiriidatonta tietoa. Eli edustaako Ruotsidemokraattien ajattelu vain pientä kansan 5-6% vähemmistöä vai onko paljon suurempi joukko heidän kannallaan mutta ei uskalla vain äänestää heitä koska pelkää että pienelle puolueelle annettu ääni mennee ehkä hukkaan mm 4% äänikynnyksen takia.
Onko maahanmuuutto kriittinen ajattelu paljon yleisempää kuin media esittää. Seuraavassa esimerkissä herää ajatus pimitetäänkö meiltä tietoisesti jotain:
Tukholmalaisen valtio-opin dosentti Ann-Catherine Jungarin mukaan SOM instituutin tekemässä mielipidekyselyssä 58% ruotsalaisista on sitä mieltä että, "Ruotsidemokraateilla on Ruotsin paras pakolais- ja siirtolaispolitiikka" ja jatkaa, että "Kaikki eivät kannata Ruotsidemokraattien politiikkaa, mutta puolue on onnistunut omimaan kysymyksen itselleen." TS 1.5.2011 .
SVT (Ruotsin TV) 14.4.11 taas esittää aivan toisenlaiselta tuntuvan näkemyksen: " Altt fler positiva till invandring" = "yhä useammat positiivisia maahanmuotolle", jonka se väittää myös perustuvan SOM:iin.
Tämä voisi selittyä myös sillä, että maahanmuuton kannatus on voinut hieman lisääntyä viime kuukausien aikana, vaikka enemmistö vielä vasatustaisikin maahanmuuttoa. Ruotsidemokraattien pääsy eka kerta Ruotsin valtiopäiville viime syksynä ei kuitenkaan oikein tue väitettä maahanmuuton kannatuksen lisääntymisestä yleensä viime vuosina.
Ja vaikka usein melko erilaisia tuloksia voidaan saada riippuen kyselytavasta, on ilmeistä, että maahanmuuttoa kannattavat eniten toimittajat, media ja yhteiskunnan vallanpitäjät. Lehtijuttujen ja -otsikoiden perusteella on allekirjoittaneelle syntynyt mielikuva, että Ruotsissa maahanmuuton kannatus on melkoisen suurta.
Mutta Jungarin esityksen mukaan runsaalla maahanmuutolla ei olisikaan kansan enemmistön kannatusta. Runsaan maahanmuuton jatkuminen vastoin kansan enemmistön tahtoa olisi mahdollista myös siksi, että mielipidekyselyjä ei esitellä juuri julkisuudessa jos ne eivät tue vallasolijoiden näkemyksiä. Ja oikeaa tietoa pimittämällä uskotellaan kansalle, että sen enemmistö kannattaa runsasta maahanmuuttoa.
Kannataako enemmistö maahanmuuttoa vai ei sitä on vaikeaa saada selville ristiriitaisista selvityksistä. Mutta selvää on, että maahanmuuttoa vastustaa vähintään huomattava osa kansasta. Tämän perusteella koska erittäin runsaan maahanmuuton vastustajia on vähintään suuri vähemmistö, pitäisi demokratian puitteissa ottaa se huomioon ja vähentää huomattavasti maahanmuuttoa. Tätä voi perustella myös sillä, että maahanmuuttajataustaisten työttömyyskin huomattavasti kantavestöä suurempi. Syrjäytyminen lisää myös ääriliikkeiden kannatusta.
Nämä SOM:in tutkimuksiin perustuvat erilaiset näkemykset hämmentävät. Joku selvästi johtaa tahallaan harhaan, kertoo puolitotuuksia, tai jollain on vain valikoiva muisti.
Tässä ei olisi sinänsä mitään uutta juuri sellaista politiikka on valitettavan usein. Tavoitteisiin pääsemiseksi moraali saa tarvittaessa joustaa.
Mutta jos halutaan perustella maahanmuuttoa globaalilla vastuulla ja ihmisoikeuksilla, kuten monet ruotsalaiset tai yhtä hyvin suomalaiset, ollaan kyllä täysin harhateillä, jos suurille maahanmuuttajajoukoille ei pystytä järjestämään työtä. -Ihminen ei elä pelkästään leivästä.
Huom. seuraavassa jutussani (joka oli TS kirjoittajavieras 15.9.09 otsikolla "Pienen kansan ei ole hyvä olla yksin") on myös suomalaisten kohtelusta Ruotsissa
Ari Kallio: 200 vuotta Haminan rauhasta
Paavin kehotuksesta alkaneesta toisesta ristiretkestä 1249-50 lähtien katsotaan Suomen olleen osa Ruotsia. Valtakunnan itäosa oli lähinnä takamaata mutta sen merkitys kasvoi sota-aikoina. Esimerkiksi 30 vuotisessa sodassa Saksassa suomalaisia oli lähes yhtä paljon kuin ruotsalaisia Tästä huolimatta suomalaisten kohtelu kotimaassa saattoi olla käsittämättömän huonoa.
1600-luvulla savolaisia houkuteltiin asuttamaan Keski-Ruotsin metsiä. Pian kuitenkin kiellettiin kaskenpoltto ja 1646 annettiin julistus, jonka mukaan jokaiselta suomalaiselta, joka ei halunnut oppia ruotsia oli poltettava talo. Kuka tahansa sai luvan tappaa metsäsuomalaisen. Vielä 1700-luvulla sakotettiin suomenkielisten kirjojen lukemisesta.
Suomalaisia oli jo tuolloin Ruotsissa paljon, Tukholmankin väestöstä 1600-1700 luvuilla 10 %. Vielä 1950-luvulla Norbottenin läänissä sai jälki-istuntoa suomen puhumisesta välitunnilla. Alueen väestöstä on nykyään vielä 28% suomenkielisiä, Haaparannassa yli puolet! Ruotsin suomenkielisissä kouluissa ja luokissa on vain tuhatkunta oppilasta vaikka maassa on satoja tuhansia suomalaisia. Suomen ruotsinkielisistä taas valtaosa käy koulua omalla kielellään. -Suomen heikko asema selittyy ehkä sillä, että suomenkieliset ovat lähinnä työntekijätasoa kun taas Suomessa ruotsinkielisiä on paljon myös talouselämän johtopaikoilla.
Torjuva asenne suomenkieltä kohtaan johtunee nykyään myös siitä, että Ruotsiin on tullut paljon maahanmuuttajia, joita pidetään uhkana sen omalle kulttuurille. Mutta suomalaiset ovat sittenkin eri asia, olemmehan asuneet 600 vuotta samaa maata, joten elämäntapamme ovat melko läheiset. Jopa Norja ja Tanska, eroavat kulttuurisesti Ruotsista enemmän kuin Suomi.
Ruotsalaisista ehkä miljoonalla on suomalaisia juuria. Esimerkiksi Ruotsin pitkäaikainen pääministeri Tage Erlander oli Savon Suhoisia 12 polvessa. Ja Olof Palmen isoäiti oli Porvoon ruotsinkielisiä.
Historiankirjoissa pitkään vaalittua Ruotsi-Suomea ei todellisuudessa ollut, olimme oli vain itäinen valloitusmaa ja asukkaiden kohtelu sen mukaista. Venäjään liittämisessä oli mukana myös suomalaisia, haluttiin eroon Ruotsista, jossa meitä pidettiin hieman yksinkertaisina lähinnä palvelusväeksi sopivana.
Nokia-Suomi kelpaa jo tasavertaiseksi kumppaniksi ja liittolaiseksi. Jokin kumma vetää meitä yhteen, tuon yhteenkuuluvuuden hengen voi aistia vaikka Ruotsi-Suomi maaotteluissa. Sitä osoittaa myös hallitusten yhteiskokous kun juhlittiin Haminan rauhaa tai vaikka Ruotsin kuningasparin vierailujen suuri suosio.
Alkuaan Ruotsi valloitti Suomen, mutta nyt se etsii meistä turvaa ehdottaessaan äskettäin armeijoidemme erittäin laajaa yhteistyötä, joka tuntui jo sotilasliitolta. Tämä ei ole sinänsä yllättävää arvuuttelihan Eestin presidentti Toomas Hendrik Ilves jo Suomen ja Eestin valtioliittoa. Se voisi olla perusteltua, olemmehan lähes samaa kansaa, mutta otetaan mukaan myös Ruotsi. Pienten kansojen ei ole hyvä olla yksin.
lähteitä:
Google hakusanat: mm metsäsuomalaiset ja ruotsinsuomalaiset
-Ilveksen ehdotuksen lähdettä en löytänyt enää mistään, mutta koko sivun haastattelu oli viime vuonna vuonna Turun Sanomissa, siinä Ilves kertoi, että Lennnart Merikin kannatti valtioliittoa Suomen kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)