Laajamittaisten
diplomaattikarkoitusten näkökulmasta näyttää siltä, että
Venäjää pidetään edelleen vihollisena, jolta edellytetään
erityistä nuhteettomuutta tässä raadollisessa maailmassa, jossa
länsikin on syyllistynyt vastaaviin tekoihin.
Venäjä
lienee syyllinen, mutta ennenkuin rangaistaan asia pitäisi tutkia
perusteellisesti. Länsimainen oikeusperiaatekin edellyttää
täyttä varmuutta tuomioita annettaessa. Että mieluummin jätetään
rankaisematta kuin tuomitaan vajain perustein.
Se
että Suomikin karkottaa venäläisdiplomaatin ei ole viisasta ja
voi heikentää maidemme välisiä suhteita, myös kaupankäyntiin
voi tulla seurauksia.
Länsimaatkin
ovat tehneet lukuisia salamurhia ja niiden yrityksiä. Ne ovat
kohdistuneet jopa valtioiden päämiehiin. Esimerkiksi Kuuban Fidel
Castro on yritetty murhata USA:n toimesta moneen kertaan. Niistä
tehtyä tv-ohjelmaa on esitetty monissa maissa myös Suomessa.
Miksi näistä murhayrityksistä ei ole nostettu suurta meteliä
USA:ta vastaan ja karkoitettu suurin joukoin sen diplomaatteja.
Sallivatko
länsimaat toisen leirin valtionpäämiesten murhayritykset ikäänkuin
olankohautuksella vaikka johtotähtenämme pitäisi olla
ihmisoikeudet. Tai onko syynä se, että suurvalta USA:ta ei
uskalleta kovin jyrkästi arvostella. Eikö demokratiassa pitäisi
kuitenkin jakaa tuomioita tekojen eikä maan aseman perusteella?
Parannusta
on tuskin lähiaikoina odotettavissa. Muun muassa Wikileaksin
mukaan USA:n tiedustelupalvelu CIA on alkanut suunnittelemaan
autojen tietokonejärjestelmien hakkerointia vaikuttamalla
esimerkiksi jarruihin tai ohjaukseen mikä on sen mukaan
huomaamattomin tapa tehdä salamurhia.
Tämä
kaikki osoittaa että valtioiden välisissä suhteissa vallitsee
edelleen viimekädessä viidakon laki. Jos haluamme parempaa
maailmaa tuollaisista toimista pitäisi vähitellen päästä eroon
ainakin niiden välillä, jotka eivät ole keskenään sotatilassa.
Heittäköön ensimmäisen kiven se, joka ei ole syntiä
tehnyt sanotaan.
Etsittäessä lännessä syntipukkeja vaikkapa Syyrian
kaasuhyökkäyksiin unohdetaankin helposti,
että
arabikevään lisäksi sodan laajenemisen syynä oli USA:n ja
Britannian hyökkäys Irakiin valheellisin perustein. Kiellettyjä
taistelukaasujakaan ei löytynyt. Syntyneessä sekasorrossa Isis
levitti
kalifaattinsa mukana tehokkaasti kauhua Syyriaankin.
Tähän sopi myös Winston Churhillin lehtihaastattelu 1920-luvulla kun Britannian joukot oli kukistaneet sinappikaasulla arabien kansannousun nykyisen Irakin alueella ja aiheuttaneet tuhansien arabien kuoleman. Tuo haastattelu lausunto oli suurinpiirtein näin: Tämä on aivan oivallista "alempien rotujen" tuhoamista, lisää tällaista.
Eli Churchill ei ollut ajatuksiltaan sen parempi kuin Hitler, erona vain se että Hitler diktaattorina saattoi toteuttaa suuressa mittakaavassa unelmansa.
(Nämä Churchillin mielipiteet löysivät englantilaistoimittajat taustaksi kun 2003 Britannia ja USA hyökkäsivät Irakiin.)
En
puolustele erityisesti Venäjää, joka lienee syyllistynyt tuohon
myrkytykseen ja jonka senkin syntilistalla maailmanhistoriassa on
yhtä ja toista hyvin raskauttavaa. Mutta miksi sen tekosia
katsotaan suurennuslasilla ja lännen omia ikäänkuin sormien
läpi. Nähdä malka toisen silmässä on tietysti yleisinhimillinen
ongelma.
Pahuus ei kuitenkaan asu
erityisesti jollain määrätyllä ilmansuunnalla tai yhteiskuntajärjestelmässä
ja hyvyys muualla. Vasta kun opimme tämän voidaan saavuttaa kestävä
maailmanrauha.
