TS kirjoittajavieras 1.3.2006
Maatalouden kannattavuutta perustellaan paljolti kasvukauden pituudella. Keski-Euroopassa hehtaarituotto on kaksikertaa Suomea suurempi. Hyvät kasvuolosuhteet vaativat kuitenkin moninkertaista torjunta-aineiden käyttöä suhteessa tuotantomäärään, suurimman hehtaarituoton Belgiassa jopa yli 10 kertaa enemmän! Tämä on ajan mittaan suurena vaarana pohjavesille ja ihmisille. Maataloustuotteille olisikin perusteltua asettaa torjunta-ainemääriin perustuva riittävän suuri haittavero mikä lisäisi Suomen maatalouden kilpailukykyä.
Suomessa viljelyskasvien hehtaarituotto vuosina 2000-04 oli 3270kg ja EU:ssa 5516kg. Suomen tuotantomäärä asukasta kohti ylittää kuitenkin EU:n keskiarvon 42%:lla. Jälkeen jäävät mm Britannia, Espanja, Saksa ja Ruotsi.
Koko maailmassa tuotantomme asukasta kohti on kaksi kertaa keskiarvoa suurempi, hehtaarisato keskitasoa. Kymmenestä maailman suurimmasta tuottajamaasta vain neljän asukaskohtainen tuotanto on Suomea suurempi. Suurimmalla viljantuottajalla Kiinalla tuotanto asukasta kohti on puolet Suomea pienempi vaikka hehtaarituotto on 40% korkeampi. Suomessa peltoa on 0,4 ha/as, Kiinassa 0,1, maailman keskiarvon ollessa 0,2. Tästä kehitysmaiden vähäisempi lihankulutus selittää osan.
Selityksenä Suomen tuotantoluvuille on harvan asutuksen mahdollistama suuri peltopinta-ala sekä korkeatasoinen viljelyteknologia ja riittävä sademäärä. Riittämättömistä viljelytaidoista ja kuivuudesta johtuen 30 maassa hehtaarituotto jää alle 1000kg:n.
Lisääntyvän väestön ja miljardin nälkäisen näkökulmasta viljelyn vähentäminen Suomessa tuntuu järjettömältä jo siksi, että uusien peltojen raivaamiseen sopivaa maata ei enää juuri ole ellei viimeisiä sademetsiä tuhota. Viljelysmaan määrä on pikemminkin vähenemässä asutuksen leviä-misen lisäksi mm aavikoitumisen, suolaantumisen ja eroosion takia. Aavikoituminen uhkaa jo eteläisintä Eurooppaakin.
Harva asutuksemme ja siten vähäisempi liikenteen ja teollisuuden määrä suhteessa maan kokoon vähentää myös ympäristön kuormitusta lisäten maataloustuotteiden puhtautta. Pohjoisen pitkä päivä lisää kasvien vitamiinipitoisuutta, parantaa makua ja aromia. Lapista jossa muu viljely ei juuri kannata voisi kehittyä suuri maustekasvien tuottaja. Koska Suomessa on kasvitauteja vähemmän kuin etelämpänä, täällä voitaisiin tuottaa vaikkapa suuri osa EU:n siemenperunista. Tämä kaikki voi avata tulevaisuudessa huomattavia vientimahdollisuuksia.
Suomen ei tule antaa periksi maataloutemme alasajopyrkimyksissä, josta sokerijuurikas on jo varoituksena. Nämä pyrkimykset ovat vahvemman oikeutta: vähennetään maataloutta sieltä missä on vähiten äänivaltaa! Järkiperäisesti ajatellen maataloutta tulisi lopettaa Keski-Euroopan saas-tuneimmilta alueilta! Ei pohjoisuus ole välttämättä haitta, vaan se luo huomattavia kehitys-mahdollisuuksia terveyttä edistävälle ja puhtaalle tuotannolle ylikansoitetussa maailmassa.
–Tämä maa on hyvä asua ja viljellä!
PS Vaikka tämä on kirjoitettu jo viisi vuotta sitten se on edelleen ajankohtainen. Suomi on hyvä maa viljellä kunhan vain EU herrat antaisivat meidän sitä tehdä. Tässä epävakaassa maaailmassa on myös tärkeää tuottaa ruokansa itse. Hehtaarituotot eivät todellakaan ratkaise mitään vaan kuinka paljon on hehtaareja suhteessa asukasmäärään.
