Työttömyyden
ollessa laskussa on hyvä muistaa, että
laiva- ja autoteollisuuden
hyvä tilanne ei jatkune
loputtomiin, joten työttömyyden poistoa
ei kannata
perustaa talouskasvun varaan, eihän se ole onnistunut
viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi 2008 voimakkaan
nousukauden
päättyessä taantumaan työttömiä oli
edelleen 200 000, jonka
jälkeen se alkoi taas nousta.
Työtttömyyden poistoon
tarvitaankin uusia lääkkeitä.
Työttömyyden
minimointi edellyttää palkkojen joustamista
suhdanteiden mukana.
Tapana on myös sanoa, että
maltillinen työehtosopimus on
työllistävä, sitä on myös
vaikka riittävän korkea
osinkoverotus.
Työttömyys
voidaan lopettaa kokonaan
jos
palkkoja
lasketaan
työttömyysprosentin
verran. Eli
jos
vaikka 10%
työvoimasta on työttömänä palkkoja lasketaan 10%:lla,
ja
työnantajat velvoitetaan työllistämään kaikki työkykyiset
työttömät. Onhan
heillä nyt tähän riittävästi rahaa.
Syntyvät
työpaikat ovat
vakituisia, täyspäiväisiä ja
normaalipalkkaisia.
Uudistukseen
voidaan siirtyä myös vähitellen muutaman
vuoden siirtymäajalla,
jotta vaikutukset palkkoihin ovat
vuosittain vähäisempiä. Palkkoja
ei tarvitse lainkaan
laskea jos siirtymä aika on hieman pidempi ja
uudistukseen tarvittavat rahat voidaan ottaa
kokonaisuudessaan
palkankorotusvarasta.
10%
lienee lähellä oikeaa oleva työttömyys
luku, hallitus
vain ei halua enää julkistaa suuria työttömyyslukuja
vaan
on alkanut puhumaan puhumaan pelkästä
työllisyysasteesta.
Jotta
työttömyys ei enää nousisi nykymääriin se
poistetaan vuosittain edellä mainitulla tavalla
Nettopalkkojen
laskutarve on paljon pienempi saavathan
työttömät
työttömyyskorvauksia ja muita tukia.
Nettopalkkojen
laskutarve vähenee kun muutkin hyvin
toimeentulevat tulonsaajat
osallistuvat rahoitukseen.
Esimerkiksi
osinkojen verotusta
voitaisiin hieman nostaa
vaikka veroprogressiolla.
Kaikkein
pienimpiä palkkoja ei leikata, jotta
toimeentulotuen saajien määrä
ei lisäänny.
Automaation
eteneminen aiheuttaa myös työttömyyttä
vähentäessään
työvoimatarvetta, jos samalla olisi
lyhennetty työaikaa
työttömyys olisi vähäisempää.
Koska
monissa työpaikoissa on liian vähän työvoimaa ja
liian kova
työtahti lisätyövoimasta olisi huomattavaa
hyötyä
työviihtyvyyden ja työn laadun ja tuottavuuden
paranemisena mikä
lisäisi myös Suomen kilpailukykyä.
Näin jos työttömyys poitettaisiin työaikaa
lyhentämättä
Ongelmana
työttömien työllistämisessä pidetään sitä, että
pitkäaikaistyöttömistä jopa kolmasosan arvioidaan olevan
työkyvyttömiä.
Jos
työtön saa vakituisen työn kunnon palkalla monen
huonokuntoisena
pidetyn työkyky ja työhalut palaavat
kuitenkin usein kun hän
huomaa, että häntä arvostetaan
ihmisenä, eikä pakoteta tekemään
työtä melkein
ilmaiseksi. Tällaiseen vastikkeelliseen
työttömyysturvaan
kuitenkin nyt pyritään.
Pahin
työmotivaation heikentäjä on palkka, jolla ei tule
toimeen ja
tarvitaan toimeentulotukea. Pienimpiä
palkkoja tulisi muutenkin
nostaa työn tarjonnan
lisäämiseksi.
Työttömyyden
poisto sekä paluu eläkkeeltä työelämään
edellyttää
runsasta uudelleen koulutusta ja kuntoutusta.
Esimerkiksi
riittämätön kuntoutus lienee syynä siihen,
että 20-34
vuotiaita eläkeläisiä on 23 000, joista 75%:lla *
syynä
eläkkeeseen on mielenterveyden häiriö.
Työttömyyden
ja syrjäytymisen loppuessa verotusta
voidaan lieventää.
Palkkavaikutukset lienevät ajan
mittaan plussan puolella. Koko
yhteiskuntakin vaurastuisi.
Uudistus lopettaa myös velkaantumisen
ja takaa
hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen jopa ilman
talouskasvuakin.
Kun
ihmisten tulevaisuuden usko näin lisääntyy, lisääntyy
varmaan
myös syntyvyys taaten pitemmällä aikavälilläkin
riittävän
työvoiman yritysten ja hyvinvointiyhteiskunnan
tarpeisiin.
* TS 18.11.18,
Eläketurvakeskus
