Syyrian
sisällissota alkoi Assadin hallituksen diktatuuria
vastustaneista
mielenosoituksista, jotka lopetettiin verisesti.
Samaan
aikaan oli ankara kuivuuskausi, jonka seurauksena miljoona
maaseudun asukasta muutti kaupunkeihin. Ja Irakista tuli miljoona
pakolaista. Kun ruokahuolto heikkeni työttömien ja ruokittavien
määrä
lisääntyi, oli siinäkin riittävää sytykettä
rauhattomuuksiin.
Myös
arabikevät innosti. Demokratialla ei tuolla ilman suunnalla ole
perinteitä, joten ei ihme jos Assadin hallitus pyrkii torjumaan
sitä,
esimerkkeinä vaikka Turkki ja Egypti. Tuolla ilmansuunnalla
ei kerrassaan
ole demokratian perinteitä. Ja tunnettua on ettei
demokratian vienti onnistu
miekkalähetyksenä.
Ongelmallista
Syyrian tapauksessa on myös se, että Assadia vastustavan
opposition
satojen taisteluryhmien joukossa on paljon ääri-islamisteja.
60-80% lännen aseavusta oppositiolle arvellaankin joutuvan niille.
Joten
aseavussa ei ole mitään järkeä. Tämä
osoittaakin ettei Syyrian konfliktiin
voi olla aseellista
ratkaisua, vaan siihen on löydettävä poliittinen ratkaisu.
Assadin
alaviitti hallitusta kaatamaan pyrkivässä lännessä ei juuri
tiedetä,
että se suojelee maan lukuisia vähemmistöjä kuten
kristittyjä, joita on 10%
väestöstä. Sen kaatuminen johtaisi
todennäköisesti ääri-islamin
vahvistumiseen, vähemmistöjen
verilöylyyn ja suuriin pakolaisvirtoihin.
Alaviitteja
on 12% maan väestöstä. He ovat maltillinen muslimilahko,
joiden
uskontoon sisältyy myös kristillisiä aineksia, he viettävät mm
joulua.
Lännen tulisikin demonisoinnin sijasta suhtautua hieman
rakentavammin
Assadiin.
Syyrian
tilanne osoittaa miten vaikeaa eri kulttuurien yhdessä eläminen
voi
olla.
Monikulttuurisuutta
ei todellakaan kannattaisi yrittää rakentaa
maahanmuutolla
mihinkään kuten EU:ssa nyt yritetään, sillä se johtaa usein
väkivaltaan
kuten voi havaita mm
Isisin terroriteoissa.
Syyriassa
kannattaisikin kokeilla eri kansojen ja uskontojen erottamista
toistaan esimerkiksi Sveitsin kantoni mallilla, se on onnistunut
yhdistämään
eri kansat elämään sopuisasti samassa valtiossa.
Sveitsin
jokaisella 26 kantonilla on oma perustuslaki, hallinto ja
oikeuslaitos. Niillä on kuitenkin yhteinen ulkopolitiikka ja
armeija.
Kantonien rajat ovat hyvin kiemuraisia erillisalueineen
kuten Syyriankin
etniset ja kielelliset rajat. Siten olisi vaikeaa
muodostaa täysin itsenäisiä
valtioita...
Lähi-idässä
on ankara pula vedestä väestön
lisääntyessä nopeasti ja ilmaston
vähitellen kuivuessa,
joten vedenkäyttö
tulisi
sisällyttää Syyriassa
yhteishallintaan, lisäksi
öljylähteet
jotka
tuottavat
merkittäviä tuloja.
Muuten niistä saattaa alkaa seuraava sota.
Myös vähemmistöjen
oikeudet turvaava uskonnonvapaus tulisi taata
Syyriassa
kansainvälisin sopimuksin YK joukkojen valvomana.
Venäjälle
tulisi taata oikeus Latakian sotilastukikohtaan onhan
Yhdysvalloilla omansa Turkissa lähellä Syyrian rajaa.
Koska
muut eivät pidä Assadista, hän voisi jäädä alaviittialueen
presidentiksi ja liittovaltiolle, valittaisiin vapailla vaaleilla
yhteinen
presidentti ja parlamentti edellä mainittujen yhteisten
asioiden hoitoon.
Yhdysvaltain
presidentin vaihdoksen myötä Syyriassa voi nyt olla
paremmat
mahdollisuudet rauhaan.
Kun
Isisin
maa-alueet on vallattu
mutkia matkaan saattavat kuitenkin aiheuttaa mm kurdiautonomian
leviämistä pelkäävä Turkki ja toinen naapuri Israel, joka
pitää uhkana rauhoittuvaa ja vahvistuvaa
Syyriaa.
Kummatkin
tukevat Syyrian oppositiota, myös islamisteja. Israel
ja Turkki ostavat
kumpikin välikäsien kautta Isisin öljyä.
Turkki
käy
sotaa
vakituisemmin, mutta Israelkin tekee silloin
tällöin ilmaiskuja
Assadia vastaan.
Mukana
sopassa on mm myös Venäjä, USA, Iran ja Saudiarabia
sotajoukkoineen, ilmavoimineen tai rahoineen. Mutta
myös pienellä
Suomella lienee pikkuriikkinen lusikkansa
sopassa ainakin välillisesti
kun se myy aseita Saudiarabialle,
mikä tukee Isisiä.
Näiden
kaikkien kannattaisi pohtia sodan tukemisen jatkamisen
järkevyyttä, sillä Syyrian ruutitynnyri voi
räjähtää koska tahansa ja sytyttää jopa maailmanpalon.
