Putin ja talvisota

Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi äskettäin venäläisten historioitsijoiden kokouksessa että Talvisodan syy oli Tarton rauhassa, jossa raja vedettiin liian lähelle Pietaria. Putin sanoi että hän ei ota kantaa sodan oikeutukseen, mutta sanoi ettei itse olisi aloittanut sotaa.* 

( huom kts  tämän kirjoituksen viimeinen kappale:  "Kuriilit Karjala ja Pariisin rauhansopimus" siinä kerrotaan mm, että Jeltsin olisi ollut halukas palauttamaan Karjalan vuonna 2003 mutta Suomi hukkasi tilaisuutensa, ja että Putin hieroi alustavasti kauppoja Japanin kanssa  Kuriilien palauttamisesta.  -Nämä kaikki ristiriitaiset lupaukset  ja puheet saattavat Venäjän kiusalliseen asemaan. -Toisaalta miksi antaa alueet takaisin kun virallinen Suomi ja väestön enemmistö ei sitä edes halua! Tämäkin on häpeällistä, menettihän 400 000 ihmistä  kotinsa Karjalassa, eikö heillä ja heidän jälkeläisillään ole muka oikeutta päästä takaisin rakkaille kotiseuduilleen?!)

Putinin talvisotapuheet lisännevät Suomessa Nato haikailuja varsinkin kun hän sanoi ymmärtävänsä sodan syitä, eiväthän hänen puheensa perustuneet riittävästi tosiasioihin.

Tarton rauhansopimus huomioi kyllä hyvin turvallisuustarpeita. Esimerkiksi  artikla 16: Laatokan ranta-alueilla, koskien osittain Nevajokeakin, ei kummallakaan maalla saanut olla hyökkäyksellisiä sotilaallisia laitteita. Suomenlahden puolella Suomessa ei Pietarin lähistöllä saanut olla 20km etäisyydellä rannasta tykistöpattereita, joilla voi ampua merelle. Suursaari, Tytärsaari, Seiskari ja Lavansaari demilitarisoitiin. -Venäjän hyväntahdon osoituksena* suomalaiset kauppalaivat saivat sopimuksessa käyttää Nevaa matkalla Laatokalle.

Mutta rauhaa ei jatkunut pitkään. Kun Suomi ei saanut sille koskaan kuulunutta Itä-Karjalaa, perustettiin Akateeminen Karjalaseura AKS, jonka mielestä Tarton rauha oli suuri vääryys. Pian jo heimoaatteesta innostuneet aseelliset joukot ylittivät rajan. Hanke kuitenkin epäonnistui.

Vuonna 1932 Suomi ja NL solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen. Mutta jo 1937 Stalin häiritsi naapurisopua Itä-Karjalan suomalaisvainoilla.

NL:ssa huomattiin Suomen ”kaveeraminen” Saksan kanssa, mikä herätti epäluottamusta, Nl vaatikin Suomenlahden saaria ja osaa kannaksesta turvakseen neuvotteluissa, mutta Suomi torjui vaatimukset ilmoittaen, että mitään uhkaa meidän taholtamme ei ole. 1939 solmittiin sitten Molotovin-Ribbentropin sopimus, jossa Saksa jätti Suomen NL:n etupiiriin.

Ns. Mainilan laukaukset jotka on osoitettu neuvostojoukkojen ampumiksi antoivat Neuvostoliitolle tekosyyn hyökätä Suomeen. Sodan takia Kansainliitto erotti NL:n jäsenyydestään.

Miksi Putin ei ottanut esiin puheissaan esiin tätä kaikkea, vaikka sanoikin ettei itse olisi aloittanut sotaa, ja myöntänyt että M-R sopimuksella Suomen kohtalo oli sinetöity. Tässä tilanteessa tosiasioiden myöntäminen lienee erityisen vaikeaa jo siksi, että Venäjällä puuhataan muistomerkkiä Talvisodassa kuolleelle 120 000 venäläiselle.

Jos Suomen ja Venäjän suhteista halutaan poistaa menneisyyden painolasti olisi parasta että Venäjä myöntäisi suoraan aloittaneensa sodan. Korjaisi vääryyden ja päästäisi karjalaiset takaisin ikiaikaiselle kotiseudulleen. Tehtäisiin siitä vähitellen jonkinlainen maidemme yhteinen talousalue. Aloittaa sopisi siitä, että suomalaiset saisivat ostaa sieltä maata kuten venäläiset Suomesta. - Näin myös venäläisten pelkäämät Suomen Natoon liittymishalut laskisivat huomattavasti.

 * lähde mm TS 16.3.13 

* Lähde  HS11.2.11/Wikileaks: Putin sanoi  Haloselle Kremlissä heinäkuussa vuonna 2000, että talvisodan  aloittaminen oli  virhe, että Nl:lla oli riittävästi maa-aluetta eikä sen tarvinnut puolustautua. Hän sanoi myös, että tätä virhettä ei voi enää korjata,   jos niin tehtäisiin Japani vaatisi  takaisin  Kuriileja, ja että  jatkuva Karjala-keskustelu heikentää Suomen ja Venäjän suhteita.  Halonen sanoi ettei Suomi vaadi takaisin Karjalaa.  - Kyllä pitäisi vaikkei saisikaan!

Kun Putin myöntää  vääryyden tehdyksi eikö  aluepalautusten ohella pitäisi palauttaa takaisin myös Suomen maksamat valtavan suuret sotakorvaukset.  Sen lisäksi Venäjän tulisi maksaa Suomelle sotakorvauksia aiheuttamistaan vahingoista. Näin ei tietystikään,  ainakaan lähiaikoina tapahdu, mutta niin pitäisi jos tässä maailmassa vallitsisi oikeus.  

 * Koko  Suomen historian edullisimpaan rauhaan oli syynä myös bolsevikkien  vaikea tilanne sodassa  valkoista armeijaa vastaan. 

 Mutta pitää  muistaa myös, että mm  Lenin ja Stalin  olivat  kiitollisuuden velassa  varsinkin suomalaisille  punikeille, jotka  piilottelivat heitä aika-ajoin täällä Suomessa  Tsaarin-Venäjän salaiselta poliisilta.  He   olivat myös ensi kerran tavanneet toisensa Suomessa Tampereella  Venäjän vallankumouksellisten kokouksessa.  Ja  suomalaismies  pelasti  Leninin hukkumasta  jäihin Paraisilla kun hän oli matkalla  Ruotsin laivalle paetakseen välillä länteen.  -Mutta suurvallan  etujen paineissa tällaiset henkilökohtaisuudet usein lopulta unohtuvat. Ja vihasihan Stalin  sydämestään Suomea hallitsevia porvareita. -Toisaalta on  hyvä muistaa, että Neuvosto-Venäjä tunnusti ensimmäisensä Suomen itsenäisyyden.

PS

Oman maan ostaminen takaisin voi tietysti olla ainoa mahdollisuus päästä takaisin juurilleen tässä raadollisessa maailmassa niin nöyryyttävää kuin se onkin.  Mutta Pariisin rauhansopimuksen mukaan se ei olisi tarpeellista jos tuota sopimusta vain noudatettaisiin

Tässä  tuon  Pariisin unohdetun rauhansopimuksen 27 artikla:

"Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla."

Ja osallistuihan Suomi. Joten Suomalaisten kiinteistönomistajien olisi tämän perusteella oikeus saada Venäjälle jääneet kiinteistöt taas hallintaansa.

Valitettavasti Suomen valtio ei kuitenkaan mitään vaadi, eivätkä valitukset kansainvälisiin oikeuselimiinkään ole tuottaneet mitään tulosta Venäjän oikeuslaitoksesta puhumattakaan. -Tämä on kyllä ihme, onhan  artikla 27 aivan selvää Suomea:

"...mikäli näitä (omistus)oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla."    Suomea rangaistiin aluemenetyksillä   myös länsiliittoutuneiden toimesta nimenomaan sen takia, että se oli Saksan liittolainen sodassa.

Suomen  itsensä mukaan  se ei ollut Saksan liittolainen, eihän liittolaissuhteesta  löydy edes mitään asiakirjaa. Suomi  itse  väittää  käyneensä erillissotaa pääosin oman johtonsa alaisuudessa  yhdessä Saksan joukkojen kanssa tavoitteena  saada  NL:n  valtaamat  alueet takaisin.   Juutalaisten  tai Neuvostoliiton tuhoamiseen  se ei halunnut osallistua. Siten se mm kieltäytyi hyökkäämästä Leningradiin  Saksan  kovasta painostuksesta huolimatta.  Tässä saattoi tietysti olla syynä mm se, että pelättiin NL:n kauhistuttavaa kostoa  Leningradin tuhoamisesta  jos Saksa kuitenkin  lopulta häviäisi sodan.

Oli  liittolaissuhteen kanssa miten oli liittoutuneet pitivät kuitenkin Suomea Saksan liittolaisena, ja  nimenomaan  sen liittolaisena Suomea myös rangaistiin  aluemenetyksin Pariisin rauhassa.

 Eihän Suomi olisi  ilman Saksaa  edes  uskaltanut hyökätä Neuvostoliittoon. Joten tämänkin kohdan perusteella, on täysin selvää, että omaisuus tulisi palauttaa takaisin niiden omistajille.

On ilmeisesti niin , että kaikkia sopimuksia ei vain syystä tai toisesta haluta noudattaa. -Näinhän on tietysti maailmassa toimittu kautta aikojen.

En kirjoita tätä siksi että minulla olisi karjalaisia sukujuuria, ei  minun tietääkseni. Haluan vain että oikeus ja inhimillisyys toteutuisi.

Karjalaiset saivat   toki NL:lta luvan muuttaa takaisin koteihinsa, mutta vain muutamat palasivat koska pelättiin että palaajat  joutuisivat saman tien
karkotetuksi Siperiaan. Pelko ei ollut aiheeton. Esimerkiksi  sinne karkotettiin vielä  vuonna -49  yhtenä  päivänä mm 20 000  eestiläistä.  Kaikenlisäksi karjalaan palaajien kiinteä omaisuus  otettiin valtiolle koska NL:ssa maata sai omistaa vain valtio.

Valitettavasti galluppien mukaan yli puolet suomalaisista ei edes halua Karjalaa enää takaisin, vaikka 400 000 suomalaista menetti siellä kotinsa.

Mutta kyse ei ole vain menetetyistä kodeista, Suomi menetti myös todellisen vilja-aitan olihan Karjalan kannas Varsinais-Suomen ohella Suomen parasta viljan viljelyaluetta. Se oli siten todella suuri menetys maailman pohjoisimmalle maanviljelymaa Suomelle.

Kunpa Venäjän johtomiehet ja muidenkin sotien voittajat joskus oppisivat ettei kestävää rauhaa koskaan voi saavuttaa nöyryyttämällä voitettuja.

Miksikö tästä näin pitkään puhun.  En todellakaan vain Suomen puolesta, vaan siksi  että Koko Eurooppa on täynnänsä suuria vääryyksiä rajojen siirrossa.

Jos maan turvallisuus edellyttää sotatilanteessa  tai sodan uhatessa naapurin alueen valloittamasta kuten  NL:n johto ilmoitti  Suomelle vaatiessaan osaa Karjalan kannasta sekä eräitä Suomenlahden saaria, ja se saa nuo alueet haltuunsa, niin sen tulisi aina olojen rauhoituttua palauttaa nuo alueet oikealle omistajalleen.

Valloittaja joka ei näin toimi tulisi aina eristää kaikesta yhteistyötä koko maailmanyhteisön kanssa kunnes se palauttaa nuo alueet oikealle omistajalleen.  Ne maat jotka ei suostu eristämään tällaista maata eristettäisiin myös itse kaikesta yhteistoiminnasta muun maailman kanssa. Jos tällainen periaate tulisi kansainväliseen lakiin  ja YK:n sääntöihin maailmasta tulisi varmaan paljon parempi paikka elää sotien vähetessä huomattavasti.

Kun NL erotettiin Kansainliitosta  Suomeen hyökkäyksen takia ja Kansainliitto heti sen jälkeen hajosi  Suomen asia unohtui maailmansodan melskeissä.  Kun kyseessä  oli suurvaltojen keskinäiset  ristiriidat  ja edut, niissä ei paljoa painanut pienen kansan etu.

Kun YK perustettiin se ei uskaltanut  puuttua  toisen maailmansodan voittajien tekemisiin, vaan hyväksyi NL:n jäsenekseen  mikä oli suuri virhe mm sen takia että se oli valloittanut Suomen alueita eikä palauttanut niitä  edes sodan jälkeen. NL olisi tosiaan pitänyt eristää koko maailmanyhteisöstä  kunnes se palauttaa nuo alueet. 

Sama ongelma on esim  Tiibetissä, jonka Kiina valloitti vuonna 1953  täysin häikäilemättä sekin olisi pitänyt eristää koko maailmanyhteisöstä kunnes  se palauttaa Tiibetin itsenäisyyden. Nyt se kuitenkin on valittu   jo WTO:nkin jäseneksi. Tuonkin jäsenyyden  ehdoksi olisi tullut asettaa itsenäisyyden myöntäminen  Tiibetille.

Tai vaikka  Israel,  joka suuren joukon YK:n päätöslauselmien vastaisesti  miehittää  edelleen Länsirantaa.

Samoin USA olisi pitänyt erottaa YK:sta ja  eristää koko maailmanyhteisöstä  koska  se ominen lupineen hyökkäsi Irakiin.  vaikka se on supervalta, senkin olisi todella vaikeaa elää jos se eristettäisiin kaikesta yhteistoiminnasta  kunnes se perääntyy valtaamastaan maasta.


-Mitä tässä tavoittelen on maailma, jossa olisi verrattomasti vähemmän sotia   kuin nykyään. On selvää että myös niille maille,   jotka eristävät kaikesta yhteistyöstä esimerkiksi suurvallan tulee suuria taloudellisia tappioita ja  työttömyyttä.  -Oikeudenmukainen maailma on  kuitenkin niin suuri asia, että  sen tavoittelemiseksi tulee  jokaisen maan olla valmis suuriinkin uhrauksiin.



 *Alla oleva on pidempi versio mikä perustuu TS Kirjoittajavieraaseeni 31.8.2007  ja on plokikirjoitukseni  vuodelta 2011 (lähteet olivat mukana kirjoittajavieraassa, jonka lähetin TS:iin,  nyt en   enää  löydä niitä  mistään, mutta hakusanalla "Karjala kysymys" löytyy  aika paljon vastaavia lähteitä)

"Kuriilit, Karjala ja Pariisin rauhansopimus"

Presidentti Boris Jeltsin myönsi Karjalan valloituksen vääryydeksi esittäen hallintonsa kautta epävirallisesti Karjalan palautusta. Suomen johto ei tähän reagoinut!

Kuriilejakin tarjottiin Japanille ja käytiin alustavia neuvotteluja. Japani oli jo vaatinut saaria takaisin. Venäläislehtien mukaan presidentti Vladimir Putinin johdolla käytiin salaisia neuvotteluja vuonna 2003, joissa sovittiin saarien palauttamisesta Japanille myymällä viiden-seitsemän vuoden kuluessa. Ehtoina kauppaan olivat muun muassa Japanin osallistuminen Siperian öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämiseen, Japanin tuki Venäjän WTO-jäsenyydelle, sekä Venäjän tuki Japanin pysyväisjäsenyydelle YK:n turvallisuusneuvostossa.

Kolmasosa suomalaisista kannattaa ja puolet vastustaa Karjalan palautusta. Sodissa kotinsa menettäneillä suomalaisilla ja näiden jälkeläisillä on unohduksiin jääneen Pariisin rauhansopimuksen mukaan kuitenkin oikeus omaisuuden ilmaiseen palautukseen.

27 artikla: "...oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta liittoutuneiden ja liittyneiden valtioiden alueella on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan mikäli näitä oikeuksia on loukattu."

(Kysyin vuonna 2007 Turun  yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Lauri Hannikaisen mielipidettä tuosta artiklasta. Hänenkin mielestään se tarkoittaa aivan selvästi, että  karjalaisten pitäisi saada muuttaa takaisin entisille kotiseuduilleen  ja saada  takaisin omistukseensa  sodassa  menettämänsä tilat ja asunnot, mutta hän oli kovasti pessimistinen että niin voisi tapahtua. - Minäkään en usko sen olevan lähiaikoina mahdollista)

Mikä painostasi Venäjää, kun Suomen valtio ei mitään vaadi? Neuvostoliitto toki tarjosi karjalaisille paluumahdollisuutta, mutta vain muutamat palasivat. Näidenkään maaomaisuutta ei palautettu talousjärjestelmän takia.

 Kun Venäjä ei halua panna täytäntöön omaisuuden palautusartiklaa, Suomi voisi yhtä hyvin asettaa kyseenalaiseksi rauhansopimuksen alueluovutukset.
Valitettavasti tehdään paljon sopimuksia, joita allekirjoittaessa ei ole tarkoituskaan noudattaa.

Omaisuutensa sodissa menettäneet kaipaavat kuitenkin oikeutta. Kansalaisjärjestöjen toimesta asiasta on tekeillä jo Euroopan laajuinen valitus kansainvälisiin oikeusistuimiin.

Karjalaportti oli 1990-luvun alussa hetken raollaan, mutta Suomi hukkasi tilaisuutensa. Nyt nationalismin korostus on sen sulkenut. Alueluovutusten sijaan Venäjä alkoi esittää rajojen "läpinäkyvyyden" lisäämistä. Sitä olisi talousyhteistyön ohella myös karjalaisten omistusoikeuksien palautus sekä kohtuudella myös suomalaisten maanosto-oikeus Venäjällä, ostavathan venäläiset suurin joukoin kesämökkitontteja Suomesta.

Entisestä Suomen Karjalasta ja Itä-Karjalasta voisi muodostaa venäläis-suomalaisen yhteisalueen, joka nostettaisiin yhteisvoimin kukoistukseen nykyisestä alennustilastaan. Tähän olisi helppoa saada sen nykyasukkaiden kannatus. Alueen elpymisestä hyötyisi myös Pietari. Suomi voisi avittaa sopimusta sitoutumalla pysymään Naton ulkopuolella.

Tässä ei ole kyse erityisesti Venäjän syyllistämisestä, ovathan Euroopan rajat suurelta osin muotoiltu väkivalloin. Halusivathan Iso-Britannia ja  Yhdysvallatkin rangaista Suomea aluemenetyksillä Saksan liittolaisuudesta Pariisin rauhansopimuksessa ja ovat myös vastuussa 27 artiklasta.
Kyse on siitä, että sotien seurauksista ei tulisi loputtomiin rankaista tavallisia kansalaisia. Heidän elämänsä tulisi voida jatkua sodan jälkeen mahdollisimman normaalisti, vaikka vallanpitäjä vaihtuisikin.

 PS 6.3.13  löysin sattumalta netistä, että Viipurin nykyasukkailta on gallupissa kyselty halua liittää  Suomen menettämä Karjala takaisin Suomeen. 30% kannatti asiaa siinä tapauksessa, että alueella asuvat venäläiset saavat jäädä sinne asumaan. Lähteen osoitteen unohdin ottaa talteen, mutta se saattaa olla kohdassa  "Karjala kysymys"

Se on kuitenkin yllättävää että vain 30%  suomalaisista haluaa Karjalan takaisin, se tulisi muka liian kalliiksi  palauttaa  jälleen asuttavaan  kuntoon! Tämä on kyllä järjetön väite, halukkaita sinne menijöitä kyllä riittäisi, jos entiset sillä asuneet ja näiden jälkeläiset saivat ilmaiseksi  kiinteistönsä takaisin, pidettäisiin näitä aluksi vaikka kesäpaikkoina ja  korjattaisiin vähitellen  sekä rakennetttaisiin uutta.

Suomi saisi myös paljon uutta peltoalaa,  joka vähitellen uudelleen kunnostettuna  kohottaisi huomattavasti Suomen  elintarvikeomavaraisuutta.

Venäläiset saisivat hallita  Viipurista Saksaan menevät   kaasuputket  ja  entisen Suomen Karjalan alueelle rakennetut satamansa, ja Pietarin  Suomen puolelle levinneet esikaupungit he saisivat pitää, ja Suomi saisi vastaa kokoisen alueen korvauksena Laatokan rannoilta.  venäläiset voisivat jäädä asumaan  alueelle jos haluaisivat, kuitenkin ilman oikeutta muuttaa muualle Suomeen.

Vastaavasti Venäjä myöntäisi suomalaisille oikeuden muuttaa asumaan ja  tekemään työtä  Venäjän Itä-Karjalaan alueelle, siis alueelle joka ei koskaan ole kuulunut Suomeen. Suomalaiset yksityishenkilöt jotka on menettäneet maitaan sodassa ja joiden tiloilla asuu nyt venäläisiä saisivat ilmaiseksi yhtä suuret alueet jostain muualta sodassa menetetyn Karjalan alueelta.

 Suomi saisi takaisin myös Petsamon ja Sallan.

 Vastaavasti Suomi  sitoutuisi  ettei se liity Natoon.  Ja  antaisi  Venäjälle oikeuden pitää yhtä  sotilastukikohtaa Karjalan kannaksella ja jollain Suomen lahden saarella, jonka Suomi menetti Pariisin rauhansopimuksessa1947

-Tavoitteena tässä kaikessa on, että  suomalaisten ja venäläisten  yhdessä oloa ja yhteistyötä lisätään  koko Karjalan alueella ja sodan vääryydet korjataan ja että maidemme välillä ei enää koskaan syttyisi sotaa.

Ari Kallio: Viipurilaisen kiinteistön palautusasia

TS pääkirjoituksessa 26.9.(joskus 2000-luvulla) kerrottiin viipurilaisen kiinteistön palautusasiasta suomalaiselle omistajalleen. Oikeudenkäynnissä 24.9.Venäjän valtio hylkäsi kiinteistön palautuksen perusteettomana mutta asian käsittely oikeudessa jatkuu taas lokakuun lopulla..

Perusteena oikeudenkäyntiin on Pariisin rauhansopimus ja Venäjän ratifioimat kansainväliset sopimukset jotka takaavat omistusoikeuden säilymisen rajamuutoksista huolimatta. Venäjä ei ole myöskään kansallistanut rajan taakse jäänyttä suomalaisomaisuutta. Mutta Japanin Kuriileille ja Sahalinille jääneen omaisuuden se kansallisti vuonna 1946.

Venäjä on jälleen aloittanut neuvottelut rauhansopimuksesta ja Kuriilien paluttamisesta Japanin kanssa. Jos ne todella lopulta palautetaan lisäntyvät samalla myös Karjalan palautusmahdollisuudet.

Viipurilaisen kiinteistön palautusasiaa hoitava suomalainen asianajaja sanoo, että asia kuuluisi Suomen valtion hoidettavaksi. Hän ei ole saanut valtion taholta minkäänlaista apua asiassa, ”pikemminkin päinvastoin” hän toteaa surumielisesti.

Asian edetessä on myös tarkoitus suuremmalla joukolla vaatia takaisin Karjalaan jäänyttä omaisuutta.

Asiaa ajavien kansalaisjärjestöjen nettisivuja tarkasteltaessa on valitettavasti todettava, että siellä esiintyy paljon suoranaista neuvostovihaa mikä ei var

maankaan edistä palautusasiaa kunnioittavathan monet venäläiset edelleen entistä Neuvostoliittoa. 


PS 29.4.13   Muutama päivä sitten TV-uutisissa kerrottiin, että Venäjä alkaa taas neuvotelle Japanin  kanssa  Venäjän II maailmansodan lopulla valtaamien  Kuriilien saarten palauttamisesta Japanille.  Samalla kerrottiin, että  nuo neuvottelut  tulevat kyllä kestämään kauan.  Muutama vuosi  sitten  niistä  jo neuvoteltiin tuloksetta. 

Tässä on hyvä muistaa, että vuonna 2000  Putin sanoi Haloselle Kremlissä,  että  Karjalaa ei voi palauttaa mm siksi, että Japani alkaisi sen seurauksena vaatimaan Kuriileja takaisin.  Nyt Putinin pitäisi, jotta olisi johdonmukainen,  ilmoittaa  neuvotteluissa  Japanin edustajille, että Kuriileja ei voi palauttaa  koska   sitten Suomi alkaisi vaatia takaisin Karjalaa! - Ja  jos hän ei näin tee ja antaa saaret takaisin Japanille  Suomen hallituksen pitäisi  aktivoitua ja vaatia Karjalaa  takaisin Venäjältä.  

PS 27.7. 13 Tarton rauhan Suomelle erittäin edullisiin rajoihin löytyy ilmeisesti muitakin syitä Lontoossa olevissa arkistoissa. Näiden asiakirjojen mukaan Suomi kävi kauppaa osallistumisesta kenraali Judenitsin hyökkäykseen Pietaria vastaan. Suomi vaati ehdoksi osallistumiselle Suomen itsenäisyyden tunnustamista, huomattavan suurta osaa Karjalasta sekä Petsamoa ja 100 0000 frangin rahakorvausta. Kun näihin vaatimuksiin ei suostuttu Suomi ei suostunut hyökkäämään Pietariin. Bolsevikit saivat tietoonsa nämä Ranskan radiossa esitetyt Suomen vaatimukset. Paljolti nuo vaatimukset sitten toteutui vat Tarton rauhassa. 

lähde löytyy Christer Pursiaisen kirjassa ”Trotski” Gummerus 2012 sivujen 224-225  välissä olevat valokopiot , julkaistu Harvardin yliopiston Hougtonin kirjaston luvalla.

Siis Suomi sai ilmeisesti edullisen rauhan kiristämällä ja uhkaamalla osallistua Pietarin valloitukseen sekä Itä-Karjalaan tehdyillä aseellisilla hyökkäyksillä, Neuvostovallan oli pakko rauhoittaa tilanne luoteisrajallaan, jotta se voisi keskittää kaikki voimansa Venäjän valkoisen armeijan kukistamiseen.

Suomen käytös ei sinänsä ollut poikkeavaa, se toimi kuten valtiot usein toimivat: heikkouden tilassa olevan naapurin kimppuun hyökätään tai siltä vaaditaan etuja sen estämiseksi. Näin koska valtioiden välisissä suhteissa vallitsee valitettavasti viidakon laki. Stalinkin hyökkäsi paljolti myös vallanhimossaan -39 Suomeen koska uskoi että se on helppo vallata. 

Neuvostolähteistä löytyy Tarton rauhan yhteydessä myös mainintoja, että annetaan nyt ja otetaan takaisin kun ollaan jälleen voimissamme.