Miten rakentaa kestävämpi EU

EU sai alkunsa 1950 perustetusta Euroopan hiili- ja 

teräsyhteisöstä, jonka tarkoituksena oli lopettaa valtioiden väliset 

sodat lisäämällä talousyhteistyötä. Vaikka EU-maiden välillä ei ole 

ollut sotaa, ääri-islamin terrori-iskut ovat sitä.

EU teki suuren virheen päästäessään alueelleen enemmän ihmisiä 

kuin voidaan työllistää, ovathan varsinkin työttömät nuoret 

otollista maaperää ääriopeille.

EU:n yhtenäisyyden ehkä suurin uhka on kansallisuusaatteen 

nousu. Se selittyy paljolti halulla vähentää maahanmuuttoa ja siten 

säilyttää oma perinteinen elämäntapa mikä on jo uhattuna.

 

Eräissä EU maissa uhkaavat muslimit tulla enemmistöksi jo sadan 

vuoden kuluttua. Esimerkiksi EU:n pääkaupungin Brysselin asukkaista jo 25 % on muslimeja.  

Tämä kehitys halutaan oikeutetusti estää. Eikä tässä todellakaan ole suuren enemmistön kohdalla kyse 

muukalaisvihamielisyydestä, kuten media yleensä väittää, vaan pelkästä isänmaan rakkaudesta säilyttää 

oma kulttuuri.

Mutta kansallisuusaate, nationalismi tarkoittaa myös halua päättää 

nykyistä enemmän itse maan omista asioista.

Ehkä paras keino säilyttää EU olisikin kehittää sitä liittovaltion 

sijasta vapaiden kansallisvaltioiden liittona. Tämä ei todellakaan 

ole pakoa Impivaaraan. Kansainvälistä yhteistyötä pitää tietysti 

jatkuvasti lisätä, siitä hyötyy koko ihmiskunta, mutta samalla tulee 

huomioida kunkin maan omat tarpeet, minkä EU on laiminlyönyt.

Osasyy EU:n vaikeuksiin on myös Shengenin sopimus vapaasta 

liikkuvuudesta. Se on lisännyt huomattavasti kansainvälistä 

rikollisuutta mikä aiheuttaa enemmän haittaa ja kustannuksia kuin 

vapaa kaupankäynti ja matkustaminen hyötyjä.

 

Mafia, salakuljetus, järjestäytynyt rikollisuus, terrorismi, luvaton 

maahanmuutto ja sen järjestäminen jne. ovat helppoa toteuttaa 

kun 

pääsee vapaasti kulkemaan ilman maiden välisiä rajatarkastuksia

Avoimet rajat on sinänsä hieno ja tavoiteltava asia, mutta tämä 

raadollinen maailma ei ole siihen vielä valmis.

 

EU:ta tulisi kehittää korostaen erityisesti vapaakauppaa (kuitenkin 

ilman 

verokilpailua), turvallisuus- ja energiayhteistyötä sekä ympäristönsuojelua ja jättää muut asiat nykyistä 

paljon enemmän jäsenmaiden omaan päätösvaltaan. Se tulisi tarkoittaa kullekin maalle muun muassa 

täysin itsenäistä raha-, maahanmuutto- ja maatalouspolitiikkaa, mitkä ovat keskeisimpiä itsenäisen 

valtion tunnusmerkkejä. Näistä on syntynyt myös suuria riitoja ja erimielisyyksiä.

 

EU:ta perustettaessa meille luvattiin demokratiaa, hyvinvointia ja 

ihmisoikeuksia. Tästä huolimatta siitä on tullut lähinnä suuren 

rahan projekti. Sillä ei ole isänmaata eikä omaatuntoa vain 

suunnaton ahneus, se ottaa häikäilemättömästi sieltä mistä saa 

halvimmalla ilman mitään moraalia. Se unohtaa tavallisen 

ihmisen tarpeet.

Tätä osoittaa myös se että kaikkea jatkuvasti yksityistetään ja 

kilpailutetaan. Kansalaisen kukkaron paksuus määrääkin yhä 

enemmän yhteiskunnassa pärjäämistä.

Herää ajatus onko EU:n lopullisena tavoitteena kaiken 

yksityistäminen. Tämä olisi vastaavaa ajattelua äärioikealla, jota 

Neuvostoliitto harjoitti äärivasemmalla sosialisoidessaan kaikki 

tuotantovälineet. Seuraukset tunnemme reaalisosialismin 

romahduksena. Tuotanto ei voi toimia vain yhden omistusmuodon 

puitteissa. Pelkkä julkinen omistus tuhoaa yksityisen 

aloitteellisuuden mitä myös tarvitaan taloudessa ja yhteiskunnan 

kehittämisessä.

 

Toisaalta pelkkä yksityinen omistus ja markkinatalous heikentää 

oleellisesti suunnitelma taloutta mitä myös markkinoiden ohella 

tarvitaan huomattavasti kaikissa yhteiskunnissa on sitten kyse 

koulutuksesta, terveydestä työllisyydestä tai vaikka koko 

yhteiskunnan tulevaisuudelle keskeisen tärkeästä 

perustutkimuksesta, johon markkinat ei myönnä riittävästi rahaa 

halutessaan tulosta pikaisesti.

 

Paras järjestelmä lieneekin dogmaattista ääriajattelua välttävä 

sekatalous.

Nykymenoa on rahoitettu velkojen ohella myymällä 

kansallisomaisuutta. Kun kaikki on myyty on edessä 

nykypolitiikan umpikuja. EU-maat ovat pahoin velkaantuneita, 

eräs syy yksityistämisiin onkin se, että niiden on kuultava 

lainanantajien ääntä. -Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella 

asunto sanoo sananlaskukin.

Yksityistämisissä on unohdettu tutkimuksissa havaittu tosiasia: 

Mitä enemmän jokin asia liittyy perustarpeisiin sitä 

taloudellisempaa se on tuottaa julkisena palveluna.

 

Erityisen paljon tästä on näyttöä kun on vertailtu julkista ja 

yksityistä terveydenhuoltoa. Esimerkiksi USA:ssa terveydenhuollon BKT osuus on 

paljon Suomea korkeampi vaikka se on lähes pelkästään yksityistä. Suomessa terveydenhoito kattaa  

myös paljon tasa-arvoisemmin koko väestön.

Toisaalta ns luonnollisia monopoleja ollaan nykyään myös 

yksityistämässä, mikä on seinähullua., tästä on esimerkkinä 

vaikkapa ennen valtion omistamat sähkönsiirtolinjat joita 

yksityistettiin, seurauksena heti roimat sähkönsiirron 

hinnankorotukset. Pahin monopoli onkin yksityinen monopoli  

koska sillä ei ole julkista vastuuta.

Tai vaikka rautatiet,  eihän  kilpailevia rataverkkoja kannata 

rakentaa.   Kilpailevat junafirmat  ovat todellakin  keinotekoinen 

ratkaisu. Se aiheuttaa vain turhia päällekkäisiä investointeja 

kuljetuskalustoon. Rautatiet tulisikin 

pitää koko yhteiskunnan julkisena peruspalveluna. 

Samaa olisi myös puhelin ja netti julkista peruspalvelua, josta 

hyötyisivät yhtäläisesti niin yritykset kuin yksityiset kansalaiset.

Laaja peruspalveluja tarjoava julkinen sektori säästäessään 

tehokkaammalla toiminnallaan ja turhia päällekkäisyyksiä 

välttämällä paljon kustannuksia onkin hyvinvointiyhteiskunnan 

varmin tae.

 

Mutta tietysti tarvitaan paljon myös yksityistä sektoria. Mutta EU 

on viemässä sitä markkinahengessä, liian pitkälle. Esimerkiksi samalla kun  

on pulaa terveydenhoitohenkilökunnasta ja poliiseista ja kun koulujen ryhmäkoot ovat liian suuria, 

samaan aikaan sallitaan yksityisten turhuusluokkaan kuuluvien huvittelu yms palvelujen jatkuva 

lisääntyminen.

 

Tässä tarvittaisiin suunnitelmataloutta: Ensin täytetään 

perustarpeisiin kuuluvien palvelujen työvoimatarve ja sitten vasta 

muut jos rahaa ja työntekijöitä riittää.

Mutta EU:ssa marssijärjestys on aina toinen ensin markkinat, 

bisnes ja osingot perustarpeista viis!

Näin todellakaan voi enää kauan jatkua, EU:ta kuitenkin 

tarvittaisiin, mutta ihmisyyttä ja kansanvaltaa kunnioittavaa.

Britannian kansanäänestys EU jäsenyydestä lähestyy, moni alkaa  

jo toivoa että se päättäisi erota. Se osoittaisi että liittovaltio 

nykyopein on mahdoton projekti, ja innostaisi muitakin varmaan 

eroamaan. Ja saisi EU:n ehkä pakon sanelemana korjaamaan 

linjaansa.

Britannia ei ole mikään ihmisoikeuksien mallimaa, mutta erollaan 

se osoittaisi samalla myös kansallisuusaatteen lisääntyvää voimaa.

Herää myös ajatus olisiko sitten taas mahdollisuus elvyttää vaikka 

Efta uudelleen tai jos siitä liitosta ei tule mitään Kekkosen 

aikanaan kaatama Nordek.

Suomalaisuuden päivänä

Suomalaisuuden päivä 12.5. on virallinen 

liputuspäivä. Siis valtiovallan pitäisi arvostaa tuota 

päivää, mutta toiselta tuntuu. Yhdessäkään 

Tv-ohjelman otsikossa ei ole mitään suomalaisuuden 

päivän viettoon viittaavaa, mikä on kyllä 

hämmentävää, onhan itsenäinen Suomi perustettu 

juuri suomalaisuus aatteen innoittamana.

Päivän Turun sanomissakaan ei ole mitään mainintaa 

asiasta, mutta maahanmuuttajien sijoittamisesta 

kuntiin kyllä kirjoitetaan. Että monet 

väestötappiokunnat haluaa lisätä väestöään 

maahanmuuttajilla.

Tämä on järjetöntä politiikkaa mikä vähitellen 

vähentää kantasuomalaisten osuutta väestöstä. 

Samalla myös hallitus vähentää lapsiperheiden 

tukia. 

Mikä tarkoittaa varsinkin pienempituloisten 

kohdalla 

nykyistäkin pienempiä lapsikatraita. Todella 

seinähullua politiikkaa.

Samaan aikaan niitä, jotka vastustavat runsasta 

maahanmuuttoa syytetään usein rasisteiksi. Mutta 

kyse ei ole useimmiten siitä, että maahanmuuttajia 

pidettäisiin jotenkin huonompina ihmisinä, vaan että 

 halutaan säilyttää oman rakas kulttuurimme mikä 

on nykymenolla vaarassa jäädä vähitellen 

vähemmistöön runsaan maahanmuuton seurauksena.

Hulluuden hulluutta on myös se että 

maahanmuuttoa 

 perustellaan monikulttuurisuuden edistämisellä 

vaikka nykymenolla on maailmankartalta vähitellen 

poistumassa alue, jossa suomen kulttuurilla on 

enemmistöasema. Enemmistöasemassa kulttuurilla 

on tietysti parhaat mahdollisuudet säilyä ja kehittyä. 

Jos Suomen kulttuuri häviää se on menetys koko 

maailman monikulttuurisuudelle, onhan silloin 

maailmassa yksi kulttuuri vähemmän.

Myös koko Euroopan kulttuuri on nykymenolla 

häviämässä ellei maahanmuuttoa aleta radikaalisti 

vähentää. Monissa Euroopan maassa islam voi 

todellakin sadan vuoden kuluessa nousta 

enemmistöasemaan. On kummallista että EU:n johto 

ei näköjään aio tehdä asialle mitään! Tässä ei 

todellakaan ole kyse muslimien vihaamisesta, ei 

todellakaan, eivät hekään halua alueelleen vieraan 

länsimaiden kulttuurin tuloa. Miksi sitten meidän 

pitäisi?

Isiskin saa käyttövoimansa paljolti läntisen 

kulttuurin 

nujertamishalusta lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Se 

että he haluavat torjua vieraan kulttuurin ja säilyttää 

omansa on kyllä ihailtavaa, mutta Isisin keinot ovat 

karmaisevia ja tuomittavia. On kyllä kummaa että 

eurooppalaiset (varsinkin EU eliitti) ovat valmiita 

luopumaan omasta kulttuurista sen takia että 

turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet saisivat 

toteutua kansainvälisten pakolaissopimusten 

mukaisesti.

On kummallista että ei ole saatu aikaan mitään 

kansainvälistä sopimusta mikä turvaisi 

maahanmuuttomaiden oman kulttuurin säilymisen 

selvässä enemmistöasemassa määräämällä jotkin 

maksimimäärät mitä pakolaisia  mitä korkeintaan 

tarvitsee vastaanottaa asumaan pysyvästi maassa 

suhteessa maan väestömäärään ja BKT:hen.' Sillä on 

sellaisiakin jotka eivät ehkä koskaan enää voi palata 

takaisin kotimaihinsa.

Mutta keskeisintä eurooppalaisen ja suomalaisen 

kulttuurin säilymisessä on että turvapaikat 

myönnetään valtaosin vain määräaikaisena ja 

VARMISTETAAN että kaikki pakolaiset palaavat joko 

vapaaehtoisesti tai tarvittaessa myös pakolla 

kotimaihinsa kun niiden tilanne on rauhoittunut. 

Tätä 

varten pitäisi jo nyt luoda tehokas organisaatio, 

mutta mitään ei liene vielä saatu aikaan.

Tuntuukin , että turvapaikan hakijoiden 

kotoutumista 

ja suomen kielen oppimista yritetään edistää vähän 

liiankin innokkaasti, ja sanotaanhan yleensä että 

näistä koulutetaan nyt uusia suomalaisia! Miksi 

todellakin näin onhan hallitus tehnyt päätöksen että 

turvapaikat ovat määräaikaisia, ja pakolaiset 

palautetaan kotimaihinsa kun niiden tilanne 

rauhoittuu.

Kun kerran tällainen päätös on tehty, niin miksi 

kotouttamisesta puhutaan niin paljon?

Halutaan kai halvempaa ulkomaista työvoimaa, se 

on moraalitonta kun silloin vääjäämättä jää 

jos myös työperäistä maahanmuuttoa rajoitettaisiin 

nykyistä paljon enemmän.

Mm Puola, Tsekki, Slovakia, Unkari ja Itävalta ovat 

näyttäneet hyvää esimerkkiä maahanmuuton 

rajoittamisessa. Itävalta jopa sääti äskettäin lain, 

jonka mukaan hallituksella oikeus julistaa maahan 

hätätila, jos maahan alkaa taas uudelleen tulvia 

turvapaikanhakijoita, sen perusteella sillä on nyt 

oikeus sulkea kokonaan maan rajat!

Suomalaisen kulttuurin säilyttäminen on omissa 

käsissämme, kukaan muu ei sitä tee puolestamme. 

Surullista on mm se että yhä enemmän 

työelämässäkin on alettu käyttää englantia. 

Pitäisikin 

nykyistä paljon enemmän vaatia tänne tulijoilta 

nopeaa suomenkielen oppimista. Ja yritysten 

työkieleksi suomi, tarvittaessa käytetään tulkkia.

Myös mainoksissa on nykyään aivan liian paljon 

englantia, englannin kieli voitaisiin hyvin jopa 

kieltää 

mainoksissa rangaistuksen uhalla. Tällainen laki oli 

ainakin vähän aikaa sitten Ranskassa.

Maailmassa on noin 6 000 kieltä ja suomen kieli 

kuuluu kahdensadan puhutuimman kielen joukkoon 

joten ei se aivan mitätön kieli ole.

Suomalaisen kulttuurin vaalimista heikentää heikko 

kansallinen itsetunto, tähän ei kuitenkaan ole 

mitään 

perusteita.

Kun esimerkiksi maailmassa laitetaan 

paremmuusjärjestykseen valtioita eri asioissa Suomi 

sijoittuu enimmäkseen aivan kärkeen. Suomi on 

esimerkiksi valittu jo viisi kertaa peräkkäin 

maailman vakaimmaksi valtioksi, suomeksi 

englannista käännettynä   fragile= vähiten hauras" valtio (mm vähiten 

väkivaltaa) Suomi on myös maailman vähiten 

korruptoitunut maa. Suomen väestö on maailman 

koulutetuimpia ja Suomea pidetään yleisesti 

musiikin 

suurvaltana. Suomi on valittu myös digitalisaatiossa 

maailman ykköseksi. Suomalainen hengenvoima on 

myös luonut Kalevalan, jota on käännetty jo yli 60 

kielelle. Jne...

Kalevalassa asioita tehdään hengenvoimalla 

Väinämöinen laulaa vastustajansa suohon, rakentaa 

käsin siihen koskematta jopa veneen ja seppä 

Ilmarinen takoo taivaankannen ja sammon. Vaikka 

aivan kaikkea ei Kalevalassakaan tarvitse aivan 

konkreettisesti uskoa. Siinä on hyvää 

vertauskuvallista esimerkkiä siitä että kova tahto 

vie läpi vaikka harmaan kiven.

Tuota asennetta Suomi nyt tarvitsee lamasta 

selvitäkseen sillä osa siitä on ettei riittävästi 

uskota omaan osaamiseen ja puhalleta yhteiseen 

hiileen. Yhteistyöllä Suomi nousee.

 

Uskoa omaan osaamiseen ja ainutlaatuisuuteemme 

tarvitaan myös suomalaisen kulttuurin arvostuksen 

nostamiseen, ansioita sillä on jo riittävästi.