Ylipäällikkö
Mannerheimin päiväkäsky 29.6.41: Kutsun teitä kanssani pyhään
sotaan... ...ristiretkelle vihollistamme vastaan.
Samaa
teemaa käsiteltiin myös äskettäin julkaistussa kirjassa,
Jouni Tilli: ”Suomen pyhä sota. Papit jatkosodan julistajina”
Siinäkin puhutaan Mannerheimin tavoin pyhästä sodasta ja
ristiretkestä mistä monien pappien mielestä jatkosodassa oli
kyse. Näin myös monissa sen kirja-arvosteluissa.
Jatkosota
oli looginen jatke Talvisodalle, sodan toinen erä.
Siinä
yritettiin korjata kärsityt vääryydet. Mutta se oli myös
yhteenotto kristityn lännen ja kommunismia ja ateismia julistavan
Neuvostoliiton kanssa.
Saksalla
joka mahdollisti jatkosotamme keskeisenä syynä oli lisäelintilan
hankkimisen ohella bolsevismin kaataminen. - Eräiden
historioitsijoiden mukaan sillä ei ollut edes vaihtoehtoa NL olisi
hyökännyt pian, oli ehdittävä ennen sitä. (Kts mm Suomi myrskyn
silmässä osa 1 tai vaikka presidentti Rytin muistelmat)
Aikoinaan
USA:n presidentti Bushkin nimesi Irakin sodan ristiretkeksi.
Tässäkin oli kyse erilaisten kulttuurien yhteenotosta, joten Suomen
papiston sotasaarnat, kirjoitukset ja puheet kuvastanevat lopulta
aika paljon myös yhteiskunnan koko valtaeliitin näkemystä kirkon
näkökulmalla väritettynä. Ja suhtautuihan kirjan mukaan 80%
armeijan upseeristostakin myönteisesti kristinuskoon.
Ristiretki
nimitys voi kuvastaa myös suunnatonta vihaa ja inhoa erilaista
talousjärjestelmää kohtaan. Mutta vastaavaa suunnatonta vihaa oli
myös itänaapurissa kapitalismia kohtaan.
Toisaalta
Neuvostoliitossa oltiin myös suorastaan vainoharhaisia lännen
suhteen koska se aikoinaan yritti kaikin mahdollisin keinoin
sotilaalliset keinot mukaan lukien tuhota juuri syntyneen
Neuvosto-Venäjän. Winston Churchill sanoi tuohon aikaan, että
”Tuon lapsen tapamme kehtoonsa” tarkoittaen Neuvosto Venäjää,
perusteena mm se, että alaluokka työläiset ei ole kelvollisia
johtamaan mitään yhteiskuntaa.
Joka
tapauksessa Suomen pyhä sota kirjan kirjoittajalla lienee
jonkinlainen rajoite nähdä tosiasioita sellaisena kuin ne ovat
korostaessaan ristiretkeä ja pyhää sotaa uskonnollisena asiana.
Sillä
pyhän sodan voi myös tulkita kiihkeäksi
haluksi korjata suunnaton vääryys, palauttaa Karjala sen oikeille
omistajille 400
000:lle karjalaiselle. Tämä oli varmasti kaikkien pappienkin
mielessä keskeisen tärkeänä syynä vaikka NL haluttiin myös
ateistisena valtiona tuhota.
Papiston
mielestä syy hyökkäykseen NL:n kimppuun yhdessä Saksan kanssa
oli kirjan mukaan halu säilyttää Suomi kristillisenä
maana (mikä tietysti edellyttää että Suomi säilyy itsenäisenä)
ja siksi hyökättiin Neuvostoliittoon ikään kuin
ennaltaehkäisevästi.
Kirja-arvostelujen
mukaan haluttiin myös heimoaatteiden elähdyttämänä liittää
Venäjän Itä-Karjalan suomensukuisen väestön asuttamat alueet
Suomeen luoda Suur-Suomi.
Ylen
kirjallisuusohjelmassa 23.11.14 ja monissa lehdissä nähtiin
Suomen jatkosota kuitenkin moraalisesti arveluttavana hyökkäyssotana.
Eikö
ainakin Ylen jo valtiovallan edustajana pitäisi pystyä näkemään
tuon sodan syy talvisodassa, jossa NL hyökkäsi Suomen kimppuun?
Jatkosodan
aloittamisen oikeutus voidaan perustaa vaikka Kansainliittoon, joka
erotti NL:on jäsenyydestään vuonna 1939 Suomeen hyökkäyksen
takia.
Vaikka
hyökkäyssota on sinänsä usein tuomittavaa, oli Suomella
jatkosotaan hyökkääjänä lähtiessään siihen hyvä
inhimillisesti perusteltu syy.
Suomen
sotilaan muistio 1941 menee suoraan asiaan: ”Sota on Jumalan
sallima ja etukäteen valmistama, satojen tuhansien
pakkosiirtolaisuudessa huokaavien rukouksien vastaus.” Miksi
todellakin tämä jatkosotaan oikeuttava syy unohdetaan usein
tuossa kirjassa ja muutenkin koko sodan yhteydessä.Niin
miksi Suomesta tehdään jonkinlainen paholainen kun se Natsisaksan menestyksen
innostamana lähtee omalle idänretkelleen. Kyllä ensisijainen
syy oli todellakin saada Karjala takaisin, vaikka Saksan alun
sotaonnen huumaamana eräät jo puhuivat Uralille asti menosta.
Tässä suhteessa myös papit ovat vain ihmisiä, jotka innostuivat
uhoamaan kuten muutkin.
Muutama vuosi sitten esitettiin tv-sarjaa suomalaiselta nimeltään ”Hitlerin kätyrit” jossa esiteltiin Hitlerin Saksan liittolaisia ja jossa yksi sarjan osa käsitteli Suomea. Tuo sarjan nimi oli jo itsessään suuri loukkaus siinä mukana olevalle Suomelle.
Ja
kaiken lisäksi siihen ovat
syyllisiä suomalaiset itse. Olisihan sarjan nimi voitu kääntää suomeksi vaikkapa: Natsisaksan liittolaiset.
Ristiretki
sana selittyy paljolti siitä, että myös Stalin suunnitteli
koko Suomen ja jopa koko Euroopan tai maailman valloitusta
kommunismille. Miksi tästä ei juuri puhuta Suomen pyhä sota
kirjan arvosteluissa vaan esitetään Suomi ikään kuin pahana
naapurimaan viattomien ihmisten tappajana.
Pitää
muistaa että sota synnyttää aina vihollisen demonisointia ja
kaikenlaista ääriajattelua puolin ja toisin.
Miksi
todellakin Suomen jatkosota nähdään usein moraalisesti
arveluttavana hyökkäyssotana.
On
kummallista että liittoa Saksan kanssa pidetään moraalittomana,
miten se voi sitä olla kun Ruotsikin kieltäytyy sotilasliitosta
Suomen kanssa ja länsimaiden apuun ei oikein luotettu ja luvattu
avun määräkään ei tuntunut riittävältä lisäksi pelättiin
myös että tarkoitus oli lopulta jokin muu kuin Suomen auttaminen
(kts kirja Suomi myrskyn silmässä sekä katso plokikirjoituksiani
aiheesta) joten Suomi ajautui Saksan syliin.
Churchillikin
sanoi kerran, että ”Liittoudun vaikka itse Paholaisen kanssa jos
sen avulla voin voittaa Hitlerin!” Niin miksei Suomi voisi yhtä
hyvin sen tehdä.
Raamatun
mukaan hyökkäyssota on tuomittavaa sanottiin arvosteluissa, niin
varmasti onkin sinänsä, mutta jatkosota on talvisodan jatkumo,
toinen erä.
Jos
keneltä tahansa otetaan jotain pois väkivalloin on hänellä aina
moraalinen oikeus oikeus palauttaa tuo omaisuus itselleen vaikka
väkivalloin ellei ole muuta keinoa saada sitä takaisin.
Kirja-arvostelujen
jatkosodan pyhä sota puheiden vertailu islamin jihadismiin,
pyhään sotaan ovat naiiveja, kyse on tosiasiassa aivan maallisesta
sodan syystä halusta saada takaisin vääryydellä väkivalloin
viedyt maat. Onhan tietysti siten tavallaan pyhää, niin kuin
monille ihmiselle on koti kotiseutu, sen pyhyyden moni vasta huomaa
jos se ikiajoiksi menetetään.
Vaikka
bolsevismia vihattiin, ei pieni Suomi olisi kyllä lähtenyt yksin
sen järjestelmää muuttamaan. Ylivoimaisesti suurin syy
jatkosotaan oli sadat tuhannet suomalaiset jotka oli menettäneet
kotinsa, ne haluttiin saada takaisin. Kaiken lisäksi moni
suomalainen uskoi tuolloin Saksan voittavan sodan. Ja Saksan armeijaa
pelättiin kaikkialla Euroopassa.
Asemasotavaihekin
kun Suomen joukkojen eteneminen pysähtyi yli kahdeksi vuodeksi
Muurmannin radan länsipuolelle sekä se, että Suomi ei ryhtynyt
valloittamaan Leningradia yhdessä Saksan kanssa selitetään
noissa
kirja-arvosteluissa
sillä, että Suomen joukkojen voimat ei siihen riittänyt.
Tosiasia
oli kuitenkin että Muurmannin rataa ei haluttu vallata koska se
oli NL:n henkireikä jäättömälle Jäämerelle. Jos se olisi
vallattu NL olisi keskittänyt todella suuria joukkoja Suomea
vastaan. Asemasotavaiheesta oli ehkä salainen sopimuskin Stalinin
kanssa, että Suomea palkitaan sodan jälkeen alueilla Itä-Karjalassa
jos tuota rataa ei ylitetä ja jätetään Leningrad rauhaan.
(Katso kirjat Erkki Hautamäki: ”Suomi myrskyn silmässä osa I ”
ja Vilho Tahvanainen: ”Erikoistehtävä” ) - Mutta Stalin
petti antamansa lupaukset.
Mainilan
laukaukset ammuttiin neljä päivää ennen Talvisodan alkua ja ne
ilmeisesti ammuttiin Neuvostoliiton puolelta eikä Suomen, sen
myöntää jo moni venäläistutkijakin, vaikka Venäjällä
äskettäin tehty elokuva Talvisodasta ei otakaan kantaa kumpi nuo
laukaukset ampui.
Tuossa
viime vuonna tehdyssä elokuvassa kuitenkin esitetään miten
saksalaiset muka kouluttivat venäläisiä toisinajattelijoita
Suomessa Laatokan saarella soluttautumaan NL:oon. Siinä epäsuorasti
esitettiin poliittisesti sopiva syy sodan aloittamiseen Suomea
vastaan. Vaikka elokuvan tekijä myöntää ettei näin tosiasiassa
ehkä tapahtunutkaan, niin ilmeisesti isänmaallisen kiihkon
valtaamalla Venäjällä ei muunlaista elokuvaa uskallettu tehdä.
NL
purki hyökkäämättömyyssopimuksen Suomen kanssa perusteluna
Mainilan laukaukset, ja hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 aloittaen
Talvisodan. Sen seurauksena Kansainliitto erotti Neuvostoliiton
jäsenyydestään.
Pahinta
viime aikojen maanpuolustusajattelussa on todellakin se että liian
usein kuulee suomalaiset olivat itse syyllisiä sotiin ärsyttäessään
venäläisiä. Esimerkikisi sanonta ”Ryssä on ryssä vaikka
voilla paistais” oli/ja on tietysti edelleenkin suosittu ilmaisu
ainakin hieman vanhempien ihmisten keskuudessa. Tai Suomen
hallituksen joustamattomuus neuvoteltaessa pienistä
alueluovutuksista sodan välttämiseksi. Mutta tässä yhteydessä
pitää muistaa pitkä maittemme välinen sotahistoria. Luottamusta
naapuriin puuttui puoli ja toisin. Ja usein myös syystä.
Ja
suomalaisetkin aseelliset joukot lähtivät vielä Suomelle anteliaan
Tarton rauhan jälkeenkin 1920-luvun alussa Itä-Karjalaan
yrittämään valloittaa lisää maata Suomelle heimoaatteen
innostamana. Tämä ei tietysti lisännyt luottamusta Suomeen
itä-naapurissa.
Ja
tietysti Suomen johto ja varsinkin sotilasjohto kaveerasi enemmän
tai vähemmän Saksan kanssa jo paljon ennen talvisotaa. Tämäkään
ei lisää luottamusta.
Mutta
eivät myöskään Stalinin suomalaisvähemmistöjen tuhoaminen ja
vainot sekä Suomen, Euroopan ja koko maailmankaan
valloitussuunnitelmat naapurisopua lisänneet. Ne tietysti aivan
oikeutetusti lisäävät Suomen halua etsiä liittolaisia vaikka
mistä.
Miksei
toimittajat eivät tätä oikein ymmärrä. Ei Suomi todellakaan
mennyt liittoon Saksan juutalaistuhoaatteen kanssa, vaikka
kymmenkunta juutalaista Suomen hallitus Saksalle luovuttikin.
Tässäkin pitää muistaa, että paineet olivat myös
päättäjillemme kovat. Jos kerrassaan mitään ei annetttaisi
voisi myös ase- ja elintarviketoimitukset Saksasta tyrehtyä.
Natsi-Saksan
aatteiden hännystelyäkin jonkin verran toki oli varsinkin kun
sota vielä meni hyvin Saksalle. Tämäkin pitää nähdä
laajemmissa puitteissa. Moni uskoi tuolloin, että Saksasta tulee
koko Euroopan herra. Tähän sopii myös sanalasku ”Sitä kuusta
kuuleminen jonka juurella asunto” ja moni haluaa nykyäänkin
olla ikäänkuin varmuuden vuoksi voittajan puolella. Usein
ajatellaan myös niin, että ne aatteet mitkä on voitolla ovat
myös jotenkin enemmän oikeassa kuin muut.
Kaiken
lisäksi entisajan elämää ei pidä mitata nykyisillä mittapuilla.
Mutta
suuri ongelma on myös se että kansallisuusaatetta, nationalismia
pidetään nykyään pikemminkin rasismina. Suur-Suomi haaveiden
kaltaista ajattelua oli tuolloin paljon Euroopassa elettiinhän
kansallisuusaatteen aikaa. Mitä pahaa sinänsä voi olla halussa
yhdistää samansukuiset kansat ja heimot samaan valtioon,
haluaisivathan monet niistä elää yhdessä. Valitettavasti elämän
todellisuus ei aina ole suosiollinen tälle ajatukselle asuuhan
usein monia aivan erisukuisia kansoja suorastaan sikinsokin
keskenään monilla alueilla.
Se
että kansallisuusaatetta pidetään suorastaan rikollisena on
häpeällistä. Tämä johtuu myös siitä, että talousliberalismi ei
kansallisuusaatteesta piittaa ja haluaa ottaa työvoiman
sieltä mistä halvemmalla saa. Liiallisesta maahanmuutosta onkin syntymässä melkoinen sekasorto Euroopassa ja ehkä seuraavan suursodan syy.
sieltä mistä halvemmalla saa. Liiallisesta maahanmuutosta onkin syntymässä melkoinen sekasorto Euroopassa ja ehkä seuraavan suursodan syy.
Kansallisuusaate
on sinänsä kaunis ajatus. On kummallista että se liitetään
nykyään usein muiden kansojen vihaamiseen ja sotiin. Mutta
valitettavasti kaikissa aatteissa on myös äärisuuntauksensa,
jotka voivat syyllistyä mihin tahansa. Tässä pitää muistaa myös
se, että parhaiten koossa ovat pysyneet maat, jotka ovat lähinnä
kansallisvaltioita. Monikansalliset ovat usein jo hajonneet tai
natisevat liitoksissaan.
Kun
talvisotaa nyt muistellaan juhlallisuuksin sen alkamisen 75-vuotispäivänä on häpeällistä että vain kolmasosa
suomalaisista haluaa kyselyjen mukaan Karjalan takaisin.
Jos
kerran pidetään Venäjä hyökkäystä Suomeen vääryytenä, ja
jopa Putin on sen myöntänyt (kts plokikirjoitukseni ”Putin ja
talvisota”) niin eikö olisi johdonmukaista ja Suomelta
selkärankaista esiintymistä vaatia samalla tuota aluetta meille
takaisin vaikka Putin varoittikin, että se heikentäisi maidemme
suhteita.
Aidosti
hyvät naapuruussuhteet edellyttävät myös tehtyjen vääryyksien
korjaamista. Maailmanhistoria myös osoittaa, että sotien syynä on
usein edellisissä sodissa tehdyt vääryydet joita ei
rauhanomaisesti saatu korjattua.
Etsin
30.11 tv ohjelmista jotain talvisotaa käsittelevää ohjelmaa, en
löytänyt ainuttakaan! Vain uutisissa tuli hiukan jotain.
TS:ssakin oli vain sivun juttu eduskunnan muutosta Kauhajoelle
talvisodan alkaessa ja melko pieni jonkun sotilaan kirjeenvaihtoa
kotiin käsitelevä juttu. Mutta ei varsinaista talvisotaa
käsittelevää suurta juttua.
Niin
miksi todellakin TS ja Yle?! Minusta tässä on kyse taas
suomettumisesta!
Ei
uskalleta ärsyttää naapuria, ei erityisesti nyt kun Venäjän
kaupassa on pakotteita Ukrainan kriisin takia, ja pelätään Venäjän
lisäävän Suomelle vastapakotteita joista tietysti aiheutuisi lisää
talousvaikeuksia Suomelle.
On
muistettava että vapaudesta pitää aina maksaa hinta. Ilman
uhrauksia ei voi olla vapautta.
Ja
jos muistuttaisimme nyt taas suurin otsikoin NL synneistä, omapa
olisi sen syy ja sen seuraajavaltion Venäjän, joka vaalii
entistä innokkaamin sen perinteitä ja kunniaa. Katsokoon itse
peiliin mitä on tehty.
Ulkopolitiikkamme
ei todellakaan tulisi perustua kuten nyt taas näyttää mielistelyyn
ja vaikenemiseen ja ”suomettumiseen” siitä ei hyvää seuraa.
Pidemmän päälle Venäjä vaan lisää erilaisia vaatimuksiaan
Suomen suhteen jos emme pidä tiukasti puoliamme. Joskus on
todellakin niin että ruma sana pitää sanoa niinkuin se on, Jos
naapuri siitä pahastuu pahastukoon.
-Ja
loppu huipennukseksi Putin, joka vielä muutama vuosi sitten sanoi
ettei voi hyväksyä Molotovin -Ribbentropin sopimusta, sanoo nyt jo
hyväksyvänsä sen, siis myös kohdan, jossa Eurooppaa jaetaan
etupiireihin Saksan ja NL:n kesken! Vaikka lausunto olisikin
tarkoitetttu paljolti maan sisäiseen mielennostatukseen hän
leikkii todella nyt tulella. Tästäkin niin Suomen, EU:n kuin
Natonkin pitäisi häntä huomauttaa ja vaatia vaikka Etyjin hengessä
selitystä kuluuhan Venäjäkin siihen.
Tavatessaan
jokin aika sitten Moskovassa nuoria historioitsijoita Putin puhui
näille mm Molotovin-Ribbentropin sopimuksesta ja sanoi, että
”monien mielestä sen tekeminen oli väärin, mutta mikä siinä
on väärin jos NL ei halunnut sotia”, hän kysyi lopuksi. (HS
7.11.14) Valitettavasti hän ”unohti” samalla kertoa, että
kolme kuukautta tuon sopimuksen solmimisen jälkeen Neuvostoliitto
aloitti sodan Suomea vastaan!
-
Mitä nyt pitäisi tehdä? Ehdottaisin sotilasliittoa Ruotsin
kanssa, onhan mm sen armeijan komentaja sitä äskettäin ehdottanut.
(Kts plokikirjoitustani ”Uusi Kalmarin unioni tai sotilasliitto”)