Eroon työttömyydestä

Tutkimusten   mukaan työttömät voivat huonommin ja ovat sairaampia kuin työssä käyvät. Työttömäksi jääminen ei kuitenkaan välttämättä johda terveyden huononemiseen vaan työttömäksi valikoituu usein terveyden tai työkyvyn puolesta heikompia. (Böckerman & Ilmakunnas 2009,  Kerminen ym 2011)

  Edellä mainitusta  voi tehdä mielenkiintoisen päätelmän: Kun taloudessa menee hyvin ja vienti vetää työttömyys on vähäistä, niin silloin nekin ihmiset ovat töissä, jotka nyt suurtyöttömyyden aikana luokitellaan siihen kolmasosaan työttömiä, jotka ovat työkyvyttömiä.

  (Ja vaikka melko hyvästä työllisyystilanteesta suurtyöttömyyteen menisikin vuosia em tutkimusten mukaan voi päätellä, että työttömien työkyky sen mukaan valtaosalla säilyy entisellään toisin kuin yleensä luullaan.)

  Edellä mainittu lause jo sinällään osoittaa, että suuri osa tuosta kolmasosasta on tosiasiassa kuitenkin terveysongelmineenkin riittävän työkykyisiä. He siis kelpaavat hyvänä aikana luomaan talouskasvua Suomelle, eivätkä työnantajat silloin pidä heitä työkyvyttöminä.

  Vaikka työttömien työkyky ei TEM:in välttämättä heikkene työttömyyden aikana niin ”paluu työmarkkinoille vaikeutuu olennaisesti jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.”

1.   Tästä taas voi tehdä johtopäätöksen, että kun työttömyyttä on paljon niin työnantajilla on hyvät mahdollisuudet valita vain parasta työntekijäainesta ja kaikki ne joilla on enemmän työn tuottavuutta vähentäviä terveysongelmia, vaikka ovatkin silti riittävän työkykyisiä, jätetään armotta työttömiksi.

  Se että kolmasosaa työttömistä - usein ajatellaan jopa että työttömyys on lähinnä vain työttömien omaa laiskuutta hakea töitä - pidetään työkyvyttöminä sisältää myös ajatuksen että työttömyyden poistamiseen ei ole edes tarvetta koska työttömyys on paljolti työttömien omaa syytä.

2.   Se että työttömien on vaikeaa saada työtä ei johdu välttämättä työnantajan kovaluontoisuudesta, vaan siitä, että yritykselle jotta se pärjäisi yhä kovenevassa kilpailussa on suorastaan itsemurha palkata työvoimaa mikä ei ole 100% työkunnossa.

  Mutta jos työttömät hokkuspokkus yhtäkkiä suurella joukolla alkaisivat kuntoilemaan, onhan heillä siihen runsaasti aikaa, ja pääsisivät lähes yhtä hyvään kuntoon kuin työllisetkin sekä menisivät lisäkoulutukseen jos heillä on puutteita ammattitaidossa, mitä siitä seuraisi?

Jos lähes koko työvoima olisi hyvässä työkunnossa eivät työpaikat siitä kuitenkaan lisääntyisi, vaan työpaikkojen määrän ratkaisee palkkataso, työn tuottavuus ja tuotteiden kysyntä.

  Kyse työttömyydessä on siitä, että koko palkkasumma X on jaettu siten että siitä riittää, kuten nyt, palkkatyötä vain noin 90%:lle työvoimasta.

Mutta jos yhteiskunnassa ja työmarkkinaosapuolilla olisi enemmän yhteisvastuuta voitaisiin esimerkiksi sopia että brutto palkkoja laskettaisiin 10%, (mutta kaikkein pienimpiä tuloja ei leikattaisi koska nämä ihmiset elävät usein jo toimeentulon minimirajalla) ja vastaavasti työnantajat suostuivat työllistämään koko työvoiman, niin työttömyys nollaantuisi samalla. Eli kun palkkoja lasketaan työttömyysprosentin määrällä niin kaikki työttömät voidaan työllistää vakituisesti keskimääräisellä työajalla ja palkalla mikä nyt on työllisellä työvoimalla.

  Tämä on todellakin aivan yksinkertaista matematiikkaa: 90:en ihmisen palkat jaetaan sadalla, 90/100 = 0.9 palkkaa kokonaisesta, siis jos työttömyys on 10% ja työllisten palkkoja lasketaan 10% voidaan kaikki työttömät työllistää tuolla palkalla ja nollata työttömyys.

Koska työttömät saavat useimmiten työttömyyskorvausta ja muita tukia niin nettopalkkojen laskemistarve olisi senkin seurauksena paljon pienempi.

Ja kun muitakin kuin palkkatuloja leikattaisiin progressiivisesti maksukyvyn mukaan niin nettopalkkojen laskutarve vähenisi edelleen.

Tämä tietysti edellyttää onnistuakseen, että työnantajat velvoitetaan samalla työllistämään koko työvoima. Se ei aiheuta heille lisäkustannuksia vaan he saavat 10% lisää työvoimaan mistä on heille varmasti paljon hyötyä mm liiallisten työkiireiden vähenemisenä, tuotteiden laadun parantamisessa ja tuotekehittelyssä.

Täystyöllisyyden seurauksena myös maahanmuuton tarve vähenee pieneen osaan nykyisestä.

Koska työttömyys kaikkine mm syrjäytymisestä aiheutuvine seurauksineen maksaa yhteiskunnalle miljardeja vuodessa, todennäköistä on, että täystyöllisyys näin toteutettuna ei maksaisi ajanmittaan yhteiskunnalle mitään, vaan todennäköisesti nostaisi BKT:ta

   Jos ja kun hyväksyttäisiin tässä esitetty täystyöllisyyden periaate siitä olisi loogisena seurauksena, että kaikilla työkykyisillä on aina työtä, mutta palkka ja muut tulot vaihtelisivat suhdanteiden mukaan. Toisin kuin nyt kun palkat ja muut tulot eivät jousta riittävästi niin työttömyys joustaa.

Ja työttömäksi joutuvat saavat suurilla tulonmenetyksillään lähinnä yksin vastata laman aiheuttamasta elintason laskusta mikä on äärimmäisen epäoikeudenmukaista.

  -Tämä kaikki voi tuntua monesta liian idealistiselta suorastaan naivilta ajatuksilta, mutta jos jatkamme nykymalliin emme pääse koskaan eroon suuresta työttömyydestä mikä on vaihdellut 1973 öljykriisin jälkeen TM/TEM:n mukaan vähintään 4-5%:sta 20 %:in.

 

Tuo viisikin on jo yli 100 000 ja vuonna 2008 hyvien vuosien jälkeenkin työttömiä oli juuri ennen laman alkua 200 000 joten on turhaa väittää, että talouskasvulla saataisiin enää poistettua suurta työttömyyttä. 24.2. 15 uutisissa sanottiin että työttömyys on 360 000 TEM:n mukaan. Joten kyllä hyvät suhdanteet vähentää työttömyyttä mutta ei alkuunkaan riittävästi.

Tarvitaankin aivan uudenlaista yhteisvastuuta työttömyyden poistamiseksi, yhteisvastuuta jota tässä itsekkyyden jo läpikyllästämässä yhteiskunnassa pidetään usein mahdottomana ja lapsellisen idealastisena ajatuksena toteuttaa. Mutta jos jatkamme nykymalliin ja eriarvoisuus saa jatkaa kasvuaan, tämä yhteiskunta ajautuu yhä lisääntyvään väkivaltaan, minkä vähittäisestä alkamisesta on jo vakavia merkkejä, mm kaikenlaisen aivan järjettömän väkivallan lisääntymisen. Siitä saamme jo lähes päivittäin lukea ja kuulla median välityksellä.

 TV Uutisten 24.2.15 mukaan 40% Suomen koulujen opettajista on havainnut väkivaltaisen ääriajattelun lisääntyneen kouluissamme sisältäen mm äärioikeistolaisen, ääri-islamilaisen ja koulumurhilla uhittelun.

Ei todellakaan ole ihme, että yhä useampi nuori tulee epätoivoiseksi kun näkee ympärillään nuorten suurtyöttömyyden mikä on vielä paljon suurempaa kuin aikuisten työttömyys.

 Samaan aikaan kuitenkin moni niistä joilla on vakituista työtä matkustelee, ostelee autoja, hienoja vaatteita , sisustaa loputtomiin kotiaan. Ja nuo samat ihmiset sanoo liian usein, että meillä ei ole vaihtoehtoa sosiaaliturvan leikkauksille, kyllä on!

 Tästä on hyvänä esimerkkinä vaikkapa Kreikan Syrizan ehdotukset mm että vaikka leikkauksia on pakko tehdä, niin kaikkein köyhimmille aiotaan antaa lisää mm ilmaista sähköä ja ruokakuponkeja Tämä suunnitelma taas on saanut uutistoimittajat joukolla ihmetellen kysymään mistä ne sitten kustannetaan. Ikään kuin nyky-yhteiskunnassa ja aivan erityisesti Kreikassa kaikkea pitäisi vain leikata ja varsinkin köyhiltä, sillä jos varakkaimpia verotetaan lisää nämä muuttavat ulkomaille. Tällaista ajattelua ei saa hyväksyä. Ja jos kuitenkin muuttavat pitäisi säätää laki, että silloin ne jotka haluavat muuttaa ulkomaille, saadakseen luvan muuttoon joutuvat ensin maksamaan takaisin kotimaalleen mm kaikki aiheuttamansa koulutus- ja terveydenhoitomenot.

 

 Jos hyväksytään tuloerojen kasvaminen sillä perusteella, että varakkaampia ei voi verottaa reilusti enemmän sillä silloin he muuttavat ulkomaille, tai eivät halua enää yrittää kotimassaan oikein mitään, silloin yhteiskuntamme tuon ajattelutavan hyväksymällä on tuhon oma. Haluammeko todellakin vuoden 1918 tapahtumien uusimisen. *

Myös rikkaimpien pitää muistaa että demokraattisia päätöksiä tulonjaosta pitää jokaisen kunnioittaa, se joka muuttaa pois maasta karkuun oikeudenmukaisia hyvinvointiyhteiskunnan vaatimia veroja on isänmaan petturi. Ei myöskään voi olla mitään yhteiskuntaa jos demokraattisissa päätöksissä häviölle jääneet muuttavat pois maasta rikastukseen. Jäljelle jää silloin käytännössä vain vahvemman oikeus.

Yritysten verotusta ei tule kuitenkaan enää kiristää ulkomaisen kilpailukyvyn takia, kiristetään yksityisten kansalaisten veroja progressiivisesti, aivan pienimpiin tuloihin puuttumatta.

Ja jos vielä laitetaan WTO vapaakaupankin ehdoksi työelämän oikeuksien ja ympäristöstandardien kunnioittamien niin hyvinvointiyhteiskunnalla on hyvät tulevaisuudennäkymät. Poliitikkojen pitäisi kuitenkin uskaltaa ehdottaa muutoksia WTO vapaakauppaan.

Nyt kuitenkin vallitsee tässä asiassa jostain kummasta syystä täysi hiljaisuus! Sanotaan, että pienillä mailla ei ole muuta mahdollisuutta kuin sopeutua. Kyllä on. Suomikin olisi voinut estää Kiinan WTO jäsenyyden, vaaditaanhan WTO:ssa uusien jäsenten ottamiseen jäsenten yksimielinen päätös!

Ja voimmehan erota WTO:sta jos mikään muu auta.

Pitää myös ajatella ja ihmetellä miksi demokraattiset maat ovat olleet perustamassa WTO:ta mikä ei kunnioita käytännössä lainkaan ihmisoikeuksia sallien pahimmillaan suorastaan orjatyön. Tämä on äärimmäisen vakava ongelma ja voi johtaa koko demokratian tuhoon ellei tätä vääryyttä pian korjata.

Että hyvää kevättä kaikille.

-kyllä tämä tästä kunhan vain uskallamme asettaa kyseenalaiseksi koko nykyisen yhteiskuntamallin perusteet, sillä vähemmälle emme tästä enää selviä!

* Esimerkki äidinäitini Annin lapsuudesta (syntynyt Mellilässä, nykyisessä Loimaassa 1901)
•  lapsia perheessä oli 3 ja perheen isä oli torppari, eli isomman maatilan vuokratilan haltija. Elämä oli niin köyhää että usein piti syödä pettuleipää.
  Lapsilla oli vain yhdet yhteiset kengät, jolla käytiin sitten vuorotellen kiertokoulua.
  Talvella lapsia ei päästetty lainkaan ulos koska ei ollut varaa hankkia heille kunnon ulkoiluvaatteita. Lapsilla oli vain pitkät paidat ei muuta. Isoäitini kertoi että maaliskuussa kun aurinko alkoi taas lämmittää äiti päästi heidät ulos pulkkamäkeen. Ja hauskaa oli vaikka paljaat jalat tuli pian punaiseksi kuin puolukat ja välillä piti mennä sisään jalkoja lämmittelemään.

  Isoäitini kertoi myös että hän joutui menemään piiaksi isoon taloon jo 5-vuotiaana. Äiti oli hänelle sanonut että kyllä Anni sinun pitää jo alkaa elättämään itseäsi kun vanhemmilla ei ole varaa sinua ruokkia.

Ja isän isäni Aukusti, joka asui Turussa oli 1917-18 SDP:n Turun järjestössä jonkinlainen nokkamies. Yhdessä he päättivät syksyllä ryöstää Turun kaupat. Perusteena saada mm elintarvikkeita nälkäisille ja lapsille kenkiä. Ja niin he myös tekivät. Samalla pidätettiin poliisipäällikkö ja maaherra. Alkoi vallankumous.

-Eli taas nuo kengät, joiden puutteesta olen monen muunkin kuullut kertovan.

Isoisästäni tuli myöhemmin kuuluisa punikki täällä Turussa, joka toimi kielletyn salaisen SKP:n erään puolueosaston puheenjohtajanakin.

Se joka sanoo kommunismia rikolliseksi aatteeksi pitäisi vähän ajatella millaisista olosuhteista se oikein syntyi.

  -Haluammeko todellakin nuo ajat takaisin nykyisellä leikkauspolitiikalla, johon muka ei ole vaihtoehtoa, onhan Suomi sentään vauraampi kuin koskaan koko historiansa aikana. Voisimme aivan hyvin verottaa vähän enemmän niitä joilla on riittävästi tietysti progressiivisesti, vaikkapa kansalaisten enemmistöä.

Ajatuksia "Saamelaiset anteeksi" jutusta TS12.2.

Turun Sanomien mielipideosastolla oli 12.2. saamelaisten 6.2. olleen kansallispäivän kunniaksi Laura Rantasen iso kuvallinen juttu otsikolla ”Saamelaiset anteeksi” aiheena saamen kielen puhumisen kieltämisestä Lapin kouluissa sotien jälkeen. Sen puhumisesta jopa välitunnilla rangaistiin.

  Samalla Rantasen mukaan myös monet saamelaiset oppilaat joutuivat asumaan suuren osan vuodesta koulun asuntolassa koska kotimatka kouluun oli pitkä.  ( Mutta kyllä  syrjäseutujen suomalaislapsetkin joutui asumaan  koulujen asuntoloissa.)

  Tässä saamelaisten suomalaistamisprojektissa tavoitteena oli myös, että he suomen kielen ohella unohtaisivat oman kulttuurinsa ja oppisivat ”kehittyneemmän elämänmuodon”.

   Hänen mielestään tämä kaikki loukkasi ihmisoikeuksia.

  Se on kyllä totta, mutta monessa Pohjois-Ruotsin koulussakin oli vastaavasti samoihin aikoihin suomen puhuminen kiellettyä jopa välitunnilla vaikka oppilaiden enemmistö, jopa kaikki,  olivat suomenkielisiä.* 

 Tavoitteena myös Ruotsissa suomalaislapsien suomenkielen pois kitkemisessä oli alemman, kulttuurin hävittäminen maasta. Ja tässäkin tapauksessa suomalaiset ovat ikään kuin alkuperäiskansa, sillä he ovat asuneet alueella kauemmin kuin ruotsalaiset.

  Tämä perustui Ruotsin kohdalla myös germaaniseen herrakansa-ajatteluun, josta ei vielä heti sotien jälkeenkään oltu päästy eroon. Eikä tosiasiassa kokonaan vielä nytkään 2000-luvulla. (Katso Plokikirjoitukseni ”Peiliin katsomisen paikka” 14.10.2010)

  Yhtä loukkaavaa on myös se että Ruotsissa on tällä hetkellä suomenkielisissä kouluissa vain tuhatkunta oppilasta vaikka maassa on 500 000 suomalaista.*

  Saamelaisia on tosiaankin kohdeltu väärin pakkosuomalaistamisessa, mutta otsikointi ”Saamelaiset anteeksi” johtaa helposti ajatukseen että suomalaiset ovat jotenkin erityisen huonoja ihmisiä ja alkuperäiskansat, saamelaiset parempia ihmisiä, joilta meidän nyt pitäisi pyytää anteeksi. Tai vielä enemmän yleistäen kaikki maahanmuuttajatkin ovat parempia kun me jotka olemme rasisteja ja maahanmuuttajien vihaajia. Mutta tosiasia on kuitenkin että lähes kaikkialla maailmassa vähemmistöjä tavalla tai toisella syrjitään.

  Minun mielestäni ei tulisi pyytää anteeksi, kuten jo Norjan valtio on tehnyt, ovathan jo lähes kaikki syylliset kuolleet. Heidän se olisi itse tehtävä.

  Vähemmistön oman kielen puhumisen estäminen tavalla tai toisella on todellakin yleistä koko maailmassa. Esimerkiksi Turkissa kurdin kielen puhuminen julkisuudessa oli laissa kiellettyä vuoteen 1990. Ja jos otetaan esimerkiksi uskonto, siitä suvaitsemattomuudesta ei tällä hetkellä tarvitse enemmän kertoa kun erilaisuus oikeuttaa jopa tappamiseen.

  Oman kielen puhuminen vaikkapa koulun välitunnilla, vaikka siihen olisi oikeus voi aiheuttaa myös melkoisia ongelmia. Esimerkiksi Saksassa eräissä kouluissa, joissa on paljon turkkilaisia oppilaita on sovittu, että vanhemmat yrittävät taivutella lapsiaan puhumaan välitunnilla saksaa turkin sijasta, jotta nämä oppivat puhumaan hyvää saksaa. Näin koska vain siten voi saada kunnon töitä ja estää syrjäytyminen.

  Tämä osoittaa että oikeutta omaan kielen puhumiseen ei pidä viedä liian pitkälle, vaikka se auttaa säilyttämään omaa kulttuuria. Nämä ovat vaikeita asioita, joihin ei voi antaa yksioikoista vastasta.

  Kansalaisten tasa-arvonkin kannalta olisi ehkä parasta, että saamelaiset saisivat jonkinlaisen kulttuuriautonomian Pohjois-Lapissa, ja paljon nykyistä suurempi joukko ruotsinsuomalaisia saisi käydä koulua suomenkielellä.

 

Lähteet: mm tositapahtumiin perustuva Klaus Härön elokuva ”Näkymätön Elina”. Esittää 1950-luvun alun pakkoruotsalaistamista Ruotsin Tornionjoki laaksossa.