Ari Kallio
Suomen
hallitus on huolissaan eriarvoisuuden ja syrjäytymisen jatkuvasta
lisääntymisestä ja ilmoittaa pyrkivänsä syrjäytymisen
poistamiseen
tarjoamalla ilmaiseksi jokaiselle syrjäytyneelle yhden
harrastuksen Tämä
rahoitetaan jollain valtio omaisuuden myynnillä
lisäämättä valtion
budjettimenoja
(TV uutiset 17. 4.17.)
Syrjäytyminen
on kuitenkin hyvin kokonaisvaltaista ja usein yksilön
syrjäytymiskehitykseen vaikuttaa suuri joukko eri tekijöitä
työttömyydestä
erilaisuuden torjuntaan. Kyse ei todellakaan ole
vain harrastusten puutteesta
vaan paljolti eriarvoisuuden kasvusta
yhteiskunnassa jonka, ratkaisussa
harrastusten kustantaminen on
kustannuksiltaan hyvin pieni asia.
Jos
halutaan poistaa syrjäytyminen yhteiskunnasta tuloeroja tulee
pienentää
huomattavasti ja se maksaa aluksi paljon enemmän kuin
kustannuksiltaan
melko mitätön harrastusten kustantaminen.
Pitemmällä aikavälillä
syrjäytymisen poisto tuottaa kuitenkin
paljon säästöjä:
Työelämän
ulkopuolella on jo 80 000 miestä, jotka eivät ole töissä,
opiskele
tai ole työkyvyttömyyseläkkeellä.
Syrjäytyminen lisääntyy jatkuvasti ja
alkaa usein jo
nuorena. Syrjäytyneistä kaksi kolmasosaa on poikia.
Poikien
ongelmat alkavat usein koulussa. Syynä ehkä sekin, että opettajien
suuri enemmistö on naisia. Esimerkkiksi peruskoulun
opettajista on 74 %
naisia, joiden opetusmenetelmät eivät
innosta poikia. Opettajakoulutuksessa
olisi perusteltua varata
riittävän suuret kiintiöt miehille.
Syrjäytyminen
voi alkaa myös koulukiusaamisesta. Erilaisuuden hyväksymistä
pitäisikin painottaa opetuksessa paljon nykyistä enemmän.
Syrjäytyminen
alkaa usein myös työpaikalla työtahdin kiristyessä
jatkuvasti. Monet terveet nuoretkaan eivät sitä jaksa ja joutuvat eläkkeelle
mielenterveyssyistä. Vuosittain yli 2000 18-35-vuotiasta jääkin
mielenterveyssyistä eläkkeelle.
Syrjäytymisen
taustalla tai seurauksena on yleensäkin usein
mielenterveysongelmia. Mielenterveyspalveluja ei ole kuitenkaan ole riittävästi tarjolla.
Syrjäytymisen
syynä on usein myös se, että kaikille ei riitä töitä, sillä
avoimia työpaikkoja on vain kymmenesosa työttömien määrästä.
Yleensä
kuitenkin esitetään, että meillä on työvoimapula! Tästä
näkökulmasta
syrjäytyneet ja työttömät olisivat koulutettuina
melkoinen työvoimareservi.
Heidän sijastaan työllistetään
kuitenkin runsaasti ulkomaista työvoimaa.
Palkkojen
ja muiden tulojen muutaman prosentin leikkauksella voitaisiin
taata
työpaikka jokaiselle. Pienimpiin tuloihin ei tulisi kuitenkaan
puuttua
koska tällöin toimeentuloasiakkaiden määrä lisääntyisi.
Tässä ei tarvita talouskasvua vaan valtakunnallinen
tulosopimus ja vastaava
työnantajien työllistämisvelvollisuus.
Työaikaakin
pitäisi lyhentää, jotta työtä jaksettaisiin paremmin tehdä ja
jotta
automaation edetessä työtä riittäisi kaikille.
Asunnottomuuskin
syrjäyttää. Asunnottomia on Suomessa 8 000. Siitä
päästään
eroon säätämällä lailla oikeus omaan asuntoon jokaiselle
suomalaiselle.
Syrjäytymistä
voi vähentää myös lisäämällä pienituloisten lapsiperheiden
tukia. Se lisäisi myös syntyvyyttä. Mutta sosiaalitukia
pikemminkin
leikataan. Sitä osoittavat esimerkiksi jatkuvasti
kasvavat ruokajonot.
Sanotaan,
että meillä ei ole varaa uudistuksiin valtion velkaantuessa
jatkuvasti. Tämä ei ole totta, koska suomalaiset esimerkiksi
matkustelevat
todella paljon. 1 000
km nopeaa junanyhteyttä Hyperloopiakin
kaavaillaan
jo Suomen ja Ruotsin välille, hinta-arvio on lähes 20
miljardia. Rahaa kyllä
löytyisi, jos niin vain halutaan.
Kyse
syrjäytymisen lisääntymisessä onkin välinpitämättömyydestä,
onhan
Suomi verrattoman vauras maa.
