Kiinan
taloudellista menestystarinaa on jo kauan ylistetty
samalla
yleensä kuitenkin unohdetaan mitalin toinen puoli.
Kiinan
kilpailukykyä kehuttaessa yleensä unohdetaan, että
siellä ei
ole työelämän oikeuksia, vapaata ay- liikettä ja
lakko-oikeutta
eikä oikeutta kritisoida vallassa olevaa
hallintomallia, ei
ainakaan julkisuudessa joutumatta
vankilaan. - Miten tällaista
maata voi mitenkään esittää
menestystarinaksi?
Seppo
Turkin Sitran julkaisusta ”Aasia haastaa valtio- ja
demokratiakäsitystämme uudistumaan” saa kuitenkin
helposti
tällaisen käsityksen. Turkki sanookin Kiinan
”haastavan”
läntisen demokratia mallin. Näin vaikka hän
itse kiistää
kehottavansa siirtymään Kiinan malliin.
Jos
hän kerran pitää sitä taloudellisesti hyvin
menestyvänä, ja
meillä täällä Euroopassa on suuria
vaikeuksia velkaantumisen,
suurtyöttömyyden ja pääomien
Aasiaan karkaamisen kanssa niin
eikö hän sitten
epäsuoraan kehota harkitsemaan demokratiasta
luopumista?
Siihen
riittää vaikka lakko-oikeuden ja vapaan ay liikkeen
kieltäminen
ja piittaamattomuus kansainvälisistä
ympäristöstandardeista.
Sillä juuri näillä eväillä tehokkaan
hallintokoneiston ohella
Kiina on kilpailukykynsä luonut.
Demokratioissa
on kyllä huono puoli se, että vaaleja on
ehkä liian tiheään
tahtiin. Voisi olla ehkä parempi että
vaalikausi olisi meilläkin
6 vuotta (kuten presidentin
vaaleissa) nykyisen neljän sijasta,
silloin vaaleihin
valmistautumien ei veisi suhteellisesti yhtä
paljon aikaa
vaalikaudesta kuin nyt.
Jos
johtajia ei valittaisi vapaissa kansanvaaleissa vaan
jokin pieni
ryhmä valitsisi ne puolueettomasti pelkän
ammattipätevyyden
perusteella seurauksena olisi tietysti, että
jokaiselle alalle
saataisiin tietysti ammatillisesti pätevin
johto.
MUTTA
kuten tiedämme korkeasti koulutetut ovat yleensä
poliittisilta
näkemyksiltään oikeistolaisempia kuin
kansalaiset keskimäärin.
Tästä olisi seurauksena erityisesti
yhteiskunnallisilla aloilla,
mm sosiaali- ja talouspolitiikka,
että näiden alojen ongelmia ja
prolematiikkaa alettaisiin
ratkaista vielä nykyistäkin
oikeistolaisemman ideologian
keinoin. Se tietäisi
sosiaalipolitiikan ja
hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa. Joten
johtajien valinnassa
on parasta ammatti pätevyyden ohella huomioida
myös
aatesuuntaa vaalituloksen mukaan.
On
kumma että Turkki vähättelee ihailemansa Kiinan
mitalin huonoa
puolta, kansalaisvapauksien, demokratian
ja ay- oikeuksien puutetta.
Tässä on hyvä muistaa myös
NL aikaiset vaalit joissa
vaihtoehtoja ei ollut ja jossa
toisinajattelijat olivat vankiloissa
ja mielisairaaloissa kuten nykyään Kiinassa.
Kiinan
menestys ja nopea talouskasvu ei johdu vain siitä
että siellä ei
tarvitse kuten demokratioiden
parlamenteissa
loputtomiin
neuvotella ja tehdä kompromisseja eri
puolueiden kesken, puolueiden
joiden näkemykset ja
ideologia voivat olla hyvinkin kaukana
toisistaan, vaan
päätös voidaan nuijia nopeasti kun
oppositiopuolueet on
laissa kiellettyjä kuten diktatuurissa on
tavallista. Vaan
todellakin myös siitä että siellä
kommunistipuolue on
kieltänyt lakot ja vapaan ay-liikkeen ja voi
siten pitää
palkat matalina ja työolosuhteet heikkoina suorastaan
ihmisoikeuksia loukkaavalla tasolla.''
Vaikka
työolosuhteet ja palkat Kiinassakin vähitellen
paranevat, maan
hallitus ei halua että ne nopeasti
saavuttaisivat länsimaisen
tason, vaikka sillä olisi siihen
ehdoton valta diktatuurissa,
koska Kiina tällöin
menettäisi todella hyvän kilpailuasemansa
länsimaissa.
Se
onkin valmis loukkaamaan oman kansansa
ihmisoikeuksia sekä
tuhoamaan ja saastuttamaan
häikäilemättä luontoa
tavoitellessaan maailman
suurimman talousmahdin asemaa. Se haluaa
maailman
herruutta hinnalla millä hyvänsä.
Ympäristön
suojelu onkin Kiinassa todella huonolla tolalla,
vaikka siellä
pyritäänkin sitä parantamaan. Mutta mitään
liikoja kiireitä
ei tässäkään pidetä, jotta maan kilpailukyky
länsimaihin
verrattua säilyisi erittäin hyvänä.
Meillä
on kuitenkin vain yksi yhteinen maailma, niin
kiinalaisilla kuin
eurooppalaisillakin, jonka ihmiset
kuluttaa vuosittain syyskuuhun
mennessä sen sietorajan
verran, Näin ei voi jatkua kauan, ja
Kiinan pitäisikin
hidastaa talouskasvua roimasti, mutta se ei niin
tee
vaikka
hieman maan johdon mukaan sitä hidastaakin
ympäristösyistä, sillä sen ahneus ylittää kaiken kohtuuden.
Ja
tuo ahneus on viemässä nykynäkymin koko ihmiskuntaa
kohti
ekokatastrofia.
En
tässä yritä erityisesti demonisoida Kiinaa, sillä sen
nousu
nykyiseen mahtiasemaan on ollut paljolti
mahdollista vain länsimaiden
suosiollisella avulla kun ne
hyväksyivät Kiinan 2001 Maailman
vapaakauppajärjestön
WTO:n jäseneksi hyvin tietäen ettei se aio
ruveta
noudattamaan työelämän oikeuksia ja kansainvälisiä
ympäristöstandardeja.
Ehkäpä
juuri siksi monet länsimaat sitä halusivatkin
WTO:hon, että ne
voivat sijoittaa pääomiaan maahan jossa
on kurinalainen vähään
tyytyvä työvoima. Maa jossa ei
lakkoilla ja jossa ay-pomot
joutuvat vankilaan.
On
todellakin ihmeellistä että demokraattiset länsimaat
omien
ihanteidensa (ainakin julkilausuttujen sellaisten)
vastaisesti ovat
voineet päästää vapaakaupan piiriin
diktatuurimaan!
Jokaisella
kansalla on tietysti oikeus valita oma tiensä,
mutta niiden
kanssa, jotka ei kunnioita työelämän
oikeuksia ei tulisi käydä
vapaakauppaa vaan niiden
tuontitavaroille tulisi asettaa tullit,
jolla ulosmitataan
niiden työelämän loukkauksista saama
taloudellinen hyöty.
Jos
näin olisi toimittu ja Kiina ja muut vastaavat maat ei
olisi
päässeet WTO:hon eivätkä pääomat ja työpaikat
olisi karanneet
halpamaihin ja EU:n nykyistä 12%
työttömyyttä
ja
talouskriisiä ei olisi syntynyt eikä Suomella olisi 100
mrd
valtion velkaa.
Miten
on yleensä mahdollista että WTO on perustettu
länsimaiden
tuella säännöin mitkä ei sanktioin estä
työelämän
loukkauksia sen piirissä?!
Tässä
herää ajatus että länsimaissa pääomapiirit on
saaneet liikaa
valtaa, niin kuin ovatkin.
Ja kuten tunnettua
talousherroille vapaa ay-liike ja ja
lakko-oikeus ovat suoranaista
myrkkyä.
Vaikka
talousherrat juhlapuheissa ilmoittavat
kannattavansa demokratiaa
ja demokraattisia oikeuksia ne
ovat kuitenkin valmiita pää
kolmantena jalkana menemään
pääomineen sinne missä noita
oikeuksia karkeimmin rikotaan!
Luulen
että Maon kuoltua ja Deng Xiao Pingin tultua
valtaan 1978 Länsimainen pääoma ja ja Kiina halpoine
kuuliaisine työvoimineen löivät salaisesti kättä päälle.
Tarjolla
tässä kaupassa oli satumainen rikastuminen Kiinan
korruptoituneelle eliitille ja
Länsimaisen pääoman
omistajille viis niistä
sadoista
miljoonista, jotka joutuivat sen takia työttömiksi
länsimaissa tai
niistä suurista joukoista jotka Kiinassa
joutui lähes orjan
asemaan.
On
todella kumma ettei tämä näkökulma ole ollut esillä
juuri
missään, sillä tullien palauttaminen e m tapauksissa
poistaisi
länsimaiden massatyöttömyyden ja velkakriisin.
Sen
kyllä voi ymmärtää että pääomapiireissä, jossa
rikastumisesta keinoilla hyvänsä on tullut pakkomielle,
ollaan
usein tyytyväisiä. Mutta että vasemmistokaan ei
vaadi
korjattavaksi WTO:n sääntöjä ihmisoikeuksien
mukaisiksi, sitä ei
voi kyllä ymmärtää! Joutuuhan
erityisesti duunaritaso siitä
kärsimään.
On
todellakin kummallista että kaikkialla julkisuudessa
puhutaan
vain siitä miten edes hyvinvointiyhteiskunnan
rippeet pitäisi
säästää, kun voisimme palauttaa
hyvinvointiyheiskunnan
kokonaisuudessaan ja jopa
huomattavasti sitä parantaa, jos
palauttaisimme
suojatullit
epärehtiä kauppaa käyvien maiden
tuotteille.
Tietysti
esim Kiina laittaisi meidänkin vientituotteillemme
samalla
suojatullit, se aiheuttaisi aluksi työttömyyttä
vientialoilla,
mutta vähitellen alkaisi tänne palata taas
esim ennen niin suuri
kotimainen ja työvoimavaltainen
vaateollisuus samoin kuin
kaikenlainen muukin
kulutustavarateollisuuskin.
Ei
tämä olisi todellakaan mitään impivaaralaista
eristäytymistä
vaan ihmisoikeuksien puolustamista niin
Suomessa kuin muullakin
maailmassa. Jos diktatuurimaat
haluaisivat välttää suojatullit
, niiden pitäisi alkaa
kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Ja kun ne
alkaisivat niiden
palkkatasokin alkaisi nykyistä nopeammin nousta
so ne
menettäisi meillä markkinaosuuksia.
Tämä olisi hyväksi koko
ihmiskunnalle. Ei kansainvälinen
kauppa siihen loppuisi mutta se
kyllä vähensi nykyisestä ja
jokainen maa siirtyisi hieman
enemmänomavaraistalouden
suuntaan.
Miksi
todellakin tuoda mm vaatteita Kiinasta Suomeen kun
täällä voidaan
niitä itsekin tehdä. Mutta tässä on kyse
myös kestävästä
taloudesta. Miksi tuoda tänne sellaista
tavaraa maan ääristä ,
jota täällä voidaan itse
taloudellisesti valmistaa. Kuormittaahan
pitkä
kuljetusmatka myös turhaan luontoa.
Jos
myös tämä peruste huomioitaisiin WTO-kaupassa
kansainvälinen
vapaakauppa vähensi jo senkin takia
huomattavasti.
-Nykymenosta
saa helposti sen käsityksen että
Suomessakin kaikki
eduskuntapuoleet ovat oikealta
vasemmalle nielleet markkinatalouden
opit karvoineen
päivineen. Juuri siksi vasemmistonkin politiikka
on
käytännössä paljolta samaa kuin oikeiston: jos parannat
sosiaaliturvaa kilpailukyky heikkenee. Näin ei kävisi jos
WTO:hon
saataisiin uudet säännöt. Niin miksi edes
vasemmisto ei niitä
esitä?
Muuten
pieni Suomikin olisi aikoinaan voinut estää Kiinan
WTO jäsenyyden,
sillä uusien jäsenten valinta edellyttää
jäsenten
yksimielisyyttä.