Julkaistu 10.6.2005 4:00:22
TS/Kirjoittajavieras
Ari Kallio: Puheenvuoro kansalle
Ranskalaiset ja hollantilaiset hylkäsivät EU:n perustuslain. Vaalitulos oli vastalause koko nykypolitiikalle, johon perustuslaki paljolti perustuu. Halutaan Eurooppaa, jossa sosiaaliturvaa ei jatkuvasti leikata, jossa kaikkea ei kilpailuteta ja yksityistetä ja josta työpaikat eivät karkaa pois. Myös julkista sääntelyä kaivataan lisää.
Vaikka asiantuntijapiireissä uskotaan, ettei paluuta menneisyyteen enää ole, EU on kuitenkin huomattava toimija vapaakaupassa ja voisi halutessaan vaikuttaa sen sääntöjen muuttamiseen sosiaalisempaan suuntaan kansalaisten toiveiden mukaan.
Hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen keskeinen ehto on, että vapaan ay-liikkeen ja lakko-oikeuden kieltäville ja ympäristöstä piittaamattomille maille asetetaan rangaistustullit. Kustannuseroilta suojautumiseen eivät riitä myöskään aina muutaman vuoden siirtymäajat, tarvitaan jopa vuosikymmeniä.
Yhtä välttämätöntä on kotoperäisen työttömyyden nopea poistaminen joka ei ole onnistunut edes talouskasvun avulla koska kyseessä on ensisijaisesti tulonjakokysymys. Työttömyys voidaan poistaa nopeasti tulojen uusjaolla palkkaamalla koko työvoima nykyisellä palkkasummalla. Kustannusvaikutus muutama prosentti nettopalkoista työttömyyden poistumisen lieventäessä verotusta. Keinottelu ja suurten voittojen sekä ympäristöhaittojen lisäverotuksella kohennettaisiin julkisia palveluja.
Tämänkaltaisilla uudistuksilla olisi laajaa kannatusta. Mielipidekyselyjen mukaan enemmistö kansalaisista on valmis taloudellisiin uhrauksiin, jos ne todella käytetään työttömyyden poistamiseen ja julkisten palvelujen parantamiseen. Outoa on se, että tällaisiin vuosien mittaan jatkuvasti toistuviin tutkimustuloksiin eivät vallassaolijat ole juurikaan reagoineet. Muut kuin markkinaehtoiset uudistukset eivät tunnu EU:n eliittiä juuri kiinnostavan, se on sitoutunut talous-liberalismiin oppeihin.
Suurin virhe mitä nyt voidaan tehdä on Ranskan ja Hollannin syrjiminen, ovathan perustuslain vastustajat enemmistönä jo monessa EU:maassa. Parasta olisi että pohdittaisiin ennakkoluulottomasti miten rakentaa uusi talousjärjestelmä äänestyksessä hylätyn tilalle. Missä todellakin on meille luvattu uusi uljas Eurooppa, jonka piti EU:n yhdentymisen avulla tuottaa hyvinvointia kaikille?
Järkevää tässä tilanteessa ei ole myöskään kansanäänestysten peruuttaminen kun pelätään että kansa voi äänestää väärin! Ehkäpä Suomessakin annettiin asia eduskunnan päätettäväksi juuri siksi.
Demokratiassa valta kuuluu kansalle, jonka tulisi aina viime kädessä määrätä kehityksen suunta. Vain sen ääntä kuulemalla voidaan nyt välttää kriisin syveneminen, jopa koko EU:n hajoaminen. Hyvänä ohjenuorana tässä olisi Ranskan vallankumouksen tunnuslause, kestävän yhteiskunnan paras määritelmä: liberte, egalite, fraternite.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
sunnuntai 12. elokuuta 2007
Sinivalkoista pääomaa
Julkaistu 12.10.2005 4:00:20
TS/Kirjoittajavieras
Ari Kallio: Sinivalkoista pääomaa
Osuuspankkien 2,1 miljardilla ostama Pohjola on Suomen suurimpia yrityskauppoja. Osuustoiminnalla tuntuu muutenkin menevän hyvin onhan Sokoskin noussut myyntitilastojen kärkeen.
Pohjolan ostaminen ei ollut kuitenkaan pelkkää bisnestä. OP-ryhmän pääjohtaja Antti Tanskasen sanoin: "Me haluamme ankkuroida Pohjolan suomalaiseen peruskallioon niin ettei se joudu enää mihinkään uusiin seikkailuihin." (TS 17.9). Tämän ajattelutavan taustalla on huoli myös siitä, että jos annamme suuryritystemme osake-enemmistöjen joutua ulkomaiseen omistukseen, samalla myös tieteellis-tekninen osaaminen ja taloudellinen päätöksenteko siirtyy ulkomaille mikä on vaarana koko Suomelle itsenäisenä valtakuntana.
Osuustoiminta-aatteesta löytyisi todellakin monia vastauksia nyky-yhteiskunnan ongelmiin. Vaikka osuustoimintayrityksiä on pidetty hitaina päätöksenteossa, niillä on pörssiyhtiöitä paremmat mahdollisuudet tehdä pitkänajan kehityssuunnitelmia. Tässä myös tieto toiminnan jatkuvuudesta samalla omistajalla ja samassa maassa on suurena voimavarana.
Osuustoimintayritykset ovatkin juurtuneet kotimaahansa kuten valtaosa niiden omistajista tavallista kansalaisista. Omistusmuotona osuuskunnat vähentävät myös tuloeroja ja pääomien kasaantumista yhä harvempiin käsiin. Julkisen vallan tulisikin pörssisijoitusten sijasta suosia jälleen suurten osuuskuntien perustamista.
Koska valtio ja kunnat eivät enää juuri halua toimia omistajana, voitaisiin muodostaa osuuskuntia yritysosuuksista, joista ne haluavat päästä eroon. Pääomaa rahoitukseen saataisiin vaikkapa työeläkevaroista, joita käytettäessä osuuskuntien osuusmaksut voisivat olla nykyistä paljon suurempia. Jokainen saisi vapaasti sijoittaa osan eläkesäästöistään kuten jo monissa maissa tapahtuu. Jos sijoittasi pörssiosakkeisiin ehdoksi tulisi asettaa sijoitukset eettisin perustein.
Energiantuotannossa olisi sosiaalinen tilaus laajamittaiselle tuotanto/kulutusosuuskunnalle, jonka tavoitteena olisi hankkia omistukseensa suuri osa maamme energiantuotannosta. Jos omistajajäsenet saisivat voitto-osuutensa lisäksi kohtuuhintaista energiaa pitkäaikaisin sopimuksin, halukkaita jäseniä varmaa riittäisi. Näyttäväthän sähköpörssissä hinnat vain nousevan. Pienkuluttajien olisi perusteltua toimia kuten teollisuus, joka sähkönhintansa laskemiseksi ja vakauttamiseksi on hankkinut yhteisomistukseensa sähköntuotantoa.
Jos jatkamme nykymalliin kun suurin osa eläkerahoista on sijoitettu ulkomaille tavoitteena vain suurempi tuotto, toimitaan samalla palkansaajien ja eläkeläisten etua vastaan toimivathan monet tuottoisimmat pörssiyhtiöt ympäristöstä ja työelämän oikeuksista piittaamatta heikentäen maamme työllisyyttä ja sosiaaliturvaa.
Vaikka osuustoiminta on vapaakaupan ja kasvavien pörssiyhtiöiden maailmassa ideologisesti hieman epämuodikasta se laajamittaisesti toteutettuna vakauttaisi markkinoita ja koko yhteiskuntaa. Jokamiehen omistusmuotona osuuskuntien osuuden lisääminen tuotannossa olisi myös keino vahvistaa demokratiaa.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
TS/Kirjoittajavieras
Ari Kallio: Sinivalkoista pääomaa
Osuuspankkien 2,1 miljardilla ostama Pohjola on Suomen suurimpia yrityskauppoja. Osuustoiminnalla tuntuu muutenkin menevän hyvin onhan Sokoskin noussut myyntitilastojen kärkeen.
Pohjolan ostaminen ei ollut kuitenkaan pelkkää bisnestä. OP-ryhmän pääjohtaja Antti Tanskasen sanoin: "Me haluamme ankkuroida Pohjolan suomalaiseen peruskallioon niin ettei se joudu enää mihinkään uusiin seikkailuihin." (TS 17.9). Tämän ajattelutavan taustalla on huoli myös siitä, että jos annamme suuryritystemme osake-enemmistöjen joutua ulkomaiseen omistukseen, samalla myös tieteellis-tekninen osaaminen ja taloudellinen päätöksenteko siirtyy ulkomaille mikä on vaarana koko Suomelle itsenäisenä valtakuntana.
Osuustoiminta-aatteesta löytyisi todellakin monia vastauksia nyky-yhteiskunnan ongelmiin. Vaikka osuustoimintayrityksiä on pidetty hitaina päätöksenteossa, niillä on pörssiyhtiöitä paremmat mahdollisuudet tehdä pitkänajan kehityssuunnitelmia. Tässä myös tieto toiminnan jatkuvuudesta samalla omistajalla ja samassa maassa on suurena voimavarana.
Osuustoimintayritykset ovatkin juurtuneet kotimaahansa kuten valtaosa niiden omistajista tavallista kansalaisista. Omistusmuotona osuuskunnat vähentävät myös tuloeroja ja pääomien kasaantumista yhä harvempiin käsiin. Julkisen vallan tulisikin pörssisijoitusten sijasta suosia jälleen suurten osuuskuntien perustamista.
Koska valtio ja kunnat eivät enää juuri halua toimia omistajana, voitaisiin muodostaa osuuskuntia yritysosuuksista, joista ne haluavat päästä eroon. Pääomaa rahoitukseen saataisiin vaikkapa työeläkevaroista, joita käytettäessä osuuskuntien osuusmaksut voisivat olla nykyistä paljon suurempia. Jokainen saisi vapaasti sijoittaa osan eläkesäästöistään kuten jo monissa maissa tapahtuu. Jos sijoittasi pörssiosakkeisiin ehdoksi tulisi asettaa sijoitukset eettisin perustein.
Energiantuotannossa olisi sosiaalinen tilaus laajamittaiselle tuotanto/kulutusosuuskunnalle, jonka tavoitteena olisi hankkia omistukseensa suuri osa maamme energiantuotannosta. Jos omistajajäsenet saisivat voitto-osuutensa lisäksi kohtuuhintaista energiaa pitkäaikaisin sopimuksin, halukkaita jäseniä varmaa riittäisi. Näyttäväthän sähköpörssissä hinnat vain nousevan. Pienkuluttajien olisi perusteltua toimia kuten teollisuus, joka sähkönhintansa laskemiseksi ja vakauttamiseksi on hankkinut yhteisomistukseensa sähköntuotantoa.
Jos jatkamme nykymalliin kun suurin osa eläkerahoista on sijoitettu ulkomaille tavoitteena vain suurempi tuotto, toimitaan samalla palkansaajien ja eläkeläisten etua vastaan toimivathan monet tuottoisimmat pörssiyhtiöt ympäristöstä ja työelämän oikeuksista piittaamatta heikentäen maamme työllisyyttä ja sosiaaliturvaa.
Vaikka osuustoiminta on vapaakaupan ja kasvavien pörssiyhtiöiden maailmassa ideologisesti hieman epämuodikasta se laajamittaisesti toteutettuna vakauttaisi markkinoita ja koko yhteiskuntaa. Jokamiehen omistusmuotona osuuskuntien osuuden lisääminen tuotannossa olisi myös keino vahvistaa demokratiaa.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Vastavaikutusta nykypolitiikalle
Julkaistu 16.7.2001 1:15:30
Kirjoittajavieras-kolumni Ari Kallio
Vastavaikutusta nykypolitiikalle
Kahden ministerin ja neljänkymmenen kansanedustajan, erityisesti hallituspuolueihin kuuluvien, liittyminen Attaciin on monien mielestä ristiriitaista, ovathan järjestön tavoitteet mm. Tobinin vero, julkisen sääntelyn lisääminen ja köyhyyden vähentäminen jyrkässä ristiriidassa nykyisin EU:ssa ja lähes koko maailmassa vallalla olevan talouspolitiikan kanssa. Ovathan he olleet äänestämässä pääomaliikkeiden vapauttamista ja eriarvoisuutta lisäävien lakien puolesta. Ongelma on melkoinen, sillä kannattaahan kyselyn mukaan yli 2/3 kansanedustajista Attacin vaatimuksia.
Kansanedustajien ristiriitaisen käytöksen taustalla lienee kuitenkin ailahtelevaisen mielenlaadun sijasta usein ryhmäkuri. Sen seurauksena moni on pakotettu äänestämään enemmistöpäätöksen mukaisesti. Mutta itse enemmistöpäätöskin voi olla puoluejohdon painostuksen seurausta, uhkailla voidaan uusilla vaaleilla ja mahdollisella vaalitappiolla, ryhmästä erottamisella, hallintoneuvostopaikan menettämisellä tai kansanedustaja saa ymmärtää ettei tule asetetuksi ehdolle seuraavissa vaaleissa jos äänestää sopimattomasti jne. Näin moni taipuu ajatellen omaa toimeentuloaan, mutta on kuitenkin mielessään jyrkästi eri mieltä ja odottaa vain sopivaa tilaisuutta päästä toteuttamaan omia ihanteitaan.
Kun eduskunta on yhden vaihtoehdon umpikujassa Attac toimi monille tuona kanavana.
Kun valtion rahakirstu pullistelee, leipäjonot kasvavat, julkinen terveydenhuolto näivettyy ja miljardien helikopterikauppoja suunnitellaan, jonkinlaisen vastavaikutuksen nykypolitiikalle on kerrassaan pakko tulla ennemmin tai myöhemmin.
Kun kaikki tuntuu olevan kauppatavaraa, jopa ilmakehän yksityistämistä on ehdotettu, yhä useampi alkaa epäillä koko touhun järjellisyyttä. Vaikka julkisen sääntelyn purku ja yksityistäminen ovat vielä valtavirtana, virtaa toiseenkin suuntaan alkaa vähitellen syntyä.
Kansanpankkeja suunnitellaan muuallakin kuin Suomessa, Englannissa vaaditaan jälleen rautateitä valtiolle, Wales jo sosialisoi vesilaitokset, ja lähes kaiken yksityistänyt Uusi-Seelanti ottaa valtion haltuun sosiaalivakuutuslaitoksia, rautatietkin ovat suunnitelmissa, Kalifornian valtio ryhtyy sähkökauppiaaksi...
Kaikkialla kuuluu yhä kovaäänisemmin, varsinkin kansalaisliikkeiden taholta vaatimus: vähemmän markkinoita, enemmän yhteisvastuuta ja yhteiskuntaa!
Tuota ääntä on alkanut hieman kuunnella jo talouselämäkin valtaisien globalisaatiota vastustavien mielenosoitusten seurauksena, tätä osoittaa mm. Mai-sopimuksen kaatuminen. Mielipidekyselyn mukaan yli 70 prosenttia kansalaisista kannattaa Tobinin veroon siirtymistä, samoin jälleen valtaenemmistö kansalaisista luottaa julkisiin palveluihin yksityisiä enemmän.
Yleisen mielipiteen rohkaisemana myös eduskunnassa halutaan vaihtaa suurimpien puolueiden johtoa, politiikkaan halutaan demokraattisempia arvoja. Politiikan perusteellinen murros saattaa olla lähempänä kuin uskommekaan. Jopa komissaari Erkki Liikanen uskoo muutoksen tuuliin: "Uusliberalismin aika on oikeastaan jo mennyt.
"Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen kandidaatti.
Julkaistu 16.7.2001 1:15:30
Kirjoittajavieras-kolumni Ari Kallio
Vastavaikutusta nykypolitiikalle
Kahden ministerin ja neljänkymmenen kansanedustajan, erityisesti hallituspuolueihin kuuluvien, liittyminen Attaciin on monien mielestä ristiriitaista, ovathan järjestön tavoitteet mm. Tobinin vero, julkisen sääntelyn lisääminen ja köyhyyden vähentäminen jyrkässä ristiriidassa nykyisin EU:ssa ja lähes koko maailmassa vallalla olevan talouspolitiikan kanssa. Ovathan he olleet äänestämässä pääomaliikkeiden vapauttamista ja eriarvoisuutta lisäävien lakien puolesta. Ongelma on melkoinen, sillä kannattaahan kyselyn mukaan yli 2/3 kansanedustajista Attacin vaatimuksia.
Kansanedustajien ristiriitaisen käytöksen taustalla lienee kuitenkin ailahtelevaisen mielenlaadun sijasta usein ryhmäkuri. Sen seurauksena moni on pakotettu äänestämään enemmistöpäätöksen mukaisesti. Mutta itse enemmistöpäätöskin voi olla puoluejohdon painostuksen seurausta, uhkailla voidaan uusilla vaaleilla ja mahdollisella vaalitappiolla, ryhmästä erottamisella, hallintoneuvostopaikan menettämisellä tai kansanedustaja saa ymmärtää ettei tule asetetuksi ehdolle seuraavissa vaaleissa jos äänestää sopimattomasti jne. Näin moni taipuu ajatellen omaa toimeentuloaan, mutta on kuitenkin mielessään jyrkästi eri mieltä ja odottaa vain sopivaa tilaisuutta päästä toteuttamaan omia ihanteitaan.
Kun eduskunta on yhden vaihtoehdon umpikujassa Attac toimi monille tuona kanavana.
Kun valtion rahakirstu pullistelee, leipäjonot kasvavat, julkinen terveydenhuolto näivettyy ja miljardien helikopterikauppoja suunnitellaan, jonkinlaisen vastavaikutuksen nykypolitiikalle on kerrassaan pakko tulla ennemmin tai myöhemmin.
Kun kaikki tuntuu olevan kauppatavaraa, jopa ilmakehän yksityistämistä on ehdotettu, yhä useampi alkaa epäillä koko touhun järjellisyyttä. Vaikka julkisen sääntelyn purku ja yksityistäminen ovat vielä valtavirtana, virtaa toiseenkin suuntaan alkaa vähitellen syntyä.
Kansanpankkeja suunnitellaan muuallakin kuin Suomessa, Englannissa vaaditaan jälleen rautateitä valtiolle, Wales jo sosialisoi vesilaitokset, ja lähes kaiken yksityistänyt Uusi-Seelanti ottaa valtion haltuun sosiaalivakuutuslaitoksia, rautatietkin ovat suunnitelmissa, Kalifornian valtio ryhtyy sähkökauppiaaksi...
Kaikkialla kuuluu yhä kovaäänisemmin, varsinkin kansalaisliikkeiden taholta vaatimus: vähemmän markkinoita, enemmän yhteisvastuuta ja yhteiskuntaa!
Tuota ääntä on alkanut hieman kuunnella jo talouselämäkin valtaisien globalisaatiota vastustavien mielenosoitusten seurauksena, tätä osoittaa mm. Mai-sopimuksen kaatuminen. Mielipidekyselyn mukaan yli 70 prosenttia kansalaisista kannattaa Tobinin veroon siirtymistä, samoin jälleen valtaenemmistö kansalaisista luottaa julkisiin palveluihin yksityisiä enemmän.
Yleisen mielipiteen rohkaisemana myös eduskunnassa halutaan vaihtaa suurimpien puolueiden johtoa, politiikkaan halutaan demokraattisempia arvoja. Politiikan perusteellinen murros saattaa olla lähempänä kuin uskommekaan. Jopa komissaari Erkki Liikanen uskoo muutoksen tuuliin: "Uusliberalismin aika on oikeastaan jo mennyt.
"Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen kandidaatti.
Julkaistu 16.7.2001 1:15:30
Vapaakaupan kritiikki kasvaa USA:ssa
Julkaistu 27.4.2007 2:30:57
TS/Kirjoittajavieras
Ari Kallio: Vapaakaupan kritiikki kasvaa USA:ssa
USA:ssa äskettäin tehdyn maanlaajuisen puhelinkyselyn mukaan vain 30 prosenttia demokraattien kannattajista pitää vapaakauppaa hyödyllisenä oman henkilökohtaisen taloutensa kannalta, haitallisena 41 prosenttia. Vastaavat republikaanien luvut ovat 43 ja 27 prosenttia. Kummankin puolueen kannattajien valtaenemmistö uskoo vapaakaupan lisäävän työttömyyttä. Hyvätuloiset suhtautuvat vapaakauppaan myönteisimmin kuten muuallakin maailmassa.
USA:n vaalituloksen seurauksena demokraateilla on enemmistö senaatissa ja edustajainhuoneessa. Demokraattiedustajien enemmistö vaatii työelämän oikeuksien ja ympäristöasioiden huomioimista vapaakaupassa. Myös tekijänoikeuksien loukkaukset sekä ulkomaisten tuotteiden kaupalle Kiinassa asetetut esteet herättävät ärtymystä.
Republikaanien selvä enemmistö kannattaa kuitenkin vapaakauppaa mutta vastustajien määrä on kasvussa. Bushin hallinnon nykymuotoisen vapaakaupan kannatus selittynee osittain Kiinaan sijoitetuilla pääomilla, joilla tuetaan vaalirahoitusta. Demokraatit vaativat vaalirahoitukseen muutoksia.
l
Kun Kiina hyväksyttiin WTO:n jäseneksi uskottiin, että kaupan vapauttaminen lisäisi vähitellen työelämän oikeuksia. Tähän uskojien määrä on vähenemässä. Varsinkin Kiinan kaupan alijäämän jatkuva lisääntyminen on lisännyt kriittisyyttä vapaakauppaa kohtaan. Osasyynä alijäämään pidetään myös sitä, että yuan on sidottu dollariin liian matalla arvolla.
Monet vaikutusvaltaiset demokraatit USA:ssa haluavatkin asettaa lähes 30 prosenttia tulleja Kiinasta tuotaville tuotteille jos tuonti edelleen jatkaa kasvuaan. Muun muassa edustajainhuoneen puheenjohtaja Nancy Pelosi on arvostellut ankarasti Kiinaa sen työelämän loukkauksista.
Talouden ylikuumenemispelon lisäksi ehkä osittain myös sovitteluna USA:n paineisiin Kiina ilmoitti nostavansa maassa toimivien ulkomaisten yritysten verotusta 15:sta 25 prosenttiin. Se ilmoitti laskevansa myös talouskasvuaan kahdeksaan prosenttiin mikä hidastaa viennin kasvua. Mutta toteutuuko lupaus, tavoitteleehan se johtoasemaa maailmassa.
l
USA:lla on vielä hetki miettimisaikaa miten suhtautua vapaakauppaan. Mutta kiinalaisautojen saapuessa muutaman vuoden kuluttua sen markkinoille sen jo suurissa vaikeuksissa olevat autotehtaat kaatuvat ilman tullisuojaa.
Vaikka amerikkalaiset omistavatkin huomattavan osan Kiinan autotehtaista, isku olisi melkoinen maan taloudelle ja työllisyydelle. Sitä ei varmaankaan sallita. Tuolloin on ehkä odotettavissa muutoksia vapaakaupassa sosiaaliseen suuntaan varsinkin jos demokraatit voittavat vielä presidentinvaalit. Jos ei tehdä mitään Kiinan malli pääsee helposti leviämään muuallekin. Silloin on myös demokratia vaarassa.
Paljon riippuu myös Euroopan suhtautumisesta. Huolta työpaikkojen säilymisestä täälläkin osoittaa mm se, että Ranskan vaaleissa oikeistosta vasemmistoon luvataan rajoittaa vapaakauppaa. Omaa tuotantoa halutaan säilyttää myös kriisiaikojen varalle. Perusteina isänmaa ja kansalaisten hyvä. Kaikkialla ilmassa leijuu vaatimus reilusta vastuullisesta vapaakaupasta.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Julkaistu 27.4.2007 2:30:57
TS/Kirjoittajavieras
Ari Kallio: Vapaakaupan kritiikki kasvaa USA:ssa
USA:ssa äskettäin tehdyn maanlaajuisen puhelinkyselyn mukaan vain 30 prosenttia demokraattien kannattajista pitää vapaakauppaa hyödyllisenä oman henkilökohtaisen taloutensa kannalta, haitallisena 41 prosenttia. Vastaavat republikaanien luvut ovat 43 ja 27 prosenttia. Kummankin puolueen kannattajien valtaenemmistö uskoo vapaakaupan lisäävän työttömyyttä. Hyvätuloiset suhtautuvat vapaakauppaan myönteisimmin kuten muuallakin maailmassa.
USA:n vaalituloksen seurauksena demokraateilla on enemmistö senaatissa ja edustajainhuoneessa. Demokraattiedustajien enemmistö vaatii työelämän oikeuksien ja ympäristöasioiden huomioimista vapaakaupassa. Myös tekijänoikeuksien loukkaukset sekä ulkomaisten tuotteiden kaupalle Kiinassa asetetut esteet herättävät ärtymystä.
Republikaanien selvä enemmistö kannattaa kuitenkin vapaakauppaa mutta vastustajien määrä on kasvussa. Bushin hallinnon nykymuotoisen vapaakaupan kannatus selittynee osittain Kiinaan sijoitetuilla pääomilla, joilla tuetaan vaalirahoitusta. Demokraatit vaativat vaalirahoitukseen muutoksia.
l
Kun Kiina hyväksyttiin WTO:n jäseneksi uskottiin, että kaupan vapauttaminen lisäisi vähitellen työelämän oikeuksia. Tähän uskojien määrä on vähenemässä. Varsinkin Kiinan kaupan alijäämän jatkuva lisääntyminen on lisännyt kriittisyyttä vapaakauppaa kohtaan. Osasyynä alijäämään pidetään myös sitä, että yuan on sidottu dollariin liian matalla arvolla.
Monet vaikutusvaltaiset demokraatit USA:ssa haluavatkin asettaa lähes 30 prosenttia tulleja Kiinasta tuotaville tuotteille jos tuonti edelleen jatkaa kasvuaan. Muun muassa edustajainhuoneen puheenjohtaja Nancy Pelosi on arvostellut ankarasti Kiinaa sen työelämän loukkauksista.
Talouden ylikuumenemispelon lisäksi ehkä osittain myös sovitteluna USA:n paineisiin Kiina ilmoitti nostavansa maassa toimivien ulkomaisten yritysten verotusta 15:sta 25 prosenttiin. Se ilmoitti laskevansa myös talouskasvuaan kahdeksaan prosenttiin mikä hidastaa viennin kasvua. Mutta toteutuuko lupaus, tavoitteleehan se johtoasemaa maailmassa.
l
USA:lla on vielä hetki miettimisaikaa miten suhtautua vapaakauppaan. Mutta kiinalaisautojen saapuessa muutaman vuoden kuluttua sen markkinoille sen jo suurissa vaikeuksissa olevat autotehtaat kaatuvat ilman tullisuojaa.
Vaikka amerikkalaiset omistavatkin huomattavan osan Kiinan autotehtaista, isku olisi melkoinen maan taloudelle ja työllisyydelle. Sitä ei varmaankaan sallita. Tuolloin on ehkä odotettavissa muutoksia vapaakaupassa sosiaaliseen suuntaan varsinkin jos demokraatit voittavat vielä presidentinvaalit. Jos ei tehdä mitään Kiinan malli pääsee helposti leviämään muuallekin. Silloin on myös demokratia vaarassa.
Paljon riippuu myös Euroopan suhtautumisesta. Huolta työpaikkojen säilymisestä täälläkin osoittaa mm se, että Ranskan vaaleissa oikeistosta vasemmistoon luvataan rajoittaa vapaakauppaa. Omaa tuotantoa halutaan säilyttää myös kriisiaikojen varalle. Perusteina isänmaa ja kansalaisten hyvä. Kaikkialla ilmassa leijuu vaatimus reilusta vastuullisesta vapaakaupasta.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Julkaistu 27.4.2007 2:30:57
Suojatullit takaisin
SUOJATULLIT TAKAISIN
______________________________
Monia osittain päällikkäisiä kirjoituksiani koska olen kirjoittanut jutut on hieman eri aikoina ja tarkoituksiin vuodesta 2004 lähtien
HEIKOT TYÖELÄMÄN OIKEUDET JA PUUTTEELLINEN YMPÄRISTÖLAINSÄÄ-DÄNTÖ VÄÄRISTÄVÄT KILPAILUA - ja työpaikat karkaavat sinne missä näitä oikeuksia vähiten kunnioitetaan, mitä pitäisi tehdä?
1) YK: ihmisoikeuksien julistus ja YK:n sosiaalisopimukset edustavat maailman kansojen korkeinta yhteistä tahtoa, jolle mm Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan mielestä kaikkien kaupan sopimustenkin tulisi olla alisteisia, kuitenkin työelämän perusoikeuksia rikotaan WTO:n passiivisella tuella monissa maissa karkeasti mm seuraavissa kohdin :
- ammatillinen järjestäytyminen
-palkka
-työaika
-työolosuhteet
-pakkotyö
-lapsityövoima
2) laiton piraattituotanto, jonka piirissä korostuvat kaikki em. ongelmat, jossa lisäksi tuotteiden laatuvalvonta on erityisen heikkoa ellei aivan olematonta.
3) Ympäristölainsäädäntö on myös puutteellista monissa maissa mikä lisää niiden kilpailukykyä, esim Kioton ilmastosopimus johon mm. USA ei ole liittynyt.
4) Keinotekoisen alhaiset valuuttakurssit, jota käyttää monien asiantuntijoiden mukaan mm Kiina. Osittain myös tästä syystä Kiina imuroi työpaikkoja kehitysmaistakin
5) Suuri joukko monikansallisia firmoja joiden kotipaikka on länsimaissa toimii Kiinassa vieden sieltä runsaasti em. epäreilulla tavalla tuotettuja tuotteita omiin kotimaihinsa rikastuttaen näitä firmoja suunnattomasti mm. omien kotimaidensa työllisyyden kustannuksella. Tämä aiheuttaa valtaeliitin piirissä haluttomuutta korjata siitä syntyneitä ongelmia mm. koska pääomapiirit rahoittavat monien suurten puolueitten vaalikampanjoita.
6) Näitä oikeuksia ja velvollisuuksia sekä rehdin kaupan sääntöjä eivät monet maat kunnioita usein jopa WTO:n tuella, kieltäähän WTO suojatullien/rangaistustullien käytön mm työelämän oikeuk-sia rikkovia maita vastaan. Tämä laskee kustannuksia ja vääristää siten kilpailua, mitä tehdä? WTO perustelee kantaansa sillä, että nämä oikeudet kehittyvät parhaiten vapaakaupan lisääntyessä ja kaupan kasvaessa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, pikemminkin päinvastoin.
Miten saada aikaan sanktiot työelämän perusoikeuksia rikkovia ja ympäristöstä piittaamattomia maita vastaan. Onhan yleensäkin lainsäädännön toimeenpanossa keskeisellä sijalla sanktiot, jotka painostavat lakien noudattamiseen. -Mitä siitä tulisi jos esimerkiksi kullakin urheilujoukkueella olisi kilpailuissa omat sääntönsä, tämä on kuitenkin WTO-kaupan nykytilanne varsinkin työelä-män oikeuksien ja ympäristöasioiden kohdalla!
7) Jos parlamentaarisin keinoin ei voi saavuttaa tavoitteita voisiko ay-liike vauhdittaa ratkaisuun pääsyä työtaistelutoimin esim. halvemman kustannustason maahan siirretyn tuotantolaitoksen tuotteiden vienti maailmalle voidaan estää laivojen lastinpurkauslakolla.
7) voisivatko ay-liike ja kansalaisjärjestöt yhtyä tällaisiin näkemyksiin, olla yhteistyössä tässä asiassa, ja miten?
Ari Kallio: HEIKOT TYÖELÄMÄN OIKEUDET JA PUUTTEELLINEN YMPÄRISTÖ-
LAINSÄÄDÄNTÖ VÄÄRISTÄVÄT KILPAILUA
Vaikka vapaakaupan lisääminen on maailman vapaakauppajärjestö WTO:n tavoitteena kaikkialla maailmassa, monet maat rakentavat kuitenkin lisää kaupan esteitä tuontitullien, -kiintiöiden ja vientitukien avulla, syynä työllisyys ja teollisuuden säilyttäminen omassa maassa. Neuvottelut kaupan esteiden poistamisesta jumiutuivat paljolti kiistaan maataloustulleista, mutta perimmäisenä syynä ovat koko vapaakaupan ongelmat ja kilpailun vääristymät. Ellei WTO pysty sopimaan kiistojaan on mahdollista että vähitellen siirrytään yhä enemmän bilateraaliseen vapaakauppaan. Sitä osoittaa mm. USA:n Chilen ja Singaporen kanssa viime syksynä solmimat vapaa-kauppasopimukset. Myös alueellisten vapaakauppa-alueiden muodostaminen voi lisääntyä, esi-merkkinä Intian, Thaimaan, Burman, Sri Lankan, Bhutanin ja Nepalin äskettäin solmima vapaakauppa-sopimus. Neuvotteluja USA käy mm. Australian ja Marokon sekä Etelä-Afrikan tul-liunionin kanssa, suunnitteilla on lisäksi joukko muita sopimuksia. Tämä kaikki voi olla vain kor-viketta WTO:lle, mutta kyseessä voi olla myös sen kiistoja heijastava syvempi muutosprosessi. (1)
WTO ei hyväksy työelämän perusoikeuksien käyttöä protektionistiseen tarkoitukseen
Vapaata ammatillista järjestäytymistä ei sallita monissa kehitysmaissa. Ay-aktiiveja uhkaa työstä irtisanominen, väkivaltainen kuolema tai vankila. WTO:n jäsenmaa Kiinassa tavallinen rangaistus ammattiyhdistyksen perustamisyrityksestä on 15 vuotta pakkotyötä! Työntekijöitä kohdellaan monissa kehitysmaissa erittäin huonosti, jopa työhuoneen ulko-ovi voi olla lukittuna, työpäivät usein 12 tuntia ja enemmänkin, työviikko on usein 7 päiväinen, työsuojelusta ei juuri piitata, pal-kat ovat minimaaliset, esim Kiinassa tavallinen palkka on 2-3 dollaria päivässä. Halpaa lapsityö-voimaa käytetään runsaasti. Sosiaali- ja ympäristölainsäädäntöä ei juuri ole tai sitä ei noudateta. (2)
On vaikeaa ymmärtää miksi demokraattiset valtiot, joissa kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu ammatillinen järjestäytyminen, ovat perustaneet WTO:n, joka edellyttää jäseniltään tuon oikeuden kunnioittamista mutta ei käytännössä kuitenkaan sitä vaadi! WTO ei hyväksy työelämän perusoikeuksien käyttöä protektionistiseen tarkoitukseen koska sen mukaan vapaakaupan luoma talouden kasvu edistää parhaiten näiden perusoikeuksien noudattamista. (3) WTO toimii kuitenkin epäjohdonmukaisesti koska se sallii eräissä muissa tilanteissa protektionismin, esimerkiksi EU-maat saivat WTO:lta luvan käyttää rangaistustulleja USA:n terästullien poistamiseksi.
Sanktioiden puuttuminen WTO:n työelämän sääntöjen rikkomuksista on todella outoa, sillä se ve-sittää tehokkaasti työjärjestö ILO:n pyrkimyksiä. Mitä merkitystä on yleensäkään laeilla ja säännöillä jos niiden rikkomisesta ei ole määrätty niiden noudattamiseen painostavia sanktioita?
Työelämän perusoikeuksien määrittämisen WTO on jättänyt ILO:lle, jolle se lupaa kaiken tarpeellisen tuen tämän asian hyväksi tehtävälle työlle. (3) ILO antoikin vuonna 1998 julistuksen työelämän perusoikeuksista, joita ovat mm. yhdistymis- ja sopimusvapaus sekä lapsityövoiman käytön kieltäminen. Julistuksen puolesta äänesti 273 tyhjää äänesti 43, kukaan ei äänestänyt vastaan. Monien tyhjää äänestäneiden kehitysmaiden perusteena oli pelko, että yksimielinen sopiminen johtaisi työelämän oikeuksilla perusteltavaan protektionismiin! (4)
Talouskasvu ei ole lisännyt työelämän oikeuksia WTO:n toivomusten mukaisesti. Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton VAKL:n, (jonka jäseniä SAK, STTK ja Akava ovat) mukaan ammattiyhdistysliikkeen saavutukset ovat uhattuna kaikkialla maailmassa. Myös työelämän oikeuksia loukkaavien maiden määrä on kasvanut viime vuosina. Monissa niistäkin maista, jotka ovat hyväksyneet WTO:n työelämän oikeuksien julistuksen, näitä periaatteita rikotaan karkeasti puhumattakaan maista jotka eivät ole julistusta hyväksyneet. (5)
Tämä osoittaa, että monet hallitukset toimivat ajan hengen mukaisesti lähinnä vain talouselämän etujen ajajina ummistaen silmänsä perustuslakiensa velvoitteilta. WTO:n perustamisesta olisikin tullut päättää kansanäänestyksillä ottaen niissä samalla esille työelämän oikeudet. Näin ammatillisen järjestäytymisoikeuden toteuttaminen olisi varmasti tullut järjestön jäsenyysehdoksi, sillä onhan perusoikeuksilla keskeinen merkitys tavallisille kansalaisille.
Kaupan sopimusten tulisi olla alisteisia YK:n ihmisoikeuksien julistukselle
Hallitukset tuntuvat olevan neuvottomia suuria määriä työpaikkoja imuroivan Kiinan tilanteessa vaatien lähinnä vain omien maidensa kilpailukyvyn parantamista. Tämän johdosta kaikkialla maailmassa on syntynyt suuri joukko kansalaisjärjestöjä vaatimaan ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamista vapaakaupassa. Tästä ovat osoituksena myös valtaisat WTO:n toimintaa kritisoivat mielenosoitukset. Suomen kansalaisjärjestöjen yhteistyöelimenä toimivan Kehitysyhteistyön palve-lukeskuksen (Kepa) vaatimuksena WTO:n uudistamiseksi on kaikkien kaupan sopimusten alis-taminen YK:n ihmisoikeuksien julistukselle sekä YK:n ympäristö- ja sosiaalisen kehityksen so-pimuksille. Niiden tulee olla päätöksentekohierarkiassa ylimpinä koska ne määrittelevät ihmis-ten perusoikeudet ja kestävän kehityksen ehdot. Jos tästä periaatteesta luovutaan, koko demok-raattisen yhteiskunnan perusteet murtuvat! Painoarvoa Kepan näkemyksille antaa, että se edustaa lähes koko kansaa, onhan sen jäseninä yli 200 sosiaali-, ympäristö- kehitysyhteistyö-, poliittista- ja kirkollista järjestöä, esim. Maan ystävät, Metallityöväenliitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Attac ja Kirkon ulkomaanapu.
Markkinoiden vapauttaminen on Kepan mielestä ”vaikeuttanut köyhien maiden tilaa ja lisännyt nälkää”. (6) Samankaltainen näkemys on maailmanlaajuisella Maan ystävät -järjestöllä, jonka Suo-men osaston mukaan ”Maailmankaupan vapauttaminen on ollut kehitysmaiden enemmistölle kiel-teistä ja kasvattanut tuloeroja sekä maiden sisällä, että niiden välillä.” (7)
Nykymuotoinen vapaakauppa uhkana demokratialle ja hyvinvointivaltiolle
Nykytilanteen jatkuminen on suurena uhkana kansanvallalle. Vaikka yritysmaailman edustajat il-moittavatkin olevansa demokratian ja ihmisoikeuksien kannattajia, ne ovat käytännössä innok-kaimpia sijoittamaan rahojaan juuri sinne missä työntekijöiden oikeuksia kaikkein räikeimmin lou-kataan, esimerkiksi juuri Kiinaan. Tämä houkuttelee yhä useampia maita rikkomaan työelämän oi-keuksia kilpailukeinona! Kyseessä on selvä kaupan este. Ainoa tehokas keino suojata omaa tuotan-toa ihmisoikeuksia loukkaavia ja ympäristönsuojelusta piittaamattomia maita vastaan on suo-ja/rangaistustullien käyttöönotto Jos näin ei toimita, Suomellakaan ei ole muuta mahdollisuutta kil-pailukeinona kuin veroasteen laskeminen, mikä on samalla vakava uhka hyvinvointiyhteiskunnalle.
Myös monet köyhät kehitysmaat ovat menettäneet suuren joukon työpaikkoja Kiinaan! Kuriosi-teettina mainittakoon, että jo yli puolet Meksikossa myytävistä perinteisistä meksikolaisista sombrerohatuista on valmistettu Kiinassa! Eräs syy tähän lienee Kiinan keinotekoisen alhaisena pidetty valuuttakurssi
Suojatulleja olisi perusteltua käyttää myös niitä vauraita maita vastaan jotka hankkivat kilpailuetua ihmisoikeuksia loukkaamalla, kuten esimerkiksi USA, jossa on erittäin heikko sosiaaliturva. Välin-pitämätöntä asennetta sosiaaliturvaa kohtaan osoittaa jo se, että se ei ole hyväksynyt YK:n ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 25, mikä määrittelee riittävän toimeentulon ihmisoikeudeksi! –Kilpailukykyään parantaakseen USA ei ole liittynyt myöskään Kioton ilmastosopimukseen.
WTO vapaakauppa syynä tuloerojen kärjistymisen ja köyhyyden lisääntymiseen
Jos vapaakaupan hyötyjä mitataan koko maailman BKT:n kasvuna, se näyttää ehkä onnistuneen tavoitteissaan. Toisenlaisen kuvan asiasta saa jos mittarina käytetään vaikkapa kaupunkien slum-meissa asuvaa miljardia ihmistä ja tuon määrän odotettavissa olevaa kasvua jopa kaksinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä. Neljäsosa maailman valtioistakin on pudonnut kehityksen kelkasta kurjistuen jatkuvasti. Edes nopean talouskasvun Kiina ei ole pystynyt juuri vähentämään eri-arvoisuutta alueellaan mikä uhkaa jo maan yhtenäisyyttä. (8), (9)
Huolestuttavasta kehityksestä huolimatta toivoa muutoksesta parempaan herättää talouselämän piirissä alkanut keskustelu yritystoiminnan eettisistä säännöistä. Tätä osoittaa mm. se, että torju-vasti ay-liikkeeseen suhtautunut Maailmanpankki on aloittelemassa yhteistyötä sen kanssa. Maail-manpankin työehtosopimusten taloudellisista vaikutuksista tekemän selvityksen mukaan vapaa ammatillinen järjestäytyminen nostaa palkkatasoa varsinkin matalapalkka-aloilla. Työssä käyvien köyhyys vähenee, sosiaalietuudet paranevat ja yritysten voitot pienenevät. Tutkimus osoittaa työelämän oikeuksien keskeisen merkityksen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. (10)
Muutosta enteilee sekin, että USA:ssa ay-liikkeen ohella yhä useammat talousasiantuntijat ovat alkaneet epäillä vapaakaupan hyödyllisyyttä maan taloudelle ja työllisyydelle. Näin myös politiikan piirissä. Demokraattien presidenttiehdokas John Kerry on luvannut ettei vahvistaisi presidenttinä uusia kauppasopimuksia, jos sopimuskumppanit eivät sitoudu riittävien työelämä- ja ympäris-töstandardien noudattamiseen, joiden noudattamista hän aikoo vaatia myös jo voimassaolevien sopimusten osalta. Presidentti Bush on taipumassa samaan USA:n ay-liikkeen ja kasvavan Kiinankaupan alijäämän painostamana, luvaten käyttää myös sanktioita tavoitteen saavuttamiseksi. – Jos lupaukset toteutuvat vapaakauppa muuttuu lähivuosina huomattavasti työelämän oikeuksia ja ympäristöarvoja kunnioittavampaan suuntaan. (11)
Ajattelutavan vähittäistä muutosta osoittaa myös EU:n painostustarkoituksessa aloittamat neuvot-telut Valko-Venäjän kanssa tullien korottamisesta perusteena maan huono työelämän oikeuksien tilanne, sekä mm europarlamentaarikko Reino Paasilinnan äskettäinen haastattelu, jossa hän ehdotti, että ”tullit ja ihmisoikeudet voisivat olla EU:n aseita”. Niitä maita vastaan, jotka hankkivat kilpai-luetua huonoilla palkoilla ja työelämän oikeuksien polkemisella määrättäisiin rangaistustullit. (12)
Miksei EU voisi aloittaa asiasta neuvottelut Kiinan kanssa vaikka yhteisvoimin USA:n kanssa?
- Se, että USA on ollut haluton puuttumaan tehokkaasti Kiinan epärehellisiin kilpailukeinoihin saattaa johtua myös siitä, että Kiinassa toimii suuri joukko Yhdysvalloissa päämajaansa pitäviä monikansallisia yhtiöitä, joilla on merkittävä osuus Kiinan USA:han suuntautuvasta viennistä! (13)
Lähteitä:
1) Presidentti George Bushin puhe USA:n sekä Chilen ja Singaporen vapaakauppasopimuksen allekirjoitustilai-< suudessa. George Bushin nettisivu 3.9.2003, Kolmannen maailman puheenvuoro Ylen radio-ohjelmassa 3.2.2004, Turun Sanomat 9.2.2004,
2) VAKL:n vuosiraportti 2002, Palkkatyöläinen 6.11.2001
3) WTO:n julistus työelämän perusoikeuksien osalta 20.12.96 4) ILO:n julistus työelämän perusoikeuksista 1998, KEY Finland, SAK:n, STTK:n ja Akavan Brysselin edustuston nettisivu 24.6.1998
5) Palkkatyöläinen 6.11.2001, VAKL:.n vuosiraportit 2001, 2002, 2003, VAKL:n musta kirja 2002
6) Kepan nettisivun taustatiedotteet 30.10.2001 ja Cancun, elokuu 2003
7) Maan ystävien nettisivu 2.10.2003
8) YK:n kehitysohjelma 2003, 9) FAO:n vuosiraportti 2003
10) Maailmanpankin selvitys ay-liikkeen ja kollektiivisten työehtosopimusten taloudellisista vaikutuksista 2003
11) Demokraattien esivaaliehdokkaiden ja presidenttiehdokas George Bushin nettisivut 3.9.2003,
Richard Mullerin kolumnit: TS 29.2. ja 5.4.2004 12)TS 8.2.2004
13) Pacesetter-lehti, USA:n paperi ja kemiantyöläisten liiton toimitsija Lowell Strader, (Juhani Artto Homepage 26.1.2004)
Heikot työelämän oikeudet vääristävät kilpailua ja luovat kaupan esteitä mm. seuraavista syistä:
Vapaata ammatillista järjestäytymistä ei sallita monissa kehitysmaissa. Ay-aktiiveja uhkaa työstä irtisanominen, väkivaltainen kuolema tai vankila. WTO:n jäsenmaa Kiinassa tavallinen rangaistus ammattiyhdistyksen perustamisyrityksestä on 15 vuotta pakkotyötä! Kolumbiassa on taas vaarallisinta olla ay-aktiivi, siellä tehdään eniten ay-aktiivien murhia koko maailmassa.
- Työntekijöitä kohdellaan monissa kehitysmaissa erittäin huonosti, jopa työhuoneen ulko-ovi on usein lukittuna varsinkin yövuoron aikana, työsuojelusta ei juuri piitata
- työpäivät kehitysmaissa usein 12 tuntia ja enemmänkin, palkat ovat silti minimaaliset. Esim Kiinan lelutehtaissa 250mk/kk (asunto ja ruoka luontaisetuina koska työntekijät jopa 16 tuntisten työpäivien takia ovat usein pakotettuja asumaan työpaikallaan. Kemijärven Salcombin työntekijät korvanneen kiinalaistehtaan palkat olivat eri lähteiden mukaan noin 20-25 Salcombin tasosta.
- työtä tehdään tutkituissa Kiinan lelutehtaissa 7 päivää viikossa, kesälomaa 4-7päivää vuodessa. Monissa muissakin kehitysmaissa tehdään 7 päivän työviikkoa
- Kiinassa työntekijöillä ei usein ole lainkaan oikeutta sairaslomaan näin on ainakin maan lelutehtaissa, joissa tuotetaan 80% maailman leluista! (2)
- Kiinassa on 5miljoonaa pakkotyötä tekevää vankia jotka tekee työtä erittäin huonoissa olosuhteissa pelkästään ruokapalkalla.
- Halpaa lapsityövoimaa käytetään kehitysmaissa runsaasti. Sosiaali- ja ympäristölainsää-däntöä ei juuri ole tai sitä ei noudateta.
Muita syitä Kiinan muiden maiden työpaikkojen imurointiin ja nopeasti kasvavaan vientiin:
Valuutan arvon keinotekoinen alentaminen lisännyt Kiinan vientiä tuntuvasti, tästä Kiinaa syyttää mm USA, jonka kauppataseen alijäämä Kiinan kanssa kasvaa nopeasti
USA on menettänyt globaalin vapaakaupan takia viimeisen kolmen vuoden aikana lähes 3 miljoonaa työpaikkaa
Miksi se on lähinnä tyynyt kohtaloonsa ryhtymättä mihinkään konkreettisin toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi? Vastaus tähän saattaa olla se, että merkittävä osa Kiinan viennistä USA:han tapahtuu USA:laisten Kiinassa toimivien yhtiöiden toimesta!!! Näin väittää Pacesetterlehdessä USA:n paperi ja kemiantyöläisten liiton toimitsija Lowell Strader (Paperiliitto Juhani Artto Homepage 26.1.2004)
Kiina ei vie työpaikkoja vain vauraista länsimaista vaan suurin joukoin myös kehitysmaista!, esim Meksikossa myytävistä perinteisistä meksikolaisista sombrero hatuista yli puolet on valmistettu Kiinassa!
Miksi tämä kaikki on mahdollista?
Koska demokraattiset valtiot, joissa kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu ammatillinen järjestäytyminen, ovat perustaneet WTO:n, joka edellyttää jäseniltään tuon oikeuden kunnioittamista mutta ei käytännössä kuitenkaan sitä vaadi!
WTO ei hyväksy työelämän perusoikeuksien käyttöä protektionistiseen tarkoitukseen koska sen mukaan vapaakaupan luoma talouden kasvu edistää parhaiten näiden perusoikeuksien noudattamista. (3) WTO toimii kuitenkin epäjohdonmukaisesti koska se sallii eräissä muissa tilanteissa protektionismin, esimerkiksi EU-maat saivat WTO:lta luvan käyttää rangaistustulleja USA:n terästullien poistamiseksi.
Sanktioiden puuttuminen WTO:n työelämän sääntöjen rikkomuksista on todella outoa, sillä se vesittää tehokkaasti kansainvälisen työjärjestö ILO:n pyrkimyksiä. Mitä merkitystä on yleensäkään laeilla ja säännöillä jos niiden rikkomisesta ei ole määrätty niiden noudattamiseen painostavia sanktioita?
Työelämän perusoikeuksien määrittämisen WTO on jättänyt ILO:lle, jolle se lupaa kaiken tarpeellisen tuen tämän asian hyväksi tehtävälle työlle. (3) ILO antoikin vuonna 1998 julistuksen työelämän perusoikeuksista, joita ovat mm. yhdistymis- ja sopimusvapaus sekä lapsityövoiman käytön kieltäminen. Julistuksen puolesta äänesti 273 tyhjää äänesti 43, kukaan ei äänestänyt vastaan. Monien tyhjää äänestäneiden kehitysmaiden perusteena oli pelko, että yksimielinen sopiminen johtaisi työelämän oikeuksilla perusteltavaan protektionismiin! (4)
Talouskasvu ei ole lisännyt työelämän oikeuksia WTO:n toivomusten mukaisesti. Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton VAKL:n, (jonka jäseniä SAK, STTK ja Akava ovat) mukaan ammattiyhdistysliikkeen saavutukset ovat uhattuna kaikkialla maailmassa. Myös työelämän oikeuksia loukkaavien maiden määrä on kasvanut viime vuosina. Monissa niistäkin maista, jotka ovat hyväksyneet WTO:n työelämän oikeuksien julistuksen, näitä periaatteita rikotaan karkeasti puhumattakaan maista jotka eivät ole julistusta hyväksyneet. (5)
Tämä osoittaa, että monet hallitukset toimivat ajan hengen mukaisesti lähinnä vain talouselämän etujen ajajina ummistaen silmänsä perustuslakiensa velvoitteilta. WTO:n perustamisesta olisikin tullut päättää kansanäänestyksillä ottaen niissä samalla esille työelämän oikeudet. Näin ammatillisen järjestäytymisoikeuden toteuttaminen olisi varmasti tullut järjestön jäsenyysehdoksi, sillä onhan perusoikeuksilla keskeinen merkitys tavallisille kansalaisille.
Kaupan sopimusten tulisi olla alisteisia YK:n ihmisoikeuksien julistukselle
Hallitukset tuntuvat olevan neuvottomia suuria määriä työpaikkoja imuroivan Kiinan tilanteessa vaatien lähinnä vain omien maidensa kilpailukyvyn parantamista. Tämän johdosta kaikkialla maailmassa on syntynyt suuri joukko kansalaisjärjestöjä vaatimaan ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamista vapaakaupassa. Tästä ovat osoituksena myös valtaisat WTO:n toimintaa kritisoivat mielenosoitukset. Suomen kansalaisjärjestöjen yhteistyöelimenä toimivan Kehitysyhteistyön palve-lukeskuksen (Kepa) vaatimuksena WTO:n uudistamiseksi on kaikkien kaupan sopimusten alis-taminen YK:n ihmisoikeuksien julistukselle sekä YK:n ympäristö- ja sosiaalisen kehityksen so-pimuksille. Niiden tulee olla päätöksentekohierarkiassa ylimpinä koska ne määrittelevät ihmis-ten perusoikeudet ja kestävän kehityksen ehdot. Jos tästä periaatteesta luovutaan, koko demok-raattisen yhteiskunnan perusteet murtuvat! Painoarvoa Kepan näkemyksille antaa, että se edustaa lähes koko kansaa, onhan sen jäseninä yli 200 sosiaali-, ympäristö- kehitysyhteistyö-, poliittista- ja kirkollista järjestöä, esim. Maan ystävät, Metallityöväenliitto, Attac ja Kirkon ulkomaanapu.
Markkinoiden vapauttaminen on Kepan mielestä ”vaikeuttanut köyhien maiden tilaa ja lisännyt nälkää”. (6) Samankaltainen näkemys on maailmanlaajuisella Maan ystävät -järjestöllä, jonka Suo-men osaston mukaan ”Maailmankaupan vapauttaminen on ollut kehitysmaiden enemmistölle kiel-teistä ja kasvattanut tuloeroja sekä maiden sisällä, että niiden välillä.” (7)
Nykymuotoinen vapaakauppa uhkana demokratialle ja hyvinvointivaltiolle
Nykytilanteen jatkuminen on suurena uhkana kansanvallalle. Vaikka yritysmaailman edustajat il-moittavatkin olevansa demokratian ja ihmisoikeuksien kannattajia, ne ovat käytännössä innok-kaimpia sijoittamaan rahojaan juuri sinne missä työntekijöiden oikeuksia kaikkein räikeimmin lou-kataan, esimerkiksi juuri Kiinaan. Tämä houkuttelee yhä useampia maita rikkomaan työelämän oi-keuksia kilpailukeinona! Kyseessä on selvä kaupan este. Ainoa tehokas keino suojata omaa tuotan-toa ihmisoikeuksia loukkaavia ja ympäristönsuojelusta piittaamattomia maita vastaan on suo-ja/rangaistustullien käyttöönotto Jos näin ei toimita, Suomellakaan ei ole muuta mahdollisuutta kil-pailukeinona kuin veroasteen laskeminen, mikä on samalla vakava uhka hyvinvointiyhteiskunnalle.
Suojatulleja on perusteltua käyttää myös niitä vauraita maita vastaan jotka hankkivat kilpailuetua ihmisoikeuksia loukkaamalla, kuten esimerkiksi USA, jossa on erittäin heikko sosiaaliturva. Välin-pitämätöntä asennetta sosiaaliturvaa kohtaan osoittaa jo se, että se ei ole hyväksynyt YK:n ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 25, mikä määrittelee riittävän toimeentulon ihmisoikeudeksi! –Kilpailukykyään parantaakseen USA ei ole liittynyt myöskään Kioton ilmastosopimukseen.
WTO vapaakauppa syynä tuloerojen kärjistymisen ja köyhyyden lisääntymiseen
Jos vapaakaupan hyötyjä mitataan koko maailman BKT:n kasvuna, se näyttää ehkä onnistuneen tavoitteissaan. Toisenlaisen kuvan asiasta saa jos mittarina käytetään vaikkapa kaupunkien slum-meissa asuvaa miljardia ihmistä ja tuon määrän odotettavissa olevaa kasvua jopa kaksinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä. Neljäsosa maailman valtioistakin on pudonnut kehityksen kelkasta kurjistuen jatkuvasti. Edes nopean talouskasvun Kiina ei ole pystynyt juuri vähentämään eri-arvoisuutta alueellaan mikä uhkaa jo maan yhtenäisyyttä. (8), (9)
Huolestuttavasta kehityksestä huolimatta toivoa muutoksesta parempaan herättää talouselämän piirissä alkanut keskustelu yritystoiminnan eettisistä säännöistä. Tätä osoittaa mm. se, että torjuvasti ay-liikkeeseen suhtautunut Maailmanpankki on aloittelemassa yhteistyötä sen kanssa. Maailmanpankin ammatillisen järjestäytymisen ja työehtosopimusten taloudellisista vaikutuksista tekemän selvityksen mukaan vapaa ammatillinen järjestäytyminen nostaa palkkatasoa varsinkin matalapalkka-aloilla. Työssä käyvien köyhyys vähenee, sosiaalietuudet paranevat ja yritysten voitot pienenevät. Tutkimus osoittaa työelämän oikeuksien keskeisen merkityksen hyvinvointiyhteis-kunnan rakentamisessa. (10)
Muutosta enteilee sekin, että USA:ssa ay-liikkeen ohella yhä useammat talousasiantuntijat ovat alkaneet epäillä vapaakaupan hyödyllisyyttä maan taloudelle ja työllisyydelle. Näin myös politiikan piirissä. Demokraattien presidenttiehdokas John Kerry on luvannut ettei vahvistaisi presidenttinä uusia kauppasopimuksia, jos sopimuskumppanit eivät sitoudu riittävien työelämä- ja ympäris-töstandardien noudattamiseen, joiden noudattamista hän aikoo vaatia myös jo voimassaolevien sopimusten osalta. Presidentti Bush on taipumassa samaan USA:n ay-liikkeen ja kasvavan Kiinankaupan alijäämän painostamana, luvaten käyttää myös sanktioita tavoitteen saavuttamiseksi. – Jos lupaukset toteutuvat vapaakauppa muuttuu lähivuosina huomattavasti työelämän oikeuksia ja ympäristöarvoja kunnioittavampaan suuntaan. (11)
Ajattelutavan vähittäistä muutosta osoittaa myös EU:n painostustarkoituksessa aloittamat neuvot-telut Valko-Venäjän kanssa tullien korottamisesta perusteena maan huono työelämän oikeuksien tilanne, sekä mm europarlamentaarikko Reino Paasilinnan äskettäinen haastattelu, jossa hän ehdotti, että ”tullit ja ihmisoikeudet voisivat olla EU:n aseita”. Niitä maita vastaan, jotka hankkivat kilpai-luetua huonoilla palkoilla ja työelämän oikeuksien polkemisella määrättäisiin rangaistustullit. (12)
- Miksei EU voisi aloittaa asiasta neuvottelut Kiinan kanssa vaikka yhteisvoimin USA:n kanssa?
Lähteitä:
1) Presidentti George Bushin puhe USA:n sekä Chilen ja Singaporen vapaakauppasopimuksen allekirjoitustilai-suudessa. George Bushin nettisivu 3.9.2003, Kolmannen maailman puheenvuoro Ylen radio-ohjelmassa 3.2.2004, Turun Sanomat 9.2.2004,
2) VAKL:n vuosiraportti 2002, Palkkatyöläinen 6.11.2001, Asia Monitor Resource Centerin (AMRC) ja Hong Kong Christian Industrial Committeen (todennäköisesti vuonna 1998) suorittama salainen 12:sta suuren kiinalaisen lelutehtaan työntekijöiden haastattelututukimus. (julkista avointa tutkimusta ei tehtaiden johto antanut suorittaa) tutkimus löytyy internetistä googlesta hakusanalla ”Kiinan ay-liike” ja siinä kohdasta ”Kiinan teollisuus syynissä”
3) WTO:n julistus työelämän perusoikeuksien osalta 20.12.96
4) ILO:n julistus työelämän perusoikeuksista 1998, KEY Finland, SAK:n, STTK:n ja Akavan Brysselin edustuston nettisivu 24.6.1998
5) Palkkatyöläinen 6.11.2001, VAKL:.n vuosiraportit 2001, 2002, 2003, VAKL:n musta kirja 2002
6) Kepan nettisivun taustatiedotteet 30.10.2001 ja Cancun, elokuu 2003
7) Maan ystävien nettisivu 2.10.2003
8) YK:n kehitysohjelma 2003
9) FAO:n vuosiraportti 2003
10) Maailmanpankin selvitys ay-liikkeen ja kollektiivisten työehtosopimusten taloudellisista vaikutuksista 2003
11) Demokraattien esivaaliehdokkaiden ja presidenttiehdokas George Bushin nettisivut 3.9.2003,
Richard Mullerin kolumnit: TS 29.2. ja 5.4.2004
12) TS 8.2.2004
Ari Kallio arijkallio@gmail.com
______________________________
Monia osittain päällikkäisiä kirjoituksiani koska olen kirjoittanut jutut on hieman eri aikoina ja tarkoituksiin vuodesta 2004 lähtien
HEIKOT TYÖELÄMÄN OIKEUDET JA PUUTTEELLINEN YMPÄRISTÖLAINSÄÄ-DÄNTÖ VÄÄRISTÄVÄT KILPAILUA - ja työpaikat karkaavat sinne missä näitä oikeuksia vähiten kunnioitetaan, mitä pitäisi tehdä?
1) YK: ihmisoikeuksien julistus ja YK:n sosiaalisopimukset edustavat maailman kansojen korkeinta yhteistä tahtoa, jolle mm Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan mielestä kaikkien kaupan sopimustenkin tulisi olla alisteisia, kuitenkin työelämän perusoikeuksia rikotaan WTO:n passiivisella tuella monissa maissa karkeasti mm seuraavissa kohdin :
- ammatillinen järjestäytyminen
-palkka
-työaika
-työolosuhteet
-pakkotyö
-lapsityövoima
2) laiton piraattituotanto, jonka piirissä korostuvat kaikki em. ongelmat, jossa lisäksi tuotteiden laatuvalvonta on erityisen heikkoa ellei aivan olematonta.
3) Ympäristölainsäädäntö on myös puutteellista monissa maissa mikä lisää niiden kilpailukykyä, esim Kioton ilmastosopimus johon mm. USA ei ole liittynyt.
4) Keinotekoisen alhaiset valuuttakurssit, jota käyttää monien asiantuntijoiden mukaan mm Kiina. Osittain myös tästä syystä Kiina imuroi työpaikkoja kehitysmaistakin
5) Suuri joukko monikansallisia firmoja joiden kotipaikka on länsimaissa toimii Kiinassa vieden sieltä runsaasti em. epäreilulla tavalla tuotettuja tuotteita omiin kotimaihinsa rikastuttaen näitä firmoja suunnattomasti mm. omien kotimaidensa työllisyyden kustannuksella. Tämä aiheuttaa valtaeliitin piirissä haluttomuutta korjata siitä syntyneitä ongelmia mm. koska pääomapiirit rahoittavat monien suurten puolueitten vaalikampanjoita.
6) Näitä oikeuksia ja velvollisuuksia sekä rehdin kaupan sääntöjä eivät monet maat kunnioita usein jopa WTO:n tuella, kieltäähän WTO suojatullien/rangaistustullien käytön mm työelämän oikeuk-sia rikkovia maita vastaan. Tämä laskee kustannuksia ja vääristää siten kilpailua, mitä tehdä? WTO perustelee kantaansa sillä, että nämä oikeudet kehittyvät parhaiten vapaakaupan lisääntyessä ja kaupan kasvaessa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, pikemminkin päinvastoin.
Miten saada aikaan sanktiot työelämän perusoikeuksia rikkovia ja ympäristöstä piittaamattomia maita vastaan. Onhan yleensäkin lainsäädännön toimeenpanossa keskeisellä sijalla sanktiot, jotka painostavat lakien noudattamiseen. -Mitä siitä tulisi jos esimerkiksi kullakin urheilujoukkueella olisi kilpailuissa omat sääntönsä, tämä on kuitenkin WTO-kaupan nykytilanne varsinkin työelä-män oikeuksien ja ympäristöasioiden kohdalla!
7) Jos parlamentaarisin keinoin ei voi saavuttaa tavoitteita voisiko ay-liike vauhdittaa ratkaisuun pääsyä työtaistelutoimin esim. halvemman kustannustason maahan siirretyn tuotantolaitoksen tuotteiden vienti maailmalle voidaan estää laivojen lastinpurkauslakolla.
7) voisivatko ay-liike ja kansalaisjärjestöt yhtyä tällaisiin näkemyksiin, olla yhteistyössä tässä asiassa, ja miten?
Ari Kallio: HEIKOT TYÖELÄMÄN OIKEUDET JA PUUTTEELLINEN YMPÄRISTÖ-
LAINSÄÄDÄNTÖ VÄÄRISTÄVÄT KILPAILUA
Vaikka vapaakaupan lisääminen on maailman vapaakauppajärjestö WTO:n tavoitteena kaikkialla maailmassa, monet maat rakentavat kuitenkin lisää kaupan esteitä tuontitullien, -kiintiöiden ja vientitukien avulla, syynä työllisyys ja teollisuuden säilyttäminen omassa maassa. Neuvottelut kaupan esteiden poistamisesta jumiutuivat paljolti kiistaan maataloustulleista, mutta perimmäisenä syynä ovat koko vapaakaupan ongelmat ja kilpailun vääristymät. Ellei WTO pysty sopimaan kiistojaan on mahdollista että vähitellen siirrytään yhä enemmän bilateraaliseen vapaakauppaan. Sitä osoittaa mm. USA:n Chilen ja Singaporen kanssa viime syksynä solmimat vapaa-kauppasopimukset. Myös alueellisten vapaakauppa-alueiden muodostaminen voi lisääntyä, esi-merkkinä Intian, Thaimaan, Burman, Sri Lankan, Bhutanin ja Nepalin äskettäin solmima vapaakauppa-sopimus. Neuvotteluja USA käy mm. Australian ja Marokon sekä Etelä-Afrikan tul-liunionin kanssa, suunnitteilla on lisäksi joukko muita sopimuksia. Tämä kaikki voi olla vain kor-viketta WTO:lle, mutta kyseessä voi olla myös sen kiistoja heijastava syvempi muutosprosessi. (1)
WTO ei hyväksy työelämän perusoikeuksien käyttöä protektionistiseen tarkoitukseen
Vapaata ammatillista järjestäytymistä ei sallita monissa kehitysmaissa. Ay-aktiiveja uhkaa työstä irtisanominen, väkivaltainen kuolema tai vankila. WTO:n jäsenmaa Kiinassa tavallinen rangaistus ammattiyhdistyksen perustamisyrityksestä on 15 vuotta pakkotyötä! Työntekijöitä kohdellaan monissa kehitysmaissa erittäin huonosti, jopa työhuoneen ulko-ovi voi olla lukittuna, työpäivät usein 12 tuntia ja enemmänkin, työviikko on usein 7 päiväinen, työsuojelusta ei juuri piitata, pal-kat ovat minimaaliset, esim Kiinassa tavallinen palkka on 2-3 dollaria päivässä. Halpaa lapsityö-voimaa käytetään runsaasti. Sosiaali- ja ympäristölainsäädäntöä ei juuri ole tai sitä ei noudateta. (2)
On vaikeaa ymmärtää miksi demokraattiset valtiot, joissa kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu ammatillinen järjestäytyminen, ovat perustaneet WTO:n, joka edellyttää jäseniltään tuon oikeuden kunnioittamista mutta ei käytännössä kuitenkaan sitä vaadi! WTO ei hyväksy työelämän perusoikeuksien käyttöä protektionistiseen tarkoitukseen koska sen mukaan vapaakaupan luoma talouden kasvu edistää parhaiten näiden perusoikeuksien noudattamista. (3) WTO toimii kuitenkin epäjohdonmukaisesti koska se sallii eräissä muissa tilanteissa protektionismin, esimerkiksi EU-maat saivat WTO:lta luvan käyttää rangaistustulleja USA:n terästullien poistamiseksi.
Sanktioiden puuttuminen WTO:n työelämän sääntöjen rikkomuksista on todella outoa, sillä se ve-sittää tehokkaasti työjärjestö ILO:n pyrkimyksiä. Mitä merkitystä on yleensäkään laeilla ja säännöillä jos niiden rikkomisesta ei ole määrätty niiden noudattamiseen painostavia sanktioita?
Työelämän perusoikeuksien määrittämisen WTO on jättänyt ILO:lle, jolle se lupaa kaiken tarpeellisen tuen tämän asian hyväksi tehtävälle työlle. (3) ILO antoikin vuonna 1998 julistuksen työelämän perusoikeuksista, joita ovat mm. yhdistymis- ja sopimusvapaus sekä lapsityövoiman käytön kieltäminen. Julistuksen puolesta äänesti 273 tyhjää äänesti 43, kukaan ei äänestänyt vastaan. Monien tyhjää äänestäneiden kehitysmaiden perusteena oli pelko, että yksimielinen sopiminen johtaisi työelämän oikeuksilla perusteltavaan protektionismiin! (4)
Talouskasvu ei ole lisännyt työelämän oikeuksia WTO:n toivomusten mukaisesti. Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton VAKL:n, (jonka jäseniä SAK, STTK ja Akava ovat) mukaan ammattiyhdistysliikkeen saavutukset ovat uhattuna kaikkialla maailmassa. Myös työelämän oikeuksia loukkaavien maiden määrä on kasvanut viime vuosina. Monissa niistäkin maista, jotka ovat hyväksyneet WTO:n työelämän oikeuksien julistuksen, näitä periaatteita rikotaan karkeasti puhumattakaan maista jotka eivät ole julistusta hyväksyneet. (5)
Tämä osoittaa, että monet hallitukset toimivat ajan hengen mukaisesti lähinnä vain talouselämän etujen ajajina ummistaen silmänsä perustuslakiensa velvoitteilta. WTO:n perustamisesta olisikin tullut päättää kansanäänestyksillä ottaen niissä samalla esille työelämän oikeudet. Näin ammatillisen järjestäytymisoikeuden toteuttaminen olisi varmasti tullut järjestön jäsenyysehdoksi, sillä onhan perusoikeuksilla keskeinen merkitys tavallisille kansalaisille.
Kaupan sopimusten tulisi olla alisteisia YK:n ihmisoikeuksien julistukselle
Hallitukset tuntuvat olevan neuvottomia suuria määriä työpaikkoja imuroivan Kiinan tilanteessa vaatien lähinnä vain omien maidensa kilpailukyvyn parantamista. Tämän johdosta kaikkialla maailmassa on syntynyt suuri joukko kansalaisjärjestöjä vaatimaan ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamista vapaakaupassa. Tästä ovat osoituksena myös valtaisat WTO:n toimintaa kritisoivat mielenosoitukset. Suomen kansalaisjärjestöjen yhteistyöelimenä toimivan Kehitysyhteistyön palve-lukeskuksen (Kepa) vaatimuksena WTO:n uudistamiseksi on kaikkien kaupan sopimusten alis-taminen YK:n ihmisoikeuksien julistukselle sekä YK:n ympäristö- ja sosiaalisen kehityksen so-pimuksille. Niiden tulee olla päätöksentekohierarkiassa ylimpinä koska ne määrittelevät ihmis-ten perusoikeudet ja kestävän kehityksen ehdot. Jos tästä periaatteesta luovutaan, koko demok-raattisen yhteiskunnan perusteet murtuvat! Painoarvoa Kepan näkemyksille antaa, että se edustaa lähes koko kansaa, onhan sen jäseninä yli 200 sosiaali-, ympäristö- kehitysyhteistyö-, poliittista- ja kirkollista järjestöä, esim. Maan ystävät, Metallityöväenliitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Attac ja Kirkon ulkomaanapu.
Markkinoiden vapauttaminen on Kepan mielestä ”vaikeuttanut köyhien maiden tilaa ja lisännyt nälkää”. (6) Samankaltainen näkemys on maailmanlaajuisella Maan ystävät -järjestöllä, jonka Suo-men osaston mukaan ”Maailmankaupan vapauttaminen on ollut kehitysmaiden enemmistölle kiel-teistä ja kasvattanut tuloeroja sekä maiden sisällä, että niiden välillä.” (7)
Nykymuotoinen vapaakauppa uhkana demokratialle ja hyvinvointivaltiolle
Nykytilanteen jatkuminen on suurena uhkana kansanvallalle. Vaikka yritysmaailman edustajat il-moittavatkin olevansa demokratian ja ihmisoikeuksien kannattajia, ne ovat käytännössä innok-kaimpia sijoittamaan rahojaan juuri sinne missä työntekijöiden oikeuksia kaikkein räikeimmin lou-kataan, esimerkiksi juuri Kiinaan. Tämä houkuttelee yhä useampia maita rikkomaan työelämän oi-keuksia kilpailukeinona! Kyseessä on selvä kaupan este. Ainoa tehokas keino suojata omaa tuotan-toa ihmisoikeuksia loukkaavia ja ympäristönsuojelusta piittaamattomia maita vastaan on suo-ja/rangaistustullien käyttöönotto Jos näin ei toimita, Suomellakaan ei ole muuta mahdollisuutta kil-pailukeinona kuin veroasteen laskeminen, mikä on samalla vakava uhka hyvinvointiyhteiskunnalle.
Myös monet köyhät kehitysmaat ovat menettäneet suuren joukon työpaikkoja Kiinaan! Kuriosi-teettina mainittakoon, että jo yli puolet Meksikossa myytävistä perinteisistä meksikolaisista sombrerohatuista on valmistettu Kiinassa! Eräs syy tähän lienee Kiinan keinotekoisen alhaisena pidetty valuuttakurssi
Suojatulleja olisi perusteltua käyttää myös niitä vauraita maita vastaan jotka hankkivat kilpailuetua ihmisoikeuksia loukkaamalla, kuten esimerkiksi USA, jossa on erittäin heikko sosiaaliturva. Välin-pitämätöntä asennetta sosiaaliturvaa kohtaan osoittaa jo se, että se ei ole hyväksynyt YK:n ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 25, mikä määrittelee riittävän toimeentulon ihmisoikeudeksi! –Kilpailukykyään parantaakseen USA ei ole liittynyt myöskään Kioton ilmastosopimukseen.
WTO vapaakauppa syynä tuloerojen kärjistymisen ja köyhyyden lisääntymiseen
Jos vapaakaupan hyötyjä mitataan koko maailman BKT:n kasvuna, se näyttää ehkä onnistuneen tavoitteissaan. Toisenlaisen kuvan asiasta saa jos mittarina käytetään vaikkapa kaupunkien slum-meissa asuvaa miljardia ihmistä ja tuon määrän odotettavissa olevaa kasvua jopa kaksinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä. Neljäsosa maailman valtioistakin on pudonnut kehityksen kelkasta kurjistuen jatkuvasti. Edes nopean talouskasvun Kiina ei ole pystynyt juuri vähentämään eri-arvoisuutta alueellaan mikä uhkaa jo maan yhtenäisyyttä. (8), (9)
Huolestuttavasta kehityksestä huolimatta toivoa muutoksesta parempaan herättää talouselämän piirissä alkanut keskustelu yritystoiminnan eettisistä säännöistä. Tätä osoittaa mm. se, että torju-vasti ay-liikkeeseen suhtautunut Maailmanpankki on aloittelemassa yhteistyötä sen kanssa. Maail-manpankin työehtosopimusten taloudellisista vaikutuksista tekemän selvityksen mukaan vapaa ammatillinen järjestäytyminen nostaa palkkatasoa varsinkin matalapalkka-aloilla. Työssä käyvien köyhyys vähenee, sosiaalietuudet paranevat ja yritysten voitot pienenevät. Tutkimus osoittaa työelämän oikeuksien keskeisen merkityksen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. (10)
Muutosta enteilee sekin, että USA:ssa ay-liikkeen ohella yhä useammat talousasiantuntijat ovat alkaneet epäillä vapaakaupan hyödyllisyyttä maan taloudelle ja työllisyydelle. Näin myös politiikan piirissä. Demokraattien presidenttiehdokas John Kerry on luvannut ettei vahvistaisi presidenttinä uusia kauppasopimuksia, jos sopimuskumppanit eivät sitoudu riittävien työelämä- ja ympäris-töstandardien noudattamiseen, joiden noudattamista hän aikoo vaatia myös jo voimassaolevien sopimusten osalta. Presidentti Bush on taipumassa samaan USA:n ay-liikkeen ja kasvavan Kiinankaupan alijäämän painostamana, luvaten käyttää myös sanktioita tavoitteen saavuttamiseksi. – Jos lupaukset toteutuvat vapaakauppa muuttuu lähivuosina huomattavasti työelämän oikeuksia ja ympäristöarvoja kunnioittavampaan suuntaan. (11)
Ajattelutavan vähittäistä muutosta osoittaa myös EU:n painostustarkoituksessa aloittamat neuvot-telut Valko-Venäjän kanssa tullien korottamisesta perusteena maan huono työelämän oikeuksien tilanne, sekä mm europarlamentaarikko Reino Paasilinnan äskettäinen haastattelu, jossa hän ehdotti, että ”tullit ja ihmisoikeudet voisivat olla EU:n aseita”. Niitä maita vastaan, jotka hankkivat kilpai-luetua huonoilla palkoilla ja työelämän oikeuksien polkemisella määrättäisiin rangaistustullit. (12)
Miksei EU voisi aloittaa asiasta neuvottelut Kiinan kanssa vaikka yhteisvoimin USA:n kanssa?
- Se, että USA on ollut haluton puuttumaan tehokkaasti Kiinan epärehellisiin kilpailukeinoihin saattaa johtua myös siitä, että Kiinassa toimii suuri joukko Yhdysvalloissa päämajaansa pitäviä monikansallisia yhtiöitä, joilla on merkittävä osuus Kiinan USA:han suuntautuvasta viennistä! (13)
Lähteitä:
1) Presidentti George Bushin puhe USA:n sekä Chilen ja Singaporen vapaakauppasopimuksen allekirjoitustilai-< suudessa. George Bushin nettisivu 3.9.2003, Kolmannen maailman puheenvuoro Ylen radio-ohjelmassa 3.2.2004, Turun Sanomat 9.2.2004,
2) VAKL:n vuosiraportti 2002, Palkkatyöläinen 6.11.2001
3) WTO:n julistus työelämän perusoikeuksien osalta 20.12.96 4) ILO:n julistus työelämän perusoikeuksista 1998, KEY Finland, SAK:n, STTK:n ja Akavan Brysselin edustuston nettisivu 24.6.1998
5) Palkkatyöläinen 6.11.2001, VAKL:.n vuosiraportit 2001, 2002, 2003, VAKL:n musta kirja 2002
6) Kepan nettisivun taustatiedotteet 30.10.2001 ja Cancun, elokuu 2003
7) Maan ystävien nettisivu 2.10.2003
8) YK:n kehitysohjelma 2003, 9) FAO:n vuosiraportti 2003
10) Maailmanpankin selvitys ay-liikkeen ja kollektiivisten työehtosopimusten taloudellisista vaikutuksista 2003
11) Demokraattien esivaaliehdokkaiden ja presidenttiehdokas George Bushin nettisivut 3.9.2003,
Richard Mullerin kolumnit: TS 29.2. ja 5.4.2004 12)TS 8.2.2004
13) Pacesetter-lehti, USA:n paperi ja kemiantyöläisten liiton toimitsija Lowell Strader, (Juhani Artto Homepage 26.1.2004)
Heikot työelämän oikeudet vääristävät kilpailua ja luovat kaupan esteitä mm. seuraavista syistä:
Vapaata ammatillista järjestäytymistä ei sallita monissa kehitysmaissa. Ay-aktiiveja uhkaa työstä irtisanominen, väkivaltainen kuolema tai vankila. WTO:n jäsenmaa Kiinassa tavallinen rangaistus ammattiyhdistyksen perustamisyrityksestä on 15 vuotta pakkotyötä! Kolumbiassa on taas vaarallisinta olla ay-aktiivi, siellä tehdään eniten ay-aktiivien murhia koko maailmassa.
- Työntekijöitä kohdellaan monissa kehitysmaissa erittäin huonosti, jopa työhuoneen ulko-ovi on usein lukittuna varsinkin yövuoron aikana, työsuojelusta ei juuri piitata
- työpäivät kehitysmaissa usein 12 tuntia ja enemmänkin, palkat ovat silti minimaaliset. Esim Kiinan lelutehtaissa 250mk/kk (asunto ja ruoka luontaisetuina koska työntekijät jopa 16 tuntisten työpäivien takia ovat usein pakotettuja asumaan työpaikallaan. Kemijärven Salcombin työntekijät korvanneen kiinalaistehtaan palkat olivat eri lähteiden mukaan noin 20-25 Salcombin tasosta.
- työtä tehdään tutkituissa Kiinan lelutehtaissa 7 päivää viikossa, kesälomaa 4-7päivää vuodessa. Monissa muissakin kehitysmaissa tehdään 7 päivän työviikkoa
- Kiinassa työntekijöillä ei usein ole lainkaan oikeutta sairaslomaan näin on ainakin maan lelutehtaissa, joissa tuotetaan 80% maailman leluista! (2)
- Kiinassa on 5miljoonaa pakkotyötä tekevää vankia jotka tekee työtä erittäin huonoissa olosuhteissa pelkästään ruokapalkalla.
- Halpaa lapsityövoimaa käytetään kehitysmaissa runsaasti. Sosiaali- ja ympäristölainsää-däntöä ei juuri ole tai sitä ei noudateta.
Muita syitä Kiinan muiden maiden työpaikkojen imurointiin ja nopeasti kasvavaan vientiin:
Valuutan arvon keinotekoinen alentaminen lisännyt Kiinan vientiä tuntuvasti, tästä Kiinaa syyttää mm USA, jonka kauppataseen alijäämä Kiinan kanssa kasvaa nopeasti
USA on menettänyt globaalin vapaakaupan takia viimeisen kolmen vuoden aikana lähes 3 miljoonaa työpaikkaa
Miksi se on lähinnä tyynyt kohtaloonsa ryhtymättä mihinkään konkreettisin toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi? Vastaus tähän saattaa olla se, että merkittävä osa Kiinan viennistä USA:han tapahtuu USA:laisten Kiinassa toimivien yhtiöiden toimesta!!! Näin väittää Pacesetterlehdessä USA:n paperi ja kemiantyöläisten liiton toimitsija Lowell Strader (Paperiliitto Juhani Artto Homepage 26.1.2004)
Kiina ei vie työpaikkoja vain vauraista länsimaista vaan suurin joukoin myös kehitysmaista!, esim Meksikossa myytävistä perinteisistä meksikolaisista sombrero hatuista yli puolet on valmistettu Kiinassa!
Miksi tämä kaikki on mahdollista?
Koska demokraattiset valtiot, joissa kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu ammatillinen järjestäytyminen, ovat perustaneet WTO:n, joka edellyttää jäseniltään tuon oikeuden kunnioittamista mutta ei käytännössä kuitenkaan sitä vaadi!
WTO ei hyväksy työelämän perusoikeuksien käyttöä protektionistiseen tarkoitukseen koska sen mukaan vapaakaupan luoma talouden kasvu edistää parhaiten näiden perusoikeuksien noudattamista. (3) WTO toimii kuitenkin epäjohdonmukaisesti koska se sallii eräissä muissa tilanteissa protektionismin, esimerkiksi EU-maat saivat WTO:lta luvan käyttää rangaistustulleja USA:n terästullien poistamiseksi.
Sanktioiden puuttuminen WTO:n työelämän sääntöjen rikkomuksista on todella outoa, sillä se vesittää tehokkaasti kansainvälisen työjärjestö ILO:n pyrkimyksiä. Mitä merkitystä on yleensäkään laeilla ja säännöillä jos niiden rikkomisesta ei ole määrätty niiden noudattamiseen painostavia sanktioita?
Työelämän perusoikeuksien määrittämisen WTO on jättänyt ILO:lle, jolle se lupaa kaiken tarpeellisen tuen tämän asian hyväksi tehtävälle työlle. (3) ILO antoikin vuonna 1998 julistuksen työelämän perusoikeuksista, joita ovat mm. yhdistymis- ja sopimusvapaus sekä lapsityövoiman käytön kieltäminen. Julistuksen puolesta äänesti 273 tyhjää äänesti 43, kukaan ei äänestänyt vastaan. Monien tyhjää äänestäneiden kehitysmaiden perusteena oli pelko, että yksimielinen sopiminen johtaisi työelämän oikeuksilla perusteltavaan protektionismiin! (4)
Talouskasvu ei ole lisännyt työelämän oikeuksia WTO:n toivomusten mukaisesti. Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton VAKL:n, (jonka jäseniä SAK, STTK ja Akava ovat) mukaan ammattiyhdistysliikkeen saavutukset ovat uhattuna kaikkialla maailmassa. Myös työelämän oikeuksia loukkaavien maiden määrä on kasvanut viime vuosina. Monissa niistäkin maista, jotka ovat hyväksyneet WTO:n työelämän oikeuksien julistuksen, näitä periaatteita rikotaan karkeasti puhumattakaan maista jotka eivät ole julistusta hyväksyneet. (5)
Tämä osoittaa, että monet hallitukset toimivat ajan hengen mukaisesti lähinnä vain talouselämän etujen ajajina ummistaen silmänsä perustuslakiensa velvoitteilta. WTO:n perustamisesta olisikin tullut päättää kansanäänestyksillä ottaen niissä samalla esille työelämän oikeudet. Näin ammatillisen järjestäytymisoikeuden toteuttaminen olisi varmasti tullut järjestön jäsenyysehdoksi, sillä onhan perusoikeuksilla keskeinen merkitys tavallisille kansalaisille.
Kaupan sopimusten tulisi olla alisteisia YK:n ihmisoikeuksien julistukselle
Hallitukset tuntuvat olevan neuvottomia suuria määriä työpaikkoja imuroivan Kiinan tilanteessa vaatien lähinnä vain omien maidensa kilpailukyvyn parantamista. Tämän johdosta kaikkialla maailmassa on syntynyt suuri joukko kansalaisjärjestöjä vaatimaan ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamista vapaakaupassa. Tästä ovat osoituksena myös valtaisat WTO:n toimintaa kritisoivat mielenosoitukset. Suomen kansalaisjärjestöjen yhteistyöelimenä toimivan Kehitysyhteistyön palve-lukeskuksen (Kepa) vaatimuksena WTO:n uudistamiseksi on kaikkien kaupan sopimusten alis-taminen YK:n ihmisoikeuksien julistukselle sekä YK:n ympäristö- ja sosiaalisen kehityksen so-pimuksille. Niiden tulee olla päätöksentekohierarkiassa ylimpinä koska ne määrittelevät ihmis-ten perusoikeudet ja kestävän kehityksen ehdot. Jos tästä periaatteesta luovutaan, koko demok-raattisen yhteiskunnan perusteet murtuvat! Painoarvoa Kepan näkemyksille antaa, että se edustaa lähes koko kansaa, onhan sen jäseninä yli 200 sosiaali-, ympäristö- kehitysyhteistyö-, poliittista- ja kirkollista järjestöä, esim. Maan ystävät, Metallityöväenliitto, Attac ja Kirkon ulkomaanapu.
Markkinoiden vapauttaminen on Kepan mielestä ”vaikeuttanut köyhien maiden tilaa ja lisännyt nälkää”. (6) Samankaltainen näkemys on maailmanlaajuisella Maan ystävät -järjestöllä, jonka Suo-men osaston mukaan ”Maailmankaupan vapauttaminen on ollut kehitysmaiden enemmistölle kiel-teistä ja kasvattanut tuloeroja sekä maiden sisällä, että niiden välillä.” (7)
Nykymuotoinen vapaakauppa uhkana demokratialle ja hyvinvointivaltiolle
Nykytilanteen jatkuminen on suurena uhkana kansanvallalle. Vaikka yritysmaailman edustajat il-moittavatkin olevansa demokratian ja ihmisoikeuksien kannattajia, ne ovat käytännössä innok-kaimpia sijoittamaan rahojaan juuri sinne missä työntekijöiden oikeuksia kaikkein räikeimmin lou-kataan, esimerkiksi juuri Kiinaan. Tämä houkuttelee yhä useampia maita rikkomaan työelämän oi-keuksia kilpailukeinona! Kyseessä on selvä kaupan este. Ainoa tehokas keino suojata omaa tuotan-toa ihmisoikeuksia loukkaavia ja ympäristönsuojelusta piittaamattomia maita vastaan on suo-ja/rangaistustullien käyttöönotto Jos näin ei toimita, Suomellakaan ei ole muuta mahdollisuutta kil-pailukeinona kuin veroasteen laskeminen, mikä on samalla vakava uhka hyvinvointiyhteiskunnalle.
Suojatulleja on perusteltua käyttää myös niitä vauraita maita vastaan jotka hankkivat kilpailuetua ihmisoikeuksia loukkaamalla, kuten esimerkiksi USA, jossa on erittäin heikko sosiaaliturva. Välin-pitämätöntä asennetta sosiaaliturvaa kohtaan osoittaa jo se, että se ei ole hyväksynyt YK:n ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 25, mikä määrittelee riittävän toimeentulon ihmisoikeudeksi! –Kilpailukykyään parantaakseen USA ei ole liittynyt myöskään Kioton ilmastosopimukseen.
WTO vapaakauppa syynä tuloerojen kärjistymisen ja köyhyyden lisääntymiseen
Jos vapaakaupan hyötyjä mitataan koko maailman BKT:n kasvuna, se näyttää ehkä onnistuneen tavoitteissaan. Toisenlaisen kuvan asiasta saa jos mittarina käytetään vaikkapa kaupunkien slum-meissa asuvaa miljardia ihmistä ja tuon määrän odotettavissa olevaa kasvua jopa kaksinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä. Neljäsosa maailman valtioistakin on pudonnut kehityksen kelkasta kurjistuen jatkuvasti. Edes nopean talouskasvun Kiina ei ole pystynyt juuri vähentämään eri-arvoisuutta alueellaan mikä uhkaa jo maan yhtenäisyyttä. (8), (9)
Huolestuttavasta kehityksestä huolimatta toivoa muutoksesta parempaan herättää talouselämän piirissä alkanut keskustelu yritystoiminnan eettisistä säännöistä. Tätä osoittaa mm. se, että torjuvasti ay-liikkeeseen suhtautunut Maailmanpankki on aloittelemassa yhteistyötä sen kanssa. Maailmanpankin ammatillisen järjestäytymisen ja työehtosopimusten taloudellisista vaikutuksista tekemän selvityksen mukaan vapaa ammatillinen järjestäytyminen nostaa palkkatasoa varsinkin matalapalkka-aloilla. Työssä käyvien köyhyys vähenee, sosiaalietuudet paranevat ja yritysten voitot pienenevät. Tutkimus osoittaa työelämän oikeuksien keskeisen merkityksen hyvinvointiyhteis-kunnan rakentamisessa. (10)
Muutosta enteilee sekin, että USA:ssa ay-liikkeen ohella yhä useammat talousasiantuntijat ovat alkaneet epäillä vapaakaupan hyödyllisyyttä maan taloudelle ja työllisyydelle. Näin myös politiikan piirissä. Demokraattien presidenttiehdokas John Kerry on luvannut ettei vahvistaisi presidenttinä uusia kauppasopimuksia, jos sopimuskumppanit eivät sitoudu riittävien työelämä- ja ympäris-töstandardien noudattamiseen, joiden noudattamista hän aikoo vaatia myös jo voimassaolevien sopimusten osalta. Presidentti Bush on taipumassa samaan USA:n ay-liikkeen ja kasvavan Kiinankaupan alijäämän painostamana, luvaten käyttää myös sanktioita tavoitteen saavuttamiseksi. – Jos lupaukset toteutuvat vapaakauppa muuttuu lähivuosina huomattavasti työelämän oikeuksia ja ympäristöarvoja kunnioittavampaan suuntaan. (11)
Ajattelutavan vähittäistä muutosta osoittaa myös EU:n painostustarkoituksessa aloittamat neuvot-telut Valko-Venäjän kanssa tullien korottamisesta perusteena maan huono työelämän oikeuksien tilanne, sekä mm europarlamentaarikko Reino Paasilinnan äskettäinen haastattelu, jossa hän ehdotti, että ”tullit ja ihmisoikeudet voisivat olla EU:n aseita”. Niitä maita vastaan, jotka hankkivat kilpai-luetua huonoilla palkoilla ja työelämän oikeuksien polkemisella määrättäisiin rangaistustullit. (12)
- Miksei EU voisi aloittaa asiasta neuvottelut Kiinan kanssa vaikka yhteisvoimin USA:n kanssa?
Lähteitä:
1) Presidentti George Bushin puhe USA:n sekä Chilen ja Singaporen vapaakauppasopimuksen allekirjoitustilai-suudessa. George Bushin nettisivu 3.9.2003, Kolmannen maailman puheenvuoro Ylen radio-ohjelmassa 3.2.2004, Turun Sanomat 9.2.2004,
2) VAKL:n vuosiraportti 2002, Palkkatyöläinen 6.11.2001, Asia Monitor Resource Centerin (AMRC) ja Hong Kong Christian Industrial Committeen (todennäköisesti vuonna 1998) suorittama salainen 12:sta suuren kiinalaisen lelutehtaan työntekijöiden haastattelututukimus. (julkista avointa tutkimusta ei tehtaiden johto antanut suorittaa) tutkimus löytyy internetistä googlesta hakusanalla ”Kiinan ay-liike” ja siinä kohdasta ”Kiinan teollisuus syynissä”
3) WTO:n julistus työelämän perusoikeuksien osalta 20.12.96
4) ILO:n julistus työelämän perusoikeuksista 1998, KEY Finland, SAK:n, STTK:n ja Akavan Brysselin edustuston nettisivu 24.6.1998
5) Palkkatyöläinen 6.11.2001, VAKL:.n vuosiraportit 2001, 2002, 2003, VAKL:n musta kirja 2002
6) Kepan nettisivun taustatiedotteet 30.10.2001 ja Cancun, elokuu 2003
7) Maan ystävien nettisivu 2.10.2003
8) YK:n kehitysohjelma 2003
9) FAO:n vuosiraportti 2003
10) Maailmanpankin selvitys ay-liikkeen ja kollektiivisten työehtosopimusten taloudellisista vaikutuksista 2003
11) Demokraattien esivaaliehdokkaiden ja presidenttiehdokas George Bushin nettisivut 3.9.2003,
Richard Mullerin kolumnit: TS 29.2. ja 5.4.2004
12) TS 8.2.2004
Ari Kallio arijkallio@gmail.com
lauantai 11. elokuuta 2007
Miten rakentaa parempi maailma? 11.8.2007
Olen 60 vuotias valtioteen maisteri, vasemmanlaidan maailmanparantaja, jonka suurinta huvia on lapsesta asti ollut ympäröivän maailman tarkastelu.
Jo pikku lapsena minua kiinostivat kaikenlaiset ötökät, opetin muurahaisia uimaan (kylläkin huonolla tuloksella) ja talloin niitä Turussa kotitaloni viereisen Tervahovinkadun jalkakäytävän asvaltille suurin joukoin oikein tarkoituksella, oikein hypin niiden päälle, jotta mahdollisimman monta kuolisi, ja aamupäivisin metsästettiin puuseen seinillä olevia sontakärpäsiä, joten minussa lienee vähän myös joukkomurhaajan vikaa.
Myöhemmin asuin Tervahovinkadun päästä alkavalla Valtaojantiellä, jossa Vähäheikkilän koulun kenttä oli mielipaikkojani, siellä potkittiin jalkapalloa, luisteltiin pelattiin jääkiekkoa. Minulla myös kuula, kiekko ja keihäs jota viskeltiin ahkerasti. Kaiken hauskuuden uhkasivat iltaisin pilata suuret hyttysparvet joita välillä intouduin listimään kuoliaaksi.
Jo pikku lapsena minua kiinostivat kaikenlaiset ötökät, opetin muurahaisia uimaan (kylläkin huonolla tuloksella) ja talloin niitä Turussa kotitaloni viereisen Tervahovinkadun jalkakäytävän asvaltille suurin joukoin oikein tarkoituksella, oikein hypin niiden päälle, jotta mahdollisimman monta kuolisi, ja aamupäivisin metsästettiin puuseen seinillä olevia sontakärpäsiä, joten minussa lienee vähän myös joukkomurhaajan vikaa.
Myöhemmin asuin Tervahovinkadun päästä alkavalla Valtaojantiellä, jossa Vähäheikkilän koulun kenttä oli mielipaikkojani, siellä potkittiin jalkapalloa, luisteltiin pelattiin jääkiekkoa. Minulla myös kuula, kiekko ja keihäs jota viskeltiin ahkerasti. Kaiken hauskuuden uhkasivat iltaisin pilata suuret hyttysparvet joita välillä intouduin listimään kuoliaaksi.
Koulussa minua kiinnosti eniten maantieto, luonnontieto ja historia sain niistä hyviä numeroitakin ja vähitellen iän karttuessa mukaan tuli myös kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja aloin opiskella Turun yliopistossa yhteiskuntatieteitä.
Olen vasemman laidan kulkija ja varsinainen toisinajattelija. Myös toisinajattelijoiden joukossa tunnen olevani usein eri mieltä kuin muut: yksinäinen oman tien kulkija, joka ei kunnioita mitään ismejä.
Minäkin kuitenkin uskon johonkin pelkistetysti sen voi ilmaista seuraavasti: uskon samalla sekä markkinoihin, että suunnitelmatalouteen, niitä tarvitaan sopiva annos kumpaakin hyvän ja vastuullisen yhteiskunnan rakennuspuiksi. Hieman pelkistäen: perusturva, energia ja suuryritykset, niihin sopii mielestäni parhaiten yhteiskunnallinen demokraattinen ohjaus.
Suurteollisuudessa osake-enemmistön tulisi olla kunnilla, valtiolla ja osuustoimintaliikkeellä, yksityisomistuksen tulisi jäädä alle puoleen. Yksityinen osake-enemmistö voisi olla johonkin määrättyyn summaan asti, jonka ylittäväosa tulisi aina kunnilta, valtiolta tai osuustoimintaliikkeeltä.
Näin koska mielestäni on vaarallista antaa yksilöille liikaa taloudellista valtaa, joka on myös aina poliittista valtaa. Liian suuri yksityinen yrityspääoma enemmistöasemassa on vaaraksi demokratialle.
Mutta kuten sanoin kannatan suunnitelmalmatalouden ohella myös markkinoita: Kyllä minä ostan polkupyöräni siitä liikkeestä, josta haluamani pyörän saan halvimmalla. Ei ole hyvä asia jos jotain tuotetta tuottaa vain yksi tuottaja, laatu kärsii usein kilpailun puutteessa. Mutta myös liian kova kilpailu, mikä meillä on tällä hetkellä heikentää myös laatua koska moni yrittää epätoivoisesti epärehellisin keinoinkin selvityä kilpailussa.
Liika markkinoiden painotus tuo markkinoille myös liikaa erilaisia tuotteita. Siitä seuraavat pienemmät tuotantomäärät tuotetta kohti lisäävät myös suunnittelukustannuksia ja hävikkiä tuotetta kohti. Se nostaa siten myös elinkustannuksia. Suuri tavarapaljous erilaisia tuotteita houkuttelee kulutushysteriaan. Luonto kärsii tästä jo nyt melkoisesti.
Liika markkinoiden painotus tuo markkinoille myös liikaa erilaisia tuotteita. Siitä seuraavat pienemmät tuotantomäärät tuotetta kohti lisäävät myös suunnittelukustannuksia ja hävikkiä tuotetta kohti. Se nostaa siten myös elinkustannuksia. Suuri tavarapaljous erilaisia tuotteita houkuttelee kulutushysteriaan. Luonto kärsii tästä jo nyt melkoisesti.
Eräiden selvitysten mukaan energian ja raaka-aineiden kulutus tulisi puolittaa, jotta ihmiskunnalla olisi tulevaisuutta. Tämä voisi onnistua mm tehostamalla energian käytön hyötysuhdetta, tehostamalla raaka-aineiden käyttöä ja kierrätystä tuotantoa ei tarvitsisi samassa suhteessa vähentää sekä vähentämällä turhaa kulutusta.
Kulutus vähenisi myös lisäämällä vapaa-aikaa palkankorotusten sijaan. Tämä olisi myös inhimillinen ratkaisu monille tehoyhteiskunnan oravanpyörässä elävälle.
Markkinoita tietysti myös aina tarvitaan mutta aivan erityisesti ihmiselämää ja -kohtaloita ei saa jättää markkinoiden armoille. Yhteiskunnan tulee tarjota kunnon perusturva kaikille jäsenilleen: se on mahdollista vain tulojen uusjaolla, pientämällä reippaasti jo liian suuriksi kasvaneita tuloeroja. Minun ihanneyhteiskunnassani ei ole lainkaan työttömyyttä, jokaisella terveellä aikuisella on velvollisuus tehdä työtä ja yhteiskunnalla viimekädessä velvollisuus tarjota sitä kaikille ja palkalla jolla voi elättää tavallisen kokoinen perhe. Rahoitus tulojen uusjaolla. '
Jos jatkamme nykymalliin tuloerojen kasvaessa jatkuvasti ja köyhimpien Suomessakin reaalisestikin köyhtyessä väkivalta vääjäämättä edelleen lisääntyy ja mm yhä useammin saamme kuulla miten taas joku ravintolailta päättyi ammuskeluun.
Mutta myös rikkaampiem elämä vaikeutuu, he joutuvat turvallisuutensa takaamiseksi yhä useammin elämään eristetyillä alueilla, muureineen ja vartioineen, onko sekään ihmisarvoista elämää kun saa mm pelätä koska taas joku ryöstää lapsen koulu matkalla, jotka nekin täytyy yhä useammin hoitaa vartijan avustuksella.
Peruskysymys tässä kaikessa on, miksi ja mitä varten materialismi on saanut yhteiskunnassa sellaiset mittasuhteet kuin nykyään. Miksi niin kovin moni ihminen tuntuu saavan tyydytyksen vain korkeasta kulutustasosta tuntematta juuri vastuuta muista ihmisistä ja maailmanmenosta. Kunpa osaisin tähän vastata.
Jatkuu seuraavalla kerralla, ja seuraavissa jutuissani, tämä on vasta alkua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)