Julkaistu 23.4.2008 2:31:46
Vielä 1918 taustoista
Täydennän vielä 1917-18 tapahtumia käsitellyttä kirjoitustani 15.4. Vuonna 1917 elintarviketilanteen heikentyessä Suomessa valtio ryhtyi viljan pakko-ottoihin. Jauhojen ja leivän myyntiä alettiin säännöstellä ja kesäkuussa koko maassa otettiin käyttöön leipä- ja jauhokortit, leipäannos 200 grammaa päivässä, jota sitäkään ei voitu kaikkialla tarjota. Syynä huonon sadon lisäksi oli sodasta johtuvat toimitusvaikeudet. Mustasta pörssistä sai lisää mutta siihen tavallisella kansalla ei juuri ollut varaa. Monissa kaupungeissa olikin ruokamellakoita. Säännöstely Suomessa loppui vasta 1919 kun maahan sodan loputtua saatiin enemmän viljaa ulkomailta.
Punaisten syyllistäminen väärän ideologian kannattajina sotaan on kohtuutonta. Kommunismin syntyminen on aina seurausta suurista tuloeroista, nälästä ja kurjuudesta, johon ei ole saatu korjausta rauhanomaisin keinoin, joten Marxin lupaus ”kaikille tarpeidensa mukaan” alkaa innostaa.
Huonompinakin aikoina on mahdollista puuttua tulonjakoon, onhan aina niitä joilla on ylimääräistä jaettavaa. Vallassaolijat kuitenkin liian usein ummistavat silmänsä epäkohdilta. Demokratiakin, joka sinänsä on paras järjestelmä salliessaan yksilönvapauden, voi kuitenkin menettää oikeutuksensa kansalaisten mielissä jos se muuttuu vain mekaaniseksi enemmistövallaksi ilman yhteisvastuuta. Tämä on syytä pitää mielessä nykyäänkin.
Myös Venäjän tsaari Nikolai II oli osasyyllinen vallankumousoppien leviämiseen koska ei halunnut luopua yksinvallastaan ja suostunut perustuslailliseen monarkiaan. Hän oli hajottanut jo monta duumaa mielivaltaisesti milloin mistäkin syystä. Duuman mitta täyttyi maaliskuussa 1917 kun hän jälleen (ties kuinka monennen kerran) ilmoitti sen demokratiaa vaativalle lähetystölle, että ei luovu vallasta.
Alkoi vallankumous. Se olisi voitu varmaan välttää jos Nikolai II olisi jo rauhan aikana ymmärtänyt ettei teollistuvaa, kehittyvää yhteiskuntaa voi johtaa yksinvaltias. Mutta hän uskoikin saaneensa valtansa itse jumalalta. Tuosta kahden aikakauden törmäyksestä sai alkunsa kehitys, joka johti myös Suomen sisällissotaan.
Ari Kallio
Julkaistu 23.4.2008 2:31:46 Turun Sanomat
Lipposen ja Iisan historian tulkinnoista
Pekka Iisa arvosteli (TS 8.4.) Paavo Lipposen historian hallintaa. Käytetäänkö ilmaisua vapaus- kansalais- vai sisällissota on yhdentekevää, olihan se oikeastaan punaistenkin näkökulmasta vapaussotaa kun haluttiin päästä eroon nälästä ja kurjuudesta.
Lipponen on oikeassa, että Suomen työväestön ja torpparien tilanne oli 1900-luvun alussa melko huono. Allekirjoittaneenkin isoäiti söi Mellilässä usein pettuleipää ja torppariperheen kolmella lapsella oli vain yhdet kengät, joilla käytiin vuorotellen kiertokoulua. Talvella oltiin enimmäkseen sisällä, koska lapsille ei ollut varaa hankkia talvivaatteita. Saman tarinan olen kuullut monen vanhan ihmisen suusta.
Kun 1917 syksyllä työväestö ryösti eräänä yönä Turun kaupat syyksi sanottiin muun muassa ruoan ja kenkien hankkiminen lapsille. Sisällissodan aloittamisen pitäminen ”heikon johdon” erehdyksenä on jälkiviisastelua. Punaiset kuitenkin uskoivat aloittaessaan sisällissodan Leninin antamiin lupauksiin Venäjän armeijan tuesta, ja olihan Stalinkin käynyt syksyllä 1917 puhumassa Helsingissä Sdp:n puoluekokouksessa innostaen vallankumoukseen. Se olisi ehkä onnistunut jos Venäjä ei olisi hävinnyt sotaa Saksaa vastaan ja joutunut rauhansopimuksessa luopumaan punaisen Suomen tukemisesta.
1917-18 tapahtumiin oli syynä myös maailmansodasta aiheutuva sekasorto ja katovuosi. Mutta Suomen sisällissota olisi varmaan voitu välttää jos olisi löytynyt enemmän halukkuutta tuloeroja tasaaviin uudistuksiin. Maareformi (Lex Kallio), jolla torppareille ja maattomille jaettiin omaa maata, tapahtui hieman jälkijunassa vuonna 1922 kun pelättiin uutta kapinaa. Jos asiasta olisi voitu sopia aikaisemmin sisällissota olisi voitu varmaankin välttää.
Jos punaiset olisivat voittaneet sodan Suomen itsenäisyys olisi ilmeisesti menetetty. Samoin olisi käynyt jos Saksa olisi voittanut I maailmansodan. Saatiinhan saksalaisjoukkojen tuki ehdolla, että Saksa saa vaikutusvaltaa Suomen ulkopolitiikassa ja saksalaisyritykset vapaat toimioikeudet Suomessa.
Kaikkiaan pienen maan maan vaihtoehdot ovat aina vähissä suursodan aikana. Suomen säilyminen tuolloin itsenäisenä oli vain hyvää tuuria. Suomen kunniaksi on kuitenkin mainittava että se säilytti edes jonkinlaisen demokratian äärivasemmiston ollessa kielletty. Olihan sotien välisenä aikana suurin osa Euroopan maita enemmän tai vähemmän diktatuuriin taipuvaisia.
Ari Kallio
Julkaistu 15.4.2008 2:33:07
perjantai 19. syyskuuta 2008
Vielä 1918 taustoista
Vielä 1918 taustoista
Täydennän vielä 1917-18 tapahtumia käsitellyttä kirjoitustani 15.4. Vuonna 1917 elintarviketilanteen heikentyessä Suomessa valtio ryhtyi viljan pakko-ottoihin. Jauhojen ja leivän myyntiä alettiin säännöstellä ja kesäkuussa koko maassa otettiin käyttöön leipä- ja jauhokortit, leipäannos 200 grammaa päivässä, jota sitäkään ei voitu kaikkialla tarjota. Syynä huonon sadon lisäksi oli sodasta johtuvat toimitusvaikeudet. Mustasta pörssistä sai lisää mutta siihen tavallisella kansalla ei juuri ollut varaa. Monissa kaupungeissa olikin ruokamellakoita. Säännöstely Suomessa loppui vasta 1919 kun maahan sodan loputtua saatiin enemmän viljaa ulkomailta.
Punaisten syyllistäminen väärän ideologian kannattajina sotaan on kohtuutonta. Kommunismin syntyminen on aina seurausta suurista tuloeroista, nälästä ja kurjuudesta, johon ei ole saatu korjausta rauhanomaisin keinoin, joten Marxin lupaus ”kaikille tarpeidensa mukaan” alkaa innostaa.
Huonompinakin aikoina on mahdollista puuttua tulonjakoon, onhan aina niitä joilla on ylimääräistä jaettavaa. Vallassa olijat kuitenkin liian usein ummistavat silmänsä epäkohdilta. Demokratiakin, joka sinänsä on paras järjestelmä salliessaan yksilönvapauden, voi kuitenkin menettää oikeutuksensa kansalaisten mielissä jos se muuttuu vain mekaaniseksi enemmistövallaksi ilman yhteisvastuuta. Tämä on syytä pitää mielessä nykyäänkin.
Myös Venäjän tsaari Nikolai II oli osasyyllinen vallankumousoppien leviämiseen koska ei halunnut luopua yksinvallastaan ja suostunut perustuslailliseen monarkiaan. Hän oli hajottanut jo monta duumaa mielivaltaisesti milloin mistäkin syystä. Duuman mitta täyttyi maaliskuussa 1917 kun hän jälleen (ties kuinka monennen kerran) ilmoitti sen demokratiaa vaativalle lähetystölle, että ei luovu vallasta.
Alkoi vallankumous. Se olisi voitu varmaan välttää jos Nikolai II olisi jo rauhan aikana ymmärtänyt ettei teollistuvaa, kehittyvää yhteiskuntaa voi johtaa yksinvaltias. Mutta hän uskoikin saaneensa valtansa itse jumalalta. Tuosta kahden aikakauden törmäyksestä sai alkunsa kehitys, joka johti myös Suomen sisällissotaan.
Ari Kallio
Julkaistu 23.4.2008 2:31:46
Täydennän vielä 1917-18 tapahtumia käsitellyttä kirjoitustani 15.4. Vuonna 1917 elintarviketilanteen heikentyessä Suomessa valtio ryhtyi viljan pakko-ottoihin. Jauhojen ja leivän myyntiä alettiin säännöstellä ja kesäkuussa koko maassa otettiin käyttöön leipä- ja jauhokortit, leipäannos 200 grammaa päivässä, jota sitäkään ei voitu kaikkialla tarjota. Syynä huonon sadon lisäksi oli sodasta johtuvat toimitusvaikeudet. Mustasta pörssistä sai lisää mutta siihen tavallisella kansalla ei juuri ollut varaa. Monissa kaupungeissa olikin ruokamellakoita. Säännöstely Suomessa loppui vasta 1919 kun maahan sodan loputtua saatiin enemmän viljaa ulkomailta.
Punaisten syyllistäminen väärän ideologian kannattajina sotaan on kohtuutonta. Kommunismin syntyminen on aina seurausta suurista tuloeroista, nälästä ja kurjuudesta, johon ei ole saatu korjausta rauhanomaisin keinoin, joten Marxin lupaus ”kaikille tarpeidensa mukaan” alkaa innostaa.
Huonompinakin aikoina on mahdollista puuttua tulonjakoon, onhan aina niitä joilla on ylimääräistä jaettavaa. Vallassa olijat kuitenkin liian usein ummistavat silmänsä epäkohdilta. Demokratiakin, joka sinänsä on paras järjestelmä salliessaan yksilönvapauden, voi kuitenkin menettää oikeutuksensa kansalaisten mielissä jos se muuttuu vain mekaaniseksi enemmistövallaksi ilman yhteisvastuuta. Tämä on syytä pitää mielessä nykyäänkin.
Myös Venäjän tsaari Nikolai II oli osasyyllinen vallankumousoppien leviämiseen koska ei halunnut luopua yksinvallastaan ja suostunut perustuslailliseen monarkiaan. Hän oli hajottanut jo monta duumaa mielivaltaisesti milloin mistäkin syystä. Duuman mitta täyttyi maaliskuussa 1917 kun hän jälleen (ties kuinka monennen kerran) ilmoitti sen demokratiaa vaativalle lähetystölle, että ei luovu vallasta.
Alkoi vallankumous. Se olisi voitu varmaan välttää jos Nikolai II olisi jo rauhan aikana ymmärtänyt ettei teollistuvaa, kehittyvää yhteiskuntaa voi johtaa yksinvaltias. Mutta hän uskoikin saaneensa valtansa itse jumalalta. Tuosta kahden aikakauden törmäyksestä sai alkunsa kehitys, joka johti myös Suomen sisällissotaan.
Ari Kallio
Julkaistu 23.4.2008 2:31:46
Järjetöntä väkivaltaa
Ari Kallio: Järjetöntä väkivaltaa
Klenkka, klenkka, klenkka... kaikui usein oikein kuorossa koulun pihalla vuosikymmeniä sitten. Hermostuneena kiusattu lonkkavikainen luokkatoverini iski veistotunnilla puukolla selkään yhtä kiusaajaansa. Onneksi mitään vakavampaa vammaa ei syntynyt.
Esimerkki osoittaa että poikkeavien kiusaaminen voi saada aikaan todella vakavia seurauksia. Jokaisen tulee antaa olla sellainen kuin on vaikka kyseessä olisi itse tietoisesti valittu erilaisuus. Torjumalla poikkeavat yksilöt torjumme helposti myös yhteiskunnan tasolla kehitykselle tärkeän kriittisen ja uutta luovan ajattelun. Valitettavasti Suomen kouluissakin panostetaan lähinnä kaavamaisiin opintosuorituksiin ihmisenä kasvamisen sijasta mikä on ainoa tie yhteiskunnan kestävään kehitykseen.
Kiusaajana voi olla yhteiskuntakin, johon viittaavat mm Jokelan surmatöiden tekijän nettipalsta. Lisääntyviä suorituspaineita on niin koulussa kuin työelämässä. Myös lisääntyvät pätkätyöt, toimeentulovaikeudet ja ympäristön saastuminen huolestuttavat monia. Toivottomuuden kasvua osoittaa huumaavien aineiden käytön jatkuva lisääntyminen. Mikään ei oikeuta tappamaan toisia, mutta epätoivo voi saada surullisia seuraamuksia. Kaikenlainen järjetön ilkivalta ja omaisuuden tuhoaminen lisääntyy muutenkin kuten Ruotsissa, jossa viime vuonna sytytettiin viisisataa koulupaloa.
Suomi on Euroopan väkivaltaisimpia maita. Lehdistä saa usein lukea miten joku on taas tapettu, käyttäen myös tarpeettoman paljon väkivaltaa: tökitään uhri täyteen reikiä, katkotaan sormet, sidotaan puuhun kuolemaan tai tehdään rituaalimurha vaikka samurai-miekalla ja lopuksi uhri paloitellaan.
Vakavista väkivaltarikoksista saa usein vain muutaman vuoden tuomion. Moni vaatiikin jo pidempiä rangaistuksia. Suljetuissa oloissa ne lisäävät kuitenkin stressiä aiheuttaen usein pysyvän ärsykekynnyksen laskun mikä tekee rangaistuista entistä vaarallisempia.
Seuraamuksia on perusteltua silti pidentää, mutta avolaitoksissa jossa jokaisella tulisi olla työtä ja oma asunto, jossa saisi elää itsenäisesti. Näin aktiivisuus ja elämänhallinta lisääntyy. Paikaksi sopisi onnistuneen Norjan kokeilun mukaisesti saari, josta on vaikeaa karata. Vaikka valvontakustannukset kasvavat, säästöä syntyy uusintarikollisuuden vähetessä.
Vaikka tehty rikos voi olla puistattava sen tekijälläkin on tunteet. Eräs vankilapappi kertoi ettei pitkän uransa aikana ole tavannut ainuttakaan murhamiestä, joka ei olisi katunut tekoaan. Tässä on myös kasvun ja ”parantumisen” mahdollisuus.
Vanhempien vastuuta ei voi koskaan liikaa korostaa, mutta valitettavasti monet ovat eksyksissä tässä rahan yhteiskunnassa joko luomassa vain uraa tai syrjäytyneenä. Yleisimpiä rikosten syitä onkin köyhyydestä johtuva syrjäytyminen mikä vain lisääntyy nykyisellä talouspolitiikalla.
Yhteiskunnan tila on huolestuttava. Homo est homini lupus - ihminen on ihmiselle susi, totesi roomalaiskirjailija 2000 vuotta sitten. Onko oikeastaan mikään muuttunut kuin tekniikka ympärillämme?
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
(TS kirjoittajavieras, 15.12.2007)
PS 19.4.12 Tämä kirjoitukseni tuntuu nyt jopa vielä ajankohtaisemmalta kuin viisi vuotta sitten kun sen kirjoitin. Se on edelleen suositumpia blogikirjoituksiani. Lähes viikoittain on taas joku perheen isä tai äiti täällä Suomessa tappanut koko perheensä. Ja Norjassa on menossa oikeudenkäynti joukkomurhaaja Anders Breivikiä vastaan.
Näihin kaikkiin tekojen erilaisuudesta huolimatta löytyy myös ehkä yhteinen nimittäjä, ihmisen yksinäisyys omien ongelmiensa kanssa. Jos Breivikiä olisi kuunneltu ja annettu tilaa riittävästi lehdissä esittää miksi hän haluaa vähentää maahanmuuttoa pieneen osaan nykyisestä hän olisi varmaankin pystynyt kanavoimaan sanomisensa rakentavammalla tavalla ilman väkivaltaa.
Breivik uskoo että nykytahdilla maa islamisoituu ja että norjalainen kulttuuri jää vähitellen vähemmistöön omassa maassaan. Tämä aiheuttaa hänelle ja monelle muullekin suurta huolta. Miksi tätä huolta ei lainkaan käsitelty oikeudessa, ikään kuin tuollaista uhkaa ei lainkaan olisi. Ainakin olisi pitänyt tilastoilla ja ennusteilla pyrkiä osoittamaan ettei sellaista uhkaa ole, jos yleensä sen ennustaminen on edes mahdollista.
Tai sitten sanotaan, että islam voikin tulla nykymenolla maassa enemmistöksi, mutta ei se meitä haittaa koska haluamme rakentaa monikulttuurisen maan. Mutta toisenlaisille ajatuksille tulisi siitäkin huolimatta antaa aina riittävästi tilaa kuten demokratiassa tulisi aina tehdä.
Näin ei tehty vaan häntä syytettiin tylysti äärioikeistolaiseksi kiihkoilijaksi, se on todella loukkaavaa. Hänellä oli kuitenkin nationalistina huoli rakkaan isänmaansa kansallisesta tulevaisuudesta.
Juuri tämä tyly torjunta lienee tehnyt hänestä epätoivoisen joukkomurhaajan, joka yritti herättää ihmisiä suurella mediatapahtumalla joukkomurhalla.
Mikään ei tietysti oikeuta tappamiseen, mutta pitkäaikainen epätoivoisuus ja ympäristön jyrkkä torjunta aiheuttaa usein surullisia seuraamuksia.
Pitkäaikaisesta kanssaihmisten ja yhteiskunnan torjunnasta on usein kyse myös tavallisemmissa veritöissä. Jokseenkin kaikissa yhteiskunnissa vaaditaan yksilöiltä melko samankaltaista käyttäytymistä, erilaisuus enemmän tai vähemmän torjutaan.
On kielellisiä, etnisiä, sukupuolisia, ideologisia tai vain poikkeavasta ulkomuodosta ja sairauksista johtuvia vähemmistöjä jne
Olemme kaikki jotenkin erilaisia, joku tietysti aina muita enemmän. Ketään ei kuitenkaan saisi jättää yksin. Mutta yhteiskunnassa jossa suurin osa ihmisistä itseluottamuksen puutteessa pyrkii elämään kuten muutkin, erilaisuudesta saattaa muodostua melkoinen taakka. Kun on riittävän erilainen ei saa edes työtä. Erilaisuus saattaakin johtaa syrjäytymiseen ja syvään köyhyyteen. Ongelmiensa kanssa yksin painivilla yksilöillä on myös tavallista suurempi riski joko sairastua tai ajautua rikosten teille.
Järjetöntä väkivaltaa, mikä lisääntyy koko ajan, voitaisiin todellakin tehokkaasti vähentää rakentamalla tulojen uusjaolla (siihen ei tarvita edes talouskasvua) yhteiskunta jossa kaikilla on työtä ja toimeentuloa.
Työssä olevien kohdalla paras keino vähentää järjettömiä väkivaltarikoksia olisi työpaineiden vähentäminen: hidastetaan usein jo aivan liian kovaa työtahtia ja vähennetään jo liian kovaa kilpailua markkinoilla.
Tulos tai ulos ajattelu luo liikaa paineita monille työssä olijoille. Tämä yhteiskunta kilpailuttaa jäseniään lähes hengiltä. Eikä yhä useampi enää jaksa mukana sen oravanpyörässä. Ei ole ihme, että huumaavien aineiden ja lääkkeidenkin väärin käyttö lisääntyy jatkuvasti. Ne taas osaltaan ovat syynä moniin erityisesti väkivaltarikoksiin.
Me tarvitsisimme aina vain kiihtyvän taloudellisen kilpailun sijaan enemmän ihmisten, yritysten ja yhteisöjen välistä yhteistyötä. Tarvitsisimme toisenlaisen inhimillisemmän yhteiskuntajärjestelmän.
Mutta kyse ei ole yksin siitä, me tarvitsisimme myös vähemmän materiaalisen elämäntavan, jossa rahan ansaitseminen ei olisi yhtä korostetussa asemassa kuin nykyään, jossa meillä ihmisillä olisi enemmän aikaa ja vapaa-aikaa rentoutua, harrastaa ja olla toistemme kanssa.
PS 27.4.12
17-vuotiaan tytön tappoi puukolla Suomessa muutama päivä sitten mielisairauden takia avohoidossa ollut 40-vuotias mies. Jouduttuaan kiinni hän sanoi syyksi sen, että hän halusi päästä vankimielisairaalaan. Hän sanoi myös valinneensa uhrinsa vastaantulijoista satunnaisesti.
Tässä taas yksi uusi tapaus järjetöntä väkivaltaa joka tuntuu lisääntyvän jatkuvasti. Ennen oli suuri määrä ihmisiä mielisairaaloissa, mutta suurin osa noista sairaaloista lakkautettiin koska eristämistä pidettiin ihmisoikeuksia loukkaavana, mutta myös koska ideologisena valintana julkisia palveluja haluttiin ajaa alas. Luvattiin tilalle avohoitoa, mutta koska sekin on kallista avohoitopotilaat saavatkin paljolti vain valohoitoa kaduilla ja silloin tällöin lääkäriajan reseptien uusimista ja lääkityksen muuttamista varten. Ja seuraukset näemme järjettömän väkivallan lisääntymisenä.
Tässä on kyse myös syrjäytymisestä ja tuloerojen suuresta kasvusta. Vaikka keskimääräinen elintaso nousee jatkuvasti ihmisiä syrjäytyy yhä enemmän. Työttömiä on lähes 300 000 ja samalla sosiaalietuuksia heikennetään, jotta hyvin toimeentulevalla enemmistöllä menisi taloudellisesti vielä paremmin. Työttömyys on perimmältään tulonjakoasia, joka voitaisiin hoitaa pois jakamalla tulot siten, että kaikille riittää palkkarahoja. Näin ei kuitenkaan itsekkyydestä johtuen tehdä. Tässä eräs syy ihmisten sekoamiseen. Ilman työtä ja sen tuomia ihmissuhteita ja usein myös ilman riittävää toimeentuloa on suuri riskitekijä kaikenlaisen poikkeavuuden syntymiseen.
Totta kai myös hyvässä taloudellisessa asemassa olevat sekoavat ja tekevät järjetöntä väkivaltaa, mutta syrjäytyminen on suhteellisesti suurin riskitekijä.
Kovat työpaineet ovat myös lisääntyneet. Sen ohella materialistinen elämäntapa vaatii yhä enemmän rahaa. Moni velkaantuu halutessaan aina vain enemmän kaikkea. Tämä yhdistelmä selittää monia perhetragedioita aiheuttaessaan melkoista stressiä.
Automaation piti vapauttaa meidät työn orjuudesta, mutta näköjään toisin kävi. Automaatio mahdollistaisi työajan lyhentämisen mutta sitä aletaankin taas vähitellen pidentää globalisaation paineissa. Kiinan 12 tuntiset työpäivät ja työelämän oikeuksien puuttuminen yhdessä luovat paineita meilläkin pidentää työaikaa ja heikentää työelämän oikeuksia. WTO:ta pitäisikin muuttaa sellaiseksi että vapaakauppaa saisivat käydä vain maat, jotka kunnioittavat työelämän oikeuksia. Tuollaisia pyrkimyksiä ei poliittisella eliitillä valitettavasti ole länsimaissa koska se on niellyt taloudellisen liberalismin karvoineen päivineen. (katso plokikirjoitukseni "Suojatullit takaisin")
Jos työaikaa hieman lyhennettäisiin ja usein liian kovaa työtahtia hidastettaisiin, kaikille taattaisiin solidaarisella palkka- ja tulopolitiikalla työpaikka palkalla jolla tulee vähintään kohtuullisesti toimeen aivan varmasti kaikenlainen järjetön väkivalta vähenisi huomattavasti.
Kaikki järjetön väkivalta ei tietystikään liity toimeentuloon tai kariutuneisiin ihmissuhteisiin. Paljon siitä aiheutuu myös siitä että erilaisuutta on kovin monen vaikeaa hyväksyä. Se voi johtua kuten tämä plokikirjoitus alkaa: Klenkka, klenkka, klenkka... fyysisestä tai psyykkisestä poikkeavuudesta, joko synnynnäisestä tai itsevalitusta sellaisesta. Koulukiusattuja ovat olleet myös monet koulusurmien tekijät.
Kouluissa tulisikin ottaa suorastaan oppiaineeksi erilaisuus ja poikkeavuus, että sitä opittaisiin verrattomasti nykyistä paremmin sietämään. Olkoon kysymys sitten pukeutumisesta, harrastuksista, erilaisista aatteista, seksuaalisesta poikkeavuudesta, kielestä, ihonväristä tai uskonnoista.
Tämä ei tarkoita sitä, että maahanmuuttoa tulisi lisätä vaan vähentää pieneen osaan nykyisestä, jotta kaikki tänne tulevat voisivat saada työtä, onhan Suomessa lähes 300 000 työtöntä. Maahanmuuttajanuorista on syrjäytyneitä suhteellisesti viisi kertaa enemmän kuin kantaväestössä. Maahanmuuttajien työttömyyskin on kolme kertaa suurempaa kuin kantaväestön.
Jos tähän asiaan ei puututa nopeasti alkaa ehkä lähivuosina Suomessakin ääri-islamistien pommit räjähdellä. Tähän ei yksin kotouttamisen tehostaminen auta vaan tarvitaan todellakin myös maahanmuuton rajua vähentämistä. Meillä on riittävästi työvoimaa kunhan vain työllistämme jokaisen, se vaatii varsinkin pitkäaikaistyöttömiä syrjivien asenteiden muuttamista.
Tässä ryhmässä on myös paljon nuoria niin kantaväestöä kuin maahanmuuttajataustaisia, jotka lopullisesti syrjäytyessään tulevat muodostamaan suuren uhkan yhteiskunnalle. Tältä taholta voi odottaa mitä tahansa järjettömiä tekoja. Me voimme yhdessä sen estää antamalla kaikille näille nuorille työtä palkalla, jolla voi elää ja elättää myös perheen. Se onnistuu tulojen uusajolla eli solidaarisella palkka- ja tulopolitiikalla.
Vaikka maahanmuutto supistettaisiin pieneen osaan nykyisestä (tämä ei tarkoita vihamielisyyttä maahanmuuttajia kohtaan) jokaista ihmistä joka tässä maassa asuu tulee kuitenkin kohdella yhdenvertaisesti ja ennakkoluulottomasti.
Suuri riski järjettömään väkivaltaan ovat myös entiset vangit, joita ei juuri kukaan tunnu haluavan töihin tai huolivan vuokralaiseksi. Kerran rosvo aina rosvo ajatus tuntuu olevan monilla mielessä ja yhdestä linnareissusta saa monien mielessä elinkautisen tuomion epäillyttävänä kansalaisena, jolle ei anneta sijaa kunnon kansalaisten joukossa. Kun työtä ei löydy eikä asuntoa jää monille ainoaksi mahdollisuudeksi rikokset. Ja epätoivoisena voi syntyä todella rumaa jälkeä.
On kyse sitten esimerkiksi pitkäaikaistyöttömästä, vangista, transvestiitista tai muslimista hänellä tulisi olla yhtäläinen oikeus kuin muillakin saada työtä ja hyvää kohtelua sellaisena kuin hän on työhistoriaan, rikosrekisteriin, vaateparteen, uskontoon ja ihonväriin katsomatta.
Jos ja kun tällaisen yhteiskunnan pystymme joskus rakentamaan kaikenlaiset psyykkiset häiriöt ja järjetön väkivalta vähenisivät pieneen osaan nykyisestä. Se olisi varmasti verrattomasti turvallisempi paikka elää kuin tämä nykyinen.
Klenkka, klenkka, klenkka... kaikui usein oikein kuorossa koulun pihalla vuosikymmeniä sitten. Hermostuneena kiusattu lonkkavikainen luokkatoverini iski veistotunnilla puukolla selkään yhtä kiusaajaansa. Onneksi mitään vakavampaa vammaa ei syntynyt.
Esimerkki osoittaa että poikkeavien kiusaaminen voi saada aikaan todella vakavia seurauksia. Jokaisen tulee antaa olla sellainen kuin on vaikka kyseessä olisi itse tietoisesti valittu erilaisuus. Torjumalla poikkeavat yksilöt torjumme helposti myös yhteiskunnan tasolla kehitykselle tärkeän kriittisen ja uutta luovan ajattelun. Valitettavasti Suomen kouluissakin panostetaan lähinnä kaavamaisiin opintosuorituksiin ihmisenä kasvamisen sijasta mikä on ainoa tie yhteiskunnan kestävään kehitykseen.
Kiusaajana voi olla yhteiskuntakin, johon viittaavat mm Jokelan surmatöiden tekijän nettipalsta. Lisääntyviä suorituspaineita on niin koulussa kuin työelämässä. Myös lisääntyvät pätkätyöt, toimeentulovaikeudet ja ympäristön saastuminen huolestuttavat monia. Toivottomuuden kasvua osoittaa huumaavien aineiden käytön jatkuva lisääntyminen. Mikään ei oikeuta tappamaan toisia, mutta epätoivo voi saada surullisia seuraamuksia. Kaikenlainen järjetön ilkivalta ja omaisuuden tuhoaminen lisääntyy muutenkin kuten Ruotsissa, jossa viime vuonna sytytettiin viisisataa koulupaloa.
Suomi on Euroopan väkivaltaisimpia maita. Lehdistä saa usein lukea miten joku on taas tapettu, käyttäen myös tarpeettoman paljon väkivaltaa: tökitään uhri täyteen reikiä, katkotaan sormet, sidotaan puuhun kuolemaan tai tehdään rituaalimurha vaikka samurai-miekalla ja lopuksi uhri paloitellaan.
Vakavista väkivaltarikoksista saa usein vain muutaman vuoden tuomion. Moni vaatiikin jo pidempiä rangaistuksia. Suljetuissa oloissa ne lisäävät kuitenkin stressiä aiheuttaen usein pysyvän ärsykekynnyksen laskun mikä tekee rangaistuista entistä vaarallisempia.
Seuraamuksia on perusteltua silti pidentää, mutta avolaitoksissa jossa jokaisella tulisi olla työtä ja oma asunto, jossa saisi elää itsenäisesti. Näin aktiivisuus ja elämänhallinta lisääntyy. Paikaksi sopisi onnistuneen Norjan kokeilun mukaisesti saari, josta on vaikeaa karata. Vaikka valvontakustannukset kasvavat, säästöä syntyy uusintarikollisuuden vähetessä.
Vaikka tehty rikos voi olla puistattava sen tekijälläkin on tunteet. Eräs vankilapappi kertoi ettei pitkän uransa aikana ole tavannut ainuttakaan murhamiestä, joka ei olisi katunut tekoaan. Tässä on myös kasvun ja ”parantumisen” mahdollisuus.
Vanhempien vastuuta ei voi koskaan liikaa korostaa, mutta valitettavasti monet ovat eksyksissä tässä rahan yhteiskunnassa joko luomassa vain uraa tai syrjäytyneenä. Yleisimpiä rikosten syitä onkin köyhyydestä johtuva syrjäytyminen mikä vain lisääntyy nykyisellä talouspolitiikalla.
Yhteiskunnan tila on huolestuttava. Homo est homini lupus - ihminen on ihmiselle susi, totesi roomalaiskirjailija 2000 vuotta sitten. Onko oikeastaan mikään muuttunut kuin tekniikka ympärillämme?
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
(TS kirjoittajavieras, 15.12.2007)
PS 19.4.12 Tämä kirjoitukseni tuntuu nyt jopa vielä ajankohtaisemmalta kuin viisi vuotta sitten kun sen kirjoitin. Se on edelleen suositumpia blogikirjoituksiani. Lähes viikoittain on taas joku perheen isä tai äiti täällä Suomessa tappanut koko perheensä. Ja Norjassa on menossa oikeudenkäynti joukkomurhaaja Anders Breivikiä vastaan.
Näihin kaikkiin tekojen erilaisuudesta huolimatta löytyy myös ehkä yhteinen nimittäjä, ihmisen yksinäisyys omien ongelmiensa kanssa. Jos Breivikiä olisi kuunneltu ja annettu tilaa riittävästi lehdissä esittää miksi hän haluaa vähentää maahanmuuttoa pieneen osaan nykyisestä hän olisi varmaankin pystynyt kanavoimaan sanomisensa rakentavammalla tavalla ilman väkivaltaa.
Breivik uskoo että nykytahdilla maa islamisoituu ja että norjalainen kulttuuri jää vähitellen vähemmistöön omassa maassaan. Tämä aiheuttaa hänelle ja monelle muullekin suurta huolta. Miksi tätä huolta ei lainkaan käsitelty oikeudessa, ikään kuin tuollaista uhkaa ei lainkaan olisi. Ainakin olisi pitänyt tilastoilla ja ennusteilla pyrkiä osoittamaan ettei sellaista uhkaa ole, jos yleensä sen ennustaminen on edes mahdollista.
Tai sitten sanotaan, että islam voikin tulla nykymenolla maassa enemmistöksi, mutta ei se meitä haittaa koska haluamme rakentaa monikulttuurisen maan. Mutta toisenlaisille ajatuksille tulisi siitäkin huolimatta antaa aina riittävästi tilaa kuten demokratiassa tulisi aina tehdä.
Näin ei tehty vaan häntä syytettiin tylysti äärioikeistolaiseksi kiihkoilijaksi, se on todella loukkaavaa. Hänellä oli kuitenkin nationalistina huoli rakkaan isänmaansa kansallisesta tulevaisuudesta.
Juuri tämä tyly torjunta lienee tehnyt hänestä epätoivoisen joukkomurhaajan, joka yritti herättää ihmisiä suurella mediatapahtumalla joukkomurhalla.
Mikään ei tietysti oikeuta tappamiseen, mutta pitkäaikainen epätoivoisuus ja ympäristön jyrkkä torjunta aiheuttaa usein surullisia seuraamuksia.
Pitkäaikaisesta kanssaihmisten ja yhteiskunnan torjunnasta on usein kyse myös tavallisemmissa veritöissä. Jokseenkin kaikissa yhteiskunnissa vaaditaan yksilöiltä melko samankaltaista käyttäytymistä, erilaisuus enemmän tai vähemmän torjutaan.
On kielellisiä, etnisiä, sukupuolisia, ideologisia tai vain poikkeavasta ulkomuodosta ja sairauksista johtuvia vähemmistöjä jne
Olemme kaikki jotenkin erilaisia, joku tietysti aina muita enemmän. Ketään ei kuitenkaan saisi jättää yksin. Mutta yhteiskunnassa jossa suurin osa ihmisistä itseluottamuksen puutteessa pyrkii elämään kuten muutkin, erilaisuudesta saattaa muodostua melkoinen taakka. Kun on riittävän erilainen ei saa edes työtä. Erilaisuus saattaakin johtaa syrjäytymiseen ja syvään köyhyyteen. Ongelmiensa kanssa yksin painivilla yksilöillä on myös tavallista suurempi riski joko sairastua tai ajautua rikosten teille.
Järjetöntä väkivaltaa, mikä lisääntyy koko ajan, voitaisiin todellakin tehokkaasti vähentää rakentamalla tulojen uusjaolla (siihen ei tarvita edes talouskasvua) yhteiskunta jossa kaikilla on työtä ja toimeentuloa.
Työssä olevien kohdalla paras keino vähentää järjettömiä väkivaltarikoksia olisi työpaineiden vähentäminen: hidastetaan usein jo aivan liian kovaa työtahtia ja vähennetään jo liian kovaa kilpailua markkinoilla.
Tulos tai ulos ajattelu luo liikaa paineita monille työssä olijoille. Tämä yhteiskunta kilpailuttaa jäseniään lähes hengiltä. Eikä yhä useampi enää jaksa mukana sen oravanpyörässä. Ei ole ihme, että huumaavien aineiden ja lääkkeidenkin väärin käyttö lisääntyy jatkuvasti. Ne taas osaltaan ovat syynä moniin erityisesti väkivaltarikoksiin.
Me tarvitsisimme aina vain kiihtyvän taloudellisen kilpailun sijaan enemmän ihmisten, yritysten ja yhteisöjen välistä yhteistyötä. Tarvitsisimme toisenlaisen inhimillisemmän yhteiskuntajärjestelmän.
Mutta kyse ei ole yksin siitä, me tarvitsisimme myös vähemmän materiaalisen elämäntavan, jossa rahan ansaitseminen ei olisi yhtä korostetussa asemassa kuin nykyään, jossa meillä ihmisillä olisi enemmän aikaa ja vapaa-aikaa rentoutua, harrastaa ja olla toistemme kanssa.
PS 27.4.12
17-vuotiaan tytön tappoi puukolla Suomessa muutama päivä sitten mielisairauden takia avohoidossa ollut 40-vuotias mies. Jouduttuaan kiinni hän sanoi syyksi sen, että hän halusi päästä vankimielisairaalaan. Hän sanoi myös valinneensa uhrinsa vastaantulijoista satunnaisesti.
Tässä taas yksi uusi tapaus järjetöntä väkivaltaa joka tuntuu lisääntyvän jatkuvasti. Ennen oli suuri määrä ihmisiä mielisairaaloissa, mutta suurin osa noista sairaaloista lakkautettiin koska eristämistä pidettiin ihmisoikeuksia loukkaavana, mutta myös koska ideologisena valintana julkisia palveluja haluttiin ajaa alas. Luvattiin tilalle avohoitoa, mutta koska sekin on kallista avohoitopotilaat saavatkin paljolti vain valohoitoa kaduilla ja silloin tällöin lääkäriajan reseptien uusimista ja lääkityksen muuttamista varten. Ja seuraukset näemme järjettömän väkivallan lisääntymisenä.
Tässä on kyse myös syrjäytymisestä ja tuloerojen suuresta kasvusta. Vaikka keskimääräinen elintaso nousee jatkuvasti ihmisiä syrjäytyy yhä enemmän. Työttömiä on lähes 300 000 ja samalla sosiaalietuuksia heikennetään, jotta hyvin toimeentulevalla enemmistöllä menisi taloudellisesti vielä paremmin. Työttömyys on perimmältään tulonjakoasia, joka voitaisiin hoitaa pois jakamalla tulot siten, että kaikille riittää palkkarahoja. Näin ei kuitenkaan itsekkyydestä johtuen tehdä. Tässä eräs syy ihmisten sekoamiseen. Ilman työtä ja sen tuomia ihmissuhteita ja usein myös ilman riittävää toimeentuloa on suuri riskitekijä kaikenlaisen poikkeavuuden syntymiseen.
Totta kai myös hyvässä taloudellisessa asemassa olevat sekoavat ja tekevät järjetöntä väkivaltaa, mutta syrjäytyminen on suhteellisesti suurin riskitekijä.
Kovat työpaineet ovat myös lisääntyneet. Sen ohella materialistinen elämäntapa vaatii yhä enemmän rahaa. Moni velkaantuu halutessaan aina vain enemmän kaikkea. Tämä yhdistelmä selittää monia perhetragedioita aiheuttaessaan melkoista stressiä.
Automaation piti vapauttaa meidät työn orjuudesta, mutta näköjään toisin kävi. Automaatio mahdollistaisi työajan lyhentämisen mutta sitä aletaankin taas vähitellen pidentää globalisaation paineissa. Kiinan 12 tuntiset työpäivät ja työelämän oikeuksien puuttuminen yhdessä luovat paineita meilläkin pidentää työaikaa ja heikentää työelämän oikeuksia. WTO:ta pitäisikin muuttaa sellaiseksi että vapaakauppaa saisivat käydä vain maat, jotka kunnioittavat työelämän oikeuksia. Tuollaisia pyrkimyksiä ei poliittisella eliitillä valitettavasti ole länsimaissa koska se on niellyt taloudellisen liberalismin karvoineen päivineen. (katso plokikirjoitukseni "Suojatullit takaisin")
Jos työaikaa hieman lyhennettäisiin ja usein liian kovaa työtahtia hidastettaisiin, kaikille taattaisiin solidaarisella palkka- ja tulopolitiikalla työpaikka palkalla jolla tulee vähintään kohtuullisesti toimeen aivan varmasti kaikenlainen järjetön väkivalta vähenisi huomattavasti.
Kaikki järjetön väkivalta ei tietystikään liity toimeentuloon tai kariutuneisiin ihmissuhteisiin. Paljon siitä aiheutuu myös siitä että erilaisuutta on kovin monen vaikeaa hyväksyä. Se voi johtua kuten tämä plokikirjoitus alkaa: Klenkka, klenkka, klenkka... fyysisestä tai psyykkisestä poikkeavuudesta, joko synnynnäisestä tai itsevalitusta sellaisesta. Koulukiusattuja ovat olleet myös monet koulusurmien tekijät.
Kouluissa tulisikin ottaa suorastaan oppiaineeksi erilaisuus ja poikkeavuus, että sitä opittaisiin verrattomasti nykyistä paremmin sietämään. Olkoon kysymys sitten pukeutumisesta, harrastuksista, erilaisista aatteista, seksuaalisesta poikkeavuudesta, kielestä, ihonväristä tai uskonnoista.
Tämä ei tarkoita sitä, että maahanmuuttoa tulisi lisätä vaan vähentää pieneen osaan nykyisestä, jotta kaikki tänne tulevat voisivat saada työtä, onhan Suomessa lähes 300 000 työtöntä. Maahanmuuttajanuorista on syrjäytyneitä suhteellisesti viisi kertaa enemmän kuin kantaväestössä. Maahanmuuttajien työttömyyskin on kolme kertaa suurempaa kuin kantaväestön.
Jos tähän asiaan ei puututa nopeasti alkaa ehkä lähivuosina Suomessakin ääri-islamistien pommit räjähdellä. Tähän ei yksin kotouttamisen tehostaminen auta vaan tarvitaan todellakin myös maahanmuuton rajua vähentämistä. Meillä on riittävästi työvoimaa kunhan vain työllistämme jokaisen, se vaatii varsinkin pitkäaikaistyöttömiä syrjivien asenteiden muuttamista.
Tässä ryhmässä on myös paljon nuoria niin kantaväestöä kuin maahanmuuttajataustaisia, jotka lopullisesti syrjäytyessään tulevat muodostamaan suuren uhkan yhteiskunnalle. Tältä taholta voi odottaa mitä tahansa järjettömiä tekoja. Me voimme yhdessä sen estää antamalla kaikille näille nuorille työtä palkalla, jolla voi elää ja elättää myös perheen. Se onnistuu tulojen uusajolla eli solidaarisella palkka- ja tulopolitiikalla.
Vaikka maahanmuutto supistettaisiin pieneen osaan nykyisestä (tämä ei tarkoita vihamielisyyttä maahanmuuttajia kohtaan) jokaista ihmistä joka tässä maassa asuu tulee kuitenkin kohdella yhdenvertaisesti ja ennakkoluulottomasti.
Suuri riski järjettömään väkivaltaan ovat myös entiset vangit, joita ei juuri kukaan tunnu haluavan töihin tai huolivan vuokralaiseksi. Kerran rosvo aina rosvo ajatus tuntuu olevan monilla mielessä ja yhdestä linnareissusta saa monien mielessä elinkautisen tuomion epäillyttävänä kansalaisena, jolle ei anneta sijaa kunnon kansalaisten joukossa. Kun työtä ei löydy eikä asuntoa jää monille ainoaksi mahdollisuudeksi rikokset. Ja epätoivoisena voi syntyä todella rumaa jälkeä.
On kyse sitten esimerkiksi pitkäaikaistyöttömästä, vangista, transvestiitista tai muslimista hänellä tulisi olla yhtäläinen oikeus kuin muillakin saada työtä ja hyvää kohtelua sellaisena kuin hän on työhistoriaan, rikosrekisteriin, vaateparteen, uskontoon ja ihonväriin katsomatta.
Jos ja kun tällaisen yhteiskunnan pystymme joskus rakentamaan kaikenlaiset psyykkiset häiriöt ja järjetön väkivalta vähenisivät pieneen osaan nykyisestä. Se olisi varmasti verrattomasti turvallisempi paikka elää kuin tämä nykyinen.
Autonomia vai itsenäisyys
Kirjoittajavieras: Autonomia vai itsenäisyys
Ari Kallio
Georgian hyökkäys Etelä-Ossetiaan ja Venäjän hyökkäys vielä varsinaisen Georgian puolelle puolustamaan Etelä-osseetteja on aiheuttanut melkoisen poliittisen myllerryksen. Venäjää syytetään entisen Neuvostoliiton etupiirin palauttamisyrityksistä kun se tunnusti Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden.
Georgian hyökkäystä on vaikeaa ymmärtää, kyseessä on ehkä epätoivoinen yritys palauttaa maan yhtenäisyys, jota selittää maan historiallinen tausta.
Georgia oli osa Venäjää vuodesta 1804 Neuvostoliiton hajoamiseen asti 1918-21 lyhyttä itsenäisyyttä paitsi. Stalinin vainoissa se sai kokea kovia ja vielä 1970-luvulla harkittiin Georgian kielen virallisen aseman poistamista. Mutta kyseessä saattaa olla myös USA:n vaaleihin liittyvä tilaustyö.
l
USA:kin on syyllinen Venäjän ylimitoitettuun hyökkäykseen, onhan se perustamassa Iranin ja Pohjois-Korean ohjustorjunta-asemia Puolaan ja Tsekkiin. Venäjä kokee ne itseään vastaan suunnatuksi. Lisäksi Nato haluaa laajentua koko Venäjän raja-alueelle Euroopassa
Irrottaessaan sodan avulla Kosovon Serbiasta Nato-maat menettivät myös moraalisen oikeuden Venäjän arvosteluun Georgiassa.
Venäjä on ollut historian saatossa vallan- ja laajentumishaluinen kuten muutkin maat, eikä ole muita vaarallisempi, sen todistavat jo monien läntisen Euroopan armeijoiden Moskovan retket tai vaikkapa USA:n Irakin sota. Venäjän toimien jyrkässä arvostelussa on perimmältään kyse siitä, että yritetään estää sen palaaminen jälleen suurvalta-asemaan, joka uhkaa lännen valta-asemaa ja sen tuomia taloudellisia etuja.
Georgia joutui 1804 Venäjän valtaamaksi kun se pelätessään Persian valloitusaikeita pyysi sitä avukseen. Se oli ortodoksiselle Georgialle helpompi ratkaisu kuin liittäminen islamilaiseen maahan. Jos Venäjä ei olisi ottanut Georgiaa Persia olisi sen vallannut ja uhannut entistä voimakkaampana Venäjää.
Venäläisjoukkoja tuli Georgian hallituksen pyynnöstä maahan myös 1993 palauttamaan järjestystä sisällissodasta kärsivään maahan. Sotilaallisen ja taloudellisen avun hintana oli liittyminen IVY:yn.
l
Mutta Georgiallakin olisi syytä katsoa peiliin. Joutuihan kymmeniä tuhansia osseetteja pakenemaan Venäjän puolelle 1990-luvun alussa sen yrittäessä asevoimin estää vuodesta 1922 autonomisen Etelä-Ossetian itsenäistymisen.
Syynä itsenäistymishaluun oli syrjintä ja huono kohtelu, muun muassa ossetian kielen virallisen aseman poistaminen.
Ossetit tulivat aikoinaan Georgiaan mongolien karkottaessa heidät Don-joen varsilta. Niin osseettien kuin georgialaistenkin kohtalo osoittaa miten vähemmistöjä erilaisuuden pelosta johtuen kohdellaan lähes kaikkialla huonosti.
Itsenäisyys on sinänsä kaunis ajatus, mutta koska rajat ovat monille pyhiä,
kestävämpi rauha saavutettaisiin monissa maailman kriisipesäkkeissä usein laaja-alaisella kansainvälisesti valvotulla autonomialla. Muuten maailma (ja moni EU-maakin) uhkaa myös hajota pienien usein elinkelvottomien valtioiden tilkkutäkiksi.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Julkaistu 9.9.2008 2:31:31
Ari Kallio
Georgian hyökkäys Etelä-Ossetiaan ja Venäjän hyökkäys vielä varsinaisen Georgian puolelle puolustamaan Etelä-osseetteja on aiheuttanut melkoisen poliittisen myllerryksen. Venäjää syytetään entisen Neuvostoliiton etupiirin palauttamisyrityksistä kun se tunnusti Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden.
Georgian hyökkäystä on vaikeaa ymmärtää, kyseessä on ehkä epätoivoinen yritys palauttaa maan yhtenäisyys, jota selittää maan historiallinen tausta.
Georgia oli osa Venäjää vuodesta 1804 Neuvostoliiton hajoamiseen asti 1918-21 lyhyttä itsenäisyyttä paitsi. Stalinin vainoissa se sai kokea kovia ja vielä 1970-luvulla harkittiin Georgian kielen virallisen aseman poistamista. Mutta kyseessä saattaa olla myös USA:n vaaleihin liittyvä tilaustyö.
l
USA:kin on syyllinen Venäjän ylimitoitettuun hyökkäykseen, onhan se perustamassa Iranin ja Pohjois-Korean ohjustorjunta-asemia Puolaan ja Tsekkiin. Venäjä kokee ne itseään vastaan suunnatuksi. Lisäksi Nato haluaa laajentua koko Venäjän raja-alueelle Euroopassa
Irrottaessaan sodan avulla Kosovon Serbiasta Nato-maat menettivät myös moraalisen oikeuden Venäjän arvosteluun Georgiassa.
Venäjä on ollut historian saatossa vallan- ja laajentumishaluinen kuten muutkin maat, eikä ole muita vaarallisempi, sen todistavat jo monien läntisen Euroopan armeijoiden Moskovan retket tai vaikkapa USA:n Irakin sota. Venäjän toimien jyrkässä arvostelussa on perimmältään kyse siitä, että yritetään estää sen palaaminen jälleen suurvalta-asemaan, joka uhkaa lännen valta-asemaa ja sen tuomia taloudellisia etuja.
Georgia joutui 1804 Venäjän valtaamaksi kun se pelätessään Persian valloitusaikeita pyysi sitä avukseen. Se oli ortodoksiselle Georgialle helpompi ratkaisu kuin liittäminen islamilaiseen maahan. Jos Venäjä ei olisi ottanut Georgiaa Persia olisi sen vallannut ja uhannut entistä voimakkaampana Venäjää.
Venäläisjoukkoja tuli Georgian hallituksen pyynnöstä maahan myös 1993 palauttamaan järjestystä sisällissodasta kärsivään maahan. Sotilaallisen ja taloudellisen avun hintana oli liittyminen IVY:yn.
l
Mutta Georgiallakin olisi syytä katsoa peiliin. Joutuihan kymmeniä tuhansia osseetteja pakenemaan Venäjän puolelle 1990-luvun alussa sen yrittäessä asevoimin estää vuodesta 1922 autonomisen Etelä-Ossetian itsenäistymisen.
Syynä itsenäistymishaluun oli syrjintä ja huono kohtelu, muun muassa ossetian kielen virallisen aseman poistaminen.
Ossetit tulivat aikoinaan Georgiaan mongolien karkottaessa heidät Don-joen varsilta. Niin osseettien kuin georgialaistenkin kohtalo osoittaa miten vähemmistöjä erilaisuuden pelosta johtuen kohdellaan lähes kaikkialla huonosti.
Itsenäisyys on sinänsä kaunis ajatus, mutta koska rajat ovat monille pyhiä,
kestävämpi rauha saavutettaisiin monissa maailman kriisipesäkkeissä usein laaja-alaisella kansainvälisesti valvotulla autonomialla. Muuten maailma (ja moni EU-maakin) uhkaa myös hajota pienien usein elinkelvottomien valtioiden tilkkutäkiksi.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Julkaistu 9.9.2008 2:31:31
EU ja kansalaisyhteiskunta
Kirjoittajavieras: EU ja kansalaisyhteiskunta
Ari Kallio
Irlantilaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä EU:n uudistussopimuksen kuten kolme vuotta sitten ranskalaiset ja hollantilaiset. Syyksi sanotaan riittävän tiedon puute sopimuksesta. Tuosta sopimuksesta ei monikaan äänestäjä tiedä yhtään mitään, mutta uskoo, että senkin perusteella lisättäisiin taas kansalaisia eriarvoistavaa nykykehitystä. Moni äänestää vastaan vaikka vain hidastaakseen noita huononnuksina pidettyjä uudistuksia. Jatkuuhan yksityistäminen ja kaiken kilpailuttaminen edelleen heikentäen koko ajan muun muassa julkisia palveluja.
l
Työaikaakin on jo monessa maassa pidennetty palkkaa korottamatta ja työtahtia kiristetään jatkuvasti. EU:n työ- ja sosiaaliministerit hyväksyivät äskettäin viikkoittaisen työajan pidentämisen tarvittaessa yli 48 jopa 65 tuntiin! Tämäkin huolestuttaa monia.
Olisi ymmärrettävää, jos tavoitteena olisi korvata vähentyvää työvoimaa. Kyse on kuitenkin lähinnä vapaakaupasta, koska esimerkiksi Kiinassa työajat ovat huomattavasti pidempiä. Työajan pidentäminen palkkoja nostamatta ja työtahdin kiristäminen on kuitenkin samaa kuin kehityksen kellon siirtäminen taaksepäin, tulisihan etenevän automaation helpottaa ihmisten elämää.
EU:hun liityttäessä luvattiin sen nostavan jokaisen elintasoa ja parantavan ihmisoikeuksia. Tuloerot ovat kuitenkin jatkuvasti lisääntyneet jopa lainsäädännön keinoin, jotta pääoma ei karkaisi halvemman verotuksen maihin. Ja leipäjonotkin kasvavat vaikka yhteiskunta keskimäärin vaurastuu. Ei ihme että moni tuntee itsensä petetyksi, vaikka sinänsä pitäisi EU:ta tarpeellisena kansojen yhteistyövälineenä.
EU-johdon tulisi ymmärtää, että markkinoiden avulla ei voi ratkaista kaikkia yhteiskunnan ongelmia ja nostaa kaikkien elintasoa. Lisäähän markkinavetoinen tulonjako aina eriarvoisuutta. Raa´an kilpailun sijaan tarvittaisiin enemmän yhteistyötä ja yhteisvastuuta, ilman niitä hyvää yhteiskuntaa ei voida rakentaa. Hyvinvointiyhteiskunnan kannalta perusteltua olisi palata myös takaisin entiseen sekatalousjärjestelmään, joka vakauttaa taloutta ja vähentää suhdannevaihteluja.
l
Kansalaisten enemmistö maksaisi mielellään lisää veroja sosiaaliturvan parantamiseksi. EU on kuitenkin matkalla aivan toiseen suuntaan. Se merkitsee kasvavaa kuilua sen ja ihmisten toiveiden välillä. Tässä on samalla kyse myös vakavasta demokratiavajeesta, kun kansan tahto ei muutu poliittisiksi päätöksiksi.
Perusteeksi tähän ei todellakaan riitä selitys, että meillä ei muka ole muuta mahdollisuutta kuin vain sopeutua nykymuotoiseen vapaakauppaan. EU on suuri toimija maailmankaupassa ja voisi ottaa tuontirajoitukset jälleen laajempaan käyttöön hyvinvointiyhteiskunnan suojaamiseksi niitä maita vastaan, jotka kilpailevat eri pelisäännöin. Jos se niin toimisi, kansanäänestyksissäkin syntyisi vähemmän ikäviä yllätyksiä. Tarvitaan politiikan täyskäännöstä ihmisen suuntaan. Kaikki tässä maailmassa ei ole kauppatavaraa.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Julkaistu 26.7.2008 2:30:59
Ari Kallio
Irlantilaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä EU:n uudistussopimuksen kuten kolme vuotta sitten ranskalaiset ja hollantilaiset. Syyksi sanotaan riittävän tiedon puute sopimuksesta. Tuosta sopimuksesta ei monikaan äänestäjä tiedä yhtään mitään, mutta uskoo, että senkin perusteella lisättäisiin taas kansalaisia eriarvoistavaa nykykehitystä. Moni äänestää vastaan vaikka vain hidastaakseen noita huononnuksina pidettyjä uudistuksia. Jatkuuhan yksityistäminen ja kaiken kilpailuttaminen edelleen heikentäen koko ajan muun muassa julkisia palveluja.
l
Työaikaakin on jo monessa maassa pidennetty palkkaa korottamatta ja työtahtia kiristetään jatkuvasti. EU:n työ- ja sosiaaliministerit hyväksyivät äskettäin viikkoittaisen työajan pidentämisen tarvittaessa yli 48 jopa 65 tuntiin! Tämäkin huolestuttaa monia.
Olisi ymmärrettävää, jos tavoitteena olisi korvata vähentyvää työvoimaa. Kyse on kuitenkin lähinnä vapaakaupasta, koska esimerkiksi Kiinassa työajat ovat huomattavasti pidempiä. Työajan pidentäminen palkkoja nostamatta ja työtahdin kiristäminen on kuitenkin samaa kuin kehityksen kellon siirtäminen taaksepäin, tulisihan etenevän automaation helpottaa ihmisten elämää.
EU:hun liityttäessä luvattiin sen nostavan jokaisen elintasoa ja parantavan ihmisoikeuksia. Tuloerot ovat kuitenkin jatkuvasti lisääntyneet jopa lainsäädännön keinoin, jotta pääoma ei karkaisi halvemman verotuksen maihin. Ja leipäjonotkin kasvavat vaikka yhteiskunta keskimäärin vaurastuu. Ei ihme että moni tuntee itsensä petetyksi, vaikka sinänsä pitäisi EU:ta tarpeellisena kansojen yhteistyövälineenä.
EU-johdon tulisi ymmärtää, että markkinoiden avulla ei voi ratkaista kaikkia yhteiskunnan ongelmia ja nostaa kaikkien elintasoa. Lisäähän markkinavetoinen tulonjako aina eriarvoisuutta. Raa´an kilpailun sijaan tarvittaisiin enemmän yhteistyötä ja yhteisvastuuta, ilman niitä hyvää yhteiskuntaa ei voida rakentaa. Hyvinvointiyhteiskunnan kannalta perusteltua olisi palata myös takaisin entiseen sekatalousjärjestelmään, joka vakauttaa taloutta ja vähentää suhdannevaihteluja.
l
Kansalaisten enemmistö maksaisi mielellään lisää veroja sosiaaliturvan parantamiseksi. EU on kuitenkin matkalla aivan toiseen suuntaan. Se merkitsee kasvavaa kuilua sen ja ihmisten toiveiden välillä. Tässä on samalla kyse myös vakavasta demokratiavajeesta, kun kansan tahto ei muutu poliittisiksi päätöksiksi.
Perusteeksi tähän ei todellakaan riitä selitys, että meillä ei muka ole muuta mahdollisuutta kuin vain sopeutua nykymuotoiseen vapaakauppaan. EU on suuri toimija maailmankaupassa ja voisi ottaa tuontirajoitukset jälleen laajempaan käyttöön hyvinvointiyhteiskunnan suojaamiseksi niitä maita vastaan, jotka kilpailevat eri pelisäännöin. Jos se niin toimisi, kansanäänestyksissäkin syntyisi vähemmän ikäviä yllätyksiä. Tarvitaan politiikan täyskäännöstä ihmisen suuntaan. Kaikki tässä maailmassa ei ole kauppatavaraa.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Julkaistu 26.7.2008 2:30:59
Voitettujen puolustaja
TS/Kirjoittajavieras: Voitettujen puolustaja
Ari Kallio
Kohukirjoituksen punavankien huonosta kohtelusta tehnyt Hjalmar Linder oli sekoitus humanistia ja ylellistä elämää viettävää kartanonherraa. Asuessaan nuorena Pietarissa hän velkaantui uhkapeleissä, josta syntyi hänelle elinikäinen ongelma. Hänestä tuli kuitenkin Suomen rikkain mies.
Liikemiehenä hän oli kova ja luonteeltaan äkkipikainen kohdellen alaisiaan joskus huonostikin jos häntä ei toteltu. Samalla tuo kärpännahkatakissaan autolla ajellut mies oli uudistushenkinen humanisti. Hän tarjosi työväelleen 8-tuntisen työpäivän, ilmaislääkkeet ja -hoidon sekä palkan sairasloma-ajalta. Tämä kaikki ennen kuin laki sitä vaati. Hän rakennutti myös hyvät asunnot työntekijöille.
Linder pakeni sisällissotaa Ruotsiin peläten, että hänet voidaan tappaa, olihan hänellä valtaisa omaisuus, maatakin 60 000 hehtaaria. Monelle kartanonherralle ja heidän omaisuudelleen kävikin huonosti. Linderin omaisuuteen ei kuitenkaan koskettu koska häntä arvostettiin.
l
Jos työnantajat olisivat yleensä toimineet kuten Linder, ja työoloja olisi ajoissa kohennettu työväen perusteltujen vaatimusten mukaisesti, olisi Suomi saanut kehittyä rauhassa itsenäisyyden alkuvuotensa.
Yrittäjäpiireissä työväelle liian avokätisenä pidettyä Linderiä vieroksuttiin. Hänen menestyksensä kuitenkin osoitti, että hyvät työolosuhteet ovat yritykselle voimavara mikä sopisi esimerkiksi nykyaikaankin.
Suuri kauhistus oli hänen vierailunsa vankileirillä ja niiden olojen jyrkkä arvostelu, häntä alettiin suorastaan vihata. Masentuneena hän myi pois omaisuutensa Suomessa ja siirtyi Ruotsiin, jossa hän epäonnistuneissa kaupoissa menetti lähes koko omaisuutensa. Hän siirtyi Algerian huvilalleen miettimään elämäänsä ja teki Ranskan matkalla itsemurhan 59-vuotiaana vuonna 1921.
l
Linder oli uudistaja myös tekniikan alalla, mitä osoittaa muun muassa se, että hän rakennutti Lohjan tehtaalleen 11 kilometriä pitkän Suomen ensimmäisen sähkörautatien 1907. Hän hankki eräiden arvioiden mukaan Suomen ensimmäisen auton 1898. Hänellä oli muun muassa legendaarinen Rolls Royce Silver Ghost. Hän omisti peräti 85 metriä pitkän huvijahdin, matkusteli paljon sekä järjesti ylellisiä juhlia ja metsästysretkiä. Hän jätti jälkensä myös taidemaailmaan lahjoittaen Helsingin yliopistolle taideprofessuurin ja Suomen taideyhdistykselle taideteoksia joiden joukossa oli Rembrandteja ja Reynoldseja.
Voidaan myös väittää, että Linderin humanismi oli vain peiteltyä realismia. Hän halusi lopettaa vankileirit saadakseen takaisin työvoimansa. Kuten eräs sahanomistaja, joka sai pelastettua osan työntekijöistään viime hetkellä kunnan punikkien ollessa jo järven jäällä teloitusplutoonan edessä, sovittiin, että ammutaan vain joka kymmenes. Kuka työt tekisi, jos kaikki ammutaan hän tokaisi!
Oli miten oli; Linder, joka ensimmäisen maailmansodan aikana rikastui melkoisesti keinotteluillaan kykeni näkemään myös yhteiskunnan nurjan puolen. Hän oli esimerkillinen kansalainen joka nousi rohkeasti puolustamaan voitettujen ihmisarvoa. Siitä historia tulee hänet muistamaan.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Julkaistu 28.6.2008 2:30:51
Ari Kallio
Kohukirjoituksen punavankien huonosta kohtelusta tehnyt Hjalmar Linder oli sekoitus humanistia ja ylellistä elämää viettävää kartanonherraa. Asuessaan nuorena Pietarissa hän velkaantui uhkapeleissä, josta syntyi hänelle elinikäinen ongelma. Hänestä tuli kuitenkin Suomen rikkain mies.
Liikemiehenä hän oli kova ja luonteeltaan äkkipikainen kohdellen alaisiaan joskus huonostikin jos häntä ei toteltu. Samalla tuo kärpännahkatakissaan autolla ajellut mies oli uudistushenkinen humanisti. Hän tarjosi työväelleen 8-tuntisen työpäivän, ilmaislääkkeet ja -hoidon sekä palkan sairasloma-ajalta. Tämä kaikki ennen kuin laki sitä vaati. Hän rakennutti myös hyvät asunnot työntekijöille.
Linder pakeni sisällissotaa Ruotsiin peläten, että hänet voidaan tappaa, olihan hänellä valtaisa omaisuus, maatakin 60 000 hehtaaria. Monelle kartanonherralle ja heidän omaisuudelleen kävikin huonosti. Linderin omaisuuteen ei kuitenkaan koskettu koska häntä arvostettiin.
l
Jos työnantajat olisivat yleensä toimineet kuten Linder, ja työoloja olisi ajoissa kohennettu työväen perusteltujen vaatimusten mukaisesti, olisi Suomi saanut kehittyä rauhassa itsenäisyyden alkuvuotensa.
Yrittäjäpiireissä työväelle liian avokätisenä pidettyä Linderiä vieroksuttiin. Hänen menestyksensä kuitenkin osoitti, että hyvät työolosuhteet ovat yritykselle voimavara mikä sopisi esimerkiksi nykyaikaankin.
Suuri kauhistus oli hänen vierailunsa vankileirillä ja niiden olojen jyrkkä arvostelu, häntä alettiin suorastaan vihata. Masentuneena hän myi pois omaisuutensa Suomessa ja siirtyi Ruotsiin, jossa hän epäonnistuneissa kaupoissa menetti lähes koko omaisuutensa. Hän siirtyi Algerian huvilalleen miettimään elämäänsä ja teki Ranskan matkalla itsemurhan 59-vuotiaana vuonna 1921.
l
Linder oli uudistaja myös tekniikan alalla, mitä osoittaa muun muassa se, että hän rakennutti Lohjan tehtaalleen 11 kilometriä pitkän Suomen ensimmäisen sähkörautatien 1907. Hän hankki eräiden arvioiden mukaan Suomen ensimmäisen auton 1898. Hänellä oli muun muassa legendaarinen Rolls Royce Silver Ghost. Hän omisti peräti 85 metriä pitkän huvijahdin, matkusteli paljon sekä järjesti ylellisiä juhlia ja metsästysretkiä. Hän jätti jälkensä myös taidemaailmaan lahjoittaen Helsingin yliopistolle taideprofessuurin ja Suomen taideyhdistykselle taideteoksia joiden joukossa oli Rembrandteja ja Reynoldseja.
Voidaan myös väittää, että Linderin humanismi oli vain peiteltyä realismia. Hän halusi lopettaa vankileirit saadakseen takaisin työvoimansa. Kuten eräs sahanomistaja, joka sai pelastettua osan työntekijöistään viime hetkellä kunnan punikkien ollessa jo järven jäällä teloitusplutoonan edessä, sovittiin, että ammutaan vain joka kymmenes. Kuka työt tekisi, jos kaikki ammutaan hän tokaisi!
Oli miten oli; Linder, joka ensimmäisen maailmansodan aikana rikastui melkoisesti keinotteluillaan kykeni näkemään myös yhteiskunnan nurjan puolen. Hän oli esimerkillinen kansalainen joka nousi rohkeasti puolustamaan voitettujen ihmisarvoa. Siitä historia tulee hänet muistamaan.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Julkaistu 28.6.2008 2:30:51
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)