Haluaako Putin Suomen ja Puolankin?

 Löysin juuri sattumalta kolme päivää vanhan Iltasanomat lehden, jonka 

kansisivussa komeili suurin kirjaimin: ”Anna meille Puola ja Suomi” 

Näin huusivat monet ja ohessa Putinin kuva hänen pitäessään puhetta  kansalle

Krimin Venäjään liittämisen ensimmäisenä vuosipäivänä. ”Koko lause 

kuului ”Krim on meidän anna Puola ja Suomi”

So pitäisikö tämä ottaa todesta jonkinlaisena  tulevaisuuden uhkana, vai 

onko kyseessä 

vain 

Putinin masinoimaa sisäpolitiikkaa, jolla saadaan kansan ajatukset pois 

maan talousvaikeuksista. Eli kansallisella uholla yritettäisiin nostattaa 

mielialoja.

Samassa lehdessä ulkoministeri Erkki Tuomioja toppuuttelee Punaisen torin 

huutojen merkitystä: Kaikenlaisista lieveilmiöistä ei kannata huolestua tai 

tehdä niistä valtioiden välistä ongelmaa. Ei Venäjälläkään ole aihetta 

huolestua jos jossain suomalaistilaisuuksissa vaaditaan Karjalaa takaisin.”

Tuomioja käyttää tässä kyllä peräti huonoa vertausta. Puolan ja Suomen 

Venäjä valloitti vahvemman oikeudella. Ja esimerkiksi YK:n edeltäjä 

Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään sen takia että se hyökkäsi 

Suomeen 1939 aloittaen Talvisodan.

Joten meillä on kyllä Kansainväliseen oikeuteen perustuva oikeus vaatia 

takaisin Karjalaa. Häpeäksi Suomen hallitukselle se ei kuitenkaan vaadi 

yhtään mitään vaikka 400 000 suomalaista menetti kotinsa ja rakkaat 

kotiseutunsa tuon sodan seurauksena. (kts plokijuttuani ”Putin ja talvisota”   19.3.2013)

Tiedän kyllä hyvin että Suomi ei saisi takaisin Karjalaa näillä näkymin sitä 

edes virallisesti pyytämällä. Mutta vääryys on vääryys ja siksi jää. Tuomioja 

saisit hävetä puheitasi!

Tässä on hyvä muistaa myös esimerkiksi Nevajoen suulla ollut Ruotsiin  

kuulunut Nevanlinnan kaupunki joka sai kaupunkioikeudet 1642 ja jonka 

asukkaista suurin osa oli suomalaisia , jotka oli asuneet alueella jo ikiajat. 

(Lähde Suomi on venäläinen TV sarja) Venäjä valloitti kaupungin 1703 ja 

sen asukkaat joutuivat rakentamaan uutta Pietaria orjatyövoimana. Ja 

 isonvihan aikaan Venäjä laivasi sinne mm Turun Ruissalosta suuret määrät 

tammenrunkoja Pietariin rakennettavien kivitalojen perustuksiksi. (Google 

hakusana ”Nevanlinnan kaupunki”), Ruissalon tammitukkien hakusanaa en 

enää löytänyt mutta totta sekin on.

Venäläiset ovat jatkuvasti jo vuosisatoja työntäneet väkivalloin 

suomensukuisia kansoja itään/pohjoiseen päin. Kaikki alkoi jo 700-800 

luvuilla, lieneekö sysäyksen siihen antanut Hunnien mellastus Euroopassa ja 

siitä seuranneet kansainvaellukset.

Karttojen mukaan 800 luvulla jKr suomensukuisia kansoja asui vielä 

Moskovan seudulla, mm jo hävinneen merjalaisten heimo moskat, mistä 

myös Moskova lienee saanut nimensä. Tuolla alueella monet edelleen 

käytössä olevat paikannimet ovat muotoutuneet suomensukuisten kielien 

nimistä.

Muinaisen hieman nykyisen Pietarin eteläpuolella olleen Novgorodin, 

Venäjän edeltäjän, asukkaista huomattava osa venäläisten ohella olivat 

karjalaiset ja vepsäläiset. Heistäkin on enää rippeet jäljellä, vain muutamia 

tuhansia.

Venäjällä on edelleen karjalaisten ohella monia suomensukuisia kansoja 

kuten mordvalaiset, joita on vielä 500 000 ja marit jne joita uhkaa 

vähittäinen oman kielensä menettäminen johon Venäjän hallitus 

pyrkiikin 

erilaisilla hallintotoimilla joilla mm  näiden asumisalueet sijoitetaan 

eri hallintoalueisiin siten, että nämä eivät voi olla missään 

enemmistönä  ja että näiden omakielistä opetusta jatkuvasti 

vähennetään.

 Eikö Venäjän ahneudella ole rajoja. Tämän jutun otsikosta ajatus 

herääkin 

ajatus, että ehkä venäläiset eivät pane miekkaansa tuppeen ennenkuin koko 

Suomikin on valloitettu.

Haluun vallata Suomenkin alueita mm vallattu Karjala, ei voi perustua edes 

siihen että Venäjä olisi jo liian tiheästi asuttu onhan siellä asukastiheys sama 

kuin Suomessa.

Venäjä halusikin mm Karjalan runsasta sähkövoimaa ja puunjalostustehtaita 

ja Kannasta suojaksi Saksaa vastaan. Saksan pelko oli ymmärrettävää, mutta 

kun se oli lyöty ei sen jälkeen ollut enää mitään oikeutettua syytä pitää 

Karjalaa, se olisi pitänyt Pariisin rauhassa palauttaa tarpeettomana. Mutta 

NL 

piti sen vahvemman oikeudella.

Ihmetyttääkin miksi suomalaisten enemmistö ei halua sitä enää Galluppien 

mukaan takaisin. Voisihan sitä haluta vaikka ei ainakaan lähitulevaisuudessa 

voi saada.

Häpeällistä tässä on se, että suomalaisten suuri enemmistö 

haluaa Venäjän 

palauttavan Krimin takaisin Ukrainalle, mutta omaa myös 

vääryydellä 

vietyä 

aluetta ei haluta!!!!!

Tässä herää myös ajatus, että Venäjä voi vähemmistökansojensa tylyllä 

kohtelulla ja jonkinlaisella herrakansa ajattelullaan kaivaa hautaa myös 

itselleen, olihan NL:kin eräs hajoamisen syy pyrkimys sulauttaa 

vähemmistökansat venäläisiin.

Venäjän pitäisikin antaa laaja autonomia suuremmille 

vähemmistökansoilleen. Siitä kannattaisi kokonaisuudessaan tehdä 

jonkinlainen idän EU.

Ja Suomalaisille oikeus muuttaa asumaan Karjalaan, niin mahdottomalta 

kuin se nyt tuntuukin. Tehtäisiin siitä maidemme yhteisalue. Vain ikään 

kuin 

puolittaisen menetetyn Karjalan takaisin saamisen voisi korvata se, että 

Venäjän itäkarjalasta tehtäisiin samankokoisella alueella myös Suomen ja 

Venäjän yhteisalue.

Tällainen järjestely takaisi varmaankin ikiajoiksi rauhan maidemme 
välillä.

-_Samalla se veisi varmastikin Suomesta halut liittyä Natoon, mikä olisi Venäjälle melkoinen helpotus

30.8.15

Löysin sattumalta mielenkiintoisen uutisen netistä, Brittilehti The 

Economist esittää 26.8.15 Karjalan palauttamista Suomelle.

 Se perustelee esitystään sillä että Venäjä perusteli Krimin liittämistä Venäjään historiallisilla syillä, sillä 

että se on  kauan kuulunut Venäjään.

Näin toimien sen olisi johdonmukaista hyväksyä myös Karjalan palautus 

Suomelle, Kuriilien Japanille, Kaliningradin Saksalle, sekä Puolan, Unkarin 

ja Romanian menetettyjen alueiden palautus oikeille omistajilleen tai vaikka 

Tsetsenian itsenäisyys.

Tämä ajatus perustuu myös mahdollisuuteen että Venäjä hajoaa, jota eräät 

Venäjä kommentaattorit ovat viime aikoina arvuutelleet.

-Tietämättömyyttä Suomen menetetystä Karjalasta osoittaa kuitenkin se, 

että 

lehdessä olleessa kartassa palautettavaksi esitettävä alue on Venäjän 

nykyinen Itä-Karjala pääkaupunkina Petroskoi. Tuosta alueesta vain pieni 

osa on Suomen  Pariisin rauhassa 1947 menettämää Laatokan takaista 

Karjalaa.

Jokisipilän venäläismielinen jatkosotanäkemys TS:ssa 11.3.

 Jatkosota talvisodan väistämätön seuraus

Turun yliopiston eduskuntatutkimuskeskuksen  johtaja Markku  Jokisipilä esitteli  TS kolumnissaan   11.3.  Suomen  hallitusten huonoimpia  aikaansaannoksia.
Pahimpina  virheinä  hän piti mm  jatkosotaa.

 Hän kirjoitti siitä seuraavaa:  ”Välirauhan ja jatkosodan  aikana hallitus  katsoi parhaaksi liittoutua antisemitistis-militaristisen diktatuurivaltion kanssa ja aloittaa 25 000 suomalaisen  hengen vaatineen  valloitussodan.”          ( Jokisipilälle on tullut pieni virhe,  Suomen  kaatuneita oli 65 000 eikä 25 000  mikä oli talvisodan kaatuneiden määrä!)

Sanan ”valloitussota”  negatiivinen  sisältö   hämmentää.  Sota oli kuitenkin oikeutettua, jotta Suomi saisi takaisin  vääryydellä  viedyt 400 000  ihmisen  rakkaat kotiseudut Karjalassa.

Suomelle tehdyn vääryyden todistaa jo se, että  YK:n edeltäjä  Kansainliitto  erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään  syynä sen hyökkäys Suomeen talvisodassa.  Jopa Venäjän presidentti Putin sanoi venäläisten historioitsijoiden kokouksessa 2013  ettei itse olisi aloittanut talvisotaa.*

Suomi  ei   liittoutunut Saksan kanssa  siksi , että   se oli  juutalaisvihamielinen  diktatuuri  vaan koska se ei uskonut  saavansa  yksin omin voimin   menetettyjä alueita takaisin  eikä muita liittolaisia ollut tarjolla.

Suur-Suomi haaveitakaan ei kannata liikaa maalailla, sillä Stalin haaveili samaan aikaan koko Euroopan valloittamisesta.

 Talvisodan päättymisen 75-vuotis  muistopäivää 13.3.  ei pitäisi  hämärtää syyllistämällä Suomea sen  seurauksen  jatkosodan aloittamisesta.  Allekirjoittanut ihmetteleekin  yleistynyttä tapaa  nähdä Suomi  pahana poikana  vaikka yritimme   vain saada meiltä vääryydellä  viedyt  alueet takaisin.
 -Takaisin saaminen epäonnistui, mutta eihän sitä voinut aloittaessa tietää, näyttihän monen muunkin  maan mielestä  liittolaisemme Saksa valtaavan koko Euroopan.

Kansallisuhon ohella venäläiset etsivät myös maansa suomensukuisia juuria

Venäjällä on kansallisuusaate vahvassa nousussa. Syynä siihen on tietysti myös Ukrainan kriisi, mutta nettiä seuraamalla on jo monta vuotta voinut havaita, että venäläiset ovat neuvostokomennon loputtua alkaneet vähitellen etsiä kansallisia juuriaan.

Tämä tuli esille esimerkiksi Suomen TV:ssä esitettävän sarjan ”Suomi on venäläinen” Pietaria käsitelleessä osassa, jossa esiteltiin alueen historiaa. Venäläinen historioitsija kertoi siinä, että ennen Pietarin perustamista paikalla oli Nevanlinna niminen Ruotsiin kuuluva kaupunki. (Se sai Ruotsissa kaupunkioikeudet vuonna 1642) Hän sanoi, että siinä asui suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia. Ja jatkoi että ”suomalaisia oli eniten”

Kuten tunnettua 1703 Venäjä valtasi alueen ja tuhosi tuon kaupungin. Se asukkaat joutuivat orjina rakentamaan Pietaria. Ja Isonvihan aikana venäläiset kaatoivat suuren määrän Turun Ruissalon tammia ja veivät Pietariin kerrostalojen perustuksiin. Hatunnosto tuolle professorille, että uskalsi sanoa totuuden Pietarin suomalaismenneisyydestä. Väittäähän mm neuvostomuistomerkki "vanhan venäläisen kaupungin Viipurin vapauttamisesta fasistien vallasta 20.6.1944" aivan toista.

Ehkä on niin että monia venäläisiä kuitenkin kaiken isänmaallisen uhon ohella koskettaa myös ajatus, että he ovat isänmaan puolesta vieneet monen naapurimaan asukkaan rakkaat ikiaikaiset kotiseudut tai kokonaan tuhonneet toisen isänmaan isänmaan puolesta. Tätä osoittaa myös seuraava esimerkki muinaisen suomensukuisen merjalaiskansan surullisesta kohtalosta.

TS:ssä oli parivuotta sitten juttu uuspakanuuden noususta Venäjällä siinä ei kumma kyllä ollut kuitenkaan mainintaa että samalla siellä etsitään myös suomalaisjuuria. Tuota uskonnollisten juurien etsimistä kuvastaa hyvin myös venäläiselokuva nimeltä ”Silent souls” joka voitti palkintoja Venetsian filmijuhlilla 2010. Se kertoi 1900 luvun lopun tehtaanjohtajasta joka päätti haudata vaimonsa 500 vuotta sitten hävinneen suomensukuisen kansan merjalaisten traditioiden mukaan polttamalla hänen ruumiinsa Volgan rantahietikolla. Nykyään moni moskovalainen sanoo olevansa merjalainen. -Muuten sana Volga lienee tullut suomensukuisten kansojen sanasta Valka, valkea

Merjalaiset, asuivat ennen slaavien sinne tuloa ja alueen valtausta nykyisen Moskovan alueella. Heidän eräs heimonsa Moskat on monien tutkijoiden mukaan antanut nimen Moskovalle. Kyse ei ole pienestä kansansirpaleesta sillä äskettäin on löydetty merjan kielelle 1000- luvulla painettu Vanha Testamentti, mutta aika on jo jättänyt tuonkin kansan heidän sulauduttuaan venäläisiin.

Monien venäläisten kiinnostusta osoittaa, että netistä löytyy mm otsikolla ”Merjamaa” läntisin aakkosin kirjoitettuna pitkiä venäjänkielisiä selvityksiä mm Moskovan alueen suomensukuisesta menneisyydestä ja kuten sanotaan alueen pyhistä merjalaismetsistä muinaisine palvontapaikkoineen ja lehtoineen joihin ei haluta Moskovan esikaupunkien leviävän.

Herättäjänä miten suomensukuiset kansat pienempinä kansoina ovat väkivaltaisten valloitusten ohella  myös vähitellen sulautuneet venäläisiin toimi myös käynti Kuusiston piispanlinnan raunioilla, jonka ensimmäisessä esittelykyltissä  vielä muutama vuosikymmen sitten kerrottiin, että vuonna 1318 venäläiset ja karjalaiset piirittivät linnaa.  Tänä päivänä ilmeisesti poliittisista syistä tuossa kyltissä kerrotaan osittaistotuutta, että venäläiset piirittivät.

Netistä löytyy tähän vastaus otsikolla ”Novgorod vanha suomalainen kaupunki”. Venäläiset jo myöntävätkin, että noihin aikoihin Novgorod oli vielä venäläis-karjalais-nerevalais-vepsäläis-merjalainen valtio. Novgorodin oppaatkin jo nykyään kertovat matkailijoille sen suomalaisjuurista Tosiasia on , että vielä 700-800-luvulla jKr suomensukuisia kansoja asui vielä runsaasti Moskovan alueella ja vasta noin 100 km etelään nykyisestä Pietarista oli slaavien asuinalueita.

Vanhoista kartoista selviää, että suuri osa Venäjää Suomesta lähelle Mongolian rajaa oli tilkkutäkkimäistä suomensukuisten kansojen asuinaluetta. Näistä kansoista suuresta osasta on aika jo jättänyt. -Mutta jotain on jäljelläkin voittivathan mordvalais-mummut Venäjän euroviisukarsinnat! Mordvalaisia on vielä puoli miljoonaa.

Se että Ville Haapasalo sai suomensukuiset kansat 30 päivässä ohjelmasarjassaan edes vähän tuoda esille suomensukuisten kansojen pääasiassa huonoja tulevaisuudennäkymiä osoittanee että Putinkratiassa edes jollain lienee halua korjata asiaa, koska lupa tuo ohjelmasarjan tekemiseen saatiin. Vaikka kyllä poliittisissa päätöksillä tunnutaan pikemminkin heikentämään vähemmistökansojen mahdollisuutta ylläpitää kieliään ja kulttuurejaan.

Ainoassa Venäjällä ilmestyvässä suomenkielisessä lehdessä Karjalan sanomissa kerrottiin muutama vuosi sitten Presidentti Vladimir Putinista, jota monet epäilevät karjalaiseksi koska hänen vanhempansa asuivat Tverin karjalaiskylässä melko lähellä Moskovaa. Asiaa kysyttiin Putinilta myös haastattelussa mutta hän ei vastannut suoraan kysymykseen, ei kieltänyt eikä myöntänyt. Ei vastannut selvään kysymykseen mitään!  Olen itse tuon jutun Karjalasanomista netissä lukenut, joten totta se on, valitettavasti olen kadottanut tulostamani kopion siitä.

Mitä tällä kaikella yritän sanoa. Että pää pystyyn suomalaiset, ja että presidentti Sauli Niinistö on oikealla asialla vaatiessaan suomalaisille oikeutta ostaa maata menetetystä Karjalasta saavathan venäläisetkin ostaa maata Suomesta. (Ja muutenkin saada asumisoikeus sodassa menettämillämme alueilla.) - Kai meillä jotain oikeuksia pitäisi olla tuon suuren maan entisinä valtiaina ja olemmehan kansojen yhteensulautumisen seurauksena tavallaan myös sukulaisia.

Yleistäen venäläiset ei yksin ole syyllisiä, koko maailma on täynnänsä kansojen asuinalueiden tämänkaltaisia muutoksia mekin olemme työntäneet saamelaiset Etelä-Suomesta Lappiin. Heille olisi reilua myöntää autonomia. Kyse lienee myös siitä että meidän on kovin vaikeaa hyväksyä erilaisuutta, ja että isomman oikeudella on kaikkialla tehty suuria vääryyksiä. Meidän tulisikin rohkeammin puolustaa sukulaiskansojemme oikeuksia Venäjällä. Olemme täällä liikaa kallellaan länteen päin unohtaen, että olemme lähtöisin Volgan mutkasta.

Sukulaisia pitäisi aina muistaa. Kun tyttäreni kävi koulun kevätretkellä Budapestissa 2000-luvun alussa. Eräässä kaupassa myyjä huomasi, että asiakkaat puhuivat keskenään suomea, ja alkoi luetella  heille suomen ja unkarikielen yhteisiä sanoja ja antoi tytöille sukulaisalennusta! Tyttäreni mielestä se oli tosi hauskaa. -Mutta miksi me suomalaiset emme juuri ole kiinnostuneita juuristamme, Kalevalaakin pidetään usein vain Väinämöisen aikaisina höpinöinä. Tuntuu että monia kiinnostaa vain kuluttaminen.

PS Mitä tällä kaikella myös yritän sanoa, että nyt olisi venäläisille jo yhdestoista hetki korjata edes osittain niitä vääryyksiä mitä mm suomensukuisille kansoille on tehty.

Mutta tässä olisi ehkä myös  pidemmän päälle keino estää koko Venäjän hajoaminen. Eli kunnon autonomia riittävän suurella alueella mm mordvalaisille niin että he todella voivat ikuisesti säilyttää oman kielensä ja kulttuurinsa. Tehdä Venäjästä jonkinlainen idän EU. Hajosihan NL :kin aikoinaan osittain juuri kansallisuuskiistojen takia.

Ruotsin kuningas ja Suomi 19.2.1940

 

  Alla olevassa tekstissä löytyy osittaista selitystä miksi Ruotsi ei lähettänyt armeijaansa Suomen avuksi Talvisodan lopussa. Silloinkin kuitenkin kuten nytkin valtaeliitistä löytyi sotilasliittoon Suomen kanssa sekä halukkaita että vastustajia .

 Ruotsi kuitenkin auttoi Suomea todella massiivista sotamateriaaliapua mitä kuljettiin kuorma-autoilla jäätyneen Merenkurkun yli. Mutta tämä ei silti riittänyt, sillä Suomelta alkoivat nuoret miehet rintamalla loppua. -Joten aseista aseista ei ollut riittävää hyötyä, vaikka ne hidastivatkin huomattavasti venäläisten hyökkäystä. 13.3. oli kuitenkin alistuttava rauhaan NL:n kanssa puolustuksen täydellisen romahduksen estämiseksi.

Yhdessä Ruotsin armeijan kanssa olisimme voineet kääntää koko sodan kulun.

Erään Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan Ruotsista saatu aseapu oli oikeastaan Saksasta saatua. Saksa antoi aseita Ruotsille ja Ruotsi taas omia aseitaan Suomelle. Kaikki piti tapahtua salassa julkisuudelta, olihan Saksa tuolloin NL:n liittolaismaa.

Taistelujen loppumiseen jo 13.3 oli tai lienee ollut syynä myös se, että oliko se nyt Göring tai Himmler en muista kumpi ilmoitti Suomen pääministeri Kivimäelle suurin piirtein seuraavaa, että tehkää nyt nopeasti rauha niin että säilytätte armeijanne iskukykyisenä tulevia koitoksia varten. Sillä Saksa aloittaa lähiaikoina sodan NL :oa vastaan saatte sitten sodassa meidän liittolaisenamme menettämänne alueet takaisin ”korkojen kera”. -Tätä Saksan ehdotusta myös akateemikko Eino Jutikkala alkoi lopulta ehkä uskoa pitäen  sitä mahdollisena Talvisodan loppumisen syynä  kertoi Ylikangas tuossa haastattelussaan.

 Eräs lähde kertoo, että Göring ilmoitti NL johdolle maaliskuun 1940 alkupäivinä, että ellette nopeasti lopeta hyökkäystänne Suomea vastaan Luftwaffe hoitaa asian. (Tästä on tarkka lähde joissain talvisotaa käsittelevässä jutussani.)

 Siitä miten yksin Suomi lopulta tuolloin oli Ruotsin aseavusta huolimatta, kertoi historioitsija Heikki Ylikangas (Yle 28.2.15) pyytäessään apua NL:n hyökkäyksen torjumiseen: Suomi pyysi apua myös Ranskalta ja Englannilta, jotka lupasivat lopulta lähettää joukkoja Suomen avuksi.

Ylikankaan selvitysten mukaan niillä ei kuitenkaan liene ollut tarkoituksena tulla auttamaan Suomea vaan, että ne käyttämällä verukkeena Suomen auttamista pääsisivät Norjaan ja Ruotsiin.

 Mm. kirjasta ”Suomi myrskyn silmässä I” löytyy tähän ajatuksen tukea, sen mukaan Englannilla ja Ranskalla ei niinkään ollut tavoitteena Suomen auttaminen vaan pääseminen Kiirunan kaivoksille ja samalla uuden Saksan vastaisen rintaman avaaminen pohjoisesta päin. - Mutta kuten tunnettua Saksa torppasi tämän suunnitelman saatuaan siitä tietää ja valtasi pikaisesti Norjan.

 Ruotsin kuningas Kustaa V:n itse koolle kutsumassa valtioneuvoston istunnossa 19.2.1940 hän antoi seuraavan lausuman pöytäkirjaan:

" Olen omasta aloitteestani kutsunut koolle hallitukseni antaakseni valtioneuvoston pöytäkirjaan seuraavan lausunnon: Minun toivomukseni on selostaa kansalleni se vaikea ja vastuullinen tilanne, jossa me nyt olemme. Olen pitänyt väistämättömänä velvollisuutenani pitää niin kauan kuin mahdollista maamme sen kohtalokkaan konfliktin ulkopuolella, joka nyt maailmassa vallitsee. Siksi hallituksemme ja valtiopäivien täydellä myötävaikutuksella on myös annettu puolueettomuusjulistus.

 Olen koko ajan seurannut suurimmalla ihailulla veljesmaamme Suomen sankarillista taistelua ylivoimaa vastaan. Ruotsi on vapaaehtoisten kautta sekä lukuisalla muulla tavalla etsinyt tapoja auttaa tätä maata, mutta ensi hetkistä lukien ilmoitin Suomelle, että sellaiseen ei ikävä kyllä voi lukea sotilaallista väliintuloa Ruotsin taholta.

  Surullisin sydämin olen kypsän uudelleenharkinnan jälkeen tullut käsitykseen, että nykytilanteessa meidän tulee pitää kiinni tästä lähtökohdasta. Minulla on nimittäin se vakaa käsitys, että jos Ruotsi nyt puuttuisi tapahtumiin Suomessa, ajautuisimme kaikista suurimpiin riskeihin joutua vedetyksi sotaan ei ainoastaan Venäjää vastaan vaan myös suurvaltasotaan, (AK: pelkäsi ehkä Saksan hyökkäystä Ruotsiin, olihan se tuolloin NL:n liittolainen Molotovin-Ribbentropin sopimuksella) ja sellaista vastuuta en ole voinut ottaa itselleni.

 Sellaisessa tilanteessa osoittautuisi sitä paitsi todennäköiseksi, että emme voisi antaa vähäistäkään apua, jota se nyt saa täältä ja kovin tarvitsee ja jota me lämpimin käsin olemme jatkossakin valmiit antamaan.

 Ruotsin elintärkeät edut, sen kunnia ja sen rauha, ovat niitä tavoitteita, jotka minulla ovat aina silmien edessä. Toivon Jumalan avulla, että me voimme valitsemallamme tiellä välttää sodan kaikki onnettomuudet.

Isänmaa on aina antanut minulle lukuisia todistuksia uskosta ja luottamuksesta. Siksi syvin toiveeni on, että kansani myös tässä vaikeassa tilanteessa ymmärtää ja hyväksyy toimintatapani."
Tidningarnas Telegrambyrå

Lähde: Svensk utrikespolitik under andra världskriget. Internationell politik 24, skrifter utgivna av Utrikespolitiska institutet, Kooperativa förbundets bokförlag, Stockholm, 1946. Käännös: Pauli Kruhse. Ruotsin puolustusesikunnan päällikkö, kenraali Axel Rappe

Suomi ja Ruotsi tekivät lähes pari vuosikymmentä suunnitelmia ja loivat sotilaallista yhteistoimintamallia sellaisen tilanteen varalta, jossa NL hyökkää Suomen kimppuun. Kun 1939 sitten näin kävi ja helmikuussa 1940, tilanteen mentyä nopeasti huonompaa suuntaan, Suomi pyysi apua jo tosissaan. Tämä episodi tapahtui Tukholmassa 21.2.1940 ja siis Talvisodan Mannerheim-linjan juuri murruttua:

Martti Turtolan väitöskirja, s. 13: "Ruotsin puolustusesikunnan päällikkö, kenraali Axel Rappe ehdotti, että Per Albin Hanssonin hallituksen oli ryhdyttävä auttamaan Suomea entistä aktiivisemmin ja voimakkaammin. Esityksessään Rappe vaati, että Ruotsin oli suoritettava avoin interventio Suomen hyväksi lähettämällä sinne 80-100000 miestä käsittävä armeija. Yhteisvoimin Suomen sotavoimien kanssa se vakauttaisi murtuneen rintaman ja valtaisi takaisin menetetyn pääpuolustusaseman. Samalla ruotsalaiset joukot ottaisivat vastatakseen Ahvenanmaan puolustuksesta. Näillä toimenpiteillä saataisiin Neuvostoliitto taipumaan sovintorauhaan Suomen kanssa." Ruotsin pääministeri Hanssonin kommentti Suomen sotilaallisesta auttamisesta oli: "Helvetin paskapuhetta"  "!

Tämä on siis kerrottu heti Turtolan väitöskirjan alussa sivulla 13.

Martti Turtolan väitöskirja:
Tornionjoelta Rajajoelle. Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923 - 1940.

-Kaikesta edellämainitusta voi havaita, että sodasta kerrotaan aina monenlaista. Sanotaan, että totuus on sodan ensimmäinen uhri. Ja usein on peräti vaikeaa, ellei aivan mahdotonta selittää mikä on totta mikä ei.

 Kaikki historia on myös voittajien historiaa. So riippuen siitä kuka sodan voittaa voi sodan syistä olla täysin poikkeviakin näkemyksiä.

Mutta kuten professori Kent Zetterberg Ruotsin sotakorkeakoulusta totesi ”Suomi myrskyn silmässä” kirjan esipuheessa, että yksi asia on ainakin selvää, ”talvisodan aikana kaikki suurvallat huijasivat Suomea mikä johti kovaan maalisrauhaan 1940”.


lisäys 14.4.15 

Suomen armeijan entinen  komentaja Gustaf Häglund sanoi kirjassaan  "Rauhan utopia"  että Ruotsi  ei voinut lähettää armeijaansa Suomen avuksi  koska se ei ollut riittävän hyvin aseistettu.