Sotilasliitto vai uusi Kalmarin unioni

Ruotsi on viime vuosina esittänyt Suomelle usein sotilasyhteistyön laajentamista. Äskettäin  se(Ruotsin puolustusvaliokunnan pj Juholt) esitti yhteisiä laivasto- ja rannikkojääkäri- osastoja, tykistönsä sotilaiden kouluttamista Suomessa sekä pohjoismaiden yhteistä maanpuolustuskorkeakoulua.* Samalla kumma kyllä väitetään, että kyseessä ei ole puolustusliitto!

Suomi on toppuutellut yhteistyön syventämistä. Olisi kuitenkin hyvä muistaa viime sotien opetukset, kun Suomi ehdotti sotilasliittoa Ruotsille, se hylkäsi tarjouksen vaikka oli itsekin suuressa vaarassa. Yhteisvoimin vaaraa olisi voitu kuitenkin vähentää ja muuttaa koko sodan kulkua.

Vaikka sotaa ei ole näköpiirissä, on hyvä aina valmistautua pahan päivän varalle. Suomen kannattaisikin harkita ehdotusta. Pienien kansojen ei ole hyvä olla yksin suuren maan naapurina.

Viime vuonna Suomi torjui myös pyynnön Islannin ilmatilan valvomisesta. Sillähän ei ole ilmavoimia. Tämä on outoa jo siksi että, kaukainen Natomaa Turkkikin on valvonut Baltian ilmatilaa.

Venäjän kannaltakin liitto voisi olla hyväksi jos Norja ja Tanska vähitellen etääntyvät Natosta, jota saattaa osoittaa niiden mukanaolo näissä suunnitelmissa. Eihän Nato ole enää NL:n romahduksen ja Afganistanin tapahtumien jälkeen entisellään.

Ruotsissa julkaistiin viime syksynä kirja, jossa esitettiin perustettavaksi Pohjolan liittovaltio*.Vaikka pohjoismaiden hallitukset torjuvat sen, ehdotus ei ole vain ruotsalaisen historioitsija Gunnar Wetterbergin yksityisajattelua, esittihän hän teesejään pohjoismaiden neuvoston vuosikirjassakin.

Wetterbergin mukaan liitto kasvattaisi Pohjolan painoarvoa: siitä tulisi maailman 10:nneksi suurin talousmahti, jota kuunnellaan herkemmällä korvalla niin EU:ssa kuin kaikkialla maailmassa.

Siten olisi myös helpompaa elvyttää jo vähän rapistunutta pohjoismaista mallia, joka on osoittautunut parhaaksi tuottaessaan sekä taloudellista kilpailukykyä, että hyvinvointiyhteiskunnan.

Yksi liiton peruslähtökohdista on, että siinä taataan suomenkielen asema. Tilanne helpottuisi, jos Baltian maatkin liittyisivät siihen. Halukkuutta voisi olla ovathan monet Viron johtomiehet arvuutelleet jonkinlaista liittoa Suomen kanssa.* Latvialaisia taas kiinnostaa Ruotsi.

Näissä pyrkimyksissä lienee kyse myös EU:n ongelmista. Etsitään jotain uutta. Mutta kyseessä on myös kestoaihe, jota osoittaa mm Suomen 1970 kaatama Nordek hanke.

Puhutaan myös uudesta Hansaliitosta, johon kuuluisivat pohjoismaat, Saksa ja Hollanti. Perusteena samankaltaisuutemme kuten aikoinaan Kalmarin unionissakin.

* TS 16.2.2011

*Pohjoismaiden neuvoston vuosikirja 2010

Hakusanoja mm
Uusi Kalmarin unioni
Nordek
Baltian ilmavalvonta

* Eestin presidentti Toomas Hendrik Ilves on julkisuudessa arvuutellut Suomen ja Eestin valtioliittoa. Hän sanoi, että se ei voi vielä toteutua hänen elinaikanaan, mutta, että siihen on todellista tarvetta. Lähdettä en löytänyt enää mistään, mutta hänen koko sivun haastattelunsa oli vuonna 2008 Turun Sanomissa, siinä Ilves kertoi, että Lennart Merikin kannatti valtioliittoa Suomen kanssa.


PS. Libyan viime tapahtumien valossa ei oikein tuntuisi, että Tanska ja Norja sekä Ruotsi, joka ei edes ole Naton jäsen olisivat etääntymässä Natosta, ovathan ne innolla mukana hyökkäyksessä Gaddafin Libyaa vastaan.

Hyökkäyksessä Libyaan voi kuitenkin olla kyseessä Naton epätoivoinen yritys kiillottaa kilpeään, että edes suunnattomalla ylivoimalla se voisi vielä kukistaa jonkun vastustajansa Afganistanin ja Irakinkin epäonnistumisten jälkeen. Yritetään epätoivoisesti näyttää maailmalle, että Nato ei ole vain paperitiikeri.

Pohjolan sotilasyhteistyön tiivistäminen ja sotilasliittokaavailut sopinevat lopulta kuitenkin tähän. Kun epäillään itsekin onko Natosta enää kovan paikan tullen pohjolan puolustajaksi, niin yritetään uskotella, että on ja lähdetään sotaretkelle tuota uskottavuutta hakemaan. Jos Nato voi voittaa Libyassa niin miksei myös tarvittaessa pohjolassakin. -Mutta jos Nato ei tästäkään koitoksesta saa lopulta sulkaa hattuunsa, Pohjolan sotilasliitto tai liittovaltio saa kyllä enemmän tuulta purjeisiinsa.


31.8.11 Nato kuitenkin lopulta voitti Libyan sotansa, mutta tämä juttuni tuntuu olevan lukijamäärän perusteella edelleen plokini kestosuosikkeja, joten ilmeisesti ei kannata panna liikaa painoa Libyan sodan voittamiselle. Nato taitaa olla aika monelle melkoinen maailmanpoliisiksi pyrkivä inhokki, besserwisser joka uskoo tietävänsä miten tätä maailmaa tulee hallita.

Myönnän, että Gaddafi oli aika väkivaltainenkin diktaattori, mutta siellä päin maailmaa ei oikein muunlaisia tunnu olevan. Hän ei ollut siten "paha" vain omasta tahdostaan vaan myös oman aikansa lapsi joka vain toteutti siellä päin maailmaa vallitsevaa ajan henkeä. Nyt uuden ajan muutoksen tuulet ovat tulleet sinnekinpäin päin ja diktaattorien on aika lähteä toinen toisensa jälkeen.

Naton ei kuitenkaan olisi pitänyt mennä sorkkimaan Libyan sisäisiin asioihin, se oli todella suuri virhe mikä voi sille vielä kostautua tulevaisuudessa. Jokaisen kansan tulisi itse päättää omasta hallintomuodostaan ja jos se ei ole muuten mahdollista vaikka sitten ottamalla avuksi jotain kättä pidempää. Aina ei kansalla valitettavasti ole muuta mahdollisuutta oppia tulemaan toimeen keskenään kuin kantapään kautta. Ulkopuolinen puuttuminen aiheuttaisi myös syytöksiä imperialismista.

Kyllä parasta lienee, että Suomi ja Ruotsi ja koko pohjolakin yrittäisivät rakentaa turvallisuuttaan ja lähinnä omin voimin. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että pistäisimme päämme pensaaseen kuin pupujussit piiloon maailmanlaajuisesta vastuusta rakentaa oikeudenmukaisempi maailma. Naton kanssa sen besserwisser asenteella voimme kuitenkin ajautua koko maailmanlaajuisiin kriiseihin ja joskus ehkä vielä altavastaajan osassa.

Koska EU ja Nato ovat paljolti sama asia, kannattaisi tästäkin näkökulmasta vähitellen lisätä pohjoismaista yhteistyötä tavoitteena vaikkapa Pohjolan liittovaltio, ehdoin jonka aikaisemmin jo mainitsin. Libyan ohella mm Irakin ja Afganistanin seikkailut voivat todellakin vaarantaa joskus koko Euroopan tulevaisuuden.

Kansojen tulee antaa todellakin hallita itse itse itseään niin kuin parhaaksi katsovat, kyllä nykyaika tulee kaikkialle vähitellen, vaikka jossain päin maailmaa historian kello vähän jätättääkin. Jos ja kun puutumme ulkoapäin tähän kehitykseen saamme aikaan vain väkivaltaa ja ääriliikkeitä terroristeineen.



PS 3.5.12   Ulkoasiainvaliokunnan vpj Pertti Salolainen (kok)  ehdotti, että  Suomi ja Ruotsi etenisivät mahdollisimman lähelle sotilasliittoa. Hän perusteli tätä mm suurilla säästöillä asehankinnoissa.   Suomessa juuri vieraileva Ruotsin puolustusministeri Karin Enströmille  riittäisi kuitenkin nykytilanne (Yle uutiset 2.5.12)   Salolaisen esityksellä on kuitenkin myös  kannatusta  Ruotsissa  esittihän Ruotsin puolustusvaliokunnan pj Juholt  viime vuonna jokseenkin samaa kuin Salolainen.

Pääministeri Jyrki Katainen  sanoi Turun Sanomissa 25.5.12, että  Suomi harkitsee vakavasti  ilmavoimien lähettämistä valvomaan  Nato-maa  Islannin  (jolla ei ole omia ilmavoimia)  ilmatilaa.   Perusteluina hän sanoi, että  " Me haluamme vahvistaa Suomen transatlanttista yhteistyötä, samoin me haluamme vahvistaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä"  Hän kieltää  tämän tarkoittavan vähittäistä lähentymistä Natoon siihen lopulta liittymiseksi. Puolustusvaliokunnan pj Jussi Niinistö (ps)  epäilee kuitenkin juuri tätä.  

Mutta asian voinee nähdä niinkin, että jos Natosta aika jättää  vaikka epäonnistuneen  Afganistan operaation jälkeen  tai ainakin Naton uskottavuus heikentyy sen takia oleellisesti, Pohjoismaiden turvana on  niiden entisestään tiivistynyt  puolustusyhteistyö. Tai asia voi olla niinkin, että  pohjoismaat haluavat lisätä sotilasyhteistyötään koska Afganistanin  sodan ja muiden  konfliktialueiden takia  Natolla ei ole riittävää kiinnostusta  ja riittäviä voimavaroja pohjoismaiden turvallisuuden takaamiseen.


PS 3.6.12    Suomen ja Ruotsin   poliisien  yhteispartioita kaavaillaan maiden raja-alueelle. Ne toimisivat Tornionjoki laakson alueella  molemmin puolin jokea.  Yhteispartiointi parantaisi  molempien  maiden  poliisipalveluita harvaan asutulla alueella.  Yhteispartiointi olisi  toteutuessaan  ainutlaatuista koko Euroopassa.  Poliisihallitus on jättänyt  asiasta  esityksen sisäasiainministeriölle  Jos sopimusneuvottelut saadaan   pian alkamaan voisi yhteispartiointi alkaa  poliisiylitarkastaja Kalle Puheloisen mukaan  vuonna 2015. (TS 3.6.12)

Tässä on taas yksi esimerkki  Suomen ja Ruotsin  ilmeisestikin  suuresta  tarpeesta lisätä turvallisuusyhteistyötä  maiden kesken.  Tämä esitys on paljolti samankaltainen kuin Ruotsin puolustusvaliokunnan  pj Juholtin viimevuotinen esitys että Suomi  ja Ruotsi muodostaisivat yhteisiä laivasto- ja rannikkojääkäriosastoja. Vaikka hän sanoi ettei kyseessä  olisi sotilasliitto, se käytännössä olisi kuitenkin sitä.  Juholt oli muuten samaan aikaan Ruotsin sosiaalidemokraattien pj.
Perusteluina oli turvallisuuden lisäämisen ohella  mm  taloudelliset säästöt  armeijan menojen  kasvaessa huimaa vauhtia.  

Joten tässä  kaikessa  kokonaisuutena pitäisi kyllä sanoa, että ei savua ilman tulta.  Jos yhteiset poliisipartiot  voivat toteutua miksei sitten myös yhteiset laivasto-osastot?


PS kannattaa lukea myös blogikirjoitukseni   "Suomen kohtalon hetkiä, kirjeitä Churchillille ja Mannerheimille" sekä "Putin ja Talvisota "

PS.1.10.2013

Äskettäin julkaistu kirja

Pentti Airi: Walter Horn

Siinä kerrotaan mm miten tavoitteena oli pohjoismainen puolustusliitto jo melko pian sotien jälkeenkin. Suomalainen aktivistiryhmä loi yhteyksiä ennen kaikkea Ruotsiin.

Puolustusliittoneuvottelujen kariutumisen jälkeen Ruotsin pääministeri Tage Erlander totesi vuonna 1964, että niiden kariutuminen oli hänen kautensa suurin epäonnistuminen.

Kekkonen ei ollut aktiivisesti mukana, mutta ei aluksi vastustanutkaan niitä. Minä en kiellä enkä kehota hän oli todennut. Noottikriisi vei kuitenkin terän pyrkimyksiltä, ja Kekkonen hiljensi aktivistit.

Oikeastaan puolustusliiton luonnollinen taloudellinen ulottuvuus olisi ollut pohjoismaiden talousliitto Nordek, uusi Kalmarin unioni, jonka senkin Kekkonen kaatoi, mutta siinä lienee ollut paljolti kyse maatalousasioista. Se olisi toteutuessaan helposti vähitellen laajentunut sotilasasioihin, onhan Venäjä/Neuvostoliitto ollut vuosisatainen uhka erityisesti Suomelle ja Ruotsille.

-Kun tämän kirjan kertomiset lisää kaikkiin pohjoismaisiin sotilasliitokaavailuihin, ja aivan viimevuotisiinkin ja olihan jo 600-vuotinen Ruotsin ja Suomen yhteyskin sitä käytännössä tuntuu aivan järjettömältä hylätä nämä kaavailut. Ilman tuota yhteistä 600vuotta itsenäistä Suomea ei varmaan enää olisi jos edes suomen kansaakaan. Pienen maan ei todellakaan ole hyvä olla yksin suuren maan naapurina. Olihan tietysti tuolloin samalla suuri vaara, että suomalaiset sulautuvat ruotsalaisiin, mutta ajattelenkin asiaa lähinnä puolustuspoliittisena kysymyksenä kaikenlisäksi ruotsalaisia oli kaksi kertaa enemmän kuin suomalaisia ja he olivat vauraampia kuin me. Toisaalta Ruotsi tarvitsi kipeästi hyvinä sotilaina pidettyjä suomalaisia.

Mutta oli kyse myös suomalaisten halusta pyssyä läntisen kulttuurin piirissä, johon meistä valtaosa oli tottunut hieman pienempää ortodoksikarjalaisten ryhmää paitsi. Heistä osa karkasikin Ruotsin komentoa Tverin alueelle asti lähellä Moskovaa, jossa heitä vieläkin jonkin verran asuu.

Oikeastaan kuitenkin Venäjän Suomen valloitus 1808-09 pelasti suomalaisen kulttuurin koska maan uudet valtiaat halusivat tukea suomalaisen kulttuurin nousua, jotta saataisiin tehtyä pesäeroa entiseen emämaahan Ruotsiin. Ja lopulta I maailmansota ja Venäjän vallankumous seurauksineen sekasortoisten olojen takia pelasti Suomen itsenäisyyteen.

Uusi kalmarin unionikin olisi perusteltua, mutta kuten olen jo todennut siinä suomenkielen asema pitäisi erilaisin säännöksin tosi hyvin varmistaa. -Nato maiden apuun ei historian perusteella ainakaan voi luottaa kaikenkukkuraksi maailmanpoliisina itseään pitävä ja voimapolitiikkaa pienempiään vastaan häikäilemättä käyttävä USA on sen johtoasemissa.

Jos Suomi Ruotsi olisivat yhdessä puolustaneet Karjalan kannasta Neuvostoliiton suurhyökkäyksessä 1944 eikä Suomi olisi ollut liitossa Saksan kanssa. Siellä olisi voinut hyvin olla tuplasti enemmän puolustajia ja aseita. Tämä on tietysti jälkiviisautta, mutta se olisi todellakin voinut muuttaa sodan kulun. Jo siksikin että siellä ei olisi ollut lainkaan saksalaisia joita kohtaan venäläiset tunsivat suorastaan pyhää vihaa. Mutta Ruotsihan äskettäin hylännyt Suomen tarjouksen sotilasliitosta. (Toisaalta olisiko NL lainkaan hyökännyt jos Suomi ei olisi ollut Saksa liittolainen?!)

Voikin kysyä miksi, sillä jos venäläiset olisivat vallanneet Suomen seuraavana olisi ollut ehkä ainakin Pohjois-Ruotsin valtaus. -Tietysti tässä on monia muttia, eli miten laajoja alueita sitten sodan päätyttyä rauhan sopimuksessa muut liittoutuneet olisivat sallineet NL:n ottaa haltuunsa.

Onhan suurvaltojen suurimpia pelkoja aina ollut se että kilpaileva suurvalta pääsee laajenemaan liikaa. Tätä ongelmaa ne pyrkivät aina käsittelemään erilaisilla liittoutumilla. - Vai pelkäsikö Ruotsi tuolloin Saksan reaktioita Jos sotilasliittoon Suomen kanssa mentäisiin?

-Sotilasliitto asia on kuin kuuma peruna, jota me pallottelemme toisillemme, vuoroin kumpikin Ruotsi ja Suomi hyläten ja hyväksyen uskaltamatta tehdä lopullista ratkaisua. Mutta jos vaivautuu tutustumaan tämän ilmiön historiaan huomaa kyllä että meidän olisi todellakin uskallettava tehdä sen suhteen myönteinen päätös, ja onhan vaikka viime aikojen kyllä ja ei pallottelu asialla suorastaan naurettavaa.

 Sisuradio 6.3.14:

Suomen puolustusministeri Carl Haglund totesi Ruotsin vierailullaan, että ”ei halua sulkea pois sitäkään, etteivätkö Suomi ja Ruotsi joskus tulevaisuudessa olisi yhteisessä sotilasliitossa” -Lainausmerkeissä oleva osa on suora lainaus ruotsinsuomalaisten Sisuradion tekstistä netissä.

Samasta asiasta hän puhui myös mm Iltasanomissa 15.3.14

Samalla hän puhui myös puolustusyhteistyön jatkuvasta lisäämisestä Ruotsin ja kaikkien pohjoismaidenkin kanssa sekä Natosta, että se ei ole toistaiseksi ajankohtainen asia Suomessa. Mutta jos Ruotsi siihen liittyy Suomenkin pitäisi niin tehdä.

 

Iltalehti 10.11.2014:

”Viimeksi perjantaina (7.11.) Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson arvioi Expressen-lehden haastattelussa, että Suomella ja Ruotsilla voisi olla yhteinen meripuolustus vuonna 2023.” Suomen puolustusministeri Carl Haglund sanoi siihen, että ”Aika näyttää mihin päästään”

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö sanoi, että ehdotusta ”on tänä päivänä vaikea pitää kauhean realistisena” Hän epäilee historiantutkijana muutenkin kaikenlaisten liittosopimusten pitävyyttä tositilanteessa kuten Suomen armeijan entinen komentaja Gustav Hägglund, joka varoittaa luottamasta liikaa Naton turvatakuihin.

Kts plokikirjotukseni ”Ovatko Naton turvatakuut riittäviä?”

TS 12.5.15:

Lännen median tekemässä kyselyssä Ruotsin ja Suomen 

puolustusliittoa kannattaa yli 60% Ruotsin eturivin 

politiikoista. Alueloukkausten estämiseksi 47% olisi valmis 

yhdistämään Suomen ja Ruotsin ilma- ja merivoimat. 

Maidemme rajavalvonnan yhdistämistä kannatti lähes 80%

Kyselyyn vastasi 14 Ruotsin päähallituspuolue 

Sosialidemokraattien edustajaa, heistä 9 kannatti 

virallista 

puolustusliittoa maidemme välillä ja 11 vähintään 

rajavalvonnan yhdistämistä.

Suurimman porvaripuolueen moderaattien 17 vastaajasta 

11 kannatti maidemme välistä puolustusliittoa ja 15 

vähintään yhteistä rajavalvontaa.

Kyselyyn vastasi 69 kansanedustajaa ja 7 

europarlamentaarikkoa.

(Ruotsin valtiopäivillä on 349 kansanedustajaa, herää 

tietysti kysymys mitä nuo 280 muuta edustajaa 

ajattelivat asiasta?

Mutta ilmeisesti on kokemusta siitä, että noinkin pieni 

vastaajien määrä jo osoittaa melko luotettavasti asian 

tilan. Ja ovathan poliitikot Ruotsissa jo aiemmin puhuneet 

tähän viittaavaa.)

Vastauksista heijastuu tietysti kasvanut huoli Ruotsin 

turvallisuudesta. Venäjän tekemien tai sen epäiltyjen 

rajaloukkausten sekä Ukrainan tilanteesta.

Tulosten perusteella kannattaisi pikaisesti aloittaa 

viralliset neuvottelut maidemme rajavalvonnan 

yhdistämisestä. Ja aloittaa vähitellen myös

alustavat neuvottelut puolustusliitosta maidemme välillä.

Onko Venäjä todellinen sotilaallinen uhka maillemme, on 

tietysti suuri kysymysmerkki. Asiasta pitäisi tietysti 

keskustella avoimesti Suomen, Ruotsin ja Venäjän 

ylimmän 

johdon mutta myös Nato-maiden kesken.

 

Että mistä todellakin on kyse mm Venäjän 

rajaloukkauksissa tai epäillyissä sellaisissa ja mitä 

Venäjän 

ylin johto niistä ajattelee. Mitä Venäjän mielestä voitaisiin 

puolin ja toisin tehdä tilanteen rauhoittamiseksi.

Hyvä paikka neuvotteluille voisi olla vaikka joku 

suomalainen erämaajärven mökki kalastamisineen ja 

saunomisineen. Niin Kekkonen aikoinaan selvitti 

vaikeitakin ongelmia venäläisten kanssa.

Tässä tapaamisessa pitää lähteä ajatuksesta, että kummallakin osapuolella on omasta mielestään perusteltu huoli turvallisudestaan. Venäjällä Nato ja meillä Venäjä

 

Ja samalla kuitenkin kumpikin osapuoli on pyrkimässä 

toisen omanaan pitämälle etupiirille; esim. EU Ja Nato ja 

Venäjä mm Ukrainaan sekin kriisi heijastuu Pohjolaan asti.

Neuvotteluissa pitäisi pyrkiä näkemään vastustajaksi, 

jopa 

viholliseksi koettu ihmisenä, jota me kaikki kuitenkin 

olemme.

Tässä kyllä Angela Merkel tekin hyvän eleen, vaikka ei 

mennyt seuraamaan Voitonpäivän paraatia, menemällä 

kuitenkin Moskovaan laskemaan seppeleen 

Tuntemattoman sotilaan muistomerkille yhdessä Putinin 

kanssa.

Putin ja Venäjän demonisoinnista pitäisi luopua ei vain 

virallisesti vaan myös mediassa jos aiomme saada aikaan 

pysyvän rauhan.

Pitää ensinnäkin muistaa, että Venäjä on tavallaan 

munaisen Bysantin seuraajavaltio. Sen kulttuurissa on 

paljon vaikutteita siitä, julistihan aikoinaan eräs Venäjän 

tsaari,  että Venäjä on kolmas Rooma.

Yksinvaltiuskin on paljolti itäistä kulttuuriperintöä, eikä 

vain Venäjän omaa keksintöä.

Mutta tietysti Venäjänkin on opittava pysymään omalla 

tontillaan. Hyvin ongelmallista tässä on että Putin on 

taas, 

toisin kuin vielä 5-6 vuotta sitten, alkanut 

historiantulkinnoissaan jälleen kannattaa vuonna 1939 

solmittua Molotovin-Ribbetropin sopimusta. Erityisen 

huolestuttavaa siinä on sen salainen osa Euroopan 

jakamisesta Saksan ja Venäjän etupiireihin, jossa mm 

Suomi ja Baltian maat kuului Venäjän etupiiriin, jossa sillä 

oli vapaat kädet toimia. Siitä seurasi mm hyökkäys 

Suomeen 30.11.39.

Miksi Putin pitää taas hyvänä tätä sopimusta. Siitäkin 

pitäisi avoimesti  noissa keskusteluissa puhua. Voisihan 

Venäjä ikään kuin taas aktivoida tuon ajattelun nykyajassa.

Suomelta vietiin Karjala, siitäkin pitäisi puhua, miten 

voisimme saada sen takaisin. (kts 

plokikirjoitukseni ”Putin ja talvisota”)

Tätäkin valtausta perusteltiin turvallisuusuhalla, sitäkin 

on 

Venäjällä ollut varsinkin silloin kun Suomi ja Ruotsi olvat

yhteistä valtakuntaa. Ja tietysti Saksan kanssa lähdettiin 

yhdessä jatkosotaan, mutta pitää muistaa että tuolla 

sodalla oli oikeutuksensa palauttaa talvisodassa 

menetetyt 

alueet.

Mutta onhan Suomella ja Ruotsillakin idänuhan 

aktivoitumisesta vuosisatojen kokemus.

Nato, EU, Nato- ja EU-maat eivät nekään  ole mitään 

pulmusia. Kuka ja mikä oikeutti esim USA:n ja Britannian 

hyökkäämään Irakiin, lisäksi valheellisin perustein, että 

siellä oli joukkotuhoaseita, ei löytynyt, ja kaiken lisäksi 

ilman YK lupaa. Sodassa kaikkine seurauksineen lienee 

kuollut miljoona ihmistä.

 

Ja miksi Nato-maat hyökkäsivät Libyaan, tai miksi mentiin 

vaikka Jugoslavian alueen sotiin. Seurauksena on ollut 

alueilla melkoista sekasortoa. Isiskin on seurausta paljolti 

Syyrian ja Irakin sekasorrosta jne.

Näistä synneistä Putin on kyllä oikeutetusti huomauttanut 

puheissaan ilman juuri minkäänlaista vastakaikua 

lännessä.

 

Mutta  Venäjäkin on käyttänyt vahvemman oikeuttaan  

luodessaan vuosisatojen aikana jättivaltakuntansa  ja 

pyrkinee taas vähitellen palauttamaan tavalla tai toisella 

takaisin valtapiiriinsä jo menettämiään alueita.

Jokaisen pitäisi nyt ottaa todellakin lusikka kauniiseen 

käteen, puhua asiat puhki. Pistää kravatit naulaan, 

keskustella ilman tittelien ja yhteiskunnallisen aseman 

luomia turhia paineita. Jossain erämaajärven rannalla se 

onnistuisi varmasti parhaiten.

Sotavarustelun syy on luottamuspula. Luottamusta 

rakennetaan parhaiten tapaamalla mahdollisimman usein 

naapureita erityisesti niitä joiden kanssa ei mene hyvin. 

Keksitään vaikka jotkut kissanristiäiset joita juhlia. 

Grillataan vaikka makkaraa ja puhutaan  aluksi jonni 

joutavia jos isommat asiat ahdistaa. Siten nekin alkaa 

kyllä 

vähitellen avautua. Henkilökohtaisestikin tunnettujen 

naapurien kimppuun on kyllä aika korkea kynnys hyökätä. 

Niiden kanssa on myös helpompi sopia asioista.

Mutta tämä maailma on raadollinen paikka, joten kaiken 

varalta on pienten valtioiden hyvä sopia sotilasliitoista. 

Suomen ja Ruotsin liitto olisi tässä kyllä oivallinen 

ratkaisu.

ja varmaan itänaapurillekin vähemmän uhkaava jos emme 

liity samalla Natoon.

 Suomen ja Ruotsin sotilasliitto on toisin kuin usein 

luullaan varmaan riittäväkin, onhan sodan syttyessä 

Venäjällä yleensä muitakin vihollisia.  Kaksi viime kertaa 

kun Venäjä on hyökännyt Suomeen se on tehnyt sen 

suursodan yhteydessä 1808 ja 1939.

Mitä tahansa päätetäänkin nykymeno ei voi jatkua kauan, 

jo pelkästään asevarustelun hinta on nousemassa 

tähtitieteellisiin mittoihin. Sekin puoltaa kustannuksia 

säästävää liittoutumista.

TS lokakuu 2015, ( en löydä enää mistään sitä 

lehtileikettä):

 Ruotsin hallitus haluaa yhteisiä laivasto-osastoja Suomen 

kanssa. Ne toimisivat yhdessä myös sodan aikana.

-että varsinainen sotilasliitto  alkaa olla jo aika lähellä, on 

oikeastaan vain saivartelua väittää ettei tämä olisi jo 

jonkinlainen sotilasliitto.