Kuriilit, Karjala ja Pariisin rauhansopimus

Julkaistu 31.8.2007 2:31:24

TS Kirjoittajavieras: Kuriilit, Karjala ja Pariisin rauhansopimus
Ari Kallio
Presidentti Boris Jeltsin myönsi Karjalan valloituksen vääryydeksi esittäen hallintonsa kautta epävirallisesti Karjalan palautusta. Suomen johto ei tähän reagoinut.
Kuriilejakin tarjottiin Japanille ja käytiin alustavia neuvotteluja. Japani oli jo vaatinut saaria takaisin. Venäläislehtien mukaan presidentti Vladimir Putinin johdolla käytiin salaisia neuvotteluja vuonna 2003 joissa sovittiin saarien palauttamisesta Japanille myymällä viiden-seitsemän vuoden kuluessa. Ehtoina kauppaan olivat muun muassa Japanin osallistuminen Siperian öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntämiseen, Japanin tuki Venäjän WTO-jäsenyydelle, sekä Venäjän tuki Japanin pysyväisjäsenyydelle YK:n turvallisuusneuvostossa.
Kolmasosa suomalaisista kannattaa ja puolet vastustaa Karjalan palautusta. Sodissa kotinsa menettäneillä suomalaisilla ja näiden jälkeläisillä on unohduksiin jääneen Pariisin rauhansopimuksen mukaan kuitenkin oikeus omaisuuden ilmaiseen palautukseen.
27 artikla: "...oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta liittoutuneiden ja liittyneiden valtioiden alueella on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan mikäli näitä oikeuksia on loukattu."
Mikä painostasi Venäjää, kun Suomen valtio ei mitään vaadi? Neuvostoliitto toki tarjosi karjalaisille paluumahdollisuutta, mutta vain muutamat palasivat. Näidenkään maaomaisuutta ei palautettu talousjärjestelmän takia. Kun Venäjä ei halua panna täytäntöön omaisuuden palautusartiklaa, Suomi voisi yhtä hyvin asettaa kyseenalaiseksi rauhansopimuksen alueluovutukset.
Valitettavasti tehdään paljon sopimuksia, joita allekirjoittaessa ei ole tarkoituskaan noudattaa. Omaisuutensa sodissa menettäneet kaipaavat kuitenkin oikeutta. Kansalaisjärjestöjen toimesta asiasta on tekeillä jo Euroopan laajuinen valitus kansainvälisiin oikeusistuimiin.
Karjalaportti oli 1990-luvun alussa hetken raollaan, mutta Suomi hukkasi tilaisuutensa. Nyt nationalismin korostus on sen sulkenut. Alueluovutusten sijaan Venäjä alkoi esittää rajojen "läpinäkyvyyden" lisäämistä. Sitä olisi talousyhteistyön ohella myös karjalaisten omistusoikeuksien palautus sekä kohtuudella myös suomalaisten maanosto-oikeus Venäjällä, ostavathan venäläiset suurin joukoin kesämökkitontteja Suomesta.
Entisestä Suomen Karjalasta ja Itä-Karjalasta voisi muodostaa venäläis-suomalaisen yhteisalueen, joka nostettaisiin yhteisvoimin kukoistukseen nykyisestä alennustilastaan. Tähän olisi helppoa saada sen nykyasukkaiden kannatus. Alueen elpymisestä hyötyisi myös Pietari. Suomi voisi avittaa sopimusta sitoutumalla pysymään Naton ulkopuolella.
Tässä ei ole kyse erityisesti Venäjän syyllistämisestä, ovathan Euroopan rajat suurelta osin muotoiltu väkivalloin. Halusihan Yhdysvallatkin rankaista Suomea aluemenetyksillä Saksan liittolaisuudesta Pariisin rauhansopimuksessa ja on myös vastuussa 27 artiklasta.
Kyse on siitä, että sotien seurauksista ei tulisi loputtomiin rankaista tavallisia kansalaisia. Heidän elämänsä tulisi voida jatkua sodan jälkeen mahdollisimman normaalisti, vaikka vallanpitäjä vaihtuisikin.

PS  katso myös blogikirjoitukseni "Putin ja talvisota"