TS:ssa oli tammikuussa koko sivun juttu pelottavalla otsikolla ”Työvoima kuilun partaalla”. Suurten ikäluokkien eläköityessä ja syntyvyyden ollessa hieman liian pientä työikäisten määrä alkaa laskea. 2010-luvulla se vähenee 140 000:lla.
Vaikka tällainen kauhukuvien maalailu on yleistä, tilanne ole näin huolestuttava, jos näkökulmana on työn tuottavuus, mikä kasvaa pari prosenttia vuodessa. Tätä osoittaa myös työttömyys, joka nopean talouskasvunkin aikana juuri ennen laman alkua oli 200 000.
Työn tuottavuus on 14-kertaistunut Suomessa sadassa vuodessa. Eli nyt tuotetaan tunnissa 14 kertaa enemmän kuin sata vuotta sitten.
Työvoimaa Suomessa on 2,6 miljoonaa, siitä 140 000 on runsaat viisi prosenttia. Jos vajaus pitäisi täyttää heti se vaatisi työviikon pidentämistä parilla tunnilla. Koska vaje lisääntyy vähitellen työn rationalisoinnin ja automaation seurauksena työaikaa ei tarvitse lainkaan pidentää jos tuottavuuden kasvu jatkuu ennallaan. Vajaus voidaan hoitaa yhtä hyvin myös työttömien työllistämisellä.
Euroopassa ja monissa Aasian kehittyneimmissä maissa syntyvyys on jo melko pientä. Esimerkiksi Kiinassa se on 1,6, Japanissa 1,3, Taiwanissa 1,0, Etelä-Koreassa 1,1 naista kohti. Intiassa kuitenkin vielä 3.
Laskevia syntyvyyslukuja pidetään mm. Kiinassa huolestuttavina koska se uhannee jo lähivuosina talouskasvua. Toisaalta maailmassa on jo liikaa väestöä. Sen kasvun pysähtyminen ja talouskasvun hidastuminen olisi ekologisesti hyvä asia, ehkä ihmiskunnan ainoa mahdollisuus, ja onhan jo ruokapulakin uhkaamassa.
Suomessa on riittävästi maata väestön ruokkimiseksi, joten parasta olisi nostaa syntyvyys riittäväksi lapsiperheiden asemaa parantamalla. Väestönkasvua ei tulisi meilläkään tavoitella vaikka se helpottaisikin velan takaisinmaksussa.
Meillä on valtion velkaa 15 000 euroa asukasta kohti, sen takaisinmaksu vaikka 20 vuodessa korkoineen maksaisi yhtä suomalaista kohti 60–70 euroa kuukaudessa. Neljän hengen keskituloisessa perheessä velanmaksu veisi viitisen prosenttia nettotuloista.
Takaisinmaksua ei tulisi todellakaan rahoittaa leikkaamalla pienituloisille tarkoitettuja palveluja ja perhetukia, vaan lähinnä yksityistä kulutusta maksukyvyn mukaan.
Velkaantumisen keskeinen syy on yksityisen kulutuksen liian nopea kasvu. Huonoja aikoja varten olisi pitänyt säästää, mutta ne on kustannettu kalliilla velkarahalla.
Veloista onkin päästävä nopeasti eroon ovathan valtion korkomenot jo kaksi miljardia vuodessa. Noilla rahoilla olisi ollut parempaakin käyttöä julkisten palvelujen rahoittamisessa.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
(Tästä asiasta on plokissani myös perusteellisempi 12 sivuinen esitys otsikolla "Tarvitaanko maahanmuuttoa?")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti