Monikansalliset valtiot hajoavat usein - erilainen kulttuuri erottaa

 Monikulttuurisuus on nykyään suosiossa. Historia ja nykypäivä kuitenkin osoittaa,

että monikansalliset/kulttuuriset maat ovat usein epävakaita.

Esimerkiksi siirtomaiden rajat vedettiin aikoinaan mielivaltaisesti kansallisuus-
ja kielialueista piittaamatta. Niiden itsenäistyttyä seurauksena on ollut runsaasti
sotia ja aseellisia konflikteja. Mutta kehittyneempiäkin monikansallisia valtioita vaivaa usein
epävakaisuus.

Espanjasta pyrkivät eroon baskit ja katalonialaiset, Isosta-Britanniasta
Skotlanti, flaamien ja valloonien Belgia natisee liitoksissaan, Jugoslavia on jo hajonnut. Ukrainanassakaan venäläiset ja ukrainalaiset eivät oikein tunnu sopivan samaan maahan viimeaikojen rajujen yhteenottojen perusteella, ja venäläisenemmistöinen Krimikin halaisi lisää autonomiaa tai itsenäisyyden. Neuvostoliiton hajoamisen eräs syy oli monikansallisuus. Tshekkoslovakiakin on jo historiaa.

Ruotsissa kohdellaan maan suurinta vähemmistöä, puolta miljoonaa suomalaista huonosti, esim vain tuhatkunta suomalaislasta saa käydä koulunsa kokonaan suomenkielellä. Tarkoituksena tällä on tietysti se, että suomenkieli vähitellen häviäisi Ruotsista. Kuitenkin esim Pohjois-Ruotsisssa suomalaisasutus on vanhempaa kuin ruotsalainen ja alueen asukkaista neljännes on vielä nykyäänkin suomalalaisia.

Mutta Suomessakaan vähemmistöillä ei ole hyvä olla. Ahvenamaalla on laaja itsehallinto jota se voisi säilyttää oman kultuurinsa sekä ruotsin kielen mikä on maakunnan ainoa virallinen kieli. Monet ahvenanmaalaiset haluaisivat mielellään eroon Suomesta jos se olisi taloudellisesti vain mahdollista ja heitä vain olis hieman enemmän.

Venäjäkin haluaa päästä eroon vähemmistöistään, se pyrkii tähän mm vähentämällä vähitellen vähemmistökansojen omankielistä opetusta sekä järjestelemällä hallinnollisia rajoja siten ettei väähemmistökansa voisi olla juuri millään hallinnollisella alueella enemmistönä. Suomensukuiset kansat ovat jo alistuneet surkeaan kohtaloonsa, mutta etelän tsetseenit yrittävät aika ajoin epätoivoisesti terrorisodan keinoin saavuttaa takaisin itsenäisyyttään. Mutta ilmeisesti aivan turhaan suurta Venäjää vastaan.

Euroopassa mustalaisia syrjitään lähes kaikkialla, ja mikä on syy, se että he ovat erilaisia.

Ranskankielisessä Quebecissä suuri osa väestöstä haluaisi eroon Kanadasta ja kansanäänestystä asiasta puuhataan aika ajoin. Jättivaltioita Intiaa ja Kiinaakin vaivaavat
kansallisuus- ja uskonnolliset kiistat. Kiina valtasi 1953 Tiibetin ja yrittää nyt pakkokiinalaistaa sen. Lännen uiguureja se yrittää mm. syrinnän avulla sulauttaa kiinalaisiin.

Nigeriassa ovat ääri-islamilaiset terrorijärjestöt viime aikoina surmanneet suuren joukon kristittyjä ja polttaneet kirkkoja ja kouluja.

Aikoinaan Etelä-Afrikan apartheid erotteli mustat ja valkoiset omille asuinalueilleen ja mustia pidettiin muutenkin toisenluokan kansalaisina, valkoisten palvelijoina.

Samankaltainen tilanne on Israelissa ja sen miehittämillä alueilla. Juutalaiset alistavat palestiinalaisia ja aitaavat näitä omille alueilleen ja valtaavat vähitellen näiden asuinalueita omiksi asuinalueikseen.

Kumpikin tapaus osoittaa, että parasta kaikille kansoille olisi, että niillä olisi oma maansa, muuten vahvempi osapuoli alistaa ja sortaa heikompaansa. Näin on lähes kaikkialla. Valtiovallan monikulttuurisuus valistuksesta huolimatta, Monikulttuurisuus ei kerta kaikkiaan useimmiten onnista.

Thaimaan eteläosissa on jatkuvaa muslimisissien kapinointia.

Samoin Filippiineillä. Kristitty Etelä-Sudan erosi Sudanista koska kristittyjä vainottiin sisällissotaan asti. Lähes kaikkialla muslimimaissa kristittyjä vainotaan enemmän tai vähemmän.

Egytissäkin surmattiin kristittyjä ja poltettiin näiden kirkkoja Mubarakin kaatumisen jälkeen.

Saudi-Arabiassa kristittyjen julkinen kokoontuminen on kielletty ja uskonnollinen poliisi pyrkii estämään jopa kristittyjen kokoontumisen yksityistiloissa. Saudi-Arabia on myös Syyrian sisällisodassa ääri-islamilaisen opposition suuri rahoittaja. Näin se haluaa voittaa muut uskonsuunnat sekä hävittää loputkin maan 10%:sesta kristitystä vähemmistöstä.

Kun islam aloitti 600-luvulta lähtien valtaamaan Bysantin alueita, jossa väestö oli pelkästään kristittyjä ei pakkokäännyttämistä islamiiin tehty suuressa mittakaavassa vaan houkuteltiin kristittyjä kääntymään islamiiin mm erilaisilla taloudellisilla houkuttimilla ja mm estämällä uusien kirkkojen rakentaminen. Nykyäänkin kirkkojen rakennus- ja korjauslupia ja on vaikeaa saada monissa islmilaisissa maissa. Tämä ei ole ihme kun kirkkoja siellä usein vielä poltetaankin.

Syyriassa, joka on kristinuskon syntysijoja, väestöstä enää kymmenesosa on krististittyjä. Tämä osoittaa miten vaikeaa kahden eri kulttuurin on elää samassa maassa. (Assadin nykyinen hallitus on kuitenkin kohdellut kristittyjä melko hyvin, Syyria onkin pikemminkin poikkeus) Vahvempi osapuoli yleensä tavalla tai toisella pyrkii pääsemään heikommasta osapuolesta eroon.

I maailmansodan aikoihin kuolinkouristuksissaan oleva Ottomaanien valtakunta päätti päästä eroon maan itäosia asuttavista kritistityistä armenialaisista vähän samaan tapaan kuin natsi-Saksa aikoinaan juutalaisista, surmaten etnisessä puhdistuksessa 1.5miljoonaa armenialaista.

Nykypäivään sovelluttuna runsas maahanmuutto ei todellakaan ole järkevää sillä erilaisten kulttuurien on usein todella vaikeaa elää keskenään samassa maassa.

Yhdysvallat esimerkkinä monikulttuurisuudesta on mahdollisimman huono. Ensin viedään
väkivalloin intiaanien maat, ja asutetaan ne kaikilla maailman kansoilla.
Lisäksi Yhdysvallat kohtelee värillisiään lähinnä toisen luokan kansalaisina
mustasta presidentistä huolimatta. Esimerkiksi mustia on monin verroin heidän väestöosuuttaan enemmän vankiloissa. Ja maan köyhistä valtaosa on mustia.

Etelä-Amerikassakin monissa monissa alkuperäiskansoja intiaaneja kohdellaan toisen luokan kansalaisina.

Joku sanooo, että Sveitsi on poikkeus, mutta maa onkin jaettu kantoneihin lähinnä kansallisuuksien saksan-, ranskan,- italialiankielisyyden mukaan. Kantonit ovat lähes itsenäisiä omine perustuslakeineen lähinnä vain ulkopolitiikka ja puolustus ovat yhteisiä. Paljolti tämän takia sen eri kansallisuudet elävät sovussa.

Tästä näkökulmasta ei tunnu järkevältä, että EU:maihin rakennetaan massiivisella
maahanmuutolla monikulttuurisuutta mikä aiheuttaa epävakautta ja väkivaltaa,
muun muassa lisääntyviä nuorisomellakoita. Ongelmana ovat varsinkin kovin erilaisista
kulttuureista tulleet. Maahanmuuton lisääntyessä koko eurooppalainen kulttuurikin voi vaarantua. Runsaan maahanmuuton seurauksena suomalainenkin kulttuuri voi vähitellen hävitä ja jopa englanti korvata suomen kielen.

Maahanmuuttoa ei juuri tarvittasi jos pidennetään työuria, työllistetään työttömät ja
lisätään syntyvyyttä vaikka lapsiperheiden tukia lisäämällä.

Maahanmuuton vähentäminen ei merkitse globaalista vastuusta vetäytymistä
jos säästyvät varat siirretään kehitysavuksi. Kehitysmaissa niistä on paljon
enemmän hyötyä matalan kustannustason takia. Maahanmuuton vähentämistä
estävistä kansainvälisistä sopimuksistakin voidaan irtautua.

Kaikkialla kuitenkin toitotetaan, että meillä ei muka ole vaihtoehtoa.
Maahanmuuton kannatus perustuukin osin puutteellisiin tietoihin.
Mutta nopeasti lisääntyvä turvapaikanhakijoiden määrä ja ääri-islamin nousu
huolestuttaa jo monia suomalaisia ja lisää kriittisyyttä.

Mutta on niitäkin, jotka tietoisesti haluavat monikulttuurisuutta ja maailmaa, jossa ei tarvita
enää valtioiden rajoja. Mielenkiintoinen ajatus sinänsä. Mutta monet, kuten tämän jutun kirjoittajakin, uskovat kansallisvaltioon, että se on lopultakin paras keino säilyttää monikulttuurisuus, sillä runsas maahanmuutto sekoittaa lopulta keskenään kaikki kulttuurit.

Rajat perustuvat tarpeeseen erottaa eri kulttuurit toisistaan.
Onhan samaan kulttuuriin kuuluvia helpompaa ja taloudellisempaa hallita.
Kun saman kulttuurin ihmiset ymmärtävät paremmin toisiaan yhteistoiminta sujuu.
Ihmiskunnan koko elämän rikkaus toteutuneekin parhaiten kansallisvaltioden puitteissa.
Ne takaavat parhaiten myös pienien kansojen ja kielien olemassaolon.

Koska valta kuuluu perustuslain mukaan kansalle ja koska kyseessä on
koko kulttuurimme tulevaisuuteen liittyvä keskeinen asia,
perusteltua olisi järjestää kansanäänestys ja kysyä äänestäjiltä asianmukaisen
ennakkovalistuksen kera kuten jo Sveitsissä on tehty mistä ja kuinka paljon maahanmuuttajia halutaan.

Tätä kirjoitusta ei tule tulkita siten, että kaikki erilaisuus olisi kiellettävä. Oman kansan käyttäytymiserot ovat tietysti aivan eri asia. On sitten joku esimerkiksi luterilainen, ortodoksi, katolilainen, lestadiolainen, ateisti, mormooni, juutalainen, islaminuskoinen tataari, jehovantodistaja, kommunisti, porvari, ruotsinkielinen, saamenkielinen, suomenkielinen, seksuaalivähemmistöä, -enemmistöä tai harrastaa itämaista joogaa tulemme kyllä kohtuullisesti toimeen keskenämme. Vaikka olemmekin tietysti eri mieltä monista asioista politiikkaa myöten arvoperustamme suomalainen kultuuriperintö kuitenkin sama. Me olemme tätä maata jo vuosituhansia yhdessä asuneet se on kasvattanut meidät yhteen vaikka maailmankatsomuksellisiia ja kielellisiäkin eroavaisuuksa tietysti on. Jos näin ei olisi Suomi ei olisi itsenäistynyt eikä säilynyt itsenäisenä. Viime sotienkin tavoitteena oli säilyttää maassamme suomen kieli ja kulttuuri, ja siinä onnistuttiiin suurin uhrauksin vaikka aluemenetyksiä tulikin.

Me suomalaiset olemme saaneet yhdessä aikaan ainutlaatuisen kulttuurin, kuten kaikki muutkin kulttuurit ovat, miksi sulauttaisimme ja hävittäismme sen loputtomalla maahanmuutolla maailman kansojen ja kultturien mereen. Se olisi myös suuri menetys monikultturisuudelle.

Parasta monikulttuurisuutta onkin kansallisvaltioiden säilyttäminen. Ja jo historiallisesti monikansallisten valtioiden, (esimerkiksi vaikkapa Intia, Venäjä ja Kiina) olisi jo inhimillisestä näkökulmasta järkevää sallia ainakin laaja autonomia vähemmistökansoilleen, vaikka Sveitsin kanttonien malliin. Jos ne eivät niin tee niitä voi uhata ajan mittaan myös sisällissota. NL:kin hajoamisen yksi syy oli vähemmistökansojen huono kohtelu, so niiden sulauttamisyritys venäläisiin. Tässä käytettiin apuna mm teollistamispolitikkaa, jolla siirrettiin suuria joukkoja venäläisiä työntekijöitä tehtaisiin vähemmistökansojen alueille. NL:nkin esmerkki osoittaa että eri kansallisuuksien monikulttuurisuus ei toimi saman valtion sisällä.

Maahanmuuton huomattava rajoittaminen ei todellakaan tarkoittaisi eristäytymistä muusta maailmasta vaan koko maailmanlaajuista yhteistyötä tulee tietysti lisätä kaikilla elämänalueilla.

Maahanmuutto rajoituksessa ei todellakaan ole kyse mistään Impivaarasta. Ja työttömiä meillä on aivan riittävästi estämään työvoimavajeen synyminen, ja automaatiokin etenee nopeasti.

Miksi siis rakentaa monikulttuurista yhteiskuntaa kun erilaisten kultturien aiheuttamien usein suurienkin ristiriitojen lisäksi suurelle osalle maahanmuuttajia ei löydy edes työpaikkaa, onhan maahanmuuttajataustaisten työttömyyys suhteellisesti yli kaksi kertaa suurempaa kuin kantaväestön. Se siis heikentää myös huoltosuhdetta, vaikka sen virallisesti väitetään parantavan!

Globaalia vastuuta voimme parhaiten osoittaa lisäämällä huomattavasti kehitysapua se tulee paljon halvemmaksikin kuin kehitysmaista tulleiden maahanmuuuttajien auttaminen täällä.

kts plokikirjoitustani "Tarvitaanko maahanmuuttoa?"

PS Tänään tätä julkaistaessa on Kalevalan päivä, eli todellinen suomalaisen kulttuurin päivä, mutta TV ohjelmissa sitä ei juuri käsitellä, ei ainakaan TV-ohjelmaotsikoiden perusteella. Vain radiossa oli joku Kalevala-aiheinen ohjelma.

Kysymys kuuluukin miksi ja taas miksi mediaa ja Suomen eduskuntaakaan mikä johtaa Yleä ei enää juuri kiinnosta maamme oma kulttuuriperinne. Kaikenlisäksi suomen kansanrunousarkistot lienevät maailman suurimmat. Ja kuitenkin nuo usein ivatut ja halveksitut ”Väinämöisen ajat” ovat koko kulttuurimme perusta. Siitä nykyajan huipputeknologiakin on mahdollistunut.

Ja samaan aikaan maahanmuuttajia tulee suorastaan ovista ikkunoista ja näiden oikeutta omaan kulttuurin säilyttämiseen satsataan melkoisesti varoja ruokavaliot, uskonnot ja kieliopinnot mukaanlukien. Ulkomainen kulttuuri tuntuu ihailtavan eksoottiselta ja omamme tylsältä, suorastaan ei miltään. Samalla sen vaalimista monet pitävät jopa tuomittavana nationalismina. 
Allekirjoittaneen ”Jo joutui armas aika ” suvivirttä käsitellyt TS kirjoittajavieras (2006) mikä löytyy Google hakusanalla ”Ari Kallio: Jo joutui armas aika” poiki kommentin jossa sitä syytettiin rasismista! Syynä oli pelkästään se, että halusin, että sen laulamista kouluissa jatketaan ja myös nykysanoin, vaikka se ei oikein sovikaan mm islaminuskoon - Ja syynä tähän oli se, että puolustin suomalaisten oikeutta oman kulttuurin säilyttämiseen.