Ajatuksia kuntien yhdistämisestä

Kuntauudistus on vastatuulessa. Moni tavallinen kansalainenkin on jo havainnut, että suurten kuntaliitosten seurauksena syrjäalueiden palvelutaso on huomattavasti heikentynyt. Demokratiakin kärsii kun luottamushenkilöitä on asukasta kohti entistä vähemmän ja samalla virkamiesvalta tietysti kasvaa.

Kunnan ihannekoko on VATT:in selvityksen mukaan sosiaalitoimen kannalta vain 2 000-10 000 ja terveydenhuollossa 20 000 - 30 000.* Tämän mukaan ongelmat voisi pääosin ratkaista nykypuitteissa onhan kuntien asukasmäärä Suomessa keskimäärin 15 000.

Esimerkiksi yleinen ongelma on se, että monet hyvätuloiset muuttavat suuremmista kaupungeista naapurikuntiin, joissa on halvempaa tonttimaata. Samalla he vievät mukanaan maksamansa verot, mutta käyvät kuitenkin työssä entisessä kotikaupungissaan ja käyttävät siellä myös kunnan rahoittamia tai tukemia palveluja. Joten yksi ratkaisu voisi olla, että entinen kotikunta saisi osan verotuloista. Samoin vieraskuntalaisen palvelun käyttäjän kotikunta voisi hyvin osallistua kustannuksiin.

Kun sekä pienituloisia, että sosiaalisia ongelmia on suhteellisesti eniten suurissa keskuskaupungeissa olisi kustannusten tasaamiseksi kuntien välillä perusteltua, että osasta sosiaalimenoja, kuten toimeentulotuki ja erilaiset työttömyyteen liittyvät menot, vastaisi yhdessä koko talousalue. Onhan kunnilla jo yhteiset sairaanhoitopiiritkin. Myös joukkoliikenne, energia- ja jätehuolto vaatisi suurempia yksikköjä.

Kuntien velkaantuminen ei sinänsä johdu niiden koosta, vaan paljolti siitä ettei haluta maksaa riittävästi veroja. Suomalaisten ostovoiman on annettu on lisääntyä liian nopeasti, 25% vuodesta 2000.* Kuntien ongelmat olisi nyt paljon pienempiä jos puoletkin siitä olisi säästetty veroina pahan päivän varalle, lyhennetty velkoja sekä minimoitu mm riittävillä  kunnallisilla palveluilla työttömyys mikä kaikkine seurauksineen on tullut kunnille todella kalliiksi.

Progressiivinen kuntavero mikä vaatisi lain muutosta ja tulosidonnaiset palvelumaksut olisi sekin oikeudenmukainen keino kerätä lisää tuloja kunnille. Tämän voisi toteuttaa väliaikaisena ratkaisuna kunnes talousvaikeuksista päästään eroon.

Vaikeina aikoina pitäisi osata myös priorisoida. Esimerkiksi Turun Kirjastosiltarahoilla olisi voitu estää vaikka koulutoimen leikkaukset.

Euroopan vauraitten maitten kuntamäärä ja kuntien asukasluku vaihtelee melko paljon: mm  Saksassa on 11 000 kuntaa ja niissä asukkaita keskimäärin 12 000, Sveitsissä 2600 kuntaa / 2700 asukasta, Ranskassa 36 000 k. / 1700 as. , Ruotsissa 290 k. / 31 000 as. ja Tanskassa 98k. / 55 000 as. ja Suomessa 320 k. / 15 000 as.

Koska kuntakoolla ja vauraudella ei näytä olevan kovin suurta riippuvuussuhdetta, niin miksi painostaa ja pakottaa vastentahtoisia yhtymään, kyllä kuntien yhteistyön  ja yhteisten velvoitteiden lisäämisen pitäisi yleensä riittää.

Hallituksen pakkomielteeseen suurkuntien synnyttämisessä lieneekin muita syitä kuin raha. Ehkä taustalla voi olla myös kaupunkilaispuolueiden Kokoomuksen ja SDP:n halua lisätä kuntaliitoksilla kannatustaan. Ja onhan vaalipiirejä muunneltu monissa maissa vallassa olijoiden toimesta vaalivoiton takaamiseksi.

* hakusana: ” Kunnan ihannekoko”

* Tilastokeskus