Julkaistu 16.7.2001 1:15:30
Kirjoittajavieras-kolumni Ari Kallio
Vastavaikutusta nykypolitiikalle
Kahden ministerin ja neljänkymmenen kansanedustajan, erityisesti hallituspuolueihin kuuluvien, liittyminen Attaciin on monien mielestä ristiriitaista, ovathan järjestön tavoitteet mm. Tobinin vero, julkisen sääntelyn lisääminen ja köyhyyden vähentäminen jyrkässä ristiriidassa nykyisin EU:ssa ja lähes koko maailmassa vallalla olevan talouspolitiikan kanssa. Ovathan he olleet äänestämässä pääomaliikkeiden vapauttamista ja eriarvoisuutta lisäävien lakien puolesta. Ongelma on melkoinen, sillä kannattaahan kyselyn mukaan yli 2/3 kansanedustajista Attacin vaatimuksia.
Kansanedustajien ristiriitaisen käytöksen taustalla lienee kuitenkin ailahtelevaisen mielenlaadun sijasta usein ryhmäkuri. Sen seurauksena moni on pakotettu äänestämään enemmistöpäätöksen mukaisesti. Mutta itse enemmistöpäätöskin voi olla puoluejohdon painostuksen seurausta, uhkailla voidaan uusilla vaaleilla ja mahdollisella vaalitappiolla, ryhmästä erottamisella, hallintoneuvostopaikan menettämisellä tai kansanedustaja saa ymmärtää ettei tule asetetuksi ehdolle seuraavissa vaaleissa jos äänestää sopimattomasti jne. Näin moni taipuu ajatellen omaa toimeentuloaan, mutta on kuitenkin mielessään jyrkästi eri mieltä ja odottaa vain sopivaa tilaisuutta päästä toteuttamaan omia ihanteitaan.
Kun eduskunta on yhden vaihtoehdon umpikujassa Attac toimi monille tuona kanavana.
Kun valtion rahakirstu pullistelee, leipäjonot kasvavat, julkinen terveydenhuolto näivettyy ja miljardien helikopterikauppoja suunnitellaan, jonkinlaisen vastavaikutuksen nykypolitiikalle on kerrassaan pakko tulla ennemmin tai myöhemmin.
Kun kaikki tuntuu olevan kauppatavaraa, jopa ilmakehän yksityistämistä on ehdotettu, yhä useampi alkaa epäillä koko touhun järjellisyyttä. Vaikka julkisen sääntelyn purku ja yksityistäminen ovat vielä valtavirtana, virtaa toiseenkin suuntaan alkaa vähitellen syntyä.
Kansanpankkeja suunnitellaan muuallakin kuin Suomessa, Englannissa vaaditaan jälleen rautateitä valtiolle, Wales jo sosialisoi vesilaitokset, ja lähes kaiken yksityistänyt Uusi-Seelanti ottaa valtion haltuun sosiaalivakuutuslaitoksia, rautatietkin ovat suunnitelmissa, Kalifornian valtio ryhtyy sähkökauppiaaksi...
Kaikkialla kuuluu yhä kovaäänisemmin, varsinkin kansalaisliikkeiden taholta vaatimus: vähemmän markkinoita, enemmän yhteisvastuuta ja yhteiskuntaa!
Tuota ääntä on alkanut hieman kuunnella jo talouselämäkin valtaisien globalisaatiota vastustavien mielenosoitusten seurauksena, tätä osoittaa mm. Mai-sopimuksen kaatuminen. Mielipidekyselyn mukaan yli 70 prosenttia kansalaisista kannattaa Tobinin veroon siirtymistä, samoin jälleen valtaenemmistö kansalaisista luottaa julkisiin palveluihin yksityisiä enemmän.
Yleisen mielipiteen rohkaisemana myös eduskunnassa halutaan vaihtaa suurimpien puolueiden johtoa, politiikkaan halutaan demokraattisempia arvoja. Politiikan perusteellinen murros saattaa olla lähempänä kuin uskommekaan. Jopa komissaari Erkki Liikanen uskoo muutoksen tuuliin: "Uusliberalismin aika on oikeastaan jo mennyt.
"Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen kandidaatti.
Julkaistu 16.7.2001 1:15:30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti