Ruotsin kuningas ja Suomi 19.2.1940

 

  Alla olevassa tekstissä löytyy osittaista selitystä miksi Ruotsi ei lähettänyt armeijaansa Suomen avuksi Talvisodan lopussa. Silloinkin kuitenkin kuten nytkin valtaeliitistä löytyi sotilasliittoon Suomen kanssa sekä halukkaita että vastustajia .

 Ruotsi kuitenkin auttoi Suomea todella massiivista sotamateriaaliapua mitä kuljettiin kuorma-autoilla jäätyneen Merenkurkun yli. Mutta tämä ei silti riittänyt, sillä Suomelta alkoivat nuoret miehet rintamalla loppua. -Joten aseista aseista ei ollut riittävää hyötyä, vaikka ne hidastivatkin huomattavasti venäläisten hyökkäystä. 13.3. oli kuitenkin alistuttava rauhaan NL:n kanssa puolustuksen täydellisen romahduksen estämiseksi.

Yhdessä Ruotsin armeijan kanssa olisimme voineet kääntää koko sodan kulun.

Erään Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan Ruotsista saatu aseapu oli oikeastaan Saksasta saatua. Saksa antoi aseita Ruotsille ja Ruotsi taas omia aseitaan Suomelle. Kaikki piti tapahtua salassa julkisuudelta, olihan Saksa tuolloin NL:n liittolaismaa.

Taistelujen loppumiseen jo 13.3 oli tai lienee ollut syynä myös se, että oliko se nyt Göring tai Himmler en muista kumpi ilmoitti Suomen pääministeri Kivimäelle suurin piirtein seuraavaa, että tehkää nyt nopeasti rauha niin että säilytätte armeijanne iskukykyisenä tulevia koitoksia varten. Sillä Saksa aloittaa lähiaikoina sodan NL :oa vastaan saatte sitten sodassa meidän liittolaisenamme menettämänne alueet takaisin ”korkojen kera”. -Tätä Saksan ehdotusta myös akateemikko Eino Jutikkala alkoi lopulta ehkä uskoa pitäen  sitä mahdollisena Talvisodan loppumisen syynä  kertoi Ylikangas tuossa haastattelussaan.

 Eräs lähde kertoo, että Göring ilmoitti NL johdolle maaliskuun 1940 alkupäivinä, että ellette nopeasti lopeta hyökkäystänne Suomea vastaan Luftwaffe hoitaa asian. (Tästä on tarkka lähde joissain talvisotaa käsittelevässä jutussani.)

 Siitä miten yksin Suomi lopulta tuolloin oli Ruotsin aseavusta huolimatta, kertoi historioitsija Heikki Ylikangas (Yle 28.2.15) pyytäessään apua NL:n hyökkäyksen torjumiseen: Suomi pyysi apua myös Ranskalta ja Englannilta, jotka lupasivat lopulta lähettää joukkoja Suomen avuksi.

Ylikankaan selvitysten mukaan niillä ei kuitenkaan liene ollut tarkoituksena tulla auttamaan Suomea vaan, että ne käyttämällä verukkeena Suomen auttamista pääsisivät Norjaan ja Ruotsiin.

 Mm. kirjasta ”Suomi myrskyn silmässä I” löytyy tähän ajatuksen tukea, sen mukaan Englannilla ja Ranskalla ei niinkään ollut tavoitteena Suomen auttaminen vaan pääseminen Kiirunan kaivoksille ja samalla uuden Saksan vastaisen rintaman avaaminen pohjoisesta päin. - Mutta kuten tunnettua Saksa torppasi tämän suunnitelman saatuaan siitä tietää ja valtasi pikaisesti Norjan.

 Ruotsin kuningas Kustaa V:n itse koolle kutsumassa valtioneuvoston istunnossa 19.2.1940 hän antoi seuraavan lausuman pöytäkirjaan:

" Olen omasta aloitteestani kutsunut koolle hallitukseni antaakseni valtioneuvoston pöytäkirjaan seuraavan lausunnon: Minun toivomukseni on selostaa kansalleni se vaikea ja vastuullinen tilanne, jossa me nyt olemme. Olen pitänyt väistämättömänä velvollisuutenani pitää niin kauan kuin mahdollista maamme sen kohtalokkaan konfliktin ulkopuolella, joka nyt maailmassa vallitsee. Siksi hallituksemme ja valtiopäivien täydellä myötävaikutuksella on myös annettu puolueettomuusjulistus.

 Olen koko ajan seurannut suurimmalla ihailulla veljesmaamme Suomen sankarillista taistelua ylivoimaa vastaan. Ruotsi on vapaaehtoisten kautta sekä lukuisalla muulla tavalla etsinyt tapoja auttaa tätä maata, mutta ensi hetkistä lukien ilmoitin Suomelle, että sellaiseen ei ikävä kyllä voi lukea sotilaallista väliintuloa Ruotsin taholta.

  Surullisin sydämin olen kypsän uudelleenharkinnan jälkeen tullut käsitykseen, että nykytilanteessa meidän tulee pitää kiinni tästä lähtökohdasta. Minulla on nimittäin se vakaa käsitys, että jos Ruotsi nyt puuttuisi tapahtumiin Suomessa, ajautuisimme kaikista suurimpiin riskeihin joutua vedetyksi sotaan ei ainoastaan Venäjää vastaan vaan myös suurvaltasotaan, (AK: pelkäsi ehkä Saksan hyökkäystä Ruotsiin, olihan se tuolloin NL:n liittolainen Molotovin-Ribbentropin sopimuksella) ja sellaista vastuuta en ole voinut ottaa itselleni.

 Sellaisessa tilanteessa osoittautuisi sitä paitsi todennäköiseksi, että emme voisi antaa vähäistäkään apua, jota se nyt saa täältä ja kovin tarvitsee ja jota me lämpimin käsin olemme jatkossakin valmiit antamaan.

 Ruotsin elintärkeät edut, sen kunnia ja sen rauha, ovat niitä tavoitteita, jotka minulla ovat aina silmien edessä. Toivon Jumalan avulla, että me voimme valitsemallamme tiellä välttää sodan kaikki onnettomuudet.

Isänmaa on aina antanut minulle lukuisia todistuksia uskosta ja luottamuksesta. Siksi syvin toiveeni on, että kansani myös tässä vaikeassa tilanteessa ymmärtää ja hyväksyy toimintatapani."
Tidningarnas Telegrambyrå

Lähde: Svensk utrikespolitik under andra världskriget. Internationell politik 24, skrifter utgivna av Utrikespolitiska institutet, Kooperativa förbundets bokförlag, Stockholm, 1946. Käännös: Pauli Kruhse. Ruotsin puolustusesikunnan päällikkö, kenraali Axel Rappe

Suomi ja Ruotsi tekivät lähes pari vuosikymmentä suunnitelmia ja loivat sotilaallista yhteistoimintamallia sellaisen tilanteen varalta, jossa NL hyökkää Suomen kimppuun. Kun 1939 sitten näin kävi ja helmikuussa 1940, tilanteen mentyä nopeasti huonompaa suuntaan, Suomi pyysi apua jo tosissaan. Tämä episodi tapahtui Tukholmassa 21.2.1940 ja siis Talvisodan Mannerheim-linjan juuri murruttua:

Martti Turtolan väitöskirja, s. 13: "Ruotsin puolustusesikunnan päällikkö, kenraali Axel Rappe ehdotti, että Per Albin Hanssonin hallituksen oli ryhdyttävä auttamaan Suomea entistä aktiivisemmin ja voimakkaammin. Esityksessään Rappe vaati, että Ruotsin oli suoritettava avoin interventio Suomen hyväksi lähettämällä sinne 80-100000 miestä käsittävä armeija. Yhteisvoimin Suomen sotavoimien kanssa se vakauttaisi murtuneen rintaman ja valtaisi takaisin menetetyn pääpuolustusaseman. Samalla ruotsalaiset joukot ottaisivat vastatakseen Ahvenanmaan puolustuksesta. Näillä toimenpiteillä saataisiin Neuvostoliitto taipumaan sovintorauhaan Suomen kanssa." Ruotsin pääministeri Hanssonin kommentti Suomen sotilaallisesta auttamisesta oli: "Helvetin paskapuhetta"  "!

Tämä on siis kerrottu heti Turtolan väitöskirjan alussa sivulla 13.

Martti Turtolan väitöskirja:
Tornionjoelta Rajajoelle. Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923 - 1940.

-Kaikesta edellämainitusta voi havaita, että sodasta kerrotaan aina monenlaista. Sanotaan, että totuus on sodan ensimmäinen uhri. Ja usein on peräti vaikeaa, ellei aivan mahdotonta selittää mikä on totta mikä ei.

 Kaikki historia on myös voittajien historiaa. So riippuen siitä kuka sodan voittaa voi sodan syistä olla täysin poikkeviakin näkemyksiä.

Mutta kuten professori Kent Zetterberg Ruotsin sotakorkeakoulusta totesi ”Suomi myrskyn silmässä” kirjan esipuheessa, että yksi asia on ainakin selvää, ”talvisodan aikana kaikki suurvallat huijasivat Suomea mikä johti kovaan maalisrauhaan 1940”.


lisäys 14.4.15 

Suomen armeijan entinen  komentaja Gustaf Häglund sanoi kirjassaan  "Rauhan utopia"  että Ruotsi  ei voinut lähettää armeijaansa Suomen avuksi  koska se ei ollut riittävän hyvin aseistettu.