Kansallisuhon ohella venäläiset etsivät myös maansa suomensukuisia juuria

Venäjällä on kansallisuusaate vahvassa nousussa. Syynä siihen on tietysti myös Ukrainan kriisi, mutta nettiä seuraamalla on jo monta vuotta voinut havaita, että venäläiset ovat neuvostokomennon loputtua alkaneet vähitellen etsiä kansallisia juuriaan.

Tämä tuli esille esimerkiksi Suomen TV:ssä esitettävän sarjan ”Suomi on venäläinen” Pietaria käsitelleessä osassa, jossa esiteltiin alueen historiaa. Venäläinen historioitsija kertoi siinä, että ennen Pietarin perustamista paikalla oli Nevanlinna niminen Ruotsiin kuuluva kaupunki. (Se sai Ruotsissa kaupunkioikeudet vuonna 1642) Hän sanoi, että siinä asui suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia. Ja jatkoi että ”suomalaisia oli eniten”

Kuten tunnettua 1703 Venäjä valtasi alueen ja tuhosi tuon kaupungin. Se asukkaat joutuivat orjina rakentamaan Pietaria. Ja Isonvihan aikana venäläiset kaatoivat suuren määrän Turun Ruissalon tammia ja veivät Pietariin kerrostalojen perustuksiin. Hatunnosto tuolle professorille, että uskalsi sanoa totuuden Pietarin suomalaismenneisyydestä. Väittäähän mm neuvostomuistomerkki "vanhan venäläisen kaupungin Viipurin vapauttamisesta fasistien vallasta 20.6.1944" aivan toista.

Ehkä on niin että monia venäläisiä kuitenkin kaiken isänmaallisen uhon ohella koskettaa myös ajatus, että he ovat isänmaan puolesta vieneet monen naapurimaan asukkaan rakkaat ikiaikaiset kotiseudut tai kokonaan tuhonneet toisen isänmaan isänmaan puolesta. Tätä osoittaa myös seuraava esimerkki muinaisen suomensukuisen merjalaiskansan surullisesta kohtalosta.

TS:ssä oli parivuotta sitten juttu uuspakanuuden noususta Venäjällä siinä ei kumma kyllä ollut kuitenkaan mainintaa että samalla siellä etsitään myös suomalaisjuuria. Tuota uskonnollisten juurien etsimistä kuvastaa hyvin myös venäläiselokuva nimeltä ”Silent souls” joka voitti palkintoja Venetsian filmijuhlilla 2010. Se kertoi 1900 luvun lopun tehtaanjohtajasta joka päätti haudata vaimonsa 500 vuotta sitten hävinneen suomensukuisen kansan merjalaisten traditioiden mukaan polttamalla hänen ruumiinsa Volgan rantahietikolla. Nykyään moni moskovalainen sanoo olevansa merjalainen. -Muuten sana Volga lienee tullut suomensukuisten kansojen sanasta Valka, valkea

Merjalaiset, asuivat ennen slaavien sinne tuloa ja alueen valtausta nykyisen Moskovan alueella. Heidän eräs heimonsa Moskat on monien tutkijoiden mukaan antanut nimen Moskovalle. Kyse ei ole pienestä kansansirpaleesta sillä äskettäin on löydetty merjan kielelle 1000- luvulla painettu Vanha Testamentti, mutta aika on jo jättänyt tuonkin kansan heidän sulauduttuaan venäläisiin.

Monien venäläisten kiinnostusta osoittaa, että netistä löytyy mm otsikolla ”Merjamaa” läntisin aakkosin kirjoitettuna pitkiä venäjänkielisiä selvityksiä mm Moskovan alueen suomensukuisesta menneisyydestä ja kuten sanotaan alueen pyhistä merjalaismetsistä muinaisine palvontapaikkoineen ja lehtoineen joihin ei haluta Moskovan esikaupunkien leviävän.

Herättäjänä miten suomensukuiset kansat pienempinä kansoina ovat väkivaltaisten valloitusten ohella  myös vähitellen sulautuneet venäläisiin toimi myös käynti Kuusiston piispanlinnan raunioilla, jonka ensimmäisessä esittelykyltissä  vielä muutama vuosikymmen sitten kerrottiin, että vuonna 1318 venäläiset ja karjalaiset piirittivät linnaa.  Tänä päivänä ilmeisesti poliittisista syistä tuossa kyltissä kerrotaan osittaistotuutta, että venäläiset piirittivät.

Netistä löytyy tähän vastaus otsikolla ”Novgorod vanha suomalainen kaupunki”. Venäläiset jo myöntävätkin, että noihin aikoihin Novgorod oli vielä venäläis-karjalais-nerevalais-vepsäläis-merjalainen valtio. Novgorodin oppaatkin jo nykyään kertovat matkailijoille sen suomalaisjuurista Tosiasia on , että vielä 700-800-luvulla jKr suomensukuisia kansoja asui vielä runsaasti Moskovan alueella ja vasta noin 100 km etelään nykyisestä Pietarista oli slaavien asuinalueita.

Vanhoista kartoista selviää, että suuri osa Venäjää Suomesta lähelle Mongolian rajaa oli tilkkutäkkimäistä suomensukuisten kansojen asuinaluetta. Näistä kansoista suuresta osasta on aika jo jättänyt. -Mutta jotain on jäljelläkin voittivathan mordvalais-mummut Venäjän euroviisukarsinnat! Mordvalaisia on vielä puoli miljoonaa.

Se että Ville Haapasalo sai suomensukuiset kansat 30 päivässä ohjelmasarjassaan edes vähän tuoda esille suomensukuisten kansojen pääasiassa huonoja tulevaisuudennäkymiä osoittanee että Putinkratiassa edes jollain lienee halua korjata asiaa, koska lupa tuo ohjelmasarjan tekemiseen saatiin. Vaikka kyllä poliittisissa päätöksillä tunnutaan pikemminkin heikentämään vähemmistökansojen mahdollisuutta ylläpitää kieliään ja kulttuurejaan.

Ainoassa Venäjällä ilmestyvässä suomenkielisessä lehdessä Karjalan sanomissa kerrottiin muutama vuosi sitten Presidentti Vladimir Putinista, jota monet epäilevät karjalaiseksi koska hänen vanhempansa asuivat Tverin karjalaiskylässä melko lähellä Moskovaa. Asiaa kysyttiin Putinilta myös haastattelussa mutta hän ei vastannut suoraan kysymykseen, ei kieltänyt eikä myöntänyt. Ei vastannut selvään kysymykseen mitään!  Olen itse tuon jutun Karjalasanomista netissä lukenut, joten totta se on, valitettavasti olen kadottanut tulostamani kopion siitä.

Mitä tällä kaikella yritän sanoa. Että pää pystyyn suomalaiset, ja että presidentti Sauli Niinistö on oikealla asialla vaatiessaan suomalaisille oikeutta ostaa maata menetetystä Karjalasta saavathan venäläisetkin ostaa maata Suomesta. (Ja muutenkin saada asumisoikeus sodassa menettämillämme alueilla.) - Kai meillä jotain oikeuksia pitäisi olla tuon suuren maan entisinä valtiaina ja olemmehan kansojen yhteensulautumisen seurauksena tavallaan myös sukulaisia.

Yleistäen venäläiset ei yksin ole syyllisiä, koko maailma on täynnänsä kansojen asuinalueiden tämänkaltaisia muutoksia mekin olemme työntäneet saamelaiset Etelä-Suomesta Lappiin. Heille olisi reilua myöntää autonomia. Kyse lienee myös siitä että meidän on kovin vaikeaa hyväksyä erilaisuutta, ja että isomman oikeudella on kaikkialla tehty suuria vääryyksiä. Meidän tulisikin rohkeammin puolustaa sukulaiskansojemme oikeuksia Venäjällä. Olemme täällä liikaa kallellaan länteen päin unohtaen, että olemme lähtöisin Volgan mutkasta.

Sukulaisia pitäisi aina muistaa. Kun tyttäreni kävi koulun kevätretkellä Budapestissa 2000-luvun alussa. Eräässä kaupassa myyjä huomasi, että asiakkaat puhuivat keskenään suomea, ja alkoi luetella  heille suomen ja unkarikielen yhteisiä sanoja ja antoi tytöille sukulaisalennusta! Tyttäreni mielestä se oli tosi hauskaa. -Mutta miksi me suomalaiset emme juuri ole kiinnostuneita juuristamme, Kalevalaakin pidetään usein vain Väinämöisen aikaisina höpinöinä. Tuntuu että monia kiinnostaa vain kuluttaminen.

PS Mitä tällä kaikella myös yritän sanoa, että nyt olisi venäläisille jo yhdestoista hetki korjata edes osittain niitä vääryyksiä mitä mm suomensukuisille kansoille on tehty.

Mutta tässä olisi ehkä myös  pidemmän päälle keino estää koko Venäjän hajoaminen. Eli kunnon autonomia riittävän suurella alueella mm mordvalaisille niin että he todella voivat ikuisesti säilyttää oman kielensä ja kulttuurinsa. Tehdä Venäjästä jonkinlainen idän EU. Hajosihan NL :kin aikoinaan osittain juuri kansallisuuskiistojen takia.