Pahan päivän varalle pitäisi säästää

Valtion velkaa on jo 95 miljardia, se lisääntynee ensi vuonna 7 miljardilla.

Mielenkiintoista tässä on se, että hyvinvointiyhteiskunnan sanotaan olevan velkaantumisen syy, kuitenkin vuonna 1990 ennen lamaa valtion velan määrä BKT:sta oli vain viidesosa nykyisestä. Mutta silloinkaan ei ollut säästöjä laman varalle. Myös kotitalouksilla on paljon velkaa. Eikä kyse ole vain pienituloisista.*

Koska valtiot yleensä tasaavat suhdanteita ottamalla velkaa, niillä on myös vaarana joutua lainanantajien ohjaukseen. Näiden mielestä hyvä sosiaaliturva heikentää velanmaksukykyä nostaen korkoja.

Vuodesta 2000 vuoteen 2013 kansalaisten reaalitulot nousivat 25%. * Liian nopeasti lisääntynyttä kulutusta osoittaa, että samaan aikaan ulkomaanmatkat lisääntyivät 60%, esimerkkinä viime vuoden 130 000 Thaimaan matkaa. Henkilöautojenkin määrä lisääntyi 50%.

Nykyisen ahdinkomme syynä onkin paljolti kulutushysteria. Poliitikot ja media maalailevat kuitenkin kauhuskenaarioita väistämättömästä hyvinvointiyhteiskunnan tuhosta, vaikka voimme selvitä hyvin ahdinkostamme laskemalla hieman tulotasoamme.

Kulutuksen kasvu 2000-luvun hyvinä vuosina olisi ollut järkevää puolittaa nostamalla kulutusveroja. Niissä pitäisi aina olla riittävä progressio ylellisyys- ja ympäristö ulottuvuudella, jotta pienituloisille haitallinen tasaverotus ei lisääntyisi.

Olisi maksettu pois velkaa, jota oli 2008 laman alkaessa vielä 50 miljardia ja säästetty pahan päivän varalle. Jos näin olisi toimittu, olisi tilanteemme nyt paljon parempi. Syy ettei näin tehty oli virheellinen usko jatkuvaan kasvuun. Lama tulee kuitenkin aina ennemmin tai myöhemmin ja voi kestää vuosia. Ja suurien velkojen maksu tulee korkoineen kalliiksi.

Nyt niiden maksamiseksi kulutusverojen ohella hyvä keino olisi myös laskea palkkoja ja muita tuloja muutamalla prosentilla aivan pienimpiin tuloihin koskematta. Se lisäisi ulkomaista kilpailukykyämme kun emme voi delvalvoida.

Tämä yhdistettynä työnantajien vastaavaan työllistämisvelvollisuuteen poistaisi kokonaan työttömyyden. Näin säästyisi miljardeja. Tämä vaatii uudenlaista ajattelua, jota ilman emme enää kunnolla selviä.

Kyse on myös inhimmillisyydestä. Ilman työtä ihminen syrjäytyy yhteiskunnasta, mikä aiheuttaa myös suuria kustannuksia.

Ympäristön tilan takia talouskasvua ei kuitenkaan tulisi tavoitella, vaan tuottavuuden kasvu ulosmittattaisiin paljolti lisääntyvänä vapaa-aikana. Tämän mahdollistaa myös nopeutuva automaatio.

Vaikka pahan päivän varalle säästäminen voi hidastaa kasvua se on tärkeää myös kilpailukyvylle vähentäähän se suhdannevaihtelua ja vakauttaa siten yhteiskunnallista kehitystä. -Jo prosentin vuosittaisella kasvullakin elintasomme nousee 100 vuodessa jo 2,7 kertaiseksi.

*Tilastokeskus

• hakusana : ”suomalaiset säästävät laiskasti pahan päivän varalle”

Alla 19.9.1993 samasta aiheesta kirjoittamani TS kirjoittajavieras 19.3.1993:

So onko mitään opittu silloin tehdyistä virheistä. Kulutushysteria vaivaa edelleenkin Suomea.

Ari Kallio:  Suhdanteita tasattava

Säästäminen on keino varautua pahan päivän varalle. Tuo vanha viisaus tuntui kuitenkin unohtuneen 1980-luvun kasvuhuumassa. Niin tavalliset kansalaiset, yritykset, ammattiliitot, kuin koko yhteiskuntakin ulosmittasivat kaiken mahdollisen.

Urheiluhalleja, kulttuuritaloja, ja paratiisikylpylöitä nousi kuin sieniä sateella ja yksityinen kulutus kasvoi samassa suhteessa. Säästäminen unohtui, sen sijaan tulivat harkitsemattomaan rahankäyttöön houkuttelevat luottokortit. Lainaa sai juuri vakuuksia tai takaisinmaksukykyä tarkemmin selvittämättä niin tavallinen kansalainen kuin yrityskin. Pankkien piti tehdä kovaa tulosta.

Nousukauden uskottiin jatkuvan loputtomasti, 30-luvun kaltaisen laman mahdollisuuteen ei jaksettu uskoa. Miten se ylipäätänsä voisi olla mahdollista, oltiinhan juuri pääsemässä eroon taloudellista kehitystä kahlitsevasta byrokraattisesta ja tehottomasta sääntelytaloudesta, kuten uskottiin.

Lisää uskoa antoi reaalisosialismin romahdus, mikä monien mielestä jo sinänsä osoitti kaiken taloudellisen sääntelyn turmiollisuutta. Olimme matkalla kohti vapaan markkinatalouden ihmemaata.

Mutta kuinka kävikään, taloudellinen nousu ei jatkunutkaan vaan kääntyi poikkeuksellisen syväksi lamaksi ja lähes loputtomillle kasvuodotuksille perustuneet investoinnit eivät tuottaneetkaan riittävää tulosta, lainat jäivät maksamatta. Eikä säästöjä pahan päivän varalle ollut niin yhteiskunnalla kuin kansalaisillakaan. Lamaa ja sen seurauksia olisi voitu kuitenkin huomattavasti lieventää rajoittamalla nousukauden liiallista kulutusta. Miksi ihmeessä laman välttämisessä ja lieventämisessä ei voitaisi käyttää suhdannetalletuksia, säästää pahan päivän varalle, kuten oli vielä tapana 1960-70 luvuilla.

Jos huomattava osa 1980-luvun hyvien vuosien tuottavuuden kasvusta olisi otettu verotuksen keinoin talteen: kulutettu vähemmän ja kehitetty hieman hitaammalla aikataululla julkisia palveluja, rakennettu ja investoitu huomattavasti maltillisemmin ja vastaavasti käytetty säästyneitä varoja talouden taantuessa mm sosiaali- ja terveydenhuollon rahoittamiseen, julkisiin investointeihin ja yritysten verohelpotuksiin, olisi nykyinen lama seurauksineen verrattomasti vähäisempi. 

Lama päättyy aikanaan, joten nyt olisikin ryhdyttävä suunnittelemaan mahdollisimman tehokasta ja taloudellista suhdannetalletusjärjestelmää tulevien suhdannevaihtelujen vähentämiseksi.

Talouden perusarvot olisikin harkittava täysin uudelleen ja palautettava yhteiskunta jälleen markkinavoimien todelliseksi säätelijäksi. (Merkkejä tästä on jo nähtävissä muissa teollisuusmaissa)

Suhdannetalletusjärjestelmän elvyttäminen vaatii myös nykyistä sosiaalisemman ajattelutavan elvyttämistä, liittyyhän suhdanteiden tasaaminen teollisuustuotannon ohella melkoisesti myös yhteiskunnalliseen tulonjakoon ja sosiaalipolitiikkaan, joiden merkitys aina lama-aikoina korostuu.

Raha ja pelkkä omaehtoinen kuluttaminen ei todellakaan voi olla elämän johtotähtenä. Vasta sen oivaltaminen antaa mahdollisuuden myös pitkäjänteiseen talouspolitiikkaan. Vain hillitsemällä hyvinä aikoina kulutustamme, säästämällä voimme luoda kestävän tulevaisuuden.

                                                                *    *    *

Tuohon aikaan pankinjohtajan huoneentauluna oli ”Tulos tai ulos”, sitä kuvastaa hyvin erään

norjalaisen pankinjohtajan kertomus TV:ssä 80-luvun hälläväliä tyylistä lainamarkkinoilla. Kun kilpailu oli timantinkovaa pankkien välillä, rahaa sai helposti melkein mihin tarkoitukseen tahansa. Esimerkiksi lainaa sai tuolloin mm muskeliveneitten ostamisen lisäksi myös niiden bensaan, aja kesällä ja maksa talvella tyyliin eikä vakuuksia juuri kyselty. Kaikki Norjan yksityiset pankit ajautuikin tuolloin vararikkoon ja valtion omistukseen.

Samoihin aikoihin eräs työkaverini kertoi hakeneensa täällä Suomessa asuntolainaa hän sai sen ilman kummempia selvityksiä perheen taloustilanteesta. Ja lainapäätöksen jälkeen pankinjohtaja huomasi hänen vanhan autonsa pihalla ja sanoi, tommonenko ropponen sulla on, saat autolainan päälliskaupaksi jos haluat. Ja hän sai senkin lainan.

Nykyään pankeissa kyllä jo hieman opittu noista virheistä, ja lainojen takaisin maksukykyä selvitetään usein ehkä jo liiankin tarkkaan. Toisaalta esimerkiksi omakotitalojen koot ovat kasvaneet aivan liian suuriksi. vaikka perhekoko pienentynyt rakennetaan usein yli 150m2 asuntoja (vaikka aivan viime aikoina talojen koot on jo hieman pienentyneet) kun 50 vuotta sitten rakennettiin usein vain 100m2 tai vähän sen yli taloja. Liian suuret talot ovatkin osa syynä kotitalouksien velkaantumiseen.

Toisaalta ns pikavippifirmoja on kasvanut kuin sieniä sateella, ja pikavippejä tarjotaan allekirjoittaneenkin sähköpostissa lähes viikoittain. Moni nuori onkin pahasti velkaantunut juuri näiden takia.

 Säästämisen vähyyteen on kulutushysterian ohella syyllinen myös pankkien maksamat mitättömän pienet talletuskorot, joiden korko on usein inflaatiosta johtuen käytännössä miinusmerkkinen. Jos korkoja nostettaisiin hiukan inflaatiota suuremmaksi, vaikka vuoden määräaikaistileille prosentti yksikön verran ja sitä pidempiaikaisille vielä enemmän niin säästötileille alkaisi kertyä kyllä rahaa pahan päivän varalle kuin lisää rahaa säästämiseen erilaisia hankintojakin varten. - Tämä kaikki kyllä vakauttaisi maan maan taloutta ja osaltaan madaltaisi lamojen syvyyttä. Säästämisen lisääntymisestä saataisiin lisää rahaa myös yritysten investointitarpeisiin.