Talvisodan alkamisesta 75 vuotta

Ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäsky 29.6.41: Kutsun teitä kanssani pyhään sotaan... ...ristiretkelle vihollistamme vastaan.

Samaa teemaa käsiteltiin myös äskettäin julkaistussa kirjassa, Jouni Tilli: ”Suomen pyhä sota. Papit jatkosodan julistajina” Siinäkin puhutaan Mannerheimin tavoin pyhästä sodasta ja ristiretkestä mistä monien pappien mielestä jatkosodassa oli kyse. Näin myös monissa sen kirja-arvosteluissa.

Jatkosota oli looginen jatke Talvisodalle, sodan toinen erä.

Siinä yritettiin korjata kärsityt vääryydet. Mutta se oli myös yhteenotto kristityn lännen ja kommunismia ja ateismia julistavan Neuvostoliiton kanssa.

Saksalla joka mahdollisti jatkosotamme keskeisenä syynä oli lisäelintilan hankkimisen ohella bolsevismin kaataminen. - Eräiden historioitsijoiden mukaan sillä ei ollut edes vaihtoehtoa NL olisi hyökännyt pian, oli ehdittävä ennen sitä. (Kts mm Suomi myrskyn silmässä osa 1 tai vaikka presidentti Rytin muistelmat)

Aikoinaan USA:n presidentti Bushkin nimesi Irakin sodan ristiretkeksi. Tässäkin oli kyse erilaisten kulttuurien yhteenotosta, joten Suomen papiston sotasaarnat, kirjoitukset ja puheet kuvastanevat lopulta aika paljon myös yhteiskunnan koko valtaeliitin näkemystä kirkon näkökulmalla väritettynä. Ja suhtautuihan kirjan mukaan 80% armeijan upseeristostakin myönteisesti kristinuskoon.

Ristiretki nimitys voi kuvastaa myös suunnatonta vihaa ja inhoa erilaista talousjärjestelmää kohtaan. Mutta vastaavaa suunnatonta vihaa oli myös itänaapurissa kapitalismia kohtaan.

Toisaalta Neuvostoliitossa oltiin myös suorastaan vainoharhaisia lännen suhteen koska se aikoinaan yritti kaikin mahdollisin keinoin sotilaalliset keinot mukaan lukien tuhota juuri syntyneen Neuvosto-Venäjän. Winston Churchill sanoi tuohon aikaan, että ”Tuon lapsen tapamme kehtoonsa” tarkoittaen Neuvosto Venäjää, perusteena mm se, että alaluokka työläiset ei ole kelvollisia johtamaan mitään yhteiskuntaa.

Joka tapauksessa Suomen pyhä sota kirjan kirjoittajalla lienee jonkinlainen rajoite nähdä tosiasioita sellaisena kuin ne ovat korostaessaan ristiretkeä ja pyhää sotaa uskonnollisena asiana.

Sillä pyhän sodan voi myös tulkita kiihkeäksi haluksi korjata suunnaton vääryys, palauttaa Karjala sen oikeille omistajille 400 000:lle karjalaiselle. Tämä oli varmasti kaikkien pappienkin mielessä keskeisen tärkeänä syynä vaikka NL haluttiin myös ateistisena valtiona tuhota.

Papiston mielestä syy hyökkäykseen NL:n kimppuun yhdessä Saksan kanssa oli kirjan mukaan  halu säilyttää Suomi kristillisenä maana (mikä tietysti edellyttää että Suomi säilyy itsenäisenä) ja siksi hyökättiin Neuvostoliittoon ikään kuin ennaltaehkäisevästi.

Kirja-arvostelujen mukaan haluttiin myös heimoaatteiden elähdyttämänä liittää Venäjän Itä-Karjalan suomensukuisen väestön asuttamat alueet Suomeen luoda Suur-Suomi.

Ylen kirjallisuusohjelmassa 23.11.14 ja monissa lehdissä nähtiin Suomen jatkosota kuitenkin moraalisesti arveluttavana hyökkäyssotana.

Eikö ainakin Ylen jo valtiovallan edustajana pitäisi pystyä näkemään tuon sodan syy talvisodassa, jossa NL hyökkäsi Suomen kimppuun?

Jatkosodan aloittamisen oikeutus voidaan perustaa vaikka Kansainliittoon, joka erotti NL:on jäsenyydestään vuonna 1939 Suomeen hyökkäyksen takia.

Vaikka hyökkäyssota on sinänsä usein tuomittavaa, oli Suomella jatkosotaan hyökkääjänä lähtiessään siihen hyvä inhimillisesti perusteltu syy.

Suomen sotilaan muistio 1941 menee suoraan asiaan: ”Sota on Jumalan sallima ja etukäteen valmistama, satojen tuhansien pakkosiirtolaisuudessa huokaavien rukouksien vastaus.” Miksi todellakin tämä jatkosotaan oikeuttava syy unohdetaan usein tuossa kirjassa ja muutenkin koko sodan yhteydessä.Niin miksi Suomesta tehdään jonkinlainen paholainen kun  se  Natsisaksan  menestyksen innostamana lähtee omalle idänretkelleen. Kyllä ensisijainen syy oli todellakin saada Karjala takaisin, vaikka Saksan alun sotaonnen huumaamana eräät jo puhuivat Uralille asti menosta. Tässä suhteessa myös papit ovat vain ihmisiä, jotka innostuivat uhoamaan kuten muutkin.

 
Muutama vuosi sitten esitettiin tv-sarjaa suomalaiselta nimeltään ”Hitlerin kätyrit” jossa esiteltiin Hitlerin Saksan liittolaisia ja jossa yksi sarjan osa käsitteli Suomea. Tuo sarjan  nimi oli jo itsessään suuri loukkaus  siinä mukana olevalle Suomelle.

Ja kaiken lisäksi siihen ovat syyllisiä suomalaiset itse. Olisihan sarjan nimi voitu kääntää suomeksi vaikkapa: Natsisaksan liittolaiset.

Ristiretki sana selittyy paljolti siitä, että myös Stalin suunnitteli koko Suomen ja jopa koko Euroopan tai maailman valloitusta kommunismille. Miksi tästä ei juuri puhuta Suomen pyhä sota kirjan arvosteluissa vaan esitetään Suomi ikään kuin pahana naapurimaan viattomien ihmisten tappajana.

Pitää muistaa että sota synnyttää aina vihollisen demonisointia ja kaikenlaista ääriajattelua puolin ja toisin.

Miksi todellakin Suomen jatkosota nähdään usein moraalisesti arveluttavana hyökkäyssotana.

On kummallista että liittoa Saksan kanssa pidetään moraalittomana, miten se voi sitä olla kun Ruotsikin kieltäytyy sotilasliitosta Suomen kanssa ja länsimaiden apuun ei oikein luotettu ja luvattu avun määräkään ei tuntunut riittävältä lisäksi pelättiin myös että tarkoitus oli lopulta jokin muu kuin Suomen auttaminen (kts kirja Suomi myrskyn silmässä sekä katso plokikirjoituksiani aiheesta) joten Suomi ajautui Saksan syliin.

Churchillikin sanoi kerran, että ”Liittoudun vaikka itse Paholaisen kanssa jos sen avulla voin voittaa Hitlerin!” Niin miksei Suomi voisi yhtä hyvin sen tehdä.

Raamatun mukaan hyökkäyssota on tuomittavaa sanottiin arvosteluissa, niin varmasti onkin sinänsä, mutta jatkosota on talvisodan jatkumo, toinen erä.

Jos keneltä tahansa otetaan jotain pois väkivalloin on hänellä aina moraalinen oikeus oikeus palauttaa tuo omaisuus itselleen vaikka väkivalloin ellei ole muuta keinoa saada sitä takaisin.

Kirja-arvostelujen jatkosodan pyhä sota puheiden vertailu islamin jihadismiin, pyhään sotaan ovat naiiveja, kyse on tosiasiassa aivan maallisesta sodan syystä halusta saada takaisin vääryydellä väkivalloin viedyt maat. Onhan tietysti siten tavallaan pyhää, niin kuin monille ihmiselle on koti kotiseutu, sen pyhyyden moni vasta huomaa jos se ikiajoiksi menetetään.

Vaikka bolsevismia vihattiin, ei pieni Suomi olisi kyllä lähtenyt yksin sen järjestelmää muuttamaan. Ylivoimaisesti suurin syy jatkosotaan oli sadat tuhannet suomalaiset jotka oli menettäneet kotinsa, ne haluttiin saada takaisin. Kaiken lisäksi moni suomalainen uskoi tuolloin Saksan voittavan sodan. Ja Saksan armeijaa pelättiin kaikkialla Euroopassa.

Asemasotavaihekin kun Suomen joukkojen eteneminen pysähtyi yli kahdeksi vuodeksi Muurmannin radan länsipuolelle sekä se, että Suomi ei ryhtynyt valloittamaan Leningradia yhdessä Saksan kanssa selitetään noissa kirja-arvosteluissa sillä, että Suomen joukkojen voimat ei siihen riittänyt.

Tosiasia oli kuitenkin että Muurmannin rataa ei haluttu vallata koska se oli NL:n henkireikä jäättömälle Jäämerelle. Jos se olisi vallattu NL olisi keskittänyt todella suuria joukkoja Suomea vastaan. Asemasotavaiheesta oli ehkä salainen sopimuskin Stalinin kanssa, että Suomea palkitaan sodan jälkeen alueilla Itä-Karjalassa jos tuota rataa ei ylitetä ja jätetään Leningrad rauhaan. (Katso kirjat Erkki Hautamäki: ”Suomi myrskyn silmässä osa I ” ja Vilho Tahvanainen: ”Erikoistehtävä” ) - Mutta Stalin petti antamansa lupaukset.

Mainilan laukaukset ammuttiin neljä päivää ennen Talvisodan alkua ja ne ilmeisesti ammuttiin Neuvostoliiton puolelta eikä Suomen, sen myöntää jo moni venäläistutkijakin, vaikka Venäjällä äskettäin tehty elokuva Talvisodasta ei otakaan kantaa kumpi nuo laukaukset ampui.

Tuossa viime vuonna tehdyssä elokuvassa kuitenkin esitetään miten saksalaiset muka kouluttivat venäläisiä toisinajattelijoita Suomessa Laatokan saarella soluttautumaan NL:oon. Siinä epäsuorasti esitettiin poliittisesti sopiva syy sodan aloittamiseen Suomea vastaan. Vaikka elokuvan tekijä myöntää ettei näin tosiasiassa ehkä tapahtunutkaan, niin ilmeisesti isänmaallisen kiihkon valtaamalla Venäjällä ei muunlaista elokuvaa uskallettu tehdä.

NL purki hyökkäämättömyyssopimuksen Suomen kanssa perusteluna Mainilan laukaukset, ja hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 aloittaen Talvisodan. Sen seurauksena Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään.

Pahinta viime aikojen maanpuolustusajattelussa on todellakin se että liian usein kuulee suomalaiset olivat itse syyllisiä sotiin ärsyttäessään venäläisiä. Esimerkikisi sanonta ”Ryssä on ryssä vaikka voilla paistais” oli/ja on tietysti edelleenkin suosittu ilmaisu ainakin hieman vanhempien ihmisten keskuudessa. Tai Suomen hallituksen joustamattomuus neuvoteltaessa pienistä alueluovutuksista sodan välttämiseksi. Mutta tässä yhteydessä pitää muistaa pitkä maittemme välinen sotahistoria. Luottamusta naapuriin puuttui puoli ja toisin. Ja usein myös syystä.

Ja suomalaisetkin aseelliset joukot lähtivät vielä Suomelle anteliaan Tarton rauhan jälkeenkin 1920-luvun alussa Itä-Karjalaan yrittämään valloittaa lisää maata Suomelle heimoaatteen innostamana. Tämä ei tietysti lisännyt luottamusta Suomeen itä-naapurissa.

Ja tietysti Suomen johto ja varsinkin sotilasjohto kaveerasi enemmän tai vähemmän Saksan kanssa jo paljon ennen talvisotaa. Tämäkään ei lisää luottamusta.

Mutta eivät myöskään Stalinin suomalaisvähemmistöjen tuhoaminen ja vainot sekä Suomen, Euroopan ja koko maailmankaan valloitussuunnitelmat naapurisopua lisänneet. Ne tietysti aivan oikeutetusti lisäävät Suomen halua etsiä liittolaisia vaikka mistä.

Miksei toimittajat eivät tätä oikein ymmärrä. Ei Suomi todellakaan mennyt liittoon Saksan juutalaistuhoaatteen kanssa, vaikka kymmenkunta juutalaista Suomen hallitus Saksalle luovuttikin. Tässäkin pitää muistaa, että paineet olivat myös päättäjillemme kovat. Jos kerrassaan mitään ei annetttaisi voisi myös ase- ja elintarviketoimitukset Saksasta tyrehtyä.

Natsi-Saksan aatteiden hännystelyäkin jonkin verran toki oli varsinkin kun sota vielä meni hyvin Saksalle. Tämäkin pitää nähdä laajemmissa puitteissa. Moni uskoi tuolloin, että Saksasta tulee koko Euroopan herra. Tähän sopii myös sanalasku ”Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto” ja moni haluaa nykyäänkin olla ikäänkuin varmuuden vuoksi voittajan puolella. Usein ajatellaan myös niin, että ne aatteet mitkä on voitolla ovat myös jotenkin enemmän oikeassa kuin muut.

Kaiken lisäksi entisajan elämää ei pidä mitata nykyisillä mittapuilla.

Mutta suuri ongelma on myös se että kansallisuusaatetta, nationalismia pidetään nykyään pikemminkin rasismina. Suur-Suomi haaveiden kaltaista ajattelua oli tuolloin paljon Euroopassa elettiinhän kansallisuusaatteen aikaa. Mitä pahaa sinänsä voi olla halussa yhdistää samansukuiset kansat ja heimot samaan valtioon, haluaisivathan monet niistä elää yhdessä. Valitettavasti elämän todellisuus ei aina ole suosiollinen tälle ajatukselle asuuhan usein monia aivan erisukuisia kansoja suorastaan sikinsokin keskenään monilla alueilla.

Se että kansallisuusaatetta pidetään suorastaan rikollisena on häpeällistä. Tämä johtuu myös siitä, että talousliberalismi ei kansallisuusaatteesta piittaa ja haluaa ottaa työvoiman 
sieltä mistä halvemmalla saa. Liiallisesta maahanmuutosta onkin syntymässä melkoinen sekasorto Euroopassa ja ehkä seuraavan suursodan syy.

Kansallisuusaate on sinänsä kaunis ajatus. On kummallista että se liitetään nykyään usein muiden kansojen vihaamiseen ja sotiin. Mutta valitettavasti kaikissa aatteissa on myös äärisuuntauksensa, jotka voivat syyllistyä mihin tahansa. Tässä pitää muistaa myös se, että parhaiten koossa ovat pysyneet maat, jotka ovat lähinnä kansallisvaltioita. Monikansalliset ovat usein jo hajonneet tai natisevat liitoksissaan.

Kun talvisotaa nyt muistellaan juhlallisuuksin sen alkamisen 75-vuotispäivänä on häpeällistä että vain kolmasosa suomalaisista haluaa kyselyjen mukaan Karjalan takaisin.

Jos kerran pidetään Venäjä hyökkäystä Suomeen vääryytenä, ja jopa Putin on sen myöntänyt (kts plokikirjoitukseni ”Putin ja talvisota”) niin eikö olisi johdonmukaista ja Suomelta selkärankaista esiintymistä vaatia samalla tuota aluetta meille takaisin vaikka Putin varoittikin, että se heikentäisi maidemme suhteita.

Aidosti hyvät naapuruussuhteet edellyttävät myös tehtyjen vääryyksien korjaamista. Maailmanhistoria myös osoittaa, että sotien syynä on usein edellisissä sodissa tehdyt vääryydet joita ei rauhanomaisesti saatu korjattua.

Etsin 30.11 tv ohjelmista jotain talvisotaa käsittelevää ohjelmaa, en löytänyt ainuttakaan! Vain uutisissa tuli hiukan jotain. TS:ssakin oli vain sivun juttu eduskunnan muutosta Kauhajoelle talvisodan alkaessa ja melko pieni jonkun sotilaan kirjeenvaihtoa kotiin käsitelevä juttu. Mutta ei varsinaista talvisotaa käsittelevää suurta juttua.

Niin miksi todellakin TS ja Yle?! Minusta tässä on kyse taas suomettumisesta!

Ei uskalleta ärsyttää naapuria, ei erityisesti nyt kun Venäjän kaupassa on pakotteita Ukrainan kriisin takia, ja pelätään Venäjän lisäävän Suomelle vastapakotteita joista tietysti aiheutuisi lisää talousvaikeuksia Suomelle.

On muistettava että vapaudesta pitää aina maksaa hinta. Ilman uhrauksia ei voi olla vapautta.

Ja jos muistuttaisimme nyt taas suurin otsikoin NL synneistä, omapa olisi sen syy ja sen seuraajavaltion Venäjän, joka vaalii entistä innokkaamin sen perinteitä ja kunniaa. Katsokoon itse peiliin mitä on tehty.

Ulkopolitiikkamme ei todellakaan tulisi perustua kuten nyt taas näyttää mielistelyyn ja vaikenemiseen ja ”suomettumiseen” siitä ei hyvää seuraa. Pidemmän päälle Venäjä vaan lisää erilaisia vaatimuksiaan Suomen suhteen jos emme pidä tiukasti puoliamme. Joskus on todellakin niin että ruma sana pitää sanoa niinkuin se on, Jos naapuri siitä pahastuu pahastukoon.

-Ja loppu huipennukseksi Putin, joka vielä muutama vuosi sitten sanoi ettei voi hyväksyä Molotovin -Ribbentropin sopimusta, sanoo nyt jo hyväksyvänsä sen, siis myös kohdan, jossa Eurooppaa jaetaan etupiireihin Saksan ja NL:n kesken! Vaikka lausunto olisikin tarkoitetttu paljolti maan sisäiseen mielennostatukseen hän leikkii todella nyt tulella. Tästäkin niin Suomen, EU:n kuin Natonkin pitäisi häntä huomauttaa ja vaatia vaikka Etyjin hengessä selitystä kuluuhan Venäjäkin siihen.

Tavatessaan jokin aika sitten Moskovassa nuoria historioitsijoita Putin puhui näille mm Molotovin-Ribbentropin sopimuksesta ja sanoi, että ”monien mielestä sen tekeminen oli väärin, mutta mikä siinä on väärin jos NL ei halunnut sotia”, hän kysyi lopuksi. (HS 7.11.14) Valitettavasti hän ”unohti” samalla kertoa, että kolme kuukautta tuon sopimuksen solmimisen jälkeen Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan!

- Mitä nyt pitäisi tehdä? Ehdottaisin sotilasliittoa Ruotsin kanssa, onhan mm sen armeijan komentaja sitä äskettäin ehdottanut. (Kts plokikirjoitustani ”Uusi Kalmarin unioni tai sotilasliitto”)