Autonomia vai itsenäisyys

Kirjoittajavieras: Autonomia vai itsenäisyys
Ari Kallio

Georgian hyökkäys Etelä-Ossetiaan ja Venäjän hyökkäys vielä varsinaisen Georgian puolelle puolustamaan Etelä-osseetteja on aiheuttanut melkoisen poliittisen myllerryksen. Venäjää syytetään entisen Neuvostoliiton etupiirin palauttamisyrityksistä kun se tunnusti Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden.

Georgian hyökkäystä on vaikeaa ymmärtää, kyseessä on ehkä epätoivoinen yritys palauttaa maan yhtenäisyys, jota selittää maan historiallinen tausta.
 Georgia oli osa Venäjää vuodesta 1804 Neuvostoliiton hajoamiseen asti 1918-21 lyhyttä itsenäisyyttä paitsi. Stalinin vainoissa se sai kokea kovia ja vielä 1970-luvulla harkittiin Georgian kielen virallisen aseman poistamista. Mutta kyseessä saattaa olla myös USA:n vaaleihin liittyvä tilaustyö.
l
USA:kin on syyllinen Venäjän ylimitoitettuun hyökkäykseen, onhan se perustamassa Iranin ja Pohjois-Korean ohjustorjunta-asemia Puolaan ja Tsekkiin. Venäjä kokee ne itseään vastaan suunnatuksi. Lisäksi Nato haluaa laajentua koko Venäjän raja-alueelle Euroopassa

 Irrottaessaan sodan avulla Kosovon Serbiasta Nato-maat menettivät myös moraalisen oikeuden Venäjän arvosteluun Georgiassa.

Venäjä on ollut historian saatossa vallan- ja laajentumishaluinen kuten muutkin maat, eikä ole muita vaarallisempi, sen todistavat jo monien läntisen Euroopan armeijoiden Moskovan retket tai vaikkapa USA:n Irakin sota. Venäjän toimien jyrkässä arvostelussa on perimmältään kyse siitä, että yritetään estää sen palaaminen jälleen suurvalta-asemaan, joka uhkaa lännen valta-asemaa ja sen tuomia taloudellisia etuja.

Georgia joutui 1804 Venäjän valtaamaksi kun se pelätessään Persian valloitusaikeita pyysi sitä avukseen. Se oli ortodoksiselle Georgialle helpompi ratkaisu kuin liittäminen islamilaiseen maahan. Jos Venäjä ei olisi ottanut Georgiaa Persia olisi sen vallannut ja uhannut entistä voimakkaampana Venäjää.

 Venäläisjoukkoja tuli Georgian hallituksen pyynnöstä maahan myös 1993 palauttamaan järjestystä sisällissodasta kärsivään maahan. Sotilaallisen ja taloudellisen avun hintana oli liittyminen IVY:yn.
l
Mutta Georgiallakin olisi syytä katsoa peiliin. Joutuihan kymmeniä tuhansia osseetteja pakenemaan Venäjän puolelle 1990-luvun alussa sen yrittäessä asevoimin estää vuodesta 1922 autonomisen Etelä-Ossetian itsenäistymisen.
 Syynä itsenäistymishaluun oli syrjintä ja huono kohtelu, muun muassa ossetian kielen virallisen aseman poistaminen.

 Ossetit tulivat aikoinaan Georgiaan mongolien karkottaessa heidät Don-joen varsilta. Niin osseettien kuin georgialaistenkin kohtalo osoittaa miten vähemmistöjä erilaisuuden pelosta johtuen kohdellaan lähes kaikkialla huonosti.

Itsenäisyys on sinänsä kaunis ajatus, mutta koska rajat ovat monille pyhiä,
 kestävämpi rauha saavutettaisiin monissa maailman kriisipesäkkeissä usein laaja-alaisella kansainvälisesti valvotulla autonomialla. Muuten maailma (ja moni EU-maakin) uhkaa myös hajota pienien usein elinkelvottomien valtioiden tilkkutäkiksi.

Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
Julkaistu 9.9.2008 2:31:31