Kiinan mallistako Suomen pelastus?

 Kiinan taloudellista menestystarinaa on jo kauan ylistetty 

samalla yleensä kuitenkin unohdetaan mitalin toinen puoli.

Kiinan kilpailukykyä kehuttaessa yleensä unohdetaan, että 

siellä ei ole työelämän oikeuksia, vapaata ay- liikettä ja 

lakko-oikeutta eikä oikeutta kritisoida vallassa olevaa 

hallintomallia, ei ainakaan julkisuudessa joutumatta 

vankilaan. - Miten tällaista maata voi mitenkään esittää 

menestystarinaksi?

Seppo Turkin Sitran julkaisusta ”Aasia haastaa valtio- ja 

demokratiakäsitystämme uudistumaan” saa kuitenkin 

helposti tällaisen käsityksen. Turkki sanookin Kiinan 

”haastavan” läntisen demokratia mallin. Näin vaikka hän 

itse kiistää kehottavansa siirtymään Kiinan malliin.

Jos hän kerran pitää sitä taloudellisesti hyvin 

menestyvänä, ja meillä täällä Euroopassa on suuria 

vaikeuksia velkaantumisen, suurtyöttömyyden ja pääomien 

Aasiaan karkaamisen kanssa niin eikö hän sitten 

epäsuoraan kehota harkitsemaan demokratiasta 

luopumista?

Siihen riittää vaikka lakko-oikeuden ja vapaan ay liikkeen 

kieltäminen ja piittaamattomuus kansainvälisistä 

ympäristöstandardeista. Sillä juuri näillä eväillä tehokkaan 

hallintokoneiston ohella Kiina on kilpailukykynsä luonut.

Demokratioissa on kyllä huono puoli se, että vaaleja on 

ehkä liian tiheään tahtiin. Voisi olla ehkä parempi että 

vaalikausi olisi meilläkin 6 vuotta (kuten presidentin 

vaaleissa) nykyisen neljän sijasta, silloin vaaleihin 

valmistautumien ei veisi suhteellisesti yhtä paljon aikaa 

vaalikaudesta kuin nyt.

Jos johtajia ei valittaisi vapaissa kansanvaaleissa vaan 

jokin pieni ryhmä valitsisi ne puolueettomasti pelkän ammattipätevyyden 

perusteella seurauksena olisi tietysti, että jokaiselle alalle 

 saataisiin tietysti ammatillisesti pätevin johto.

MUTTA kuten tiedämme korkeasti koulutetut ovat yleensä 

poliittisilta näkemyksiltään oikeistolaisempia kuin 

kansalaiset keskimäärin. Tästä olisi seurauksena erityisesti 

yhteiskunnallisilla aloilla, mm sosiaali- ja talouspolitiikka, 

että näiden alojen ongelmia ja prolematiikkaa alettaisiin 

ratkaista vielä nykyistäkin oikeistolaisemman ideologian 

keinoin. Se tietäisi sosiaalipolitiikan ja 

hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa. Joten johtajien valinnassa

on parasta ammatti pätevyyden ohella huomioida myös 

aatesuuntaa vaalituloksen mukaan.

On kumma että Turkki vähättelee ihailemansa Kiinan 

mitalin huonoa puolta, kansalaisvapauksien, demokratian 

ja ay- oikeuksien puutetta. Tässä on hyvä muistaa myös 

NL aikaiset vaalit joissa vaihtoehtoja ei ollut ja jossa 

toisinajattelijat olivat vankiloissa ja mielisairaaloissa kuten nykyään Kiinassa.

Kiinan menestys ja nopea talouskasvu ei johdu vain siitä 

että siellä ei tarvitse kuten demokratioiden 

parlamenteissa 

loputtomiin neuvotella ja tehdä kompromisseja eri 

puolueiden kesken, puolueiden joiden näkemykset ja 

ideologia voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan, vaan 

päätös voidaan nuijia nopeasti kun oppositiopuolueet on 

laissa kiellettyjä kuten diktatuurissa on tavallista. Vaan 

todellakin myös siitä että siellä kommunistipuolue on 

kieltänyt lakot ja vapaan ay-liikkeen ja voi siten pitää 

palkat matalina ja työolosuhteet heikkoina suorastaan 

ihmisoikeuksia loukkaavalla tasolla.''

Vaikka työolosuhteet ja palkat Kiinassakin vähitellen 

paranevat, maan hallitus ei halua että ne nopeasti 

saavuttaisivat länsimaisen tason, vaikka sillä olisi siihen 

ehdoton valta diktatuurissa, koska Kiina tällöin 

menettäisi todella hyvän kilpailuasemansa länsimaissa.

Se onkin valmis loukkaamaan oman kansansa 

ihmisoikeuksia sekä tuhoamaan ja saastuttamaan 

häikäilemättä luontoa tavoitellessaan maailman 

suurimman talousmahdin asemaa. Se haluaa maailman 

herruutta hinnalla millä hyvänsä.

Ympäristön suojelu onkin Kiinassa todella huonolla tolalla, 

vaikka siellä pyritäänkin sitä parantamaan. Mutta mitään 

liikoja kiireitä ei tässäkään pidetä, jotta maan kilpailukyky 

länsimaihin verrattua säilyisi erittäin hyvänä.

Meillä on kuitenkin vain yksi yhteinen maailma, niin 

kiinalaisilla kuin eurooppalaisillakin, jonka ihmiset 

kuluttaa vuosittain syyskuuhun mennessä sen sietorajan 

verran, Näin ei voi jatkua kauan, ja Kiinan pitäisikin 

hidastaa talouskasvua roimasti, mutta se ei niin tee 

vaikka 

hieman maan johdon mukaan sitä hidastaakin 

ympäristösyistä, sillä sen ahneus ylittää kaiken kohtuuden. 

Ja tuo ahneus on viemässä nykynäkymin koko ihmiskuntaa 

kohti ekokatastrofia.

En tässä yritä erityisesti demonisoida Kiinaa, sillä sen 

nousu nykyiseen mahtiasemaan on ollut paljolti 

mahdollista vain länsimaiden suosiollisella avulla kun ne 

hyväksyivät Kiinan 2001 Maailman vapaakauppajärjestön 

WTO:n jäseneksi hyvin tietäen ettei se aio ruveta 

noudattamaan työelämän oikeuksia ja kansainvälisiä 

ympäristöstandardeja.

Ehkäpä juuri siksi monet länsimaat sitä halusivatkin 

WTO:hon, että ne voivat sijoittaa pääomiaan maahan jossa 

on kurinalainen vähään tyytyvä työvoima. Maa jossa ei 

lakkoilla ja jossa ay-pomot joutuvat vankilaan.

On todellakin ihmeellistä että demokraattiset länsimaat 

omien ihanteidensa (ainakin julkilausuttujen sellaisten) 

vastaisesti ovat voineet päästää vapaakaupan piiriin 

diktatuurimaan!

Jokaisella kansalla on tietysti oikeus valita oma tiensä, 

mutta niiden kanssa, jotka ei kunnioita työelämän 

oikeuksia ei tulisi käydä vapaakauppaa vaan niiden 

tuontitavaroille tulisi asettaa tullit, jolla ulosmitataan 

niiden työelämän loukkauksista saama taloudellinen hyöty.

Jos näin olisi toimittu ja Kiina ja muut vastaavat maat ei 

olisi päässeet WTO:hon  eivätkä pääomat ja työpaikat  

olisi karanneet halpamaihin  ja EU:n nykyistä 12% 

työttömyyttä 

ja talouskriisiä ei olisi syntynyt eikä Suomella olisi 100 

mrd valtion velkaa.

Miten on yleensä mahdollista että WTO on perustettu 

länsimaiden tuella säännöin mitkä ei sanktioin estä 

työelämän loukkauksia sen piirissä?!

Tässä herää ajatus että länsimaissa pääomapiirit on 

saaneet liikaa valtaa, niin kuin ovatkin.

Ja kuten tunnettua talousherroille vapaa ay-liike ja ja 

lakko-oikeus ovat suoranaista myrkkyä.

Vaikka talousherrat juhlapuheissa ilmoittavat 

kannattavansa demokratiaa ja demokraattisia oikeuksia ne 

ovat kuitenkin valmiita pää kolmantena jalkana menemään 

pääomineen sinne missä noita oikeuksia karkeimmin rikotaan!

Luulen että Maon kuoltua ja Deng Xiao Pingin tultua 

valtaan 1978  Länsimainen pääoma ja ja Kiina halpoine 

kuuliaisine työvoimineen löivät salaisesti kättä päälle.

Tarjolla tässä kaupassa oli satumainen rikastuminen Kiinan 

korruptoituneelle eliitille ja Länsimaisen pääoman 

omistajille viis niistä 

sadoista miljoonista, jotka joutuivat sen takia työttömiksi 

länsimaissa tai niistä suurista joukoista jotka Kiinassa 

joutui lähes orjan asemaan.

On todella kumma ettei tämä näkökulma ole ollut esillä 

juuri missään, sillä tullien palauttaminen e m tapauksissa 

poistaisi länsimaiden massatyöttömyyden ja velkakriisin.

Sen kyllä voi ymmärtää että pääomapiireissä, jossa 

rikastumisesta keinoilla hyvänsä on tullut pakkomielle, 

ollaan usein tyytyväisiä. Mutta että vasemmistokaan ei 

vaadi korjattavaksi WTO:n sääntöjä ihmisoikeuksien 

mukaisiksi, sitä ei voi kyllä ymmärtää! Joutuuhan 

erityisesti duunaritaso siitä kärsimään.

On todellakin kummallista että kaikkialla julkisuudessa 

puhutaan vain siitä miten edes hyvinvointiyhteiskunnan 

rippeet pitäisi säästää, kun voisimme palauttaa 

hyvinvointiyheiskunnan kokonaisuudessaan ja jopa 

huomattavasti sitä parantaa, jos palauttaisimme 

suojatullit 

epärehtiä kauppaa käyvien maiden tuotteille.

Tietysti esim Kiina laittaisi meidänkin vientituotteillemme 

samalla suojatullit, se aiheuttaisi aluksi työttömyyttä 

vientialoilla, mutta vähitellen alkaisi tänne palata taas 

esim ennen niin suuri kotimainen ja työvoimavaltainen 

vaateollisuus samoin kuin kaikenlainen muukin 

kulutustavarateollisuuskin.

Ei tämä olisi todellakaan mitään impivaaralaista 

eristäytymistä vaan ihmisoikeuksien puolustamista niin 

Suomessa kuin muullakin maailmassa. Jos diktatuurimaat 

haluaisivat välttää suojatullit , niiden pitäisi alkaa 

kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Ja kun ne alkaisivat niiden 

palkkatasokin alkaisi nykyistä nopeammin nousta so ne 

menettäisi meillä markkinaosuuksia.

 

Tämä olisi hyväksi koko ihmiskunnalle. Ei kansainvälinen 

kauppa siihen loppuisi mutta se kyllä vähensi nykyisestä ja 

jokainen maa siirtyisi hieman enemmänomavaraistalouden 

suuntaan.

Miksi todellakin tuoda mm vaatteita Kiinasta Suomeen kun 

täällä voidaan niitä itsekin tehdä. Mutta tässä on kyse 

myös kestävästä taloudesta. Miksi tuoda tänne sellaista 

tavaraa maan ääristä , jota täällä voidaan itse 

taloudellisesti valmistaa. Kuormittaahan pitkä 

kuljetusmatka myös turhaan luontoa.

Jos myös tämä peruste huomioitaisiin WTO-kaupassa 

kansainvälinen vapaakauppa vähensi jo senkin takia 

huomattavasti.

-Nykymenosta saa helposti sen käsityksen että 

Suomessakin kaikki eduskuntapuoleet ovat oikealta 

vasemmalle nielleet markkinatalouden opit karvoineen 

päivineen. Juuri siksi vasemmistonkin politiikka on 

käytännössä paljolta samaa kuin oikeiston: jos parannat 

sosiaaliturvaa kilpailukyky heikkenee. Näin ei kävisi jos 

WTO:hon saataisiin uudet säännöt. Niin miksi edes 

vasemmisto ei niitä esitä?

Muuten pieni Suomikin olisi aikoinaan voinut estää Kiinan 

WTO jäsenyyden, sillä uusien jäsenten valinta edellyttää 

jäsenten yksimielisyyttä.