Miljoonat eurooppalaiset vaarassa köyhtyä

Köyhyys uhkaa jo Euroopan rauhanomaista kehitystä

EU-jäsenyyden luvattiin lisäävän talouskasvua, nostavan kaikkien elintasoa, parantavan ihmisoi-keuksia ja takaavan rauhan Euroopassa. EU-maat kuitenkin velkaantuvat ja sosiaaliturvaa

leikataan. Nykyteknologian piti myös vapauttaa ihminen työn orjuudesta, mutta työaikaa pidennetään jo monissa maissa ulkomaisen kilpailukyvyn nimissä.

Valtioiden välinen rauha lieneekin ainoa lupaus mikä on pitänyt, mutta kansalaisten eriarvoi-suuden kasvu saattaa jo lähitulevaisuudessa uhata rauhanomaista kehitystä. Tilanteen vakavuutta erityisesti eteläisessä Euroopassa osoittaa se, että Punainen Risti on julistanut Eurooopan nälkäkriisialueeksi. Muttta leipäjonot kasvavat jatkuvasti Suomessakin.

Avustusjärjestö Oxfamin tänä vuonna julkaistun rapaortin mukaan sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja opetuksen rajut leikkaukset sekä epätasa-arvoinen verotus ovatkin ajamassa miljoonia eurooppalaisia köyhyyden kierteeseen, mikä nykynäkymin voi kestää jopa sukupolvien ajan.

Kaiken taustalla ahneus

Säästöistä hyötyy Oxfamin mukaan vain eurooppalaisten rikkain kymmenesosa ja nykykehitys voi nostaa köyhien määrän vuoteen 2025 mennessä jopa kolmasosaan koko EU:n väestöstä.

Hallitukset pystyisivät sen mukaan kuitenkin keräämään riittävästi rahaa julkisiin palveluihin verottamalla enemmän hyvin toimeentulevia ja torjumalla veronkiertoa. Se onkin huolestunut harmaan talouden suuresta määrästä.

Arviot Suomen harmaasta taloudesta vaihtelevat muutamasta miljardista 15 mrd:iin vuodessa.

Valtava summat kulutetaan aivan turhaan myös maahanmuuttoon vaikka Suomessa on 300 000 työtöntä, jotka kyllä tekisivät mielellään kaikki työt jos työehdot vain olisivat kohtuullisia.

(katso blogikirjoitustani ”Tarvitaanko maahanmuuttoa)

Työttömyys pois tulojen uusjaolla

Valtio ja kunnat säästäisivät miljardeja jos työttömyys lopetettaisiin kokonaan tulojen uusajaolla. Tämä tulisi toteuttaa hyvin toimeentulevien kansalaisten tuloleikkauksilla progressiivisesti maksu-kyvyn mukaan pienimpiin tuloihin puuttumatta. -Työttömyyden poisto on varmastikin järkevin tapa poistaa leipäjonot.

Perimmäinen syy eriarvoisuuden kasvuun on talousliberalismi, päällepäsmärinä WTO, joka ei kun-nioita työelämän oikeuksia. Tavalliset kansalaiset katsovat voimattomina tätä kehitystä. Tuntuu että meitä on petetty.

EU ja Suomi tarvitsee todellakin vaihtoehtoja, mutta meille toitotetaan jatkuvasti, että nykyisen-kaltaiselle globalisaatiolle ei ole vaihtoehtoa, että se on kuin luonnovoima, jolle ei voi mitään. Kyllä voi me ihmiset olemme sen itse luoneet ja voimme sitä myös muuttaa. -Monelta unohtuu myös, että ei voi olla demokratiaa ilman vaihtoehtoa, mikä on sen perusperiaate.

Meillä on todellakin vaihtoehtoja

Meille esitetään Kiinaa tulevana maailmanmahtina. Sitä pidetään usein myös vapaakaupan mallimaana, joka pystyy tuottamaan kilpailukykyiseen hintaan imuroiden siten runsaasti pääomaa muualta maailmasta. Se on kuitenkin diktatuurina malliesimerkki vaihtoehdottomasta politiikasta. Se ei kunnioita työelämän oikeuksia eikä kansainvälisiä ympäristöstandardeja saavuttaen siten epäreilulla tavalla melkoista kilpailuetua.

Kiina on todellinen rehdin/vastuullisen kaupan este. Voi vain ihmetellä miksi demokraattiset länsimaat Suomi mukaan lukien hyväksyivät sen WTO:n jäseneksi vuonna 2001.

Suomessakin työaika oli runsas 100 vuotta sitten yleisesti 12 tuntia päivässä ja työolosuhteet tehtaissa kehnot, ja Kiina on nyt vasta tuossa yhteiskunnan kehitysvaiheessa. Sekin saavuttanee aikanaan meidän nykyisen tasomme. -Mutta eri kustannustason maiden tulee käydä keskenään tullikauppaa, muuten koko maailma menee sekaisin. Ja on jo tosiasiassa mennytkin.

Mm 12 tuntiset työpäivät ja pienet palkat ovat painostaneet meillä Suomessakin heikentämään työ-ehtoja kilpailukykymme parantamiseksi. Samalla on kevennetty kohtuuttoman paljon verotusta, jonka seurauksina on sosiaalimenojen leikkaukset ja leipäjonojen kasvukin. Tarvittaisiin todella-kin tullisuojaa. (katso blogikirjoitustani ”Suojatullit takaisin” )

Gallupit ja hyvinvointiyhteiskunta

Ristiriitaa tässä on se, että enemmistö haluaa gallupeissa maksaa enemmän veroja hyvinvoin-tiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Mutta kun raha-asioista pitää suoranaisesti päättää materialismi ja ahneus näyttää vallinneen ihmismielet. Tämä näkyy vaikka työehtosopimuksissa ja vaaleissa, joissa yhteisvastuu ei saa riittävää kannatusta.

Ahdinkomme taustalla kulutushysteria

Suomalaisten ostovoiman on annettu lisääntyä 2000-luvulla peräti 27%. Tämä perustui uskoon nopean kasvun jatkumisesta, jolla maksettaisiin velkoja, mutta tuo kasvu pysähtyikin tunnetuin seurauksin. Oltiin siis varomattomia, mutta perussyy ahdinkoomme on tietysti on silmät sokaiseva kulutushysteria.

Jos puoletkin tuosta määrästä olisi kerätty vähitellen veroina, meillä menisi nyt paljon paremmin.

Näin toimien ei olisi myöskään syntynyt mitään katastrofitunnelmaa mm kuntien velvoitteiden vähentämisestä ja hyvinvointipalvelujen leikkauksista kuten nyt kun joudutaan jälkikäteen kor-jaamaan tehtyjä virheitä.

Mutta olisiko lopulta niin kauheaa jos jouduttaisiin palauttamaan yksityinen kulutus toistaiseksi jopa vuoden 2000 tasalle kunhan pidämme huolta, ettei kaikkein köyhimmiltä leikata. Onhan Suomi sentään maailman vauraimpia maita.

Enemmistöllä meistä on kyllä varaa vähentää huomattavasti kulutustaan. Sitä osoittaa esimerkiksi se, että ulkomaanmatkat, johon sisältyy yöpyminen kohdemaassa ovat lisääntyneet Tilastokes-kuksen mukaan vuoden 2000 2,4 miljoonasta viime vuoden 5,8 miljoonaan. - Suomessa ollaankin tulontasauksen sijasta tietoisesti valittu eriarvoistava tie. Varastettu sekä yhteiskunnalta että kaikkein köyhimmiltä.

Valtio velkaantuu samalla kun yksityinen kulutus on korkealla tasolla

Voidaan perustellusti kysyä pitääkö valtion velkaantua ja köyhimpien köyhtyä kun yksityinen kulutus on samalla korkealla tasolla? Verottamalla kansalaisia huomattavasti enemmän voitaisiin säilyttää ennallaan sosiaaliturva, jota useimmat meistä tarvitsevat kun sairastuvat, vanhenevat tai jäävät työttömäksi.

Tässä esitetyllä tavalla ei toimita kuitenkaan juuri missään. Yleensähän aina laman ja talous-vaikeuksien aikana leikataan sosiaaliturvaa. Juuri silloin kun sitä eniten tarvitaan. Voi todella kysyä ihmetellen miksi? Tarvitsemmekin uuden ryhtiliikkeen, jossa taloudesta tehdään jälleen ihmisten palvelija. Mutta kyse ei ole vain rakenteista, se edellyttää myös suomalaisten enemmistöltä hieman vaatimattomampaa kulutustasoa.

Rikkaat rikastuvat muut köyhtyvät

Eriarvoistuminen lisääntyy lähes kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi USA:n tuloeroista tehdyn selvityksen mukaan 1980-luvulta lähtien vain rikkaimmat ovat vaurastuneet. Pienituloisten ostovoima on laskenut neljäsosan ja keskituloisistakin useimmat ovat hieman köyhtyneet vaikka monen tovat pidentäneet työviikkoa.

2008 alkaneesta taantumasta nousukaan ei ole lisännyt köyhemmän enemmistön varallisuutta. vaan Pew tutkimuslaitoksen raportin mukaan 93% enemmistön varallisuus on laskenut 4% ja 7% rikkaimman vähemmistön kasvanut 28%.

USA:n rikkain tuhannesosa on moninkertaistanut tulonsa 80-luvulta lähtien ansaiten jo yli kymmenesosan kaikista tuloista. Esimerkiksi vuonna 1950 USA:n suuryrityksen johtaja ansaitsi 24 kertaa enemmän kuin keskiverto työntekijä ja viime vuonna jo 550 kertaa enemmän! Vastaavasti monien selvitysten mukaan noin 10% maan väestöstä kärsii ajoittain nälkää.

Bloomberg uutisten mukaan tuloerot ovat Yhdysvalloissa nykyään samaa luokka kuin kuin Kiinassa, Equdorissa ja Madagaskarilla.

Rikkaimpien rikastumisen syitä USA:ssa kuten täällä Suomessakin ovat jatkuvasti kevenevä verotus ja halpamaihin sekä veroparatiiseihin tehtyjen sijoitusten kasvaneet tuotot. USA:ssa tuloerojen kasvua lisää se, että palkansaajista on vain 12% järjestäytynyt ammatillisesti kun 30 vuotta sitten luku oli puolta suurempi.

Liittovaltio on jo vakavasti velkaantunut, sen budjetista katetaan 40% velkarahalla, jota on jo

15 000 miljardia dollaria. Jos rikkaimmat olisivat maksaneet riittävästi veroja velkaa olisi huomattavasti vähemmän. Osasyynä USA:n velkaantumiseen ovat tietysti myös sen suuret sotilas-menot.

Sen äärimmäisen epäoikeudenmukainen tulonjako ja sitä seuraava hyvinvointiyhteiskunnan tuho

voi olla tulevaisuuden kohtalona kaikille länsimaille jos jatkuvasti siirretään tuotantoa sinne missä työvoima on halvinta ja missä sitä kohdellaan huonommin ja ympäristöstä välitetään vähiten. Sa-moin jos työpaikkojen karkaamisen estämiseksi pienennetään jatkuvasti palkkoja ja lasketaan vero-ja.

Esitetyt luvut löytää helposti netistä, mutta miksei niistä juuri puhuta julkisuudessa? Siksikö että ne osoittavat nykymuotoisen vapaakaupan epäonnistumisen, senhän piti tuottaa lisääntyvää hyvinvointia kaikille.

-Ja vielä kaiken suhteellisuudesta jo pelkällä USA:n armeijan budjetilla voitaisiin poistaa ei vain sen, vaan koko maailman nälkä moneen kertaan!

Talousliberalismi vaikeuksiemme syynä

Perimmältään tässä kaikessa on kyse talousliberalismista mikä alkuaan vuoden 1980 paikkeilla lähti valloittamaan maailmaa. Oikeastaan tuon politiikan alkuunpanija oli Iso-Britannian päämi-nisteri Margaret Thatcher, jonka kuuluisa historiaan jäänyt lausahdus oli: ”Ei ole enää yhteiskuntaa on vain markkinat” mikä kuvastaa hyvin talousliberalismin ajattelutapaa, jossa sosiaalinen tulojako nähdään kehityksen jarruna. Tulonsiirroista se hyväksyy lähinnä vain vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden.

Kun Yhdysvallat uudisti talouspolitiikkansa presidentti Ronald Reaganin toimesta luvattiin, että talouskasvu nostaa kaikkien tuloja. Näin ei käynyt. Valittu talouspolitiikka ei ollut tähän ainoa syyllinen, vaan automaatio, kansainvälinen kilpailu ja tietotekniikan kehitys ovat myös muokanneet työmarkkinoita. Sosiaalisemmalla tulonjaolla niiden aiheuttamat ongelmat olisi kuitenkin voitu korjata. -Suomikin on paljolti noudattanut USA:n esimerkkiä talouspolitiikassa. Talousliberalismi on kuitenkin vähitellen ajautumassa umpikujaan.

Kestävä yhteiskunta voidaan rakentaa vain oikeudenmukaisuuden perustalle

Yhteiskunnan hyvyyttä ei voi koskaan mitata keskimääräisellä kulutustasolla, tavarapaljoudella tai BKT:lla. Ainoa oikea mittari on katsoa kuinka suuren eriarvoisuuden yhteiskunta sietää ja kuinka alas se sallii pienituloisimpien jäsentensä pudota.

Jos tätä ei opita ymmärtämään ja jatketaan nykyistä eriarvoistavaa politiikkaa yhteiskuntarauha saattaa häiriintyä seurauksena jopa sisällissotia, ehkä koko EU:nkin hajoaminen. - Kestävä yhteiskunta voidaan rakentaa vain oikeudenmukaisuuden ja humanismin perustalle.