Löysin juuri sattumalta kansanedustaja Osmo Soininvaaran (vih) blogikirjoituksen 25.3.11, jossa arvostellaan perussuomalaista politiikkaa. Hän ymmärtää hallituksen politiikan epäonnistumisen, mutta torjuu tarjotun vaihtoehdon.
Kirjoituksen yksi kohta todella hämmentää: ”Minä pidän sitä (puolue Perussuomalaiset) politiikan parasiittina (loisena), joka kylmäverisesti käyttää hyväkseen vallitsevaa tyytymättömyyttä tarjoamatta tilalle mitään toteuttamiskelpoista.”
Tämä osoittaa valitettavan yleistä toisinajattelevien mitätöintiä ja halventamista. Kirjoitus osoittaa myös haluttomuutta ymmärtää arvokonservatismia, jota hän pitää vain kehityksen esteenä. ”Menneen ja menetetyn maailman kaipuu” lauseessa Soininvaara näkeekin nykyjärjestyksen kuin luonnonvoimana, jolle ei mitään voi. Kaikki ihmisten aikaansaannokset ovat kuitenkin muutettavissa.
Tuon lauseen voi tulkita myös haluksi eristäytyä, mutta tämä pelko lienee turhaa onhan Perussuomalaisten kannattajissa paljon opiskelijoita ja yrittäjiä sekä suhteellisen vähän eläkeläisiä.*
Pelkistetysti tuon parasiitin synnyn syynä on velkaantuminen, eriarvoisuuden kasvu, työpaikkojen karkaaminen halpamaihin, sekä liiallinen maahanmuutto.
Tämä voi tuntua menneitten aikojen haikailulta, Impivaaralta. Mutta monien mielestä ilman hieman säädellympää yhteiskuntaa emme ongelmistamme selviä.
Vaikka vastapuolen kansanedustaja James Hirvisaari (ps) haukkuu toimittajia ”valehtelevaksi roskajoukoksi” ja kansanedustaja Teuvo Hakkarainen puhuu (ps) kadunkulmissa maleksivista ”neekeriukoista”, niin eikö moniarvoisuutta ja suvaisevaisuutta kannattavan puolueen edustajan tulisi itse hylätä ala-arvoinen tyyli.
Outoa on, että Soininvaaran kirjoituksesta ei ole juuri julkisuudessa puhuttu. Mediaa kiinnostaakin lähinnä vain maahanmuuttokriittisten tekemiset.
Yhteiskuntamme on myös liiaksi kaavoihin kangistunut, sitä osoittaa vaikka Jussi Halla-Ahon sotilasjunttapuheista noussut melkoinen meteli. Kyse oli kuitenkin siitä, että jos korruptoitunut demokratia ei pysty asioita hoitamaan tilalle tulee joku muu taho joka hoitaa ne. Moni tavallinen kansalainenkin toivoo jo vahvaa johtajaa.
Politiikkaan tarvittaisiinkin uutta verta, uusia näkemyksiä kaikissa puolueissa. Niitä tarjoavia kuitenkin syrjitään. Monilta on todellakin unohtunut, että demokratian ja yhteiskunnallisen kehityksen edellytys on oikeus olla eri mieltä. Keskeinen tekijä siinä on sekä toisinajattelevien että -elävien kunnioittaminen myös kielenkäytössä.
James Hirvisaari TS 22.9.2011
Osmo Soinivaaran blogi 25.3.11
* hakusana: ”puoluesamaistuminen ammattiryhmittäin”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti