Vaihtoehto Natolle ja EU:lle

(Tämä on TS Kirjoittajavieraani 14.4 2011)

Ruotsi esitti äskettäin Suomelle sotilasyhteistyön laajentamista, yhteisiä laivasto- ja rannikkojääkäriosastoja, tykistönsä sotilaiden kouluttamista Suomessa sekä pohjoismaiden yhteistä maanpuolustuskorkeakoulua.

Suomi ei haluaisi edetä näin pitkälle. Olisi kuitenkin hyvä muistaa viime sotien opetukset, kun Suomi ehdotti sotilasliittoa Ruotsille, se hylkäsi tarjouksen vaikka oli itsekin suuressa vaarassa. Yhteisvoimin vaaraa olisi voitu kuitenkin vähentää ja muuttaa koko sodan kulkua .

Vaikka sotaa ei ole näköpiirissä, on hyvä aina valmistautua pahan päivän varalle. Suomen kannattaisikin harkita ehdotusta. Pienen kansan ei ole hyvä olla yksin suuren maan naapurina.

Kaikkien Pohjoismaiden mahdollinen osallistuminen tähän liittoon ja Naton merkityksen vähittäinen väheneminen olisi varmaan Venäjällekin mieluisaa. Syynä näihin pyrkimyksiin on myös se, että Nato ei ole sitoutunut riittävästi pohjoismaihin. Myös sen arktinen osaaminen on puutteellista. Se pitää väestöltään vähäistä pohjolaa lähinnä energiavarastona.

Viime sotienkin aikaan länsi oli tosiasiasiassa kiinnostunut enemmän Kiirunan malmista kuin Suomen auttamisesta. Tämän pitäisi Suomenkin natoilijoiden ymmärtää.

Ruotsissa julkaistiin viime syksynä kirja, jossa esitettiin perustettavaksi Pohjolan liittovaltio. Vaikka Pohjoismaiden hallitukset torjuvat sen, ehdotus ei ole vain ruotsalaisen historioitsija Gunnar Wetterbergin yksityisajattelua, esittihän hän teesejään Pohjoismaiden neuvoston vuosikirjassakin.

Wetterbergin mukaan liitto kasvattaisi pohjolan painoarvoa: siitä tulisi maailman 10:nneksi suurin talousmahti, jota kuunnellaan herkemmällä korvalla niin EU:ssa kuin kaikkialla maailmassa.

Siten olisi myös helpompaa elvyttää hieman rapistunutta pohjoismaista mallia, joka on osoittautunut parhaaksi tuottaessaan samalla sekä kilpailukykyä, että hyvinvointiyhteiskunnan.

Yksi liiton peruslähtökohdista on, että siinä taataan suomenkielen asema. Tilanne helpottuisi, jos Baltian maatkin liittyisivät siihen. Halukkuutta voisi olla ovathan monet Viron johtomiehet arvuutelleet jonkinlaista liittoa Suomen kanssa. Latvialaisia taas kiinnostaa Ruotsi.

Näissä pyrkimyksissä lienee kyse myös EU:n ongelmista. Etsitään jotain uutta. Mutta kyseessä on myös kestoaihe, jota osoittaa mm. Suomen 1970 kaatama Nordek hanke.

Mutta puhutaan myös uudesta Hansaliitosta, johon kuuluisivat Pohjoismaat, Saksa ja Hollanti. Perusteena samankaltaisuutemme kuten aikoinaan Kalmarin unionissa. Hansasta voisikin tulla verrattomasti vahvempi yhteisö kuin EU.

Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.
________________________________________________________________

Huom katso "Sotilasliitto vai uusi Kalmarin unioni?" (siellä on kohdassa PS aika paljon tekstiä) se on lähes sama mutta tämä on TS kirjoittajavieras

---------------------------------------------------------------

Tässä perusteita miksi Natoa ei pitäisi valita:

Nato ei ole ollut entisellään Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Se on jotenkin menettänyt olemassaolon tarkoituksensa kun Varsovan liittoakaan ei enää ole. Joten liipasin sormen vielä syyhyessä se lähti hakemaan vihollisia muualta.

Jugoslavian aivan turha hajottaminen oli paljolti Naton syytä kaikkine sotineen ja inhimillisine kärsimyksineen. Ehkä syynä oli se, että se halusi tuhota viimeisen kommunismin kaltaisen hallinnon Serbiassa.

Afganistanissa Natolle on mitä ilmeisimmin tulossa tappio. Ja Libyankaan projekti ei ota oikein onnistuakseen. (Näin ainakin 2011 huhtikuuhun mennessä)

Kysymys kuuluukin: Jos tuo hampaisiin asti nykyaikaisin asein aseistettu liittouma ei kykene voittamaan sotia näissä kehitysmaissa, kykeneekö se yleensä enää voittamaan mitään?

Erityisesti Suomi olisi sille, ikään kuin merentakaisena alueena ja geopoliittisesti Venäjän vaikutuspiiriin kuuluvana, suuri houkutus jättää omilleen tiukassa tilanteessa onhan Suomessa asukkaitakin vain 5 miljoonaa, ja keskittyä puolustamaan lähinnä Euroopan tiheään asuttuja ydinalueita. Tällaista ajattelutapaa löytyy myös viime sotien ajoilta:

Se tulee hyvin esille Englannin pääministeri Churchillin yksityiskirjeessä Mannerheimille, jossa hän pahoitteli, että sotatilan julistaminen Suomelle oli pakko tehdä ”lojaalisuudesta Venäjää kohtaan”.* Pieni kansa periferiassa unohtuisi helposti nykyäänkin olemmehan maantieteellisesti itänaapurin etumaata. Tämä on hyvä pitää mielessä Natoon liittymistä harkittaessa.

Pariisin rauhassa 1947 NL:n ohella länsikin oli peräti tyly Suomelle, haluttiin rangaista Saksan liittolaisia. Suomeakin rangaistiin vaikka se oli liitossa Saksan kanssa vaikka juuri muita vaihtoehtoja ei ollut, koska mm Ruotsi torjui liiton sen kanssa ja lännenkin tarjoama apu olisi ollut aivan liian vähäistä. Suomi halusi takaisin NL:lle talvisodassa menettämänsä Karjalan, mikä on kyllä oikeutettu halu. Ja sen saamiseksi takaisin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin liittoutuminen Saksan kanssa. Silti meitä rangaistiin NL:n lepyttämiseksi.


lähteinä mm

* Wikipedia ”jatkosota”

* Mannerheimin muistelmat osa II 1952 sivu 366

Iltalehti 10.11.2014:

”Viimeksi perjantaina (7.11.) Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göranson arvioi Expressen-lehden haastattelussa, että Suomella ja Ruotsilla voisi olla yhteinen meripuolustus vuonna 2023.” Suomen puolustusministeri Carl Haglund sanoi siihen, että ”Aika näyttää mihin päästään”

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö sanoi, että ehdotusta ”on tänä päivänä vaikea pitää kauhean realistisena” Hän epäilee historiantutkijana muutenkin kaikenlaisten liittosopimusten pitävyyttä tositilanteessa kuten Suomen armeijan entinen komentaja Gustav Hägglund, joka varoittaa luottamasta liikaa Naton turvatakuihin.

Kts plokikirjoitukseni ”Ovatko Naton turvatakuut riittäviä?”

TS 12.5.15:

Lännen median tekemässä kyselyssä Ruotsin ja Suomen 

puolustusliittoa kannattaa yli 60% Ruotsin eturivin 

politiikoista. Alueloukkausten estämiseksi 47% olisi valmis 

yhdistämään Suomen ja Ruotsin ilma- ja merivoimat. 

Maidemme rajavalvonnan yhdistämistä kannatti lähes 80%

Kyselyyn vastasi 14 Ruotsin päähallituspuolue 

Sosialidemokraattien edustajaa, heistä 9 kannatti 

virallista 

puolustusliittoa maidemme välillä ja 11 vähintään 

rajavalvonnan yhdistämistä.

Suurimman porvaripuolueen moderaattien 17 vastaajasta 

11 kannatti maidemme välistä puolustusliittoa ja 15 

vähintään yhteistä rajavalvontaa.

Kyselyyn vastasi 69 kansanedustajaa ja 7 

europarlamentaarikkoa.

(Ruotsin valtiopäivillä on 349 kansanedustajaa, herää 

tietysti kysymys mitä nuo 280 muuta edustajaa 

ajattelivat asiasta?

Mutta ilmeisesti on kokemusta siitä, että noinkin pieni 

vastaajien määrä jo osoittaa melko luotettavasti asian 

tilan. Ja ovathan poliitikot Ruotsissa jo aiemmin puhuneet 

tähän viittaavaa.)

Vastauksista heijastuu tietysti kasvanut huoli Ruotsin 

turvallisuudesta. Venäjän tekemien tai sen epäiltyjen 

rajaloukkausten sekä Ukrainan tilanteesta.

Tulosten perusteella kannattaisi pikaisesti aloittaa 

viralliset neuvottelut maidemme rajavalvonnan 

yhdistämisestä. Ja aloittaa vähitellen myös

alustavat neuvottelut puolustusliitosta maidemme välillä.

Onko Venäjä todellinen sotilaallinen uhka maillemme, on 

tietysti suuri kysymysmerkki. Asiasta pitäisi tietysti 

keskustella avoimesti Suomen, Ruotsin ja Venäjän 

ylimmän 

johdon mutta myös Nato-maiden kesken.

 

Että mistä todellakin on kyse mm Venäjän 

rajaloukkauksissa tai epäillyissä sellaisissa ja mitä 

Venäjän 

ylin johto niistä ajattelee. Mitä Venäjän mielestä voitaisiin 

puolin ja toisin tehdä tilanteen rauhoittamiseksi.

Hyvä paikka neuvotteluille voisi olla vaikka joku 

suomalainen erämaajärven mökki kalastamisineen ja 

saunomisineen. Niin Kekkonen aikoinaan selvitti 

vaikeitakin ongelmia venäläisten kanssa.

Tässä tapaamisessa pitää lähteä ajatuksesta, että kummallakin osapuolella on omasta mielestään perusteltu huoli turvallisuudestaan. Venäjällä Nato ja meillä Venäjä

 

Ja samalla kuitenkin kumpikin osapuoli on pyrkimässä 

toisen omanaan pitämälle etupiirille; esim. EU Ja Nato ja 

Venäjä mm Ukrainaan sekin kriisi heijastuu Pohjolaan asti.

Neuvotteluissa pitäisi pyrkiä näkemään vastustajaksi, 

jopa 

viholliseksi koettu ihmisenä, jota me kaikki kuitenkin 

olemme.

Tässä kyllä Angela Merkel tekin hyvän eleen, vaikka ei 

mennyt seuraamaan Voitonpäivän paraatia, menemällä 

kuitenkin Moskovaan laskemaan seppeleen 

Tuntemattoman sotilaan muistomerkille yhdessä Putinin 

kanssa.

Putin ja Venäjän demonisoinnista pitäisi luopua ei vain 

virallisesti vaan myös mediassa jos aiomme saada aikaan 

pysyvän rauhan.

Pitää ensinnäkin muistaa, että Venäjä on tavallaan 

munaisen Bysantin seuraajavaltio. Sen kulttuurissa on 

paljon vaikutteita siitä, julistihan aikoinaan eräs Venäjän 

tsaari,  että Venäjä on kolmas Rooma.

Yksinvaltiuskin on paljolti itäistä kulttuuriperintöä, eikä 

vain Venäjän omaa keksintöä.

Mutta tietysti Venäjänkin on opittava pysymään omalla 

tontillaan. Hyvin ongelmallista tässä on että Putin on 

taas, 

toisin kuin vielä 5-6 vuotta sitten, alkanut 

historiantulkinnoissaan jälleen kannattaa vuonna 1939 

solmittua Molotovin-Ribbetropin sopimusta. Erityisen 

huolestuttavaa siinä on sen salainen osa Euroopan 

jakamisesta Saksan ja Venäjän etupiireihin, jossa mm 

Suomi ja Baltian maat kuului Venäjän etupiiriin, jossa sillä 

oli vapaat kädet toimia. Siitä seurasi mm hyökkäys 

Suomeen 30.11.39.

Miksi Putin pitää taas hyvänä tätä sopimusta. Siitäkin 

pitäisi avoimesti  noissa keskusteluissa puhua. Voisihan 

Venäjä ikään kuin taas aktivoida tuon ajattelun nykyajassa.

Suomelta vietiin Karjala, siitäkin pitäisi puhua, miten 

voisimme saada sen takaisin. (kts 

plokikirjoitukseni ”Putin ja talvisota”)

Tätäkin valtausta perusteltiin turvallisuusuhalla, sitäkin 

on 

Venäjällä ollut varsinkin silloin kun Suomi ja Ruotsi olivat

yhteistä valtakuntaa. Ja tietysti Saksan kanssa lähdettiin 

yhdessä jatkosotaan, mutta pitää muistaa että tuolla 

sodalla oli oikeutuksensa palauttaa talvisodassa 

menetetyt 

alueet.

Mutta onhan Suomella ja Ruotsillakin idänuhan 

aktivoitumisesta vuosisatojen kokemus.

Nato, EU, Nato- ja EU-maat eivät nekään  ole mitään 

pulmusia. Kuka ja mikä oikeutti esim USA:n ja Britannian 

hyökkäämään Irakiin, lisäksi valheellisin perustein, että 

siellä oli joukkotuhoaseita, ei löytynyt, ja kaiken lisäksi 

ilman YK lupaa. Sodassa kaikkine seurauksineen lienee 

kuollut miljoona ihmistä.

 

Ja miksi Nato-maat hyökkäsivät Libyaan, tai miksi mentiin 

vaikka Jugoslavian alueen sotiin. Seurauksena on ollut 

alueilla melkoista sekasortoa. Isiskin on seurausta paljolti 

Syyrian ja Irakin sekasorrosta jne.

Näistä synneistä Putin on kyllä oikeutetusti huomauttanut 

puheissaan ilman juuri minkäänlaista vastakaikua 

lännessä.

 

Mutta  Venäjäkin on käyttänyt vahvemman oikeuttaan  

luodessaan vuosisatojen aikana jättivaltakuntansa  ja 

pyrkinee taas vähitellen palauttamaan tavalla tai toisella 

takaisin valtapiiriinsä jo menettämiään alueita.

Jokaisen pitäisi nyt ottaa todellakin lusikka kauniiseen 

käteen, puhua asiat puhki. Pistää kravatit naulaan, 

keskustella ilman tittelien ja yhteiskunnallisen aseman 

luomia turhia paineita. Jossain erämaajärven rannalla se 

onnistuisi varmasti parhaiten.

Sotavarustelun syy on luottamuspula. Luottamusta 

rakennetaan parhaiten tapaamalla mahdollisimman usein 

naapureita erityisesti niitä joiden kanssa ei mene hyvin. 

Keksitään vaikka jotkut kissanristiäiset joita juhlia. 

Grillataan vaikka makkaraa ja puhutaan  aluksi jonni 

joutavia jos isommat asiat ahdistaa. Siten nekin alkaa 

kyllä 

vähitellen avautua. Henkilökohtaisestikin tunnettujen 

naapurien kimppuun on kyllä aika korkea kynnys hyökätä. 

Niiden kanssa on myös helpompi sopia asioista.

Mutta tämä maailma on raadollinen paikka, joten kaiken 

varalta on pienten valtioiden hyvä sopia sotilasliitoista. 

Suomen ja Ruotsin liitto olisi tässä kyllä oivallinen 

ratkaisu.

ja varmaan itänaapurillekin vähemmän uhkaava jos emme 

liity samalla Natoon.

 Suomen ja Ruotsin sotilasliitto on toisin kuin usein 

luullaan varmaan riittäväkin, onhan sodan syttyessä 

Venäjällä yleensä muitakin vihollisia.  Kaksi viime kertaa 

kun Venäjä on hyökännyt Suomeen se on tehnyt sen 

suursodan yhteydessä 1808 ja 1939.

Mitä tahansa päätetäänkin nykymeno ei voi jatkua kauan, 

jo pelkästään asevarustelun hinta on nousemassa 

tähtitieteellisiin mittoihin. Sekin puoltaa kustannuksia 

säästävää liittoutumista.



TS lokakuu 2015:   Ruotsi on valmis yhteisiin laivasto-osastoihin Suomen kanssa  ilmoitti  Ruotsin hallitus. Se on valmis niihin myös sodan aikana.