Rahaliiton pelätään kaatuvan lähivuosina ellei pikaisesti ryhdytä päättäväisiin toimiin budjettivajeiden supistamiseksi. Monen mielestä ainoa mahdollisuus on EU:n muuttaminen liittovaltioksi. Budjettialijäämät eivät siten kuitenkaan välttämättä supistu, esimerkkinä vaikka USA joka on korviaan myöten veloissa.
Ei järkevä taloudenpito riipu maan asukasmäärästä tai liittoutumisesta vaan noudatetusta talouspolitiikasta. Esimerkiksi Ruotsi, joka ei kuulu siihen sekä Sveitsi ja Norja, jotka eivät kuulu edes EU:hun ovat pärjänneet melko hyvin.
Keskeinen syy EU:maiden velkaantumiseen on kyvyttömyys säästää pahan päivän varalle sekä kansalaisten suuren enemmistön tarve kuluttaa aina vain enemmän ja enemmän, suorainen kulutushysteria. Verotus on ollut liian keveää ja lainarahaa on saatu liian helposti. -Säästäminen voisi ehkä lisääntyä jos valtio keventäisi sen verotusta.
Budjettialijäämistä eroon pääsemisessä ei todellakaan tarvita pienituloisten sosiaaliturvan leikkausta. Sosiaalisempaa olisi nostaa hyvintoimeentulevien käyttämien tuotteiden ja palvelusten verotusta ja poistaa työttömyys tulojen uusjaolla. Kuormittaahan se kaikkine seurauksineen kohtuuttomasti valtion budjettia. Valitettavasti itsekkyys estää järkevän yhteiskuntapolitiikan.
Velkaongelmassa on kyse myös ihmiselämän perimmäisistä arvoista, mikä on elämän tarkoitus. Jos se on kulutuksen maksimointi, ajaudutaan helposti velkakierteeseen. Parempi ratkaisu olisikin tavaran sijasta lisätä vapaa-aikaa ja etsiä uutta sisältöä elämälle.
Kaikki liittoutuminen on turhaa jos siinä ei lähdetä ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteesta. EU:n ja EMU:n pahin virhe on sitoutuminen talousliberalismiin, jossa raha asetetaan aina pienen ihmisen edelle. Siitä miten tämä asia ratkaistaan riippuu myös EU:n tulevaisuus. Askel parempaan suuntaan jo olisi jos Euroopan Keskuspankki saatettaisiin poliittiseen valvontaan.
Rahaliiton kaatuminenkaan ei välttämättä olisi mikään katastrofi, mutta tietysti siitä syntyisi ongelmia. Markkaan takaisin siirtyminen olisi monelle myös mieluisaa, sillä lähes puolet* suomalaisista suhtautuu edelleen epäillen euroon.
On turhaa ihmetellä Kreikan velkamääriä onhan Suomen valtionbudjetistakin jo neljäsosa velkarahaa ja palkatkin ovat nousseet laman aikana. Lainarahasta on tehty on suhdanteiden tasausautomaatti, jotta hyvintoimeentulevien kulutustaso voisi jatkua laskematta jopa nousten lama-aikoinakin. Tämä ei todellakaan ole kestävää politiikkaa.
Ja lainaraha on kallista muutenkin kuin korkoina, joutuuhan lainanottaja usein lainanantajien poliittiseen ohjaukseen. Se tarkoittaa muunmuassa sitä, että sosiaaliturvaa on leikattava, nostettava palvelumaksuja, kilpailutettava ja yksityistettävä. Jos näin ei toimita lainaa ei saada tai korot nousevat. Tähän liekanaruun on Suomikin jo joutunut. Oppia elämään omillaan ilman velkaa onkin parasta talouspolitiikkaa. Se on myös hyvä keino tuoda politiikka takaisin politiikkaan. (TS kirjoittajavieras 22.6.2010)
* Oikeampi luku on galluppien perusteella neljäsosa jos kyseessä on suoranainen halu saada markka takaisin. Mutta euroon epäilevästi suhtautuvia on tietysti paljon enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti