EU
sai alkunsa 1950 perustetusta Euroopan hiili- ja
teräsyhteisöstä,
jonka tarkoituksena oli lopettaa valtioiden väliset
sodat
lisäämällä talousyhteistyötä. Vaikka EU-maiden välillä ei
ole
ollut sotaa, ääri-islamin terrori-iskut
ovat sitä.
EU
teki suuren
virheen päästäessään alueelleen enemmän ihmisiä
kuin voidaan
työllistää, ovathan varsinkin
työttömät nuoret
otollista maaperää ääriopeille.
EU:n
yhtenäisyyden ehkä suurin uhka on kansallisuusaatteen
nousu. Se
selittyy paljolti halulla vähentää maahanmuuttoa ja siten
säilyttää oma perinteinen elämäntapa mikä on jo uhattuna.
Eräissä EU maissa uhkaavat
muslimit tulla enemmistöksi jo sadan
vuoden kuluttua. Esimerkiksi
EU:n pääkaupungin Brysselin asukkaista jo 25 % on muslimeja.
Tämä kehitys halutaan oikeutetusti estää. Eikä tässä
todellakaan ole suuren enemmistön kohdalla kyse
muukalaisvihamielisyydestä, kuten media yleensä väittää, vaan
pelkästä isänmaan rakkaudesta säilyttää
oma kulttuuri.
Mutta
kansallisuusaate, nationalismi tarkoittaa myös halua päättää
nykyistä enemmän itse maan omista asioista.
Ehkä
paras keino säilyttää EU olisikin kehittää sitä liittovaltion
sijasta vapaiden kansallisvaltioiden liittona. Tämä ei todellakaan
ole pakoa Impivaaraan. Kansainvälistä
yhteistyötä pitää tietysti
jatkuvasti lisätä,
siitä hyötyy koko ihmiskunta,
mutta samalla tulee
huomioida kunkin maan omat tarpeet, minkä
EU on laiminlyönyt.
Osasyy
EU:n vaikeuksiin on myös Shengenin sopimus vapaasta
liikkuvuudesta.
Se on lisännyt huomattavasti kansainvälistä
rikollisuutta mikä
aiheuttaa enemmän haittaa ja kustannuksia kuin
vapaa kaupankäynti
ja matkustaminen hyötyjä.
Mafia, salakuljetus,
järjestäytynyt rikollisuus, terrorismi, luvaton
maahanmuutto ja sen
järjestäminen jne. ovat helppoa toteuttaa
kun
pääsee vapaasti
kulkemaan ilman maiden välisiä rajatarkastuksia
Avoimet
rajat on sinänsä hieno ja tavoiteltava asia, mutta tämä
raadollinen maailma ei ole siihen vielä valmis.
EU:ta tulisi kehittää
korostaen erityisesti vapaakauppaa (kuitenkin
ilman
verokilpailua), turvallisuus- ja
energiayhteistyötä sekä ympäristönsuojelua ja jättää muut
asiat nykyistä
paljon enemmän jäsenmaiden omaan päätösvaltaan.
Se tulisi tarkoittaa kullekin maalle muun muassa
täysin
itsenäistä raha-, maahanmuutto- ja maatalouspolitiikkaa, mitkä
ovat keskeisimpiä itsenäisen
valtion
tunnusmerkkejä. Näistä on syntynyt
myös suuria riitoja ja erimielisyyksiä.
EU:ta perustettaessa meille
luvattiin demokratiaa, hyvinvointia ja
ihmisoikeuksia. Tästä
huolimatta siitä on tullut lähinnä suuren
rahan projekti. Sillä
ei ole isänmaata eikä omaatuntoa vain
suunnaton ahneus, se ottaa
häikäilemättömästi sieltä mistä saa
halvimmalla ilman mitään
moraalia. Se unohtaa tavallisen
ihmisen tarpeet.
Tätä
osoittaa myös se että kaikkea
jatkuvasti yksityistetään ja
kilpailutetaan.
Kansalaisen kukkaron paksuus määrääkin yhä
enemmän
yhteiskunnassa pärjäämistä.
Herää
ajatus onko EU:n lopullisena tavoitteena kaiken
yksityistäminen.
Tämä olisi vastaavaa ajattelua äärioikealla, jota
Neuvostoliitto harjoitti äärivasemmalla sosialisoidessaan kaikki
tuotantovälineet. Seuraukset tunnemme reaalisosialismin
romahduksena. Tuotanto ei voi toimia vain yhden omistusmuodon
puitteissa. Pelkkä julkinen omistus tuhoaa yksityisen
aloitteellisuuden mitä myös
tarvitaan taloudessa ja
yhteiskunnan
kehittämisessä.
Toisaalta pelkkä yksityinen
omistus ja markkinatalous heikentää
oleellisesti suunnitelma
taloutta mitä myös markkinoiden ohella
tarvitaan huomattavasti
kaikissa yhteiskunnissa on sitten kyse
koulutuksesta, terveydestä
työllisyydestä tai vaikka koko
yhteiskunnan tulevaisuudelle
keskeisen tärkeästä
perustutkimuksesta, johon markkinat ei myönnä
riittävästi rahaa
halutessaan tulosta pikaisesti.
Paras järjestelmä lieneekin
dogmaattista ääriajattelua välttävä
sekatalous.
Nykymenoa
on rahoitettu velkojen ohella myymällä
kansallisomaisuutta. Kun
kaikki on myyty on edessä
nykypolitiikan umpikuja. EU-maat ovat
pahoin velkaantuneita,
eräs syy yksityistämisiin onkin se, että
niiden on kuultava
lainanantajien ääntä. -Sitä kuusta kuuleminen
jonka juurella
asunto sanoo sananlaskukin.
Yksityistämisissä
on unohdettu tutkimuksissa havaittu tosiasia:
Mitä enemmän jokin
asia liittyy perustarpeisiin sitä
taloudellisempaa se on tuottaa
julkisena palveluna.
Erityisen paljon tästä on
näyttöä kun on vertailtu julkista ja
yksityistä
terveydenhuoltoa. Esimerkiksi
USA:ssa terveydenhuollon
BKT osuus on
paljon Suomea korkeampi vaikka se
on lähes pelkästään yksityistä.
Suomessa terveydenhoito kattaa
myös
paljon tasa-arvoisemmin koko väestön.
Toisaalta
ns luonnollisia monopoleja ollaan nykyään myös
yksityistämässä,
mikä on seinähullua., tästä on esimerkkinä
vaikkapa ennen
valtion omistamat sähkönsiirtolinjat joita
yksityistettiin, seurauksena heti roimat sähkönsiirron
hinnankorotukset.
Pahin monopoli onkin yksityinen monopoli
koska
sillä ei ole julkista vastuuta.
Tai
vaikka rautatiet,
eihän kilpailevia rataverkkoja
kannata
rakentaa. Kilpailevat junafirmat ovat todellakin keinotekoinen
ratkaisu. Se aiheuttaa vain turhia päällekkäisiä
investointeja
kuljetuskalustoon. Rautatiet tulisikin
pitää koko
yhteiskunnan julkisena peruspalveluna.
Samaa olisi myös puhelin
ja netti julkista peruspalvelua, josta
hyötyisivät yhtäläisesti
niin yritykset kuin yksityiset kansalaiset.
Laaja
peruspalveluja tarjoava julkinen sektori säästäessään
tehokkaammalla toiminnallaan ja turhia päällekkäisyyksiä
välttämällä paljon kustannuksia onkin hyvinvointiyhteiskunnan
varmin tae.
Mutta tietysti tarvitaan
paljon myös yksityistä sektoria. Mutta EU
on viemässä sitä
markkinahengessä, liian pitkälle. Esimerkiksi
samalla kun
on
pulaa terveydenhoitohenkilökunnasta ja poliiseista ja kun
koulujen ryhmäkoot ovat liian suuria,
samaan aikaan sallitaan
yksityisten turhuusluokkaan kuuluvien huvittelu yms palvelujen
jatkuva
lisääntyminen.
Tässä tarvittaisiin
suunnitelmataloutta: Ensin täytetään
perustarpeisiin kuuluvien
palvelujen työvoimatarve ja sitten vasta
muut jos rahaa ja
työntekijöitä riittää.
Mutta
EU:ssa marssijärjestys on aina
toinen ensin markkinat,
bisnes ja osingot
perustarpeista viis!
Näin
todellakaan voi enää kauan jatkua, EU:ta kuitenkin
tarvittaisiin,
mutta ihmisyyttä ja kansanvaltaa kunnioittavaa.
Britannian
kansanäänestys EU jäsenyydestä lähestyy, moni
alkaa
jo toivoa että se päättäisi
erota. Se osoittaisi että liittovaltio
nykyopein on mahdoton
projekti, ja innostaisi muitakin varmaan
eroamaan. Ja saisi EU:n
ehkä pakon sanelemana
korjaamaan
linjaansa.
Britannia
ei ole mikään ihmisoikeuksien mallimaa, mutta erollaan
se
osoittaisi samalla myös kansallisuusaatteen lisääntyvää
voimaa.
Herää
myös ajatus olisiko sitten taas mahdollisuus elvyttää vaikka
Efta uudelleen tai jos siitä liitosta ei tule mitään Kekkosen
aikanaan kaatama Nordek.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti