Turun
Sanomien mielipideosastolla oli 12.2. saamelaisten 6.2. olleen
kansallispäivän kunniaksi Laura Rantasen iso kuvallinen juttu
otsikolla ”Saamelaiset anteeksi” aiheena saamen kielen
puhumisen kieltämisestä Lapin kouluissa sotien jälkeen. Sen
puhumisesta jopa välitunnilla rangaistiin.
Samalla Rantasen mukaan
myös monet saamelaiset oppilaat joutuivat asumaan suuren osan
vuodesta koulun asuntolassa koska kotimatka kouluun oli pitkä. ( Mutta kyllä syrjäseutujen suomalaislapsetkin joutui asumaan koulujen asuntoloissa.)
Tässä
saamelaisten suomalaistamisprojektissa tavoitteena oli myös, että
he suomen kielen ohella unohtaisivat oman kulttuurinsa ja oppisivat
”kehittyneemmän elämänmuodon”.
Hänen
mielestään tämä kaikki loukkasi ihmisoikeuksia.
Se
on kyllä totta, mutta monessa Pohjois-Ruotsin koulussakin oli
vastaavasti samoihin aikoihin suomen puhuminen kiellettyä jopa
välitunnilla vaikka oppilaiden enemmistö, jopa kaikki, olivat suomenkielisiä.*
Tavoitteena myös Ruotsissa
suomalaislapsien suomenkielen pois kitkemisessä oli alemman,
kulttuurin hävittäminen maasta. Ja tässäkin tapauksessa
suomalaiset ovat ikään kuin alkuperäiskansa, sillä he ovat
asuneet alueella kauemmin kuin ruotsalaiset.
Tämä perustui Ruotsin
kohdalla myös germaaniseen herrakansa-ajatteluun, josta ei vielä
heti sotien jälkeenkään oltu päästy eroon. Eikä tosiasiassa
kokonaan vielä nytkään 2000-luvulla. (Katso Plokikirjoitukseni
”Peiliin katsomisen paikka” 14.10.2010)
Yhtä
loukkaavaa on myös se että Ruotsissa on tällä hetkellä
suomenkielisissä kouluissa vain tuhatkunta oppilasta vaikka
maassa on 500 000 suomalaista.*
Saamelaisia
on tosiaankin kohdeltu väärin pakkosuomalaistamisessa, mutta
otsikointi ”Saamelaiset anteeksi” johtaa helposti ajatukseen
että suomalaiset ovat jotenkin erityisen huonoja ihmisiä ja
alkuperäiskansat, saamelaiset parempia ihmisiä, joilta meidän nyt
pitäisi pyytää anteeksi. Tai vielä enemmän yleistäen kaikki
maahanmuuttajatkin ovat parempia kun me jotka olemme rasisteja ja
maahanmuuttajien vihaajia. Mutta tosiasia on kuitenkin että lähes
kaikkialla maailmassa vähemmistöjä tavalla tai toisella
syrjitään.
Minun
mielestäni ei tulisi pyytää anteeksi, kuten jo Norjan valtio on
tehnyt, ovathan jo lähes kaikki syylliset kuolleet. Heidän se
olisi itse tehtävä.
Vähemmistön
oman kielen puhumisen estäminen tavalla tai toisella on todellakin
yleistä koko maailmassa. Esimerkiksi Turkissa kurdin kielen
puhuminen julkisuudessa oli laissa kiellettyä vuoteen 1990. Ja jos
otetaan esimerkiksi uskonto, siitä suvaitsemattomuudesta ei tällä
hetkellä tarvitse enemmän kertoa kun erilaisuus oikeuttaa jopa
tappamiseen.
Oman
kielen puhuminen vaikkapa koulun välitunnilla, vaikka siihen olisi
oikeus voi aiheuttaa myös melkoisia ongelmia. Esimerkiksi Saksassa
eräissä kouluissa, joissa on paljon turkkilaisia oppilaita on
sovittu, että vanhemmat yrittävät taivutella lapsiaan puhumaan
välitunnilla saksaa turkin sijasta, jotta nämä oppivat puhumaan
hyvää saksaa. Näin koska vain siten voi saada kunnon töitä ja
estää syrjäytyminen.
Tämä
osoittaa että oikeutta omaan kielen puhumiseen ei pidä viedä
liian pitkälle, vaikka se auttaa säilyttämään omaa
kulttuuria. Nämä ovat vaikeita asioita, joihin ei voi antaa
yksioikoista vastasta.
Kansalaisten
tasa-arvonkin kannalta olisi ehkä parasta, että saamelaiset
saisivat jonkinlaisen kulttuuriautonomian Pohjois-Lapissa, ja
paljon nykyistä suurempi joukko ruotsinsuomalaisia saisi käydä
koulua suomenkielellä.
Lähteet:
mm tositapahtumiin perustuva Klaus Härön elokuva ”Näkymätön
Elina”. Esittää 1950-luvun alun pakkoruotsalaistamista
Ruotsin Tornionjoki laaksossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti