Eräs Hitlerin puhe, mietittävää Voiton päiväksi

 Löysin  äskettäin kotini  kirjahyllystä  mielenkiintoisen vanhan lehden:

(Syy sen löytymiseen oli, että vaimoni oli säilyttänyt sitä muistona isästään, joka haavoittui talvisodassa ja pääsi Saksaan hoitoon, jossa hänen toinen keuhkonsa poistettiin. Tässä lehdessä oli kuva Niilosta kun hän tuli  maaliskuussa 1941  Saksasta laivalla  Turkuun. )

 UUSI AURA 17.3. 1941 ja siinä juttu otsikolla:

Saksan sotavoimat valmiit ottamaan osansa liittolaisen taakasta sanoo Hitler.

”Mitä valmisteluihimme on tarvittu, on jo suoritettu”

Berliini 16.3. (STT) Valtakunnankansleri Hitler puhui eilen varussalissa pidetyssä kaatuneiden muistojuhlassa. Sotamuseon edustalla olivat valtakunnankansleria vastassa kenraalisotamarsalkat von Brauschitz, Keitel, ja Milch viimeksi mainittu valtakunnan marsalkka Göringin sijaisena, lisäksi valtakunnanministeri Rudolf Hess ja SS:n valtakunnanjohtaja Himmler. Sitä paitsi olivat läsnä miltei kaikki valtakunnanministerit, valtakunnanjohtajat ja piirijohtajat.

Kun orkesteri oli soittanut ensimmäisen osan Beethovenin viidennestä sinfoniasta, ryhtyi valtakunnankansleri puhumaan. Puheen jälkeen soitettiin kansallishymni. Muistojuhlallisuuden aikana suoritti sotavoimien kunniapataljoona lippuineen ohimarssin muistomerkin ohi ja kansallishymnien soidessa tarkasti valtakunnankansleri kunniapataljoonan rintaman. Sen jälkeen hän laski seppeleen muistomerkille, tervehti sitten maailmansodan ja nykyisen sodan invalideja, joille oli juhlaan valittu erikoiset paikat. Sitten kun kunniapataljoona oli valtakunnankanslerille suorittanut ohimarssin, tämä lähti autossaan juhlapaikalta tuhansien jo tuntikausia ennen tilaisuuden alkua paikalle kokoontuneiden katsojien tervehtimänä.

Puheessaan valtakunnankansleri Hitler lausui mm. seuraavaa: Saksan kansan juhliessa sankareitaan v. 1941 se tapahtui aikana ja olosuhteissa, jotka oikeuttavat meidät ylpeydellä muistelemaan niitä, jotka menneisyydessä taikka hiljattain ovat uhranneet henkensä isänmaalleen. Kun me vuosi sitten juhlimme urhojamme tässä pyhitetyssä paikassa, olimme suorittaneet menestyksellisen alun sodasta, mitä Saksa ei ollut tahtonut, vaan minkä sille olivat tehneet pakolliseksi samat voimat, jotka historiassa kantavat vastuun vuosien 1914-18 sodasta. Käsittäen väärin asiain todellisen laidan ja aliarvioiden Saksan voiman sekä erityisesti Saksan uuden johdon tahdonvoiman ja päättäväisyyden nämä voimat luulivat, että kansamme murtaminen toisenkin kerran olisi helppo tehtävä. Kun kenraali Wood Yhdysvaltain senaatin tutkimusvaliokunnassa vakuutti mr Churchillin jo v. 1937 vakuuttaneen hänelle, että Saksa jälleen on tullut liian voimakkaaksi ja sen takia on tuhottava uudella sodalla*, paljastaa tämä historiallisesti todistettavissa oleva tosiseikka kuka itseasiassa on nykyisestä kehityksestä vastuussa. Vain Englanti ja Ranska halusivat sotaa. Ja tältäkään taholta ei sitä halunnut kansa vaan ohut poliittinen ja taloudellinen pintakerros, jonka takaa pohjimmaisena toimivana voimana paljastuu kansainvälinen juutalaisuus koko maailmaa käsittävine liittoutumineen - demokratia ja vapaamuurarius.

Hitler selosti tämän jälkeen Saksan v. 1940 saavuttamia menestyksiä

ja lausui, että tämä vuosi siirtyy maailmanhistoriaan ehkä ratkaisevimpana ja merkitykseltään painavimpana, sillä tänä vuonna tapahtui historiallisesti todella merkittävä voimasuhteiden vaihto, jos Saksa v.1918 olisi saavuttanut näistä menestyksistä edes osan, olisi maailmansota voitettu.

Tänään Saksan sotavoimien vaikutus ulottuu yli maapallon, niiden henkilöllinen ja aineellinen teho on joka suhteessa suunnattomasti kasvanut, päättäväisyydellä ja luottamuksella ne voivat suorittaa loppuun sen, mikä v. 1940 aloitettiin. Tästä syystä me nyt vieläkin suuremmalla oikeutuksella kuin v. 1940 lähestymme manalle menneitten saksalaisten urhojen muistoa. Saksan kansa on hyvittänyt kaiken sen minkä se aikanaan ylönantoi ja menetti sokeassa hairahduksessaan. Nyt se tuntee jälleen jatkavansa urheitten esi-isiensä perinteitä. Nyt saksalainen mies jälleen panee elämänsä alttiiksi ja uhrautuu saavuttaakseen kansalleen paremman tulevaisuuden ja hankkiakseen sille rauhan, joka johtaa oikeudenmukaisempaan inhimilliseen yhteisöön kuin se, minkä Versaillesin diktaattorit rikollisesti sanelivat. Puhuja huomautti tämän jälkeen, että tässä sodassa on kotiseudun tehtävä suurempia uhrauksia kuin aikaisemmassa. Nyt ei ole kysymyksessä vain miehen vastustuskyky vaan myöskin naisen. Kansakunta on tänään taisteleva kokonaisuus. Kun Englanti ja Ranska julistivat sodan, Englanti kohdisti sodan myös siviilielämään...

* Churchill on jo aikaisemminkin muidenkin lähteiden mukaan sanonut useita kertoja, että Saksa pitää tuhota jos se vahvistuu liikaa.

1. Jo vuonna 1919 Churchill sanoi: ”Mikäli Saksa seuraavien 50 vuoden kuluessa jälleen pystyy käymään maailmankauppaa olemme käyneet tämän sodan (1914-1918) turhaan.”

Ja 1934: ”Jos Saksasta tulee liian vahva, se on jälleen murskattava ja tällä kertaa lopullisesti”

Ja 1936: ”Kolme pääteesiäni ovat: Meidän on ryhdyttävä vastarintaan jokaista potentiaalista maailmanvalloittajaa ja hyökkääjää vastaan. Saksa nykyisen natsihallintonsa myötä on juuri tällainen” ( Erkki Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä s. 68 )

 
Churchill unohtaa tässä kyllä, että Iso-Britannia oli tuolloin itsekin imperiumi jolla oli hallussaan lähes neljäsosa maapallon maapintalasta ja asukkaista. Ja sodalla vahvemman oikeudella nuo alueet oli pääosin vallattu sanoo Ari Kallio.

 Tuo sama natsien vihaaja oli itse myös varsinainen rasisti, joka Iso-Britannian hallitessa 1920-luvulla mandaattialueena Mesopotamiaa (nykyään Irak) toivoi eräässä lehdessä lisää tällaista ”alempien rotujen” tuhoamista, kun kapinaan nousseita arabeja oli tapettu tuhansittain sinappikaasulla. *

T.S. Kaufmanin kirja: ”Germany must perish” saavutti suuren suosion USA:ssa, siinä ehdotettiin mm, että ”hävitämme saksalaisen rodun sterilisoimalla 40 miljoonaa saksalaista”

Samuel Untermeyer: Julistamme pyhän sodan Saksalle - boikotoikaa saksalaisia tavaroita, merenkulkua, kuljetuksia... (New York Times” 7.8.1933

”Saksa on tuhottava valtiona ja kansana. Sen teollisuus ja kulttuuri hävitetään.” Tämä Morgenthau-suunnitelma esiteltiin Rooseveltille ja Churchillille Quebeckissä 10.-16.9. 1944

Tällaiset puheet ja kirjoitukset (joista löytyy monia eri lähteitä) menivät myös Saksan johdon tietoon herättäen epäluottamusta ja luottamuspula on sodan yleisin syy. Haluttiin iskeä ennen kuin toiset ehtivät.

Toisaalta ruoho tuntuu usein olevan vihreämpää naapurin puolella ja tilaisuuskin tekee varkaan kun on rakennettu voimakas sotakone. Mutta sitä ei voi kieltää etteivätkö Saksan naapurit USA:ta ja NL:oa myöten olleet omalta osaltaan kiihottamassa mielialaa sodan aloittamiseksi. Syyllisten penkille pitäisi panna myös ne, jotka puheillaan halusivat tuhota Saksan jos se taas vahvistuisi.

Kaikesta päätellen toisen maailmansodan syynä olivat selvästi myös suurvaltojen väliset reviirikiistat. Lebensraumia tavoiteltiin (ja oli jo kauan tavoiteltu häikäilemättömästi) muuallakin kuin Saksassa. 

Saksan tilanne oli tässä huono olihan se ikään kuin jäänyt monien suurien valtioiden väliin puristuksiin, ja nämä aikoivat ehkä ratkaista yhdessä ongelman tuhoamalla Saksan ja jakamalla keskenään sen maat havittelihan sekin voimansa tunnossa sodan mennessä hyvin kieltämättä tuota lebensraumia varsinkin idässä.

Sodan syistä on monia teorioita, mutta mikä on totta sen ehkä ainoina tietävät (jos edes hekään) herrat Stalin ja Hitler. Mutta heidän mielipidettään asiasta ei voi enää kysyä.

Joten edellä mainitun perusteella on turhaa juhlia Eurooppa päivää ja Voiton päivää ikään kuin voittona jostain ulkoisesta pahasta. Se mitä mm Chruchill puhui Saksan tuhoamisesta on ehkä pakko ottaa todellisena uhkauksena, niin monta kertaa hän ja muutkin  ovat tuon saman sanoneet. 
 

Olkoon lähteet mitä tahansa niitä ei usein syystä tai toisesta haluta noteerata. Sodan voittajataholla on suuri houkutus nähdä viholliset pahoina ja omat hyvinä. Mutta maailma ei todellakaan ole näin mustavalkoinen. 
 

Miksei syyllisten penkille panna myös I maailmansodan voittajia, Versain rauhaa, laissez faire kapitalismia/sen perustajia, jotka synnyttivät Wall Streetin pörssiromahduksen ja suuren lamakauden. 

Syyllisiä olivat myös ne joilla oli valta demokratian puitteissa jättää suuria ihmisjoukkoja oman onnensa nojaan köyhyyteen ja kurjuuteen Saksan (varsinkin Wallstreetin pörssiromahduksen jälkeisen) sekasorron aikana samalla kun toisilla oli enemmän kuin tarpeeksi. Miksi tämä kaikki sai tapahtua demokratian puitteissa? 

Sekasorto syntyi  paljolti myös siksi, että demokraattiset päättäjät eivät tunteneet vastuutaan vaan sallivat korruption ja väkivaltaisuuksien levitä. Tuloerojen tasaaminen kriisitilanteessa olisi voinut estää väkivaltaisuudet tai vähentää niitä oleellisesti.

Tässä on myös mietittävää nykyhetken ihmisille mihin talousliberalismi meidät johtaa lisäähän sekin jatkuvasti eriarvoisuutta, leipäjonot kasvavat, ja samaan aikaan monilla on enemmän kuin tarpeeksi. Samalla veroparatiisit houkuttelevat yhä useampia koska ei haluta maksaa hyvinvointiyhteiskunnan vaatimia veroja ja korruptiokin lisääntyy jatkuvasti. Nämä myös osaltaan selittävät euro kriisiä.
 

Olemmeko samalla tiellä kuin Eurooppa 30-luvulla? EU kuitenkin perustettiin, jotta maiden välisellä taloudellisella yhteistyöllä estettäisiin uuden sodan syntyminen ikiajoiksi.

 Kun vietämme Eurooppa päivää olisi todellakin parasta unohtaa omahyväinen hyssyttely, onhan tosiasia että EU on syvällisessä arvokriisissä. Se haluaa muka edistää ihmisoikeuksia, mutta tosiasiassa eriarvoisuus lisääntyy jatkuvasti talousliberalismin seurauksena. EU natiseekin jo liitoksissaan, jos näin saa kauan vielä jatkua työttömyys erityisesti nuorisotyöttömyys saattaa sytyttää maanosamme tuleen.

 Me voimme kuitenkin estää sen jos haluamme. Kuten olisi 30-luvallakin voitu jos olisi haluttu. On hyvä muistaa että työttömyyden vähentämiseen/poistoon ei välttämättä tarvita talouskasvua, se on tulonjakoasia, siis tahdon asia. Se loppuu hetkessä jos niin vain haluamme. -Tässä mietittävää Eurooppa päivänä!

* Tuota lehteä en nyt lähteeksi löytänyt, mutta totta on, että Iso-Britannian armeija kaasutti sinappikaasulla tuhansia kapinaan nousseita arabeja.

 Mutta aika lähellä sitä oleva lähde on Ylen ykkösaamun kolumni 8.3.2011. Siinä ulkomaan toimittaja Hannu Reime totesi mm, että Churchill suositteli kapinaan nousseiden arabiheimojen tappamista sinappikaasulla Mesopotamiassa.

Tuo suurena demokraattina pidetty arvostettu valtiomies, joka tuomitsi jyrkästi natsi-Saksan juutalaisten tuhoamisen vaali siis itsekin herrakansa-ajattelua, jossa eurooppalaiset olivat ylempää rotua ja muut alemmat rodut lähinnä palvelijan asemassa. Tähän ajatteluun perustui koko Iso-Britannian imperiumikin.

Nähdä malka toisen silmässä on ihmisen perisynti. En silti yritä vähätellä Hitlerin tekemisiä, mutta oliko hän sinänsä sen pahempi kuin muutkaan sen ajan suurvaltajohtajat, hänen vikansa oli se, että hän hävisi sodan. 
 

Jos Churchillillä olisi ollut ehdoton valta kuten Hitlerillä hän olisi ehkä tuhonnut miljoonittain arabeja kaasulla, perusteena että nämä ovat alempaa rotua. 

 Onkohan kukaan koska laskenut kuinka monta miljoonaa valloitettujen maiden asukasta on kuollut häikäilemättömän väkivallan ja terrorin  uhrina Britannian siirtomaasodissa ja niiden seurauksissa luotaessa koko maailmanhistorian ehkä laajinta valtakuntaa.

Ja jos ryhdytään selvittämään Neuvostoliiton diktaattori Stalinin syntilistaa päästään varmasti myös miljooniin. Mutta hänen tekemisensä unohdetaan Voiton päivänä erityisesti Venäjällä kuuluihan se sodan voittajiin. 

Tähän sopii hyvin Göringin puolustuspuhe Nurnbergin sotarikollisuusoikeudenkäynnissä 1946. Hän sanoi suurin piirtein seuraavaa: Myönnän että Saksa on tehnyt väärin, mutta sen mikä on oikein ja väärin sen määrittelee aina voittaja.

Eurooppa päivää, Voiton päivää  ja Suurta isänmaallista sotaa juhlittaessa unohdetaan helposti, että on aivan mahdollista, että Neuvostoliitto olisi hyökännyt Saksaan jo heinäkuussa 1941 tai hieman myöhemmin ellei Saksa olisi ehtinyt ennen.  (Lue mm  blogikirjoitukseni  Suomen kohtalon hetkiä, kirjeitä Mannerheimille ja Churchillille  sekä kirjat    "Suomi Myrskyn Silmässä"  ja Risto Rytin elämänkerta)  

Tai että länsivallat olisivat hyökänneet Saksan kimppuun ellei Saksa olisi ehtinyt hyökätä ensin niiden kimppuun. Tämäkin on mahdollista edellä mainitun  perusteella.

Tätä mahdollisuutta pitää osaltaan yllä myös se, että moniin NL:n sodanaikaisiin ei arkistoihin ei liene pääsyä vielä vuosikymmeniin, jos koskaan, jos  Voiton päivän / Suuren isänmaallisen sodan juhlinta jatkuu.   Winston Churchillin arkistoihinkaan ei ole pääsyä vielä pitkään aikaan, joten selvää  on, että arkaluontoista salattavaa on todella paljon.



PS 29.11.15

- En yritä tässä  esittää  yksisilmäisesti  menneisyyden ehdottomia totuuksia, kuten vallassa olijat usein helppoheikkimäisesti tekevät. 

Totuus on sodan ensimmäinen uhri, se pitäisi aina muistaa.  Yritänkin  esittää vaihtoehtoisen totuuden  ...voisiko se olla totta?
Minusta näin  pitäisi historiaa  aina esittää.  Se opettaisi  myös kriittisyyttä, ilman sitä ajaudumme jonkinlaiseen vaihtoehdottomuuden diktatuuriin mikä on aina vaaraksi yhteiskunnan kehitykselle.

  Vaarana on myös ajautua omahyväisyyteen  omien virheiden tai suoranaisten  menneisyyden rikosten kieltämisellä  tai vähättelyllä. Ajattelulla me hyvät nuo toiset pahat  ajaudutaan kuitenkin umpikujaan.   Ei maailma todellakaan ole noin mustavalkoinen.

Eräs historian  tutkija sanoi kirjassaan, että ei tunne ainuttakaan  suurvaltaa tai imperiumia,  jonka menestystä ei olisi luotu ilman sen alistamien kansojen riistoa ja kärsimyksiä. Maailma ei todellakaan ole vielä valmis  kuten eräät luulevat. Me kaikki teemme virheitä ja parasta olisi ne myöntää. Historiaa ei tule  unohtaa tai kieltää.

  On hyvä myös  muistaa, että Euroopan perusarvona pidettyä demokratiaa ei voi olla ilman vaihtoehtoa.  Mikä on totta tai ei riippuu  usein  arvioijan  henkilökohtaisesta maailmankuvasta  ja poliittisista näkemyksistä mikä  liittyy usein myös kulloinkin vallalla oleviin oppeihin ja ismeihin.  Siinä  myös  hyvä peruste lopettaa toisin ajattelijoiden sananvapauden  rajoittaminen.