Telluksen pelastustalkoot

                                                                                                   (TS Lukijan kolumnini 14.7.2012)

Rion kestävän kehityksen kokous petti monien toiveet koska sitovia ympäristön tilaa oleellisesti parantavia ohjelmia ei taaskaan saatu aikaiseksi. Syynä tähän on talouskasvun pakkomielle. Tosiasia on, että valtaosa päättäjistä ja kuluttajista käyttää ekologisemmasta tuotannosta saadut säästöt kulutukseen jota lisätään velkarahalla. Tilanne on uhkaava ylittäähän kulutuksemme jo 1,5 kertaisesti maapallon sietokyvyn ja lisääntyy nopeasti.

Tätä ongelmaa ei voi ratkaista luopumalla vaikka oman auton käytöstä tai lihan syönnistä jos säästyvät varat käytetään kulutukseen. Ihmiskunnan saattaminen kestävän kehityksen tielle ei todellakaan vaadi sen kummempaa kuin että talouskasvu nollataan toistaiseksi vauraissa maissa: Lennetään, autoillaan, matkaillaan, rakennetaan ja kulutetaan yleensäkin korkeintaan nykyinen määrä.

Kun samalla tekniikan kehittyessä hyötysuhteet paranevat, energian säästö lisääntyy ja tuotteiden käyttöikää pidennetään, kohentuu vähitellen myös luonnon tila. Tämä edellyttää, että vauraissa maissa tuottavuuden kasvaessa lisätään kulutuksen sijasta vapaa-aikaa.

Tässä korostuu kertakäyttökulttuurista luopuminen, ja tuotteiden huollon ja korjauksen huomattava lisääminen millä on myös melkoinen työllistävä vaikutus. Valtaisia säästöjä saavutettaisiin myös vaikka kaksinkertaistamalla asuntojen käyttöikä.

Jos kestävä kasvu on myöhemmin mahdollista mitä järkeä on silti lisätä kulutusta, jonka hintana on lisääntyvä kiire ja stressi työelämässä? Onhan suurella osalla ihmisiä jo kaikkea enemmän kuin tarpeeksi.

Köyhemmissä maissa tulee kuitenkin sallia talouskasvu kohtuullisen elintason saavuttamiseksi, mutta kestävän kasvun puitteissa. Se edellyttäisi mm, että hidastetaan Kiinan kohtuuttoman nopeaa kasvua luonnon kustannuksella.

Syyksi talouskasvuun pyrkimiseen esitetään, että ilman kasvua ei pystytä ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa. Kyllä voidaan verottamalla enemmän hyvintoimeentulevia kansalaisia, enemmistöä, lisäämällä vaikka alviin kunnon ylellisyys- ja ympäristöprogressio. Eli mitä ylellisempi ja ympäristöä kuormittavampi tuote on sitä suurempi veroprosentti.

Suuri lainataakka on ongelma kasvun nollaamisessa. Sen nopeassa poistossa auttaisi myös työttömyyden poisto ja eläkeiän huomattava nostaminen. Aluksi lienee samalla välttämätöntä hieman laskea kulutustasoa.

Vaikka markettien todellisuus toista kertoo kyselyjen mukaan yli puolet suomalaisista on valmis tinkimään elintasosta ympäristön hyväksi ja ¾ uskoo, että jatkuva talouskasvu tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta ihmisenkin.* Eikö tuon huolestuneen omantunnon äänen tulisi vähitellen siirtyä poliittisiksi päätöksiksi?

* EVAN asennetutkimus 2010, KEPA:n hyvinvoinnin uudet mittarit, taustamuistio 2010

PS Ylläolevan toteutuminen riippuu tietysti myös siitä miten paljon maapallon väestö lisääntyy. Parhaiten onnistutaan jos väestö kasvaa vaikka enää miljardin ja sitten kasvu pysähtyy lopullisesti. Tämä saattaa edellyttää osaksi myös Kiinan tapaiseen syntyvyyden pakkosäännöstelyyn ryhtymistä. Ehkä muuta mahdollisuutta ei ole.

Koulutuksen huomattava lisääminen kehitysapuna auttaisi kuitenkin varmaan huomattavasti vähentäähän lukutaito tunnetusti syntyvyyttä. Syntyvyyden huomattavaan laskuun tarvittaisiin lisäksi myös ilmaista kouluruokailua jolla saataisiin houkuteltua köyhimpienkin perheiden lapset kouluun.

Kehitysapuna tarvittaisiin lisää myös mm maatalouskoulutusta

Tämä kaikki vähentäisi myös huomattavasti Eurooppaan pyrkivien maahanmuuttajien määrää.

Työajan lyhentäminen Euroopassa edellämainitun mukaisesti vähentäisi osaltaan ulkomaisen työvoiman tarvetta varmasti niidenkin mielestä jotka uskovat, että maahanmmuuttajia tarvitaan työvoimapulan poistamiseksi. Ja näin uskovat vallalla olevien talousoppien kannattajat.

Joten työajan lyhentäminen työn tuottavuuden kasvaessa monissa maissa pari prosenttia vuodessa edellyttäisi jos vuosityöaika on vaikka 1600 tuntia neljän työpäivän työajan lyhentämistä vuosittain aluksi. (Ei tietysti loputtomiin koska silloinhan ei lopuksi tehtäisi työtä enää lainkaan.)

Minun mielestäni maahanmuuton voisi jo nyt vähentää pieneen osaan nykyisestä, onhan EU maissa työttömiä keskimäärin 10-11%. Nämä tulojen uusjaolla työllistämällä sekä eläkeiän nostolla ja automaation etenemisen johdosta työvoimapulaa ei synny. Kts plokikirjoitukseni ”Tarvitaanko maahanmuuttoa” .