Afganistaniin kehitysapua, ei aseita

Julkaistu 22.7.2007 2:31:20
TS/
Kirjoittajavieras: Afganistaniin kehitysapua, ei aseita
Ari Kallio

Afganistanin presidentti Hamid Karzai pyysi jokin aikaa sitten maassa vierailleelta puolustusministeri Jyrki Häkämieheltä Suomea lahjoittamaan Afganistanille 100 000 Kalasnikov-rynnäkkökivääriä. Nuo aseet ovat jo vanhanaikaisina odottamassa sulatusuunia, joten niiden arvo Suomelle on mitätön.
Pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti äskettäin omana mielipiteenään, että Suomi ei aseita lahjoita. Asiasta on ilmeisesti kuitenkin erimielisyyttä. Seitsemän EU-maatakin on jo lahjoittanut aseita Afganistanille. Hallitus tekee päätöksensä syksyllä valmistuvan ulkoministeriön selvityksen perusteella.
Jos Suomi lahjoittaa pyydetyt aseet, siitä tulee käytännössä sodan osapuoli nykyisen lähinnä rauhanturvaamisen sijaan. Samalla se merkitsisi myös lopullista ja jyrkkää irtiottoa puolueettomuuspolitiikasta. Olisihan 100 000 sotilaan aseistaminen tämän hetken vakavimmassa konfliktissa sodassa ääri-islamin kanssa melkoisen selvä valinta. Lahjoitus jo sinänsä osoittaa enemmän sotaan kiinnittymistä kuin myyminen, joka perustuu paljolti voitontavoitteluun. Lahjoituksen seurauksena myös terrori-iskut voisivat hyvinkin levitä Suomeen asti. Karzain pyyntö olisi tullut torjua heti, eikä luvata edes harkita asiaa.
Tosiasia on myös, että sota on ehkä vähitellen kääntymässä talibanien voitoksi. Nämä olivat al-Qaidan tukijoina osasyyllisiä WTC-tornien tuhoon, joten tuolla alueella on keskeinen asema sodassa, jota ääri-islam käy lännen kanssa. Suomen ei todellakaan tulisi osallistua talibanien rauhoittamiseen asein. Se tulisi jättää niille valtioille, jotka ovat syyllisiä sotaan johtaneeseen kriisiin. Varsinkin USA:n voimapolitiikka lähi-idässä, Israelin tukeminen ja palestiinalaisten oikeutettujen vaatimusten hylkääminen ovat paljolti syynä WTC-tornien tuhoamiseen ja siitä seuranneeseen Afganistanin sotaan.
On hyvä muistaa Bin Ladenin lausunto tässä yhteydessä: "USA:lla ei ole turvallisuutta, jos sitä ei ole palestiinalaisillakaan". Sota ei kuitenkaan ole lopullinen ratkaisu synnyttäessään vain koston kierteen. Kestävä ongelmien ratkaisu edellyttäisi vuoropuhelua ja neuvotteluja. Valitettavasti ennakkoluulot ja viha ovat vielä liian suuria kummankin pyrkiessä muuttamaan maailmaa omien oppiensa mukaiseksi jopa väkivalloin. Meillä sanotaan, että terroristien kanssa ei neuvotella. On kuitenkin hyvä muistaa, että terroristi voi olla vastapuolelle vapaustaistelija. Kaikenlaista kanssakäymistä tulisikin lisätä islamilaisten maiden kanssa ennakkoluulojen ja vastakkainasettelun poistamiseksi. Tässä voisivat avustaa parhaiten puolueettomat maat.
Kriisinhallinnassa tulisi EU-maiden toiveiden mukaan painottaa nykyistä enemmän ennaltaehkäisyä lisääntyvän kehitysavun keinoin, onhan köyhyys ja kasvava eriarvoisuus keskeisimpiä väkivaltaa ja ääriliikkeitä synnyttävä tekijä. Palestiinalaisongelman ratkaisussa tulisi myös kunnioittaa YK:n päätöslauselmia, koko maailman kansojen yhteisenä tahtona. Jos näin olisi jo aikoinaan toimittu, torni-isku ja siitä seurannut Afganistanin sota olisi ilmeisesti vältetty.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.